Kristuksen kuoleman muiston vietto
– miksi? milloin? miten? ketkä? missä?
YKSI monista Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrotuista merkityksellisistä ja todella liikuttavista tapahtumista on patriarkka Aabrahamin menettely poikansa Iisakin uhraamiseksi.
Mikä koetus kohtasikaan Aabrahamia, kun hän kuuli Jumalan sanovan: ”Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja . . . uhraa hänet . . . polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”! (1. Moos. 22:2, 3) Lujan uskonsa vuoksi Aabraham kesti tämän koetuksen luottaen siihen, että Jumala voisi herättää Iisakin kuolleista täyttääkseen hänen jälkeläistään koskevan jumalallisen lupauksen. (1. Moos. 12:2, 3; 21:12; Hepr. 11:17–19) Tällä tavalla Aabraham esitti hienon kuvauksen siitä, miten Jehova Jumala uhraisi ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, jota hän samoin rakasti hyvin paljon. – Joh. 3:16; Gal. 3:16.
Mutta oletko tiennyt, että myös Iisak kesti menestyksellisesti suuren koetuksen tuossa tilanteessa? Hän oli silloin erittäin todennäköisesti voimakas nuori mies. Jos hän olisi halunnut, hän olisi voinut helposti vastustaa isäänsä ja juosta karkuun. Mutta hän ei tehnyt siten, vaan oli tottelevaisesti alamainen isälleen. Siten menetellessään Iisak kuvasi hyvin sitä, miten Jeesus Kristus alistuisi taivaallisen Isänsä tahtoon aina kuolemaansa saakka teloituspaalussa, niin kuin hän sanoikin: ”Ei . . . niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” – Matt. 26:39; Fil. 2:5–8.
Miten paljon saatiinkaan aikaan, kun Jeesus tottelevaisesti alistui taivaallisen Isänsä tahtoon! Kuten Jobin kirjan 1. ja 2. luvusta voidaan nähdä, Saatana Panettelija oli pilkannut Jehova Jumalaa, ettei Hän voisi panna maan päälle ihmisiä, jotka säilyttäisivät nuhteettomuutensa Häntä kohtaan. Jobin kaltaiset uskolliset ihmiset todistivat Panettelijan valehtelijaksi. Mutta voisiko joku toinen Eedenissä olleen täydellisen Aadamin kaltainen täydellinen ihminen säilyttää virheettömän nuhteettomuuden, vaikka Aadam ei ollut säilyttänyt. Kumman vika tämä epäonnistuminen oli ollut? Jumalan vai ihmisen? Koska Jeesus täydellisenä ihmisenä pysyi täysin nuhteettomana, hän todisti, että Jehova Jumala oli oikeudenmukainen ja oikeassa tehdessään Aadamin ikuisen elämän riippuvaiseksi täydellisestä tottelevaisuudesta. Jeesus todisti, ettei Aadamin synninteko ollut Jumalan vika, vaan ihmisen. Jeesus saattoi siten kunniaan taivaallisen Isänsä oikeutettuna Suvereenina. Tämän hän suoritti Isänsä hyväksi pysymällä nuhteettomana kuolemaan asti.
Entä mitä Jeesus suoritti ihmiskunnan hyväksi? Hän varasi kuolemallaan sovitusuhrin, joka ottaa pois maailman synnin ja antaa perusteen ihmiskunnan ennallistamiselle täydellisyyteen. (1. Joh. 2:2) Tämä ennallistaminen tulee tapahtumaan maallisessa paratiisissa Jumalan valtakunnan välityksellä. (Matt. 6:10; 20:28) Suurena Opettajana Jeesus teki myös Isänsä tahdon tunnetuksi meille; hyvä esimerkki siitä on hänen vuorisaarnansa. (Matt. 5:1–7:28) Lisäksi hän antoi täydellisen mallin seuraajilleen: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan.” – 1. Piet. 2:21.
MIKSI MUISTONVIETTO?
Epäilemättä Jeesus kärsi paljon. Niinpä hän kerrankin sanoi: ”Todellakin, minulla on kaste, jolla minut on kastettava, ja kuinka minua ahdistaakaan, kunnes se on päättynyt!” Toisinaan hän rukoili Jumalaa ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. (Luuk. 12:50; Hepr. 5:7) Ja mikä suunnaton taakka olikaan Jeesuksen kannettavana viimeisenä iltana, jonka hän oli ihmisenä maan päällä! Hän tiesi, mikä hänen taivaallisen Isänsä tarkoitus oli hänen suhteensa, mutta hän tiesi myös, että hänen täytyi osoittautua uskolliseksi koetuksessa. Hän olisi voinut epäonnistua. Mitä häpeää hänen epäonnistumisensa olisikaan merkinnyt hänen Isälleen ja mitä menetystä ihmiskunnalle! Mutta hän pysyi täysin nuhteettomana. Kaiken sen vuoksi, mitä hän siten aikaansai sekä Jehova Jumalalle että ihmiskunnalle, on tosiaan mitä sopivinta viettää hänen kuolemansa muistoa.
KUINKA USEIN? MILLOIN?
Jotkin uskonsuunnat kristikunnassa viettävät Kristuksen kuoleman muistojuhlaa päivittäin, toiset viikoittain ja toiset neljännesvuosittain. Mutta eikö suurten ja merkityksellisten tapahtumien muistoa vietetä tavallisesti vuosittain? Siten vietettiin pääsiäistä sen muistoksi, kun israelilaiset vapautuivat Egyptin orjuudesta. Sitä vietettiin kerran joka vuosi juuri sinä päivänä, jona se tapahtui, nimittäin raamatullisen niisankuun 14. päivänä. Ja niisankuun 14. päivänä vuonna 33 Jeesus asetti kuolemansa muiston vieton, sillä hän kuoli myöhemmin samana päivänä. On siksi johdonmukaista ja sopivaa, että hänen kuolemansa muistoa vietetään kerran vuodessa juuri sinä päivänä. Tänä vuonna niisanin 14. päivä on sunnuntaina 3. huhtikuuta auringonlaskun jälkeen. Miksi auringonlaskun jälkeen? Koska muinaisina raamatullisina aikoina vuorokausi kesti auringonlaskusta auringonlaskuun. Vaikka siis aurinko laskisi myöhäänkin pohjoisilla leveysasteilla, muistonviettoleivän ja -viinin varsinaisen tarjoamisen tulisi tapahtua auringonlaskun jälkeen.
KETKÄ VIETTIVÄT?
Asettaessaan kuolemansa muiston vieton Jeesus otti leivän (todellisuudessa suuren pyöreän vohvelinohuen leivän) ja taittaessaan sen sanoi: ”Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.” (Matt. 26:26) Mitä ruumista Jeesus tässä tarkoitti? Lihaa ja verta olevaa omaa ruumistaan, sillä hänhän antoi liharuumiinsa maailman elämän puolesta. Leivän happamattomuus kuvasi Jeesuksen synnittömyyttä. Sen vuoksi muistonvietossa käytetyn leivän tulisi olla happamatonta, siinä ei tulisi käyttää hiivaa eikä siinä tulisi olla mitään muita aineksia kuin jauhoja ja vettä. – Joh. 6:51; 1. Kor. 5:7, 8; 1. Piet. 2:22.
Seuraavaksi Jeesus otti viinimaljan ja esitettyään kiitosrukouksen hän ojensi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun ’liiton vertani’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.” (Matt. 26:27, 28) Näistä sanoista saamme tietää, että Jeesuksen vuodatettu veri palvelee kahta tarkoitusta. Ensinnäkin se aikaansaa ihmisten puhdistamisen synnistä. (1. Joh. 1:7) Ja toiseksi sen avulla saatetaan voimaan uusi liitto Jumalan ja kristillisen seurakunnan välillä, samoin kuin vanha lakiliitto Jumalan ja Israelin kansan välillä saatettiin voimaan siten, että Mooses pirskotti eläinten vuodatettua verta. (Hepr. 9:19, 20) Aivan samoin kuin Jeesus käytti puhdasta käynyttä punaviiniä edustamaan täydellistä elämänvertaan ihmisenä, niin nykyäänkin muistonvietossa käytetyn viinin tulisi olla puhdasta punaviiniä, johon ei ole lisätty mitään sen väkevöimiseksi, makeuttamiseksi tai maustamiseksi.
KETKÄ OSALLISTUVAT?
Keiden on sopivaa ottaa osaa näihin vertauskuviin? Jeesus asetti muistonvieton, kun läsnä olivat vain hänen yksitoista uskollista apostoliaan. Sen jälkeen hän sanoi heille, että hän menisi pois valmistamaan heille sijaa taivaisiin. (Joh. 14:1–3) Ja hän sanoi heille myös, että hän tekisi heidän kanssaan liiton valtakunnasta. (Luuk. 22:28–30) Siksi vain ne, jotka odottavat pääsevänsä Jeesuksen kanssa hänen taivaalliseen Valtakuntaansa ja jotka myös ovat uudessa liitossa, osallistuvat Herran illalliseen, joksi sitä myös kutsutaan. – Luuk. 12:32; Hepr. 8:10–13; 1. Kor. 11:20.
Näistä osallistujista luemme edelleen: ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Jos siis olemme lapsia, olemme myös perillisiä: tosiaankin Jumalan perillisiä, mutta Kristuksen perijätovereita, edellyttäen että kärsimme yhdessä hänen kanssaan, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Room. 8:16, 17) Kirjoittaessaan tällaisille kristityille Paavali antoi ohjeita sopivasta muistonviettotavasta. Hän sanoi heistä edelleen, että ylösnousemuksessa heidät puettaisiin turmeltumattomuuteen ja kuolemattomuuteen. (1. Kor. 11:20–34; 15:50–54) Täten voidaan ymmärtää, että vain ne, joilla on tämä taivaallinen toivo, voivat aiheellisesti osallistua muistonviettoleipään ja -viiniin.
KETKÄ MUUT HYÖTYVÄT?
Jeesuksen Kristuksen seuraajilla voi olla kahdenlainen päämäärä. Tämä ilmenee siitä, että Raamattu mainitsee Jumalan kansan nauttivan sekä taivaallisesta kirkkaudesta että maallisista paratiisiolosuhteista. (Ilm. 20:4, 6; 21:3, 4) Jeesus puhui näistä kahdesta luokasta kahtena laumana, joista lopulta tulee yksi lauma. (Joh. 10:16) Samoin me luemme ihmisluomakunnan hartaasti odottavan hengellisten ”Jumalan lasten” ilmi tulemista. (Room. 8:19–21) Näistä lapsista sanotaan myös, että he ovat ”ensi hedelmä Jumalalle ja Karitsalle”, mikä ilmaisee, että on muutakin, myöhempää ”hedelmää”. (Ilm. 14:1, 4) Tähän viittaavat myös henkeytetyt sanat, joiden mukaan Jeesus Kristus ”on sovitusuhri meidän syntiemme edestä, eikä kuitenkaan vain meidän, vaan myös koko maailman syntien”. (1. Joh. 2:2) Tämä ero näkyy myös siitä, että Valtakunnan perillisiä verrataan Aabrahamin siemeneen, joka on siunaava kaikki maan suvut. – 1. Moos. 22:17, 18; Gal. 3:29.
On sen tähden ilmeistä, ettei niiden, joilla on maallinen toivo, ”muiden lampaitten” ”suuren joukon”, joka ei ole uudessa liitossa, tule osallistua leipään ja viiniin muistonvietossa. Onko heidän läsnäolollaan sitten mitään tarkoitusta? On totisesti! Voisimme verrata sitä jossain mielessä vuotuiseen hääpäivän viettoon. Se koskee tietysti pääasiassa avioparia, mutta aviopuolisot voivat hyvin kutsua muitakin, ystäviään ja sukulaisiaan, jakamaan heidän onnellisuutensa. (Vrt. Ilm. 19:6, 7.) Ne, joilla on maallinen toivo, ovat hyvin kiinnostuneita siitä, mikä koskee taivaallisen toivon omaavia; he kunnioittavat onnellisina tilaisuutta läsnäolollaan.
Tulevaisuudentoivostaan riippumatta kaikki voivat varmasti saada paljon hyötyä läsnä olemisesta. Tätä tilaisuutta käytetään aina sen suurenmoisen rakkauden ominaisuuden selostamiseen, jota Jehova Jumala osoitti antaessaan Poikansa lunastajaksemme. Siinä tähdennetään myös Jeesuksen rakkauden syvyyttä, kun hän antoi elämänsä puolestamme, samoin kuin hänen seuraajilleen antamaansa hyvää esimerkkiä. (Joh. 15:12, 13; 1. Kor. 15:3) Raamattu ilmaisee edelleen, että Herran illallinen on tilaisuus, jolloin kaikki läsnä olevat voivat suorittaa itsetutkistelua. Ja sen tulisi erityisesti koskea heidän rakkauttaan toisiaan kohtaan, sillä Jeesus sanoi tuossa tilaisuudessa: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” Varmaankin tämän rakkauden ominaisuuden, jota Jehova Jumala ja Jeesus Kristus niin huomattavalla tavalla ilmaisivat, tulisi olla tunnusomaista kaikille kristityille mikä tahansa heidän toivonsa sitten onkin. – Joh. 13:34, 35.
MISSÄ OLLA LÄSNÄ?
Kristuksen kuoleman muiston vietto on iloitsemisen aikaa. Jeesushan pystyi sanomaan apostoleilleen tuolla muistettavalla yhteisellä illallisella: ”Minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Säilyttämällä nuhteettomuutensa Jeesus todisti Panettelijan valehtelijaksi ja Jumalan totuudelliseksi, mikä totisesti oli ilon aihe. Piakkoin Jehovan todistajilla on ilo viettää Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa yli 40 000 seurakunnassa kautta maapallon. Arvostatko sinä kaikkea sitä, mitä Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat tehneet hyväksesi, tai haluatko saada siitä lisää tietoa? Jos vastaat myöntävästi, niin olet tervetullut johonkin Jehovan todistajien valtakunnansaliin auringonlaskun jälkeen sunnuntaina 3. huhtikuuta 1977 ollaksesi läsnä tässä Kristuksen kuoleman muiston vietossa Jehova Jumalan ylistykseksi ja omaksi hengelliseksi hyvinvoinniksesi.