Tuleva ”suuri ahdistus” esikuvattu

”Silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:21, 22.

 1. Milloin ja minkä Jerusalemia koskevien tapahtumien jälkeen Danielille kerrottiin koko ihmiskunnan historian pahimmasta ahdistuksen ajasta?

YLI 2 500 vuotta sitten, mahtavan Babylonian valtakunnan kukistumisen jälkeen, kerrottiin iäkkäälle profeetta Danielille tulevasta koko ihmiskunnan pahimmasta ahdistuksen ajasta. (Dan. 10:1–12:1) Häntä ei käsketty kuitenkaan kadottamaan sydämensä ja mielensä rauhaa sen johdosta. (Dan. 12:13) Daniel oli ollut yli 80 vuotta pakkosiirtolaisena Eufratin varrella keski-idässä sijaitsevassa epäjumalia palvovassa Babyloniassa. Hän varjeltui siellä pyhän Jerusalemin kaupungin hävitykseltä, jonka Babylonian hallitsija oli toimeenpannut vuonna 607 ennen ajanlaskumme alkua. (Dan. 1:1–2:1, 14) Mutta kohta sen jälkeen kun mahtava Babylonia itse oli kukistunut, Daniel sai Jumalan sanasta vakuutuksen, että Jerusalem rakennettaisiin uudelleen. Kaupungin ja sen ympärillä olevan Juudan alueen piti olla autiona ainoastaan 70 vuotta, kuten Danielin ystävä, profeetta Jeremia, oli ennustanut. (Dan. 9:1–3) Jumalan enkeli vakuutti sen lisäksi Danielille, että kauan odotettu ”voideltu, ruhtinas”, oli tuleva tähän uudelleen rakennettuun Jerusalemiin. Mutta ei iäkkään Danielin aikana!

 2. a) Milloin piti ”voidellun, ruhtinaan”, esittäytyä Jerusalemille sen mukaan, mitä Danielille sanottiin, ja minkä ajanjakson tämä oli aloittava? b) Mitä piti sen jälkeen tapahtua uudelleen rakennetulle Jerusalemille?

² Miten kauan Danielin ajan jälkeen? Jumalan enkeli sanoi Danielille, että Jehova Jumala oli merkinnyt tätä ”voideltua, ruhtinasta”, koskevaan aikatauluunsa 70 vuosiviikkoa eli 490 (7 x 70) vuotta. Voideltu oli esittäytyvä Danielin kansalle 69 tuollaisen vuosiviikon lopulla eli 483 vuoden jälkeen. Mistä laskien? Siitä, kun lähtisi käsky rakentaa uudelleen ja ennallistaa Jerusalemin muurit. Voidellun ilmestyminen oli siis aloitettava 70. vuosiviikon, mutta sen viikon keskellä eli kun siitä olisi kulunut 3¹/2 vuotta, hänet piti ”tuhota” sellaisella tavalla, että ”hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin” Jerusalemissa. Noiden 70 vuosiviikon päätyttyä oli Jerusalemilla oleva tavaton ahdistus, koska ”hävittäjä [oli tuleva] kauhistuksen siivillä”. (Dan. 9:24–27) Oliko tämä sitä kohtaava ahdistus liittyvä ihmiskunnan suurimpaan ahdistuksen aikaan? Daniel kuoli ennen kuin ehti saada tämän selville.

 3. a) Miten ja milloin Voideltu eli Messias ilmestyi täsmälleen aikanaan? b) Missä hän oli ”seitsemännenkymmenennen viikon” keskivaiheilla ja keiden kanssa?

³ Syksyllä vuonna 29 tapahtui voitelu, jota ei suorittanut kukaan ihminen vaan Jumala, eikä voiteluöljyllä vaan Jumalan pyhällä hengellä. Ajoittautuen täsmällisesti Jumala suoritti tämän voitelun juuri ajallaan, 70. vuosiviikon alussa. Hän voiteli ihmisen muodossa olevan oman Poikansa, Jeesuksen, heti kun Johannes Kastaja oli kastanut hänet Jordanissa. Tämä voitelu pyhällä hengellä teki Jeesuksesta ”voidellun, ruhtinaan”. Näin ollen tämä Voideltu eli Messias ilmestyi, ja niin alkoi ratkaiseva 70. vuosiviikko. Hän alkoi toteuttaa sitä, mitä hänen voitelunsa valtuutti hänet tekemään, saarnaamalla Jumalan messiaanista valtakuntaa. Näin tekemällä hän hankki paljon vihamiehiä Jerusalemissa ja Juudeassa sekä lähimaakunnissa. Jeesus Messias huolehti siitä, että hän oli varmasti valitsemiensa kahdentoista apostolin kanssa Jerusalemissa 70. vuosiviikon keskivaiheilla, mikä sattui vuoden 33 varhaiskevääseen.

 4. Mitä hän sanoi temppelissä palvoville heidän ”huoneestaan”, ja mihin saakka häntä ei pitänyt nähtämän enää?

⁴ Tiistaina niisankuun 11. päivänä, kolme päivää ennen pääsiäisjuhlaa, hän kävi Jerusalemin uudelleen rakennetussa temppelissä. Hän oli jo ennustanut tämän uudelleen rakennetun Jerusalemin hävityksen, mutta nyt hän sanoi selvästi Jerusalemissa palvoville ihmisille, että heidän ”huoneensa”, uskonnollinen temppelinsä, oli oleva hylätty. Sitten hän lisäsi: ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen’.” (Matt. 23:37–39) Hän lähti temppelistä, eikä häntä pitänyt enää koskaan nähtämän siellä.

 5. a) Mitä Jeesus sanoi temppelin kivistä? b) Minkä kysymyksen hänen apostolinsa tekivät hänelle myöhemmin samana päivänä Öljymäellä?

⁵ Kun Jeesus meni ulos, hänen apostolinsa kiinnittivät hänen huomionsa temppelirakennuksiin ja -kiviin. Sitten hän ilmoitti, miten hirvittävät seuraukset temppelin hylkäämisestä olisi Jerusalemin kansalle, sanoen: ”Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” (Matt. 24:1, 2) Myöhemmin samana päivänä hän ja hänen apostolinsa katselivat samaa temppeliä Öljymäeltä. Kun apostolit katselivat alhaalla olevaa Jerusalemia ja sen temppeliä, he muistivat mitä Jeesus oli sanonut. Se sai heidät esittämään seuraavan kysymyksen: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat ja mikä on oleva sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän lopun merkki?” – Matt. 24:3, Um.

 6. Mitä perusteita oli apostolien kysymyksen kolmelle osalle olemassa?

⁶ Milloin oli kaikki se tapahtuva, minkä piti johtaa Jerusalemin ja sen temppelin hävitykseen? Koska Jeesus oli sanonut, etteivät Jerusalemin asukkaat saisi nähdä häntä enää ennen kuin sanoisivat: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran [Jehovan] nimeen”, niin milloin hän oli tuleva jälleen sieltä, minne hän oli menevä, ja oleva taas läsnä? Koska tämä kaikki ei voisi tapahtua erään asiainjärjestelmän päättymättä, niin milloin tämä asiainjärjestelmä tulisi sitten loppumaan?

 7. Miten suuren kysymyksen nuo apostolit tekivät, ja mitä he sillä halusivat ennen kaikkea tietää?

⁷ Ilmeisesti apostolit eivät tienneet, mitä kaikkea sisältyi niihin kolmeen asiaan, joita he kysyivät. Jeesus sen sijaan tiesi sen, ja siksi hän vastasi heille laajemmin kuin he ehkä olivat voineet odottaa, viitaten vastauksessaan kauemmaksi kuin heidän olettamaansa aikaan asti. On kuitenkin ilmeistä, että he halusivat ennen kaikkea tietää, milloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettäisiin. Tapahtuisiko se heidän päivinään, heidän sukupolvensa aikana? Siksi Jeesus puhui ensin tuon kolmiosaisen kysymyksen tästä piirteestä ja sovelsi vastauksensa suoranaisesti kirjaimelliseen Jerusalemiin ja sen temppeliin. Hän sanoi:

8, 9. Sanoisivatko ne eksyttäjät, jotka Jeesus ennusti, olevansa itse Jeesus, ja miksi heillä olisi erityinen vaikutus juutalaisiin?

⁸ ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” – Matt. 24:4–6.

⁹ Nuo eksyttäjät eivät tulisi sanoen: ’Minä olen Jeesus’, vaan he käyttäisivät Messiaan arvonimeä ja sanoisivat: ”Minä olen Kristus”. Juutalaisille noiden Messiaaksi tekeytyvien täytyisi olla juutalaisia eikä pakanoita. Ottaen huomioon Jerusalemin uhkaavan hävityksen he tulisivat Pyhän kaupungin vapauttajina, suojelijoina, mistä syystä heillä olisi suuri vaikutus juutalaisiin ja he eksyttäisivät monta. Heillä olisi aivan päinvastainen sanoma kuin se, mitä Jeesus, oikea ”voideltu, ruhtinas”, oli julistanut ja mikä oli Jerusalemin ja sen temppelin hävitys. Tämän varoituksen perusteella Jeesuksen opetuslapset voisivat tietää, että nuo omatekoiset Kristukset, joilla ei ollut Jumalan hengen voitelua, olivat vääriä.

10. Mikä todistaa, ettei Jeesus lausunut tällöin väärää ennustusta?

¹⁰ Jeesus ei ennustanut tässä väärin, sillä Flavius Josephus kertoo historiassaan ”Juutalaisten sodat” (6. kirja, kappale 54) kolmesta väärästä Messiaasta, jotka osaltaan johtivat kapinaan keisarillista Roomaa vastaan, mikä puolestaan johti Jerusalemin hävitykseen.

”SOTIEN MELSKETTÄ JA SANOMIA SODISTA”

11. Milloin apostolien piti kuulla ”sotien melskettä ja sanomia sodista”?

¹¹ Väärien Kristuksien ilmaantumisen lisäksi (mikä osoittaa, ettei Jeesus Kristus olisi enää henkilökohtaisesti läsnä lihassa) apostolien piti kuulla ”sotien melskettä ja sanomia sodista”. Joissakin tapauksissa apostolit tulisivat olemaan todella niin lähellä sota näyttämöä, että he suoranaisesti kuulisivat sotien melskettä eivätkä vain sanomia kaukaisista taisteluista. Milloin tämä tapahtuisi? Koska Jeesuksen tässä yhteydessä esittämät profeetalliset sanat olivat johdanto hänen kuvaukselleen maallisen Jerusalemin hävityksestä, niin nämä sodat käytäisiin hänen ennustuksensa ja pyhän kaupungin hävityksen välisenä aikana, varsinkin kun apostolien oli määrä ”kuulla” näistä sodista.

12. a) Mikä kysymys herää tässä näistä sodista ja seuraavassa jakeessa (7) mainituista kansainvälisistä selkkauksista? b) Mitä Luukkaan kertomuksen tässä kohdassa oleva katko on johtanut jotkut selittäjät väittämään?

¹² Entäpä ne sodat, joista ennustetaan seuraavassa jakeessa, jakeessa 7, missä Jeesus jatkaa: ”Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin”? Ovatko nämä sodat erilaisia kuin juuri edellä ennustetut? Tässä kohdassa on evankelista Luukkaan rinnakkaiskertomuksessa katko. Lainattuaan Jeesuksen sanoja: ”Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti” Luukkaan kertomus jatkaa: ”Sitten hän sanoi heille: ’Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.’” (Luuk. 21:9–11) Jotkut selittäjät ovat ymmärtäneet tämän Luukkaan kertomuksessa olevan katkon merkitsevän sitä, että Jeesus lähtee tässä käsittelemään uutta aihetta. Miten tämä kuitenkaan voisi olla mahdollista, koska Jeesus tässäkin tapauksessa esittää johdantoa Jerusalemin hävitykselle?

13. a) Mitä apostolien ei pitänyt ajatella tuollaisten sotien sattuessa? b) Sattuiko sellaisia sotia apostolien aikoina?

¹³ On siis ilmeistä, että Jeesus viittaa tässä ennustuksen ensimmäisessä sovellutuksessa niihin kansainvälisiin sotiin, joiden piti syttyä ennen Jerusalemin uhkaavaa tuhoa. Kun Jeesus sanoi edelleen, että kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, niin hän siten selitti, miksi he kuulisivat sotien melskettä ja sanomia sodista. Näiden sotien ei kuitenkaan pitänyt pelästyttää heitä, koska ne eivät olisi näkyvä todistus tuhon välittömästä läheisyydestä. Maallisen historian mukaan sotia todella käytiin Jeesuksen taivaaseennousun ja pyhän kaupungin hävityksen välisenä aikana. Oli Parthian sodat Lounais-Aasiassa ja kapinat, joita sattui Rooman provinsseissa Galliassa ja Espanjassa. Oli sota, jonka Asinaeus ja Alinaeus kävivät parthialaisia vastaan Rooman valtakunnan itäpuolella. Oli Parthian sodanjulistus Adiabenen maan kuningasta Izatesta vastaan.a

14. a) Oliko silloin juutalaisiin vaikuttavia kansojen kapinoita? b) Mitä rabbiinit olivat sanoneet valtakuntien ja kansojen kapinoista?

¹⁴ Nämä olivat tosin sotia, joilla ei ollut mitään suoranaista yhteyttä Jerusalemiin, mutta muistettakoon, että Jeesus ennusti kansan nousemisen sodassa kansaa vastaan ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, mikä merkitsi pelkästään pakanoitten sotia. Rooman valtakunnan alaisilla juutalaisilla ei siihen aikaan ollut lainkaan valtakuntaa. Mutta juutalaiset nousivat muita kansallisuuksia vastaan ja muut naapurikansat juutalaisia vastaan syyrialaiset ja samarialaiset mukaan luettuina, niin että kymmeniätuhansia juutalaisia surmattiin. Se oli erittäin tuskallista aikaa juutalaisille. Joukko rabbiineja oli sanonut juutalaisille, että kun valtakunta nousee valtakuntaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan, niin se osoittaa, että on Messiaan aika, että hänen ilmestymisensä on lähellä.

15. Mitä voidaan sanoa silloisista maanjäristyksistä?

¹⁵ Silloin oli myös maanjäristyksiä, jotka on merkitty muistiin. Kreetan saarella oli maanjäristys keisari Claudiuksen hallitusaikana, toinen Smyrnassa, toisia Hierapoliissa, Kolossassa, Kioksella, Miletossa ja Samoksella; eräs toinen hävitti Laodikean kaupungin keisari Neron hallitessa. Yksi oli Roomassakin, kuten latinalainen historioitsija Tacitus ilmoittaa. Historiassaan ”Juutalaissodat” Josephus kertoo kauhean maanjäristyksen tapahtuneen Juudeassakin. – Wars of the Jews, 4. kirja, 4. luku, kpl. 5.

16. Mitä on sanottava silloisista nälänhädistä ja ruttotaudeista?

¹⁶ Oli myös nälänhätää. Apt. 11:27–30 kertoo nälänhädästä, jonka ennusti kristitty profeetta Agabus ja joka sattui keisari Claudiuksen aikana. Paljon juutalaisia kerrotaan Jerusalemissa kuolleen tämän nälänhädän takia. Ruoan niukkuuden ja niin ollen sopivan ravinnon puuttumisen vuoksi kansa sortui sairauksiin ja ruttotauteja puhkesi. Oli niin kuin Jeesus ennusti.

17. a) Miten näitä tapahtumia ei pitänyt selittää, mutta mitä niiden piti vaikuttaa opetuslapsiin? b) Mistä heitä varoitettiin, ja mitä työtä piti tehdä kaikkialla?

¹⁷ Näiden tapahtumien ei pitänyt kuitenkaan edeltää välittömästi ”suuren Kuninkaan kaupungin”, Jerusalemin, hävitystä. Kerrottuaan näistä Jeesus lisäsi: ”Mutta kaikki tämä on synnytystuskien [ahdistuksen tuskien, Um] alkua.” (Matt. 24:8) Sikäli kuin ne olivat yhteydessä Jerusalemiin, ne olivat sen ja Juudean maakunnan ahdistuksen tuskien alkua. Ne eivät kuitenkaan merkinneet pyhän kaupungin välitöntä loppua ja Juudean autioitumista. Koska ne kuitenkin merkitsivät ainakin Jerusalemin ahdistuksen tuskien alkua, niin niiden olisi pitänyt riittää kannustamaan kristittyjä suurempaan toimeliaisuuteen, sen sijaan että he olisivat suhtautuneet asioihin rennosti, koska ”tämä ei ole vielä loppu”. (Matt. 24:6; 5:35) Suoritettavana oli suuri työ, joka vaati ankaraa ponnistelua ja kestävyyttä uskonnollisista vainoista huolimatta. Siksi Jeesus jakeissa 9–13 varoitti apostoleitaan juutalaisten ja pakanoitten toimeenpanemista vainoista ja laittomuuden lisääntymisestä ja kristillisen kestävyyden tarpeellisuudesta, minkä jälkeen hän lisäsi: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.

18. a) Minkä muun käskyn ylösnoussut Jeesus antoi vähää ennen taivaaseen kohoamistaan? b) Mitä voidaan sanoa työn suorittamisesta ennen Jerusalemin hävitystä?

¹⁸ Useita viikkoja myöhemmin, ylösnousemuksensa jälkeen ja ennen taivaaseennousuaan, Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Muutamaa päivää myöhemmin, seuraavan helluntaijuhlan jälkeen, uskolliset opetuslapset alkoivat tehdä näin. Mikä oli seurauksena? Noin vuonna 60 tai 61, kun apostoli Paavali oli vankina Roomassa, hän saattoi kirjoittaa Kolossassa Vähässä Aasiassa olevalle kristilliselle seurakunnalle ja puhua ”sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. (Kol. 1:23) Siihen aikaan Paavali halusi viedä Jumalan valtakunnan hyvän uutisen Espanjaan tienraivaajaevankelistana. (Room. 15:23, 24) Jumalan valtakuntaa oli siis saarnattu täten asutussa maassa jo kymmenkunta vuotta ennen Jerusalemin vuonna 70 tapahtunutta hävitystä. ”Loppu” ei voinut tulla ennen kuin tämä oli tapahtunut. – Matt. 24:14.

ENSIMMÄISEN VUOSISADAN JERUSALEMIN LOPPU

19. Minkä tapahtuman piti kuitenkin ilmaista pikaisen toiminnan aika ja miksi?

¹⁹ Mainittuaan ”lopun” tulon Jeesus alkoi heti puhua pyhästä kaupungista, jonka loppu oli tuleva ensimmäisellä vuosisadalla. Matteuksen mukaan hän sanoi: ”Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille; joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina. Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” – Matt. 24:15–22.

20. Koska opetuslasten piti paeta Juudeasta, niin miksi Jeesuksen heille antamien ohjeitten yksityiskohdat olivat sopivat?

²⁰ Jeesus mainitsee tässä nimenomaan Juudean maakunnan. Hän kehottaa opetuslapsiaan pakenemaan sieltä, mikä tietenkin merkitsi myös Jerusalemista, juutalaisten pyhästä kaupungista, pakenemista. Juudeassa oli voimassa sapattilaki, mikä teki ihmisille hankalaksi matkustaa pitkiä matkoja tai kuljettaa taakkoja ja minkä perusteella myös muureilla ympäröityjen kaupunkien portit suljettiin jopa niihin pakenevilta pakolaisilta. Miten paljon hankalampaa olisikaan ollut näissä olosuhteissa raskaana olevien tai imettävien juutalaisnaisten kiiruhtaa jalan! Myös talvi huonoine ilmoineen tekisi paon vaikeaksi ei ainoastaan sellaisille naisille vaan myös kaikille pakeneville ihmisille. Nähtyään Jeesuksen ennustamat merkit kaikkien piti paeta katolta katolle, jos olisi pakko, ja kaupungin ulkopuolella olevilta pelloilta. Lähtekää viipymättä koko Juudeasta!

21. Minkä tulevaan ahdistukseen liittyvän seikan tähden oli pakenemisella silloin niin tavaton kiire?

²¹ Mutta miksi tämä tavaton kiire? Koska ”loppu” oli nyt vihdoin lähellä. Edessä oli välittömästi ”suuri ahdistus”, joka oli oleva niin tuhoisa, että ellei niitä päiviä lyhennettäisi, ”ei mikään liha pelastuisi”. Jumalan valittujen tähden nuo päivät lyhennettäisiin. Noissa olosuhteissa vain vähemmistö Juudean väestöstä pelastuisi. Välttyäkseen siis siltä vaaralta, että he joutuisivat siihen suureen enemmistöön, jonka liha ei pelastuisi ”suuressa ahdistuksessa”, heidän olisi viisasta ja turvallista totella Jeesuksen neuvoa ja lähteä Juudeasta sekä paeta sen ulkopuolella oleville vuorille.

22, 23. a) Mikä oli sitten se ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistuksen” ei olisi pitänyt seisoa? b) Miten Luukkaan rinnakkaiskertomus viittaa siihen, että se oli todella ”pyhä paikka”?

²² Mikä sitten oli se ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistus” oli seisova? Mikä paikka koko Juudeassa oli ”pyhä paikka”? Se oli Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen lähiympäristö. Se on ”pyhä paikka”, missä ”hävityksen kauhistuksen” ”ei tulisi” milloinkaan seistä. (Mark. 13:14–20) Evankelista Luukkaan rinnakkaiskertomus Jeesuksen ennustuksesta mainitseekin selvästi Jerusalemin. Luuk. 21:20–24 kuuluu:

²³ ”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä! Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan; ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.”

24. a) Miten Juudeassa olevat kristityt juutalaiset saivat nähdä Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä? b) Mitä he tämän johdosta tiesivät?

²⁴ Milloin Juudeassa olevat kristityt juutalaiset näkivät ”Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä”? Se tapahtui vuonna 66 sen jälkeen kun juutalaisten kapina toi Rooman armeijat kenraali Cestius Galluksen johdolla kaupunkia vastaan lehtimajan (tabernaakkeli-) juhlan aikaan 19.–25. lokakuuta. Tämä tapahtui täsmälleen kolmekymmentä (30) vuotta sen jälkeen, kun profeetta Danielin ennustama 70. vuosiviikko oli päättynyt vuonna 36. Juutalaisen tisrikuun 30. päivänä eli noin 3.–4. päivänä marraskuuta kenraali Gallus johti sotajoukkonsa kaupunkiin. Viiden päivän aikana he hyökkäsivät temppelin muuria vastaan ja kuudentena päivänä heidän onnistui kaivautua sen alle. Sitten hän äkkiä, ilmeisesti ilman mitään pätevää syytä, veti takaisin joukkonsa, joille takaa-ajavat juutalaiset aiheuttivat huomattavia tappioita. Vertaansa vailla oleva ”suuri ahdistus” Jerusalemin ja Juudean juutalaisille ei näin ollen alkanutkaan vielä silloin. Mutta kristityt juutalaiset tiesivät nyt sen olevan lähellä.

25. a) Minkä Juudeassa olevat opetuslapset näin ollen näkivät seisovan siellä, missä sen ei pitänyt seisoa? b) Miten Dan. 9:26, 27 oli ennustanut tämän ja sen hävityksen, minkä se oli aiheuttava?

²⁵ Näin kristityt juutalaiset näkivät ”hävityksen kauhistuksen” seisovan ”pyhässä paikassa”, jossa sen ”ei tulisi” seistä, kun Rooman armeijat seisoivat juutalaisten pyhänä pitämällä maaperällä kaupungin ympärillä ja varsinkin silloin kun ne kaivoivat maata temppelin muurin alta. Tämä oli Dan. 9:27:n ennustama ”kauhistus”. Kuvattuaan 70. vuosiviikon tapahtumia Daniel jatkaa tässä jakeessa: ”Ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän [autiona olevan, Um] ylitse.” Jälleenrakennetun Jerusalemin hävitystä kuvataan yksityiskohtaisesti edellisen jakeen (26) loppuosassa seuraavin sanoin: ”Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa [ja sen loppu on oleva, Um] tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.” Jeesus sanoi Danielin ennustaneen tämän ”kauhistuksen”.

26. a) Kuka tämä ennustettu ”hyökkäävä ruhtinas” oli, mikä oli ”väki”, ja milloin maahan tulviminen tapahtui? b) Miten Juudeassa olleet juutalaiset ”valitut” pelastuivat tältä?

²⁶ Kuka sitten oli ”hyökkäävä ruhtinas”, jonka väki todella hävitti ’’kaupungin ja pyhäkön”? Hän oli kenraali Titus, kenraali Vespasianuksen poika, josta tuli Rooman keisari vuonna 69. Heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan sotajoukosta toistuvasti ”väkenä”. Sotajoukon sanotaan myös tulvivan hyökkäyksen kohteena olevaan maahan. Tämän ”ruhtinaan”, kenraali Tituksen, sota-”väen” tulva Jerusalemia vastaan ei alkanut ennen kuin keväällä vuonna 70. Kenraali Galluksen armeijan vetäytymisestä marraskuussa vuonna 66 varhaiskevääseen vuonna 70 oli siis yli kolmen vuoden ja viiden kuukauden väliaika. Tuona suotuisana väliaikana Jerusalemin ja Juudean juutalaiset kristityt käyttivät tilaisuutta paetakseen ”vuorille” tuomitun maakunnan ulkopuolelle, sillä he tiesivät nyt Jeesuksen sanojen perusteella, että Jerusalemin hävitys oli lähellä. Niin nämä kristityt ”valitut” pelastuivat.

27. a) Lykkääntyikö Jumalan Jerusalemin ”suurelle ahdistukselle” määräämä alkamisaika? b) Keitä ne juutalaiskristityt olivat, jotka olivat silloin vaarassa ja joiden Jehova halusi olevan turvallisessa paikassa?

²⁷ Keväällä ja kesällä vuonna 70 ennustettu ”suuri ahdistus” kohtasi Jerusalemia ja aiheutti monien juutalaisten kuoleman. Jeesuksen ennustuksen mukaan Jumalalla oli määräaikansa Jerusalemia kohtaavalle ”suurelle ahdistukselle”. Hän ei lykännyt sen alkamisaikaa. Siksi hän salli Cestius Galluksen peruuttaman hyökkäyksen vuonna 66 olla vaarassa oleville ”valituilleen” merkkinä siitä, että heidän piti paeta. Cestius Gallus olisi voinut helposti valloittaa Jerusalemin lyhyessä ajassa, mutta hän jätti tilaisuutensa käyttämättä. Jumalan aika ei ollut vielä tullut. Kaikki hänen ”valituistaan” eivät olleet silloin vaaravyöhykkeellä. Satoja kristittyjä juutalaisia oli jo Juudean maakunnan ulkopuolella ja myös Rooman valtakunnan ulko- ja sisäpuolella. He eivät olleet vaarassa Jerusalemin uhkaavan hävityksen takia. Vain Juudeassa olleet kristityt juutalaiset olivat vaarassa. Nämä vaarassa olevat ”valitut” Jumala päätti saattaa turvaan pois Juudeasta ja Jerusalemista, ennen kuin hänen määräämänsä aika Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” alkamiselle tuli. Miksi kenenkään heistä olisi pitänyt tuhoutua, kun hän toimeenpani kostonsa uskottomalle Jerusalemille ja Juudealle? He eivät ansainneet hävitystä.

28. a) Keitä siis olivat ne juutalaiset, joiden ”liha” oli vaarassa jäädä ’pelastumatta’? b) Mihin toimenpiteeseen Jehova saattoi ryhtyä Juudean ja Jerusalemin suhteen saatuaan kaikki ”valitut” turvaan vaara-alueelta?

²⁸ Juutalaiskristityt, jotka olivat siihen mennessä paenneet Jerusalemista ja Juudeasta, eivät siis olleet vahingoittumisen vaarassa, kun ”suuri ahdistus” kohtasi Jerusalemia. Vain epäuskoiset juutalaiset, jotka joutuivat suljetuiksi kaupunkiin, olivat tuhoutumisen vaarassa. Kaikki Jerusalemissa oleva juutalainen ”liha” oli kuolemanvaarassa, jos ahdistusta kestäisi liian kauan. Nuo ei-kristityt juutalaiset olivat tulleet laumoittain kaupunkiin viettämään niisankuun 14:ntenä pääsiäisjuhlaa, jota seurasi viikon kestävä happamattoman leivän juhla. Silloin kenraali Titus hyökkäsi sota-”väkineen” tuomittua kaupunkia vastaan. Hän piiritti sen ja sulki siten kapinalliset juutalaiset sisäpuolelle. Hän määräsi myös ”väkensä” rakentamaan kaupungin ympärille noin kahdeksan kilometriä pitkän paalutuksen estääkseen jokaisen piiritetyn juutalaisen paon. Koska Jehova Jumala oli siihen mennessä huolehtinut siitä, että kaikki hänen ”valittunsa” olivat tuomitun alueen ulkopuolella, niin hän saattoi toimeenpanna kostonsa nopeasti Juudeaa ja Jerusalemia vastaan ja rajoittaa siten teloituksen lyhyeen, äärimmäisen tuhoisaan hävityksen aikaan.

29. Kuinka kauan Jerusalemin piiritys kesti, ja mikä oli omiaan lyhentämään sitä?

²⁹ Jerusalemin piiritys ei kestänyt kauan, vain niisanin 14:nnestä elulin 6:nteen (syyskuun 6:nteen gregoriaanisen kalenterin mukaan), eli vähemmän kuin kuusi kuukautta eikä kahdeksantoista kuukautta, kuten silloin, kun Babylonian armeijat piirittivät sitä vuosina 609–607 eaa. Jehova Jumala salli monia seikkojab, jotka yhdessä vaikuttivat piirityksen lyhenemiseen vuonna 70.

30. a) Miten tuhoisa piiritys oli lyhyydestään huolimatta? b) Mitä Jerusalemille tehtiin jatkuvasti mutta mihin asti?

³⁰ Vaikka piiritys olikin lyhytaikainen, ahdistus oli varsin hirvittävä, joskaan ei suurin, mikä ihmiskuntaa oli kohdannut siihen mennessä ja minkä kaltaista ei voisi koskaan enää tulla. ”Hävityksen kauhistus” aikaansai Jumalan oman säädöksen mukaan tuhoisan lopun. Juutalaisen historioitsijan Flavius Josephuksen mukaan 1 100 000 juutalaista tapettiin tai kuoli. Mutta koska tämän Jerusalemin ”suuren ahdistuksen” aikaa ’lyhennettiin’, niin jonkin verran juutalaista ”lihaa” pelastui. Josephuksen mukaan 97 000 säilyi hengissä, ja heidät vangittiin ja raahattiin Egyptiin ja muihin Rooman provinsseihinc. Kaupunki ja sen temppeli hävitettiin kokonaan, kuten Jeesus oli ennustanut. Näin Jerusalem oli hyvin kirjaimellisesti pakanain (ei-juutalaisten kansojen) ”tallattavana” siitä lähtien, kun babylonialaiset vuonna 607 eaa. ensimmäisen kerran hävittivät ja autioittivat Jerusalemin ja Juudand. Jonakin päivänä piti noiden pakanain aikojen kuitenkin täyttyä, nimittäin 2 520 vuotta sen jälkeen, kun ne olivat alkaneet syksyllä 607 eaa. Se tapahtui vuonna 1914. – Luuk. 21:24.

[Alaviitteet]

Kun kenraali Titus tarkasti Jerusalemin muurit valloitettuaan kaupungin, niin hän liikuttui lukemaan menestyksensä Jumalan kunniaksi. Hän sanoi: ”Meillä on totisesti ollut tässä sodassa apunamme Jumala, eikä kukaan muu kuin Jumala voinut heittää juutalaisia pois noista linnoituksista, sillä mitä ihmiskädet tai mitkään koneet olisivat mahtaneet näille torneille?” – Josephuksen Wars of the Jews, 6. kirja, 9. luku, kappale 1, engl. käänt. fil. maist. William Whiston.

[Kuva s. 151]

Jeesuksen apostolit kysyivät häneltä ennen kaikkea, milloin Jerusalem ja sen temppeli hävitettäisiin. Hän antoi heille laajemman vastauksen kuin he olivat saattaneet odottaa