Kansat tulevat Jehovan huoneeseen rukoilemaan
”Sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” – Jes. 56:7.
1. Miten Jerusalemin temppelin piti palvella rukouksen yhteydessä?
JEESUS Kristus sanoi selvästi muutamia päiviä ennen paaluunnaulitsemistaan vuonna 33, että Jerusalemissa olevan Jehovan huoneen piti olla ’kaikkien kansojen rukoushuone’. (Mark. 11:17) Tuon esikuvallisen temppelin piti tosiaan olla väline, jonka avulla monet muukalaiset samoin kuin israelilaiset itsekin voivat lähestyä Yksinvaltiasta Elävää Jumalaa. Rukousedun ei näin ollen pitänyt rajoittua yksistään israelilaisiin, jotka lakiliitto yhdisti Jehovaan, vaan temppeli oli varattu myös niitä antautuneita tilapäiskävijöitä ja vierailevia muukalaisia varten, joita Jehova Jumala oli kuuleva. Jeesus syytti näin ollen aiheellisesti aikansa juutalaisia temppelin tekemisestä kauppahuoneeksi. Hän syytti heitä seuraavin sanoin: ”Mutta te teette siitä [temppelistä] ryövärien luolan.” (Matt. 21:13) Saastuttaessaan Jehovan esikuvallisen temppelin juutalaiset olivat itse asiassa estäneet vieraitten kansojen antautuneita ihmisiä lähestymästä Jehovaa hänen temppelinsä eli ”rukoushuoneensa” kautta.
2. Miten tapahtui, että Jehova hyväksyi ja vahvisti temppelin ”rukoushuoneeksi”?
2 Tuhat vuotta ennen Jeesuksen aikaa, Jerusalemin pyhän temppelin vihkiäisissä (vuonna 1027 eKr.) kuningas Salomo esitti erikoisanomuksen Jehova Jumalalle. Hän pyysi Jehovaa hyväksymään julkisesti rukoukset, jotka israelilaiset sekä ei-israelilaiset esittävät tässä uudessa temppelissä. ”Jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel rukoilee . . . niin kuule silloin taivaasta, . . . Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden – sillä sielläkin kuullaan sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi – jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin, niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.” (1. Kun. 8:38, 39, 41–43) ”Ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: ’Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni. Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa.” (2. Aikak. 7:12, 15) Jehova Jumala vahvisti täten, että hän kuulee julkisesti tällä tavalla esitetyt rukoukset, joten Jerusalemin temppeli tuli tunnetuksi ”rukoushuoneena”.
UUSI, PYSYVÄ HENGELLINEN TEMPPELI
3. Kuvaile uusi, hengellinen temppeli. Minkä mallin mukaan se on tehty, ja mistä lähtien sitä on rakennettu?
3 Mutta tämä Jerusalemin ”rukoushuone” osoittautui ainoastaan eräänlaiseksi malliksi eli kopioksi paljon suurenmoisemmasta, uudesta, pysyvästä, hengellisestä temppelistä, minkä Jehova on varannut rukousten kuulemista varten. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti (Matt. 24:1, 2) roomalaiset hävittivät Jerusalemin viimeisen kirjaimellisen temppelin iäksi vuonna 70 jKr. Kolmekymmentä seitsemän vuotta ennen tämän valtavista kivistä rakennetun temppelin hävitystä oli uuden hengellisen temppelin rakentaminen vuodesta 33 lähtien ollut käynnissä. Vaikka uusi, hengellinen temppeli olikin kaavailtu eräiltä piirteiltään esikuvallisen temppelin mukaan, niin uutta, hengellistä temppeliä rakennettiin kuitenkin ”elävistä kivistä” Jeesuksen Kristuksen ollessa ”kulmakivi”. (Hepr. 9:8, 9) Puhuen voidelluille eli oman aikansa kristityille Paavali kirjoittaa: ”Sillä jokainen huone on jonkun rakentama, mutta kaiken rakentaja on Jumala. Ja Mooses tosin oli ’palvelijana uskollinen koko hänen huoneessansa’, todistukseksi siitä, mikä vastedes piti sanottaman, mutta Kristus on uskollinen Poikana hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me.” (Hepr. 3:4–6) Pietari lisää vielä: ”Tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ’Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva’.” (1. Piet. 2:4–6) Lopuksi Johannes osoittaa Ilmestyskirjassa että tähän uuteen temppelijärjestöön valittujen eli ”sinetöityjen” koko lukumäärä nousee 144 000:een jäseneen Jeesuksen Kristuksen lisäksi. – Ilm. 7:4, 15.
SAVUAVAN SUITSUTUKSEN KALTAISET RUKOUKSET KOHOAVAT JEHOVAN LUO
4. Milloin ja mistä syystä suitsutusta käytettiin kirjaimellisen temppelin yhteydessä?
4 Eräänä piirteenä esikuvallisessa tabernaakkelissa ja sitä seuranneissa koristelluissa temppeleissä oli se, että papit suorittivat lähestymisen suitsutuksen välityksellä. Mooseksen laki vaati polttamaan hyvänhajuista suitsutusta suitsutusalttarilla pyhäkön pyhässä osassa kahdesti päivässä tai milloin virallisesti tultiin Jehovan eteen. ”Ja Aaron polttakoon sen päällä hyvänhajuista suitsutusta; joka aamu, kun hän laittaa lamput kuntoon, hän polttakoon sitä. Samoin myös, kun Aaron iltahämärässä nostaa lamput paikoilleen, hän polttakoon sitä. Tämä olkoon teillä jokapäiväinen suitsutusuhri Herran edessä sukupolvesta sukupolveen.” (2. Moos. 30:7, 8) Lain mukaan ainoastaan papit voivat esittää tämän kalliin hyvänhajuisen suitsutuksen kierteisesti kohoavan savun. Se oli todistus siitä, että papit osoittivat pelon herättämää kunnioitusta ja ylistystä tullessaan palvelemaan Elävän Jumalan, kaikkeuden Yksinvaltiaan Majesteetin, eteen. (2. Moos. 30:36, 37) Ylimmäistä pappia vaadittiin sovituspäivänä ensiksi valmistamaan tiensä pyhäkön kaikkeinpyhimpään esittämällä ’suitsutuspilven’ Jehovan esikuvallisen valtaistuimen, liitonarkin kannen, edessä, ”ettei hän kuolisi”. – 3. Moos. 16:12, 13.
5. Miten rukoukset kohosivat suitsutuksen tavoin, ja mitä on sanottava niiden valmistamisesta?
5 Samalla kun papit esittivät päivittäin kohoavaa suitsutusta pyhäkön sisällä, ei-papilliset Jehovan palvojat, jotka olivat kokoontuneet ulkopuolelle temppelin esipihaan, esittivät rukouksia, jotka kohosivat Jehovan luo hänen kuultavakseen. ”Niin tapahtui, kun hänen [Johannes Kastajan isän, Sakarjan] osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa.” (Luuk. 1:8–10) Näiden temppelissä palvontaa suorittavien rukousten on täytynyt välttää turhaa toistamista ja siksi niiden piti olla huolellisesti valmistettuja samoin kuin palava suitsutuskin oli valmistettu huolella kallisarvoisista aineksista. (2. Moos. 30:34–38) Tässä yhteydessä on kirjoitettu: ”Minun rukoukseni olkoon [valmistettu kuin, Um] suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä.” – Ps. 141:2.
6, 7. a) Miten suitsutus liittyy rukoukseen hengellisen temppelin yhteydessä? b) Mikä on lähestymistie Jumalan luo nykyään rukoilevilla?
6 Apostoli Johannes osoittaa Ilmestyskirjassa, että ”suitsutus” liittyy rukouksiin myös Jehovan uuden, hengellisen temppelin, sen taivaassa olevan kaikkeinpyhimmän osan, yhteydessä: ”Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.” (Ilm. 8:3, 4) Koska Jeesus Kristus on tämän uuden temppelin tärkein ”elävä kivi”, niin hän on ainoa lähestymistie Jehovan luo, ja kaikki rukoukset täytyy panna nyt kohoamaan hänen kauttaan. (Joh. 10:9; 14:6; 16:23) Jehova on nyt voideltujen muodostamassa pyhässä temppelissään, ja hän kuulee niitä, jotka lähestyvät häntä oikealla tavalla, ja vastaa heidän rukouksiinsa. Jehovan kansan rukoukset kohoavat siis nyt Jehovan luo jatkuvasti ’suitsukkeiden savun kanssa enkelin kädestä’.
7 Paavali vahvistaa sen, mitä Jumalan oikea lähestyminen merkitsee ja mikä se temppeli on, missä Jehova asuu hengen välityksellä ottaen vastaan palvojiensa rukoukset: ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] kauttaan on meillä, molemmilla kansoilla, pääsy Isän luo yhden hengen välityksellä. . . . teidät [voidellut] on rakennettu apostolien ja profeettain perustukselle Kristuksen Jeesuksen itsensä ollessa peruskulmakivenä. Hänen yhteydessään koko rakennus sopusointuisesti yhteen liittyneenä kasvaa pyhäksi temppeliksi Jehovalle. Hänen yhteydessään tekin rakennutte yhdessä paikaksi, missä Jumala asuu hengen välityksellä.” (Ef. 2:18, 19–22, Um) Tämän uuden, hengellisen temppelin jäljellä oleva osa toimii yhä maan päällä tänäkin päivänä. Tämä voideltujen jäännös on kanava, jonka kautta ”suuri joukko” kaikista kansoista suorittaa Jehova Jumalalle ”pyhää palvelusta päivin ja öin hänen temppelissään”. – Ilm. 7:9, 15, Um.
JESAJA NÄKEE ENNALTA PYHÄN PALVELUKSEN SUURENMOISEN VIRTAUKSEN
8. Mitä Jesaja ennaltanäki Jehovan temppelihuoneesta näinä viimeisinä päivinä?
8 Profeetta Jesaja näki ennalta, että näinä ihmiskunnan muodostaman Saatanan jumalattoman maailman viimeisinä päivinä virtaa maailmanlaajuisesti palvojia Jehovan hengellisen huoneen yhteyteen, jonka monet jäsenet seisovat nyt taivaallisella Siionilla. (Ilm. 14:1) Voidellun jäännöksen, joka muodostaa Jehovan temppelin näkyvän osan, nähdään näin ollen olevan korkealla Jehovan suosiossa vuodesta 1919 lähtien (Ilm. 11:12), ja he kohottavat Jehova Jumalan palvonnan asettaen sen korkealle kaikkien muiden tärkeitten seikkojen yläpuolelle maan päällä. Tämä on aivan niin kuin kauan sitten ennustettiin: ”Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’.” – Jes. 2:2, 3.
9. a) Mikä muu on välttämätöntä niille, jotka lähestyvät Jehovaa? b) Miten ihminen on pätevä lähestymään Jehovan rukoushuonetta?
9 Kaikille edellä kuvailtuun antautuneiden palvojien suureen joukkoon kuuluville opetetaan tarkoin Jehovan teokraattiset vaatimukset. He eivät tule tyhjäkätisinä ilman rakastavalle Jumalalleen tuomiaan lahjoja. Päinvastoin, he tulevat täynnä mieluisia ”kiitosuhreja”, sellaisen oikean ylistyksen täyttäminä, jonka antamisen he ovat oppineet vielä maan päällä olevilta Jehovan voidelluilta. (Hepr. 13:15) Nämä kansoista tulevat ”muukalaiset” ovat ”liittyneet Herraan [Jehovaan, Um]” antautumalla hänelle hengellisen Israelin voidellun jäännöksen yhteydessä. (Sak. 8:23; Gal. 6:16) Kaikki nämä kansoista tulevat ”suuren joukon” jäsenet tulevat myös esittämään rukouksensa Jehovan temppelijärjestelyn kautta. Jesaja näki ennalta tämänkin: ”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan [Jehovaan, Um], palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, . . . ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, . . . heidän . . . teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.” (Jes. 56:6, 7) Tästä muukalaispalvojien suuresta joukosta on tosiaan nyt tullut antautuneita, kastettuja ja virkaan asetettuja Jehovan palvelijoita, joten he ovat virallisesti tunnustetussa asemassa Jumalan taivaallisen valtaistuimen edessä. (Ilm. 7:15) Voidellun jäännöksen tavoin nämä muukalaiset, jotka eivät ole sen jäseniä eivätkä kuulu uuteen liittoon, pitävät arvaamattomana etuna ainoalaatuisen nimen Jehovan kantamista Jehovan todistajina. – Jer. 31:31–34.
KEIDEN RUKOUKSIIN VOIDAAN VASTATA?
10. Mainitse eräitä raamatullisia esimerkkejä siitä, ketkä voivat odottaa rukoustensa tulevan kuulluiksi.
10 Jehova Jumala on suuri rukouksen Kuulija, ja hän antaa anteeksi niiden rikokset, jotka hän valitsee ja ottaa työhönsä. (Ps. 65:3–5) Hän kiinnittää huomionsa ja vastaa rukouksiin, jotka on oikein esitetty hänelle. (Ps. 66:19; 102:18; 1. Kun. 18:37; 2. Aikak. 33:13; Jer. 29:12, 13; Dan. 9:17, 18; Luuk. 11:9, 10; 1. Joh. 5:14, 15) Jehova ei kuule jumalattomia, ”mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen”. (Sananl. 15:8, 29) Jehovan korvat tarkkaavat vanhurskaitten avunhuutoa. (Ps. 34:16; 145:18, 19; Jes. 58:8, 9) ”Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.” (Joh. 9:31) Ennen kuin kansoihin kuuluvat ihmiset voivat saada Jehovan huomion osakseen, heidän täytyy alkaa kääntyä pois entiseltä pahalta tieltään, tulla Jumalaa pelkääviksi ja etsiä Jehovan rauhaa. Silloin Jehova alkaa kuulla niitä, joiden sydän on taipuvainen antautumaan eli jotka ’liittyvät Herraan’. Apostoli Pietari vahvisti tämän kirjoittaessaan: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.” – 1. Piet. 3:12.
11, 12. a) Miten ”muukalaiset” pääsevät nauttimaan rukousetua? b) Mitä näytetään Korneliuksen tapauksessa?
11 Niiden ”muukalaisten” hyväksi, jotka eivät ole aktiivisessa yhteydessä Jehovan temppelin rukousjärjestelyyn, Jehova tekee ”muistoon” merkinnät heidän hartaista rukouksistaan, kun he etsivät hänen oikeaa lähestymistapaansa. Aikanaan Jehova huolehtii siitä, että joku Jehovan vanhurskaaksi tunnustamista palvelijoista tavoittaa nämä muukalaisetsijät, niin että he pääsevät aktiivisesti Jehovan temppelijärjestelyn yhteyteen, jotta heidän kaikkiin tuleviin rukouksiinsa voitaisiin vastata säännöllisesti. Näin tulee rukouksen hyväksytty kanava heidän käytettäväkseen siitä ajasta eteenpäin.
12 Ottakaamme esimerkiksi italialainen Kornelius, armeijan upseeri. Vaikka hän asui Palestiinan Kesareassa, niin hän ei ilmeisestikään ollut antautunut ympärileikattu juutalaiskäännynnäinen. Mutta koska hän oli ”hurskas ja Jumalaa pelkääväinen, niinkuin koko hänen perhekuntansakin”, niin hänen Jehovan temppelijärjestelyn ulkopuolella esitetyt rukouksensa tulivat ”muistoon Jumalan edessä”. (Apt. 10:1–4) Oikeaan aikaan Jehova järjesti enkelin välityksellä Pietarin, yhden uuden, hengellisen temppelin ”elävän kiven”, saarnaamaan Korneliukselle, jotta hän ja hänen huonekuntansa voisivat antautua ja tulla kastetuksi. (Apt. 10:31, 44–48) Siitä lähtien ’annettiin parannus’ Korneliukselle, ja hän pääsi varsinaisesti Jehovan temppelijärjestelyn yhteyteen, niin että hänen rukouksensa voitiin säännöllisesti kuulla ja niihin voitiin vastata. Kun Pietari myöhemmin raportoi tämän tapauksen hallitsevalle elimelle Jerusalemissa, niin ”he rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa sanoen: ’Niin on siis Jumala pakanoillekin antanut parannuksen [katumuksen, Um] elämäksi’.” – Apt. 11:18.
13, 14. a) Mikä osuus enkeleillä on muukalaispalvojien kokoamisessa? b) Esitä tavallinen nykyinen kokemus tästä palvojien kokoamisesta.
13 Vaikka enkelit pysyvät näkymättöminä, niin he ovat nytkin hyvin toimeliaita panemaan merkille niiden lampaankaltaisten ihmisten vanhurskauteen taipuvan sydämen, jotka esittävät vilpittömiä rukouksia Jumalalle pyytäen apua. (Matt. 25:31–33) Aikanaan Jehova pitää huolen siitä, että enkelit ohjaavat maan päällä olevia Jumalan näkyviä palvelijoita kosketukseen tällaisten totuuden etsijäin kanssa, jotta heille osoitettaisiin, miten tullaan vanhurskaaksi, antaudutaan sitten Jumalalle ja jatketaan edelleen onnellisessa yhteydessä pyhää palvelusta varten olevan Jehovan temppelijärjestelyn kanssa. Seuraavassa on nykyinen kokemus, mikä on toistunut tuhansia kertoja kaikissa osissa maailmaa tämän seikan vahvistukseksi.
14 Eräs Kaliforniassa oleva Jehovan todistajien naisevankeliuminpalvelija kertoi, että hänellä oli ainoastaan muutama minuutti jäljellä kolmituntisen saarnaamisohjelmansa suorittamisesta eräänä sunnuntaina. Koska hän oli hiukan väsynyt, niin hän halusi palata kotiin aikoen täyttää vielä jäljellä olevat muutamat minuutit toisella kerralla. Mutta erään lähellä olevan henkilön osoite, henkilön, joka ei ollut kotona hänen ensi käynnillään, tuli lakkaamatta hänen mieleensä. Ja niin hänestä tuntui lopulta, että hänen täytyy tehdä tuo käynti. Kun hän meni, niin asianomaisen naishenkilön havaittiinkin olevan kotona. Hän ilmaisi kovasti kiinnostusta Raamattuun, jopa siinä määrin, että halusi raamatuntutkistelua heti paikalla. Tämän ensimmäisen Raamatun kotitutkistelun lopussa naishenkilö sanoi evankeliuminpalvelijalle, että hän oli edellisenä yönä rukoillut Jumalalta apua ymmärtääkseen Raamattua. Nyt hän oli varma siitä, että hän oli saanut vastauksen rukoukseensa. Hän edistyi seuraavina kuukausina nopeasti Jehovan päätösten tuntemuksessa. Lopulta hän antautui ja meni kasteelle ja on nyt itse toimiva Jehovan todistaja onnellisessa yhteydessä Jehovan kristittyjen todistajien seurassa. Antautuneen Korneliuksen lailla hän nauttii nyt täysin määrin Jehovan rukoilemisen etua ja voi luottavaisena odottaa tulevansa kuulluksi säännöllisesti.
RUKOUKSEN TARVE
15, 16. a) Miksi ihmiset etsivät Raamatusta neuvoa rukouksen suhteen? b) Kuka näytti meidän tarvitsevan rukoilla ja mitä asioita?
15 Mistä voidaan paremmin etsiä neuvoa rukouksen suhteen kuin Raamatusta? Raamattu on rukouksen suurin oppikirja. Sen Heprealaisissa kirjoituksissa on 159 kertomusta rukouksesta. Kaksikymmentä Jeesuksen mestarillista rukousta on kerrottu neljässä evankeliumissa. Rukousaiheeseen viitataan lisäksi 98 kertaa muualla Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Jeesuksen monista rukouksesta huomaamme hänen suuren tarpeensa ylläpitää kanssakäymistä Isänsä kanssa maallisen vaelluksensa aikana. On kirjoitettu: ”Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” – Hepr. 5:7.
16 Meidänkin tarvitsee alituisesti rukoilla Jeesuksen tavalla. Kokemuksesta Jeesuksesta tulee mestariopettajamme rukoilemisessa. Mallirukouksessa hän korosti rukoiltavia oikeita asioita, kuten Jumalan nimen pyhittämistä, Jumalan valtakunnan tulemista, Jumalan tahdon tapahtumista maan päällä ja lopuksi elämän perustarpeita. (Matt. 6:9–13) Kuten edellä on osoitettu, Jeesuksesta on tullut Jumalan lähestymisen yksinomainen tie rukouksen välityksellä. Johannes kirjoittaa: ”Jeesus sanoi [Tuomaalle]: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” ”Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.” – Joh. 14:6, 14.
MIKÄ ON RUKOUS?
17. Mikä rukous on, ja miten tämä järjestely toimii?
17 Rukous on todellisuudessa yksisuuntaista kanssakäymistä taivaan tosi Jumalan kanssa. Ei tarvita puhelinjohtoja eikä radioaaltoja näiden tiedonantojen lähettämiseksi Jehovalle taivaaseen. Muinaisuudesta nykyaikaan saakka Jehova on varannut paljon tehokkaamman välityskeinon kuin puhelin tai radio. Se ihmisen käytettävissä oleva keino ei ole mikään muu kuin Jumalan pyhä henki. Pyhää henkeä ei sido aika eikä paikka sanomien toteamisessa ja niiden toimittamisessa Jehovan vastaanottojärjestelmään. Tästä vastaanotosta puhutaan Raamatussa Jumalan ’kuulevina korvina’. (Ps. 18:7) Jehova ei vastaa kuuluvasti toisessa päässä. Rukousjärjestelyssä ei tapahdu molempiin suuntiin käyvää keskustelua Jumalan kanssa. Jumala antaa sen sijaan vastauksen hengellisen opastuksen muodossa sekä suomalla lopulta oikeitten anomusten täyttyvän.
SOPIVAT ILMAISUT
18. Mainitse joitakin sopivia ilmaisuja, jotka voidaan esittää rukouksessa Jehovalle.
18 Mitkä ovat sopivia ilmaisuja, joita tosi palvoja voi esittää yksipuolisessa kanssakäymisessään Jehovan kanssa? Ensinnäkin hän voi ilmaista antaumuksen sanoja, joissa hänen sydämensä osoittaa vastarakkautensa Jumalaa kohtaan. (Ps. 18:2, 3) Voidaan myös esittää ylistyksen sanoja Jumalan suuruuden ja armotekojen monien ilmaisujen johdosta. (Apt. 4:24–30) Rukoileva voi haluta lausua arvostuksen sanoja niistä monista palvelustilaisuuksista ja -eduista, jotka ovat tulleet hänen osalleen. (2. Sam. 7:27) Kiitollisuuden ilmaukset ovat aina sopivia, kun Jehovaa kiitetään saatujen hyvyyksien ja lahjojen virrasta. (Kol. 1:3) Koska me kaikki olemme epätäydellisiä ja teemme jatkuvasti erehdyksiä, niin näyttää aina sopivalta pyytää Jumalalta anteeksi. (Luuk. 11:4) Tällainen anomus ilmaisee henkilön katuvan mielen, mikä ansaitsee edelleen Jumalan armon. (Luuk. 18:11–13) Veljiemme hyvinvoinnista huolehtivat sanat ja siunauksen pyynnöt heidän suorittamalleen Valtakunnan palvelukselle ovat aina sopivia ilmaisuja. (1. Tess. 5:25) Lopuksi voidaan esittää suullisia anomuksia tarvittavista oikeista asioista. – Ps. 33:18, 19; Sananl. 30:7–9; Matt. 6:11.
ASENTO
19. Mitä voidaan sanoa asennoista rukoiltaessa?
19 Ovatko jotkin määrätyt asennot välttämättömät rukouksessa, kun näitä eri ilmaisuja esitetään? Yleensä on välttämätön jokin keskittymisasento. On olemassa raamatullisia ja nykyisiä esimerkkejä, joissa Jehovan kansaan kuuluvat esittävät rukouksiaan kumartuneina tai silmät kohotettuina tai polvistuneina. (Neh. 8:6; Joh. 11:41; Luuk. 22:41; Dan. 6:10) Mikä asento otettaneenkin, sen tulee olla sellainen, mikä auttaa asianomaista poistamaan kaikki hajottavat ajatukset. Miksi? Koska esitettävät ajatukset tulee ilmaista vilpittömästi, tehokkaasti ja Jumalaa rakastavassa hengessä. Hyvin ajateltujen sanojen tulee olla sopusoinnussa Jumalan pyhän hengen kanssa, koska Jumalan henki ei voi toimia vastoin Jehovan tahtoa. Lisäksi tulee esitettyjen sanomien olla Raamatun totuuden mukaisia. Esittäessään oikeaa rukousta henkilö aina ymmärtää, että ”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa”. – Joh. 4:24.
AMENEN KÄYTTÖ
20, 21. a) Miksi tulee käyttää sanaa ”amen” rukouksessa? b) Mitä voidaan sanoa Jehovan todistajista ja rukouksesta?
20 Rukouksella tulee olla oikea ja sopiva loppu. Kristitty ei lopeta rukousta ainoastaan mainitsemalla Jeesuksen nimeä, vaan myös lausumalla ”amen”. Amen on heprealainen sana, mikä merkitsee itse asiassa ’varmasti’. Amen ilmaisee varmuutta, ’olkoon niin’. Käyttämällä sanaa ”amen” henkilö varmistaa, että kaikki rukouksessa lausutut ilmaisut on tehty vilpittömyydessä. Seurakunnassa pidetyissä rukouksissa voivat sen kuulevat haluta myös ilmaista kuultavasti ”amenen”. – 1. Kor. 14:16.
21 Jehovan todistajat ovat rukoilevaa kansaa nykyään. He tuntevat rukoilemisen tarpeensa. He tietävät, miten tulee rukoilla, ja he saavat tuloksia. Jehovan todistajat ovat aktiivisesti Jehovan ”rukoushuoneen” yhteydessä. Seuraava kirjoitus tarkastelee joitakin heidän huomattavia kokemuksiaan rukouksen alalla nykyään.
[Kuva s. 541]
Salomo rukoilee temppelin vihkiäisissä