11. luku

”Täällä on sulhanen!”

 1. Ketkä havahtuisivat silloin tällöin tuon ”kymmenen neitsyen” määräämättömän pitkän unen aikana ja erityisesti minkä uskonnollisen heräämisen jälkeen?

VERTAUSKUVALLISTEN ”neitsyitten”, erityisesti ”ymmärtäväisten” neitsyitten, jotka olivat ottaneet mukaansa ylimääräistä öljyä astioihinsa, on täytynyt silloin tällöin hieman havahtua tuosta epämääräisen pitkästä unesta, jonka Jeesuksen vertaus oli ennustanut. Näin oli erityisesti 16. vuosisadan alkupuolella tapahtuneen uskonnollisen heräämisen jälkeen, jolloin Euroopassa ryhdyttiin tarmokkaisiin ponnistuksiin, jotta henkeytettyä Pyhää Raamattua olisi palattu pitämään ainoana Jumalan totuuden kirjana, Kristus-Yljän seuraajien oikeana henkeytettynä oppaana. Se, että Kristus oli luvannut tulla uudelleen, oli tehnyt suuren vaikutuksen vilpittömiin Raamatun lukijoihin ja tutkijoihin. He käsittivät, että tämä toinen tuleminen tapahtuisi ennen luvatun tuhatvuotiskauden alkua, jonka merkkinä olisi Saatanan sitominen ja vangitseminen ”syvyyteen”.

 2. Millaista uskonnollista osaa luterilainen teologi J. A. Bengel näytteli sellaisissa havahtumisissa?

² Esimerkiksi 18. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla nousi eräs luterilainen teologi nimeltä Johann Albrecht Bengel, joka syntyi Winnendenissä Württembergissä Saksassa vuonna 1687 ja kuoli vuonna 1752. Hän kirjoitti useita kirjoja, jotka käsittelivät Pyhää Raamattua. Encyclopædia Britannica -tietosanakirja (11. painos) sanoo niistä:

Tärkeimmät ovat: Ordo Temporum [Aikain järjestys], tutkielma Raamatun ajanlaskusta, missä hän pohdiskelee maailman loppua, ja Exposition of the Apocalypse [Ilmestyskirjan selitys], joka oli aikoinaan hyvin suosittu Saksassa ja käännettiin useille kielille. – 3. osa, s. 737.

M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo Bengelistä:

Hänen ajanlaskua käsittelevät teoksensa, jotka pyrkivät määrittämään ”pedon luvun”, ”tuhatvuotiskauden” ajankohdan (hän sijoitti tuhatvuotiskauden alun ehdottoman varmasti vuoteen 1836), jne., ovat pikemminkin vähentäneet hänen luotettavan arvostelukykynsä mainetta. – 1. osa, s. 749, 750.

 3. a) Miksi Bengelin julkaisemat kirjoitukset eivät osoittautuneet Ylkää koskevaksi keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi? b) Miten toinen havahtuminen tapahtui Pittsfieldistä Massachusettsista olevan William Millerin yhteydessä?

³ Bengelin 18. vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla julkaisemat kirjoitukset eivät kuitenkaan osoittautuneet keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi: ”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.” ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” (Matt. 25:6; suom. käännös; Um) Ne, jotka seurasivat Bengelin julkaisuja ja toimivat niiden mukaan, eivät kohdanneet taivaallista Ylkää vuonna 1836, jolloin he odottivat Hänen palaavan näkyvänä lihassa. Ajan mittaan tapahtui muitakin havahtumisia niiden kristittyjen keskuudessa, jotka tunnustautuivat ”puhtaan neitsyen” luokkaan kuuluviksi. Tällainen erityinen herääminen liittyi erääseen mieheen, joka syntyi Pittsfieldissä Massachusettsissa Yhdysvalloissa vuonna 1781. Tämä mies oli William Miller, josta tuli ns. millerismin eli adventismin perustaja. M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia sanoo 6. osassaan sivulla 271:

Noin vuonna 1833 asuessaan Low Hamptonissa New Yorkissa hän aloitti uransa uuden opin apostolina ja opetti, että maailma loppuisi vuonna 1843. Pääasiallinen todistelu, jolla hän tuki uskomustaan, liittyi Dan. 8:14:ssä mainittujen, hänen vuosina pitämiensä 2300 päivän päättymiseen. Sitten hän päätteli Dan. 9:24:n seitsemänkymmenen viikon olevan avain edellisessä luvussa mainittujen 2300 päivän ajankohdan ratkaisemiseen ja määritti vuoden 457 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin Artakserkses, Persian kuningas, lähetti Esran tämän vankeudesta ennallistamaan juutalaisten yhteisöä Jerusalemissa (Esra, 7. luku), ja seitsemänkymmenen viikon päättymisen, kuten raamatunselittäjät yleensä määrittävät, vuoteen 33, jolloin Kristus ristiinnaulittiin, ja näin hän havaitsi, että se, mitä jäi jäljelle 2300 päivästä, so. 1810, päättyisi vuonna 1843. Kymmenen vuoden ajan hän piti esillä tätä keskeisintä sanomaa ja onnistui keräämään suuren määrän seuraajia, joita ajatellaan olleen jopa 50000 ja jotka odottivat herkkäuskoisesti määräpäivää. Koska lopputulos kuitenkin osoittautui heidän apostolinsa opetusten vastaiseksi, adventistit, kuten heitä joskus nimitetään, vähitellen hylkäsivät Millerin. Hän kuoli Low Hamptonissa Washington Countyssa New Yorkissa 20. joulukuuta 1849.

 4. a) Miksi Millerin liike ei osoittautunut keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi? b) Mitä Raamattua itsenäisesti tutkiva ryhmä sai kolmekymmentä vuotta myöhemmin selville Kristuksen toisesta tulemisesta?

⁴ Milleristiliikkeen alullepano ei ilmeisestikään osoittautunut keskiyöllä kuuluvaksi huudoksi: ”Täällä on sulhanen!” Taivaallinen Sulhanen eli Ylkä ei näyttäytynyt vuonna 1843 noille adventisteille näkyvänä lihassa eikä vienyt heitä hurmiotilassa heidän kaipaamaansa taivaalliseen kotiin. Mutta Raamatun tutkiminen jatkui yhä. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin pieni ryhmä ihmisiä, jotka eivät olleet adventistien yhteydessä eivätkä liittyneinä mihinkään kristikunnan uskonnolliseen lahkoon, tutki Pyhää Raamattua Pittsburghissa (Alleghenyssa) Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Tämä ryhmä tutki Raamattua itsenäisesti välttääkseen tarkastelemasta sitä lahkolaissilmälasien takaa. Ryhmään kuului muuan Charles Taze Russell, joka oli juuri täyttänyt kaksikymmentä vuotta. Ryhmän jäsenet olivat tietenkin erittäin kiinnostuneita taivaallisen Yljän Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta. Raamattua tutkiessaan he kuitenkin havaitsivat, että Kristuksen paluu olisi näkymätön; hän ei palaisi näkyvänä lihassa mieheksi aineellistuneena, vaan näkymättömänä hengessä, koska hän ei ollut enää lihaa ja verta. Hänen saapumisensa olisi sen tähden ihmisille näkymätön, ja tämä saapuminen aloittaisi hänen näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa. Mutta olisi todisteita, jotka ilmaisisivat sen.

”SEITSEMÄN AIKAA” – ”PAKANAIN AJAT”

 5. Mitä Jeesuksen mainitsemaa ajanjaksoa he tarkastelivat tutkisteluissaan, ja mitä tuon ajanjakson loppua koskevaa Russell antoi julkaista vuonna 1876?

⁵ Raamattua tutkiessaan nämä etsivät tutkijat ryhtyivät tarkastelemaan Jeesuksen Luuk. 21:24:ssä mainitsemia ”pakanain aikoja”, ja he liittivät nuo pakanain ajat Danielin 4. luvussa neljä kertaa mainittuihin ”seitsemään aikaan”, jotka esiintyvät jakeissa 13, 20, 22 ja 29. Minkä nuo raamatuntutkijat saivat ajankohdaksi, jolloin maata koskevan pakanoiden herruuden ”seitsemän aikaa” päättyisivät laillisesti Jumalan edessä? Katsokaamme. Siihen aikaan eräs George Storrs julkaisi Brooklynissa New Yorkissa kerran kuukaudessa ilmestyvää lehteä ”Bible Examiner” (Raamatun tutkija). Vuonna 1876 laati 24-vuotias Russell lehteen tuota aihetta käsittelevän kirjoituksen. Se julkaistiin 21. vuosikerran 1. numerossa, joka ilmestyi lokakuussa 1876. Russellin kirjoitus, jonka otsikkona oli ”Pakanain ajat: milloin ne päättyvät?”, julkaistiin tuon numeron sivuilla 27 ja 28. Kirjoituksessaan Russell sanoi (sivulla 27): ”Seitsemän aikaa päättyvät vuonna 1914.”

 6. a) Minkä kirjan julkaisemiseen Russell osallistui vuonna 1877, ja mitä se sanoi pakanain aikojen päättymisestä? b) Milloin ihmisen olemassaolon kuusituhatta vuotta päättyivät silloin noudatetun ajanlaskutavan mukaan, mutta minä vuonna seitsemännen vuosituhannen laskettiin alkavan?

⁶ Seuraavana vuonna (1877) Russell julkaisi yhdessä erään Rochesterista New Yorkista olevan Nelson H. Barbourin kanssa englanninkielisen kirjan nimeltä ”Kolme maailmaa ja tämän maailman elonkorjuu”. Tässä kirjassa esitettiin, että pakanain aikojen päättymistä vuonna 1914 edeltäisi 40 vuoden ajanjakso, jonka ilmaisi vuonna 1874 alkanut kolme ja puoli vuotta kestävä elonkorjuun avaus. Tämän elonkorjuun ymmärrettiin olevan Herran Jeesuksen Kristuksen näkymättömässä ohjauksessa hänen läsnäolonsa eli parusiansa alettua vuonna 1874. Ajateltiin, että pian sen jälkeen ihmiskunnalle alkoi suuri vastakuvallinen riemuvuosi, jota juutalaisten muinoin Mooseksen lain alaisuudessa viettämät ”riemuvuodet” olivat esikuvanneet. (3. Moos., 25. luku) Sen jälkeen omaksutun Raamatun ajanlaskutavan mukaan ihmisen maanpäällisen olemassaolon kuusituhatta vuotta päättyivät vuonna 1872, mutta Herra Jeesus ei tullut noiden ihmisen olemassaolon kuuden vuosituhannen päättyessä vaan sen sijaan vastakuvallisen riemuvuoden alkaessa vuoden 1874 lokakuussa. Vuoden 1874 laskettiin olevan ihmiskunnan keskuudessa vallinneen synnin kuuden vuosituhannen loppu. Ihmiskunnan ymmärrettiin tästä viimeksi mainitusta vuodesta alkaen olevan seitsemännessä vuosituhannessa. – Ilm. 20:4.

 7. a) Miksi Russellin uskonnollisessa lehdessä oli, kun sitä julkaistiin vuonna 1879, nimen osana sanat ”ja Kristuksen läsnäolon airut”? b) Mitä oli määrä tapahtua, kun tuo ”läsnäolo” ulottuisi pakanain aikojen päättymiseen vuonna 1914?

⁷ Ymmärrettyään asiat tällä tavalla ”puhtaan neitsyen” luokka alkoi lähteä taivaallista Ylkää vastaan vuonna 1874, koska siihen kuuluvat uskoivat hänen saapuneen tuona vuonna ja olevan siitä pitäen näkymättömänä läsnä. Heistä tuntui, että he elivät jo Yljän näkymättömässä läsnäolossa. Tämän tähden kun Charles T. Russell alkoi julkaista omaa uskonnollista lehteään heinäkuussa vuonna 1879, hän julkaisi sitä nimellä ”Zion’s Watch Tower and Herald of Christ’s Presence” (”Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut”). Hän oli jo perehtynyt Wilsonin raamatunkäännökseen The Emphatic Diaglott, joka käänsi kreikan kielen sanan parousía ”läsnäoloksi” eikä ”tulemukseksi” Matt. 24:3:ssa ja muissa kohdissa. Uusi lehti julisti airuena, että Kristuksen näkymätön läsnäolo oli alkanut vuonna 1874. Tämän läsnäolon oli määrä jatkua vuonna 1914 tapahtuvaan pakanain aikojen päättymiseen asti, jolloin pakanakansat tuhottaisiin ja ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös kirkastettaisiin ylkänsä kanssa taivaassa kuoleman ja henkielämään saadun ylösnousemuksen välityksellä. Siten viiden viisaan neitsyen kuvaama luokka menisi ovesta sisään häihin.

 8. a) Mitä ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös odotti innokkaana ja miksi? b) Mitä Russell ilmoitti tuon päivän aamuna Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökunnalle?

⁸ Vuosien kuluessa ja ajan tullessa lähemmäksi ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös katsoi yhä kiinnostuneempana eteenpäin tuohon ratkaisevaan päivään, 1:een lokakuuta 1914. Tuon luokan jäsenet olivat kristittyjä, jotka olivat erottautuneet tästä epäpuhtaasta maailmasta ja ”vihkiytyneet” täysin Jumalalle Kristuksen kautta, ja he olivat vertauskuvanneet Jumalalle ”vihkiytymisensä” vesikasteella. He pyrkivät antamaan valonsa loistaa lähestyessään aikaa, jolloin he odottivat kohtaavansa Ylkänsä taivaissa. Viimein tuo päivä, 1. lokakuuta 1914, saapui, ja sinä aamuna Charles T. Russell Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä ilmoitti Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökunnalle: ”Pakanain ajat ovat päättyneet – niiden kuninkaitten aika on ohi.”

 9. Milloin Russell kuitenkin itse kuoli, ja mikä johtopäätös siitä täytyy tehdä?

⁹ Kirkon jäännöksen odotettu kirkastuminen taivaassa ei kuitenkaan tapahtunut samanaikaisesti kuin pakanain ajat päättyivät. Russell itse kuoli vasta 31. lokakuuta 1916, ja Seuran presidentin virkaan valittiin toinen mies. Laskelmissa oli varmasti jokin virhe.

10. a) Mitä maan päällä oleva ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös alkoi kokea 1. lokakuuta 1914? b) Milloin vaino saavutti huippunsa, ja mikä kirje osoittaa sydämen kaipauksen tulemisesta liitetyksi yhteen taivaallisen Yljän kanssa?

¹⁰ Sen sijaan että kristillinen kirkko olisi kirkastettu taivaassa 1. päivänä lokakuuta 1914, ne, jotka halusivat mennä taivaallista Ylkää vastaan, alkoivat kokea suuria vaikeuksia. Ensimmäisen maailmansodan hirvittävien vuosien jatkuessa ”puhtaan neitsyen” luokan kohtaama jatkuva vaino saavutti huippukohtansa. Se tapahtui vuoden 1918 kesällä, jolloin Vartiotorni-seuran uusi presidentti Joseph F. Rutherford ja sen sihteeri-rahastonhoitaja W. E. Van Amburgh sekä kuusi muuta kristittyä miestä, jotka kuuluivat Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevan päätoimiston henkilökuntaan, tuomittiin epäoikeudenmukaisesti liittovaltion tuomioistuimessa ja lähetettiin vankeuteen liittovaltion kuritushuoneeseen Atlantaan Georgiaan. Siellä olevasta sellistään presidentti Rutherford osoitti kirjeen kristityille tovereilleen, jotka kokivat vainoa vankilan kaltereitten ja muurien ulkopuolella. Osa tästä kirjeestä painettiin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran 30.8.–2.9.1918 Milwaukeehin Wisconsiniin Yhdysvaltoihin järjestämän nelipäiväisen konventin ohjelmalehtisen neljännelle sivulle.a Tämä kirje paljasti ”puhtaan neitsyen” luokan kaipaavan sydämestään tulemista varhain liitetyksi Ylkään taivaissa, kuten erityisesti seuraavat lainaamamme rivit osoittavat:

JUMALAN ISRAELILLE

”Suuresti rakastetut Kristuksessa!

”Vankilaelämä tuntuu oudolta; ja kuitenkin jokaiseen kokemukseen liittyy iloa, koska katselemme kaikkea sellaista taivaalliselta näkökannalta. Me voimme todellakin laulaa nyt:

’Kuihtukaa, lakastukaa kaikki maalliset ilot,

sillä Jeesus on minun!’

”Nyt ei ole todellisuudessa mitään maallisia iloja; vaan me suuntaamme katseemme iloisessa odotuksessa meidän kokoamiseemme kotiin. . . . Tunnemme usein olevamme ahtaalla näiden kahden välillä: haluaisimmeko mieluummin lähteä vai palata palvelemaan teitä joksikin ajaksi, ennen kuin menemme kotiin. Tapahtukoon Hänen tahtonsa! Olen varma, että kaikki nämä kokemukset edistävät kirkon valmistamista lopulliseen kokoamiseen. Muualla olevilta rakkailta tulleet kirjeet osoittavat, miten suloisesti he taipuvat tuleen, joka kuluttaa uhrin. . . .

”. . . Tehkää kaikkenne rohkaistaksenne lauman rakkaita lampaita. Lohduttakaa heitä varhaisen ja loistoisan kotiin pääsemisen suloisilla lupauksilla. En ole koskaan rakastanut teitä kaikkia niin paljon kuin nyt. Miten suloista onkaan kokoontua Isämme valtaistuimen ympärille ja iloita sanomattomalla ilolla ikuisesti! . . .

”Kiitän rakasta Isäämme siitä, että hän oli niin hyvä, että lähetti seitsemän veljeä kanssani, jotta meillä voisi olla nämä edut yhdessä. . . .

”Tietäkää varmasti, että me rakastamme suuresti teitä kaikkia. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kaikkien kanssa.

”Veljenne ja palvelijanne Hänen armostaan,

”J. F. RUTHERFORD.”

11. a) Mitä ”puhtaan neitsyen” luokan jäännös ei tuon vainon aikana ymmärtänyt vuodesta 1874? b) Miten kauan Seuran edustajat olivat kuritushuoneessa, ja mikä avautui heidän vapautuessaan?

¹¹ Kaikkien noiden kovien kokemusten aikana ensimmäisen maailmansodan pimeydessä ”puhtaan neitsyen” luokan kärsivä jäännös ei ymmärtänyt, että vuosi 1874, josta oli kulunut silloin yli neljäkymmentä vuotta, ei ollut ollut ajankohta, jolloin Ylkä eli Sulhanen palasi ja jolloin ilmoitettiin: ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” Keskiyöllä kuuluneen huudon aika oli vielä edessäpäin, mutta aivan käsillä. Aika, jonka presidentti Rutherford vietti vankilassa, ei osoittautunut kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kuten määrättiin tuomiossa, jonka oikeusistuin oli langettanut hänelle 21. kesäkuuta 1918, vaan se osoittautui vain yhdeksäksi kuukaudeksi. Maaliskuun 25. päivänä 1919 hänet ja hänen seitsemän toveriaan vapautettiin Atlantan kuritushuoneesta ja he palasivat Brooklyniin New Yorkiin, missä heille kaikille myönnettiin 26. maaliskuuta vapautus takuita vastaan ja oikeus valittaa tuomiostaan. He olivat jälleen vapaat ryhtymään sodanjälkeiseen työhönsä kaikkien muiden ”puhtaan neitsyen” luokan jäännökseen kuuluvien kanssa. Tämä jäännös ei ollut kokenut kokoamista taivaallisen Isänsä valtaistuimen luo pois tämän pahan maailman lisääntyvästä pimeydestä. Maanpäällisen kristillisen palveluksen uusi ajanjakso oli avautumassa!

12. Minkä ”kymmentä neitsyttä” koskevan Jeesuksen vertauksen kohdan he silloin kokivat?

¹² Tässä kriittisessä vaiheessa he kokivat sen, minkä taivaallinen Ylkä oli ennustanut vertauksessaan ”kymmenestä neitsyestä” näillä sanoilla: ”Yösydännä kuului huuto: ’Katso, ylkä tulee! [Täällä on sulhanen! Um] Menkää häntä vastaan.’ Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.” – Matt. 25:6, 7.

13, 14. a) Ketkä ilmoittivat yljän läsnäolosta vertauksessa, ja miten tämä täyttyi? b) Mitä todisteita oli vuodesta 1914 lähtien siitä, että taivaallinen Ylkä oli todella läsnä?

¹³ ”Kymmenen neitsyttä” eivät tehneet vertauksessa ilmoitusta yljän olemisesta paikalla. Sen tekivät aivan ilmeisesti yljän seuralaiset. Neitsyet pelkästään kuulivat huudon. Samaten vuonna 1919 se tosiseikka, että taivaallinen Ylkä oli näkymättömänä läsnä, tehtiin ilmeiseksi kaikille niille, jotka väittivät noiden neitsyitten tavoin odottavansa Ylkää tulevaksi johtamaan heidät hengelliseen hääjuhlaan hänen Isänsä kotiin.

¹⁴ Näin ollen vuosi 1919 osoittautui heräämisen vuodeksi kaikille ”neitsyiksi” tunnustautuville, sekä tyhmille että ymmärtäväisille. Ensimmäinen koko maapallon käsittänyt sota oli ohitse, ja esitettiin innokkaasti Kansainliiton perustamista maailman rauhan ja turvallisuuden kansainväliseksi järjestöksi. Maailmansodan puhkeamisvuodesta 1914 lähtien riittävä määrä Jeesuksen ennustuksen piirteistä, jotka koskivat hänen parusiaansa ja asiainjärjestelmän päättymistä, oli täyttynyt muodostaakseen yhdessä ”tunnusmerkin” siitä, että Jeesus Kristus oli todella tullut taivaalliseen valtakuntaansa pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Luvattu Jumalan messiaaninen valtakunta oli siis perustettu taivaissa. Maailman historia ja kirkon historia osoittivat nyt todella, että Kristus oli läsnä!

HEIDÄN ”LAMPPUJENSA” LAITTAMINEN KUNTOON

15. a) Mikä nimen jatke Vartiotorni-lehdessä saattoi nyt syystä olla? b) Mikä huhtikuun 15. päivän numerossa 1919 (engl.) ollut ilmoitus havahdutti Vartiotornin lukijoita kaikkialla maailmassa?

¹⁵ Nyt Vartiotorni-lehdessä saattoi viimeinkin olla syystä nimen jatke ”ja Kristuksen läsnäolon airut”. Liittovaltion kuritushuoneesta maaliskuussa vapautetuilla kahdeksalla kristityllä raamatuntutkijalla oli etu olla läsnä Herran ehtoollisen vuotuisessa vietossa sunnuntai-iltana 13. huhtikuuta 1919, ja 15. toukokuuta ilmestyneessä englanninkielisessä Vartiotornissa sivulla 151 olleen kokonaisläsnäolijamäärää koskeneen epätäydellisen raportin mukaan juhlan viettäjiä oli ainakin 17961. Huhtikuun 15. päivänä 1919 ilmestyneen englanninkielisen Vartiotornin sivuilla 117 ja 118 ilmoitettiin, että kahdeksan väärin syytettyä miestä oli vapautettu, kukin 10000 dollarin takuuta vastaan, ja kerrottiin suurenmoisesta vastaanotosta, jonka he saivat sadoilta kristityiltä tovereilta Brooklynin Beetel-kodissa. Tämä ilmoitus, joka julkaistiin kaikkialla maailmassa, vaikutti elähdyttävästi Vartiotornin ja Kristuksen läsnäolon airuen lukijoihin.

16. a) Minkä aika oli silloin Jes. 60:2:n mukaan? b) Miten ”vihkiytyneitten” raamatuntutkijoitten rohkeutta lujitettiin, ja mikä kansainvälinen kokous pidettiin?

¹⁶ Nyt ei ollut hengellisen uneliaisuuden ja unen aika. Se oli toiminnan aikaa, jolloin, kuten Jes. 60:2 oli ennustanut, ”pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra [Jehova, Um], ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa”. Maailman tilanne vaati kaikilta ”vihkiytyneiltä” raamatuntutkijoilta rohkeata toimintaa. Aikaa ei hukattu niiden kristillisen rohkeuden vahvistamisessa, jotka olivat odottaneet Ylkää, sillä 1. ja 15. elokuuta 1919 ilmestyneissä englanninkielisen Vartiotornin numeroissa julkaistiin kaksi kirjoitusta aiheesta ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” (suom. vuoden 1920 tammi- ja helmikuun sekä vuoden 1921 elokuun numerossa) sekä ilmoitukset kansainvälisen ”yleiskonventin” järjestämisestä ”Cedar Pointiin Eriejärven rannalle” kahdeksaksi päiväksi, 1.–8. syyskuuta. Tuhannet Jumalan ”vihkiytyneeseen” kansaan kuuluvat pudistivat itsensä tarmokkaasti hereille hengellisestä uneliaisuudesta ja kerääntyivät erityisesti Kanadasta ja Yhdysvalloista noin 6000-päisenä joukkona konventtipaikalle ollakseen läsnä päivittäisissä ohjelmajaksoissa. Tuo havahduttava konventti soi ”vihkiytyneille” tilaisuuden uudistaa päätöksensä pysyä täysin hereillä ja toimeliaina edessä olevassa Jumalan palveluksessa.

17, 18. a) Minkä julkaisemisesta ilmoitettiin yleiskonventin ”työtovereitten päivänä” ja mikä päämääränä? b) Millä tavalla ohjeet siitä, miten työtä tuli tehdä, olivat rohkaisevia, ja ansaitsivatko konventtipäivän tapahtumat pelkästään ohimenevää kiinnostusta?

¹⁷ Valtava innostus heräsi ”työtovereitten päivänä”, perjantaina 5. syyskuuta, kun presidentti J. F. Rutherford ilmoitti ”Kultainen Aika” -nimisen uuden lehden julkaisemisesta lokakuun 1. päivästä 1919 alkaen. Tämä lehti oli Vartiotorni-lehden toverina julistava Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista, ja Jumalan ”vihkiytynyttä” kansaa kannustettiin osallistumaan tilausten hankkimiseen sille ja odottamaan aikaa, jolloin jokaista numeroa levitettäisiin 4000000 kappaletta. Lisäohjeita siitä, miten tämän maailmanlaajuisen julkisen työn tuli edetä, ilmestyi myöhemmin kahden ja puolen sivun mittaisessa kirjoituksessa nimeltä ”Julistus valtakunnasta” englanninkielisen Vartiotornin syyskuun 15. päivän numerossa vuonna 1919 sivuilla 279–281 (suom. toukok. 1920, s. 71–74).

¹⁸ Miten tarmoa antava kutsu esitettiinkään kaikille lukijoille tämän kirjoituksen kolmanneksi viimeisessä kappaleessa: ”Mene heti sisälle siitä! Kun lähdet työhön, niin pidä mielessäsi, ettet ole ainoastaan yhden aikakauslehden tilausten kerääjä, vaan että olet kuninkaitten Kuninkaan ja herrojen Herran lähettiläs, julistamassa kansalle tällä arvokkaalla tavalla lähestyvää kultaista aikaa, meidän Herramme ja Mestarimme ihanaa valtakuntaa, jota totiset kristityt ovat rukoilleet ja jota he ovat monen vuosisadan ajan odottaneet”! Kutsua lähteä tähän Valtakunnan työn uuteen toimintamuotoon noudatettiin välittömästi, ja nykyään, yli 54 vuotta myöhemmin, tätä samaa lehteä, jonka nimenä on nyt ”Herätkää! ”, painetaan 8250000 kappaletta kutakin numeroa. Se, että nuo 6000 ”vihkiytynyttä” kristittyä olivat läsnä Cedar Pointissa Ohiossa ja ottivat innostuneesti vastaan Kultainen Aika -lehteä koskevan ilmoituksen perjantaina 5. syyskuuta 1919, ei varmasti ollut vain ohimenevää kiinnostusta ansaitseva tapahtuma, jolla ei olisi merkitystä Jumalan ”puhtaan neitsyen” luokan historiassa tänä Kristuksen parusian todellisena aikana. Tuo neitsytluokka ei ole enää vaipunut uneen!

19. Mihin toimenpiteisiin lamppujen kuntoon laittaminen vaati ryhtymään, ja miksi tämä johti neitsyitten jakaantumiseen?

¹⁹ Se oli todella aikaa, jolloin ”kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon”. (Matt. 25:7) Vertauksen mukaan neitsyitten täytyi täyttää lamppunsa uudelleen öljyllä, sillä heidän lamppunsa olivat ”sammumaisillaan”. Mutta voi! Tyhmät neitsyet huomasivat, etteivät he voineet heti täyttää lamppujaan uudelleen; he eivät nimittäin olleet ottaneet mukaansa öljyllä täytettyjä astioita, kun taas ymmärtäväiset neitsyet olivat tehneet siten. Tämä johti neitsyitten jakaantumiseen. Miksi? Matt. 25:8, 9 selittää: ”Tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat [ovat sammumaisillaan, Um]. Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: ’Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.’”

20. Olivatko ymmärtäväiset neitsyet itsekkäitä kieltäytyessään jakamasta öljyään tyhmien kanssa, ja mitä ymmärtäväiset olivat päättäneet?

²⁰ Voimme kuvitella, miten vaikeata tyhmien neitsyitten olisi yrittää tuona yön hetkenä löytää avoinna oleva öljykauppa tai öljynmyyjiä, jotka antaisivat heille tarvittavan öljyn. Eivätkö sitten ymmärtäväiset neitsyet olleet itsekkäitä, kun he eivät jakaneet öljyään ajattelemattomien neitsyitten kanssa? Eivät, sillä jos he olisivat jakaneet öljyn, silloin yksikään kymmenestä neitsyestä ei olisi päässyt yljän talon ovelle asti ja astunut sisään hääjuhlaan. Jos öljy olisi jaettu kaikkien kymmenen kesken, silloin se olisi loppunut, ennen kuin he olisivat ehtineet sinne. Ymmärtäväiset neitsyet osoittivat tunteneensa itsensä velvollisiksi pääsemään sinne siten, että he olivat ottaneet mukaansa varaöljyä hätätilannetta varten. Tämä osoitti lisäksi, että kaikki nuo ymmärtäväiset neitsyet olivat päättäneet päästä sinne, eivätkä he sallineet nyt itsensä joutua pettymykseen jättämällä toteuttamatta hyvää tarkoitustaan yljän kunniaksi. Lisäksi tyhmät neitsyet saattoivat vielä saada öljyä muualta, niin että he eivät olisi estäneet tai vaarantaneet ymmärtäväisten neitsyitten onnistumista.

21. Mitä tämä ei merkitse sen suhteen, miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kohtelee jotakuta sellaista, joka haluaa tutkia Raamattua ja saada tietoa Yljästä?

²¹ Miten tämä toteutuu vertauksen täyttymyksessä tänä taivaallisen Yljän parusian eli läsnäolon aikana? Merkitseekö se sitä, että jos joku rehellinen ihminen, joka kuulisi Herran Jeesuksen Kristuksen näkymättömästä läsnäolosta, haluaisi ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan tutkivan Raamattua kanssaan ja haluaisi kunnioittaa yhdessä sen kanssa Ylkää, niin ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kieltäytyisi tutkimasta ja käskisi tuota ihmistä sen sijaan selviytymään omin neuvoin? Jos hän haluaisi tulla täytetyksi Jumalan sanalla ja pyhällä hengellä, olisiko hänen auttamisensa siinä vertauksen opetuksen vastaista? Ei suinkaan.

22. Mitä meidän tulisi muistaa sytytetyn lampun koholla pitämisen merkitsevän, kun harkitsemme kysymystä ”öljyn” jakamisesta, ja mitä ”öljy” vertauskuvaa?

²² Miksi sitten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka kieltäytyy täyttymyksessä jakamasta ’öljyään’ ”tyhmien” neitsyitten luokan kanssa? Meidän täytyy pitää mielessä, että öljyn pitäminen astiassaan merkitsee vertauskuvallisen ”öljyn” pitämistä itsessään. Lisäksi sytytetyn lampun pitäminen koholla merkitsee sitä, että antaa valonsa loistaa, loistamista valaisijana, jotta tässä pimeässä, tietämättömässä maailmassa elävät ihmiset näkisivät meidän hyvät tekomme ja kirkastaisivat sen tähden Jumalaa. (Matt. 5:14–16; Fil. 2:15) Vertauskuvallinen ”öljy” on sitä, mikä antaa valaisevaa voimaa, ja tämä ”öljy” kuvaa sekä Jumalan sanaa, joka on kuin lamppu ja valo Jumalan palvojalle (Ps. 119:105), että Jumalan pyhää henkeä, joka valaisee meille Jumalan sanaa ja tuottaa kaikissa haltijoissaan hyviä, jumalisia ominaisuuksia, joita kutsutaan ”Hengen hedelmäksi”. (Gal. 5:22, 23; Ef. 5:18–20) Pitäisikö ”ymmärtäväisten” neitsyitten sitten vähentää tämän itsessään olevan ”öljyn”, tämän valaisevan voiman, määrää ja lopulta lakata kokonaan loistamasta?

23. a) Mitä ”tyhmien” neitsyitten luokka haluaa ”ymmärtäväisten” luokan tekevän sille? b) Millaisia ”kristittyjä” ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat ovat?

²³ Näin ”tyhmien” neitsyitten luokka haluaisi ”ymmärtäväisten” toimivan. ”Tyhmät” haluavat ”ymmärtäväisten” sovittelevan kanssaan. Ilmoitus taivaallisen Yljän näkymättömästä läsnäolosta asetti vuonna 1919 haasteen kaikille, jotka tunnustautuivat ”neitsyiksi”, jotka halusivat kohdata Yljän ja osallistua hänen iloonsa. ”Tyhmien” neitsyitten kaltaiset pelkästään tunnustautuvat kristillisyyden harjoittajiksi; he ovat yleensä nimikristittyjä, mutta eivät täytä tosi kristillisyyden vaatimuksia. Heillä saattaa olla jonkin verran tietoa Raamatusta, erityisesti lahkolaiskäsityksiin perustuvaa tietoa Raamatusta. Se tieto, joka heillä on Raamatusta, on saattanut vaikuttaa heihin, mutta ei siinä määrin, että heissä olisi Jumalan voimakas henki ”Hengen hedelmän” tuottamiseksi. Heidän käytöksensä ei mukaudu tosi kristilliseen malliin. He loistavat pelkästään nimikristittyinä ja kristityiksi tunnustautuvina kristikuntaan kuuluvan lahkonsa uskonnollisissa muotomenoissa. He odottavat menevänsä taivaaseen kuollessaan!

24. a) Tekeekö ”tyhmien” neitsyitten luokan uskonnollinen kehitys sen kykeneväksi hyväksymään Yljän läsnäolon oikeiksi osoitetut todisteet? b) Mille kristillisyyden tasolle tyhmät haluavat ymmärtäväisten laskeutuvan, jotta he pysyisivät yhdessä?

²⁴ Heidän uskonnollinen kehityksensä ei kuitenkaan tee heitä kykeneviksi vastaamaan haasteeseen, kun keskiyöllä kuuluu huuto: ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” (Um) Todellisuudessa he eivät tajua, he eivät hyväksy sitä oikeaksi osoitettua tosiasiaa, että Sulhanen eli Ylkä on ollut läsnä vuodesta 1914 lähtien. He tunnustavat uskovansa Ylkään ja siihen, että kirkko on hänen morsiamensa, mutta he haluavat itsepintaisesti kohdata Yljän ja mennä hänen iloonsa omalla tavallaan, lahkolaisella tavallaan. Jos siis he ja ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka olisivat toistensa seurassa, silloin täytyisi sovitella. Heidän kaikkien täytyisi yhdistyä uskossaan kristityiksi ja taivaan perijöiksi tunnustautuvina. ”Ymmärtäväisten” luokan täytyisi ottaa pois osa hengellisen ”öljyn” varastostaan ja madaltaa kristillisen kehityksen tasonsa ajattelemattomien uskonnon harjoittajien tasolle. Siten ”ymmärtäväisten” täytyisi muuttaa itsensä uskonnollisesti tyhmiksi voidakseen olla ”tyhmien”, ymmärtämättömien, harkitsemattomien kristityiksi tunnustautuvien seurassa.

25. a) Mikä sitten on ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaa koskeva kiistakysymys? b) Mitä Pietarin ja Paavalin sanoja heidän tarvitsee noudattaa täyttääkseen lopulta vaatimukset?

²⁵ Kiistakysymys on selvä: Vaikuttaako pelkkä uskonnollinen tunne, jollaista kristikunnassa esiintyy, ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluviin? Antavatko he valuttaa itsestään pois hengellisen ’öljynsä’, niin että he tulevat kykenemättömiksi loistamaan tosi kristittyinä loppuun asti, ja heidän on ajan mittaan pakko jäädä pois valonkantajien kulkueesta, joka seuraa Ylkää häähuoneen ovelle? Heidän tarvitsee, kuten 2. Piet. 1:10 sanoo, ’pyrkiä sitä enemmän tekemään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi’. Heidän tarvitsee jäljitellä apostoli Paavalia, joka maallisen elämänsä lopulla kirjoitti: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä.” Heidän on täysin määrin täytettävä kristilliset vaatimukset, kun he saapuvat tuolle ovelle, joka vie Yljän hääjuhlaan. – 2. Tim. 4:7, 8.

26. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka joutui rajoitusten alaiseksi ensimmäisen maailmansodan aikana, ja miksi se erosi ”tyhmien” neitsyitten luokan seurasta vuonna 1919?

²⁶ Tästä syystä ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka erosi pelkästään kristityiksi tunnustautuvista, jotka ovat vehnää ja lustetta koskevan vertauksen lusteen kaltaisia. Ensimmäisen maailmansodan aikana siihen kuuluvat olivat joutuneet Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, ja sen sotilaallisten, poliittisten ja juridisten rakastajien vankeuteen. He eivät olleet ainoastaan rajoitusten alaisia suuressa määrin vaikutusvaltaisissa asemissa olevien ihmisten pelosta, vaan he olivat myös kirjaimellisessa vankeudessa vankiloissa ja vankileireillä sekä muissa pidätyspaikoissa. Vuonna 1919 he toimivat Suurta Babylonia koskevan taivaasta tulleen kehotuksen mukaan: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4) He eivät voineet sovitella ”tyhmien” neitsyitten luokan kanssa tuossa kiistakysymyksessä. Heidän täytyi totella Jumalaa ennemmin kuin Suurta Babylonia ja sen maailmallisia rakastajia. He eivät myöskään voineet ryhtyä Suuren Babylonin kanssa palvomaan pedon kuvaa, Kansainliittoa, jolla Suuri Babylon alkoi ratsastaa vuonna 1919. – Ilm. 13:14, 15; 14:11, 12; 17:1–18.

27. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan asema oli selkeä alusta pitäen, kuten sunnuntaina 7. syyskuuta 1919 esitetty julkinen lausunto osoitti?

²⁷ Asenne, jonka ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka otti tässä kiistakysymyksessä, oli selkeä alusta lähtien. Tämän todisteeksi presidentti Rutherford piti sunnuntai-iltapäivällä 7. syyskuuta 1919 Cedar Pointin konventissa esitelmänsä aiheesta ”Ahdistetun ihmiskunnan toivo”, missä hän osoitti, ettei Jumala hyväksy Kansainliittoa. Lainaamme selonteosta, joka julkaistiin Sanduskyssä (Ohiossa) ilmestyvässä Star-Journal -lehdessä maanantaina 8. syyskuuta 1919:

Presidentti Rutherford puhui lähes 7000 hengelle puiden alla sunnuntai-iltapäivänä. Hän selitti Kansainliiton, jonka poliittiset ja taloudelliset voimat ovat muodostaneet ja jonka panee toimimaan halu parantaa ihmiskuntaa rauhan ja hyvinvoinnin vakiinnuttamisella, saavan paljon hyvää aikaan, mutta väitti sitten, että Herran epäsuosio kohtaa kuitenkin varmasti liittoa, koska papisto – sekä katolinen että protestanttinen – väittäen edustavansa Jumalaa on hylännyt hänen suunnitelmansa ja kannattanut Kansainliittoa tervehtien sitä Kristuksen valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä. – The Watch Tower, 1.10.1919, s. 298, palsta 1.

28, 29. Miksi ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka otti tämän asenteen, ja mitä Jaakobin käyttämää soimaavaa ilmausta ei voitu soveltaa heihin?

²⁸ ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluvat uskoivat, että Jumalan rakkaan Pojan valtakunta oli perustettu taivaissa pakanain aikojen lopussa vuonna 1914, ja he seisoivat sovittelemattomina sen puolella ja kieltäytyivät tunnustamasta ja palvomasta mitään korviketta. Heillä ei ollut varaa antaa pois yhtään hengellistä ’öljyään’ ja vähentää Jumalan messiaaniselle valtakunnalle antautumisensa täyttä määrää. Tämä uskollinen kiintymys Valtakuntaa kohtaan ei tehnyt heistä suosittuja tämän maailman tai tämän maailman ystävien keskuudessa. Se voimisti tämän maailman vihaa heitä kohtaan. Mutta tämä maailman taholta tuleva viha ja vihollisuus teki sitäkin ilmeisemmäksi sen, että he pysyivät uskollisina suhteelleen taivaalliseen Kuningas-Ylkään. Heihin ei voitaisi soveltaa soimaavaa ilmausta ”avionrikkojat” syystä, jonka tähden opetuslapsi Jaakob nimitti sillä ensimmäisen vuosisadan seurakunnan joitakuita jäseniä sanoessaan:

²⁹ ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” – Jaak. 4:4.

30, 31. Ketä kohtaan ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka sitten osoitti kihlatun neitsyen ominaisuuksia, ja miten sellaista morsiamen kauneutta kuvaillaan Jesajan ennustuksessa?

³⁰ Säilyttämällä siis sovittelemattomina täyden varastonsa hengellistä ”öljyä” ja pitämällä itsensä sen avulla jatkuvasti kirkkaalla liekillä palavina ”lamppuina” ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan jäsenet kunnioittivat taivaallista Ylkäänsä, jolle heidät oli kihlattu eli luvattu avioon. He antoivat niiden uskollisten, siveitten, puhtaitten ominaisuuksien loistaa itsessään, joita odotetaan olevan niillä, joista on määrä tehdä ’yhden miehensä’, Herran Jeesuksen Kristuksen, taivaallinen morsian. He iloitsevat hänen kanssaan siitä, että on tullut Jumalan aika, jolloin hänen rakastettu Poikansa ohjaa ’morsiamensa’ kotiin luokseen; he osallistuvat hänen iloonsa, kuten on kirjoitettu: ”Niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” (Jes. 62:5) Sopiakseen yhteen yljän ulkomuodon kirkkauden kanssa hekin haluavat näyttää kauniilta kuin morsian hääpäivänä ja ottavat vastaan kaunistuksen, jonka taivaallinen Isä antaa heille. Tätä yljän ja morsiamen kauneuden ihastuttavaa tasapainoa kuvaillaan Jes. 61:10:ssä:

³¹ ”Sillä hän pukee minun ylleni autuuden [pelastuksen, Um] vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu.”

32. Miten ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokka loistaa Ylkänsä kunniaksi?

³² Maan päällä olevan ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokan ei pitäisi tehdä mitään sellaista, mikä himmentäisi taivaallisen Yljän kirkkautta, hänen, joka säteilee kuin aurinko: ”Se on niinkuin ylkä, joka tulee kammiostaan.” (Ps. 19:5, 6) ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokan jäsenten velvollisuutena on sen tähden loistaa Ylkänsä kunniaksi valaisijoitten tavoin ilmaisemalla niitä Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, jotka erottavat heidät uskonnollisesta portosta, Suuresta Babylonista, ja kaikista sen uskonnollisesti moraalittomista ”tyttäristä”. Siten loistamalla he eivät esitä rakastettua Ylkäänsä väärin ihmiskunnalle.

LAMPPUÖLJYN OSTAMINEN MYYJILTÄ

33. Mitä ”ymmärtäväiset” neitsyet saattoivat Jeesuksen vertauksen mukaan ainoastaan sanoa ”tyhmille”, ja mitä ”ymmärtäväiset” siten osoittivat?

³³ Hengellisen ”öljyn” puutteen vuoksi ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat eivät voineet loistaa Yljän kunniaksi, Yljän, joka oli saapunut ja oli läsnä ja jatkoi matkaa kohti hääjuhlaa. Heillä ei ollut lainkaan oikeutta ”öljyyn”, jonka ”ymmärtäväiset” olivat ottaneet mukaansa ja jota he tarvitsivat seuratakseen Yljän askeleissa. Niinpä vertauksen mukaan kaikki, mitä ”ymmärtäväiset” saattoivat sanoa ”tyhmille”, oli: ”Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.” (Matt. 25:9) Ottaessaan tämän asenteen ”ymmärtäväiset” neitsyet osoittivat jälleen ymmärtäväisyytensä, ja ymmärtämättömien, harkitsemattomien neitsyitten tyhmyys osoittautui näille tuhoisaksi. Näiden oli pakko etsiä käsiinsä öljynmyyjiä ja saada lamppunsa täytetyiksi uudelleen.

34, 35. Miten tämä öljyn ostaminen toteutui vertauksen täyttymyksessä, mutta mitä vertaus osoittaa siitä, mitä tapahtuisi sillä välin?

³⁴ Samaten vertauksen täyttymyksessä ”tyhmien” oli pakko hankkia oma tarvitsemansa varasto hengellistä ”öljyä”. He menivät sinne, mistä he ajattelivat uskonnollisesti voivansa saada ”öljyä”, joka tasoittaisi heidän pääsytiensä taivaaseen heidän uskontunnustustensa mukaan. Niinpä he etsivät eri tunnustuksien mukaisilta uskonnollisilta lahkolaisjärjestelmiltään sentyyppistä ”öljyä”, jota nämä myivät, ja sellaisilta myyjiltä he saivat sentyyppistä ”öljyä”, josta he halusivat maksaa olematta oikealla tavalla antautuneita taivaalliselle Yljälle. Mutta osoittautuuko uskonnollinen ”öljy”, jota ostetaan öljynmyyjiltä heidän hinnoillaan, tehokkaaksi, jotta päästäisiin sisään hääjuhlaan? Me luemme tästä:

³⁵ ”Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” – Matt. 25:10.

36. Kummat neitsyet iloitsivat yljän läsnäolosta kulkueessa, ja mikä teki heidät kykeneviksi läpäisemään ”ovella” suoritetun tarkastuksen?

³⁶ ”Ymmärtäväiset” neitsyet ja ”tyhmät” neitsyet menivät vastakkaisiin suuntiin: ”tyhmät” poispäin Yljästä ja ”ymmärtäväiset” saapuvaa Ylkää kohti. Paikasta, missä ”ymmärtäväiset” neitsyet kohtasivat yljän, oli jonkin verran matkaa sen talon ”ovelle”, missä häät oli määrä viettää. Noiden kahden paikan välisellä matkalla eteni jonkin aikaa valaistu kulkue, ja tuona ajanjaksona ”ymmärtäväiset” neitsyet olivat yljän kanssa ja ylkä oli läsnä heidän luonaan. Kun iloinen kulkue ehti määränpäähänsä ja meni sisään yljän asunnon ovesta, ”ymmärtäväisten” neitsyitten lamput paloivat kirkkaasti. Heidän öljynsä ei ollut loppunut, ennen kuin he ehtivät ”ovelle”. Siten ”ymmärtäväiset” neitsyet osoittivat, että he kuuluivat mukaan kulkueeseen, joka seurasi yljän askeleissa. Tämä antoi heille oikeuden päästä mukaan hääjuhlaan. Sitä, miten tärkeätä heidän on olla valmistautuneita tarkastusta varten, korostetaan, kun vertaus sanoo: ”Ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin.” Ovea ei suljettu heidän edestään vaan heidän jälkeensä!

37. Millä tavalla nykyiset ”neitsyet” osoittavat loistavansa tarkastuspisteessä, ja minkä heidän tilansa tähden Ylkä sallii heidän päästä ”morsian”-luokkaan?

³⁷ Meidän aikanamme toteutuneessa vertauksen täyttymyksessä ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan kuuluvat jatkavat etenemistä kulkueessa, joka kunnioittaa loistoisaa Ylkää loppuun asti ja julistaa hänen suuruuttaan. Kun he saapuvat tarkastuspisteeseen ”ovelle”, he osoittautuvat arvollisiksi pääsemään sisään hääjuhlallisuuksiin. Heidän tarkastuksensa, jonka suorittaa Se taivaallinen, jolle heidät on luvattu avioon, osoittaa, että he loistavat kristillisinä persoonallisuuksina, jotka Ylkä hyväksyy taivaalliseksi ’morsiamekseen’. He tarjoutuvat ”puhtaana neitsyenä Kristukselle”. He eivät ole sallineet itsensä ”turmeltua pois siitä vilpittömyydestä ja siveellisestä puhtaudesta, joka kuuluu Kristukselle”. (2. Kor. 11:2, 3, Um) Ylkä voi hyväksyä nämä nykyajan ”ymmärtäväiset” neitsyet osaksi kristillistä seurakuntaa, josta on kirjoitettu: ”Saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.” – Ef. 5:27.

”JA OVI SULJETTIIN”

38. Miten monet pääsevät lopulta hääjuhlaan, ja milloin ”ovi” suljetaan virallisesti ja miksi?

³⁸ Hääjuhlaan johtavasta ”ovesta” ei tietenkään päästetä sisään enempää kuin ne, jotka täydentävät taivaallisen ”morsian”-luokan 144000 jäsenen luvun. (Ilm. 7:4–8; 14:1–5) Mutta milloin ”ovi” virallisesti suljetaan? Sen aika olisi silloin, kun ”suuri ahdistus” puhkeaa Jumalan määräaikana ja kristikuntaa ja kaikkia muita uskonnolliseen porttoon, Suureen Babyloniin, väärän uskonnon maailmanmahtiin, kuuluvia alkaa kohdata tuho. Silloin keidenkään kristityiksi tunnustautuvien on liian myöhäistä lähteä ulos Suuresta Babylonista, jotta he eivät tulisi osallisiksi sen synneistä ja saisi osaansa sen kuolettavista vitsauksista. (Ilm. 18:4) Koska ”suuren ahdistuksen” päivien määrää ’lyhennetään’ ”valittujen” tähden, on ilmeistä, että ”valittujen” määrä, nimittäin 144000, on saatu täyteen ”suuren ahdistuksen” puhkeamisen aikaan mennessä. Tämä aiheuttaa oven sulkemisen.

39. Mitä ”kymmenen neitsyen” vertauksessa lopuksi tapahtuu?

³⁹ Mitä silloin on määrä tapahtua? Vertaus ”kymmenestä neitsyestä” osoittaa sen, kun se päättyy sanoihin: ”Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä’.” – Matt. 25:11, 12.

40. Miksi yljällä oli oikeus sanoa ”tyhmille” neitsyille: ”Minä en tunne teitä”?

⁴⁰ Viisi ”tyhmää” neitsyttä hankkivat sen öljyn, minkä he saattoivat saada niiltä öljynmyyjiltä, jotka he voivat löytää tuona yön hetkenä, ja he tulivat ovelle palavine lamppuineen. Mutta heidän lamppunsa eivät olleet loistaneet yljän kunniaksi. He eivät olleet mukana kulkueessa, joka kohtasi hänet ja seurasi häntä iloiten hänen tähtensä. Mitä perustetta yljällä siten oli tunnustaa heitä juhlijoihinsa kuuluviksi? Ei mitään! He eivät olleet lainkaan lisänneet loistoa hänen hääkulkueeseensa. Totuudenmukaisesti hän saattoi sen tähden sanoa heille: ”Minä en tunne teitä.” Näin hänellä oli oikeus pitää ovi suljettuna heidän edessään.

41. Mitä ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat havaitsevat itsestään, kun ”suuri ahdistus” iskee kristikuntaan?

⁴¹ Samaten kun ”suuri ahdistus” alkaa kristikunnalle, joka on uskonnollisen porton Suuren Babylonin huomattavin osa, siihen kuuluvien toiveet siitä, että he pääsisivät kuoltuaan taivaaseen, järkkyvät suuresti ja joutuvat epäilyksen alaisiksi. He havaitsevat, että he eivät ole olleet oikean uskonnollisen järjestön yhteydessä, joka muodostaa ”puhtaan neitsyen”, ”morsiamen, Karitsan vaimon”. He eivät havaitse itseään ’temmattavan’ fyysisessä ruumiissaan pilviin, ruumiillisessa hurmiotilassa ”Herraa vastaan yläilmoihin”, kuten heidän uskonnolliset opettajansa tulkitsevat 1. Tess. 4:17:n. He ovat tosin loistaneet kristikunnan tämän tai tuon uskonnollisen lahkon jäseninä, mutta he olivat pelkästään nimikristittyjä eli kristityiksi tunnustautuvia eivätkä tosi kristittyjä. Se, mitä heidän pappinsa tai saarnaajansa ajattelivat tai sanoivat heistä, ei merkitse mitään nyt, kun he joutuvat ”suureen ahdistukseen”, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, mitä taivaallinen Ylkä sanoo heidän olevan!

42. Millä perusteella he vetoavat Ylkään, jotta tämä tunnustaisi heidät, kun heidän välittäjänään toiminut uskonnollinen järjestö on poissa?

⁴² Liian myöhään, ulkopuolelle suljettuina he saapuvat suljetun oven heille kuvaamaan tilanteeseen, koska uskonnollinen perusta, jolla he ovat seisoneet, tuhoutuu ”suuressa ahdistuksessa”. Koska heidän uskonnollinen järjestönsä, joka toimi välittäjänä heidän puolestaan, on tuhoutunut, he joutuvat tekemisiin suoraan tosi seurakunnan Yljän ja Pään kanssa. Koska hänen parusiansa eli läsnäolonsa on näkymätön ja hän on peitettynä heidän silmiltään, ikään kuin hän olisi suljetun oven takana, niin he kutsuvat häntä nähdäkseen, pelastaako heidän pelkkä kristityiksi tunnustautumisensa ilman oikeita töitä heidät, niin että he pääsisivät taivaaseen. He ovat tunnustaneet hänet suullisesti, ja eikö hänen pitäisi nyt vuorostaan vastata ja tunnustaa heidät? ”Herra, Herra!” he huutavat toivoen, että hän kuulee heitä. Sen pitäisi vaikuttaa niin, että ovi aukeaisi heille. Mutta aukeaako se?

43. a) Mihin Jeesuksen vuorisaarnan sanoihin, jotka koskevat hänen kutsumistaan ”Herraksi”, ”tyhmien” neitsyitten luokan jäsenet eivät ole suhtautuneet vakavasti? b) Mitä heille tapahtuu, kun Jeesus lopulta suhtautuu noihin sanoihin vakavasti?

⁴³ He eivät ole suhtautuneet vakavasti siihen, mitä taivaallinen Ylkä maan päällä ollessaan sanoi vuorisaarnassaan: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21–23) Mutta sitten ”suuressa ahdistuksessa” ”tyhmien” neitsyitten luokkaan kuuluvat tulevat tietämään, että Ylkä sanoi nuo sanat hyvin vakavissaan periaatteeksi, joka ohjaa häntä. Hän ei avaa heille ovea taivaalliseen hääjuhlaan. Hän jättää heidät ulkopuolelle maailman pimeimmän yön synkeyteen tuhoutumaan kaikkien toisten ”laittomuuden tekijöiden” kanssa. Tuhouduttuaan he eivät saa ylösnousemusta taivaalliseen elämään.

44. Mihin sanoihin Jeesus päätti vertauksen ”kymmenestä neitsyestä”, ja mitä ”ymmärtäväiset” eivät uskalla tehdä hengellisen öljyn varastonsa suhteen?

⁴⁴ Niinpä Jeesuksen seuraavat sanat, joissa hän korosti ”kymmenen neitsyen” vertauksen ydintä, ovat erityisen ajankohtaiset meille, jotka elämme ”asiainjärjestelmän päättymisessä”, nimittäin: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13) Nyt on niillä, jotka haluavat olla viiden ”ymmärtäväisen” neitsyen kaltaisia, tilaisuus loistaa jatkuvasti aktiivisina kristittyinä persoonallisuuksina, jotka täyttävät taivaallisen ”morsian”-luokan jäsenyyteen pääsemisen vaatimukset. He eivät uskalla sovitella niiden kanssa, jotka yrittävät saada heidät osallistumaan toisten typeryyden aiheuttamaan taakkaan ja siten ottamaan pois jonkin verran tai suuren osan heidän hengellisen ”öljyn” varastostaan.

45. Keiden uskonnolliseen seuraan ”ymmärtäväiset” eivät uskalla mennä, ja kenen kunniaksi heidän tulee loistaa jatkuvasti ja miksi?

⁴⁵ Me emme uskalla asettaa itseämme alttiiksi sille vaaralle, että valomme sammuu ja joudumme heidän uskonnolliseen seuraansa. Me tarvitsemme kaiken sen hengellisen ”öljyn”, jonka voimme varastoida itseemme. Uskomme Yljän saapumiseen ja läsnäoloon täytyy pysyä jatkuvasti kirkkaana, ja meidän tarvitsee olla jatkuvasti mukana loistavassa kulkueessa, joka seuraa hänen askeleissaan, kunnes hän tuo morsianseurakuntansa kokonaisuudessaan kotiin. Yljän saapumisen pitkä viivästyminen on päättynyt. Hän on täällä loistavassa parusiassaan. Uneliaisuuden ja unen aika on ohi! On aika loistaa hänen kunniakseen ja iloita hänen kanssaan siinä taivaallisen Isän hänen eteensä asettamassa ilossa, että hän vie hengellisen ”morsiamensa” luokseen ja juhlii sitä hääjuhlalla. Nyt on ehdottoman välttämätöntä pysyä valveilla, sillä me emme tiedä päivää tai hetkeä, jolloin tuo tilaisuuden ”ovi” suljetaan eikä sitä avata uudelleen enää koskaan.

HÄNEN PARUSIANSA ”TUNNUSMERKIN” OSA

46. a) Minkä Jeesuksen apostoleitten Jeesukselle esittämän kysymyksen vastaukseen vertaus ”kymmenestä neitsyestä” kuuluu osana? b) Miten ”ymmärtäväisten” luokkaan kuuluvat näkevät vertauksen täyttymyksen huippukohdan, ja mistä seikoista tämä saa heidät vakuuttuneiksi?

⁴⁶ Vertaus ”kymmenestä neitsyestä” annettiin osana vastauksesta Jeesuksen apostoleitten kysymykseen: ”Mikä on sinun läsnäolosi [parousía] ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, Um) Tuon vertauksen huippukohta on ollut täyttymässä vuodesta 1914 pitäen. Koko maailma voi nähdä vertauksen lopullisten piirteitten toteutuvan nykyään. Edellä yksityiskohtaisesti esitettyjä tapahtumia ei ole suoritettu nurkassa, hämärässä paikassa poissa näkyvistä, vaan ne ovat tapahtuneet avoimesti, niin että tarkkailevat ihmiset voisivat huomata ne, ymmärsivätpä he niiden merkityksen tai eivät. Ainakin ne, jotka kuuluvat ”ymmärtäväisten” neitsyitten luokkaan, ovat havainneet nämä merkitykselliset tapahtumat, ja heillä on niissä varma todiste siitä, että taivaallinen Ylkä saapui vuonna 1914 ja että hänen parusiansa eli läsnäolonsa jatkuu nyt näkymättömänä. He havaitsevat hänen läsnäolonsa uskon silmillään niiden todisteitten tähden, jotka on annettu ”kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymyksessä. He ovat vakuuttuneita siitä, että ”asiainjärjestelmän päättyminen” alkoi vuonna 1914.

47. Miten kreikkalaisen sanan parousía oikea merkitys ilmenee siitä, mitä vertauksen ”ymmärtäväiset” neitsyet tekivät sen jälkeen, kun keskiyöllä kuului huuto, joka ilmoitti yljästä?

⁴⁷ Myös apostoli Matteuksen evankeliuminsa 24. luvun 3. jakeessa käyttämä kreikkalainen sana merkitsee ’läsnäoloa’ eikä ’tulemusta’, kuten monet kääntäjät kääntävät tuon kreikkalaisen sanan. Vertauksen kuvailemat tapahtumat ilmaisevat tämän. ”Kymmenen neitsyttä” heräävät uneliaisuudestaan ja unestaan, kun he kuulevat keskiyöllä huudon: ”Täällä on sulhanen!” Sitten kun neitsyitten innokkaat silmät, jotka odottavat tarkkaavina hänen valaistua kulkuettaan, havaitsevat hänen ehtivän sinne asti, missä he ovat, he liittyvät kulkemaan hänen kanssaan hänen kulkueessaan. Tuosta hetkestä eteenpäin kului aikaa, ennen kuin he kaikki ehtivät Yljän asunnolle, missä hääjuhla odotti kaikkia kutsuttuja arvollisia. Oli siis Yljän läsnäolon eli parusian ajanjakso hänen saapumisestaan siihen asti kun hän toi morsiamensa tälle valmistettuun taloon.

ERÄÄN VÄÄRINYMMÄRRYKSEN OIKAISEMINEN

48. a) Minä vuonna Siionin Vartiotornin toimittaja ja julkaisija laski Kristuksen läsnäolon alkaneen? b) Entä mikä oli ihmisen luomisen ajankohta, kuten Vartiotornin kansisivulta kävi ilmi muutamien vuosien ajan?

⁴⁸ On totta, että Siionin Vartiotornin ja Kristuksen läsnäolon airuen toimittaja ja julkaisija laski, että taivaallisen Yljän ”läsnäolo” eli parusia alkoi vuonna 1874. Russell ja hänen toverinsa laskivat myös, että ajankohta, jolloin Jehova Jumala loi ensimmäisen ihmisen, oli vuosi 4128 eaa., mikä merkitsi sitä, että ihmisen maanpäällisen olemassaolon 6000 vuotta päättyivät vuonna 1872. Tätä laskelmaa alettiin tehdä tunnetuksi englanninkielisen Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden etusivulla vuoden 1906 heinäkuun 1. päivän numerosta lähtien, ja tapa jatkui aina vuoden 1928 syyskuun 15. päivän numeroon asti. Esimerkiksi ensimmäisessä sellaisessa numerossa esitettiin päiväys näin: ”July 1, A.D. 1906 A.M., 6034” (vastaavasti oli suomenkielisen lehden kannessa, kun se alkoi ilmestyä: ”Joulukuu 1912. jälkeen Aadamin 6041.”); kun taas viimeisen tällaisen numeron päiväys oli: ”Anno Mundi 6056-September 15, 1928.” (suom. painos: ”Huhtikuun 1. A.D. 1929 – A.M. 6057.”) Ensimmäisen anno mundi -vuoden eli ”maailman vuoden” laskettiin olevan vuosi 4128 ennen ajanlaskumme alkua.

49. a) Milloin synnin laskettiin alkaneen? b) Milloin sen tuhatvuotiskauden oli siksi määrä alkaa, jolloin Saatana heitetään syvyyteen ja Kristuksen hallituskausi alkaa?

⁴⁹ Täydellisen miehen ja naisen viattomuuden ajateltiin kuitenkin kestäneen Eedenin paratiisissa kaksi vuotta, ennen kuin synti astui kuvaan, ja näin ollen synnin alkamisen vuodeksi laskettiin vuosi 4126 eaa. Tämä johti siihen, että he laskivat synnin kuuden tuhannen vuoden päättyvän vuonna 1874, jonka vuoden syksyllä myös seitsemäs vuosituhat alkoi ja synnin alkuunpanija Saatana sidottiin ja heitettiin syvyyteen ja Kristus alkoi hallita ennustettuja tuhatta vuotta. Tämä merkitsi sitä, että vuosi, jona Kristuksen hallituskausi alkoi, oli sama vuosi, jona hän palasi ja aloitti näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa.

50. Mitä Wilsonin Emphatic Diaglott -käännöksessä olevaa Apt. 13:20:tä koskevaa alaviitettä tuo ajanlasku noudatti?

⁵⁰ Edellä kerrottu ajanlasku noudatti ajatusta, joka esitettiin Wilsonin The Emphatic Diaglott -raamatunkäännöksen Apt. 13:20:tä koskevassa alaviitteessä. Tuossa jakeessa sanottiin: ”Ja näiden jälkeen hän antoi tuomareita noin neljäsataaviisikymmentä vuotta profeetta Samueliin saakka.” Jakeen tätä lukutapaa koskevassa alaviitteessä sanottiin:

Tässä esiintyy vaikeus, joka on aiheuttanut suuresti päänvaivaa Raamatun ajanlaskun tutkijoille. Tässä esitetty aikamäärä on ristiriidassa 1. Kun. 6:1:ssä olevan maininnan kanssa. On tarjottu monia ratkaisuja, mutta vain yksi, joka vaikuttaa täysin tyydyttävältä, nimittäin se, että 1. Kun. 6:1:n teksti on turmeltunut siten, että heprealainen kirjoitusmerkki dalet (4) on pantu muodoltaan tätä paljon muistuttavan hen (5) sijaan. Näin Egyptistä lähdöstä temppelin rakentamiseen olisi kulunut 580 vuotta (eikä 480 vuotta), mikä sopii täsmälleen yhteen Paavalin ajanlaskun kanssa.

51. a) Mitä kirjan ”Aika on lähellä” tekijä C. T. Russell sanoi sen mukaisesti 1. Kun. 6:1:stä sivulla 50? b) Milloin ihminen sen mukaan luotiin, milloin synnin 6000 vuotta päättyivät ja milloin suuri riemuvuosi alkoi?

⁵¹ Niinpä kirjan ”Aika on lähellä” tekijä C. T. Russell kirjoitti 1. Kun. 6:1:een viitaten sivulla 50:

Se on nähtävästi viisisataakahdeksankymmentä ja johtui se mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomonin neljään vuoteen lisäämme Daavidin neljäkymmentä ja Saulin ajan neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettyinä neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden neljänsadan viidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Heprealainen kirjain ”dalet” (4) on hyvin paljon ”he” (5) kirjaimen näköinen, ja otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien erehdyksestä. Ensimmäinen Kun. 6:1 tulisi siis kuulua viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa.

Lisäämällä siten 100 vuotta Raamatun ajanlaskun mukaiseen tuomareitten aikaan ihmisen luominen siirrettiin 100 vuotta aikaisemmaksi vuoteen 4128 eaa., ja ihmisen maan päällä olemisen kuusituhatta vuotta päättyivät vuonna 1872. (Aika on lähellä, s. 39) Sitten tuohon aikamäärään lisättiin kaksi vuotta, joiden ajateltiin kuluneen ennen synnin tuloa, ja näin saatiin vuosi 1874 ajankohdaksi, jolloin ihmisen synnin kuusituhatta vuotta päättyivät ja alkoi seitsemäs vuosituhat, jolloin Kristuksen hallituskausi poistaa synnin. Suuren riemuvuoden oli silloin määrä alkaa.

52. Tarkoittavatko Apt. 13:20:ssä mainitut 450 vuotta vanhempien kreikankielisten käsikirjoitusten mukaan tuomareitten aikaa edeltänyttä aikaa vai tuomareitten aikaa itseään, kuten nykyaikaiset raamatunkäännökset osoittavat?

⁵² Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten vanhimpien käsikirjoitusten mukaan Apt. 13:20:n lukutapa on kuitenkin erilainen kuin The Emphatic Diaglott ja Kuningas Jaakon raamatunkäännös (engl.) esittävät. Niinpä vanhimpien käsikirjoitusten mukaan noita 450 vuotta ei sovelleta tuomareitten aikaan. Tämän vahvistukseksi Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible, 1970) kääntää Apt. 13:20:n seuraavasti: ”noin neljäsataaviisikymmentä vuotta, ja sen jälkeen asetti heille tuomareita profeetta Samuelin aikaan asti.” Jerusalemin raamatunkäännös (The Jerusalem Bible, 1966) sanoo: ”noin neljäsataaviisikymmentä vuotta. Tämän jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka.” Samalla tavalla kääntävät kohdan myös Tarkistettu standardikäännös (engl.) vuodelta 1952 ja Amerikkalainen standardikäännös (engl.) vuodelta 1901 sekä suomalainen Uusi kirkkoraamattu.

53. Käytettiinkö muinaisissa heprealaisissa Raamatun käsikirjoituksissa aakkosten kirjaimia numeromerkkeinä?

⁵³ Lisäksi vanhimmat olemassa olevat hepreankieliset käsikirjoitukset, kuten Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluvat, kirjoittavat Raamatun luvut eivätkä käytä aakkosten kirjaimia numeromerkkeinä, joten jäljentäjän näkövirhe ei ole mahdollinen 1. Kun. 6:1:ssä.b

54. a) Mihin tässä käsitellyn ajanjakson alkamiseen vaikuttaisi se, että Raamatun ajanlasku hyväksytään sellaisena kuin se on kirjoitettu? b) Merkitsikö se, että Vartiotorni-lehden nimestä jätettiin pois sana ”läsnäolo”, että Kristuksen läsnäoloon ei enää uskottu?

⁵⁴ Sadan vuoden lisäämisellä Raamatun ajanlaskun tuomareitten aikaan ei nähdä näin ollen olevan raamatullisia perusteita. Lisäys piti sen tähden poistaa, ja Raamatun ajanlasku hyväksyä sellaisenaan. Tämä vaikutti väistämättä ajankohtaan, jolloin Yljän Jeesuksen Kristuksen parusian piti alkaa. Tammikuun 1. päivän numerossa 1939 (engl., suom. 1.2.1939) Vartiotorni-lehden nimi muutettiin, niin että siitä tuli Vartiotorni ja Kristuksen valtakunnan airut, ja maaliskuun 1. päivän numerossa 1939 (engl., suom. 15.6.1939) siitä tuli Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja. Tämä ei merkinnyt sitä, että lehden julkaisijat eivät enää uskoneet Kristuksen läsnäolon eli parusian jatkuvan silloin. Se merkitsi sen sijaan sitä, että annettiin enemmän merkitystä Valtakunnalle, Jehova Jumalan valtakunnalle, jota Jeesus Kristus hallitsee, sillä juuri Jehovan Kristuksen kautta hallitsema valtakunta saattaa kunniaan Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden.

55. a) Milloin ja miten tuomareitten aikakauteen tehty 100 vuoden lisäys poistettiin, ja milloin siis ihmisen olemassaolon 6000 vuotta päättyisivät? b) Miten tämä vaikutti vuoteen 1874, ja mikä kysymys heräsi?

⁵⁵ Vuonna 1943 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura julkaisi kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Sen 11. luvussa nimeltä ”Ajanlasku” poistettiin tuomareitten aikaan tehty 100 vuoden lisäys, ja siinä otettiin huomioon Apt. 13:20:n vanhin ja oikeaperäisin lukutapa ja hyväksyttiin Heprealaisten kirjoitusten kirjoitetut luvut. Näin ihmisen olemassaolon kuudentuhannen vuoden päättyminen siirtyi eteenpäin 1970-luvulle. Tällöin luonnollisesti vuosi 1874, jolloin Herran Jeesuksen Kristuksen ajateltiin palanneen ja aloittaneen näkymättömän läsnäolonsa eli parusiansa, menetti merkityksensä. Tuhatvuotiskausi, jolloin Saatana pidettäisiin kahleisiin sidottuna syvyydessä ja 144000 perijätoveria hallitsisivat Kristuksen kanssa taivaallisessa kirkkaudessa, oli sen tähden toteutuva vasta tulevaisuudessa. Miten sitten on Kristuksen parusian (läsnäolon) laita? Edellä mainittu kirja sanoo siitä sivulla 326: ”Kuninkaan läsnäolo eli parousia alkoi vuonna 1914.” Myös Vartiotorni-lehden heinäkuun 15. päivän numerossa 1949 (s. 215, kpl 22, engl.; suom. 1.11.1949, s. 327 kpl 22) esitettiin seuraava käsitys: ”. . . Messias, ihmisen Poika, astui Valtakunnan voimaan v. 1914 jKr. ja . . . se oli hänen toinen tulemuksensa ja toisen paruusíansa eli läsnäolonsa alku.”

56. a) Mikä uusi raamatunkäännös julkaistiin vuonna 1950, ja miten se käänsi Apt. 13:20:n? b) Mikä lausunto esitettiin lisäksi Kristuksen läsnäolosta Raamatun selkeän ajanlaskun mukaan?

⁵⁶ Vuonna 1950 julkaistiin Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (engl.), joka esittää Apt. 13:20:n oikeaperäisimmän lukutavan ja parousía käännetään joka kerta ”läsnäoloksi”. Heti sen jälkeen ilmestyi kirja ”Tämä merkitsee iankaikkista elämää”. Sen 21. luku oli nimeltään ”Elämän pääedustajan toinen läsnäolo”. Kokonainen luku käsitteli tuota aihetta Raamatun selkeän aikataulun mukaan. Sivuilla 218–220 sanotaan:

Jo tarkastelemamme todistukset osoittavat, että Jumalan valtakunta syntyi 1914 ja että hänen Poikansa asetettiin silloin valtaistuimelle valtuutettuna hallitsemaan rautavaltikalla vihollistensa keskellä. Hän murskaa ne lopulta ja vapauttaa kaikkeuden kaikista Jumalan oikeutettua yksinvaltiutta vastaan taistelijoista. – Psalmi 2:8, 9.

Vuosi 1914 jKr. on näin ollen se ajankohta, jolloin Kristus palasi näkymättömänä hengessä. . . . Hänen tulonsa Valtakuntaan v. 1914 merkitsee hänen toisen läsnäolonsa eli paruusíansa alkamista. Tämä kreikkalainen sana merkitsee läsnäoloa.

. . . Vaikka hänen toinen läsnäolonsa tapahtuukin näkymättömänä hengessä, niin se on siinä määrin tärkeä kaikkialla maailmassa oleville ihmisille, että sitä ei saa pitää salassa, eikä sitä pidetäkään. . . . ”Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus [paruusía, läsnäolo].” – Matteus 24:26, 27.

Läsnäoleva Kristus on tehnyt vuodesta 1914 lähtien toisen läsnäolonsa eli paruusíansa todistukset ilmeisiksi ja ymmärrettäviksi ihmisille kaikkialla.

57. a) Alkoiko Kristus hallita vihollistensa keskellä ennen pakanain aikain päättymistä vuonna 1914? b) Milloin ylkä pani keskiyöllä kaikuvan huudon kuulumaan, ja mistä tärkeistä seikoista senjälkeiset tapahtumat ovat olleet todisteena?

⁵⁷ Miten sopusointuinen henkeytetty Raamattu onkaan siinä, että Kristus ei alkanut hallita 40 vuotta ennen pakanain aikain päättymistä vuonna 1914! Sen sijaan hän odotti siihen asti taivaallisen Isänsä oikealla puolella alkaakseen hallita maallisten vihollistensa keskellä, jotka Jehova panee hänen jalkojensa astinlaudaksi! (Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13) Hänen kuninkaallinen läsnäolonsa eli parusiansa alkoi siten aivan oikein tuona vuonna. Kuten historia osoittaa, hän pani vuonna 1919 huudon kuulumaan keskiyöllä maan päällä ja herätti nukkuvat ”neitsyet” havaitsemaan tilanteen kiireellisyyden. ”Täällä on sulhanen! Lähtekää ulos häntä vastaan.” Tuo huuto sai heidät vakuuttuneiksi taivaallisen Yljän läsnäolosta. ”Ymmärtäväisten” neitsyitten luokka on siitä pitäen ollut matkalla kohtaamaan häntä. He loistavat valaisijoina tässä pimeässä maailmassa. Tämä on itsessään todiste siitä, että Kristuksen luvattu läsnäolo on meneillään. Se on myös todistus siitä, että Jumalan valtakunta, jossa Kristus hallitsee tuhat vuotta, on tullut lähelle!

58. Miksi emme voi lopettaa tähän kymmentä neitsyttä koskevaan vertaukseen sen ”tunnusmerkin” tarkastelua, joka osoittaa Valtakunnan tulleen lähelle?

⁵⁸ ”Kymmenen neitsyen” vertauksen täyttymys ei muodosta koko ”tunnusmerkkiä” tuon siunatun tuhatvuotisen valtakunnan lähelle tulemisesta. Emme sen tähden voi pysähtyä tähän vertaukseen, vaan meidän täytyy tarkastella edelleen tuon ihmeellisen ”tunnusmerkin” muita piirteitä.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 187]

C. T. Russell