16. luku

Ennustetun ”tunnusmerkin” täyttymys lähestyy

 1. Miksi voimme olla kiitolliset siitä, että Jeesuksen apostolit esittivät hänelle Matt. 24:3:ssa olevan kysymyksen?

ME NYKYISIN elävät voimme olla kiitollisia siitä, että Jeesuksen Kristuksen apostolit esittivät hänelle kysymyksen: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä on sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Heidän kysymyksensä sai hänet esittämään pitkän, yksityiskohtaisen ennustuksen, jonka täsmällisyys hämmästyttää meitä nähdessämme sen täyttymyksen edistyvän tällä 20. vuosisadalla, jolloin on tapahtunut niin paljon. Se auttaa meitä pääsemään varmuuteen siitä, millä kohdalla me olemme kärsivää ihmiskuntaa koskevan Jumalan tarkoituksen toteutumisessa. Uskomme siihen, että me elämme todella ”asiainjärjestelmän päättymisessä” ja aikaa, jolloin Kristus on läsnä näkymättömänä hengessä, vahvistuu, koska me näemme hänen ennustamansa ”tunnusmerkin”.

 2. Missä ”tunnusmerkki” ja kaikki sen piirteet on kuvailtu, ja mitä tuon kertomuksen osaa me nyt tarkastelemme?

² ”Tunnusmerkki” ja kaikki sen yksityiskohdat ovat tulossa täysin selviksi, niin ettei kenelläkään huomioijalla ole mahdollisuutta erehtyä. ”Tunnusmerkkiin” sisältyy monia piirteitä, jotka on esitetty Matteuksen kertomuksen 24. ja 25. luvussa, Markuksen kertomuksen 13. luvussa ja Luukkaan kertomuksen 21. luvussa; ja ”tunnusmerkin” kaikkien piirteitten ilmaantuminen täydessä määrässään on kestänyt lähes ihmissukupolven elinajan. Edellisissä luvuissa olemme tarkastelleet niitä tunnusmerkin piirteitä, jotka Matteus kuvailee kertomuksensa 25. luvussa. Nyt tarkastelemme piirteitä, jotka on esitetty 24. luvussa sekä Markuksen ja Luukkaan rinnakkaiskertomuksissa.

 3, 4. Mitä opetuslapset tarkoittivat kysyessään Jeesukselta: ”Milloin nämä tapahtuvat?”

³ Kun Kristuksen apostolit aloittivat kyselynsä sanomalla: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat?” he tarkoittivat sitä, mitä Jeesus oli profetoinut samana tiistaipäivänä 11. niisankuuta vuonna 33. Tuomittuaan ulkokultaiset uskonnolliset kirjanoppineet ja fariseukset Jerusalemin temppelissä Jeesus jatkoi sanoen: ”Katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette [panette paaluun, Um], ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan, Um] nimeen’.”

⁴ Ennen kuin Jeesus lähti temppelistä eli palvontahuoneesta, hän jatkoi juhlallista ennustustaan, mistä luemme: ”Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: ’Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.’” – Matt. 23:34–24:2.

 5. Mitä Jeesus oli sanonut Jerusalemista ratsastaessaan sitä kohti voittosaatossa?

⁵ Vain kaksi päivää aikaisemmin, sunnuntaina 9. niisankuuta, hän oli pysähtynyt Jerusalemiin suuntautuvassa voittosaatossaan ja itkenyt tuota kaupunkia sen tulevan tuhon tähden. Ennustaen roomalaisten sille vuonna 70 aiheuttaman hirvittävän tuhon hän sanoi: ”Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat [rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista, Um] ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.” – Luuk. 19:41–44.

 6. Millaisia ennustuksia ne olivat ympärileikatuille luonnollisille juutalaisille opetuslapsille, ja mitä henkisiä pulmia se heissä synnytti?

⁶ Luonnollisille, ympärileikatuille juutalaisille, joita Kristuksen apostolit olivat, ne olivat hämmentäviä ennustuksia. Tuolle sukupolvelle, johon he kuuluivat, kostettaisiin se viaton veri, joka oli vuodatettu juutalaisten historian aikana ja aikaisemminkin. He halusivat tietää, milloin tämä kaikki oikein täyttyisi. He uskoivat ja tunnustivat, että Jeesus on Messias eli Voideltu, Kristus. Mutta Jerusalemin ennustettu tuho ilmaisi, että hän ei pystyttäisi messiaanista valtakuntaansa tuohon tuomittuun kaupunkiin. Hän puhui siitä, että häntä ei nähtäisi ”tästedes”, mutta myös tulemisestaan ”Jehovan nimessä” (Um). Milloin hän olisi jälleen läsnä täyttääkseen tehtävänsä Messiaana? Jerusalemin ja sen temppelin tulevan tuhon täytyi varmasti merkitä juutalaisen asiainjärjestelmän loppua. Kun leeviläisen Aaronin perheen juutalaisella papistolla ei olisi pyhää kaupunkia eikä pyhää temppeliä, siihen kuuluvat saattaisivat olla niiden Jerusalemin ”lasten” joukossa, jotka surmattaisiin, tai ainakin heidät poistettaisiin heidän temppelipalveluksestaan. Ei ole sen tähden ihme, että apostolit eivät esittäneet kysymystä vain Jerusalemin ja sen temppelin tuhosta vaan myös: ”Mikä on sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?”

 7. Miksi apostolien oli sopivaa kysyä ”asiainjärjestelmän päättymisestä”?

⁷ Heidän kysymyksensä osuivat oikeaan, sillä Jeesus tuli todellakin juutalaisen asiainjärjestelmän ”päättymisessä”. Toiset raamatunkohdat osoittavat tilanteen olleen sellainen. Hepr. 9:26–28 osoittaa, että Jeesuksen ei tarvinnut uhrata itseään toistuvasti, ja sanoo: ”Sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla [asiainjärjestelmien päättymisessä, Um] ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. . . . samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit.” Lisäksi 1. Kor. 10:11 sanoo: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi [asiainjärjestelmien loput, Um] on tullut.” Siitä vuodesta laskettuna, jona Jeesus esitti aihetta koskevan ennustuksensa, juutalaisella asiainjärjestelmällä oli vielä jäljellä 37 vuotta, vähemmän kuin 40 vuotta elävän sukupolven aika. Roomalaiset valtasivat ja hävittivät Jerusalemin elulkuun 7. päivänä (eli 30. elokuuta vuonna 70 gregoriaanisen kalenterin mukaan). Raamatun kertomus ei mainitse, miten moni Kristuksen apostoli vältti marttyyrikuoleman ja oli elossa vielä tuon hirvittävän tapahtuman sattuessa.

KOETUSTEN JA TUHOJEN AIKAA

 8. Mitä seikkoja Jeesus ensin kuvaili vastatessaan apostoleille?

⁸ Vastaukseksi apostoleittensa kysymykseen Jeesus kuvaili ensin tapahtumat, jotka johtaisivat Jerusalemin tuhoon tuon sukupolven aikana. ”Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ”Minä olen Kristus”, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.’” – Matt. 24:4–6.

 9. Mistä se, että esiintyi Messiaaksi itseään väittäviä juutalaisia, ei ollut merkki, ja mihin haluttuun tapahtumaan se ei johtaisi?

⁹ Esiintyisi siis juutalaisia, jotka eivät väittäisi olevansa lihassa palannut Jeesus vaan väittäisivät olevansa luvattu Messias eli Kristus. Sellaisten omatekoisten Messiaitten eli Kristusten ei tulisi kuitenkaan johtaa harhaan apostoleita eikä heidän opetuslapsitovereitaan, sillä heidän toimintansa ei olisi merkki Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolosta” eli parusiasta eikä toisi vapautusta juutalaiselle kansalle. Kapina, johon juutalaiset nousivat roomalaisia vastaan vuonna 66, oli oleva sellainen messiaaninen yritys, mutta se johti Jerusalemin tuhoon ja juutalaisen kansan hajaantumiseen. Nämä harhaan johdetut ihmiset pettyivät katkerasti messiaanisissa toiveissaan.

10. Miten olisi sotien laita, ja miksi opetuslasten ei tullut kauhistua sellaisia?

¹⁰ Näiden 37 vuoden aikana piti esiintyä lukuisia sotia opetuslasten kuuloetäisyydellä tai he saivat kuulla niistä pelkästään uutisten välityksellä. Mutta vaikka nuo sodat vaikuttivat juutalaisen kansan olosuhteisiin, ne eivät suoranaisesti aiheuttaneet juutalaisen asiainjärjestelmän loppua. Opetuslasten ei sen tähden pitänyt kauhun vallassa ryhtyä mihinkään ennenaikaiseen toimintaan. ”Tämä ei ole vielä loppu.”

11. Minkä Jeesus ennusti olevan ”ahdingon tuskien alkua”?

¹¹ Jeesus lisäsi siihen, mitä hän oli juuri sanonut sodista ja sotasanomista: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien [ahdingon tuskien, Um] alkua.” – Matt. 24:7, 8. Myös Mark. 13:8.

12, 13. a) Merkitsivätkö nuo seikat ”ahdingon tuskien alun” tulemista jollekin nimenomaiselle kansalle? b) Mitä opetuslasten piti kokea siksi, että he julistivat Messiasta ja olivat hänen seuraajiaan?

¹² Koska sellaiset onnettomuudet olivat pelkästään ”ahdingon tuskien alkua”, loppu ’ei ollut vielä’. Nuo onnettomuudet olivat pelkästään oireita, eivät lopullisia kuolintuskia. Ne vaikuttaisivat ihmisiin yleensä, mutta tapahtuisi jotakin erikoista, joka vaikuttaisi erityisesti Jeesuksen opetuslapsiin siksi, että he julistivat tosi Messiasta eli Kristusta ja seurasivat hänen jalanjälkiään. Niinpä Jeesus jatkoi sanoen:

¹³ ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi [hyvä uutinen, Um] pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:9–14. Vrt. Mark. 13:9–13.

14. a) Mikä vahvistaa sen, että nuo tapahtumat sattuivat silloin elävän sukupolven aikana? b) Mikä täytyi suorittaa, ennen kuin loppu saattoi tulla Jerusalemille ja juutalaiselle järjestelmälle?

¹⁴ Raamatun kirja nimeltä ”Apostolien teot” todistaa noiden Jeesuksen Kristuksen profeetallisten sanojen täyttyneen jo tuon sukupolven aikana, sillä tämän kirjan kirjoitti lääkäri Luukas noin vuonna 61. Muut Raamatun kirjat, apostoleitten ja muiden opetuslasten henkeytetyt kirjeet, jotka kirjoitettiin ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta tuhoa, vahvistavat Apostolien tekojen kertomuksen ja lisäävät oman kertomuksensa kristittyjen kärsimyksistä vainoissa ja kristillisyyttä kohtaan tunnetun kansainvälisen vihan ilmapiirissä. Jumalan valtakunnan hyvä uutinen oli tunkeutunut lähi-idästä Vähään-Aasiaan, manner-Aasiaan, Afrikkaan, Eurooppaan ja Välimeren saarille. Valtakunnan sanomaa saarnattiin koko asutussa maassa. Vaikka se ei johtanut koko maailman kääntymiseen kristillisyyteen, mitä sen tarkoitus ei ollut koskaan saadakaan aikaan, se koitui todistukseksi kaikille kansoille. (Kol. 1:6, 23) Jerusalem ja juutalainen asiainjärjestelmä eivät voineet kokea tuhoisaa loppua, ennen kuin rohkeat kristityt todistajat olivat suorittaneet tämän kiitettävän urotyön.

JERUSALEMIN TOISEN TUHON OSOITETAAN OLEVAN KÄSILLÄ

15. Minkä Jeesus sanoi osoittavan, että Jerusalemin ja juutalaisen järjestelmän tuho oli hyvin lähellä, ja mitä hän sen jälkeen käski tekemään?

¹⁵ Esitettyään huomattavan yksityiskohtaisesti tapahtumat, joiden oli määrä edeltää ”loppua”, Jeesus kuvaili nyt yksityiskohtaisesti sen nimenomaisen tapahtuman, joka osoittaisi lopun olevan hyvin lähellä Jerusalemille ja sille asiainjärjestelmälle, jonka keskus se ja sen temppeli olivat. Hän sanoi: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen [autioittavan iljetyksen, Um], josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.”

16. Miksi kristittyjen juutalaisten ja käännynnäisten tuli Jeesuksen neuvon mukaan lähteä Jerusalemista ja Juudeasta niin nopeasti?

¹⁶ Miksi kristittyjen juutalaisten ja käännynnäisten, jotka asuivat Juudean roomalaisessa provinssissa, oli niin tarpeellista lähteä sieltä pois mahdollisimman nopeasti, ilman tarpeettomia taakkoja, suorinta tietä ja suotuisaan aikaan sekä paeta vuorille kyseisen provinssin ulkopuolelle? Jeesus jatkaa: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:15–22.

17. a) Miksi Jeesuksen apostoleitten ja heidän kristittyjen tovereittensa ei tullut jättää huomioon ottamatta tätä hänen neuvoaan? b) Mikä erittäin tärkeä kysymys nyt siis herää?

¹⁷ Apostoleitten ja toisten opetuslasten ei tullut unohtaa eikä jättää huomioon ottamatta tätä Jeesuksen neuvoa. Jos jotkut heistä viivyttelisivät pakoaan Juudeasta nähtyään iljetyksen seisovan pyhässä paikassa, he voisivat joutua maksamaan sen hengellään; he eivät ehkä olisi niiden suhteellisen harvojen joukossa, joista puhutaan ”lihana”, joka pelastuu ainoastaan siitä syystä, että ahdistuksen päivät lyhennetään. Mutta mikä on se ”iljetys”, jonka näkeminen seisomassa pyhässä paikassa olisi varma merkki siitä, ettei olisi enää paljon aikaa jäljellä, ennen kuin tuhoisa ”suuri ahdistus” olisi käsillä?

18, 19. a) Kuka oli jo ennustanut tämän autioittavan iljetyksen ja missä? b) Miten Jeesus ennustustaan käsittelevän Luukkaan kertomuksen mukaan osoitti, mikä tuo iljetys olisi?

¹⁸ Jeesus teki täysin selväksi, mikä se oli. Hän sanoi, että se oli se iljetys, ”josta on puhuttu profeetta Danielin kautta”. (Matt. 24:15) ”Iljetys”, jonka profeetta Daniel ennustaa Jerusalemin toisen tuhon yhteydessä, on se, jota kuvaillaan Dan. 9:26, 27:ssä (erityisesti Raamatun heprealaisen tekstin kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen mukaan).a Maallinen historia paljastaa ”iljetyksen” olleen pakana-Rooman sotajoukot ’johtajansa’ (Um) alaisuudessa. Sen, että tämä on ennustuksen oikea selitys, todistaa Jeesuksen ennustuksen tätä kohtaa koskevan Matteuksen kertomuksen vertaaminen vastaavaan Jeesuksen ennustuksen kohtaan Luukkaan kertomuksessa. Luuk. 21:20–24 sanoo:

¹⁹ ”Mutta kun te näette Jerusalemin [leiriytyneiden, Um] sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston [oikeuden jakamisen, Um] päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on [myös Dan. 9:26, 27:ssä]. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” – Vrt. myös Mark. 13:14–20.

20, 21. a) Milloin Juudean kristityt juutalaiset näkivät iljetyksen seisovan ”pyhässä paikassa”? b) Miten kauan tuo iljetys seisoi siten?

²⁰ Vuonna 66 Jerusalemissa ja Juudeassa asuvat kristityt juutalaiset alkoivat nähdä ”autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta”, ryhtyvän seisomaan ”pyhässä paikassa”, nimittäin Jerusalemissa ja sen ympäristössä. Tuona vuonna messiaanisia toiveita elättelevät juutalaiset, joista ei ollut tullut kristittyjä, kapinoivat Rooman vallan jatkumista vastaan lopettaakseen sen. Vastavaikutus oli, että roomalainen kenraali Cestius Gallus tuli Syyriasta ja piiritti Jerusalemia ”leiriytyneiden sotajoukkojen” avulla. Tuohon aikaan juutalaiset viettivät lehtimajanjuhlaa tisrikuun 15. päivästä 21. päivään, minkä olisi tuona vuonna pitänyt kestää 22.–28. lokakuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan). Kenraali Cestius Gallus toi sotajoukkonsa aina ”kymmenen kilometrin” päähän juhlivasta kaupungista. Hyvin aseistautuneet juutalaiset hyökkäsivät kaupungista ja aiheuttivat jonkin verran tappioita roomalaisille.

²¹ Seurasi ”kolmen päivän odotus”. Sitten kenraali Gallus pakotti juutalaiset perääntymään Jerusalemiin ja toi joukkonsa kaupungin luo. Mutta vasta tisrikuun viimeisenä päivänä (noin 5. marraskuuta) hänen onnistui saada joukkonsa Jerusalemin kaupunkiin. Hän oli nyt todellakin paikassa, jota juutalaiset pitivät ”pyhänä”. Viiden päivän ajan roomalaiset hyökkäsivät temppelin muuria vastaan, ja kuudentena päivänä he alkoivat kaivautua muurin alitse. Tämä merkitsi varmasti sitä vastaan hyökkäämistä, mitä juutalaiset pitivät mitä pyhimpänä. Roomalaiset olisivat nyt helposti voineet vallata koko kaupungin, mutta sitten äkisti ilman mitään pätevää syytä kenraali Gallus veti joukkonsa kaupungista ja peräytyi. Iloissaan juutalaiset ryhtyivät kiivaaseen takaa-ajoon ja ahdistivat peräytyviä roomalaisia aiheuttaen heille huomattavia tappioita, niin että peräytyminen muuttui sekasortoiseksi paoksi.b Tämä oli kirvelevä isku maailmaa valloittaneitten roomalaisten ylpeydelle. Jerusalem oli vapautettu! Tapauksen muistoksi juutalaiset lyöttivät jonkin verran uusia hopeasekeleitä, joiden toisella puolella oli kirjoitus ”pyhä Jerusalem”.

22. Miksi kristityiksi tulleet juutalaiset eivät antaneet Jerusalemin itsenäisyyden ennallistamisen pettää itseään, ja miten he suojelivat itseään?

²² Pettikö tämä juutalaisten maan itsenäisyyden ennallistus Jerusalemissa ja Juudean provinssissa asuvat kristityiksi tulleet juutalaiset? Ei niitä, jotka suhtautuivat vakavasti Jeesuksen ennustukseen ja hänen neuvoonsa. He olivat todellakin nähneet Jerusalemin pyhän kaupungin leiriytyneitten sotajoukkojen ympäröimänä. He olivat nähneet ”autioittavan iljetyksen” sotalippuineen, joita sotilaat epäjumaloivat jumalina, seisovan ”pyhässä paikassa”, ”seisovan siinä, missä ei tulisi”. (Mark. 13:14) Tästä heidän oli määrä ’tietää, että sen [Jerusalemin] hävitys on lähellä’. (Luuk. 21:20) Nyt oli jo aika joko lähteä pois Jerusalemista tai olla menemättä sinne ja sen sijaan paeta koko Juudean provinssista sen ulkopuolella oleville vuorille, esimerkiksi itään Jordanin yli Perean provinssiin. Siellä tuomitun alueen ulkopuolella nämä kristityiksi tulleet juutalaiset saattoivat jatkaa Jumalan todellisen messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistaan, sen sijaan että he olisivat tuhoutuneet tuomittujen, epäuskoisten juutalaisten kanssa.

23, 24. a) Miksi Juudean itsenäisyys ei kestänyt kauan? b) Miten vakavaksi ja uhkaavaksi Jerusalemin piiritys muuttui?

²³ Juudeassa asuvien juutalaisten itsenäisyys osoittautui lyhytaikaiseksi. Kenraali Gallusta seurasi roomalainen kenraali Vespasianus, joka saapui Palestiinaan seuraavan vuoden, vuoden 67, alkupuolella. Hänen yrittäessään saada maan muita osia haltuunsa juutalaiset saattoivat vahvistaa puolustustaan. Keisari Neron kuoltua vuonna 68 Vespasianus korotettiin keisariksi. Hän lähti Palestiinasta ja saapui Roomaan vuoden 70 puolivälin tienoilla. Hän jätti Syyriassa olevat Rooman sotajoukot poikansa kenraali Tituksen haltuun. Juutalaisten vuoden 70 pääsiäinen lähestyi, ja ei-kristittyjä juutalaisia tungeksi Jerusalemin kaupunkiin juhlan viettoon. Silloin kenraali Titus tuli neljän legioonan kanssa ja saarsi juhlivat juutalaiset kaupunkiin. Kapinallisten juutalaisten nälkiinnyttämiseksi hän teki, niin kuin Jeesus oli ennustanut, rakensi paaluvarustuksen, ”varustuksen teroitetuista paaluista” noin kahdeksan kilometrin pituudelta koko kaupungin ympäri estääkseen juutalaisia pakenemasta.

²⁴ Jerusalemiin saarroksiin joutuneitten juutalaisten tila tuli epätoivoiseksi. Ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija Flavius Josephus kuvailee kirjoituksissaan eloisasti roomalaisten piirityksen synnyttämiä kauhuja. Kuolleitten juutalaisten määrä kohosi yhä suuremmaksi. Vaikutti siltä, että jos piiritys kestäisi liian kauan, ”mikään liha” piiritetyn kaupungin sisäpuolella ei säilyisi elossa. Oli aivan niin kuin Jeesus oli ennustanut Jerusalemia ja Juudeaa kohtaavasta ”suuresta ahdistuksesta”: ”Ja ellei Herra lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.” – Mark. 13:19, 20.

25. a) Miten tuon Jerusalemia kohdanneen ahdistuksen päivät lyhennettiin? b) Olivatko eloon jääneet juutalaiset ”valittuja”, joista Jeesus puhui ennustuksessaan?

²⁵ Onneksi piiritysaika osoittautui verrattain lyhyeksi, vain 142 päiväksi, niisankuun 14. päivästä elulkuun 7. päivään, ts. piiritys ei kestänyt puolta vuottakaan. Toisin sanoen gregoriaanisen kalenterin mukaan elokuun 30. päivään mennessä vuonna 70 kaikki oli ohi. Jonkin verran juutalaista lihaa sallittiin säilyä, 97000 juutalaista Josephuksen selonteon mukaan, kun taas 1100000 tuhoutui piirityksessä hänen ilmoituksensa mukaan. Olivatko nuo 97000 eloon jäänyttä ”valittuja”, joiden tähden Jehova oli lyhentänyt päivät? Eivät, ellei heitä nimitetä vankeuteen ja orjuuteen valituiksi. Sillä kävi juuri niin kuin Jeesus oli sanonut: ”Suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” – Luuk. 21:23, 24.

26. a) Ketkä sitten olivat ”valittuja”, joista puhutaan Jeesuksen ennustuksessa? b) Millä tavoin Jerusalemin ahdistuksen päivien määrää lyhennettiin heidän tähtensä?

²⁶ Ei! ”Valitut”, joiden tähden Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” päivien määrää lyhennettiin, eivät olleet ne 97000 kurjaa juutalaista vankia, joiden päällä Jehovan suuri ”viha” lepäsi noina ”oikeuden jakamisen päivinä”. Jehovan ”valitut” olivat ne kristityiksi tulleet juutalaiset, joille hän oli antanut merkin paeta viivyttelemättä koko Juudeasta samoin kuin sen pääkaupungista Jerusalemista. Hän halusi, että he kaikki pääsivät turvallisesti pois vaaravyöhykkeeltä toimimalla uskossa Jeesuksen neuvon mukaan ja pakenemalla heti nähtyään ”autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa”. Sen jälkeen kun Jehova oli saanut kaikki nämä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ”valitut” opetuslapset pois paikasta, jolle oli jaettava Jumalan oikeutta, hän saattoi antaa kapinallisia juutalaisia kohtaavan kostonsa täytäntöönpanon olla lyhytaikainen. On myös kirjoitettu: ”Jehova tulee tekemään maan päällä tilin, päättäen sen ja lyhentäen sen.” (Room. 9:28, Um; Jes. 10:23) On sen tähden aivan oikein sanottu, että nuo Jerusalemin suuren ahdistuksen päivät lyhennettiin ”valittujen tähden”.

27. a) Päättikö Jeesus ennustuksensa kuvaukseen Jerusalemin tuhosta, vai katsoiko hän sen jälkeiseen aikaan? b) Miksi sanomme, että Jerusalem lakkasi olemasta pakanakansojen tallaama vuonna 1914?

²⁷ Maallinen historia osoittaa Jeesuksen ennustuksen täsmällisyyden. Jeesuksen ennustus ei kuitenkaan pääty tähän maallisen Jerusalemin tuhoa koskevaan selontekoon, sillä hänellä on vielä lisää sanottavaa läsnäolonsa ja ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä”. Hän katsoo vuonna 70 tapahtuneen Jerusalemin hävityksen jälkeiseen aikaan, sillä hän sanoo Luuk. 21:24:ssä: ”Ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” Jeesus katsoi noiden tavallisesti pakanain ajoiksi kutsuttujen kansakuntien määräaikojen täyttyneeseen ”loppuun”. Se merkitsee, että hän katsoi eteenpäin vuoteen 1914, sillä tuona vuonna kansat lakkasivat tallaamasta Jerusalemin oikeutta olla sen messiaanisen valtakunnan keskuspaikkana, joka on kuningas Daavidin Pysyvän Perillisen käsissä. Miksi sanomme näin, vaikka vuonna 1914 Jerusalemin uudelleen rakennettu kaupunki lähi-idässä oli yhä muhamettilaisten turkkilaisten hallussa? Se johtuu siitä, että tuona vuonna, pakanain aikojen päättyessä, Jehova Jumala asetti valtaistuimelle kuningas Daavidin Pysyvän Perillisen, ei turkkilaisten valvomaan maalliseen Jerusalemiin, vaan taivaalliseen Jerusalemiin. – Hepr. 12:22.

TÄYTTYMYS JOKA KOHTAA VASTAKUVALLISTA USKOTONTA JERUSALEMIA

28. Missä mielessä Jeesuksen on täytynyt viitata Jerusalemiin, kun hän sanoi sen tuhon olevan niin kauhistuttava?

²⁸ On selvää, että Jeesus ei ennustuksessaan puhunut Jerusalemin kaupungista vain kirjaimellisessa vaan myös esikuvallisessa merkityksessä edustamassa jotakin suurempaa. Muutoin hän ei olisi sanonut sen vuonna 70 tapahtuneesta tuhosta, että ”silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21; Mark. 13:19) Kaikki valistuneet ihmiset tietävät, että vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin tuho ei ollut pahin tuho-onnettomuus, joka on sattunut maailman alusta, sillä miten on Nooan päivien maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen laita? Ja jos ajatellaan, että roomalaisten suorittaman Jerusalemin hävityksen vertaista ei ole tapahtunut vuoden 70 jälkeen, niin mitä on sanottava ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta, jotka sattuivat tällä 20. vuosisadalla? Jeesus ei käyttänyt liioiteltua kieltä, vaan hän käsitteli ilmeisen selvästi Jerusalemia profeetallisena esikuvana, varoittavana esimerkkinä jostakin, mikä veisi muassaan koko maailman samanlaiseen tuhoon. Hän ajatteli vastakuvallista uskotonta Jerusalemia, nimittäin sellaista, joka olisi olemassa nykyaikana. Entä mikä se on? Se on kristikunta, johon kuuluu satoja ristiriitaisia uskonnollisia lahkoja. – 1. Kor. 10:11.

29. a) Mihin muuhun kristikunnan tuhon lisäksi Jeesuksen ennustus soveltuu? b) Mitä siten aika Jeesuksen ennustuksen esittämisestä Jerusalemin tuhoon vastaa?

²⁹ Tämä Jeesuksen ennustuksen sovellutus ei pidä paikkaansa vain kristikunnan sekä kaikkien sen poliittisten, kaupallisten, sotilaallisten ja juridisten rakastajien lähestyvästä tuhosta, vaan se pitää paikkansa myös maailman tapahtumista, jotka välittömästi johtavat sen tuhoon. Kristikunta elää nyt ajanjaksoa, joka sen 20. vuosisadalla saamien kokemusten mukaan muistuttaa aikaa siitä, kun Jeesus esitti ennustuksensa Öljymäellä, siihen, kun roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin vuonna 70. Vastaava ajanjakso alkoi kristikunnalle ”pakanain aikain” päättyessä vuonna 1914. Tarkastelehan sitä seuranneita maailman tapahtumia.

30. Onko kristikunta kokenut vuoden 1914 jälkeen sellaista, minkä Jeesus sanoi olevan ”ahdingon tuskien alkua”?

³⁰ Minkä seikkojen Jeesus sanoi olevan ”ahdingon tuskien alkua”? Eivätkö niitä olisi sodat, ruoanpuute, maanjäristykset ja ruttotaudit? (Matt. 24:7, 8, Um; Mark. 13:8; Luuk. 21:10, 11) Mitä ensimmäisellä vuosisadalla Kristuksen apostolien päivinä käytyjä ”sotia” voidaan verrata ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, puhumattakaan kaikista muista sodista, jotka on käyty sen jälkeen, kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945? Ylittivätkö vuosina 33–70 sattuneet nälänhädät, maanjäristykset ja ruttotaudit sen ruoanpuutteen, ne maanjäristykset ja ruttotaudit, jotka kristikunta ja koko muu maailma on kokenut sen jälkeen, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914?

31. a) Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen tapahtuvan ennen Jerusalemin tuhoa? b) Keiden kärsimykset nykyään vastaavat tuon aikakauden opetuslasten kärsimyksiä?

³¹ Jeesus kertoi lisäksi apostoleilleen, että hänen opetuslapsiaan vainottaisiin ankarasti, heidät annettaisiin vaivaan ja heitä tapettaisiin, niin, heistä tulisi kaikkien kansojen vihan kohteita; ja hän kertoi myös, että laittomuus lisääntyisi Jumalaa kohtaan ja siitä seuraisi, että uskonnon harjoittajiksi tunnustautuvien suuren enemmistön rakkaus kylmenisi; ja hän sanoi, miten tarpeellista kristittyjen oli kestää sellaisena aikana. (Matt. 24:9–13; Mark. 13:9–13; Luuk. 21:12–19) Sellaiset tapahtumat olivat tunnusomaisia apostolien ajoille ensimmäisellä vuosisadalla. Entä miten on maailman tapahtumien laita sen jälkeen, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914? Onko maailma tullut siinä määrin käännytetyksi kristillisyyteen, että Kristuksen tosi opetuslasten vaino on lakannut? Onko olemassa mitään uskonnollista vähemmistöä, joka on enemmän joutunut ’kaikkien kansojen vihattavaksi minun [Jeesuksen] nimeni tähden’ kuin Jehovan kristityt todistajat? Onko suurempaa uskonnollista vainoa kuin se, joka on kohdannut näitä kristittyjä Jehovan todistajia vuodesta 1914 nykyaikaan asti? Kuka tahansa voi tutustua historian muistiinmerkintöihin.

32. Minkä muun piirteen oli määrä olla tunnusomaista apostolien aikakaudelle vuoteen 70 asti, ja keiden välityksellä tämä piirre silloin toteutui?

³² Tuohon apostolien aikaan ensimmäisellä vuosisadalla ennen vuotta 70 liittyi toinenkin huomattava piirre. Jeesus oli sanonut Jerusalemissa olleille juutalaisille vastustajilleen: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:43) Väärien Messiaittensakaan kautta juutalaiset eivät tuottaneet Jumalan valtakunnan hedelmiä julistamalla sitä pakanoille. He eivät tarttuneet Johannes Kastajan sanomaan ennen Jerusalemin tuhoa ja julistaneet, että taivasten valtakunta oli käsillä. Ei, sillä käydessään viimeisen kerran temppelissä Jerusalemissa Jeesus sanoi uskonnollisille kirjanoppineille ja fariseuksille: ”Te . . . suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt. 23:13) Keissä sitten täyttyivät ennen vuotta 70 Jeesuksen dynaamiset sanat: ”Ja tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille”? (Matt. 24:14, Um; Mark. 13:10) Ne täyttyivät niissä, jotka olivat ’kaikkien kansojen vihaamia minun nimeni tähden’ – hänen omissa opetuslapsissaan.

33. Ketkä ovat vastaavasti saarnanneet Jumalan valtakunnan hyvää uutista kansainvälisesti vuodesta 1914 lähtien, ja miten tämä saarnattu valtakunta eroaa kristikunnan julistamasta?

³³ Samaten tänä vastaavana ajanjaksona pakanain aikojen päättymisvuodesta 1914 lähtien juuri niissä, jotka ovat joutuneet huomattavalla tavalla ”kaikkien kansojen vihattaviksi minun [Kristuksen] nimeni tähden”, täyttyy nykyään Jeesuksen ennustus, joka koskee Jumalan valtakunnan hyvää uutista. He ovat niitä, jotka vihasta ja vainosta huolimatta ovat täyttäneet asutun maan Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisella todistukseksi kaikille kansoille. Tämä ei ole sanoma sellaisesta Jumalan valtakunnasta, jota kristikunta on saarnannut olemassaolonsa alusta, keisari Konstantinuksen päivistä neljänneltä vuosisadalta alkaen – valtakunnasta, joka on sen satojen miljoonien kirkonjäsenten keskuudessa, heidän sydämessään, valtakunnasta, joka lopullisesti toteutuu maailman tullessa käännytetyksi kristikunnan kirkkoihin. Valtakunta, jota Jehovan kristityt todistajat ovat saarnanneet vuonna 1914 tapahtuneesta pakanain aikain päättymisestä lähtien, on sen jyrkkä vastakohta; se on todellinen hallitus, joka syntyi taivaissa tuona vuonna. Se on Jumalan perustettu valtakunta, joka on kuningas Daavidin Pysyvän Perillisen käsissä, ja se lopettaa kaikki maailman poliittiset hallitukset ja siunaa maan asukkaita ikuisella elämällä, rauhalla ja onnellisuudella.

34. a) Minkä seikan ”tunnusmerkin” osa tämän Valtakunnan kansainvälisen saarnaamisen oli määrä olla? b) Mitä tuhoa tämän Valtakunnan saarnaamisen loppuun suorittamisen oli määrä edeltää?

³⁴ Tämä huomattava suoritus, sellaisen hyvän uutisen saarnaaminen koko asutussa maassa kansainväliseksi todistukseksi Jehovan kristittyjen todistajien toimesta, on merkityksellinen. Se on sen ”tunnusmerkin” kirkkaasti loistava piirre, jonka oli määrä ilmaista hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen ”läsnäolo” eli parusia hengessä. Siitä vuodesta lähtien, jolloin hänet asetettiin valtaistuimelle Jumalan oikealle puolelle taivaassa, Jehovan kristityt todistajat ovat suorittaneet tuota saarnaamista ovelta ovelle ja kaikin muin nykyaikaisen tiedonvälityksen keinoin pitkälti yli puolen vuosisadan ajan maailmansodista ja muista suuronnettomuuksista huolimatta. On ilmeistä, että sen todistuksen loppuunsaattamisen, joka annetaan kaikille kansoille Jumalan messiaanisesta valtakunnasta, joka pian ottaa koko ihmiskunnan asiat hoidettavakseen, täytyy olla hyvin lähellä. Tämän Valtakunnan maailmanlaajuisen saarnaamisen piti tapahtua ennen ”loppua”. Koko asuttu maa on nyt kuullut Valtakunnan saarnaamisen. ”Kaikille kansakunnille” on annettu todistus. ”Ja sitten tulee loppu”, Jeesus sanoi, loppu tälle asiainjärjestelmälle!

”AUTIOITTAVA ILJETYS”

35. a) Mikä ”tunnusmerkin” piirre osoitti, että Jerusalemin autioitus oli erittäin lähellä? b) Minkä kysymyksen esitämme, koska tuota ensimmäisen vuosisadan maailmanvaltaa ei enää ole?

³⁵ Eräs toinen ”tunnusmerkin” piirre varmistaa sen, että kauan odotettu ”loppu” on lähellä. Vaikka muita hätkähdyttäviä tapahtumia saattaisi sattua ratkaisevana ajanjaksona eikä loppu kuitenkaan tulisi aivan silloin, Jeesus ennusti erään pahaenteisen seikan, joka todistaisi, että tuhon hetki oli koittamaisillaan, että autioittava loppu oli kohtaamaisillaan ne, jotka viivyttelivät pakenemista turvaan. Juudean roomalaisessa provinssissa ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten asukkaitten ollessa kysymyksessä tuo tapahtuma oli se, että leiriytyneet sotajoukot ympäröisivät Jerusalemin; se, että ”autioittava iljetys” seisoisi paikassa, missä sen ei tulisi seisoa, ”pyhässä paikassa”. Silloin oli niillä juutalaisilla, jotka uskoivat Jeesuksen olevan Messias, viimeinen tilaisuus paeta koko Juudeasta. Mutta näemmekö me nykyään mitään autioittajana toimivan ”iljetyksen” kaltaista? Sen ilmaantuminen ei tiedä hyvää uskonnolliselle kristikunnalle, sillä tämä on ensimmäisen vuosisadan uskottoman Jerusalemin nykyinen vastine. Raamatun historian kuudennen maailmanvallan, pakanallisen Rooman valtakunnan, aseistautuneet joukot autioittivat tuon juutalaisen palvonnan pyhän pääkaupungin. Mutta tuota keisarillista maailmanvaltaa ei ole enää!

36. Miksi nykyinen seitsemäs maailmanvalta on kokeva iljettävän autioittajan tuottamia vaikutuksia?

³⁶ Nykyään, vuoden 1914 jälkeen, maailmannäyttämöä hallitsee yhä seitsemäs maailmanvalta, brittiläisamerikkalainen kaksoismaailmanvalta. Koska Englannin kuningas tai kuningatar väittää olevansa anglikaanisen kirkon, Englannin kirkon, pää ja koska Amerikan Yhdysvaltain korkein oikeus on julistanut Yhdysvallat ”kristityksi kansakunnaksi”, tämä seitsemäs maailmanvalta on kristikunnan huomattava osa ja sen urhoollinen puolustaja. Niinpä se on uskonnollisuutensa tähden kokeva joitakin tuon iljettävän autioittajan tuottamia vaikutuksia.

37. Mitä Ilm. 17:9–11 osoittaa siitä, onko seitsemäs maailmanvalta viimeinen?

³⁷ Pyhän Raamatun viimeinen kirja paljastaa kuitenkin KAHDEKSANNEN MAAILMANVALLAN. Ilm. 17:9–11 selostaa jännittävällä tavalla, mitä apostoli Johannekselle kerrottiin hänen saamassaan näyssä helakanpunaisesta pedosta, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea ja jolla ratsasti uskonnollinen portto, ”Suuri Babylon” (Um). Noissa jakeissa sanotaan: ”Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta; heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä [on lähtöisin niistä seitsemästä, Um], ja menee kadotukseen.”

38. Mitkä maailmanvallat olivat apostoli Johanneksen päivinä jo kukistuneet, mikä oli siihen aikaan, ja minkä oli määrä tulla, ja miten kauan se pysyisi?

³⁸ Ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin apostoli Johannes eli, kuudes maailmanvalta piti häntä vankina Patmoksen rangaistussaarella. Seitsemäs maailmanvalta ei ollut vielä tullut, sillä historia todistaa, että se ilmaantui vasta 18. vuosisadalla, jolloin Isosta-Britanniasta tuli johtava kauppamahti ja merten valtiatar. Niinpä tämä seitsemäs maailmanvalta on nykyään vasta yli kaksisataa vuotta vanha, ja se on ’vähä aika’ verrattuna kuudennen maailmanvallan lähes 1800 vuotta kestäneeseen herruuteen. Helakanpunaisen pedon seitsemäs pää edusti siis seitsemättä maailmanvaltaa; toiset päät edustivat edeltäneitä kuutta maailmanvaltaa: Egyptin, Assyrian, Babylonian, Meedo-Persian, Kreikan ja Rooman maailmanvaltoja. Kaikki nämä seitsemän maailmanvaltaa ovat olleet suhteissa uskonnollisen porton, ”Suuren Babylonin”, kanssa, joka on väärän uskonnon maailmanmahti. – Ilm. 17:1–6, 18.

39. Miksi kommunistinen Neuvostoliitto tai kansojen kommunistiblokki ei ole kahdeksas maailmanvalta?

³⁹ Koska peto ”on itse kahdeksas [kuningas]”, se edustaa kahdeksatta maailmanvaltaa. Se ei merkitse kommunistista Neuvostoliittoa tai kansojen kommunistista blokkia, sillä Neuvostoliitto ja kommunistiblokki eivät ole ”lähtöisin niistä seitsemästä”, se on, seitsemästä edeltäneestä maailmanvallasta. Kansojen kommunistisesta blokista ei voida sanoa, että ”peto . . . on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva [oleva läsnä, Um]”. – Ilm. 17:8.

40. a) Mikä sitten on kahdeksas maailmanvalta? b) Milloin tuota maailmanvaltaa ei ollut, ja mistä lähtien se on ollut läsnä?

⁴⁰ Mikä on siis kahdeksas maailmanvalta, jolla väärän uskonnon babylonilainen maailmanmahti on ratsastanut tähän asti, kuten portto Suuri Babylon ratsasti apostoli Johanneksen näyssä helakanpunaisella pedolla? Se on maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälinen järjestö. Ennen toista maailmansotaa sitä kutsuttiin Kansainliitoksi, ja toisen maailmansodan jälkeen sitä on kutsuttu Yhdistyneiksi Kansakunniksi. Tämä ”maailman rauhan ja turvallisuuden” elin järjestettiin ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuotena 1919, mutta se meni toimettomuuden ja kyvyttömyyden tilaan toisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1939. Toisen maailmansodan aikana sitä käytännössä ’ei ollut’ turvaamassa maailmanrauhaa. Toisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1945 se nousi syvyydestä, ja nyt sillä oli uusi nimi, Yhdistyneet Kansakunnat. Siitä ajasta lähtien se on ollut ”läsnä”. Nykyään sen jäseninä on maailmassa 138 kansakuntaa. Kaikki nämä kansakunnat ovat aseistautuneet sotilaallisesti, ja kuudella niistä on jo ydinpommeja.

41. Miksi Yhdistyneet Kansakunnat ei ole kristillinen järjestö, ja mikä tekee siitä iljettävän Jumalalle?

⁴¹ Mutta miksi vertauskuvallinen peto, kahdeksas maailmanvalta, nykyajan Yhdistyneet Kansakunnat, tunnistetaan ”autioittavaksi iljetykseksi”? Se, että sitä verrataan seitsenpäiseen petoon, joka kantaa porttoa selässään, osoittaa, että se on epäpuhdas Jumalan silmissä, ”iljetys” Hänelle. Koska se ”on lähtöisin niistä seitsemästä” ei-kristillisestä maailmanvallasta, se ei ole kristillinen järjestö. Puolet Yhdistyneitten Kansakuntien jäsenkansoista ei edes tunnusta olevansa kristillisiä, vaan havaitsemme tässä kristikunnan kansojen olevan poliittisessa liitossa ei-kristillisten eli pakanakansojen kanssa. Yhdistyneet Kansakunnat on osa tästä maailmasta ja on ”maailman ystävä” ja näin ollen ”Jumalan vihollinen”. (Jaak. 4:4; Joh. 8:23; 18:36) Sen epäjumaloijat liittävät siihen messiaanisia toiveita, ja kristikunta pitää sitä Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan korvikkeena. Miten iljettävää!

42. Minkä sotajoukkojen kaltainen Yhdistyneet Kansakunnat on oleva tullessaan ”autioittavaksi”?

⁴² Yhdistyneitten Kansakuntien ansioksi luetaan monet hyvät teot. Miten sitä voitaisiin mitenkään kutsua autioittajaksi, ”autioittavaksi”? Kuudes maailmanvalta, Rooman valtakunta, yritti säilyttää pax romanan kaikkialla maan päällä ja pyrki säilyttämään rauhan lähi-idässä; mutta myöhemmin sen armeijat osoittautuivat Jerusalemin uskonnollisesti pyhän kaupungin autioittajaksi. Samalla tavoin kahdeksas maailmanvalta, Yhdistyneet Kansakunnat, ei ole nyt vielä suorittanut loppuun ennustettua osaansa maailmassa, ennen kuin se ”menee kadotukseen”. (Ilm. 17:11) Se on vielä osoittautuva ”autioittavaksi”. Mille? Ilm. 17:15–18 paljastaa kohteen. Siinä sanotaan:

43. Miten Ilm. 17:15–18 esittää autioittamisen vertauskuvallisesti?

⁴³ ”Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät. Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus [valtakunta maan kuninkaitten yläpuolella, Um].”

44. Minkä autioittaja Yhdistyneistä Kansakunnista siten tulee, ja mitä on järkevää nyt tehdä sen suhteen, mikä autioitetaan, jotta voisi kuulua Jumalan kansaan?

⁴⁴ Kahdeksas maailmanvalta, Yhdistyneet Kansakunnat, on siis osoittautuva ”autioittavaksi”, kun se autioittaa vertauskuvallisen kansainvälisen porton, Suuren Babylonin. Eufratin varrella ollut muinainen Babylon oli kaupunki, ja sen tähden Suurta Babylonia verrataan ”suureen kaupunkiin”. Ja koska Suurella Babylonilla on ”valtakunta maan kuninkaitten yläpuolella”, se merkitsee väärän uskonnon maailmanmahtia. Järkevien ihmisten on nyt lähdettävä ulos tuosta väärän uskonnon babylonilaisesta maailmanmahdista, ennen kuin tuho kohtaa sitä, jotta he eivät tuhoutuisi sen mukana. Juuri niin taivaasta tuleva henkeytetty kehotus käskee niitä ihmisiä tekemään, jotka haluavat kuulua Jumalan kansaan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” – Ilm. 18:1–4.

45. a) Mitä on sanottava siitä, ovatko kristikunnan kirkkoihin kuuluvat ihmiset jo lähteneet pois Babylonista, ja miksi? b) Miksi kristikunta on siis tuhottava Suuren Babylonin mukana?

⁴⁵ Meidän ei ole nyt aika tulla petetyiksi. Siksi, että kristikunta väittää olevansa kristillinen, sen satoihin uskonnollisiin lahkoihin kuuluvien ihmisten ei pitäisi ajatella, että he ovat jo lähteneet ulos Suuresta Babylonista. Niin kauan kuin he pysyvät kristikunnan osana, he pysyvät Suuressa Babylonissa ja ovat osallisia sen synteihin. Miksi niin? Koska kristikunta itse on osa Suuresta Babylonista, itse asiassa tuon väärän uskonnon maailmanmahdin huomattavin osa. Lisäksi sotiin syyllistynyt, veren tahrima kristikunta on nykyajan vastakuvallinen uskoton Jerusalem, josta Jeesuksen kaikkien tosi opetuslasten täytyy paeta henkensä edestä. Sillä kun kahdeksas maailmanvalta (Yhdistyneet Kansakunnat) autioittaa Suuren Babylonin, se tuhoaa myös Suuren Babylonin huomattavimman osan, nimittäin kristikunnan. Niiden, jotka rakastavat elämää, joka on sopusoinnussa tosi Jumalan kanssa, täytyy paeta kristikunnasta viivyttelemättä, samoin kuin Jeesuksen Kristuksen juutalaiset opetuslapset pakenivat Juudeasta ja Jerusalemista nähtyään ”autioittavan iljetyksen . . . seisovan” paikassa, jota juutalaiset pitivät erittäin pyhänä.

46. Miten Jumalaa pelkääville kaiutettiin vuonna 1917 varhaista varoitusta Suuresta Babylonista ulos lähtemisestä?

⁴⁶ Tänä hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen vuonna 1914 alkaneen ”läsnäolon” eli parusian aikana Jumalaa pelkääviä ihmisiä on varoitettu ja kehotettu lähtemään ulos Suuresta Babylonista, jotta he eivät joutuisi sen tuhoon. Varhainen varoitus annettiin Kansan Saarnastuoliseuran julkaistessa kirjan ”Täyttynyt salaisuus” englanniksi heinäkuussa vuonna 1917, sen jälkeen kun Amerikan Yhdysvallat oli liittynyt ensimmäiseen maailmansotaan. Tämä kirja esitti jae jakeelta etenevän selityksen koko Ilmestyskirjaan, myös 17. ja 18. lukuun. Hallitus kielsi tuon kirjan seuraavan vuoden alussa. Sitä ennen varhaista varoitusta kaiutettiin kuitenkin laajalti sunnuntaina 30. joulukuuta 1917. Se tehtiin jakamalla tuon päivän aamuna yhteisvoimin koko Yhdysvalloissa nelisivuista traktaattia ”Raamatuntutkijain Kuukausilehti”, sen 9. vuosikerran numeroa 9 nimeltä ”Babylonin kukistuminen”. Sen jälkeen kun tätä voimakassanaista traktaattia oli levitetty samanaikaisesti rannikolta rannikolle, seurasi Babylonia käsitteleviä esitelmiä saman sunnuntain iltapäivänä. – Ks. The Watch Tower and Herald of Christ’s Presence, 15.12.1917, s. 370, aihetta ”Vapaaehtoisten päivä – 30. joulukuuta”.

47. a) Minkä tunnistamiseen raamatuntutkijat keskittivät ajatuskykynsä varhain ensimmäisen maailmansodan jälkeen? b) Mitä tammikuun 1. päivänä 1921 ilmestynyt Vartiotorni (engl.) sanoi siitä?

⁴⁷ Koska ”autioittavan iljetyksen” on määrä tuhota nykyinen Suuri Babylon (johon kristikunta kuuluu), raamatuntutkijat olivat heti sodan jälkeen kiinnostuneita tunnistamaan, mikä tuo iljetys eli kauhistus oli 20. vuosisadalla. Kun Kansainliitto oli perustettu ja Palestiina annettu mandaatiksi brittiläiselle imperiumille, Vartiotorni-lehti kirjoitti 1. tammikuuta 1921 sivulla 12 (engl., suom. kesäk. 1921, s. 86) otsikon ”Danielin kautta puhuttu” jälkeen:

. . . koska maa on Jehovan, niin johtuu siitä, että kysymyksessä olevilla pedoilla ei ole oikeutta harjoittaa valtaa ja herrautta Palestiinassa. Ja heidän ihmistekeleensä, kansojen liitto (jolta mahdilta Englanti on saanut hallitusvallan Palestinassa), on kauhistus Herralle. Tämä kauhistus seisoo sentähden paikassa, jossa sen ei pitäisi seisoa. . . .

Tässäkin on siis huomattava vakuuttava todistus siitä, että olemme saapuneet maailman loppuun, kun hävityksen kauhistus seisoo paikassa, jossa sen ei pitäisi seisoa – seisoo ”pyhässä paikassa”, pyhässä maassa, Jumalan omassa maassa. Kun me siis näemme ”Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä” – toisen pedon sotajoukkojen, niin tarkatkoon se, joka lukee, jotta hän ymmärtäisi meidän saapuneemme maailman loppuun. . . .

48. Mikä maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen järjestön osoitettiin vuonna 1926 olevan, ja missä tilaisuudessa tunnistaminen tapahtui?

⁴⁸ Vaikka selitys perustui Matt. 24:15:n ja Mark. 13:14:n kirjaimelliseen sovellutukseen, johtopäätös, että ”hävityksen kauhistus” (eli ”autioittava iljetys”) oli tuolloin Kansainliitto, osoittautui oikeaksi. Vuosia myöhemmin tuo maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälinen järjestö tunnistettiin Raamatun ennustuksen kahdeksanneksi maailmanvallaksi. Tunnistus tapahtui sunnuntai-iltana 30. toukokuuta 1926 esitelmässä, joka pidettiin Royal Albert Hallissa Lontoossa Englannissa ja jonka nimenä oli ”Miksi maailman vallat horjuvat – parannuskeino”. Käsitellessään aihetta ”Liitto ennustettu” puhuja, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti J. F. Rutherford, sanoi:

Jumala ennusti seitsemän maailmanvaltaa, jotka ovat: Egypti, Assyyria, Babylon, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma ja Englanti (Suur-Britannia), ja ennusti myöskin, että näistä seitsemästä kasvaisi kahdeksas. Tätä jälkimmäistä on vertauskuvattu ”pedolla”, koska sen tarkoitus on hallita ja pitää valvontansa alaisena maan kansoja. Herra ennusti sen syntymisen, sen lyhyen olemassaolon ja sen iankaikkisen lopun. – Ilmestyskirja 17:10, 11; Jesaja 8:9, 10. – Ks. Vartiotorni, lokak. 1926, s. 151.

49. Miksi ”valittujen” jäännös ei viivytellyt lähtemistään ulos Suuresta Babylonista, kunnes se näkisi sen leiriytyneitten sotajoukkojen ympäröimänä?

⁴⁹ Niinpä ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 Jehovan ”valittujen” elossa säilynyt voideltu jäännös alkoi saada näkyviinsä ”autioittavan iljetyksen” ja ymmärtää, mikä se oli ja mitä sen ilmaantuminen maailmannäyttämölle merkitsi. Jäännökseen kuuluvat olivat joutuneet Suuren Babylonin ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien vankeuteen ensimmäisen maailmansodan aikana, ja nyt he noudattivat taivaallista kehotusta lähteä siitä ulos. Myös ne Jumalaa pelkäävät ihmiset, jotka liitettiin myöhemmin Hänen ’valittujensa’ jäännökseen, tottelivat Jumalan käskyä ja lähtivät pois Suuresta Babylonista (johon kristikunta kuuluu). Koska vastakuvallinen uskoton Jerusalem, kristikunta, ei rajoitu maalliseen Jerusalemiin ja Palestiinan maahan, vaan on maailmanlaajuinen, siitä pakenevien ei tarvinnut odottaa nähdäkseen kristikunnan kahdeksannen maailmanvallan (maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen järjestön) sotajoukkojen piirittämänä. Enkeli ei odottanut sellaista tapahtumaa antaakseen käskynsä: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

50. a) Mistä tuo Jehovan ”valittujen” varhainen pako oli osoitus, ja keille se oli hyvä esimerkki? b) Minkä ”iljetyksen” saaman kokemuksen jälkeen Suuri Babylon on määrä tuhota?

⁵⁰ Jehovan voideltujen ”valittujen” pako ennen tuota tapahtumaa oli kuitenkin merkittävä osoitus siitä, että uskottoman kristikunnan ja Suuren Babylonin muun osan autioitus lähestyi ja oli tapahtuva tämän sukupolven aikana, kahdeksannen maailmanvallan elinaikana, joka on vain ikään kuin ”yksi hetki”. Jehovan ”valittujen” ripeä, varhainen pako oli Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle” luotettava esimerkki seurattavaksi vuodesta 1935 lähtien nykyaikaan asti. ”Iljetyksen” sotajoukkojen suorittama vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, ja Suuren Babylonin muun osan autioitus ei voi nykyään olla kaukana tulevaisuudessa. Todettakoon, että ”iljetys” autioittaa Suuren Babylonin sen jälkeen, kun se nousee ”syvyydestä”. Kahdeksas maailmanvalta vajosi Kansainliiton muodossa kuolemankaltaisen toimettomuuden ”syvyyteen” toisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1939, ja se nousi ”syvyydestä” vuonna 1945 Yhdistyneinä Kansakuntina. (Ilm. 17:8, 11, 12) Se tapahtui lähes 30 vuotta sitten. On vaarallista lykätä pakenemista kauemmaksi!

MIKSI VERTAANSA VAILLA OLEVA ”SUURI AHDISTUS”

51. a) Miksi vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin kokema ahdistus on oleva todella ”suuri”? b) Mitä niille tapahtuu, jotka viivyttelivät pakoaan Suuresta Babylonista?

⁵¹ Nykyisen vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin, kristikunnan, autioitus on oleva osa todella ”suuresta ahdistuksesta, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21) Kristikunnan valtapiiri on maailmanlaajuinen, paljon laajempi kuin Israelin maa, jonka pääkaupunki maallinen Jerusalem on. Suuri Babylon, jolla ”on valtakunta maan kuninkaitten yläpuolella”, on valta-alueeltaan vielä suurempi kuin pelkkä kristikunta. Niinpä kun vertauskuvalliset ”kymmenen sarvea” ja helakanpunaisen ”pedon” muu osa alkavat vihata haureellista uskonnollista Suurta Babylonia ja autioittavat sen, se on vertaansa vailla oleva uskonnollinen katastrofi, joka käsittää koko kiertotähtemme. Jumala ei suojele enää kristikuntaa niin kuin hän ei suojele muutakaan osaa moraalittomasta, verivelkaisesta Suuresta Babylonista. Jos vuonna 70 tapahtunut Jerusalemin hävitys oli hirvittävä ja jos se on profeetallinen kuvaus, niin tämä maailmanlaajuinen uskonnollinen katastrofi on myös oleva hirvittävä. Silloin niitä uskonnon harjoittajia, jotka eivät totelleet Jumalan kehotusta lähteä ulos Suuresta Babylonista vaan jotka itsekkäästi pysyivät siinä, pidetään osallisina sen synteihin, ja he saavat oikeudenmukaisesti maistaa osansa sen vitsauksista.

52. a) Miksi Suuren Babylonin tuho ei ole ainoa vaihe, mikä ”suureen ahdistukseen” kuuluu? b) Mitä kahdeksas maailmanvalta tekee sen jälkeen, kun se on toiminut autioittajana?

⁵² Tulevaan ”suureen ahdistukseen” ei sisälly ainoastaan Suuren Babylonin tuho. Se on pelkästään sen ensimmäinen vaihe. Maailman poliittiset, kaupalliset ja yhteiskunnalliset ainekset ovat olleet epäpuhtaissa, nautintoihin pyrkivissä, aineellisesti rikastuttavissa suhteissa uskonnollisen Suuren Babylonin kanssa. Ne osallistuvat sen kanssa sen verivelkaisuuteen, Jehova Jumalan vastustamiseen ja Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslasten vainoamiseen ja pyrkivät yhdessä sen kanssa estämään näitä saarnaamasta ”tätä valtakunnan hyvää uutista” todistukseksi. Tästä niiden täytyy tehdä tili Jumalalle. Poliittiset ainekset antavat myös tukensa kahdeksannelle maailmanvallalle, Yhdistyneille Kansakunnille, ja niiden kansakunnat ovat sen jäseniä. Tämä epäkristillinen kahdeksas maailmanvalta uhittelee Jehovan messiaanista valtakuntaa vastaan. Kristikunnan pappien hyväksynnällä se anastaa maan päällä paikan, joka kuuluu oikeudenmukaisesti Jumalan valtakunnalle, jota hänen Kristuksensa hallitsee. Sen jälkeen kun se on autioittanut entisen rakastajansa Suuren Babylonin, se taistelee ilman uskonnon tukea koko sotaisassa voimassaan Jehovan hallitsevaa Kuningasta, Karitsaa Jeesusta Kristusta, vastaan.

53. Miksi se, minkä Ilm. 17:12–14 kuvailee, on oleva ”suuren ahdistuksen” huippukohta?

⁵³ Apostoli Johannes kuvailee tätä lopullista, ratkaisevaa taistelua seuraavalla vertauskuvallisella kielellä: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta [tulemalla kahdeksannen maailmanvallan jäseniksi] saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. . . . He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” (Ilm. 17:12–14) Tämä merkitsee ”suuren ahdistuksen” huippukohtaa, ts. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaa” Harmagedonissa. Täydellisemmän kuvauksen tuosta yleismaailmallisesta sodasta esittää Ilm. 19:11–21.

54. Miten monta maallista vihollista vastaan Kaikkivaltias Jumala silloin ryhtyy taistelemaan, ja millainen teurastus on oleva verrattuna kaikkiin sitä edeltäneisiin?

⁵⁴ Tämä sota käsittää maapallomme yli kolme miljardia asukasta. Patriarkka Nooan päivien vedenpaisumuskaan, vaikka se olikin koko kiertotähtemme laajuinen, ei käsittänyt niin monta ihmistä, sillä se sattui vain 1656 vuoden kuluttua ihmisen luomisesta. ’Suuren päivän sodassaan’ Kaikkivaltias Jumala pystyy voittamaan kaikkien maallisten kansojen koko ydinpommivoiman ja taistelemaan kaikkia yhtyneitä maallisia vihollisiaan vastaan. (Ilm. 16:13–16, Um) Se on oleva teurastus, jollaista tämä kiertotähti ei ole koskaan aikaisemmin kokenut, eikä se tule koskaan enää toistumaan. Ei ole sen tähden hämmästyttävää, että Jeesus katsoessaan kauas vuonna 70 sattuneen muinaisen Jerusalemin autioituksen jälkeiseen aikaan huomautti: ”Ja ellei Herra [Jehova, Um] lyhentäisi niitä päiviä, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden, jotka hän on valinnut, hän on lyhentänyt ne päivät.” – Mark. 13:20.

55. a) Miten ahdistuksen päivien lyhentäminen tapahtuu ”valittujen tähden”? b) Ketkä hyötyvät tästä järjestelystä?

⁵⁵ Vaikka sen täytyykin olla ihme, jonkin verran lihaa ’pelastuu’. Näin siksi, että Jehova lyhentää ”suuren ahdistuksen” päivien luvun ja tekee sen ”valittujen tähden, jotka hän on valinnut”. Ei ottamalla ’valittujaan’ pois maan pinnalta vaan ottamalla heidät pois kaikesta osallisuudesta tähän tuomittuun asiainjärjestelmään ja tekemällä sen ennen ”suuren ahdistuksen” alkamiselle asettamaansa määräaikaa Jehova näkee hyväksi lyhentää ahdistuksen päivien määrää. Hän ei ota ainoastaan voideltuja ’valittujaan’ pois turvalliseen tilaan hänen suojelukseensa, vaan hän ottaa pois myös ”suuren joukon” lampaan kaltaisia ”vanhurskaita”, jotka tekevät hyvää vähäisimmillekin Kristuksen hengellisistä veljistä. (Matt. 25:31–40) Eroteltuaan sekä ’valittunsa’ että ”suuren joukon” vuohen kaltaisista ihmisistä Jehova Jumala voi Karitsansa Jeesuksen Kristuksen kautta ’lyhyesti’ panna täytäntöön jumalallisen koston kaikille vihollisilleen, jotka pysyvät maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän osana. – Room. 9:28, Um.

56. Ketkä olivat sitä ”lihaa”, joka pelastui Jerusalemin tuhossa vuonna 70, ja mistä heille epäsuotuisasta seikasta huolimatta?

⁵⁶ Tämä takaa sen, että ”lihaa” pelastuu juuri tänne maan päälle. Luoja Jehova Jumala ei aio sallia joko ihmistekoisten ydinpommien tai taivaallisten teloitusjoukkojensa pyyhkäistä ihmissukua pois maan päältä. ”Lihaa” 97000 juutalaisen muodossa pelastui Jerusalemin tuhossa vuonna 70. Nuo 97000 olivat nähneet Jerusalemin Rooman leiriytyneitten sotajoukkojen ympäröimänä vuonna 66. Mutta tuo lyhyt piiritys ja ”iljetyksen” seisominen siellä, missä sen ei olisi pitänyt seisoa, pyhässä paikassa, ei kuulunut osana heidän ’suureen ahdistukseensa’. ”Ahdistus” ei ollut kaksiosainen. Kenraali Cestius Galluksen johtama piiritys lopetettiin odottamatta, Rooman sotajoukot peräytyivät ja pakenivat lopulta sekasorron vallassa, mistä koitui riemullinen voitto juutalaisille. Mutta kun ”suuri ahdistus” todella alkoi vuoden 70 keväällä, silloin noiden 97000:n onnistui säilyä elossa vain sen tähden, että ahdistuksen päivien määrää lyhennettiin. Nuo 97000 säilyivät elossa siitä huolimatta, että he eivät olleet Jehovan ”valittuja”. Mutta he säilyivät elossa vain joutuakseen loppuiäkseen orjuuteen eri puolille Rooman valtakuntaa.

57. Ketkä ovat ”lihaa”, joka pelastuu tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, ja mitä heistä tullaan sanomaan?

⁵⁷ ”Suuren ahdistuksen” päivien määrän lyhentäminen on tae siitä, että ”lihaa” tulee jälleen pelastumaan. Tällä kertaa pelastuva ”liha” ei kuitenkaan kuulu kenellekään hänen vihollisistaan, jotka ovat verrattavissa noihin kapinallisiin ei-kristittyihin juutalaisiin, jotka saarrettiin muinaiseen Jerusalemiin. Tällä kertaa kaikki hänen vihollisensa tuomitaan tuhoon. ”Liha”, joka pelastuu hänen ’valittujensa’ lisäksi, on oleva ”suuri joukko” tottelevaisia lampaan kaltaisia ihmisiä, jotka ovat noudattaneet hänen käskyjään, hylänneet tuomitun asiainjärjestelmän (johon kristikunta kuuluu) ja asennoituneet Hänen puolelleen. Kun tämä ”suuri joukko” ”lihaa” pelastuu elossa Jumalan uuteen järjestykseen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alaisuuteen, siihen kuuluvista sanotaan: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat.” (Ilm. 7:14) Miten onnellinen tuo eloon jääneitten ”suuri joukko” silloin onkaan! Miten armollisesti Jehova lisäksi toimiikaan lyhentäessään ahdistuksen!

MESSIAS VAROITTAA VÄÄRISTÄ MESSIAISTA

58, 59. a) Miten Jeesuksen ennustamat väärät Kristukset osoittautuivat pettymystä tuottaviksi, ja ketä juutalaiset heidän jälkeensä alkoivat odottaa Jerusalemin tuhouduttua? b) Mitä Jeesus lisäksi sanoi väärien Kristusten yhteydessä käytetyistä menettelytavoista?

⁵⁸ Ennustuksessaan ”läsnäolonsa” (parusia) ja ”asianjärjestelmän päättymisen tunnusmerkistä” Jeesus osoitti, että vääriä Kristuksia ilmaantuisi ennen Jerusalemin autioittamista vuonna 70. Hän mainitsi tämän ennustuksensa alussa sanoessaan tiedusteleville apostoleilleen: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” (Matt. 24:4, 5) Mutta he osoittautuivat vääriksi, huijareiksi, sillä he eivät saaneet aikaan Jerusalemin vapautusta eivätkä mitään muutakaan vapautusta. Jerusalemin tuhon jälkeen niiden juutalaisten, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan Messias, täytyisi jatkaa lihallisen Messiaan odottamista. Toisaalta juutalaisten ja ei-juutalaisten tosi kristittyjen täytyisi jatkaa tosi Messiaan, Jumalan Pojan Jeesuksen, luvatun ”läsnäolon” (parusia) odottamista. Ennustettuaan Rooman legioonien suorittaman Jerusalemin kirjaimellisen autioituksen Jeesus kuvaili menettelytavan, jota petkuttajat käyttäisivät viekoitellakseen kiinnostuneet ihmiset seuraamaan Messiaiksi tekeytyviä. Hän jatkoi sanoen:

⁵⁹ ”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus [läsnäolo, Um; parousía]. Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.” – Matt. 24:23–28.

60. Minkä tähden väärä Kristus olisi ”erämaassa” tai ”kammiossa”?

⁶⁰ Paremmin kuin kukaan muu maan päällä ”Ihmisen Poika” Jeesus tiesi, miten hän toteuttaisi tulemisensa ja läsnäolonsa. Hän ei asettuisi ’tänne’ tai ’tuonne’ tai mihinkään muuhunkaan erityiseen paikkaan maan päälle. Hän ei ilmaantuisi jossakin syrjäisessä paikassa, ”erämaassa”, niin että Messiaan etsijöitten pitäisi kerääntyä sinne hänen luokseen pois maan hallitusviranomaisten huomion ulottuvilta harjoitellakseen siellä hänen johdollaan ja valmistautuakseen suorittamaan poliittisen iskun, vallankaappauksen, ja asettaakseen hänet maailman messiaaniseksi Hallitsijaksi. (Apt. 5:36, 37; vrt. 1. Sam. 22:1, 2.) Hän ei myöskään kätkeytyisi johonkin ”kammioon”, jolloin hänen olinpaikkansa olisi tunnettu vain muutamalle valitulle, jotta hän voisi siellä huomaamattomasti ja paljastumatta vehkeillä ja laatia salaisia suunnitelmia rikoskumppaniensa kanssa maailman hallituksen kumoamiseksi ja itsensä voitelemiseksi luvatuksi Messiaaksi. (Vrt. 2. Kun. 9:4–14.) Päinvastoin siinä, että Jeesus oli tullut Kuninkaaksi ja aloittanut kuninkaallisen läsnäolonsa, ei ollut oleva mitään salattavaa.

61, 62. a) Millä tavalla Kristuksen parusia olisi salaman kaltainen? b) Mitkä Jeesuksen sanat, jotka koskevat hänen apostoleittensa saamaa julkisuutta, soveltuvat hänen opetuslapsiinsa nykyään?

⁶¹ Hänen läsnäolonsa eli parusiansa oli määrä muistuttaa salamaa vaikutuksiltaan. Hänen parusiansa oli määrä olla kuin salama, ei kuitenkaan siinä piirteessä, että se välähtää äkisti, odottamatta ja sekunnin murto-osassa. Tässä ei korosteta sitä, että salama leimahtaa äkisti, odottamatta, vaan sitä, että se loistaa laajalla alueella, idästä länteen. (Luuk. 17:24) Salaman valovoimaa kuvaillaan Psalmissa 97:4: ”Hänen salamansa valaisevat maanpiirin; maa näkee sen ja vapisee.” Samaten maan asukkaita ei ollut määrä jättää pimeyteen ihmisen Pojan parusian suhteen. Kaikkien ihmisten taivaanrannasta toiseen oli määrä saada valistusta hänen kuninkaallisesta parusiastaan. Siitä oli määrä tehdä yhtä julkinen kuin on salaman valovoimainen, kauas loistava välähdys. Kristuksen nykyisiin opetuslapsiin, jotka ovat tietoisia hänen näkymättömästä parusiastaan, soveltuvat sanat, jotka hän esitti apostoleilleen 1900 vuotta sitten:

⁶² ”Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivänvalossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.” – Matt. 10:26, 27.

63. a) Minkä tarkoituksen tähden nämä ennustetut väärät Kristukset ja väärät profeetat nousisivat? b) Miten uskolliset ”valitut” ovat kuin kotkat, jotka kokoontuvat sinne, missä raato todellisuudessa on?

⁶³ Väärien Kristusten ja väärien profeettojen nousemisen tarkoitus on ’eksyttää, jos mahdollista, valitutkin’. (Matt. 24:23–25; Mark. 13:21–23) Mutta uskolliset ”valitut” eivät salli lähettää itseään turhaan etsintätyöhön. He eivät salli johdattaa itseään eri suuntiin etsimään jotakuta näkyvää, lihallista teeskentelijää. He eivät salli itseään vedettävän jonkun näkyvän, lihassa olevan ihmisen puoleen, joka väittää olevansa Kristus ja antaa suuria näytteitä todistaakseen olevansa sellainen. (Luuk. 17:22, 23) Raamatusta he tietävät, mistä etsiä. He ovat kuin kotkat, jotka voivat kaukonäköisyytensä avulla erehtymättä nähdä äärimmäisen pieniä kappaleita, jotka ovat alhaalla maan päällä. (Job 39:30–32) Niinpä he eivät keräänny väärän Kristuksen luo ja jää siten hengellisesti ravitsematta. Kotkien tavoin, jotka voivat havaita syötävän raadon kaukaa ja jotka kokoontuvat sen luo yhteiselle aterialle, ”valitut” havaitsevat, mistä todellista hengellistä ravintoa löytyy, nimittäin todellisen Kristuksen luota hänen näkymättömässä parusiassaan, ja sinne he kokoontuvat ja sieltä he saavat hengellistä ravintoa. – Luuk. 17:37.

64. a) Ainoastaan missä väärät Kristukset voivat näyttäytyä ja miksi? b) Missä Jeesuksen merkki näkyisi noiden päivien ahdistuksen jälkeen, kuten hän nyt sanoi?

⁶⁴ Kuningas Jeesus Kristus ei tule parusiassaan suinkaan näyttäytymään lihassa millekään paikkakunnalle maan pinnalla. Väärät Kristukset, jotka ovat pelkkiä verta ja lihaa olevia ihmisiä, voivat tehdä ainoastaan sen. Mutta ylösnousseen, kirkastetun, hallitsevan Herran Jeesuksen Kristuksen laita on toisin. (1. Tim. 6:14–16) Tähän seikkaan hän kiinnitti apostoleittensa huomion jatkaessaan ennustustaan ja sanoessaan: ”Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat [lyövät itseään valittaen, Um]; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” – Matt. 24:29–31; Mark. 13:24–27.

TAIVAALLISIA ILMIÖITÄ ’KOHTA AHDISTUKSEN JÄLKEEN’

65. Mitä Jeesus tarkoitti ”niiden päivien ahdistuksella”, ja sattuivatko hänen ennustamansa tapahtumat ”kohta” eli välittömästi sellaisen ”ahdistuksen” jälkeen?

⁶⁵ Ilmauksellaan ”kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen” Jeesus viittasi ilmeisesti sen ”suuren ahdistuksen” päiviin, joka kohtasi lähi-idässä olevaa Jerusalemia roomalaisten käsissä vuonna 70. Mutta vaikka tutkisimme historian muistiinmerkintöjä miten paljon tahansa, emme havaitse Jeesuksen kuvailemien tapahtumien kaltaista sattuneen ”kohta”, välittömästi jälkeenpäin, tauotta, katkeamattomana tapahtumaketjuna. Heti Jerusalemin hävitykseen päättyneen ”suuren ahdistuksen” jälkeen ei ’näkynyt taivaalla’ ”Ihmisen Pojan merkkiä”, eivätkä roomalaiset piirittäjät ja muut ”maan sukukunnat” ’lyöneet itseään valittaen’ nähdessään ihmisen Pojan tulevan pilvissä ja ”suurella voimalla ja kirkkaudella”. Luotettava historia kertoo, että sen jälkeen kun Rooman legioonat olivat hävittäneet Jerusalemin pyhän kaupungin, ne piirittivät viimeistä juutalaista linnaketta, Kuolleenmeren länsirannalla sijaitsevan Masadan huipulla olevaa linnoitusta, valloittivat sen vuonna 73 ja saivat siten koko Juudean provinssin alistamisen päätökseen. Oliko Jeesus sitten väärässä tässä kohden?

66. Oliko Jeesus tässä kohden siis väärä profeetta, vai mikä tässä kohdassa on ilmeisesti vikana sanan ”kohta” suhteen?

⁶⁶ Ei, Jeesus ei ollut tässä kohden väärä profeetta. Koska hän oli Jumalan pyhän hengen henkeyttämä, hän ei voinut olla väärässä. Mikä sitten on vikana tässä kohdassa? Vika on ilmeisesti siinä, miten ilmaus ”kohta . . . jälkeen” yleensä käsitetään. Sanan ”kohta” merkitys on tässä ilmeisesti sama kuin Joh. 6:21:ssä, missä sanotaan sen jälkeen, kun Jeesus on kävellyt Galileanmeren vetten päällä ja noussut veneeseen, jossa hänen opetuslapsensa olivat: ”Ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.” Kului varmasti enemmän kuin silmänräpäys, ennen kuin he nousivat maihin. Se on verrattavissa sanaan ”pian”, joka esiintyy Ilm. 1:1:ssä, missä sanotaan: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää.” Tämä sana ”pian” ulottuu ajassa siitä, kun apostoli Johannes sai ilmestyksen noin vuonna 96, Ilmestyskirjan täyttymykseen meidän 20. vuosisadallamme. (Vertaa ajanjaksoon, jonka ”pian” sisältää Room. 16:20:ssä.)

67. Miten meidän on siis ymmärrettävä Jeesuksen sanat ”kohta . . . jälkeen”?

⁶⁷ Saadaksemme Matt. 24:29:ssä olevan Jeesuksen ennustuksen sopusointuun käytettävissä olevien tosiasioitten kanssa meidän täytyy ymmärtää Jeesuksen ilmauksen ”kohta . . . jälkeen” vievän vuosisatojen yli meidän 20. vuosisadallemme.c Tänä aikana, ihmisen Pojan parusian aikana vuodesta 1914 lähtien, todellakin havaitsemme tapahtumia ja tosiasioita, jotka vastaavat sitä, mitä Jeesus ennusti tuossa jakeessa.

68, 69. a) Miten maailmantilanne vuoden 1914 jälkeen osoittaa, että se täyttyy, mitä Jeesus ennusti taivaankappaleista? b) Miten ihmiset ovat olleet avuttomuutensa tähden Jes. 59:9, 10:ssä ja Sef. 1:17, 18:ssa kuvailtujen kaltaisia?

⁶⁸ Historioitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että vuodesta 1914 pitäen ihmiskunta on joutunut olemassaolonsa synkimpään aikaan. On kuin aurinko olisi ’pimentynyt’ päiväsaikaan, kuin kuu ’ei antaisi valoansa’ yöllä ja kuin samanlaisena kuuttomana yönä tähdet olisivat pudonneet taivaalta ,ja kadonneet yön pimeyteen. Tuomitulla asiainjärjestelmällä, johon kristikuntakin kuuluu, ei ole kirkasta tulevaisuudennäkymää päivä- eikä yöaikaan. Ihmisten, kristikuntaankin kuuluvien, kyvyttömyyttä löytää tietä ulos maailmantilanteesta omin inhimillisin keinoin kuvaillaan hyvin muinaisissa Raamatun ennustuksissa seuraavin sanoin:

⁶⁹ ”Me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, aamunkoittoa, mutta vaellamme yön synkeydessä. Me haparoimme seinää pitkin niinkuin sokeat, haparoimme niinkuin silmiä vailla; me kompastelemme sydänpäivällä niinkuin hämärässä, me olemme terveitten keskellä niinkuin kuolleet.” (Jes. 59:9, 10) ”Minä [Jehova] saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.” – Sef. 1:17, 18.

70. a) Miten taivaat ovat tieteellisten huomioitten valossa menettäneet suopean ilmeensä? b) Millä tavalla taivaitten voimat ovat järkkyneet?

⁷⁰ Taivaat näyttävät menettäneen suopean ilmeensä. Nykytiede kertoo suurista atomienergian purkauksista, jotka syöksähtävät tuhansien kilometrien päähän avaruuteen ja jotka esiintyvät auringonpilkkujen tavoin, mutta jotka lähettävät suunnattomia hiukkasvirtoja, joiden vaikutukset ulottuvat maahamme. Kaukaa avaruuden tuntemattomista osista virtaa maapalloamme kohti jatkuvasti näkymättömiä ydinenergiasäteitä, jotka pommittavat sitä. Radiokaukoputket ottavat vastaan radiomerkkejä tähdistä, joita ei voida nähdä voimakkaimmillakaan kaukoputkilla, mutta jotka silti todistavat olemassaolostaan avaruudessa. Astronautit ovat laskeutuneet kuusi kertaa Kuuhun, josta jotkut militaristit haluaisivat tehdä sotilastukikohdan, josta voitaisiin ohjata sodankäyntiä maan päällä olevia vihollisia vastaan. Ja kun ajattelemme ääntä nopeammin kulkevia sotilaskoneita ja mannertenvälisiä ohjuksia, joiden kärjet on varustettu pelottavan tuhoisilla atomi- ja ydinpommeilla, käsitämme sitäkin paremmin Jeesuksen sanojen vakavuuden: ”Ja taivaitten voimat järkkyvät.” (Matt. 24:29) Ihmiset ovat tunkeutuneet taivaalle ja avaruuteen ja järkyttäneet normaalin tasapainon.

71. a) Miten meristä on tullut uhkaavia, ja miten ilmakehä on kokenut vahingollisia vaikutuksia? b) Minkä varoituksen lontoolainen Medical News-Tribune -lehti julkaisi vuonna 1970?

⁷¹ Merestäkin, joka oli aikaisemmin tuntematon ulottuvuus, on nyt tullut uhkaavaa aluetta. Se kuhisee ihmistekoisia sukellusveneitä, joihin on rakennettu uusimmat ohjuksia ampuvat laitteet järisyttävän tuhon lähettämiseksi syvyydestä kuivan maan puolustuskyvyttömien asukkaitten päälle. Tämän lisäksi meri on tulossa saastuneeksi, koska sen syvyyksiin kasataan vaarallisia jätteitä. Merestä uhkaa tulla yhtä kuollut kuin matalin paikka maan päällä, Kuollutmeri lähi-idässä. Samanaikaisesti meren samoin kuin kuivan maan yllä oleva ilmakehä saastuu teollisuuslaitosten, moottoriajoneuvojen ja mantereitten ja valtamerten yli lentävien lentokoneitten päästämistä vaarallisista kaasuista. Lontoossa Englannissa ilmestyvä Medical News-Tribune -lehti varoitti kaukonäköisesti seurauksista 27. maaliskuuta 1970 ilmestyneen numeronsa otsikossa: ”Vuonna 1984 maapallo voi olla kuollut.”

”IHMISEN POJAN MERKKI . . . TAIVAALLA”

72, 73. a) Ellei kiertotähti Maata tuhota, niin mikä tuhotaan ja miten? b) Millainen Messiasta koskeva merkki annettiin 1900 vuotta sitten, mutta millaisen merkin hän sanoi annettavan hänen parusiansa aikana?

⁷² Ihmisten ydinsota ei tule kuitenkaan koskaan tuhoamaan tätä kiertotähti Maata. Sitä ei tulla koskaan kutsumaan ”edesmenneeksi suureksi kiertotähti Maaksi”. Maan Luoja ei salli sen tulla koskaan autioksi kaikesta eläin- eikä myöskään ihmiselämästä. Maan päällä nykyään vallitseva kansainvälinen asiainjärjestelmä tuhotaan. Sen tuho tulee Jumalalta hänen messiaanisen Kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen ja kaikkien hänen pyhien enkeleittensä välityksellä. Kun Jeesus oli maan päällä lihassa ja häntä kutsuttiin ihmisen Pojaksi, epäuskoiset juutalaiset pyysivät häntä ”näyttämään heille merkin taivaasta” sen todisteeksi, että hän oli todella luvattu Messias. Mutta hän sanoi heille, että heille annettaisiin ainoastaan maallinen merkki, ”Joonaan merkki”. Tuo merkki annettiin, kun Jeesus oli osia kolmesta päivästä kuolleena maan povessa ja kun hänet sitten herätettiin kuolleista kolmantena päivänä. (Matt. 16:1–4; 12:39, 40) Mutta nyt, hänen hengessä tapahtuvan näkymättömän parusiansa aikana, maan asukkaille annetaan ”merkki . . . taivaalla”. Kerrottuaan, miten taivaitten voimat järkkyisivät, Jeesus jatkoi sanoen:

⁷³ ”Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat [lyövät itseään valittaen, Um]; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.” – Matt. 24:30.

74, 75. a) Mihin Matt. 24:30:ssä oleva Jeesuksen sana ”tulevan” viittaa, ja miten tämä ’tuleminen’ toteutetaan? b) Mihin Danielin ennustukseen tämä ennustus ”merkistä . . . taivaalla” liittyy?

⁷⁴ Tämä ei viittaa hänen parusiansa alkuun tai hänen hengessä tapahtuvaan saapumiseensa, vaan hänen ’tulemiseensa’ (kreik. erkhòmenon) ”suuressa ahdistuksessa, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta”. Koska hänen kuvaillaan ”tulevan taivaan pilvien päällä”, on selvää, että kysymyksessä on näkymätön tuleminen, se, että hän kääntää kauas ulottuvan huomionsa tähän maahan ja suuntaa voimansa siihen tuhoisalla tavalla. Ihmiset tehdään tietoisiksi siitä, että se ei ole lähtöisin ihmisistä vaan taivaasta, kirkastetulta ihmisen Pojalta, joka toimii Jumalan Edustajana. Tämä liittyy profeetta Danielin näkemään taivaalliseen merkkiin, jota hän kuvailee seuraavasti:

⁷⁵ ”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” – Dan. 7:13, 14.

76. a) Milloin tuo Danielin näky alkoi täyttyä? b) Miten kaikki sukukunnat näkevät ihmisen Pojan ”tulevan”, ja ketkä eivät yhdy silloin niiden itsekkääseen valitukseen?

⁷⁶ Tuon Danielin näyn täyttymys oli näkymätön, koska se tapahtui hengellisissä taivaissa vuodesta 1914 eteenpäin. Jumalan määräaikana kirkastettu ihmisen Poika lähtee siis vallallaan ja voimallaan Suurta Babylonia (johon kristikunta kuuluu) ja maan vihamielisiä kansoja vastaan. Todisteet, jotka osoittavat hänen lähteneen ja jotka he kykenevät näkemään ja tuntemaan, ovat heille kuin ”merkki . . . taivaalla”. Nähdessään tuhonsa uhkaavan ’kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen’. Kuitenkaan Jumalan ”valittujen” jäännös ja lampaan kaltaisten ”suuri joukko”, joihin kuuluvat ovat kaikki eronneet Suuresta Babylonista ja sen rakastajista, eivät yhdy maan kauhistuneitten sukukuntien kanssa niiden itsekkääseen valitukseen. Heidät on kaikki koottu hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen oikealle puolelle. – Ilm. 7:9–17; Matt. 25:31–40.

ENKELIT KOKOAVAT ”VALITUT”

77. a) Mikä kokoaminen on siihen mennessä suoritettu loppuun, ja milloin se alkoi? b) Miten tämä kokoaminen on suoritettu ikään kuin ”suuren pasunan” äänen kuuluessa?

⁷⁷ Tuohon aikaan mennessä se, minkä Jeesus seuraavaksi kuvailee, on suoritettu loppuun, nimittäin: ”Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” (Matt. 24:31) Enkelit ovat koonneet täten ”valittuja” hänen parusiansa aikana. Sodanjälkeisenä vuonna 1919 ”valitut” alkoivat päästä vapaaksi Suuren Babylonin vankeudesta ja palata Jumalan antamaan hengelliseen tilaansa maan päällä, mikä vastasi juutalaisen jäännöksen paluuta Babyloniasta kotimaahansa vuonna 537 eaa. ’Suuren pasunan pauhun’ tavoin siitä pitäen on julistettu, että Jumalan messiaaninen valtakunta on perustettu taivaissa ja että heidän tulisi asennoitua lujasti taivaallisen valtakunnan puolelle ja saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” maailmanlaajuisesti. Tätä hyvän uutisen julistusta on puhallettu kuin pasuunalla ”neljän ilman” suuntaan. Se on kuulunut taivaitten äärestä toiseen.

78. a) Minkä tilaisuuksien välityksellä tämä enkelien suorittama ”valittujen” kokoaminen on tullut erityisen ilmeiseksi kaikille ihmisille? b) Ketkä varsinkin ovat olleet tietoisia sellaisesta kokoamisesta ja toimineet sen mukaisesti?

⁷⁸ Sopusoinnussa ’suuren pasunan pauhun’ kutsuvien sävelten kanssa taivaalliset enkelit, jotka ovat ihmisen Pojan kanssa hänen parusiassaan, ovat koonneet hänen ”valittujaan” maapallon kaikista osista. Tämä kokoaminen on ollut kaikkien ihmisten nähtävissä, erityisesti suurten konventtien sarjojen yhteydessä, joita on pidetty Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventista 1.–8. syyskuuta 1919 aina Jehovan todistajain ympäri maapalloa vuonna 1973 pitämiin kansainvälisiin konventteihin asti, joiden teemana oli ”Jumalan voitto”. (Ks. ilmoitusta eri puolilla maailmaa pidettävistä konventeista Vartiotornista 1.3.1973, s. 127.) Varsinkin ”suuri joukko” on tietoinen enkelien suorittamasta ”valittujen” kokoamisesta Kristuksen parusian aikana, ja siihen kuuluvat asennoituvat myös Jehovan messiaanisen valtakunnan puolelle ja kokoontuvat ja työskentelevät koottujen ”valittujen” kanssa.

79. Mikä maan sukukuntien tunteenilmaus on ilmeisen lähellä, kuten Jeesuksen ennustuksen tähänastisesta täyttymyksestä voidaan päätellä?

⁷⁹ ”Asiainjärjestelmän päättymistä” koskevan Jeesuksen ennustuksen tähän mennessä tapahtuneesta täyttymyksestä hänen opetuslapsensa tietävät, että on hyvin lähellä aika, jolloin ’kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen’ nähdessään, mikä niitä uhkaa kirkastetun ihmisen Pojan käsissä.

VERTAUS SEN LÄHEISYYDEN PÄÄTTELEMISEKSI

80. Mitä Jeesuksen tässä ennustuksensa ratkaisevassa kohdassa esittämää huomiota meidän tarvitsee tarkata tietääksemme, että ”suuri ahdistus” on vaarallisen lähellä?

⁸⁰ Meidän ei ole välttämätöntä tietää sen tarkan vuoden päivää ja hetkeä, jolloin ”suuren ahdistuksen” on määrä puhjeta koko tätä ”asiainjärjestelmää” vastaan. Tietääksemme, että se on nyt vaarallisen lähellä, meidän tarvitsee ainoastaan tarkata sitä, mitä Jeesus sanoi tässä ennustuksensa käännekohdassa: ”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se [hän, Um] on lähellä, oven edessä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” – Matt. 24:32–35.

81. Mistä todisteista me tähän sukupolveen kuuluvat voimme tietää, että Jeesuksen ennustama ”tunnusmerkki” on lähellä lopullista täyttymystään?

⁸¹ Miten paljon enemmän meidän, jotka olemme sukupolvea, joka näki ensimmäisen maailmansodan puhkeavan vuonna 1914, on nähtävä Jeesuksen ennustuksen täyttymyksestä tietääksemme, että ’hän on lähellä, oven edessä’? Mitä muuta me tarvitsisimme todistukseksi? Meitä ei ole jätetty huolestuneen tietämättömiksi niiden tapahtumien merkityksestä, jotka ovat sattuneet maan päällä pakanain aikojen päätyttyä vuodesta 1914 lähtien. Älyä ja ymmärrystä omaavina Raamattua tutkivina ihmisinä olemme vakuuttuneet siitä, että ’Kristuksen läsnäolon ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkin’ lopullinen täyttymys lähestyy. – Matt. 24:3, Um.

82. Miten Jeesus kehotti meitä suhtautumaan maailman tapahtumiin hänen parusiansa aikana?

⁸² Masentaako tämä meitä? Viekö se kaiken ilon elämästämme nyt? Sen ei pitäisi, eikä niin olekaan. Jeesus kertoi nimittäin opetuslapsilleen, miten heidän tulisi suhtautua maailman tapahtumiin hänen näkymättömän parusiansa aikana, kun hän sanoi: ”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä [asuttua maata, Um] kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” – Luuk. 21:25–28.

83. Mitä ”valittujen” ja ”suuren joukon” jäsenten ei siis ole nyt aika tehdä, ja mitä vapautus merkitsee heille?

⁸³ Olemmeko me tähän sukupolveen kuuluvat nähneet ’näiden alkavan tapahtua’? Olemmeko me nähneet ”näiden” tapahtuneen vuosikymmenien aikana vuodesta 1914 lähtien? Koska olemme nähneet sen, meillä ei ole syytä tulla kansainvälisen ahdingon vuoksi masentuneiksi. Meillä ei ole enää syytä alistua Suuren Babylonin ja siihen kuuluvan kristikunnan uskonnolliseen orjuuteen. Meidän on aika ojentautua suoriksi Korkeimman Jumalan, Suvereenin Herran Jehovan, vapaina palvojina. Meidän ei ole enää soveliasta katsoa epätoivoisina alas maahan. Meidän on aika nostaa päämme taivasta kohti ja nähdä Jeesuksen ennustuksen sisältävän Pyhän Raamatun kirkastuvassa valossa todisteet ihmiskunnan mitä varmimmasta tulevaisuudesta. Näiden todisteitten merkityksestä ei voi erehtyä: vapautus on käsillä! Tämä merkitsee Jumalan ”valituille” ja heidän palvojatovereittensa ”suurelle joukolle” eloon jäämistä aivan lähellä olevassa ”suuressa ahdistuksessa”. Kun me Jumalan suojeluksessa tulemme tuosta ”suuresta ahdistuksesta”, taaksemme jäävät tämän nykyisen kuolemaa tuottavan asiainjärjestelmän korjaamattomat rauniot. Jumalan uusi asiainjärjestelmä avautuu loistoisana eteemme!

[Alaviitteet]