”Hyvä paimen” ja hänen ’muut lampaansa’
”Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda.” – Joh. 10:16.
1. Miten ”hyvä paimen” eroaa ”palkkalaisesta”?
HYVÄ paimen eroaa palkkalaisesta, joka on kiinnostunut vain odottamastaan palkasta. Jeesus sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lampaitten puolesta. Palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, näkee suden tulevan ja jättää lampaat ja pakenee – ja susi sieppaa ja hajottaa ne – koska hän on palkkalainen eikä välitä lampaista.” – Joh. 10:11–13.
2. a) Mihin omaan kokemukseensa Jeesus viittasi, kun hän sanoi, että ”hyvä paimen antaa sielunsa lampaitten puolesta”? b) Minkä hyväksi yleensä se koitui, että Jeesus antoi ihmissielunsa?
2 Lähi-idässä lampaitten paimentamisessa laidunmailla oli ennen vanhaan omat vaaransa. Muistanemme, kuinka paimenpoika Daavidin täytyi kerran tappaa karhu ja leijona isänsä Iisain lampaitten hengen pelastamiseksi. (1. Sam. 17:34–36) Jeesus puhui siitä, että sudet saalistavat lampaita. Suden pois ajaminen voisi saattaa paimenen loukkaantumisvaaraan. Hyvä paimen ei juoksisi karkuun oman turvallisuutensa takia niin kuin palkkalainen vaan suojelisi lampaita petoeläimiltä. ”Hyvä paimen” olisi halukas jopa ’antamaan sielunsa lampaitten puolesta’, jottei menettäisi niistä yhtäkään. Kiinnittämällä huomion tähän Jeesus ennusti oman kuolemansa ihmissieluna Jehovan ”lampaitten” puolesta. Mutta Jeesus oli halukas täyttämään tämän ”hyvän paimenen” ominaispiirteen. Hänen taivaallinen Isänsä, Jehova Jumala, joka on maan päällä olevien ”lampaitten” Omistaja, halusi, että hänen Poikansa antaisi ihmissielunsa niiden ”lampaitten” puolesta, joita hänen Isänsä rakasti niin paljon. Jeesuksen ’ihmissielu’ annettiin lunastusuhriksi ihmiskunnan ostamiseksi takaisin kuolemasta, jonka se oli perinyt syntiseltä Aadamilta.
3. a) Mihin Jeesus vertasi itseään suhteessaan Isäänsä Johanneksen 10:14, 15:n mukaan? b) Mitä Jeesus oli halukas tekemään saattaakseen ”pienen lauman” osalliseksi Aabrahamille annetusta lupauksesta?
3 ”Hyvä paimen” tulee myös läheiseksi lauman jokaiselle lampaalle ja antaa sille yksilöllisen nimen, jota käyttämällä hän kutsuu sen luokseen ja hellii sitä tai huolehtii sen tarpeista. Mielessään tämä piirre Lähi-idän paimenesta Jeesus sanoi edelleen: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän, ja minä annan sieluni lampaitten puolesta.” (Joh. 10:14, 15) Jeesus piti itseään kuvaannollisena ”lampaana”. Hän oli ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (Joh. 1:29) Häntä kutsutaan Raamatun viimeisessä kirjassa, Ilmestyskirjassa, 28 kertaa ”Karitsaksi”. Jeesus katsoi, että oinas, jonka patriarkka Aabraham uhrasi poikansa Iisakin sijasta, jonka Aabraham oli ollut valmis uhraamaan Jehovan käskystä, kuvasi häntä. (1. Moos. 22:1–13) Iisak sai Aabrahamille annetun lupauksen ja siirsi sen edelleen Jaakobille. Iisakin tavoin Jeesus peri Aabrahamille annetun lupauksen ja oli halukas tulemaan uhratuksi saattaakseen ’pienen laumansa’ osalliseksi lupauksesta.
4. ’Sieppasiko’ Jeesus ”pienen lauman” Isänsä kädestä, ja miten Jeesus suhtautui tähän ”laumaan”?
4 On siis selvää, että Jeesus oli vilpittömästi kiinnostunut Aabrahamin kanssa tehdyn liittojärjestelyn ”lammastarhassa” olevan ”pienen lauman” pelastuksesta. Hän piti siihen kuuluvia taivaalliselta isältään saamanaan erittäin arvokkaana lahjana. Hänhän sanoi: ”Se, mitä Isäni on antanut minulle, on suurempaa kuin kaikki muu, eikä kukaan voi siepata heitä Isän kädestä.” – Joh. 10:29.
”MINULLA ON MUITA LAMPAITA”
5. Mikä ilmaisee, että Jeesus oli kiinnostunut pelastamaan muitakin kuin taivaalliseen elämään tulevia lampaankaltaisia ihmisiä?
5 Vaikkeivät kristikunnan kirkot ehkä ajattele ja opeta siten, niin Jeesus on kiinnostunut enemmästä kuin vain ihmisluomusten pelastamisesta taivaalliseen elämään. Jeesus sanoi: ”Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” (Joh. 10:16) Keitä sitten ovat nämä ”muut lampaat”?
6. a) Mitä kristikunnan kirkot opettavat ”tästä tarhasta” ja ”muista lampaista”? b) Mitä Jeesuksen maininta paratiisista Luukkaan 23:43:ssa ja hänen vertauksessa lampaista ja vuohista ilmaisevat?
6 Kristikunnan kirkot väittävät, että Jeesuksen tässä mainitsema ”tarha” oli sisältävä vain juutalaiskristittyjä, kun sen sijaan ”muut lampaat” ovat niitä, jotka tulevat kristityiksi ei-juutalaisista eli pakanoista, ja että sekä uskovat juutalaiset että uskovat pakanat tulevat ”yhdeksi laumaksi” ”yhden paimenen” alaisuudessa yhdessä hengellisessä tarhassa. Mutta tämä opetus on ristiriidassa muiden aihetta käsittelevien raamatunkohtien kanssa. Vaikkei apostoli Johannes mainitsekaan sitä evankeliumikertomuksessaan, niin Jeesus puhui valtakuntansa alaisuudessa olevasta maanpäällisestä paratiisista ja hän sanoi toisten olevan ”lampaita” hänen taivaallisten perijätovereittensa ”pienen lauman” lisäksi. Kun Jeesus esitti silloin tulevaisuudessa olevan läsnäolonsa ja asiainjärjestelmän päättymisen ”tunnusmerkkiä” koskevan profetiansa, hän päätti sen Matteuksen kertomuksen mukaan lampaita ja vuohia koskevaan vertaukseen. Nämä ”lampaat” olivat eri asia kuin Kristuksen hengelliset ”veljet”, joille nämä lampaankaltaiset tekevät hyvää. – Luuk. 23:43; Matt. 24:3; 25:31–46.
7. Miksi Johannes saattoi hyvinkin muistaa Jeesuksen vertauksen lampaista ja vuohista ja ymmärtää ”tähän tarhaan” kuuluvien lukumäärän?
7 Vertaus oli tuttu apostoli Johannekselle, sillä hän ja hänen veljensä Jaakob sekä myös Pietari ja Andreas myötävaikuttivat Jeesuksen profetian esittämiseen, koska he kysyivät häneltä yksityisesti ”tunnusmerkkiä”, ja Johannes kuuli profetian kokonaisuudessaan. (Mark. 13:3, 4) Kun hän siis merkitsi muistiin ”muita lampaita” koskevat Jeesuksen sanat, hänen mieleensä saattoi hyvinkin palautua Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista. Hän oli se iäkäs apostoli, jolle annettiin Ilmestys, joka paljasti että hengellisen Israelin kahteentoista sukukuntaan kuuluisi vain 144 000 jäsentä. Siten hän tiesi, että ”pienen lauman” sisältävässä ”lammastarhassa” olisi vain rajallinen määrä kaikista pelastuneista.
8. Mihin apostoli Paavali vertaa hengellisen Israelin kahtatoista sukukuntaa puun yhteydessä, ja mitä ”puun” pääosat olivat esikuvassa?
8 Roomalaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali vertaa hengellisen Israelin kahtatoista sukukuntaa viljellyn öljypuun oksiin. Tämän vertauskuvallisen öljypuun juurta esikuvasi patriarkka Aabraham, Israelin kansan esi-isä lihan mukaan. Puun runko kuvasi sen tähden seuraavia patriarkkoja, Iisakia, Jaakobia ja luonnollisen Israelin kahdentoista sukukunnan kahtatoista patriarkaalista päätä. (Apt. 7:8) Rungosta kasvavat oksat kuvasivat luonnollisen, ympärileikatun Israelin kahdentoista sukukunnan juutalaisia jäseniä. Nämä olivat luonnollisesti sen Aabrahamille annetun lupauksen perillisiä, joka koski ”siementä”, jonka välityksellä kaikki maapallon suvut ja kansat tulisivat siunatuiksi saadakseen ikuisen elämän. Siitä syystä luonnolliset ympärileikatut juutalaiset tulivat ensimmäisiksi, joilla oli tilaisuus muodostaa ’Aabrahamin siemen’.
9. Keitä olivat vertauskuvalliset ”oksat”, ja kuka sen tähden oli todellinen ”juuri” ja kuka puun runko?
9 Nyt me tiedämme, että tämä ”siemen” on hengellinen siemen, johon kuuluvat Jehova Jumala on siittänyt hengellisiksi lapsikseen. Hän oli hengellisen öljypuun todellinen ”juuri”. Hänen Poikansa Jeesus Kristus oli tämän Suuremman Aabrahamin, Jehova Jumalan, ”siemenen” pääjäsen, ja siten tämän vertauskuvallisen öljypuun runko kuvasi Jeesusta Kristusta. Puun ”oksat” kuvaisivat siis uskollisia opetuslapsia, joista tulee hänen perijätovereitaan hengellisen ’Aabrahamin siemenen’ vähäisempinä jäseninä. Oliko ”oksien” määrä sitten rajoittamaton?
10. Miten Paavali Roomalaiskirjeen 11:11–32:ssa osoittaa, että tässä vertauskuvallisessa öljypuussa olisi vain rajallinen määrä ”oksia”?
10 Apostoli Paavali osoittaa, että tuossa hengellisessä öljypuussa oli oleva vain rajallinen määrä ”oksia”. Miten? Hän mainitsee, että kun yksi luonnollisista oksista katkaistiin, puu ei kasvattanut siihen toista luonnollista oksaa. Sen sijaan sen paikalle oksastettiin oksa villistä öljypuusta. Tämä oksastettu villin öljypuun oksa ei siis lisännyt puussa olevien oksien määrää. Puun rungossa olevien oksien määrä pysyi samana. Niinpä kun luonnollisia, ympärileikattuja juutalaisia katkaistiin pois tästä hengellisestä puusta siksi, että he epäuskoisina hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen Suuremman Aabrahamin Pääsiemenenä, niin näiden katkaistujen luonnollisten ”oksien” tilalle oksastettiin ei-juutalaisia eli pakanoita. – Room. 11:11–32.
11. Miten Paavali Galatalaiskirjeen 3:26–29:ssä osoittaa, että hengellisen Israelin laumassa olevia ei tule luokitella juutalaisiin ja pakanoihin?
11 On siis aivan oikein, että Aabrahamin kanssa tehdyn liiton puun oksia ei pidetä luonnollisina juutalaisina ja vierasmaalaisina pakanoina. Heitä kaikkia on pidettävä hengellisinä israelilaisina. Juuri apostoli Paavali mainitsee tämän seikan. Käsiteltyään Aabrahamille annettua lupausta ja Aabrahamin siementä hän jatkaa sanoen: ”Te olette näet kaikki Jumalan lapsia Kristukseen Jeesukseen kohdistuvan uskonne välityksellä. Sillä kaikki te, jotka kastettiin Kristukseen, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miespuolista eikä naispuolista, sillä te olette kaikki yhtä persoonaa Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Sitä paitsi jos te kuulutte Kristukselle, niin olette todella Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen kannalta katsoen.” – Gal. 3:8, 16, 26–29.
12–14. a) Kenet Paavali osoittaa Galatalaiskirjeen 4:21–31:ssä galatalaiskristittyjen hengelliseksi äidiksi? b) Paneeko Paavali siis painoa ”tässä tarhassa” olevassa ”pienessä laumassa” esiintyvään juutalaiseen ainekseen?
12 Apostoli Paavali kirjoitti kirjeen galatalaisille noin vuosina 50–52. Tämä oli ainakin seitsemäntoista vuotta sen jälkeen kun Jehova oli naulannut lakiliiton puuhun, johon hänen Poikansa Jeesus Kristus paaluunnaulittiin. Galatian seurakunnissa oli kuitenkin joitakin kristittyjä, jotka halusivat Mooseksen Siinainvuorella Arabiassa välittämän lakiliiton lain orjuuteen. Tässä suhteessa he halusivat seurata niitä kristillisyyttä vastustavia juutalaisia, jotka pitivät tiukasti kiinni maallisesta Jerusalemista ja kuningas Herodes Suuren sinne rakennuttamasta aineellisesta temppelistä. Sama kuningas yritti surmauttaa Jeesuslapsen. Tätä Jerusalemia oli esikuvannut Haagar, Aabrahamin orjatar, ja se oli kuin äiti niille juutalaisille, jotka edelleen halusivat pysyä Mooseksen lain orjuudessa sen sijaan että olisivat hyväksyneet Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Mooseksen. Niinpä Paavali kirjoitti tämän johdosta:
13 ”Mutta ylhäällä oleva Jerusalem on vapaa, ja se on meidän äitimme. . . . Nyt me, veljet, olemme lupauksen lapsia, samoin kuin Iisak oli. . . . Siksi, veljet, emme ole palvelustytön, vaan vapaan vaimon lapsia. Sellaiseen vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää sen tähden lujina älkääkä antako sitoa itseänne jälleen orjuuden ikeeseen.” – Gal. 4:21–5:1.
14 Iisak, Aabrahamin poika, ei ollut juutalainen eli israelilainen. Hän oli Aabrahamin vapaan vaimon Saaran poika ja oli Jaakobin isä, jolle annettiin nimi Israel ja josta tuli Juudan isä. Kristityt, jotka kuuluvat ”pieneen laumaan” tässä Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”tarhassa”, ovat Iisakin kaltaisia, koska he ovat Aabrahamille annetun lupauksen perillisiä. Heidän hengellinen äitinsä, jota esikuvasi Saara, heprealaisen Iisakin äiti, joka ei ollut juutalainen, on taivaallinen Jerusalem.
15, 16. Sanooko Jeesus Johanneksen 10:16–18:ssa, että hänen täytyy tuoda ”muut lampaat” samaan ”tarhaan”, jotta olisi ”yksi paimen”?
15 Puhuttuaan ”lammastarhasta”, johon kuuluvat ’Aabrahamin siemen’ -yhteisön jäsenet, Jeesus ryhtyy käsittelemään uutta asiaa, kun hän sanoo: ”Ja minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen. Tämän vuoksi Isä rakastaa minua, koska minä annan sieluni, jotta saisin sen takaisin. Kukaan ei ole ottanut sitä pois minulta, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin. Tästä olen saanut käskyn Isältäni.” – Joh. 10:16–18.
16 Huomaamme, ettei Jeesus sano, että hänen ”täytyy tuoda” nuo ”muut lampaat” ”tähän tarhaan”. Sen sijaan hän sanoo, että ”niistä tulee yksi lauma”, koska on vain ”yksi paimen”.
17. Mitä voidaan väittää sen perusteella, että Jeesus siirtyy joustavasti ja keskeytyksettä ”tämän tarhan” käsittelemisestä puhumaan ”muista lampaista”, mutta pitääkö tämä välttämättä paikkansa?
17 Koska Jeesus siirtyy niin joustavasti ”tämän tarhan” käsittelemisestä ”muiden lampaitten” esittelemiseen, niin lukija saattaisi olla taipuvainen ajattelemaan, että nämä kaksi toimintaa seuraavat toisiaan nopeasti, ilman pitkää, ainakaan vuosisatojen mittaista aikaväliä, ja että siitä syystä Jeesuksen täytyy tarkoittaa ei-juutalaisten, pakanoitten, tuomista ”tähän tarhaan” kristillisen seurakunnan apostolienaikaista laajentumista koskevan historian mukaisesti. Siksi tehtäisiin ehkä sellainen johtopäätös, ettei Jeesus tässä esittänyt kauaskantoista ennustusta jostakin etäiseen aikaan liittyvästä. Mutta sellaisen johtopäätöksen ei tarvitse välttämättä olla oikea. Se ei tee eroa ”tämän tarhan” ja ”yhden lauman” välillä. – Vrt. Ilm. 7:8, 9.
18. Kykenikö Jeesus esittämään kauaskantoisen profetian, ja mitä ensin tapahtuvaa maapallon kaikkien sukujen siunaamisen täytyy odottaa?
18 Jeesuksella oli profeetallisen näkemyksen lahja, ja siksi hän kykeni esittämään vertauksensa lampaista ja vuohista, vaikka se oli toteutuva 1 900 vuotta myöhemmin. Hän oli luvatun ’Aabrahamin siemenen’ perusjäsen ja sen tähden erittäin kiinnostunut ihmiskunnan kaikkien sukujen ja kansojen pelastumisesta siten että ne tulisivat ikuisesti siunatuiksi tämän siemenen välityksellä. Siunauksen saamista täytyi odottaa, kunnes hänen alaisuudessaan olevan 144 000 jäsentä käsittävän ’Aabrahamin siemen’ -yhteisön lukumäärä tulisi täyteen. Se oli kestävä 1 900 vuotta, kuten historialliset tosiasiat osoittavat. Tosin ne, jotka hankkisivat siunauksen itselleen, olisivat kaikkiin sukuihin ja kansoihin kuuluvia lampaankaltaisia, mutta he olisivat ”muita lampaita”, koska he eivät kuuluisi Aabrahamille annetun lupauksen perillisten ”tarhaan”. He eivät siis voisi olla hengellisiä israelilaisia vaan suhteellisesti puhuen he olisivat pakanoita.
19. Ketkä muodostavat Ilmestyksen 7:9–17:ssä kuvaillun ”suuren joukon” sen valossa, mitä luvun alkuosassa esitetään?
19 Täysin tämän mukaista on se, että kun apostoli Johannes oli nähnyt hengellisen Israelin kahdentoista sukukunnan sinetöimisen, mikä kuvaillaan Ilmestyksen 7:1–8:ssa, hän näki näyn lukemattomasta ”suuresta joukosta”, johon kuuluvat eivät ole hengellisiä israelilaisia ja jotka sen tähden ovat ”muita lampaita”. Heidän nähtiin seisovan Jumalan valtaistuimen edessä ja sanovan: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” Näiden sanotaan varjeltuvan ”suuressa ahdistuksessa”, ja he ryhtyvät suorittamaan Jehova Jumalalle pyhää palvelusta hänen temppelissään päivät ja yöt. ”Hyvä paimen” huolehtii rakkaudellisesti näistä ”muista lampaista”, sillä me luemme: ”Karitsa . . . on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille.” – Ilm. 7:9–17.
20. Milloin ja missä ”suurta joukkoa” koskevan näyn täyttyminen alkoi, ja mikä siitä oli osoituksena?
20 Tämän Ilmestyksen 7. luvussa esitetyn järjestyksen mukaisesti vuoden 1935 keväällä, johon mennessä oli eletty 20 vuotta vuonna 1914 alkanutta ”asiainjärjestelmän päättymistä”, esitettiin selitys Ilmestyskirjan ”suurta joukkoa” koskevaan näkyyn. Se tapahtui 31. toukokuuta 1935 Amerikan yhdysvaltojen pääkaupungissa pidetyssä konventissa. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti J. F. Rutherford esitti tilaisuudessa puheen aiheesta ”Suuri joukko” ja selitti, ettei se ollut toissijainen taivaallinen luokka, vaan maallinen luokka, ”hyvän paimenen” ”muut lampaat”. Aineisto julkaistiin myöhemmin Vartiotorni-lehdessä. Silloin ”hyvä paimen” alkoi tosiaan tuoda ’muita lampaitaan’, ja he alkoivat kuunnella hänen ääntään ja seurata häntä, sillä Ilmestyksen 7:9–15:n selityksen jälkeisenä päivänä vertauskuvasi vesikasteella 840 henkeä antautuneensa Jumalalle Kristuksen kautta. Suurin osa heistä tunnusti olevansa Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa”.
21. a) Keiden muiden puolesta ”hyvä paimen” siis antoi sielunsa kuin ”pienen lauman” puolesta? b) Miten tämä paimen sai sielunsa takaisin ja kenen rakkauden ilmauksena?
21 ”Hyvä paimen” antoi ”sielunsa” myös näiden ”muiden lampaitten” puolesta, jotka eivät kuulu Aabrahamille annetun lupauksen perillisten ”tarhaan”. Apostoli Johannes, joka kuului Aabrahamin ”siemenen” luokkaan, kirjoitti: ”Hän [Jeesus Kristus] on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.” (1. Joh. 2:1, 2) Jehova Jumala, taivaallinen Isä, rakasti Poikaansa tämän takia. Ymmärtäessään sydämessään tämän Jeesus, ”hyvä paimen”, sanoi niiden edessä, jotka vihasivat häntä juutalaisten keskuudessa: ”Tämän vuoksi Isä rakastaa minua, koska minä annan sieluni, jotta saisin sen takaisin.” (Joh. 10:17) Isä osoitti rakkautensa itsensä uhrannutta ”hyvää paimenta” kohtaan herättämällä hänet kuolleista kolmantena päivänä. Tällä tavalla Jumalan Poika sai ”sielunsa” eli olemuksensa takaisin, mutta taivaallisella elämän tasolla.
22. Miksi kukaan ei ollut ottanut Jeesuksen ihmissielua häneltä pois siihen mennessä, kun hän esitti Johanneksen 10:18:aan muistiin merkityt sanat, vaikka sellaisia yrityksiä tehtiinkin?
22 Siihen mennessä kun Jeesus puhui ”muista lampaista”, oli tehty monta yritystä tämän ”hyvän paimenen” elämän riistämiseksi. Mutta hän ei tehnyt koskaan mitään sellaista, mikä olisi ansainnut kuoleman ihmisten käsissä. Sen tähden hän sanoi: ”Kukaan ei ole ottanut sitä pois minulta, vaan minä annan sen omasta aloitteestani. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta saada se takaisin. Tästä olen saanut käskyn Isältäni.” – Joh. 10:18.
23. Milloin Jeesus antoi ihmissielunsa omasta aloitteestaan ja miksi?
23 Muutamaa kuukautta myöhemmin saatiin tästä lausunnosta todistus. Sinä yönä, jona Jeesus kavallettiin Getsemanen puutarhassa ja jolloin opetuslapsi Pietari yritti suojella häntä miekan avulla, Jeesus sanoi: ”Luuletko, etten voi vedota Isääni, niin että hän toimittaisi minulle heti paikalla enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, että näin täytyy tapahtua?” (Matt. 26:53, 54) Niinpä kun Jeesus antoi apostoleittensa paeta viereltään, hän antoi itsensä omasta aloitteestaan väkijoukon käsiin, joka tuli pidättämään häntä ja tekemään viimeisen yrityksen hänen surmauttamisekseen. Täten menettelemällä Jeesus ei heittänyt hukkaan elämäänsä.
24. Minkä täyden vallan sielunsa suhteen Jeesus oli saanut Isältään, ja miten viimeinen yritys tämän vallan käytön estymiseksi epäonnistui?
24 Jeesus oli saanut taivaalliselta Isältään vallan ryhtyä tähän menettelyyn, mutta sen tekeminen jätettiin hänen oman vapaan tahtonsa varaan. Hänen valtansa saada sielunsa takaisin ylösnousemuksen välityksellä riippui siitä, että hän itse halukkaasti antoi sen. Koska hän antoi sielunsa kuolemaan, hänen taivaallinen Isänsä soi hänelle vallan saada se takaisin siltä Ainoalta, joka voi herättää hänet kuolleista. Mikään mahti taivaassa tai maan päällä ei voinut tehdä tyhjäksi tätä Jeesuksen valtaa saada ”sielunsa” eli elämänsä takaisin. Niinpä hallitsijan sinetti siinä suuressa kivessä, joka sulki pääsyn hautaan, johon hänet haudattiin sen jälkeen kun hän kuoli puulla, ja sotilasvartio, joka asetettiin haudalle, jotteivät hänen opetuslapsensa varastaisi kuollutta ruumista, eivät voineet estää Jeesusta käyttämästä tätä Jumalan antamaa valtaa kolmantena päivänä. – Matt. 27:62–28:15.
25. Miten Jeesus voi käyttää ihmiselämäänsä ihmiskunnan hyväksi, koska hän ei menettänyt sitä tottelemattomuuden vuoksi Jumalaa kohtaan?
25 Jeesusta velvoitti todellisuudessa taivaallisen Isänsä käsky kaiken tämän tekemisessä. Niinpä Jehova Jumala kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen antoi tälle tottelevaiselle Pojalleen käskyn nousta kuolleista ja ottaa elämä takaisin henkimaailmassa taivaallisen Isänsä kanssa. Koska hän ei ollut menettänyt ihmiselämäänsä tottelemattomuuden vuoksi Jumalaa kohtaan, hän sai myös oikeuden täydelliseen ihmiselämään, jotta hän saattoi esittää sen Jehova Jumalalle hänen taivaallisessa temppelissään ja sovittaa koko maailman synnin.
26. a) Mikä täten tuli mahdolliseksi kaikille maapallon suvuille? b) Milloin Jeesuksen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” alkoi huomattavalla tavalla tulla siunatuksi?
26 Täten avautui maailman kaikille suvuille ja kansoille mahdollisuus ’tulla siunatuiksi’ ’Aabrahamin siemenen’ Pääjäsenen välityksellä. (1. Moos. 12:1–3; 22:15–18) Hyvän Paimenen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” alkoi ’tulla siunatuksi’ hänen välityksellään, kun siihen kuuluvat antautuivat Jehova Jumalalle hänen kauttaan ja vertauskuvasivat tämän antautumisensa vesikasteella. Sitten he kuuntelivat Hyvän Paimenen ääntä ja seurasivat häntä yhdessä Aabrahamin siemenen voidellun jäännöksen kanssa. Tämä alkoi merkittävässä määrin Washingtonin (D.C.) konventissa vuonna 1935. Siitä lähtien voideltu jäännös on lausunut tervetulleiksi kaikki ”muut lampaat”, ja, kuten Jeesus ennusti, on tullut ”yksi lauma” ”yhden paimenen” alaisuudessa.
27. Keistä muista kuin ”suuressa ahdistuksessa” elossa säilyvästä ”suuresta joukosta” tulee Hyvän Paimenen ”muita lampaita” ja milloin?
27 ”Yhden paimenen”, valtaistuimella istuvan Jeesuksen Kristuksen, tuhatvuotisen hallituskauden aikana kaikki ihmiskunnan lunastetut kuolleet herätetään kuolonunestaan ja he saavat tilaisuuden ’tulla siunatuiksi’ tulemalla osaksi Hyvän Paimenen ”muita lampaita”. Näiden joukossa tulee olemaan myös entinen ”lammastarhan” ”ovenvartija”, joka edusti Aabrahamin kanssa tehtyä liittojärjestelyä, nimittäin Johannes Kastaja. (Joh. 10:1–3) Jeesus johdattaa tottelevaiset ”elämän vetten lähteille”. Niiden ”suuri joukko”, jotka säilyvät elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, tulee olemaan siunaukseksi kuolleista herätettäville miljardeille ihmisille, jotta nämä voisivat käyttää hyväkseen ”elämän vetten lähteitä”. (Ilm. 7:9–17) Kaikki lampaankaltaiset voivat liittyä ”suureen joukkoon” ja sanoa: ”Pelastuksesta saamme kiittää Jumalaamme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsaa.” – Ilm. 7:10; 20:11–14.
[Kaavio s. 26]
(Ks. painettu julkaisu)
Jehovan järjestely ’lampaittensa’ suhteen
1) ”Hyvä paimen”: Jeesus Kristus, joka antaa sielunsa ”lampaitten” puolesta
2) ”Ovenvartija”: Johannes Kastaja, joka esittelee ”paimenen” ”lampaille”
3) ”Lammastarha”: Aabrahamin kanssa tehdyn liittojärjestelyn mukainen Valtakunta-tarha
4) Tässä tarhassa olevat ”lampaat”: ”pieni lauma”, joka koostuu juutalaisista ja pakanoista
5) ”Lampaiden ovi”: Jeesus
6) ”Vieras”, ”varas” ja ”palkkalainen”: luopioita ja vääriä paimenia
7) ”Muut lampaat”: ”suuri joukko” ja muut, jotka perivät Valtakunnan maallisen valta-alueen
(Ks. myös ”The Watchtower” 15. 5. 1946 s. 147–158.)