13. luku
Tilinteko nykyajan orjien kanssa
1, 2. a) Mitä Jumalan nimen kantaminen antoi lisää Kristuksen ”orjien” jäännökselle, ja kuka oli sen lähde? b) Miten tähän iloon viitataan ”talenttivertauksessa”?
JUMALAN nimen kantaminen vuodesta 1931 eteenpäin antoi Herran Jeesuksen Kristuksen ”orjien” vielä maan päällä olevalle jäännökselle uutta iloa. Siihen kuuluvien ilo tuli samasta Lähteestä, josta heidän Herransa ja Omistajansa oli saanut ilonsa, nimittäin Jehova Jumalalta. Herra Jeesus Kristus viittasi tähän iloonsa ryhtyessään tilintekoon orjiensa kanssa ”talenttivertauksen” täyttymykseksi. Huomaamme sen siitä, mitä Matt. 25:20–23 esittää:
2 ”Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää [talenttia, Um], ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: ’Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’ Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: ’Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut’. Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’”
3, 4. a) Kuvaavatko nuo kolme ”orjaa” yksilöitä vai mitä? b) Miten tilinteon toimittaminen vertauksen täyttymyksessä niiden kanssa, joita kuvataan ”orjilla”, todistaa parusian oikean merkityksen puolesta?
3 Tämä tilinteko orjien kanssa vaati varmasti aikaa ja huomiota. Niinpä se kuvasi taivaallisen Herran eli Isännän Jeesuksen Kristuksen läsnäolon eli parusian ajanjaksoa vertauksen lopullisessa täyttymyksessä. (Matt. 24:3, Um) Älkäämme koskaan unohtako, että vertauksen kolme orjaa edustivat luokkia ja että nämä luokat koostuvat yksilöistä. Vaatii enemmän aikaa ja huomiota käsitellä luokkaa eli ryhmää kuin yhtä ihmistä. Kun on kysymyksessä luokka tai ryhmä, on käsiteltävä kutakin sen jäsentä. Room. 14:9, 10:ssä apostoli Paavali kirjoitti:
4 ”Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra. . . . Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.”
5. a) Kenen puolesta Jeesus Kristus tuomitsee tuomitessaan eläviä ja kuolleita? b) Mitä niiden ”orjilla” kuvattujen luokkien jäsenten, jotka kuolivat ennen Kristuksen parusiaa, oli tehtävä palkkansa suhteen?
5 ”Talenttivertauksen” täyttymyksessä Herra Jeesus Kristus tuomitsee Jehova Jumalan puolesta. Kaikki hänen ”orjansa”, joiden huostaan ”talentit” uskottiin, eivät ole elossa lihassa täällä maan päällä tällä 20. vuosisadalla. Esimerkiksi ne, jotka elivät ensimmäisellä vuosisadalla kahdentoista apostolin päivinä aina ilmestyksen saaneeseen Johannekseen asti, kuolivat kauan sitten, nukkuivat kuoleman uneen ja odottivat taivaallisen Herransa ja Omistajansa parusiaa, jolloin he saisivat palkan häneltä, vanhurskaalta Tuomarilta. Apostoli Paavali kirjoitti siitä vähän ennen marttyyrikuolemaansa lähetystyötoverilleen Timoteukselle: ”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” (2. Tim. 4:7, 8) Niin, apostoli Paavali odotti todellakin ”sitä päivää”, Herran parusian päivää, jolloin hän saisi ylösnousemuksen kuolleista ja kuolemattoman taivaallisen elämän palkinnon. Kaikkien, jotka kuolivat ennen hänen parusiaansa, oli odotettava.
6. Milloin kuolemassa nukkuvat ”orjat” herätetään, ja keiden edelle he pääsevät ylösnousemuksessa?
6 Hänen näkymättömän parusiansa aikana hengessä kaikki ne uskolliset ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin tuomion alkamisen ajankohtana taivaalliseen elämään henkimaailmaan. Siten elävien ”orjien” palkitseminen ei tapahtunut ennen nukkuvien uskollisten ”orjien” palkitsemista. Tämä ei ole meidän kuvitteluamme, sillä apostoli Paavali sanoo kirjeessään Tessalonikan kristilliselle seurakunnalle: ”Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen [läsnäoloon, Um], emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet [kuolemaan]. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” – 1. Tess. 4:14–17.
7. Minkälaisen ylösnousemuksen nukkuvat saavat?
7 Tämä merkitsee sitä, että Herran parusian aikana, aikana, jolloin tuominta alkaa, tapahtuu nukkuvien uskollisten ”orjien” näkymätön ylösnousemus taivaalliseen elämään hengessä. Tätä eivät tietenkään maan päälle eloon jäävät ”orjat” voi nähdä lihallisilla silmillään, samoin kuin se on näkymätöntä myös maailman ihmisille, jotka eivät ole näkymättömänä läsnä olevan Herran Jeesuksen ”orjia”.
8, 9. a) Mitä todisteet osoittavat siitä, merkitseekö ”orjien” meneminen Herraa vastaan yläilmoihin aineellisten ruumiitten tempaamista ilmakehään? b) Millä on merkitystä tässä asiassa, kuten 1. Kor. 15:50–54 osoittaa?
8 Myös ylösnousseitten ”orjien” meneminen ”Herraa vastaan yläilmoihin” on näkymätön kaikille lihallisille silmille maan päällä, niin että maan päällä olevat ihmiset eivät tiedä sen tapahtumisesta paitsi uskon kautta Jumalan sanaan ja aikojen merkeistä. Kaikki ”orjat”, jotka nukkuivat kuolemassa, herätettiin kuolleista yhdessä samanaikaisesti mennäkseen ”Herraa vastaan yläilmoihin”. Kuitenkaan niitä maan päälle jääneitä ”orjia”, jotka jäivät eloon tuominnan eli tilinteon alkamisaikaan asti, ei temmattu kirjaimellisesti näkyvissä aineellisissa ruumiissaan maan ilmakehään kohtaamaan näkyvää Herraa yläilmoissa, sillä nykyajan historia ei kerro mitään sellaista tapahtuneen. Tämän eloon jääneen ”orja”-ryhmän jäseniä on kuollut pois ajan mittaan kuluneiden yli viidenkymmenen vuoden aikana, mutta Raamatun lupauksen mukaan he ovat saaneet silmänräpäyksellisen ylösnousemuksen elämään hengessä näkymättömissä taivaissa. Koska Herran parusia oli jo alkanut, heidän ei tarvinnut nukkua kuolemassa odottamassa hänen saapumistaan. Paavalin sanat soveltuivat heihin:
9 ”Liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty ja voitto saatu’.” – 1. Kor. 15:50–54; Jes. 25:8.
10. Millä tavalla ”orjat”, joihin viitataan Ilm. 14:13:ssa, ovat ”onnellisia”?
10 Niihin voideltuihin orjiin, jotka jäivät eloon maan päälle Herran parusiaan eli läsnäoloon asti ja jotka ovat kuolleet sen jälkeen uskollisina Herran yhteydessä, soveltuu Ilm. 14:13:n lupaus: ”Autuaat [Onnellisia, Um] ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti – sanoo Henki – he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” He ovat ”onnellisia”, koska he kuollessaan lihassa kokevat silmänräpäyksellisen muutoksen katoavaisuudesta katoamattomuuteen, kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen, ihmisestä hengeksi, niin että he nukkumatta kuolemassa lopettavat maalliset tekonsa ja astuvat suoraan taivaalliseen työhön Herransa kanssa, jonka perijätovereita he ovat.
11. Kuka oli R. J. Martin, joka on otettu esimerkiksi edellä mainituista?
11 Tarkastelkaamme esimerkiksi Robert J. Martinia. Hän oli yksi niistä kahdeksasta vihkiytyneestä kristitystä miehestä, joiden joukossa oli myös Seuran presidentti J. F. Rutherford ja jotka kärsivät noin yhdeksän kuukauden epäoikeudenmukaisen vankeuden Atlantassa Georgiassa sijaitsevassa liittovaltion kuritushuoneessa heinäkuun 5. päivästä 1918 maaliskuun 25. päivään 1919. Kun tämä ”orja” vapautettiin takausta vastaan Brooklynissa New Yorkissa keskiviikkona maaliskuun 26. päivänä 1919, hänellä ei ollut käytännöllisesti katsoen mitään, kun on kysymys hänen taivaallisen Herransa ”talenteista”. Ensimmäisestä maailmansodasta ja senaikaisista Herran ”orjien” vainoista oli kulunut nyt yli neljä kuukautta, ja R. J. Martinin oli aloitettava käytännöllisesti katsoen alusta. Hän oli yhä uskollisesti Herran Jeesuksen yhteydessä, ja hän otti iloiten vastaan ”talentit”, joilla hänen tuli ’asioida’ taivaallisen Herransa puolesta laajentaakseen peltoa, joka osoittautuisi hedelmälliseksi Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslasten tuottamisessa. Vankeudesta vapautumistaan seuraavana vuonna hänestä tehtiin Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran vastikään Brooklyniin perustaman kirjapainon johtaja. Marraskuun 1. päivänä 1926 hänestä tehtiin yksi tämän Seuran johtokunnan jäsenistä, mikä asema hänellä olikin maalliseen loppuunsa asti.
12. Milloin Martin kuoli, ja minkä maininnan Vartiotorni-lehti esitti siitä?
12 Niin vuodet kuluivat, ja R. J. Martin asioi uskollisesti lisätäkseen hänelle uskottuja ”talentteja” opetuslasten tekemisen pellolla. Hän kuoli tässä asemassaan 54 vuoden ikäisenä 23. syyskuuta 1932. (Hän oli syntynyt 30.3.1878.) Hänen kuolemastaan ”Herrassa” ilmoitettiin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut -lehden (engl.) lokakuun 1. päivän numerossa 1932 sivulla 304, missä mainittiin mm. seuraavaa:
Vähän puolenyön jälkeen tai aamun sarastaessa syyskuun 23. päivänä 1932 Robert J. Martin, Jehovan järjestön sotilas, taittoi maallisen telttamajansa kokoon ja meni rauhaisasti pois. Tämä hyvä ja uskollinen todistaja on päättänyt maallisen vaelluksensa. On kaikki syyt uskoa, että hän siirtyi välittömästi valtakuntaan ja on nyt ikuisesti Herran kanssa Jehovan hallintojärjestössä.
. . . Veli Martinin uskollisten tovereitten toivo on, että hekin voisivat nähdä Herran hänen koko kirkkaudessaan ja kauneudessaan ja osallistua sen jälkeen aina Jehovan tarkoitusten toteuttamiseen. Veli Martinin antaumus Jehovan asialle on innoituksen lähde niille jäännöksen jäsenille, jotka jatkavat taistelun viemistä portteihin. . . .
13. Milloin Martinin vankitoveri Rutherford kuoli, ja mitä hänen kuolemansa merkitsi historiallisesti?
13 Hänen vankitoverinsa J. F. Rutherford päätti maallisen vaelluksensa 72 vuoden iässä torstaina 8. tammikuuta 1942 ollessaan yhä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidenttinä. Hänen kuolemastaan ilmoitettiin otsikon ”Uskollinen todistaja” jälkeen lehden Vartiotorni, Jehovan valtakunnan julistaja helmikuun 1. päivän numerossa 1942 sivulla 45 (engl., suom. Jumalan valtakunta, 1.2.1942, s. 47, 48). Sitä seuranneitten yli kolmenkymmenen vuoden historia osoittaa, että hänen kuolemansa merkitsi erään aikakauden loppua Jehovan kristittyjen todistajien nykyisessä toiminnassa.
14. a) Mitä näistä kahdesta ”orjasta” on raamatullisesti syytä uskoa heidän palkkansa suhteen, jonka he saavat Kristuksen ”talenteilla” asioimisesta? b) Ovatko vielä maan päällä elävät ”orjat” menneet mihinkään ”iloon”, ja miten on hallitusvallan laita?
14 Kristittyjen ”orjien” elämänura, kuten kahden edellä mainitun elämänura, osoittaa varmasti, että he ’asioivat’ heille uskotuilla Herran ”talenteilla” ja lisäsivät siten maallista toiminnan peltoa tuottaakseen lisää Kristuksen opetuslapsia. On raamatulliset syyt uskoa, että kun he ilmaantuivat Herransa Jeesuksen Kristuksen tuomarinistuimen eteen, he kuulivat hänen kiitoksen sanansa: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija [orja, Um]. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” (Matt. 25:21, 23) Mutta nykyään, monta vuotta myöhemmin, maan päällä on yhä pieni jäännös noita uskollisia kristittyjä ”orjia”, jotka rakkaudellisesti pyrkivät lisäämään taivaallisen Isäntänsä ”talentteja”. He odottavat aikanaan päättävänsä maallisen elämänuransa ja ilmaantuvansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisen tuomarinistuimen eteen ja kuulevansa onnellisina nuo samat kiitoksen sanat. Mutta nykyään maan päällä ollessaankin, siinä määrin kuin he ovat lisänneet taivaallisen Omistajansa ”talentteja”, he ovat jo menneet melkoisessa määrin Isäntänsä iloon. He eivät ole kuitenkaan astuneet mihinkään hallitusvaltaan, vaan odottavat pelkästään aikaa, jolloin he osallistuvat hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa taivaassa.
”PAHA JA LAISKA ORJA”
15, 16. a) Miten orja, jolla oli yksi talentti, ei käyttänyt ”kykyään”, ja millaiset seuraukset siitä oli? b) Minkä puolustelun hän esitti ojentaessaan takaisin vain sen, minkä hän oli saanut?
15 Me olemme nyt kiinnostuneita kuulemaan, mitä sille Jeesuksen vertauksen orjalle tapahtuu, joka sai vain yhden leiviskän eli talentin ja josta sanottiin: ”Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.” (Matt. 25:15, 18) Koska tämä kolmas orja ei ponnistellut eikä ’asioinut’ rohkeasti, kuten viisi talenttia saanut orja ja kaksi talenttia saanut orja, hän ei voinut odottaa kartuttavansa isäntänsä hopeatalenttia. Hänellä oli suhteellisesti ”kykyä” käsitellä tuota yhtä hopeatalenttia ja tuottaa lisäystä sen avulla, mutta hän ei ilmaissut kykyään. Isäntänsä tullessa ja hänen läsnäolonsa eli parusiansa aikana hänellä ei olisi lisäystä näytettävänä, kun tilinteko tapahtuisi. Mitä puolusteluja hänellä siis olisi sille, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä isännälleen? Jeesus kertoo vertauksessa:
16 ”Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän [talentin, Um], tuli ja sanoi: ’Herra, minä tiesin sinut kovaksi [vaativaksi, Um] mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut. Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.’” – Matt. 25:24, 25.
17. a) Hyväksyikö tämä orja sen, että hänen isäntänsä oli kuin hänen kuvailemansa maatilan omistaja? b) Miksi orja ajatteli, että hänen isännällään ei ollut oikeutta valittaa sitä, että hän ei saanut lisäystä?
17 Tämä orja tiesi, että häneltä odotettiin lisäystä. Mutta häneltä puuttui rohkeutta antautua tappion vaaraan ’asioimalla’ isäntänsä hopeatalentilla. Hänellä ei ollut rakkautta isäntäänsä kohtaan, niin että hän olisi toiminut peloistaan huolimatta, antautunut vaaraan ja ponnistellut laajentaakseen isäntänsä ”omaisuutta”. Hän vertasi isäntäänsä maatilan omistajaan, joka ei saanut ainoastaan oman maansa satoa vaan korjasi satoa myös maasta, jota hän ei omistanut eikä viljellyt, ja kokosi viljaa, jota hän ei ollut viskannut puhtaaksi akanoista. Orja ei hyväksynyt, että hänen isäntänsä hankki lisäystä sillä tavalla. Ainakin hän syytti isäntäänsä lisäyksen hankkimisesta sellaisella tavalla. Niinpä hän tunnustamansa uskomuksen ja asenteen mukaisesti ojensi takaisin vain sen yhden ainoan hopeatalentin, jonka hänen isäntänsä oli uskonut hänelle. Hän ajatteli, että koska hänen isäntänsä ei ollut kärsinyt menetystä, tämän ei pitäisi valittaa. Hän sai takaisin sen, mikä oli hänen omaansa. Orja ei arvostanut sitä, että rahan tarkoitus on olla liikkeellä ja käytössä voiton hankkimiseksi.
18. Minkä päättelyn mukaan isäntä vastasi orjalle, ja miksi hän siis kutsui orjaa siten kuin hän kutsui?
18 Orjan isäntä vastasi hänelle hänen omien perusteluittensa mukaan, sillä luemme: ”Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä paha ja laiska palvelija [orja, Um]! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.’” – Matt. 25:26, 27.
19. Miksi orja ansaitsi tulla kutsutuksi ”pahaksi”, ja miten hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa täyttääkseen isäntänsä vaatimukset?
19 Tämä hyödytön orja oli ”paha”, koska se, että hän ei tuottanut lisäystä isännälleen, oli tahallista, harkittua. Hän ei ollut kiinnostunut isäntänsä omaisuuden lisäämisestä. Kysymys ei ollut siitä, ettei hän olisi tiennyt isäntänsä vaativan lisäystä. Hän kyllä tiesi sen, ja hän olisi voinut käyttää helppoa tapaa tallettamalla huostassaan olevan hopeatalentin pankkiireille, jotta he olisivat voineet sijoittaa sen ja hankkia voittoa ja sen tähden maksaa asianmukaisen koron talletetulle rahalle. Tällä tavalla orjan isäntä ei olisi takaisin tullessaan saanut vain hopeatalenttia vaan myös koron, joka maksettiin pankkiireille talletetulle rahalle. Tuo orja ei vain ollut jäljittelemättä viisi talenttia saanutta orjaa ja kaksi talenttia saanutta orjaa vaan hän ei myöskään toiminut heidän kanssaan yhteistyössä. Vaikka hän palauttikin hänelle uskotun alkuperäisen hopeatalentin, hän aiheutti todellisuudessa tappion isännälleen. Se, että hän tahallaan aiheutti isännälleen sellaisen tappion, teki hänet ”pahaksi”.
20. Millä tavalla tämä orja oli ”laiska”, ja mitä hänelle koitui siitä?
20 Hyödytön orja oli myös ”laiska”. Hän oli veltto, haluton ’asioimaan’ valppaasti kuten hänen orjatoverinsa. Hänellä oli kykyä työskennellä tuottoisasti, muuten hänen isäntänsä ei olisi uskonut hänelle edes yhtä talenttia. Koska hänelle annettiin yksi talentti, hänellä oli kaikista kolmesta orjasta vähiten vastuuta, mutta tämä pienin rahasumma ei ylittänyt hänen ”kykyään” huolehtia siitä. Mutta sen sijaan että hän olisi ohjannut kykynsä tuottoisiin kanaviin, hän kaivoi ja kätki isäntänsä talentin maahan, niin että se jäi tuottamattomaksi. Hän oli niin laiska, ettei edes se, että hän arvioi isäntänsä ’vaativaksi mieheksi’, saanut häntä työskentelemään kallisarvoisella leiviskällä sinä pitkänä aikana, jonka hänen isäntänsä oli poissa. Orjalla oli paljon otollista aikaa. Siitä, että hän ei tuottanut lisäystä, koitui hänelle tuhoisat seuraukset.
21. Mikä on tuon orjan vastine vertauksen täyttymyksen nykyisessä huippukohdassa?
21 Tällä ”pahalla ja laiskalla orjalla” on nykyinen vastineensa vertauksen täyttymyksen huippukohdassa meidän päivinämme. Kuten kaksi muuta orjaa, hyödytön orjakin edustaa kristittyjen orjien luokkaa eli ryhmää, joka on todellisuudessa taivaallisen Isännän, Herran Jeesuksen Kristuksen, palveluksessa tai joka on velvollinen palvelemaan häntä. Tämä hyödytön luokka ilmaantui sen jälkeen, kun tilinteko alkoi ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919.
22. Ketkä muut väittivät olevansa taivaallisen Isännän palveluksessa, mutta miten he laiminlöivät hänen ”omaisuutensa” ensimmäisen maailmansodan päätyttyä?
22 Kristikunnan lahkolaiskirkkojen jäsenet väittivät tietysti olevansa taivaallisen Herran Jeesuksen Kristuksen palveluksessa. Ryhtyivätkö he sitten viljelemään peltoa, joka oli avoinna heidän edessään ensimmäisen maailmansodan päättyessä 11. marraskuuta 1918, ja tuottamaan opetuslapsia hallitsevalle Kuninkaalle Jeesukselle Kristukselle, joka oli nyt parusiassaan? Eivät; he ryhtyivät sovittelevaan menettelyyn tämän maailman poliitikkojen ja militaristien kanssa. He laiminlöivät sen Kuninkaan Valtakunnan ”omaisuuden”, jonka ruhtinaallisen hallitusvallan on määrä lisääntyä loputtomasti. He suuntasivat kiinnostuksensa ja huomionsa ehdotettuun Kansainliittoon, jota Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto kutsui ”Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi maan päällä”. (Jes. 9:5, 6) He yrittivät lisätä tuon maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen ihmistekoisen järjestön kannattajia ja palvojia. Nykyään kristikunnan uskonnolliset lahkot ja kirkkokunnat kannattavat järjestöä, joka on sen seuraaja, Yhdistyneitä Kansakuntia.
23. Mitä seurauksia siitä on ollut, että he eivät viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi?
23 Tilinteon tapahtuessa tänä palanneen Herran Jeesuksen Kristuksen suorittaman tarkastuksen aikana nuo ”orjiksi” tunnustautuvat kristikunnan jäsenet eivät voi esittää hänen omaisuutensa lisääntyneen. He eivät ole viljelleet maailman peltoa Jumalan messiaanisen valtakunnan hyväksi, sillä he ovat kääntäneet sille selkänsä ja jättäneet ihmiset tietämättömiksi Jehovan perustetusta messiaanisesta valtakunnasta.
24. Miten ne, joita kuvaillaan ”Uusi nimi” -päätöksen kolmannessa kappaleessa, sopivat ”laiskan orjan” kuvaan?
24 Mutta myös niiden keskuuteen, jotka olivat palanneen, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen uskollisten ”orjien” yhteydessä, on ilmaantunut voideltujen kristittyjen luokka, joka sopii ”pahan ja laiskan orjan” kuvaan. Ilmeisesti tähän luokkaan viitataan ”Uusi nimi” -aiheisen päätöksen kolmannessa kappaleessa, joka päätös hyväksyttiin sunnuntai-iltapäivällä 26. heinäkuuta 1931 Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran Columbukseen Ohioon järjestämässä kansainvälisessä konventissa. Lainaamme nyt tätä kappaletta:
Koska kohta Charles T. Russellin kuoleman jälkeen syntyi hajaannus niiden kesken, jotka olivat yhtyneet hänen kanssaan siinä työssä, aiheuttaen useiden sellaisten poisvetäytymisen Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seurasta, ja nämä ovat sen jälkeen kieltäytyneet toimimasta yhdessä sanotun Seuran ja sen työn kanssa sekä hyväksymästä totuutta sellaisena kuin Vartio-Tornin Raamattu- ja Traktaatti-Seura julkaisee sitä ”Vartio-Tornissa” ja edellämainittujen seurojen toisissa viimeisissä julkaisuissa, ja he ovat vastustaneet ja vastustavat nyt sanotun Seuran työtä sen julistaessa Jumalan valtakunnan nykyistä sanomaa ja meidän Jumalamme koston päivää kaikille Saatanan järjestön osille; ja nämä sanotut vastustajat ovat muodostaneet erilaisia ja useita ryhmiä ja ottaneet ja nyt käyttävät sellaisia nimiä kuin ”Raamatun Tutkijat”, ”Yhtyneet Raamatun Tutkijat”, ”Russellilaiset, jotka opettavat totuutta sellaisena kuin pastori Russell selitti sitä”, ”Paikkansa pitävät” ja muita samanlaisia nimityksiä, mikä kaikki on omiaan aikaansaamaan hämmennystä ja väärinymmärrystä . . .
25. Mihin kokemuksiin ja aikaansaannoksiin, joita ”uuden nimen” kantajilla on ollut, edellä mainitut henkilöt eivät näin ollen ole osallistuneet?
25 On tosiasia, että edellä mainitut yhteistoiminnasta kieltäytyvät ja jopa vastustavat henkilöt eivät omaksuneet ”uutta nimeä” Jehovan todistajat eivätkä tulleet tunnetuiksi kristittyinä Jehovan todistajina. He eivät ole olleet osallisia niihin kauheisiin kärsimyksiin, joita ”uuden nimen” kantajat ovat kokeneet siitä pitäen, eivätkä he ole olleet mukana julistamassa kautta maailman Jehovan perustettua valtakuntaa, joka on hänen Messiaansa käsissä. Näistä syistä he eivät ole osallistuneet sen pellon hämmästyttävään laajentamiseen, jolla viljellään ja tuotetaan Kristuksen opetuslapsia ja joka käsittää nykyään 208 maata ja saarta tai saariryhmää ja joka vaatii julkaisemaan Valtakunnan sanomaa yli 160 kielellä. Useissa maissa koetusta ilkeämielisestä vainosta huolimatta tämä pellon (ihmismaailman) viljeleminen Kristuksen uusien opetuslasten tuottamiseksi etenee kohti huipentumistaan! Tällä hetkellä sitä suoritetaan Pennsylvaniassa rekisteröidyn Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran 95 haarajärjestön valvonnassa.
26. Mitä todisteita on siitä, että voideltujen ”orjien” jäännöksellä on ollut taivaan siunaus, kun se on käyttänyt Isännän ”talentteja” viljelemällä maailman peltoa?
26 Tällä messiaanisen Kuninkaan ”omaisuuden”, hänen ’talenttiensa’, lisäämisellä on siten ilmeisestikin Korkeimman Jumalan Jehovan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyväksymys ja siunaus. Voidellut ”orjat”, jotka käyttävät Kuninkaan ”talentteja”, havaitsevat sen iloiseksi vastuuksi, ja he ponnistelevat sen hyväksi, että heidän taivaallinen Isäntänsä voisi arvioida heidät ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”. He eivät halua kenenkään ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan kuuluvan olevan heidän yhteydessään. Sen sijaan he yrittävät auttaa yhteyteensä kaikkia, jotka täyttävät raamatulliset vaatimukset, ja auttaa heitä tulemaan Jumalan sanan tuottoisiksi palvelijoiksi. Todisteeksi siitä, että heidän rakkaudellisilla ponnistuksillaan on Jumalan siunaus, palvelusvuonna 1973 oli 193990 opetettua, jotka kastettiin vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Kuluneina viitenä palvelusvuotena, 1969–1973, kastettiin siten ympäri maapallon sijaitsevissa maissa yli puoli miljoonaa, tarkkaan sanoen 792019, henkeä. Voideltujen ”orjien” jäännös, joka lisää Herran ”omaisuutta”, ei siis usko, että hän sopimattomasti korjaa sieltä, minne hän itse ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä ei ollut kylvänyt.
KÄYTTÄMÄTÖN ”YKSI TALENTTI” OTETAAN POIS
27. Minkä päätöksen isäntä teki hyödyttömän orjan suhteen?
27 Minkä päätöksen vertauksen, isäntä tekee sen orjan suhteen, joka ei esittänyt isännälleen kuuluvaa ”korkoineen”? Vihastunut isäntä sanoo hyödyttömäksi osoittautuneesta ”pahasta ja laiskasta orjasta” näin: ”Ottakaa sentähden leiviskä [talentti, Um] häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on. Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija [orja, Um] ulos pimeyteen; siellä [hänellä] on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Matt. 25:28–30.
28. Mitkä hyödyllisille orjille myönnetyt palkkiot evättiin tältä orjalta, ja mitä hänen heittämisensä ulos pimeyteen merkitsi hänelle?
28 Tätä orjaa ei kutsuta menemään isäntänsä iloon. Häntä ei määrätä hallitsemaan paljoa siksi, että hänet olisi havaittu uskolliseksi vähässä. Häntä ei kutsuta ”hyväksi ja uskolliseksi orjaksi”, vaan hänestä puhutaan ’kelvottomana orjana’. Häntä ei pysytetä orjana isännän palveluksessa ja huonekunnassa, vaan hänet heitetään pois talosta ”ulos pimeyteen”. Palannut isäntä ryhtyi ilmeisesti tilintekoon orjiensa kanssa yöaikaan, ja siksi ulkona oli ”pimeys”, johon orja voitiin heittää. Sen sijaan että hän löytäisi sieltä isäntänsä ilon, hän itkisi ja kiristelisi hampaitaan niiden olosuhteitten tähden, joihin hänet oli heitetty.
29. Miksi tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen nykyään uskollisille voidelluille ”orjille” synkkenevässä maailmantilanteessa?
29 Tämä tarjoaa vaikuttavan opetuksen voideltujen ”orjien” jäännökselle nykyään. Siihen kuuluvien täytyy jatkaa työtä taivaallisen Isäntänsä ”omaisuuden” lisäämiseksi. Muussa tapauksessa heidän Isäntänsä heille uskomat edut otetaan heiltä pois. Sitten heidät heitetään myös ”ulos pimeyteen” liittymään siellä olevaan ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Pakanain aikojen päättymisestä vuonna 1914 taivaallisen Isännän Jeesuksen Kristuksen valaistun talon ulkopuolella olevalla ihmismaailmalla on ollut yöaika, ja kristikuntakin on ollut sellaisen yön pimeyden verhoama. Mutta tuo pimeys synkkenee vielä enemmän, kun Jumalan aikataulun mukaan tulee aika ”suuren ahdistuksen” puhjeta äkisti ihmiskunnan tämän sukupolven ylle. (Matt. 24:21, 22; Luuk. 21:34–36) ”Pahan ja laiskan orjan” luokka heitetään tuohon kuolemaa tuottavaan pimeyteen itkemään ja kiristelemään hampaitaan uskonnollisten ulkokultailijoitten kanssa tuhoonsa asti.
30. Miten ”yksi talentti” otetaan pois ”laiskan orjan” luokalta, ja kenelle se annetaan ja miksi?
30 Eräs asia on jo ilmeinen tänä Isännän parusian aikana, jolloin hän tekee tilit ”orjiensa” kanssa, joko niiden, jotka kuolevat yksilöinä, tai vielä maan päällä olevien vastaavien orjaluokkien kanssa. ”Pahan ja laiskan orjan” luokka ei asioi ’yhdellä talentillaan’ eikä tuota hänen ”rahoilleen” korkoa. Niinpä hän jo ottaa tuota ”yhtä talenttia” pois tältä uskottomalta luokalta, joka on luokkana olemassa vielä nykyään. Hän ei salli siihen kuuluvilla olla mitään häneltä saatua määräystä alueesta, jota on viljeltävä ja joka on saatava tuottamaan lisää Kristuksen opetuslapsia. Heitä ei enää kohdella Hänen orjinaan; hän ei tunnusta eikä hyväksy heidän uskonnollisia toimiaan. Hän ei salli heidän saada osaansa hänen huonekuntansa iloa tuottavasta valosta. Heidän ’yksi talenttinsa’ otetaan heiltä pois, ja heille määrätty mahdollisten opetuslasten tekemisen pelto annetaan sille ”hyvän ja uskollisen orjan” luokalle, joka on lisännyt tai lisää parhaillaan Kuninkaan ”omaisuutta” ”kymmeneen talenttiin” ja on siten käyttänyt kykyään mahdollisimman paljon opetuslasten tekemisen pellolla. – Matt. 28:19, 20; Ps. 2:8.
31. a) Mistä Isännän toimintasäännöstä se on esimerkki? b) Mitä ylimääräistä ”laiskan orjan” luokalla ei ollut ”kyvyn” ohella, ja mitä hänelle näin ollen tehtiin?
31 Tässä on siis nykyinen esimerkki siitä jumalallisesta periaatteesta eli toimintasäännöstä, että ”jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on”. (Matt. 25:29) Vertauksen ”pahalla ja laiskalla orjalla” oli ”yksi talentti”, mutta hänellä ei ollut sellaista, mitä tämän ”yhden talentin” hallussa pitämisen tulisi herättää ja tuoda julki. Tuona lisäpiirteenä hänellä tulisi olla uskollinen into isäntänsä puolesta, arvostus sitä luottamustehtävää kohtaan, joka hänelle oli uskottu, ja usko siihen, että hänen isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä ”yhdelle talentille”, jota olisi voitu käyttää työntekoon ja ansaitsemiseen. Se, että hänellä ei ollut lisäystä esitettävänä, kun tilinteko tapahtui, todisti puhuvalla tavalla yhdessä hänen oman puolustelunsa kanssa, että hänellä ei omakohtaisesti ollut tuota lisäpiirrettä. Sen tähden, koska hän oli ’kelvoton orja’, tuo ”yksi talentti” otettiin häneltä pois. Hän oli pettänyt isäntänsä häneen kohdistaman luottamuksen. Hänet erotettiin isäntänsä palveluksesta ja poistettiin hänen talostaan.
32. Mikä se ylimääräinen on, mitä ”laiskan orjan” luokkaan kuuluvilla ei ole ollut vuodesta 1919 lähtien, ja mikä siis otetaan heiltä pois?
32 Sama periaate soveltuu nykyiseen ”pahan ja laiskan orjan” luokkaan. Tähän luokkaan kuuluville uskottiin se, mikä vastaa ”yhtä talenttia”. Se tuli heidän taivaalliselta Isännältään, erityisesti ensimmäisestä sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien. Mutta heillä itsellään olisi täytynyt olla jotakin, mikä olisi täydentänyt ”yhtä talenttia” tai olisi ollut sopiva pari sille. Tämä täydentävä seikka, jonka sen, että heillä oli hallussaan ”yksi talentti”, olisi pitänyt herättää heissä, oli into ja antaumus Jehovan messiaanista valtakuntaa kohtaan, usko siihen, että heidän taivaallinen Isäntänsä oli arvollinen saamaan lisäystä opetuslapsia tuottavalta pellolta, rohkea ja rakkaudellinen vaikutin mahdollisimman suuren osan suorittamiseksi Jumalan perustetun messiaanisen valtakunnan, julistamisessa ja opetuslasten tekemisessä kaikkien kansojen ihmisistä, ei vain juutalaisesta kansasta, johon Jeesus Kristus maan päällä ollessaan rajoitti julkisen ja yksityisen evankeliuminpalveluksensa. Koska heillä ei ole sitä, mitä heidän itsensä tulisi soveltaa Isännän ”yhden talentin” käytössä, tämä ”talentti” otetaan heiltä pois, kuten nykyiset tosiasiat osoittavat.
33. a) Keiden kustannuksella ”hyvän ja uskollisen orjan” luokkaan kuuluvat saavat ”yltäkyllin”? b) Mitä iloa he kokevat, ja mitä hallitusvaltaa he odottavat?
33 Toisaalta ”hyvän ja uskollisen palvelijan” luokilla on sitä täydennystä, jonka tulisi liittyä niiden taivaallisen Isännän niille uskomiin ”talentteihin”. Vertauskuvan mukaan niille annetaan enemmän ”pahan ja laiskan orjan” luokan kustannuksella, ja ne saavat lisää tilaisuuksia ja etuja, koska niihin kuuluvat ovat vastuunsa tuntevia, luotettavia ja hyödyllisiä ”orjia”. Tästä seuraa, että heillä on todellakin ”yltäkyllin” opetuslasten tekemisen lisääntynyttä peltoa. Kun he tekevät Isäntänsä sydämen iloiseksi, heidän oma ilonsa on ylitsevuotava ja he saavat esimakua siitä ilosta, jota heidän Isäntänsä tuntee nyt perustetussa valtakunnassaan. Tämä ilo vahvistaa heitä ponnistelemaan eteenpäin hänen palveluksessaan maallisen elämänuransa loppuun asti. Ja kun tuo loppu tulee, he odottavat pääsevänsä ylösnousemuksen kautta hänen ilonsa täyteyteen ja saavansa hallita paljoa hänen tuhatvuotisessa valtakunnassaan. Silloin he käsittävät täysin niiden ”orjien” onnellisuuden, joilla on osa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. – Ilm. 20:6.
34. Minkä jatkumisen näiden Jeesuksen vertauksen huippukohtien havaittavissa oleva täyttymys todistaa ja miksi?
34 Edellä kerrotulla tavalla ”talenttivertauksen” huippukohta on toteutunut vuodesta 1919 lähtien. Kaikkialla asutussa maassa olevat ihmiset ja kansat ovat voineet tarkkailla sitä. Erityisesti ”hyvän ja uskollisen orjan” luokka on ollut siitä tietoinen. Kaikki se todistaa, että Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen parusia eli näkymätön läsnäolo on jatkunut pakanain aikojen päättymisestä, vuodesta 1914, eteenpäin. Se on sen tähden osa Kristuksen ”läsnäolon” ja ”asiainjärjestelmän päättymisen” suurenmoisesta ”tunnusmerkistä”, koska tämä ”talenttivertaus” kuuluu osana hänen tuota ”tunnusmerkkiä” koskevaan yksityiskohtaiseen ennustukseensa. – Matt. 24:3, Um.
35. Miksi haluamme jatkaa Kristuksen ennustuksen tarkastelua ja minkä todistamiseksi?
35 Hengessä tapahtuvan Kristuksen näkymättömän läsnäolon ”tunnusmerkkiin” liittyy kuitenkin enemmän kuin vertaukset ”kymmenestä neitsyestä” ja ”talenteista”, joita olemme jo tarkastelleet. Eräs muu vertaus muodostaa tärkeän osan hänen ”tunnusmerkkiä” koskevasta ennustuksestaan, ja sen täyttymys meidän hätkähdyttävänä aikanamme lisää todisteita siitä, että Herran Jeesuksen Kristuksen läsnäolo, parusia, etenee vielä suurenmoisiin tapahtumiin. Tarkastelisimmeko edelleen Herramme suurta ennustusta?
[Kuva s. 245]
R. J. Martin
[Kuva s. 246]
J. F. Rutherford