Pakene turvaan uuden maailman yhteiskunnan kanssa
”Kun te näette Jerusalemin leiriytyneitten sotajoukkojen ympäröimänä, niin tietäkää, että sen autioitus on lähestynyt. Silloin Juudeassa olevat alkakoot paeta vuorille ja sen [Jerusalemin] keskellä olevat lähtekööt sieltä pois.” – Luuk. 21:20, 21, Um.
Vartiotornin Raamattu- ja traktaattiseuran presidentti piti allaolevan (kaksiosaisen) puheen Jehovan todistajain Uuden maailman yhteiskunnan konventille New Yorkin Yankee Stadiumilla konventin seitsemännen päivän iltapäivällä, lauantaina, heinäkuun 25. päivänä 1953. Puheen lopussa laskettiin julkisuuteen Seuran uusi kirja nimeltä ”New Heavens and A New Earth” [”Uudet taivaat ja uusi maa”].
1. Mistä pitävät ne ihmiset kiinni, joiden kohdalla vaara kasvaa, ja missä on turvallisuus? Miksi?
UUDEN ja pysyvän järjestelmän perustaminen ja rakentaminen edistyy menestyksellisesti samanaikaisesti kuin vanhan järjestelmän tuomitseminen ja tuhoaminen jatkuu. Kun vanhan järjestelmän hävittäminen on loppuunsuoritettu lähitulevaisuudessa, niin uuden ei tarvitse alkaa kaaoksesta, ihmisten ei tarvitse aloittaa elämäänsä muinaisen luolaihmisen tasolta, vaan uusi järjestelmä voi esteettömästi kehittyä paratiisin suurenmoisuuteen. Me elämme lisääntyvän vaaran aikaa, mikä on myöskin suuren tilaisuuden aika. Vaara kasvaa jatkuvasti niiden kohdalta, jotka pitävät kiinni vanhasta järjestelmästä uhmaten sitä, että se on tuomittu. Ihmiskunnan ainoa pelastumismahdollisuus on siinä, että se pakenee uuden järjestelmän turviin ja tekee sen viipymättä. Sen yhteydessä ihmisillä on suuri mahdollisuus säilyä hengissä vanhan loppuessa ja päästä nauttimaan tulevaisuudesta, joka on pysyvästi onnellinen, rauhaisa ja rakkaudellinen. Uusi järjestelmä ei ole sama, minkä tämän maailman omahyväiset ihmiset itserakkaasti lupaavat rakentaa. Uusi järjestelmä on Kaikkivaltiaan perustama, hänen, joka istuu kaikkeuden valtaistuimella. Tuhatyhdeksänsataa vuotta nämä hänen sanansa ovat olleet muistiin merkityt: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” (Ilm. 21:5) Nyt hän vahvistaa sanansa teoin. Uusi järjestelmä on muodostumassa. Onnellisia ovat ne, jotka näkevät sen olevan syntymässä ja jotka pakenevat sen turviin. Siellä he eivät milloinkaan jää vaille turvaa ja suojelusta Jumalan uuden maailman yhteiskunnan kanssa.
2. Mitä on välttämättä tehtävä, ennenkuin turvaudutaan pyhinä pidettyihin käsitteisiin, ja mikä historiallinen esimerkki osoittaa tämän viisaaksi?
2 Ihmisillä on voimakas taipumus pitää kiinni määrätyistä, kauan pyhinä pidetyistä käsitteistä ja turvata niihin, ikäänkuin ne olisivat jokin noitakeino vaikeuksia vastaan. He uskovat niiden olevan Jumalasta ja hänen varjelevan ne, joten sellaisiin pyhiin asioihin turvautuminen merkitsee asianomaiselle itselleenkin säilymistä. Mutta ihmisten pyhinä pitämät käsitteet eivät ehkä ole Jumalan edessä pyhiä, vaikka ne olisivatkin hyvin vanhoja. Sellaisiin turvautuminen merkitsisi niin ollen itsensä pettämistä väärällä toivolla. On välttämätöntä ratkaista, ovatko ne sopusoinnussa Jumalan lupaaman uuden järjestelmän kanssa. Kielteisessä tapauksessa ne eivät säily eikä niitä milloinkaan liitetä uuteen järjestelmään. Eräs historiallinen esimerkki todistaa tämän paikkansapitävyyden meidänkin päivinämme. Tuo esimerkki oli itse asiassa ennustus siitä, mitä tapahtuisi meidän aikanamme. Mitään uskonnollista temppeliä ei kunnioitettu suuremmalla pyhyydellä eikä puolustettu intohimoisemmin ja kiihkeämmin kuin Jerusalemissa olevaa Herodeksen temppeliä yhdeksäntoista vuosisataa sitten. Se sekä samalla paikalla olleet aikaisemmat temppelit olivat olleet olemassa yhteensä lähes tuhat vuotta; ja kuitenkin Jeesus Kristus sanoi käytyään oppaan johdolla tutustumassa Herodeksen temppeliin: ”Päivät tulevat, jolloin tästä, mitä katselette, ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta.” – Luuk. 21:5, 6.
3. Miksi Jeesus julisti tuon temppelin hylätyksi, ja kun se tuhottiin, niin miksi Jumala ei jäänyt vaille temppeliä?
3 Tuo temppeli oli Jerusalemin pyhän kaupungin loisteliain rakennus. Papit, jotka olivat Aaronin valitun sukukunnan jälkeläisiä, harjoittivat siinä pyhää palvelusta. Sitä nimitettiin ”huoneeksi”. Mutta kaikista näistä pyhistä ajatusyhtymistä huolimatta Jeesus sanoi sen edessä: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle. Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hylätyksi’.” (Matt. 23:37, 38) Jeesus ei ainoastaan tiennyt, että siitä oli tullut kaupustelijoitten tyyssija ja ryöväreitten luola, vaan myöskin, että siellä palvelevat papit suunnittelivat hänen surmaamistaan. Sillä oli vain ulkonainen pyhyyden leima, mutta sisältä se oli pyhyyttä vailla. Siksi Jeesus julisti sen Jehova Jumalan hylkäämäksi ja kieltäytyi yhdistämästä sitä siihen uuteen asiainjärjestelmään, jota hän oli perustamassa. Kolmekymmentäseitsemän vuotta myöhemmin tuo ennustettu tuho kohtasi sitä. Siitä ei jätetty kiveä kiven päälle. Mutta Jehova Jumalan uusi temppeli, ”elävistä kivistä” koottu hengellinen temppeli, jäi pystyyn. Sen yhteydessä toimi vanhurskas uusi asiainjärjestelmä, jonka piti johtaa totisen Jumalan maailmanlaajuiseen puhtaaseen palvontaan ja kaikkien ihmiskunnan sukukuntien iankaikkiseen siunaamiseen. – 1. Piet. 2:5; Ef. 2:20–22.
4, 5. Odottiko uusi asiainjärjestelmä Jerusalemin ja sen temppelin tuhoutumista, ja mikä todistaa vastauksesi oikeaksi?
4 Uusi asiainjärjestelmä alkoi ennen Jerusalemin ja sen temppelin hävitystä. Kun Jeesus kuoli, nousi ylös ja kohosi taivaaseen ilmestyäkseen siellä Jehova Jumalan kasvojen eteen mukanaan ihmisuhrinsa veren ansio, niin uusi asiainjärjestelmä alkoi todellisuudessa. Koska Jeesuksella oli mukanaan uhri, joka oli Jumalan edessä riittävä lunastamaan ihmiskunnan synnistä ja sen rangaistuksesta, kuolemasta, niin Jeesus palveli Jumalan uutena Ylimmäisenä Pappina. Vanhan juutalaisen asiainjärjestelmän maallinen ylimmäinen pappi menetti virka-asemansa Jumalan edessä, sillä hänet oli tehnyt ylimmäiseksi papiksi lakiliitto, jonka Mooses oli välittänyt Jumalan ja Israelin välillä Siinain vuorella. Mutta nyt Jeesus oli tullut Moosesta suurempana Profeettana ja Välittäjänä, ja hän välitti uuden liiton Jehova Jumalan ja hengellisten israelilaisten eli sen kristillisen seurakunnan välille, joka oli rakennettu Kalliolle, joka oli hän. Siten poistettiin vanha lakiliitto, jonka Jumala oli tehnyt luonnollisten israelilaisten kanssa Siinailla, ja sen papisto, sen uhrit, sen juhlat ja velvoitukset hävisivät sen mukana. (Hepr. 3:1; 9:11–15; Kol. 2:13, 14; 5. Moos. 5:2, 3; 29:1) Siitä lähtien Jeesus Kristus palveli Jumalan voideltuna Ylimmäisenä Pappina Jumalan hengellisessä temppelissä, jonka kaikkein pyhin on itse taivas, missä Jumala itse on läsnä.
5 Kun Jeesus esittäytyi uutena ja iankaikkisena Ylimmäisenä Pappina, niin se merkitsi, että vanhan asiainjärjestelmän loppuunsaattamisen aika oli tullut. Kuten hänestä on kirjoitettu: ”Nyt hän on ilmaantunut kerta kaikkiaan asiainjärjestelmän loppuunsaattamisessa poistaakseen synnin uhraamalla itsensä.” (Hepr. 9:26, Um) Kun kenraali Tiituksen johtamat Rooman legioonat hävittivät Herodeksen hylätyn temppelin Jerusalemissa vuonna 70 jKr., niin se tapahtui sopusoinnussa edelläkerrotun tosiasian kanssa. Samalla hävitettiin Jerusalemin pyhänä pidetty kaupunki.
6. Mitä meidän ei tule jättää huomioonottamatta kristillisen seurakunnan ja Jerusalemin välisissä suhteissa, ja mitä sen lopullinen pako sieltä merkitsi?
6 Tänä vuonna, 1953, meidän ei tule sivuuttaa erästä tärkeää seikkaa. Jerusalemin kaupunki oli kristillisen seurakunnan päämajan sijaintipaikkana kolmenkymmenenneljän vuoden ajan sen jälkeen kun Jumalan uusi liitto oli tehty ja kristillinen seurakunta alkoi rakentua Jeesukselle Kristukselle, Kalliolle, helluntaina v. 33 jKr. Seurakunnan hallitseva elin sijaitsi siellä, ja sen muodosti kaksitoista apostolia sekä muut vanhemmat opetuslapset, kuten Jaakob, Jeesuksen veli. He käyttivät temppelin pihoja sopivina paikkoina tavatakseen siellä ihmisiä ja saarnatakseen heille. Tässä temppelissä apostoli Paavali joutui roskajoukon hyökkäyksen kohteeksi noin v. 56, ja uskonkiihkoiset juutalaiset kivittivät Jerusalemissa opetuslapsi Jaakobin ja muita hänen kanssaan olleita uskollisia kristittyjä v. 62. Mutta kun vuosi 67 tuli, niin kristillinen hallitseva elin ja kaikki muut Jeesuksen opetuslapset pakenivat Jerusalemista ja koko Juudean maakunnasta. Miksi kristityt eivät jääneet paikoilleen ja jatkaneet hyvän uutisen saarnaamista Jeesuksesta Kristuksesta tuossa vanhassa pyhässä kaupungissa ja muualla Juudeassa? Pelkäsivätkö he vainoja? Olivatko he uskottomia hyvien uutisten saarnaamismääräykselleen? Eivät suinkaan. Se oli viisas menettelytapa, millä he pelastivat henkensä, jotta he voisivat jatkaa saarnaamista jossakin muualla. Se oli Jeesuksen Kristuksen profeetallisen käskyn tottelemista, kun hän ennusti hylätyn temppelin hävityksen ja sanoi opetuslapsilleen:
7. Mikä oli sen käskyn sisältävä ennustus, mitä he tottelivat?
7 ”Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät ilmi, ja he tappavat muutamia teistä, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta ei hiuskarvaakaan teidän päästänne tuhoudu. Kestävyydellänne te voitatte omaksenne sielunne. Sitäpaitsi, kun te näette Jerusalemin leiriytyneitten armeijoitten ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on lähestynyt. Silloin Juudeassa olevat alkakoot paeta vuorille, ja sen keskellä olevat lähtekööt sieltä pois, ja jotka ovat lähiseuduilla, älkööt menkö sinne [Jerusalemiin], sillä ne ovat päiviä, jolloin jaetaan oikeutta, jotta kaikki kirjoitukset täyttyisivät. Voi raskaita vaimoja ja niitä, jotka imettävät lasta noin päivinä. Sillä suuri hätä on oleva maassa ja viha tätä kansaa vastaan, ja he kaatuvat miekan terään, ja heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansojen määräajat ovat täyttyneet.” – Luuk. 21:16–24, Um.
VIHJE PAKENEMISELLE
8. Milloin kristityille annettiin vihje pakenemiselle, ja minne he pakenivat? Mitä Jeesuksen sanojen täyttymystä heidän ei tarvinnut kokea?
8 Marraskuussa vuonna 66 jKr. Jerusalemissa oleva hallitseva elin ja kaikki muut siellä ja Juudeassa olevat opetuslapset saivat vihjeen paeta koko maakunnasta vuorille Jeesuksen käskyn mukaisesti. Silloin nimittäin Gaius Cestius Galluksen, Syyrian käskynhaltijan, johtamat Rooman armeijat tulivat kaupungin edustalle kukistaakseen sen kapinan, minkä tämä oli aloittanut Roomaa vastaan. Viiden päivän taistelun jälkeen, jolloin kaupungin täydellinen valloitus oli Galluksen armoilla, hän veti jostakin selittämättömästä syystä joukkonsa takaisin ja menetti perääntymistaistelussa takaa-ajavia juutalaisia vastaan tuhansia sotilaitaan. Kristityt pitivät tätä ennakkovaroituksena, jonka Jeesus antoi monta vuotta etukäteen. Siksi he lähtivät Jerusalemista. He eivät pysähtyneet mihinkään Juudean maakunnan osaan, sillä Jeesushan oli käskenyt Juudeassa olevia pakenemaan vuorille. Siksi he ja heidän lapsensa (syntyneet ja syntymättömät) ylittivät Jordanin virran ja asettuivat Gileadin vuoristoon, pääasiallisesti Pellaan, joka on eräs Dekapoliksen kaupungeista. Siellä he jatkoivat kristillistä toimintaansa ja saarnaamista. Siellä he olivat turvassa, kun roomalaiset tulivat takaisin vuoden 70 jKr. alussa ja hirvittävä hävitys kohtasi Jerusalemia Jeesuksen järkyttävien sanojen täyttymyksenä, jotka hän oli lausunut sille: ”Jospa sinä, juuri sinä, olisit tänä päivänä ymmärtänyt sen, mikä koskee rauhaa – mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinut yllättävät päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat sinun ympärillesi linnoituksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut ja sinun lapsesi maan tasalle eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska sinä et tuntenut etsikkoaikaasi.” – Luuk. 19:41–44, Um.
9. Mikä tuhoutui silloin iäksi, mutta mikä säilyi?
9 Pyhän kaupungin ja sen temppelin elämä ei osoittautunut taian suojelemaksi. Ne, jotka pitivät kiinni turmeltuneesta vanhasta järjestelmästä, taistelivat häviämään tuomitun asian puolesta ja tuhoutuivat Jerusalemin ja koko Juudean maakunnan autioituksessa. Mutta Gileadin vuoristossa olevat kristityt olivat turvassa ja jatkoivat saarnaamista. Tuo vanha järjestelmä, joka silloin tuhoutui, on hävinnyt iäksi; Aaronin sukukunnan papistoa ja Jehova Jumalan palvontaa aineellisessa, ihmistekoisessa Jerusalemin temppelissä ei milloinkaan ennallisteta. Sensijaan tähän päivään asti on säilynyt uusi kristillinen asiainjärjestelmä, joka on uuden liiton alainen, minkä välittäjänä ja ylimmäisenä pappina on Jeesus.
10. Mikä kysymys herää mielessämme, ja kun olemme saaneet siihen vastauksen, niin mitä voimme päätellä kristikunnasta?
10 Kaikki tämä ei ole vailla suunnatonta merkitystä meille näinä merkillisinä, epätavallisina aikoina. Me näemme edessämme jotakin samankaltaista, mutta vielä paljon pahempaa. Meillä on halu tietää ilmiöitten syy, ja se onkin viisasta, jotta me voisimme tietää, onko määrätty toimintatapa nyt seuraamisen arvoinen. Kun me näemme, että nykyinen Palestiinassa oleva Jerusalem ei vaali muinaisen temppelikaupungin perinteitä, vaan että kristikunta on todellisuudessa Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivien pyhän kaupungin nykyinen vastine, silloin meidän on pakko kysyä: Mikä johti Jerusalemin hirvittävään piiritykseen ja hävitykseen v. 70 jKr.? Kun me tiedämme tämän, niin me voimme päätellä, häälyykö nyt samankaltaisista syistä suurempi hävitys uhkaavana kristikunnan, tuomitun Jerusalemin kahdennenkymmenennen vuosisadan vastineen, yllä.
11. Missä ennustuksessa Jeesus varasi avaimen tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen?
11 Jeesus antoi avaimen vastaukseen sanoessaan opetuslapsilleen samassa ennustuksessa apostoli Matteuksen mukaan: ”Ja tämä hyvä uutinen valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu. Kun te sentähden näette sen inhoittavan seikan, mikä aiheuttaa autioituksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa (käyttäköön lukija ymmärrystään), niin alkakoot silloin Juudeassa olevat paeta vuorille. Älköön se, joka on katolla, laskeutuko alas ottamaan omaisuuttaan talostaan; älköönkä se, joka on pellolla, palatko taloonsa hakemaan päällysvaatteitaan. Voi raskaita vaimoja ja niitä, jotka imettävät lasta noina päivinä! Rukoilkaa jatkuvasti, ettei teidän pakonne tapahtuisi talviaikana eikä sapattipäivänä; sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jollaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää tule. Ja ellei niitä päiviä lyhennettäisi, ei yksikään liha pelastuisi, mutta valittujen tähden nuo päivät lyhennetään.” – Matt. 24:14–22, Um.
12. Mikä siis sen mukaan aiheutti Jerusalemin kauhistuttavan hävityksen v. 70 jKr.?
12 Tuo ”inhoittava seikka, mikä aiheuttaa autioituksen” ja minkä näkeminen pyhässä paikassa oli merkki kristityille paeta vuorille – se oli syynä Jerusalemia ja sen Juudeassa olevaa lähiympäristöä kohdanneeseen hirvittävään hävitykseen. Tuo ”inhoittava seikka” oli se liitto eli sopimus, minkä Jerusalemin uskonnolliset johtajat tekivät Rooman keisarikunnan kanssa surmatakseen Jeesuksen Kristuksen, Jumalan voidellun Kuninkaan. Jumalallisissa ennustuksissa kuvataan Rooman keisarikunnan maailmanvaltaa inhoittavana seikkana, raivoisana villipetona, joka taistelee Jehovan maan päällä olevia pyhiä vastaan. Se hyökkäsi ensiksi Jehovan pääpyhää, hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, vastaan raivatakseen hänet pois tieltä maailman hallitsemista tavoittelevana kilpailijana. – Apt. 3:14; 4:27–30.
13. Ketkä työnsivät Jumalan Pyhän Rooman huomioon? Miten ja miksi?
13 Jerusalemin uskonnolliset johtajat työnsivät Jumalan Pyhän Rooman maailmanvallan huomioon haluten kostaa hänelle sen, että Jeesus oli paljastanut heidän väärät menettelynsä ja Jumalan käskyjen rikkomisensa. Roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä he syyttivät Jeesusta kapinallisuudesta keisaria vastaan, siitä, että hän oli muka kieltänyt maksamasta veroa keisarille ja kiihoittanut kansaa häntä vastaan. Kun maaherra Pilatus koetti vastustaa uskonnollista painostusta ja vapauttaa Jeesuksen, niin juutalaiset huusivat: ”Jos päästät tämän miehen, niin et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” Kun maaherra Pilatus vetosi juutalaisten kansallistuntoon ja esitti Jeesuksen heidän kuninkaanaan ja koetti saada heidät häpeämään kysymällä: ”Pitääkö minun paaluunnaulita teidän kuninkaanne?” niin juutalaisten ylimmäinen pappi asettui koko kansan tulkiksi ja vastasi: ”Meillä ei ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 19:12–16, Um.
14. Miksi Jehova tunsi inhotusta ja suuttumusta tuota uskonnollista ainesta vastaan, ja mitä seurauksia hän antoi siihen kuuluvien kärsiä?
14 Tunnetko sinä inhoa tuon teon johdosta? Miten paljon suuremmassa määrin tunsikaan silloin taivaassa oleva Jumala kiivasta vihaa sen johdosta, että tämä hänen voideltu Kuninkaansa Jeesus Kristus kavallettiin Rooman keisarilliselle maailmanvallalle ja että ne, jotka väittivät olevansa hänen kansaansa, liittoutuivat tuon raa’an Jehovaa vastustavan Rooman maailmanvallan kanssa? Se oli uskonnollis-poliittinen salaliitto Jehovan messiaanista valtakuntaa vastaan. Ei ihme, että hän kuuli heidän uhmaavan huutonsa, joka koski Jeesuksen verta: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”, ja toimi sen mukaan. Ei ihme, että hän hylkäsi heidän huoneensa saastutettuna temppelinä. Ei ihme, että hän piti heitä osakkaina tuohon inhoittavaan seikkaan, tuohon autioittavaan järjestelyyn hänen valtakuntaansa vastaan, jonka kuningas hänen Pyhänsä Jeesus Kristus on. (Matt. 27:25; 23:38) He tunnustautuivat Jumalan vihollisen, keisarin, ystäviksi ja tekivät siten itsestään Jumalan vihollisia. Syökööt he nyt petollisen ystävyytensä katkeria hedelmiä; kärsikööt he nyt tuon valtakunnan vastaisen katalan salaliittonsa aiheuttamaa epätasaista iestä, kunnes ajautuvat väkivaltaisen rajuun kapinaan poliittisia osatovereitaan vastaan. Jumala edeltätiesi, että tuo ulkokultainen uskonnollis-poliittinen liitto oli ehdottomasti rikkoutuva aikanaan ja että tuon inhoittavan seikan poliittinen aines oli lähtevä armeijoineen inhoittavan liiton uskonnollista osaa vastaan, jotta Jeesuksen veri olisi tullut syyllisten uskonnoitsijoitten ja heidän lastensa päälle, mikä merkitsi Jerusalemin verilöylyä, missä 1 100 000 sen lasta sai surmansa.
15. Milloin kristityt lähtivät tuomitulta alueelta joutumatta ylimääräisiin rasituksiin, ja miltä he tällöin välttyivät?
15 Juutalaiset nousivat kapinaan keisari-ystäväänsä vastaan v. 66 jKr. niiden loukkausten takia, joihin hänen poliittiset maaherransa olivat syyllistyneet. Samana vuonna kääntyivät tuon inhoittavan seikan poliittisen osan armeijat heitä vastaan ja tekivät valmistavan hyökkäyksen Jerusalemin pyhää kaupunkia vastaan. Silloin nähtiin inhoittava seikka ja sen armeijat pyhän kaupungin, Jerusalemin, ympärillä, minkä piti muodostaa kristityille merkki siitä, että heidän oli jo aika paeta Juudean ulkopuolella oleville vuorille turvaan. Koska he eivät tienneet, miten pian tuon inhoittavan seikan armeijat palaisivat autioittaakseen Juudean ja Jerusalemin täydellisesti, niin kristittyjen hallitseva elin ja muut kuuliaiset kristityt lähtivät sieltä tarvitsematta tehdä sitä hankalana juutalaisten sapattipäivänä tai talviaikana. Babylonian armeijat olivat tulleet takaisin seitsemännellä vuosisadalla ennen Kristusta autioittaakseen Jerusalemin ensimmäisen kerran. Rooman armeijat palasivat vuonna 70 jKr. Saman vuoden keväällä ja kesällä seurasi piiritys ja täydellinen hävitys. Toimimalla nopeasti ja kuuliaisesti kristityt olivat välttyneet joutumasta osallisiksi tuohon hirvittävään autioitukseen. – Jer. 37:6–10.
NYKYINEN VASTINE
16. Milloin ”inhoittavan seikan” piti ilmaantua Danielin ennustuksen mukaan, ja mikä tekee vuoden 1914 jälkeisestä aikakaudesta tuon erikoisen ajan?
16 Kun Jeesus ennusti tuosta ”inhoittavasta seikasta, mikä aiheuttaa autioituksen”, niin hän sanoi Danielinkin edeltäkertoneen sen. Daniel oli ennustanut sen ilmaantuvan määrättynä aikana, ”lopun aikana”. (Matt. 24:15; Dan. 11:29–35) Jeesus ennusti eräitä ilmiöitä, joiden piti olla havaittavissa tämän maailman lopun aikana, ja sellaiset ilmiöt ovat tulleet jatkuvana sarjana vuodesta 1914 lähtien – maailmansota, nälänhädät, rutot, maanjäristykset, tosi kristittyjen maailmanlaajuinen vainoaminen, Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, väärät profeetat ja Kristukset sekä ”inhoittava seikka, joka aiheuttaa autioituksen” – kaikkien näiden seikkojen yhdessä piti osoittaa, että vaarallinen ”lopun aika” on käsillä. Sen tekee ”lopun ajaksi” tämän maailman kansoille se, että Jumalan ”kansojen määräajat” tulivat loppuunsa v. 1914 kestettyään 2 520 vuotta ja että silloin syntyi taivaissa kauan rukoiltu Jumalan valtakunta ja että hänen pyhä, voideltu Kuninkaansa Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle ja hänelle annettiin oikeus hallita koko maata ja murskata palasiksi kaikki hänen vanhurskasta hallitustaan vastustavat kansat. – Matt. 24:3–25; Ilm. 12:1–5; Ps. 2:7–9.
17. Mistä tuo ”inhoittava seikka” on löydettävissä, ja minkä ennustuksen täyttymisen avulla se voidaan tuntea?
17 Kun se aikakausi, mikä alkoi v. 1914, on vakuuttavasti osoitettu ”lopun ajaksi”, niin missä sitten on tuo inhoittava seikka ja sen autioittavat armeijat, jotka Daniel ja Jeesus ennustivat? Katso, se on tuo nykyinen uskonnollis-poliittinen salaliitto Jehova Jumalan perustettua valtakuntaa ja sen pyhää, voideltua Kuningasta, Kristusta Jeesusta, vastaan. Tunne se itse sen perusteella, miten siinä täyttyy Psalmin 2:1–6 ennustus (As): ”Miksi kansat raivoavat ja ihmiset miettivät turhia asioita? Maan kuninkaat nousevat, ja hallitsijat neuvottelevat keskenään Jehovaa ja hänen voideltuaan vastaan sanoen: ’Katkaiskaamme heidän kahleensa ja heittäkäämme päältämme heidän köytensä’. Hän, joka taivaissa istuu, nauraa, Herra pilkkaa heitä. Sitten hän puhuu heille vihassaan, vaivaa heitä suuressa tyytymättömyydessään [sanoen]: ’Kuitenkin minä olen asettanut kuninkaani Siionin pyhälle vuorelle.’” (Apt. 4:24–30) Yhdistyneinä Kansakuntina tunnettu maailmanliitto on tämän Jumalan messiaanista Valtakuntaa vastaan tähdätyn uskonnollis-poliittisen salaliiton näkyvin ja vaikutusvaltaisin ilmaus. Me sanomme ”uskonnollis-poliittisen”, koska tämän maailman ja etenkin kristikunnan uskonnot ovat mukana tässä maailmanlaajuisessa salaliitossa Valtakuntaa vastaan.
18. Millä tavalla uskonnollinen papisto osoitti ensimmäisen maailmansodan aikana tottelemattomuutta Jumalan perustettua valtakuntaa kohtaan kiinnittämättä huomiota Matteuksen 25:40:nteen?
18 Jehovan todistajat olivat julistaneet vuosikymmeniä ennen vuotta 1914 Jumalan valtakunnan lopullista perustamista Kristuksen alaisuudessa ”kansain määräaikojen” päättyessä tuona vuonna. Heidän saarnansa osoittautui todeksi, kun tämän maailman kansat aloittivat äkkiä v. 1914 ensimmäisen maailmansodan maailmanhallinnosta ja kun sotaa seurasi murheellisten tapahtumain sarja, mikä on jatkunut näihin saakka. Jos kristikunnan uskonnollinen papisto olisi tutkinut niitä ennustuksia, joihin Jehovan todistajat kiinnittivät sen huomiota, jos se olisi katsonut nykyisen historian tosiasioita suoraan silmiin ja nähnyt niiden merkityksen ja osoittanut kuuliaisuutta Jumalan tahdolle, niin se olisi ottanut hänen valtakuntansa tervetulleena vastaan ja suositellut sitä ainoana hallituksena, jolla on oikeus maailmanhallintoon. Mutta aivan päinvastoin se asettui poliittisten voimatekijöitten puolelle totaalisessa sodassa, missä taisteltiin Jumalan voidellun Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen maallisen hallintoalueen omistamisesta. Se otti johdon Jehovan todistajien vainoamisessa, jotka pysyivät kuuliaisina Jumalan valtaistuimelle asetetulle Hallitsijalle, ja se ohjasi poliittisen valtion miekkaaheiluttavan käsivarren Jehovan todistajia vastaan koettaen hävittää heidät maan päältä. Se ei kiinnittänyt kunnioittavaa huomiota Jeesuksen sanoihin: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40) Peläten vieroittavansa poliittisten ystäviensä myötätunnon papisto katsoi parhaaksi liittyä maailman sotiviin valtakuntiin ja syyttää Jeesusta Kristusta kapinasta keisaria vastaan esittämällä tämän syytöksen hänen totisia seuraajiaan vastaan.
19, 20. Millä tavalla papisto alistui ensimmäisen maailmansodan jälkeen poliitikkojen johtoon näiden sodanjälkeisissä suunnitelmissa, mutta ketkä julistivat jotakin muuta ihmiskunnan ainoana toivona?
19 Kun ensimmäisen maailmansodan jälkeen v. 1918 laadittiin yhteistä poliittista ohjelmaa sodanjälkeistä maailmaa varten, niin kristikunnan papisto kannatti heti sitä. Mikä se ohjelma oli? Oliko se halu saada Kristus kuninkaaksi? Kaukana siitä! He halusivat Kansainliiton vahvistamaan tätä vanhan maailman järjestelmää, jotta se voisi yhteenliittyneenä jatkaa olemassaoloaan. Kristikunnan papisto alistui ensimmäisenä poliitikkojen johtoon ja kannattamaan Kansainliittoa. Tammikuussa 1919 pidetyssä Pariisin rauhankonferenssissa Ranskassa, Amerikan kristillisten kirkkojen liittoneuvosto kiirehti Kansainliiton perustamista ja selitti, että se ei ole ainoastaan hyödyllinen rauhan säilymiselle, vaan, kuten heidän kirjasessaan sanotaan, ”se on pikemminkin Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”. He lisäsivät: ”Sankarivainajat ovat kaatuneet turhaan, ellei meidän voitostamme seuraa uusi taivas ja uusi maa, jossa vanhurskaus asuu. – 2. Piet. 3:13.” Toisin sanoen: Kansainliiton alaisen sodanjälkeisen maailman piti olla Jumalan lupaamat uudet taivaat ja uusi maa, missä Kansainliitto ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena” olisi muodostanut uudet taivaat, jotka olisivat tehneet tarpeettomaksi Kristuksen todellisen valtakunnan, joka muodostaa Jumalan uuden maailman uudet taivaat.
20 Mitä tulee Rooman paaviin, niin vaikka hän ei päässytkään Kansainliiton jäseneksi, hän tarjosi sille kirkollisten virastojensa palveluksia. Kansainliitto aloitti toimintansa tammikuun 10. 1920 kristikunnan papiston kannattamana ja tukemana. Samanaikaisesti alettiin Jehovan todistajain äänen kuulla tavattoman rohkeana ja vakaumuksellisena julistavan Kristuksen alaista Jumalan valtakuntaa ahdingossa olevan ihmiskunnan ainoana toivona.
21. Mikä noista kahdesta sodanjälkeisestä liikkeestä edisti Jumalan valtakuntaa ja mikä sai osakseen hänen inhonsa? Mitkä tapahtumat osoittavat tämän?
21 Kumpi näistä kahdesta sodanjälkeisestä liikkeestä todellisuudessa ylisti Jumalan valtakuntaa? Kumpi niistä herätti inhotusta Korkeimmassa Jumalassa? Jehovan todistajatko vai papiston siunaama Kansainliitto? Jehovan todistajat ovat yhä olemassa, ja heitä edustaa täällä New Yorkin Yankee Stadiumilla uuden maailman yhteiskunnan konventti, mutta missä ovat nuo poliittiset uudet taivaat, missä on Kansainliitto? Missä se oli toisen maailmansodan aikana? Avuttoman toimettomuuden pohjattomassa kuilussa. Poistaakseen sen häpeän he ovat herättäneet sen uudelleen henkiin ja antaneet sille uuden julkisivun ja uuden nimen, Yhdistyneet Kansakunnat. Raamatun ennustusten tutkijat tietävät, että kaikki tämä oli edeltäkerrottu. – Ilm. 17:9–11.
22. Mitä hajoamisilmiöitä oli Kansainliitossa havaittavissa toiseen maailmansotaan mennessä, ja minkä kysymyksen me nyt teemme?
22 Kansainliitto ja kristikunnan uskonnollinen papisto tulivat ilmeisen hyvin toimeen keskenään, eikä niiden välillä ollut mitään avointa välienrikkoutumista. Mutta lokakuussa 1933, kahdeksan kuukautta sen jälkeen kun Hitler oli päässyt valtaan, natsi-Saksa sanoutui irti aseistariisumiskonferenssista ja Kansainliitosta, ja Liiton hajoaminen alkoi, sillä Japanikin oli eronnut siitä saman vuoden maaliskuun 27. päivänä. Vasta tämän jälkeen, syyskuun 18. päivänä 1934, hyväksyttiin kommunistinen Venäjä sen jäseneksi eli vuosia senjälkeen, kun vastalauseita oli esitetty niiden säälimättömien vainojen johdosta, joiden uhriksi uskonto joutui sen rajojen sisäpuolella. Fasistinen Italia uhmasi Kansainliittoa vuonna 1935 ja ryhtyi hyökkäyssotaansa. Liitto vaati rangaistustoimenpiteitä sitä vastaan, ja Mussolinin Italia erosi siitä joulukuun 11. 1937. Vuonna 1939 Kansainliitto sai potkun toimettomuuden pohjattomaan kuiluun, kun Hitlerin Saksa hyökkäsi Puolaa vastaan ja siten aloitti toisen maailmansodan. Me kysymme nyt: Oliko tuohon vuoteen mennessä, jolloin Kansainliitto suistui kuiluun, tuon ”inhoittavan seikan, mikä aiheuttaa autioituksen”, armeijat nähty Jerusalemin nykyisen vastineen ympärillä? Ei, ei mitenkään mainittavassa määrässä.
23. Miten oli olemassa aika, jolloin ”inhoittava seikka” ei voinut olla näkyvänä esimerkkinä kristittyjen pakenemiselle, ja mitä kysymyksiä me teemme sen autioitusarmeijoista?
23 Huomatkaamme nyt seuraava kohta: Kun Kansainliitto heitettiin syvyyteen ja kun tuo inhoittava seikka oli kuusi vuotta pohjattomassa kuilussa, niin sitä ei ollut olemassa eikä se ollut näkyvänä pyhässä paikassa merkkinä tosi kristityille lähteä pois kristikunnasta ja paeta ”vuorille” turvaan. Mutta varhain vuonna 1945 tapahtui pohjattomassa kuilussa liikehtimistä, ja se seikka, mikä on inhoittava Jehova Jumalan ja hänen Kuninkaansa silmissä, alkoi tehdä valmisteluja San Franciscon (Kalifornian) konferenssissa, johon osallistui neljäkymmentäkuusi kansakuntaa, noustakseen sieltä toisen maailmansodan jälkeen. Se tapahtui lokakuun 24. 1945, jolloin Venäjä hyväksyi sen ratifioimalla sodanjälkeisen maailmanturvallisuusjärjestön. Yhdistyneitten Kansakuntain peruskirja oli astunut nyt voimaan. Petomainen inhoittava seikka, joka aiheuttaa autioituksen, oli jälleen olemassa. Mutta missä olivat sen autioittavat armeijat? Pitikö niiden olla Yhdistyneitten Kansakuntain kirjaimellinen armeija? Muistamme, että kenraali Douglas MacArthur arvosteli kesäkuun 2. päivänä 1931 joidenkin pappismiesten suhtautumista sotaan sanoen: ”Uskonto ja isänmaallisuus ovat aina kulkeneet käsi kädessä.” Sitten hän lisäsi: ”Olisin utelias tietämään, kuinka moni niistä pappismiehistä, jotka äänestivät Liiton puolesta, ovat lukeneet nuo pykälät ja ymmärtävät, että niiden mukaan voidaan maailmanrauha turvata viime kädessä aseistetuilla sotajoukoilla.” Siitä huolimatta ei Kansainliitolla ollut milloinkaan aseistettuja sotajoukkoja.
24. Mitä Amerikan papisto ja maallikot puuhasivat v. 1944, ja mitä Englannin pääministeri sanoi sen tarpeista?
24 Kolmetoista vuotta myöhemmin, kun inhoittava seikka oli pohjattomassa kuilussa epäonnistumana, Amerikan papit ja maallikot ryhtyivät muodostamaan yleismaailmallisen järjestön ydinjoukkoa. Ja kun Englannin pääministeri Churchill puhui parlamentissa toukokuun 24. 1944 Espanjan tapahtumista, niin hän sanoi: ”Meidän täytyy epäilemättä ottaa maailmanrakentamisessa huomioon paljon kaikesta siitä, mitä olemme oppineet Kansainliiton rakenteesta ja järjestelmästä. Meidän on aseistettava maailmanjärjestömme ja varmistauduttava siitä, että sillä on sille määrätyissä rajoissa kyllin voimakas sotilasmahti.”
25. Milloin kahdeksas maailmanvalta sai armeijansa, mutta miksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan? Minkä tähden?
25 Yhdistyneet Kansakunnat, Kansainliiton seuraaja, on nykyisin kahdeksas Raamatun ennustamista perättäisistä maailmanvalloista. Tämän kahdeksannen maailmanvallan ”kahdeksas armeija” ei ole osoittanut vakuuttavaa ylivoimaisuutta Koreassa, mutta joka tapauksessa kahdeksannella maailmanvallalla, Yhdistyneillä Kansakunnilla, on armeijansa, johon kuuluu joukkoja yhdeksästätoista maasta. Tuo poliisivoima ryhtyi toimintaan kesäkuun 27. päivänä paavin pyhänä vuonna 1950. Mutta tuo inhoittavan autioittavan seikan seka-armeija puolusti silloin todellisuudessa kristikuntaa kommunistien hyökkäystä vastaan. Meidän ei tule näin ollen erehtyä luulemaan, että nämä Yhdistyneitten Kansakuntien sotajoukot ovat niitä armeijoita, jotka voidaan nähdä nyt jo saartamassa kristikuntaa, Jerusalemin nykyistä vastinetta. Mitkä ne sitten ovat?
26. Mitkä nuo armeijat sitten ovat, ja mikä vielä täyttymätön ennustus osoittaa sen?
26 Jeesuksen sanoissa ennustetut armeijat, jotka autioittavat nykyisen, vastakuvallisen Jerusalemin, on löydettävissä itse Yhdistyneitten Kansakuntien poliittisista riveistä. Ne ovat ne ainekset, jotka ryhtyvät sotaan kristikunnan uskonnollista järjestelmää vastaan. Kun ”inhoittava seikka” nousi kuilusta v. 1945, niin sillä oli jo alusta pitäen voimakkaita jäseniä, jotka kuuluivat kansojen kommunistiseen, uskonnonvastaiseen blokkiin. Kenenkään ei pitäisi antaa sen seikan herpaannuttaa valppauttaan, että kristikunnanvastaiset voimat ryhtyivät rauhanoffensiiviin v. 1953. Kristikuntaa vastustava blokki kasvaa eikä pysähdy, ennenkuin Jerusalemin nykyinen vastine on täydellisesti hirvittävien hävitysarmeijoitten ympäröimä. Kuilusta nousseen petomaisen inhoittavan seikan kaikki ”kymmenen sarvea” kääntyvät ennen pitkää sen uskonnollista osapuolta vastaan, joka on haureellisesti liittynyt tuohon inhoittavaan seikkaan maailmanlaajuisessa salaliitossa Jehovan voideltua Poikaa, kuningasten Kuningasta ja herrain Herraa, vastaan. Seuraavien Jumalan sanojen täytyy erehtymättömästi täyttyä: ”Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle.” – Ilm. 17:16, 17.
27. Milloin siis ennustuksen lukijat näkivät armeijat Jerusalemin vastakuvan ympärillä, ja minkä kohtalon se ansaitsee?
27 Vuosi 1945, jolloin Yhdistyneet Kansakunnat ilmaantui, ilmaisee näin ollen erikoisesti sen ajan, jolloin ne, jotka lukevat ymmärtäen Danielin ennustuksen ja Jeesuksen varoituksen, voivat nähdä armeijoitten leiriytyvän piirittääkseen Jerusalemin nykyisen vastineen ja riisuakseen sen lopulta paljaaksi ja alastomaksi kuin hengellisen porton. Se on mielistellen ylläpitänyt epäsiveellisiä suhteita maailmalliseen Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja valinnut siten keisarin ystäväkseen ja hylännyt Kristuksen hallitseman Jumalan valtakunnan vihollisenaan. Siksi se ansaitsee Harmagedonissa rangaistuksensa hengellisenä porttona Jumalan lain mukaan. – 3. Moos. 21:9.
28. Mikä merkki on nyt nähtävissämme, ja mikä on oleva sen lopullinen huippukohta?
28 Merkki Harmagedonin taistelun pikaisesta lähestymisestä on nyt silmiemme edessä. Kun tuo haureellinen, uskonnollis-poliittinen yhtymä lopulta murtuu ja kun kuvaannollinen peto ja sen kymmenen sarvea kääntyvät järjestäytyneen uskonnon porttojärjestelmää vastaan, niin se osoittaa, että ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelu” on alkanut, taistelu, missä hän on tuhoava kaikki messiaanisen valtakuntansa viholliset. Tuo taistelu päättyy, kun Jeesus Kristus, Kuningas, tuhoaa enkeliteloittajiensa kanssa kaikki ”inhoittavat seikat” ja kaikki muut tämän vanhan maailman ainekset, jotka vastustavat hänen hallitustaan.