Vuorisaarna – kolme ensimmäistä ”onnellisuutta”
JEESUS aloitti vuorisaarnansa yhdeksän lausunnon sarjalla, jotka kuvailevat todella onnellisia ihmisiä. Ensimmäisessä näistä ”onnellisuuksista” Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” – Matt. 5:3.
”Ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”, ovat Matteuksen kreikkalaisen tekstin mukaan kirjaimellisesti ”hengestä köyhiä” ihmisiä. Luukkaan rinnakkaiskertomus mainitsee Jeesuksen sanoneen: ”Onnellisia olette te köyhät, koska teidän on Jumalan valtakunta.” (Luuk. 6:20) Jeesus mainitsi, että yksi tärkeä syy hänen tulemiseensa Messiaana oli ’julistaa hyvää uutista köyhille’. (Luuk. 4:18) Tämä ei ilmaise, että köyhänä olemisessa olisi jotakin erikoisansiota tai että köyhät ilman muuta saisivat Jumalan suosion. Mutta ne, jotka seurasivat Jeesusta ja joille oli annettu toivo Jumalan valtakunnan siunauksiin osallistumisesta, tulivat pääasiassa köyhien eli tavallisen kansan keskuudesta. (1. Kor. 1:26–29; Jaak. 2:5) Tällaiset poljetut tunsivat olevansa köyhiä myös ”hengestä” (hengellisesti). Sen sijaan että he olisivat tulleet katkeriksi ulkoisten olosuhteitten takia, he tulivat ”tietoisiksi hengellisestä tarpeestaan”, tietoisemmiksi riippuvaisuudestaan Jumalasta.
Vastakohdaksi Jeesus sanoi: ”Mutta voi teitä, te rikkaat, koska teillä on jo lohdutuksenne täysimääräisenä.” (Luuk. 6:24) Aineellinen varallisuus usein heikentää tietoisuutta hengellisestä tarpeesta. Yksi esimerkki siitä voidaan havaita Jeesuksen nuhtelevista sanoista, jotka oli osoitettu eräille Laodikean kristityille Vähässä-Aasiassa: ”Sanot: ’Olen rikas ja olen hankkinut rikkautta enkä tarvitse yhtään mitään’, mutta et tiedä, että [ts. et ole tietoinen, että hengellisesti] sinä olet kurja ja säälittävä ja köyhä ja sokea ja alaston.” – Ilm. 3:17.
Syy niiden onnellisuuteen, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, on se, että ”taivasten valtakunta kuuluu heille”. He ottivat Jeesuksen vastaan Messiaana, ja tämä avasi heille tilaisuuden hallita hänen kanssaan Kristuksen johdossa olevassa Jumalan taivaallisessa valtakunnassa. (Luuk. 22:30; Joh. 14:1–4) Kuinka paljon varmasti onkaan lämmittänyt tavallisten nöyrien ihmisten sydäntä, kun he ovat saaneet tietää, että he voivat olla ehdolla Jumalan valtakuntaan, kun taas rikkaat ja korkeasti oppineet, jotka luottivat varallisuuteensa ja pitivät tavallista kansaa ”kirottuna”, eivät olleet! (Joh. 7:49) Tietenkin varakkaatkin ihmiset voivat ilmaista samaa nöyryyden henkeä ja hengellisten asioitten arvostusta, mikä voi tuottaa onnellisuutta myös heille. – 1. Tim. 6:17–19; Jaak. 1:9, 10.
KETKÄ SUREVAT LOHDUTETAAN?
Toinen Jeesuksen mainitsema ”onnellisuus” kuuluu: ”Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan.” (Matt. 5:4) Luukkaan rinnakkaiskertomus kuuluu: ”Onnellisia olette te, jotka nyt itkette, koska te tulette nauramaan.” – Luuk. 6:21.
”Ne, jotka surevat”, eivät tarkoita kaikkia ihmisiä, jotka ilmaisevat murhetta. He ovat sen sijaan samankaltaisia ihmisiä kuin Jeesuksen edellisessä lausunnossa mainitsemat, ”ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan”. Heidän suremisensa on ”jumalista murhetta” heidän oman syntisen tilansa johdosta ja niiden ahdistavien olosuhteiden johdosta, jotka ovat olleet seurausta ihmisten syntisyydestä. (1. Kor. 5:2; 2. Kor. 7:10) He noudattavat raamatunkirjoittaja Jaakobin neuvoa: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te epäröivät. Tehkää tilaa kurjuudelle ja surkaa ja itkekää.” – Jaak. 4:8, 9.
Nämä jumaliset murehtijat ”tullaan lohduttamaan”. (Vrt. Luuk. 2:25.) Jeesuksen Kristuksen kautta tulevaan lohdutukseen kuuluvat syntien anteeksianto ja ikuinen elämä.
Niitä surevia, joita Jeesus tarkoitti, voidaan sanoa ”onnellisiksi” sekä nyt että tulevaisuudessa. Koska he ilmaisevat uskoa Jeesukseen, he nauttivat hyvinvoinnista, joka johtuu suotuisasta suhteesta Jehova Jumalaan. (Joh. 3:36) Ja sikäli kuin on kysymys tulevasta onnellisuudesta, ne jotka nyt surevat ihmiskunnan epävanhurskauden takia, voivat odottaa ’huojennusta Herran Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä taivaasta voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista’. – 2. Tess. 1:7, 8.
Sureville julistetun onnellisuuden vastakohdaksi Jeesus sanoi: ”Voi, te jotka nyt nauratte, koska te tulette suremaan ja itkemään.” (Luuk. 6:25) Tässä ei tuomita nauramista ja hauskan pitämistä. Jeesus tarkoitti ilmeisesti nautinnon tavoittelijoita, jotka ovat omistaneet elämänsä oman mukavuutensa tavoittelemiseen. He eivät sure perimäänsä syntistä tilaa eivätkä tunne sääliä, kun toiset ihmiset kärsivät. Sellaisten yksilöitten tavoitteena on oma ”mukavuus” omahyväisessä elämäntavassa ja ne katoavat nautinnot, jotka se voi tuoda mukanaan.
Jeesus korosti, että he nauravat kevytmielisesti vain ”nyt”. Sellaiset yksilöt tulevat ”suremaan ja itkemään”, kun Jumala aiheuttaa lopun nykyiselle asiainjärjestelmälle, joka on järjestänyt heille tilaisuuksia hilpeyteen ja ilonpitoon. (Matt. 13:42, 50; 22:13; 24:51; 25:30) Sopusoinnussa Jeesuksen sanojen kanssa Jaakob kehottaa: ”Muuttukoon teidän naurunne suruksi ja ilonne alakuloisuudeksi. Nöyrtykää Jehovan silmissä, niin hän korottaa teidät.” – Jaak. 4:9, 10; 5:1–6.
ONNELLISUUS ”LEMPEÄMIELISILLE”
Seuraavaksi Jeesus sanoi: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matt. 5:5) Millaisia ihmisiä hän tässä tarkoitti?
Raamatussa ’lempeämielisyyttä’ tai ”sävyisyyttä” vastaava sana ei tarkoita pelkuruutta, heikkoutta tai pinnallista alentuvaa, ulkokultaista suopeutta. Sävyisyys on sen sijaan sisäinen lempeyden ja rauhallisuuden ominaisuus, jota ihmiset ilmaisevat ennen kaikkea suhteessaan Jumalaan ja suhtautumisessaan hänen tahtoonsa ja ohjaukseensa. Todella sävyisät yksilöt eivät katkeroidu maan päällä yleisen sorron ja epäoikeudenmukaisuuden takia, vaan ymmärtävät, että nämä ahdistukset johtuvat suureksi osaksi ihmisen epätäydellisyydestä. He eivät tunne Jumalaa kohtaan katkeruutta, vaan tuntevat olevansa riippuvaisia hänestä. Tällainen mielentila puolestaan heijastuu käyttäytymisessä toisia ihmisiä kohtaan, ja se on sopusoinnussa seuraavan neuvon kanssa: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. . . . Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” – Room. 12:17–19; Tiit. 3:1, 2.
Näiden lempeämielisten onnellisuus johtuu siitä, että ”he tulevat perimään maan”. Miten se tapahtuu? Jeesus, joka on täydellisessä merkityksessä ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”, on maan pääasiallinen Perijä. (Ps. 2:8; Matt. 11:29; 28:18; Hepr. 1:2; 2:5–9) Raamatun heprealaiset kirjoitukset ennustivat, että ”Ihmisen Pojalla” olisi hallitsijatovereita taivaallisessa valtakunnassaan. (Dan. 7:13, 14, 22, 27) ”Kristuksen perijätovereina” lempeämieliset tulevat perimään maan Jeesuksen kanssa. (Room. 8:17) Lisäksi Jeesuksen valtakunnan maallisella valta-alueella monet muut ’lampaan kaltaiset’ ihmiset saavat ikuisen elämän. (Matt. 25:33, 34, 46) Tosiaan, mikä onnellinen odote!
[Kuva s. 27]
Jeesuksen sanat saivat ihmiset todella ajattelemaan suhdettaan Jumalaan