Mitä ”pyhän paikan” tuhoutuminen merkitsee meidän aikanamme

”USKONNONVASTAISEN VÄKIVALLAN AALTO TUHONNUT KAIKKI MAAN KIRKKORAKENNUKSET JA RUKOUSHUONEET!”

USEIMMAT ihmiset olisivat todella järkyttyneitä, jos uutisvälineet jonakin päivänä välittäisivät heille tällaisen uutisen! Tämä ei ole kuitenkaan ainoastaan mahdollista, vaan näin tulee väistämättömästi tapahtumaan!

Miten se voi olla mahdollista? Raamatun ennustukset osoittavat selvästi, että juuri näin tulee käymään hyvin pian maassa toisensa jälkeen. Esimerkiksi Matteuksen 24. luvun ennustus mainitsee, että ”pyhä paikka” autioitetaan. Vaikka tämä toteutui jo ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, sillä tulee olemaan paljon suurempi täyttymys meidän päivinämme.

Ennustus koski ensin Jerusalemia ja sen loistavaa temppeliä, jota juutalaiset käyttivät palvonnassaan. Puhuessaan erään kerran opetuslapsilleen Jeesus Kristus sanoi temppelin rakennuksista: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” – Matteus 24:2.

Miksi Jumala langetti niin epäedullisen tuomion ensimmäisen vuosisadan ”pyhälle” temppelille ja sen edustamalle uskonnolliselle järjestelmälle? Siksi, että noista juutalaisista oli tullut luopioita. He olivat hylänneet Jumalan Mooseksen kautta heille antamat lait. Lisäksi he olivat torjuneet ja joskus jopa tappaneet ne Jumalan edustajat, jotka oli lähetetty varoittamaan heitä. Sen vuoksi Jeesus sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä – – Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.” – Matteus 23:37, 38.

’Paetkaa vuorille’

Seuraavat sanansa Jeesus osoitti niille, jotka vilpittömästi palvoivat Jumalaa: ”Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön havaintokykyään), silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille. Älköön katolla oleva mies tulko alas ottamaan tavaroita talostaan, älköönkä pellolla oleva mies palatko taloon noutamaan päällysvaippaansa. Voi raskaana olevia naisia ja imettäviä noina päivinä!” – Matteus 24:15–19.

Miksi Jeesus kehotti seuraajiaan ’pakenemaan vuorille’ niin kiireesti? Hän sanoi: ”Sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.” – Matteus 24:21, 22.

Mutta mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan ’autioittavasta iljetyksestä, joka seisoo pyhässä paikassa’? Mitä hän tarkoitti ”suurella ahdistuksella” ja ”lihalla”, joka pelastuisi? Miksi ahdistuksen päivät ’lyhennettäisiin’ ”valittujen vuoksi”?

Täyttymys ensimmäisellä vuosisadalla

Miten tämä ennustus todella toteutui ensimmäisellä vuosisadalla? Huomaa ensinnäkin kiireellinen kehotus paeta vuorille ”kun näette autioittavan iljetyksen – – seisovan pyhässä paikassa”.

Mikä tämä iljettävä autioittaja oli? Historia kertoo meille, mikä aiheutti Jerusalemin hävityksen: Rooman sotajoukot. Kun nuo sotajoukot ensi kerran ilmaantuivat Jerusalemin ympärille, se oli merkkinä ”havaintokykyä” omaaville lähteä pois tuolta alueelta. Tämä tapahtui vuonna 66. Silloin kenraali Cestius Galluksen johtamat Rooman sotajoukot piirittivät Jerusalemia ja hyökkäsivät jopa temppelin muurille ja kaivautuivat sen alle. Ne olisivat helposti voineet valloittaa koko kaupungin.

Rooman sotajoukot siis seisoivat ”pyhässä paikassa”. (Vrt. Matteus 4:5; 27:53.) Luopiojuutalaisetkin pitivät Jerusalemia ja sen ympäristöä ”pyhänä”. Rooman sotajoukkojen läsnäolo tuossa ”pyhässä paikassa” oli juutalaisille iljetys.

Mutta sitten jostakin historioitsijoillekin tuntemattomasta syystä kenraali Gallus veti joukkonsa pois ja perääntyi. Siinä oli Jeesuksen ennustama merkki. Hänen seuraajiensa, ”valittujen”, oli aika alkaa paeta. He tajusivat ajan kiireellisyyden ja lähtivät pian Jerusalemista ja koko Juudeasta juuri niin kuin Jeesus oli neuvonut. Historioitsija Eusebius kertoo, että he pakenivat Jordanin yli Gileadin vuoristoon Pellan seudulle.

Jerusalemin hävitys

Muutamia vuosia myöhemmin vuonna 70 Rooman sotajoukot palasivat kenraali Tituksen johdolla Juudeaan ja piirittivät Jerusalemin. Mutta siihen mennessä kaikki ”valitut”, tosi kristityt, olivat jo paenneet ”pyhästä kaupungista”. Kun roomalaiset tuolloin piirittivät Jerusalemia, kukaan ei voinut enää paeta turvaan. – Luukas 19:43, 44.

Lyhyen, neljä kuukautta ja kaksikymmentäviisi päivää kestäneen piirityksen jälkeen Rooman sotajoukot hävittivät kaupungin ja sen temppelin maan tasalle. Historioitsija Josephus, silminnäkijä, kertoo surmattujen määrän olleen 1 100 000 ja vankien määrän 97 000. Lukumäärät olivat suuria, koska uskottomat juutalaiset eivät noudattaneet pakenemista koskevaa Jeesuksen kehotusta. He tekivät juuri päinvastoin. Uskonnollisen juhlan aikana heitä virtasi Jerusalemiin, ja he kaikki jäivät ansaan roomalaisten äkkiä piirittäessä kaupungin.

Koska ”valitut” kristityt eivät enää olleet Jerusalemissa, niin Jumalan ei tarvinnut huolehtia heidän turvallisuudestaan. He olivat jo paenneet turvaan. Jumala saattoi näin ollen sallia roomalaisten mennä Jerusalemiin ja nopeasti panna täytäntöön Hänen kaupunkia koskevan tuomionsa. Juuri noiden valittujen kristittyjen vuoksi, jotka olivat jo lähteneet Jerusalemista, ahdistuksen päivät siis päättyivät aikaisemmin, niitä ’lyhennettiin’. Tästä syystä jonkin verran ”lihaa”, ne 97 000, pelastui.

Tuo vuoden 70 ”suuri ahdistus” oli hirvittävin Jerusalemia koskaan kohdannut onnettomuus. Se tuhosi lopullisesti juutalaisten rakentaman kaupungin, sen temppelin ja siihen keskittyneen uskonnollisen järjestelmän.

Mutta mitä tuo muinainen tapahtuma merkitsee meille tällä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla eläville ihmisille? Paljonkin.

Pakene kun on vielä aikaa!

KUN Jeesus ennusti ensimmäisen vuosisadan juutalaisen uskonnollisen järjestelmän lopun, hänellä oli mielessään myös jotakin paljon suurempaa. Hän tiesi näiden muinaisten tapahtumien olevan mallin siitä, mitä voimme odottaa tapahtuvan paljon suuremmassa mitassa tämän nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”. – 2. Timoteukselle 3:1–5; Matteus 24:3.

Miten voimme olla varmoja siitä, että näillä tapahtumilla on suurempi täyttymys? No esimerkiksi Jeesus puhui ennustuksessaan siitä, että hän tulisi tulevaisuudessa ”voimalla ja suurella kirkkaudella”. Ja tämän vuoksi muun muassa ”kaikki maan sukukunnat lyövät itseään valittaen” heidät yllättävän suuren onnettomuuden takia. (Matteus 24:30) Nämä piirteet eivät toteutuneet ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalemin ja Juudean hävityksessä. Samaa ennustusta koskeva Luukkaan kertomus mainitsee Jeesuksen sanoneen: ”Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” – Luukas 21:24.

Mihin ”Jerusalemiin” tässä viitataan? Milloin nuo ”kansain määräajat” päättyvät?

”Pyhä paikka” ja ”iljetys”

Esikuvallinen Jumalan valtakunta hallitsi Jerusalemissa vuodesta 1070 vuoteen 607 eaa. Se edusti Jumalan suvereenisuutta maan päällä. Mutta sitten babylonialaiset kukistivat Daavidin hallitsijasuvun. Maallisessa Jerusalemissa ei ole sen jälkeen hallinnut yhtäkään kuningaskuntaa tähän päivään asti. Jerusalemia ei kuitenkaan tallata enää tässä suhteessa: Jumala ilmaisee suvereenisuuttaan nyt ”taivaallisen Jerusalemin”, Messiaan, Kristuksen Jeesuksen, luvatun valtakunnan, kautta. Raamatun aikataulu, ennustusten täyttyminen ja historioitsijoiden todistus kaikki yhdessä osoittavat vuoden 1914 olevan se ajankohta, jolloin ”kansain määräajat” päättyivät ja ”kansojen ahdinko” alkoi. – Heprealaisille 12:22; Luukas 21:24–26; Ilmestys 11:15.

”Taivaallinen Jerusalem”, jota edustavat maan päällä olevat uskolliset voidellut kristityt, on nyt ”pyhässä paikassa”. Mutta ovatko kansat maan päällä tunnustaneet tämän tosiasian? Kaikkea muuta! Vuonna 1919 ne ehdottivat Kansainliiton perustamista, jonka eräs johtava pappismies julisti olevan ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”. Uskonnolliset johtajat ovat samoin kuvailleet Kansainliiton seuraajaa, Yhdistyneitä Kansakuntia, mikä järjestö perustettiin vuonna 1945, ”pysyvän rauhan ainoaksi toivoksi”. Papisto asettaa tämän ihmistekoisen korvikkeen seisomaan siinä ”pyhässä paikassa”, jossa vain Kristuksen hallitsemalla Jumalan valtakunnalla on oikeus toimia. Se on todella ”iljetys” sekä Jumalan että kaikkien vanhurskautta rakastavien silmissä!

Lähestyessämme sitä Jumalan määräämää aikaa, jolloin hän tuhoaa nykyisen pahan maailmanjärjestelmän, tuosta ”iljetyksestä”, Yhdistyneiden Kansakuntien kansojen yhteisöstä, tulee uhka itse maailman uskonnolle. Miten niin? Siten, että YK:n voimakkaat jäsenmaat, erityisesti kommunistiseen ryhmään kuuluvat, ovat tunkeutuneet uskonnon valta-alueelle. Näistä ateistisista valloista on tullut aivan erityinen uhka kristikunnan uskontojen toiminnan jatkuvuudelle esimerkiksi Kiinassa, Neuvostoliitossa ja muissa Itä-Euroopan maissa. Tällä tavoin valtaa tavoittelevat YK:n jäsenet muodostavat nyt uhan kristikunnan ”pyhälle paikalle”. Tuo paikka edustaa kaikkea, mitä sen uskonnot pitävät pyhänä: sen toimintakenttää, sen järjestöjä, sen kirkkorakennuksia ja muuta omaisuutta sekä sen mielestään omaamaa oikeutta hallita siihen kuuluvien ihmisten elämää. Mitä tästä vastakkainolosta seuraa?

Nykyisen autioittajan, YK-’pedon’, jolla on ”seitsemän päätä ja kymmenen sarvea”, ennustetaan ’riisuvan’ väärän uskonnon ”paljaaksi ja alastomaksi” ja ’polttavan sen kokonaan tulella’. (Ilmestys 17:3, 16) Se ei tee tätä rakkaudesta Jumalaan sen enempää kuin muinaiset roomalaisetkaan. Nykyiseen ”iljetykseen” kuuluu monia kansoja, jotka vihaavat Jumalaa, hänen valtakunnan hallintoaan ja niitä ihmisiä, jotka kantavat Jumalan nimeä Jehova. Tämä autioittaja on varmasti osa nykyistä Saatana Panettelijan valvonnassa olevaa asiainjärjestelmää. – Luukas 4:5–8; 2. Korinttolaisille 4:4; Matteus 6:9, 10.

’Paetkaa vuorille’

Kun YK ilmaantui vuonna 1945 Kansainliiton seuraajana, niin jo silloin siihen kuului Jumalaa vastustavia kansoja. Vanhurskassydämisiä ihmisiä kehotettiin yhä voimakkaammin noudattamaan Jeesuksen antamaa kehotusta ruveta ”pakenemaan vuorille”. – Matteus 24:16; Ilmestys 7:9, 10; 18:4.

Mitä nämä vertauskuvalliset vuoret ovat nykyään? Ne ovat Jumalan osoittama turvapaikka, Jehovan järjestelyt maan päällä olevan kansansa suojelemiseksi sen ”suuren ahdistuksen” läpi, jota kuvaillaan Ilmestyksen 7:1, 14:ssä. Ne tunnistetaan Jehovan teokraattiseksi järjestöksi, jota nykyään edustaa maan päällä tosi kristillinen seurakunta. (1. Timoteukselle 3:15) ”Aikojen lopussa” tämä seurakunta ottaa johdon tosi palvonnassa ”Herran [Jehovan, UM] temppelin vuorella”. (Jesaja 2:2, 3) Sananlaskujen 18:10 sanoo samoin: ”Herran [Jehovan, UM] nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.”

Jumalan järjestöön pakeneminen ja sen korotettuun puhtaaseen palvontaan osallistuminen merkitsee myös sitä, että tulee paeta tämän maailman vääristä uskonnollisista järjestelmistä ja katkaista kaikki yhteydet niihin. Se merkitsee tulemista yhdeksi Jehovan tosi palvelijaksi ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi.

Ei saa viivytellä

Kenenkään ei tulisi viivyttää pakoaan ajatellen, että Rooman sotajoukkojen vetäytymiselle vuonna 66 löytyisi jokin vastine, erityinen ajanjakso, jolloin paeta. Sellaista historiallista kehitysvaihetta ei ole odotettavissa, koska ihmisen ei tarvitse paeta toiseen maantieteelliseen paikkaan. Sen sijaan Kansainliiton ilmaantuminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja ”pedon” ilmaantuminen uudelleen vuonna 1945 YK:n järjestönä tulisi olla riittävän selvä varoitus.

Pakeneminen heti on äärimmäisen tärkeätä. Miksi? Siksi, että todisteet osoittavat ”iljetyksen” pian autioittavan myös ”pyhän paikan”, kristikunnan kirkkojen omakseen väittämän valta-alueen, mikä merkitsee ”suuren ahdistuksen” alkua.

Jehovan ei tarvitse sallia pitkää ”piiritystä”, sillä ne, jotka säilyvät hengissä ”suuressa ahdistuksessa”, erotetaan muista ennen sen alkua. On totta, että Jeesuksen ennustuksen mukaan se tulee olemaan ihmiskunnan historian kaikkien aikojen pahin vaikeuksien aika. Mutta se tulee olemaan verrattain lyhyt, koska ne päivät on ’lyhennetty’ samoin kuin Jerusalemin piirityksen päivät, sillä Jumalan ”valitut” ovat jo paenneet.

Johanneksen 1. kirjeen 2:17 sanoo: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” Näin ollen ne, jotka tekevät ”Jumalan tahdon” palvomalla häntä oikein, ovat se ”liha”, joka pelastuu tuosta tulevasta ”suuresta ahdistuksesta”. Sellaiset ihmiset muodostavat kaikista kansoista tulevan ”suuren joukon”, kuten Ilmestyksen 7:9–17 osoittaa.

Entä mitä on sanottava niistä, jotka eivät noudata varoitusta eivätkä käytä nyt hyväkseen tilaisuutta paeta Jehovan ”vuorille”? 2. Tessalonikalaiskirjeen 1. luvun jakeissa 7–9 oleva ennustus vastaa selvästi, kun se puhuu ”Herran Jeesuksen ilmestymisestä joka tapahtuu taivaasta hänen voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista. Juuri nämä joutuvat kärsimään ikuisen tuhon rangaistustuomion.”

On siis todella kiireellisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen työhön, jonka Jumala parhaillaan teettää maan päällä Jeesuksen Matteuksen 24:14:ssä olevien sanojen täyttymykseksi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” Ne, jotka kiinnittävät huomiota varoitukseen ja pakenevat, tulevat olemaan elävä ja ikuinen todistus sen Raamatun lupauksen luotettavuudesta, joka sanoo: ”Herra ei hylkää kansaansa.” (Psalmit 94:14) Lisäksi Jeesus sanoi: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” – Matteus 24:13.

Jumalan tuomion toimeenpanemisen aika kristikuntaa ja sen ”pyhää paikkaa” vastaan on lähellä. Autioittaja iskee kohta ja sulkee siten mahdollisuuden paeta enää Jehovan järjestämään turvapaikkaan. Oletko sinä jo paennut vertauskuvallisille ”vuorille”? Jos et vielä ole, niin älä viivyttele. Elämäsi riippuu siitä. – Sefanja 1:14–18; 2:3.