Jeesus, ”vihamielisyyden kohde”, puolustaa Jehovan jumaluutta

”Ajatelkaa . . . tarkoin häntä, joka on kestänyt sellaista vastustavaa puhetta, mitä syntiset ovat esittäneet omia etujaan vastaan.” – Hepr. 12:3, Um.

 1. Miksi Jeesus voidaan kuvailla alustavalla tavalla Suuremmaksi Jobiksi?

NIMI Job merkitsee ’vihamielisyyden kohde’.a Miten täsmällisesti Job koetuskokemuksissaan osoittautuikaan Saatanan ja hänen babylonilaistuneiden uskonnollisten ystäviensä taholta tulevan vihamielisyyden kohteeksi! Koko tämä tapahtumasarja osoittautuu nyt yksityiskohtaiseksi profeetalliseksi näytelmäksi, jonka alustava täyttymys keskittyy Suuremman Jobin, Jeesuksen Kristuksen, ympärille. Mutta ennen kuin voidaan tutkia tätä tukevia monia opettavaisia todisteita, on välttämätöntä luoda lyhyt historiallinen silmäys niihin uskonnollisiin olosuhteisiin, jotka kehittyivät Palestiinassa ja sen pakanallisessa ympäristössä niinä viitenä vuosisatana, jotka edelsivät Jeesuksen aikaa. Saatana valmisteli kaikkina noina viitenä vuosisatana kavalia uskonnollisia voimia ja hämmentäviä oppeja, jotka panisivat luvatun ”siemenen” mitä ankarimmalle koetukselle, kun hän ilmestyisi maan päälle. (1. Moos. 3:15) Kuten tulemme näkemään, täydellinen ihminen Jeesus oli erittäin pätevä olemaan Suurempi Job eli ”vihamielisyyden kohde”. Jotta Jehovan suvereenia jumaluutta koskeva kysymys tulisi oikein ratkaistuksi, Jeesus kesti syntisten vihamielisen vastustavan puheen. – Hepr. 12:3.

USKONNOLLINEN LAVASTUS ASETETAAN JEESUSTA VARTEN

 2, 3. a) Miten tuli olemaan kaksi juutalaista keskusta, toinen Palestiinassa ja toinen Babylonissa? b) Millä tavalla juutalainen uskonto levisi, ja minkä ympärille se keskittyi?

² Raamatullisesta ja maallisesta historiasta käy ilmi, että ainoastaan vähemmistö niistä juutalaisista, jotka olivat pakkosiirtolaisuudessa Babylonissa vuosien 607 ja 537 välillä eaa., palasi Jerusalemiin vuonna 537 eaa. ja sen jälkeen ennallistamaan tosi palvontaa siellä ja rakentamaan uudelleen temppeliä Serubbaabelin johdolla. (Esra 2:1, 2) Muutamia vuosia myöhemmin Nehemia tuli avuksi rakentamalla uudelleen Jerusalemin muurin (Neh. 7:1), ja Esra suoritti osansa asettamalla entistettyyn temppeliin papit täydellisiä jokapäiväisiä palveluksia varten. (Esra 7:1–7) Esra johti myös suurta työtä monien pyhien Heprealaisten kirjoitusten luotettavien jäljennösten saamiseksi leviämään. Mutta pakkosiirtolaisjuutalaisten enemmistö halusi jäädä Babyloniaan, mihin he olivat hyvin juurtuneet aineellisesti, vaikka olivatkin hajaantuneet eri puolille maata.b Babyloniin jääneet juutalaiset pitivät voimassa Aabrahamin, Mooseksen ja profeettain tosi uskonnon eräänlaista muotoa, jota voitaisiin kutsua ”hepreismiksi”.

³ Viidenneltä vuosisadalta eteenpäin eaa. monista Babyloniasta ja Palestiinasta olevista juutalaisista tuli liikemiehiä, jotka ryhtyivät liike- ja kauppatoimintaan. He asettuivat perheineen ja sukulaisineen suurten pakanallisten kaupunkien taajoihin osiin pitkin Mesopotamiaa, Egyptiä, Kreikkaa, Roomaa ja lopulta ympäri Välimeren. Tämä merkitsi sitä, että juutalaiskortteleita kehittyi silloin niin kuin nytkin miltei joka osaan sivistynyttä maailmaa. Nämä juutalaiset veivät mukanaan hepreistisen uskontonsa, tavan kokoontua rukoukseen ja tutkimaan ilman temppelimenoja ja uhreja. Koruton kokoushuone oli heidän uskonnollisen elämänsä keskus. Tämä keskus tunnettiin ensin nimellä Beet ha-Keneset (rukoushuone) tai Beet ha-Midraš (tutkimishuone).c Myöhemmin näitä rakennuksia alettiin kutsua kreikan kielen vaikutuksesta kreikkalaisittain synagoogiksi.d

 4. Miten laajalle ulottuvaksi juutalainen maailmannäyttämö lavastettiin Jeesuksen evankeliuminpalvelusta varten?

⁴ Tällä tavalla juutalaiset veivät uskontonsa ”vientitavarana” laajenevaan pakanamaailmaan. Nämä juutalaiset siirtokunnat olivat ajan mittaan Palestiinan ulkopuolella jäsenmäärältään paljon väekkäämmät kuin kotimaan juutalaiset, ja heidät ruvettiin tuntemaan diasporajuutalaisina, ts. ’hajalla asuvina’ juutalaisina. (Jaak. 1:1) Juutalaiset johtivat vuosisatoja innokkaasti suurta lähetysliikettä vieden uskontoaan pakanoille. ”Synagoogat vetivät puoleensa satojatuhansia käännynnäisiä”, kirjoittaa Josephus, ja heistä tuli proselyyttejä.e (Matt. 23:15) Juutalaisten ja pakanoiden miespuoliset käännynnäiset tekivät kerran kolmessa vuodessa pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin juhlille.f Josephus kertoo, että jopa 2 700 000 miestä kokoontui tänne pääsiäiseksi.g Kreikkalaistunut juutalainen Filon kirjoittaa tästä sanoen Jerusalemin olevan ”ei yhden kansan vaan kaikkien kansojen” pääkaupunki.h Näistä syistä voimme käsittää sen maailmannäyttämön laajuuden, mikä lavastettiin Jeesusta varten hänen ollakseen ”vihamielisyyden kohde”.

HELLENISMIN LIHALLISET VAIKUTUKSET

 5, 6. a) Mitä hellenismi oli? b) Miten se vietiin Palestiinaan? c) Minkä lihallisten vaikutusten alaisiksi juutalaiset joutuivat, ja vaikuttiko se heidän uskontoonsa?

⁵ Tutkikaamme nyt, miten itämainen, babylonilaisen uskonnon ajattelu saastutti kaiken tämän juutalaisten esikristillisen uskonnon joko suoranaisesti juutalaisten Babylonin-vankeuden tai ovelammin itämaistuneiden kreikkalaisten välityksellä. Kreikkalaisia kutsuttiin muinoin helleeneiksi, joten heidän sivistystään ja uskonnollista elintapaansa ruvettiin sanomaan hellenismiksi. Monet muinaiset kreikkalaiset filosofit olivat todellisuudessa hellenismin ”profeettoja”, ja heidän eriävät koulukuntansa muodostivat pakanallisen hellenismin eri lahkoja. Hellenismi korosti monissa lahkoissaan asioita, jotka pakanallisesti vetosivat ”lihan himoon” (1. Joh. 2:16), kuten taidetta, musiikkia, tanssia, ruumiinkulttuuria, pelejä, aistillisia elämäntapoja, lihallista onnen etsintää, materialismia, ihmissielun kuolemattomuutta ja pantheonin eli monien jumalien palvontaa. Kun kreikkalaistunut Aleksanteri Suuri valloitti muinaisen maailman, niin ”sen sijaan että kreikkalaiset olisivat riistäneet väestön kukistetuista maista niin kuin Idän valloittajat olivat tehneet, he veivät oman maansa niille”.i Kreikkalaiset veivät siis juutalaisten tavalla hellenistisen kulttuurinsa kaikkiin kansoihin. Esimerkiksi Aleksanterin ja hänen seuraajiensa aikana rakennettiin kymmenen kaupungin sarja, joka tunnettiin Dekapolina (kymmenen kaupunkia), aivan Juudean keskustaan. (Matt. 4:25; Mark. 5:20; 7:31) Tämä tehtiin juutalaisen yhteenkuuluvuudentunteen murtamiseksi. Se sai aikaan ilmapiirin eli maailmallisen hengen, joka oli viettelevästi kyllästetty kavalilla hellenistisillä vaikutteilla. (1. Kor. 2:12) Juutalaisille nuorille nämä kaupungit olivat houkuttelevia paikkoja, missä harrastettiin urheilua ja vedottiin esteettiseen tajuun, eleganssiin, hienostuneisuuteen ja muodon kauneuteen.j Niin virtasi Palestiinaan kreikkalaisia tapoja, kreikkalaisia sanoja ja kreikkalaisia aatteita.

⁶ Mutta kaikki nämä hellenistiset sivistys- ja uskontomuodot olivat jo sekoittuneet itämaisiin eli babylonilaisiin tapoihin, kun Aleksanteri oli valloittanut koko Persian valtakunnan.k ”Kun [hellenismi] sekoittui itämaisiin ajatuksiin, se rappeutui aistillisuuden ja järkeisopin läpeensä sekavaksi kasvannaiseksi.”l Sekä Palestiinassa että diasporassa olevista juutalaisista huomautetaan, että ”juutalaiset alkoivat hitaasti mutta varmasti omaksua ympärillään olevien kansojen uskonnollisia ajatuksia ja katsella raamatunpaikkoja näiden ajatusten vaikutuksen alaisina.”a Tämä merkitsi siis sitä, että varhaisempi hepreismi tuli nyt yhä suuremmassa määrin luopiouskonnoksi juutalaisuuden uskontona kaikkine kasvavine perinteineen ja epäraamatullisine säädöksineen. (Gal. 1:13; Mark. 7:13) Katsokaamme sitten todistuksia, jotka osoittavat, että juutalaisuus babylonilaistui ja sitten jakaantui lahkoihin Jeesuksen aikaan mennessä.

JUUTALAISET OMAKSUVAT BABYLONILAISEN AJATTELUN

 7. Millä sanalla babylonialaiset viittasivat jumalaansa?

⁷ Huomaa ensiksi, että Babylonin jumaluutta koskevassa asiassa Merodak (Marduk) mainitaan ”vanhempana jumalista, vanhimpana”, Babylonin pääjumalana. (Jer. 50:2)b Mardukin muinainen tausta juontaa juurensa Nimrodista. ”Nimrod . . . vastaa parhaiten Mardukia, Babylonin pääjumalaa, ja luultavasti sen historiallista perustajaa, niin kuin Assur, Assyrian jumala, näyttää . . . olevan Assyrian valtakunnan perustaja.”c Kauan ennen Jesajan aikaa 8. vuosisadalla eaa. (Jes. 46:1) oli Babylonissa kehittynyt tapa kutsua heidän suurta pakanajumalaansa Merodakia (Mardukia) pelkästään yleisarvonimellä ”Herra” eli Baal samoin kuin muinaiset pakanalliset kanaanilaisetkin olivat tehneet. (Tuom. 2:11–13) ”Marduk . . . on Babylonin kaupungin jumala, ja hänen temppeliänsä kutsuttiin siellä nimellä E-sagila . . . Hänen erisnimensä korvattiin myöhempinä aikoina vähitellen yleisnimellä Belu ’herra’, niin että hänestä lopulta puhuttiin yleisesti [arvonimellä] Beel.”d – Jer. 51:44.

 8. Vaikuttiko edellä mainittu babylonilainen tapa kutsua jumalaansa arvonimellä juutalaisiin?

⁸ On hyvin tunnettua, että juutalaiset noudattivat samanlaista menettelyä Babylonin-vankeutensa jälkeen eivätkä enää maininneet Jumalaansa Jehovaa hänen oikealla persoonanimellään, vaan kutsuivat häntä yksinomaan arvonimellä ”Herra” (Adonai). Juutalaiset kirjanoppineet (sooferim) tekivät Jeesusta edeltäneinä babylonilaistuneina vuosisatoina 134 muutosta pyhään heprealaiseen tekstiin Jehovasta (יהוה) Herraksi (אדני) tämän luopio- eli sibbolet-tavan edistämiseksi.e Täten nähdään, miten Saatana sai hitaasti juutalaiset kätkemään tosi Jumalansa nimenkin juutalaisuuden alaisuudessa, kun he noudattivat tätä babylonilaista sibbolet-tapaa mainiten Jumalan vain arvonimellä. Lämmin, persoonallinen suhde alettiin nyt menettää, kun häntä ei kutsuttu enää Jehovaksi, vaan se korvattiin hämärällä arvonimellä Herra.

 9, 10. a) Millä kunnioittavalla tavalla Jehovan tosi palvojien havaitaan käyttäneen sanaa Herra tarkoittaessaan Jehovaa? b) Mitä havaitsemme siitä tavasta, jolla Nebukadnessar tunnusti Jehovan suvereenin jumaluuden?

⁹ Kun muinaiset Jehovan tosi palvojat Aabrahamin päivistä profeettoihin asti viittasivat häneen Herrana (Adonai), niin he käyttivät sen yhteydessä Jumalan nimeä.f Kun he käyttivät Herraa (Adonai tai Adon) ilman ”Jehovaa”, niin kysymyksessä oli hänen ylimmyytensä toisiin ns. pakanaherroihin tai -jumaliin nähden (5. Moos. 10:17; Joos. 3:11, 13), tai sitten häneen yksin viitataan sanoilla ha-adon, tosi Herra.g Jesaja lausui šibbolet eli oikean tavan: ”Oi Jehova, meidän Jumalamme, toiset herrat [adoním] sinun ohellasi ovat toimineet omistajinamme [baalúnu]. Yksin sinun kauttasi me mainitsemme sinun nimesi.” – Jes. 26:13, Um.

¹⁰ On lisäksi ilmeistä, etteivät babylonialaiset enempää kuin muutkaan pakanat koskaan viitanneet pääjumalaansa yksinomaisella ilmaisulla, joka merkitsee ”tosi jumala”, kuten Jehovan aidot heprealaiset palvojat tekivät sanomalla ha-elohim. Kun Nebukadnessar pakotettiin tunnustamaan Jehovan jumaluus, heprealaisten Jumala, tosi Jumalaksi, hän ei käyttänyt heprealaista ilmaisua ha-elohim, vaan pelkästään aramealaista sanaa elaha (determinatiivi), jumala. – Dan. 3:28, 29.

11. Esitä lisätodisteita siitä, että juutalaiset omaksuivat babylonilaisen uskonnon ajattelutavan.

¹¹ Babylonialainen ”jumalvoimien kolminaisuuskäsite” tuli juutalaisille Egyptin vaikutuksesta.h Usko ”sielun kuolemattomuuteen” tuli juutalaisuuteen Babylonista ja Kreikasta. ”Toisella vuosisadalla [eaa.] Palestiinan sekä Aleksandrian juutalaiset hyväksyivät opin sielun kuolemattomuudesta.”i Tämä johti taas toisella vuosisadalla uskomaan ”ruumiin ylösnousemukseen”, mikä, kuten he uskoivat, teki mahdolliseksi sielun jatkuvan olemassaolon kuolemattomana.j Esimerkiksi apokryfinen Viisauden kirja, jonka joku juutalainen on kirjoittanut ennen Jeesuksen aikaa, sisältää kreikkalaisen filosofin Platonin opin sielun ja ruumiin erosta. (1:4; 9:15) Se esittää kreikkalaisen näkemyksen ennaltamääräämisestä, missä aikaisemmin olemassa olleen sielun sanotaan menevän ruumiiseen. (8:19, 20) Tuleva elämä ei tule Messiaan vaan viisauden kautta. (8:13) Se opettaa, että ihminen luotiin katoamattomuutta ja kuolemattomuutta varten. (2:23; 6:19; 12:1) Esitetään kreikkalainen ajatus, että Haades (tuonela) on paikka, missä epävanhurskaat sielut kärsivät (1:14; 2:1), ja että ihmiselle on viisasta elää nyt nautinnollista elämää. – 2:7–9.

JUUTALAISTEN LAHKOJEN PAINOSTUSRYHMÄT

12–14. Kuvaile kolme juutalaista painostusryhmää yksi kerrallaan.

¹² Juutalaisuus alkoi jakautua eri lahkoihin sen mukaan, omaksuivatko juutalaiset vai hylkäsivätkö he pakanamaailmasta tulevat erilaiset hämäräperäiset uskomukset. Nämä lahkot alkoivat vaikuttaa painostusryhminä ei ainoastaan uskonnollisesti vaan myös poliittisesti. Tähän aikaan kehittyi saddukeusten lahko. Saddukeuksiin ”kuului suuri osa pappissäädystä, ja he perivät entisten hellenistien katsomuksen . . . He olivat oleellisesti materialisteja; he eivät kansan kanssa odottaneet Messiasta, vaan panivat luottamuksensa järkeen; heidän itseluottamuksensa, taipumattomuutensa rabbiinien lain kirjaimen voimassa pitämisessä ja ylösnousemuksen kieltämisensä heijasti stoalaista [erään kreikkalaisen filosofisen koulun] henkeä.”k

¹³ Essealaisten lahko kannatti hellenistisiä puritaaneja, jotka seurasivat Pythagorasta eivätkä uskoneet ”ainoastaan dualistista oppia ruumiista ja sielusta, vaan myös pyrkivät ruumiilliseen puhtauteen, noudattivat abluutiota [pesutoimituksia], hylkäsivät veriuhrit ja suosivat selibaattia [tulivat itse asiassa eunukeiksi]”.l

¹⁴ Kirjanoppineet muodostivat eräänlaisen lahkon eli puolueen. He olivat varhemmin hurskaitten (hasidim) yhteydessä. He puolsivat jyrkästi Mooseksen lakia ja olivat sen asianajajia. He vastustivat kovasti kreikan kieltä ja kreikkalaisia ajatuksia.a

15–17. Esitä joitakin kiinnostavia kohtia kolmesta muusta juutalaisesta painostusryhmästä.

¹⁵ Vielä eräs lahko, fariseukset, ilmestyi näinä esikristillisinä aikoina, ja sen jäsenet tunnettiin keskuudessaan nimellä habherim, mikä merkitsee ’lähimmäiset’. Se, että he väittivät olevansa lähimmäisiä, ”lisäsi sitä vaikutusvaltaa, mikä [fariseuksilla] oli kansaan”b Sivumennen sanoen, kun Jeesus eräässä tilaisuudessa puhui fariseuksille, niin tämä seikka lisää pontta hänen vertaukseensa ”laupiaasta samarialaisesta”, kun hän kysyi: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” (Luuk. 10:25–37) Fariseukset noudattivat tarkasti monia juutalaisten perimätietoja, jotka oli lisätty Mooseksen lakiin. He uskoivat enkeleihin ja henkiin ja ”ruumiin ylösnousemukseen”.c (Apt. 23:6–8) He opettivat myös, että ihmissielut ovat kuolemattomia ja että jumalattomat kärsivät haadeksessa. Josephus todistaa tämän: ”[Fariseukset] ajattelevat, että jokainen sielu on kuolematon; vain hyvien ihmisten sielut menevät toiseen ruumiiseen, mutta pahojen sielut kärsivät iankaikkista rangaistusta.”d

¹⁶ Erästä toista painostusryhmää ruvettiin kutsumaan herodilaisiksi eli Herodeksen puolueen seuraajiksi. (Matt. 22:16) He muodostivat sellaisten kansallismielisten puolueen, jotka kannattivat Herodesten poliittisia pyrkimyksiä näiden hallitessa Rooman alaisuudessa.e

¹⁷ Viimeiseksi painostusryhmäksi tuli itse sanhedrinin tuomioistuin, joka toimi kokonaisuutena. Sen jäsenet olivat pappeja ja toisten lahkojen ja puolueitten johtajia. Tällainen oli kokonaisuudessaan niiden lahkolaispainostusryhmien joukko, jotka olivat muodostuneet siihen aikaan mennessä, jolloin Jeesus johti evankeliuminpalvelustaan.

SUUREMPI JOB NÄYTTÄMÖLLÄ

18, 19. Esitä lisää silmiinpistäviä samanlaisuuksia Jeesuksen ja muinaisen Jobin välillä.

¹⁸ Jobin näytelmän suurempimittainen täyttymys alkoi Jeesuksen aikana, ja Jeesuksesta itsestään tuli Suurempi Job, pääasiallinen ”vihamielisyyden kohde”, mitä nimi Job merkitsee. On hämmästyttävää, kuinka Jeesuksen maallisessa vaelluksessa esiintyneet yksityiskohdat olivat Jobin tapauksen suoranaisia täyttymyksiä, vaikkeivät aina samassa järjestyksessä. Sitä paitsi Jeesuksella, joka oli täydellisen tiedon omaava täydellinen ihminen, oli paremmat edellytykset taistella sitä tavatonta painostusta vastaan, jota Saatanan ja hänen babylonilaistuneiden painostusryhmiensä käden sallittiin kohdistaa häneen. On hyödyllistä tutkia niitä huomiota herättäviä tapauksia, joissa Jeesus mestarillisesti puolustaa Isänsä Jehovan suvereenia jumaluutta.

¹⁹ Kun Jeesus voideltiin virkaanmäärätyksi Kuninkaaksi Jumalan hengellä Jordan-virralla vuonna 29, niin hänellä itse asiassa oli omistusoikeus koko maahan ja sen kaikkiin rikkauksiin ja eläimiin. Jeesus Kristus oli tosiaan paljon rikkaampi kuin muinainen Job koskaan oli. Jeesuksella olisi täydellisenä ihmisenä voinut olla täydellisiä lapsia, vaikka hän olisi mennyt avioliittoon epätäydellisenkin vaimon kanssa. Miksi? Koska isä ratkaisee täydellisyyden eikä äiti. Tämän todistaa se, että täydellinen isä Jehova käytti epätäydellistä äitiä Mariaa synnyttämään täydellisen poikalapsen Jeesuksen. Jeesus olisi tällä tavalla voinut kansoittaa koko maan täydellisillä ihmisillä ja siten täyttää Jobin kymmenen lapsen muodostaman vertauskuvan. Jehova Jumala ei todellisuudessa antanut kumminkaan Jeesukselle maallista vaimoa, mutta antoi hänelle lasten vertaisia. Hän antoi hänelle ”lapsia” uskollisten opetuslasten, kuuliaisten seuraajien, muodossa, joita hän voi opettaa ja hoivata niin kuin maallinen isä lapsiaan. Jeesuksesta oli ennustettu: ”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme . . . merkkeinä ja ihmeinä Israelissa.” – Jes. 8:18; Hepr. 2:13; Mark. 10:13–16.

JEESUS PUOLUSTAA JEHOVAN JUMALUUTTA

20. Kuvaile Saatanan Jeesukselle asettama alkukoetus. Mikä oli tulos?

²⁰ Samoin kuin Jobin tapauksessa Saatana yritti riistää Jeesukselta iäksi sekä hänelle määrätyn maallisen rikkauden että hänen hengelliset lapsensa. Toisin kuin Jobin tapauksessa, missä Saatana pysyi taka-alalla, hän nyt persoonallisesti ja suoranaisesti suuntasi ”vihamielisyyden” tulikokeen tähän pää-”kohteeseen”, ihmiseen Jeesukseen. Hän teki tämän kiusaamalla kolmesti suoraan Jeesusta erämaassa. Saatana koetteli persoonallisena Kiusaajana Jeesusta 1) materialismilla, 2) henkilökohtaisella maineella ja 3) Jehovan jumaluuden kieltämisellä. Jeesus selviytyi voittoisana kustakin näistä peruskokeesta. Joka kerta Jeesus tyrmäsi Saatanan käyttäen Pyhää Raamattua, jossa esiintyi Jehovan virallinen nimi. (Matt. 4:1–11, Um) Tosiaan, Jeesus, Suurempi Job, puolusti menestyksellisesti Jehovan jumaluutta alusta pitäen.

21. Mikä näyttää Jeesuksen tapauksessa vastaavan sitä, että Jobin lapset riistettiin pois ja Jobin vaimo heikentyi?

²¹ Jeesuksen palveluksen kolmantena vuonna (32), juuri pääsiäisajan edellä, Saatana sai paljon opetuslapsia luopumaan Jeesuksesta, samoin kuin Jobin kymmenen (täydellisyyden luku) lasta otettiin pois. Evankeliuminpalveluksensa aikana Jeesus menetti eräitä opetuslapsikseen tunnustautuvia, kuten Joh. 6:66–68:ssa kerrotussa tapauksessa, mutta hänellä oli silti lapsenkaltaisia opetuslapsia, jotka pitivät kiinni hänestä hänen Getsemanen puutarhassa saamiinsa katkeriin kokemuksiin asti sinä yönä, jona hänet kavallettiin verenhimoisille vihollisilleen. Mutta tuona ratkaisevana yönä hän menetti kaikki opetuslapsensa, kuten oli kuvattu Jobin lasten täydellisellä luvulla ja ennustettu Sak. 13:7:n ennustuksessa. (Matt. 26:31) Ensin apostoli Juudas Iskariot petti hänet, ja sitten Jeesus pyysi, että hänet vangittaisiin yksin eikä hänen yhtätoista apostoliaan. Mutta nyt nuo kaikki yksitoista apostolia (jotka edustivat hänen kaikkia opetuslapsiaan) pakenivat ihmispelosta, oma-aloitteisesti, hyläten hänet hänen vihollisilleen. (Matt. 26:56) Hän oli sanonutkin heille: ”Te jätätte minut yksin.” (Joh. 16:32; 18:8) Mutta tämä oli vihollisen hetki ”ja pimeyden valta”. – Luuk. 22:53.

JEESUSTA PAINOSTETAAN IKÄÄN KUIN SYNTISTÄ

22. Miten Jeesusta painostettiin kuin syntistä?

²² Israelin materialististen juutalaisten näkökannalta Jeesus oli tosiaan hyvin köyhä mies. ”Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi’.” (Matt. 8:20) Samoin kuin Jobin tapauksessakin juutalaisista Jeesus näytti olevan syntinen. Fariseukset syyttivät eräässä tilaisuudessa: ”Me tiedämme, että se mies on syntinen.” (Joh. 9:24) Juutalaisista näytti edelleen siltä, että Jeesus oli sairauden tuttava. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava.” ”Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.” (Jes. 53:3; Matt. 8:17) Jobiin kohdistetun vihamielisyyden aikana hänet pakotettiin ’istumaan tuhkaläjään’ ts. kaupungin kaatopaikalle kaupungin portin ulkopuolelle hylkiönä. ”On selvää, että Jobin valitsema kaatopaikka (tuhkaläjä, Job 2:8) portin ulkopuolella ei ilmaissut hänen epätoivoaan, vaan hänet oli pakotettu tekemään se, koska hänen kaupunkinsa asukkaat olivat työntäneet hänet pois.”f On huomattava myös, että Jeesuksen, Suuremman Jobin, juutalaistoverit pitivät häntä hylkiönä, ja Raamattu sanookin siten: ”Myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella. Niin menkäämme siis hänen tykönsä ’ulkopuolelle leirin’, hänen pilkkaansa kantaen.” – Hepr. 13:12, 13; ks. myös Room. 15:3; Ps. 69:8–10.

PAINOSTUSRYHMIEN VIHAMIELISYYS

23. Mikä vastaa Jobin kolmea ystävää? Kuinka niin?

²³ Saatana käytti nyt vuosisatoja valmistamiaan vihamielisiä painostusryhmiä. Tästä oli tuleva pitkä, uuvuttava tulikoe, jonka piti murtaa Jeesuksen sydämen nuhteettomuus Jehovan edessä ja voittaa Jehova jumaluuskysymyksessä. Jobin aikaiset ”kolme ystävää” esittivät kaikkia Jeesuksen aikaisia opetusryhmiä eli juutalaisuuden lahkoja yhdessä niitä seuraavien opetuslapsien kanssa, joiden olisi pitänyt olla Jeesuksen ystävinä oikealla tavalla puolustamassa Jehovan jumaluutta ja Raamatun tosi oppeja. Näitä vääriä opettajavoimia käytettiin sen sijaan tekemään katkeria, väkivaltaisia oppijärjestelmän mukaisia hyökkäyksiä Jeesusta vastaan. Luku kolme, joka ilmaisee Raamatussa painotusta, kuvaa sattuvasti kaikkien näiden Jeesuksen ajan johtavien lahkojen taholta tulevaa painokasta kaiken käsittävää hyökkäystä, lahkojen, joiden opit olivat babylonilaisen ajattelun saastuttamia. Tilasto osoittaa, että Jeesuksella oli noin 40 sanaharkkaa näiden eri painostusryhmien kanssa. Kaksi oli saddukeusten kanssa, kaksi Herodeksen puolueen seuraajien, viisi sanhedrinin jäsenten, kahdeksan kirjanoppineitten kanssa, yksi koski epäsuorasti essealaisia (Matt. 19:12), ja 33 tapahtui johtavan lahkon fariseusten kanssa.

JEESUKSEN VASTAUKSET SAATTAVAT JUMALAN KUNNIAAN

24. Esitä joitakin Jeesuksen vastauksissa paljastuneita totuuksia. Miten ne ovat rinnastettavissa Jobin vastauksiin?

²⁴ Jeesuksen monet vastaukset hänelle vihamielisten lahkolaisten hyökkääviin kysymyksiin sisälsivät uusien totuuksien suuren virran, joka tulvi rikastuttamaan kristillisyyden tosi uskontoa. Jobin lailla Jeesus vastusti sitä väärää syytöstä, että hän olisi ollut syntinen vain siksi, että häntä koeteltiin nuhteettomuutensa suhteen. (Job 10:14, 15; Luuk. 5:30; Joh. 8:46; 9:24) Jeesus hylkäsi Jobin tavoin sen babylonilaisen väärän opin, että ihmisellä on kuolematon sielu, osoittamalla selvästi, että ihminen on kuolevainen ja että hän on kuolleena tiedoton, nukkumassa. (Job 7:9, 17, Um; 10:18; Joh. 11:11–14) Jobin tavalla Jeesus opetti, että on oleva sielun, ihmisen, ylösnousemus eikä ”ruumiin ylösnousemus”, kuten fariseukset väärin opettivat. (Job 14:7, 14, 15; Joh. 5:25, 28, 29) Samoin kuin Job Jeesus opetti, ettei tulevaa elämää saada lihan töillä eikä lain teoilla, vaan se tulee lunastajan kautta lunastuksen laillisin keinoin. (Job 19:25, 26; Matt. 20:28) Nämä ovat vain muutamia rinnakkaisuuksia Jeesuksen ja Jobin uskonnollisille vastustajilleen esittämistä vastatodisteluista.

25. Esitä eräs huomattava esimerkki, jossa Jeesus kumosi vastustajiensa väitteet.

²⁵ Tarkastelkaamme yhtä huomattavaa esimerkkiä, jossa Jeesus kumosi päälahkolaisvastustajiensa fariseusten väitteet. Jeesus vertaa älykkäässä vertauksessaan rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta mm. fariseuksia rikkaaseen mieheen. (Luuk. 16:14, 19–31) ”Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.” Se pani fariseukset juuri siihen paikkaan, mihin he naurettavasti ja väärin opettivat kaikkien köyhien menevän, niiden, joita ’köyhä Lasarus’ esitti. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jeesus olisi opettanut sellaisen vaivan tuonelan olemassaoloa, missä sielut kärsivät. Jeesus itse meni kirjaimelliseen tuonelaan, mutta ei kärsinyt siellä vaivaa, ja tuli sieltä pois kolmantena päivänä, ja nyt hänellä on ”kuoleman ja tuonelan avaimet” kaikkien toisten vapauttamiseksi sieltä Jumalan määräämänä aikana. (Ps. 16:10; Apt. 2:30–32; Matt. 16:18; Ilm. 1:17, 18) Raamatun tuonela (Haades, Šeol) on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, mistä on ylösnousemus.g Tämä estää näin ollen monia nykyisiäkin babylonilaistuneita uskonnollisia opettajia käyttämästä tätä vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta tukemaan heidän helvetintulioppiaan.

26. Minkä Jeesus teki selväksi jumaluudesta vihamielisyyden kasvaessa?

²⁶ Vihamielisyys kasvoi jatkuvasti. Fariseukset syyttivät Jeesuksen suorittavan ihmetyönsä ”Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla”. (Matt. 12:24) Hänen vastustajiensa oli vaikeata hillitä itseään ja he yrittivät useita kertoja saada Jeesuksen tapetuksi.h Sitten tuli arkaluontoinen aihe: ”Jehovan jumaluus ja kuka on oikea hengellinen isä. Ratkaisevan kokeen piti osoittaa, kuka on ihmisen hengellinen Isä, Jehovako vai Saatana. ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; . . . Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” (Joh. 8:42, 44) Jeesus tuki tätä edelleen tuomitsemalla voimakkaasti julkisesti nuo lahkolaiset: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, . . . Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin [Gehennan, Um] tuomiota pakoon?” (Matt. 23:29, 33) Heidät paljastettiin siten ’käärmeen siemeneen’ kuuluviksi, jotka tahtoivat nyt pistää Jeesuksen, Jumalan vaimon siemenen, ”kantapäähän”. – 1. Moos. 3:15.

JEESUS KÄYTTÄÄ JEHOVAN NIMEÄ

27. Millainen tilanne vallitsi Jumalan nimen käytössä Jeesuksen ajan uskonnollisessa kiistassa?

²⁷ Samoin kuin Jobin ajan kolme ystävää eivät käyttäneet Jumalan nimeä kertaakaan puheissaan niin kuin Job käytti, niin oli Jeesuksen ajan lahkolaisjohtajienkin laita. Kertaakaan kaikissa kyselyissään he eivät käyttäneet Jumalan nimeä Jehova. Neljästä evankeliumikertomuksesta käy selville, että Jeesus itse käytti Jumalan nimeä 25 kertaa.i Jeesusta ei sitonut babylonilainen tapa käyttää vain Herraa Jumalan nimen lausumisen sijasta, niin kuin juutalaisia sitoi. Jeesus oli huomattava siitä, että hän opetti tämän nimen opetuslapsilleen. – Joh. 17:6, 26.

28, 29. a) Mikä näyttää vastaavan puolueetonta huomioitsijaa Elihua, ja mitkä seikat tukevat sitä? b) Minkä vahvistuksen Jehova antaa?

²⁸ Kolme ja puoli tulikokeen vuotta Jeesus oli ”vihamielisyyden kohde” mutta hän ei tehnyt syntiä eikä horjunut nuhteettomuusasenteessaan Jehovan pääasiallisena elämän Edustajana. (Apt. 3:15) Kuka sitten voi olla se Elihun kaltainen ennakkoluuloton puolueeton huomioitsija, joka saattoi sanoa, kumpi puoli oli oikeassa, juutalaiset lahkolaisjohtajatko vai Jeesus? (Job 32:2, 3) Se voi olla vasta perustetun nuoren kristillisen seurakunnan hallitseva elin vuoden 33 helluntaipäivänä, 50 päivää Jeesuksen kuolleista nousemisen jälkeen. Ennen kuin Elihu Jobin aikana esitti ajatuksensa, hän täyttyi Jehova Jumalan hengellä. (Job 32:9, 18–20) Samoin kun Pietari ja hänen apostolitoverinsa puhuivat Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen puolustukseksi helluntaipäivänä, hekin täyttyivät ensin Jumalan pyhällä hengellä ja puhuivat siten henkeytettyinä. He todistivat Jumalan olevan luotettava ja että Jeesus oli Kristus ja korotettu taivaaseen. – Apt. 2:22–37.

²⁹ Eräs huomattava rinnakkaisuus on, että Jehovan ääni puhui Jobin aikana tuulispäästä, jota vastoin Jehovan ääni Jeesuksen aikaan kuului kolmesti suoraan taivaasta, kolmen ilmaistessa painokkuutta, ja se vahvisti hänen hyväksyvän Jeesuksen virallisena edustajanaan. – Matt. 3:17; 17:5; Joh. 12:28.

VIHAMIELISYYS HUIPUSSAAN – ENNALLISTAMINEN

30. Mihin asti vihamielisyys huipentui, ja miten Jeesus suhtautui siihen?

³⁰ Vihamielisyys nousi huippuunsa, kun Saatanan kaikki voimat täydentyivät, ja saivat aikaan Jeesuksen kuoleman kidutuspaalussa. Saatana oli nyt tosiaan toteuttanut Siemenen kantapäähän pistämisen. (1. Moos. 3:15) Sinä aikana, jonka Jeesus lepäsi kuolleena toisen haudassa, häneltä oli todella riistetty kaikki – lapset ja omaisuus. Mutta kuolinhetkeensä saakka kidutuspaalussa Jerusalemin ulkopuolella Jeesus ei Jobin tavalla ”tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan”. (Job 1:22) Hänen huulensa ja sydämensä olivat synnittömiä, kun hän sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni” ja sitten: ”Se on täytetty” ja lopuksi heitti henkensä. – Luuk. 23:46; Joh. 19:30.

31, 32. a) Esitä Jobin ja Jeesuksen ennallistamisen rinnakkaisuuksia. b) Mikä onnellinen lopputulos näytelmässä on Jeesuksen tapauksessa?

³¹ Samoin kuin Job ennallistamisessaan sai varallisuutensa kaksinkertaisena ja kymmenen lasta, niin Jeesuskin yliluonnollisessa ylösnousemuksessa ennallistettuna tuli ”kaiken perilliseksi”. (Hepr. 1:2) Samoin kuin Jobin alkuperäiselle vaimolle syntyi vielä kymmenen lasta, niin syntyi tämän näytelmän täyttymykseksi helluntaina vuonna 33 ja sen jälkeen ensimmäisellä vuosisadalla joukko uusia hengellisiä lapsia Jumalan vaimojärjestön avulla, jota edusti taivaallinen pyhän hengen vuodattanut Jeesus. He olivat Jumalan Jeesukselle antamia ”lapsia”. (Jes. 8:18; Hepr. 2:10–13) Pappina Jobin piti myös uhrata ja rukoilla niiden kolmen katuvan ystävän puolesta heidän saattamisekseen entiselleen. (Job 42:8) Tämäkin tapahtui, siten että juutalaisten lahkolaisten katuva vähemmistö tuli kuuliaiseksi uskolle ja suojattiin Jeesuksen pappispalveluksilla ja lunastusuhrilla vuoden 33 helluntain jälkeen. – Apt. 6:7.

³² Nyt, tämän koko Jumalan taivaassa ja maan päällä olevaa perhettä koskevan huomiota herättävän näytelmän suurenmoisessa lopussa, Jehova voi suvereenina Jumalana sanoa Saatanalle ja koko luomakunnalle: ’Ei ole ketään Jeesuksen Kristuksen vertaista koko kaikkeudessa.’ (Job 2:3) Jehova on siis tehnyt Jeesuksesta, jumaluutensa kunniaan saattajasta, mitä onnellisimman. Mekin julistamme Jeesuksen ainaisesti onnelliseksi. (Jaak. 5:11) Katso seuraavasta Vartiotornista niiden onnellista tulevaisuutta, jotka ovat ”vihamielisyyden kohteita” näinä viimeisinä päivinä.

[Alaviitteet]