Valveilla vastuumme suhteen
”Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.” – Sananl. 10:5.
1. Mikä on jokaisen kristityn elämän tarkoitus?
OLETKO koskaan ajatellut vakavasti, mikä on elämäsi tarkoitus suhteessasi Jumalaan ja mikä on velvollisuutesi Luojaasi kohtaan? Monet ihmiset käyttävät elämänsä totuttuun tapaan elatuksen hankkimiseen, perheen perustamiseen ja suunnitelmien tekemiseen vanhuuden varalta harkitsematta koskaan, mitä he voisivat tehdä Jumalan palveluksessa. Jeesus oli kuitenkin valpas tekemään Jumalan tahdon. Hän ei tyytynyt vain asettumaan asumaan mukavasti ja viettämään hyvää elämää puuseppänä ja perustamaan perhettä, sillä hän tiesi, että Jumala vaati häneltä enemmän. Hän sanoi seuraajilleen, että heidän tulisi rakastaa Jumalaa koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan ja lähimmäistään niin kuin itseään. Hän ei pitänyt vaatimusta palvella Jumalaa kokosydämisesti raskaana taakkana, vaan hän nimitti sitä kevyeksi taakaksi, koska sen vaikuttimena olisi syvä rakkaus, mikä tulee Luojan tuntemisesta.
2. Miten kristikunnan ei ole onnistunut auttaa monia tämän päämäärän saavuttamisessa?
2 Monet vilpittömät ihmiset haluavat palvella Jumalaa, mutta he ovat epätietoisia siitä, mitä he voivat tehdä ja miten he voivat ryhtyä siihen. Äskettäin muuan nuori mies ilmaisi olevansa halukas astumaan evankeliuminpalvelukseen. Kun vanhemmat keskustelivat asiasta pappinsa kanssa, he havaitsivat, että heillä ei ollut varaa maksaa koulutusta, ja niin nuori mies luopui ajatuksesta käyttää elämänsä Jumalan palvelukseen. Kerran taas vanhahko nainen sanoi eräälle Jehovan todistajalle, että hän odotti pääsevänsä eläkkeelle muutaman vuoden kuluttua, niin että hän sitten voisi viettää jonkin aikaa Jumalan palveluksessa. Mutta entä kaikki ne vuodet, joiden aikana hän olisi voinut osoittaa rakkauttaan Jumalaan ja lähimmäiseensä, vuodet, mitkä hän oli menettänyt siksi, että kristikunta on opettanut ihmisiä olemaan sanan kuulijoita pikemmin kuin sen tekijöitä? Jeesus ei mennyt uskonnolliseen oppilaitokseen useaksi vuodeksi ennen kuin hän ryhtyi taivaallisen Isänsä palvelukseen, eikä sitä vaadita niiltäkään, jotka ovat hänen seuraajiansa nykyään. Epäilemättä hän oli innokas Raamatun tutkija, sillä jo 12-vuotiaana hän hämmästytti uskonnolliset vanhimmat Jerusalemissa, mutta hän ei havainnut tarpeelliseksi noudattaa kirjanoppineitten ja fariseusten perinteellistä tutkimismenetelmää palvellakseen Jehovaa.
3. Mihin Jeesuksen aloittamaan työhön me voimme nyt osallistua?
3 Mitä sellaista Kristus teki Jumalan palveluksessa, mitä mekin voimme tehdä nykyään? Luukkaan 4:18, 19:nnessä olevien omien sanojensa mukaan hän julisti hyvää uutista köyhille, saarnasi vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista. Toimeliaalla saarnaamistyöllään hän osoitti rakkautensa sekä Jumalaan että lähimmäiseensä. Pitäisikö meidän tehdä vähemmän? Jos joku rukoilee Jeesuksen opetuslapsilleen opettamaa rukousta: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa”, niin hän ilmaisee odottavansa nähdä Jumalan tahdon tapahtumisen maan päällä Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana. Ja koska sinä rukoilet tätä, sinun pitäisi olla iloinen voidessasi toimia Jeesuksen seuraajilleen esittämien sanojen mukaisesti: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” Tämä on hyvä uutinen, mitä me voimme julistaa kaikkien maitten hengellisesti nälkäisille ihmisille. Valtakunnan palveluksemme avulla me voimme vapauttaa uskontojen vankeina olevat orjuuden ikeestä ja avata heidän ymmärryksensä silmät näkemään totuuden. (Gal. 5:1; Ef. 1:18) Sinäkin voit osallistua saarnaamistyöhön Jehovan todistajien kanssa, oletpa nuori tai vanha, mies tai nainen, rikas tai köyhä ja ilman mitään rotuerottelua. Jehova antaa saman työn kaikenlaisten ihmisten tehtäväksi.
EVANKELIUMINPALVELUKSEN VASTUU
4. Miten Paavali suhtautui evankeliuminpalvelukseensa?
4 Me olemme todellisuudessa velvollisia osallistumaan evankeliuminpalvelukseen. Apostoli Paavali suhtautui siihen tällä tavalla: ”Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu.” (1. Kor. 9:16, 17) Paavalin mielessä on saattanut olla, kuinka Jeesus sovelsi Jesajan 61:1, 2:sen sanat itseensä ja evankeliuminpalvelukseensa. Jesaja ennusti sanoen: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille.” Paavali oli myös saanut Jumalan hengen samaa tarkoitusta varten. Hän tiesi, että jos hän halusi olla tosi kristitty, hänen täytyi kulkea Jeesuksen askeleissa ja tehdä samaa työtä kuin Kristuskin. Tai hän on saattanut ajatella Jeesuksen viimeisiä ohjeita opetuslapsilleen, kun hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Paavali aivan ilmeisesti käsitti, että hänellä oli työ tehtävänä, ja tämän pitäisi olla erittäinkin totta nyt lopun aikana elävistä kristityistä.
5. Mikä osoittaa, että kaikkien pitää osallistua evankeliuminpalvelukseen?
5 Mutta jotkut esittävät vastaväitteen: ’Mutta hän oli sittenkin yksi apostoleista. Meidän pappimme tekevät nykyään sen työn, emme me!’ He unohtavat, että Paavali oli myös teltantekijä. Hän oli tavallinen työmies niin kuin kuka muu tahansa. Jotkut opetuslapsista olivat kalastajia, yksi oli veronkokooja, yksi lääkäri, mutta se ei estänyt heitä osallistumasta evankeliuminpalvelukseen ja saarnaamasta ainakin osan ajastaan. Todellisuudessa kaikki varhaiset kristityt osallistuivat toimeliaasti evankeliuminpalvelukseen, kuten käy ilmi Apostolien tekojen 8:1–4 kertomuksesta. Se kertoo ajasta, jolloin Stefanus oli kivitetty kuoliaaksi. ”Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.” Mitä nämä varhaiset kristityt miehet ja naiset tekivät sitten? ”Ne, jotka näin olivat hajaantuneet, vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa.” He eivät sanoneet, että koska apostolit olivat yhä Jerusalemissa, heillä ei olisi mitään muuta tekemistä kuin odottaa, kunnes joku voisi tulla saarnaamaan heille. Päinvastoin jokainen seurakunnan jäsen oli tietoinen edessään olevasta ihmeellisestä tilaisuudesta Jumalan palveluksessa ja niin jokainen puhui jokaiselle tapaamalleen uskostaan. Tällä tavalla, kun jokainen uskova käytti aikaa opetuslasten tekemiseksi kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä opettaen ja kastaen heitä, kristillisyys levisi. Sinä saatat työskennellä nykyään konttoristina tai puuseppänä tai vuokra-auton kuljettajana, mutta silti on edessäsi kysymys: oletko sinä kristitty? Jos olet, niin sinun on tehtävä työtä, mikä osoittaa sinut kristityksi teoissa eikä ainoastaan nimeltä.
KRISTILLISEN RAKKAUDEN OSOITTAMINEN
6. Mitkä ovat valveilla olevan evankeliuminpalvelijan vaatimuksia?
6 Epäilemättä henkilön, joka haluaa saada hyvän maineen Jumalan edessä, täytyy tuottaa kunniaa Jumalalle henkilökohtaisella käytöksellään. Paavali korosti sitä Roomalaiskirjeen 13:8–14:ssä. Hän painotti tärkeänä rakkautta lähimmäiseemme ja osoitti, että se oli lain täyttymys, koska kukaan ei tekisi aviorikosta, murhaisi, varastaisi, haluaisi toisen omaisuutta eikä tekisi pahaa lähimmäiselleen, jos hän todella rakastaisi häntä. Se, joka tekee sellaista, nukkuu Jumalan vaatimuksiin nähden. Paavali kirjoitti: ”Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin. Vaeltakaamme säädyllisesti, niinkuin päivällä, ei mässäyksissä ja juomingeissa, ei haureudessa ja irstaudessa, ei riidassa ja kateudessa, vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.” Jos me käyttäydymme aina rakkaudellisesti ja niin kuin käyttäytyisimme kirkkaassa päivänvalossa kaikkien ihmisten nähtävänä, meillä ei tule koskaan olemaan syytä katua. Hengellinen pimeys, mikä peittää vanhan maailman ja sen epäilyttävät menettelytavat ja kevytmielisen käytöksen, on nostattanut rikollisuuden nousevan vuoksiaallon. Kristityn täytyy karttaa sellaista varustautumalla valkeuden varuksilla. Paavali viittasi muutamiin niistä: ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo. Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” – 1. Tess. 5:8, 9.
7. Miten henkilö, joka on heikko uskossa, voi vahvistua?
7 Uskon rintahaarniska ja pelastuksen toivo hankitaan ajan kuluessa. Aluksi meidän uskomme ja toivomme saattavat olla heikkoja. Mutta tutkimalla Raamattua ja olemalla yhdessä kypsien kristittyjen veljiemme kanssa ne rakentuvat ja vahvistuvat; me opimme ymmärtämään, että Jumalalla ei ole useita pelastusteitä, vaan ainoastaan yksi Jeesuksen Kristuksen kautta, ja että me voimme auttaa toisia havaitsemaan tämän käyttämällä henkisiä valkeuden aseita. Meidän velvollisuutemme Jumalaa kohtaan on suurempi kuin vain hyvän elämän viettäminen aiheuttamatta kenellekään vahinkoa. Monet ihmiset, jotka eivät usko Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen, näkevät yleisissä moraali- ja siveyssäännöissä olevan viisauden, mutta he eivät ole valveilla Jumalan palveluksen suhteen. Meidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä Jumala vaatii meiltä, oppia, mitä hän haluaa meidän oppivan, tehdä, mitä hän haluaa meidän tekevän ja elää siten vastuumme mukaisesti palvellen sitä Ainoata, joka on antanut meille elämän. Mitä enemmän me tutkimme Raamattua, sitä paremmin me ymmärrämme, että me voimme tehdä jotakin palvellaksemme Jehovaa ja osoittaaksemme siten rakkautemme häneen yksinomaisella antaumuksella. – Ef. 5:3–14.
8. Miksi ja miten pitäisi osoittaa lähimmäisenrakkautta?
8 Rakkauden osoittaminen lähimmäistämme kohtaan on osa Jumalan palveluksestamme. Useimmat ihmiset osoittavat sitä luonnostaan, jos he näkevät jonkun olevan vaarassa. He haluavat varoittaa häntä vaarasta tai tehdä kaiken voitavansa pelastaakseen hänet. Todellisuudessa me teemme samalla tavalla osallistuessamme Valtakunnan palvelukseen. Kun me havaitsemme Herran läsnäolon merkin äskeisinä vuosina tapahtuneissa maailman tuskallisissa onnettomuuksissa ja kun me saarnaamme hyvää uutista maailmanlaajuisesti ennen kuin tämän vanhan asiainjärjestelmän täydellinen loppu tulee Harmagedonissa, me autamme toisia pakenemaan turvaan. Kun sinulla on tieto näistä totuuksista ja jos sinä rakastat Jumalaa, pidätytkö yhä jakamasta tietoasi muille? Henkilö, joka jakelee totuutta innokkaasti ja jonka Jumalan henki on elähdyttänyt toimeliaaseen saarnaamistyöhön, on onnellinen, hengellisesti valveilla oleva henkilö. Hän elää Paavalin sanojen mukaan: ”Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa. Henkeä älkää sammuttako.” – 1. Tess. 5:16–19.
9. Mikä estää joitakuita hankkimasta hengellisiä aarteita?
9 Aakan on esimerkki miehestä, joka ei osoittanut lähimmäisenrakkautta, vaan pani sen sijaan omat etunsa ensi sijalle. Koska hän teki vastoin sitä, mitä hän tiesi Jumalan vaativan häneltä varastamalla ”hopeata ja vaipan ja kultalevyn” henkilökohtaista käyttöään varten, Jehovan suosio poistui Israelin armeijalta ja Ain miehet voittivat sen taistelussa. (Joos. 7:1–23) Jotkut noudattavat samanlaista menettelytapaa nykyäänkin yrittäen kerätä nykyisen maailman rikkauksia ja tullen siten materialismin orjiksi. He alkavat suunnitella lihan halujen tyydyttämistä sen sijaan että hankkisivat sydämelleen hengellisen hyvinvoinnin ja työskentelisivät Jehovan suosion saavuttamiseksi. He omistavat enemmän ja enemmän aikaa ja voimaa maalliseen työhön saadakseen enemmän jyviä vilja-aittoihinsa ja enemmän kultaa pankkiholveihinsa. Sen seurauksena he eivät voi osallistua säännöllisesti evankeliuminpalvelukseen; he ovat poissa kokouksista eivätkä he pysty varaamaan aikaa tutkimiseen tullakseen siten päteviksi palvelijoiksi seurakunnassa, ja lopulta he havaitsevat kärsineensä tappion hengellisessä sodankäynnissä ja ehkä aiheuttaneensa myös perheensä elämän menetyksen. He unohtavat, että ne aarteet, mitä he säästivät, heitetään jonain päivänä kadulle. Todellinen aarre, minkä he jättävät huomioon ottamatta, on löydettävissä Jehovan palvelemisesta ja hyväntahtoisten ihmisten auttamisesta totuuden ymmärtämiseen.
10. Miksi meidän pitäisi olla opettajia?
10 Siksi Paavali sanoi: ”Te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita.” (Hepr. 5:12) Tätä opettamistyötä Jeesus painottaa kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten tekemiseksi opetuslapsiksi. Jos sinusta tuntuu siltä kuin Paavali puhuisi itsellesi, koska sinä tunnet Raamatun totuudet, mutta et ole opettanut niitä kenellekään toiselle, yritä silloin aloittaa raamatuntutkistelu oman perheesi tai ystäviesi kanssa. Valitse jokin Seuran monista tutkimisen apuvälineistä, esim. ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta”, ”Olkoon Jumala totinen” tai Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin. Harkitse kuhunkin kappaleeseen kuuluvia kysymyksiä ja lue mainitut raamatunkohdat ja keskustele niistä. Havaitset, että paras tapa oppiaksesi itse, on yrittää selittää toiselle henkilölle ja opettaa häntä. Sinun täytyy tutkia hyvin valmistautuaksesi etukäteen, mutta sinä voit tehdä sen, jos haluat. Ota vastaan niiden hyväntahtoisten auttamisen vastuu, jotka myöskin rakastavat totuutta. Muista, että eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Sinä voit olla avuksi, ja sillä tavalla sinä täytät velvollisuutesi sekä Jumalaa että lähimmäistäsi kohtaan. – Matt. 9:37, 38.
11. Ketkä antoivat valonsa loistaa?
11 Vertauksessa viisaista ja tyhmistä neitsyistä Jeesus korosti sitä, miten on tärkeätä pysyä valveilla puhtaan palvonnan suhteen ja antaa totuuden valon loistaa. (Matt. 25:1–12) Hän näki ennalta uskollisen orjaluokan, mikä antaisi totuuden valon loistaa ja mikä olisi valveilla aikana, jolloin ylkä tuli temppeliin tuomitsemaan vuonna 1918. Heidän lamppunsa olivat täynnä onnellisuuden öljyä, mikä onni tulee Jehovan palvelemisesta. Eräässä toisessa tilaisuudessa Jeesus sanoi, että hänen palvelijansa olisivat maailman valo. Tämä totuuden valo auttaa tuhansia hyväntahtoisia ihmisiä vapautumaan joka vuosi pimeydestä, mikä verhoaa väärän uskonnon opetukset. Mutta puhuessaan oman aikansa uskonnollisista johtajista Jeesus viittasi heidän pimentyneeseen tilaansa sokeutena, kun hän sanoi: ”He ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” – Matt. 15:14.
12. Onko mikä tahansa usko oikea, vai mikä on välttämätöntä pelastumiselle?
12 Monet ihmiset kuitenkin uskovat, ettei sillä ole väliä, mitä uskoa he tunnustavat, kunhan he vain uskovat johonkin. Se on aivan samaa kuin sanoisi parantumattomaan sairauteen kuolemaisillaan olevasta henkilöstä, ettei sillä ole väliä, mitä parannuskeinoa hän yrittää tai minkä lääkärin luo hän menee, kunhan hän vain tekee jotakin. Sellaiset henkilöt antavat ymmärtää, että vaikka hän kuoleekin, niin vain se oli tärkeätä, että hän yritti ja että hän uskoi lääkäriinsä. Mutta tärkeätähän on se, saiko hän terveytensä takaisin. Sama pitää paikkansa uskonnostakin. Pääasia ei ole se, että sinulla on jonkinlainen usko, vaan se, saavutatko elämän sen avulla. Roomalaiskirjeen 10:2 sanoo: ”Sillä minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaisesti.” (Um) Jesaja puhui voimakkaasti väärää palvontaa vastaan ja nimitti vääriä vartijoita nukkuviksi koiriksi, paimeniksi, jotka ”eivät pysty mitään huomaamaan”. (Jes. 56:10, 11) Edes tänä lopun aikanakaan he eivät kaiuta varoitusta. He yrittävät parantaa maailman sairauksia rukoilemalla poliittisten yritysten puolesta, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien puolesta, sen sijaan että kertoisivat laumoilleen Jumalan valtakunnan olevan ainoa toivo. Älkäämme olko nukuksissa, olkaamme valveilla ja antakaamme varoitusta. Sinä voit tehdä niin kuin Paavali käski: ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. . . . Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’.” – Room. 10:9, 10, 13.
ANTAUTUMINEN TUO VASTUUN
13. Mitä antautumisen pitäisi merkitä kristitylle?
13 Jos meillä on sydämen usko, silloin meidän pitäisi toimia osoittaaksemme uskomme. Me otamme samat askeleet kuin Jeesuskin silloin kun hän omisti elämänsä Jehova Jumalalle ja tuli toimeliaaksi evankeliuminpalveluksessa julistaen julkisesti Sanaa. Sen ei pitäisi olla tunteen aikaansaama päätös, vaan ratkaisun tulee perustua täsmälliseen tietoon. Meidän tulee tehdä se sen tähden, että me rakastamme Jumalaa ja haluamme palvella Luojaamme. Kun me antaudumme Jehova Jumalalle, me lupaamme palvella häntä koko elämämme ajan; antautuminen tuo siis vastuun samoin kuin tietokin. On totta, että jokainen ei voi palvella Jumalaa samassa määrin. Joillakuilla on perhevelvollisuuksia, toisilla ei ole hyvää terveyttä, ikä tekee jotkut hitaiksi, mutta jokainen, joka nauttii elämän lahjasta, voi tehdä jotakin. (Ps. 115:17, 18) Tämä mielessään Jeesus esitti kuvauksen leivisköistä. Herra antoi omaisuutensa palvelijoittensa haltuun poissaolonsa ajaksi: yhdelle annettiin viisi leiviskää, toiselle annettiin kaksi ja kolmannelle palvelijalle annettiin yksi. He käyttivät heille uskottua omaisuutta viisaasti lukuun ottamatta kolmatta palvelijaa, joka hautasi leiviskänsä maahan, ettei kadottaisi sitä. Koska hän laiminlöi sen kartuttamisen, se otettiin häneltä pois ja annettiin sille, joka oli käyttänyt omiaan viisaasti. – Matt. 25:14–30.
14. Millä tavalla henkilö voi lisätä Valtakunnan etujaan?
14 Nykyään jokaisella antautuneella kristityllä on tiettyjä Valtakunnan etuja, joista hän voi huolehtia. Vaikka Herran Valtakunnan leiviskät eli omaisuus onkin annettu hengellisen jäännöksen haltuun, kaikilla Jumalan palvelijoilla on tilaisuus käyttää saamiansa tietoja ja palvelusetuja viisaasti. Mitä sinä teet leivisköilläsi? Hautaatko ne vai käytätkö niitä ja saat siten Jehovan siunauksesta tulevan ilon? Jeesus esitti sen lyhyesti osoittamalla, että tosi onnelliset ovat valppaita, toimeliaita, niitä, jotka pysyvät valveilla vastuunsa suhteen. ”Sillä jokaisella, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” (Matt. 25:29) Siksi käyttäkäämme, lisätkäämme ja kootkaamme Valtakunnan palveluksen etujamme.
15. Mikä esimerkki osoittaa valveilla olon tarpeellisuuden?
15 Koska meidän Valtakunnan palveluksemme on luottamustoimi Jumalalta, meidän täytyy olla valppaita varjelemaan sitä. Jos työnantajasi antaisi sinulle suuren summan rahaa vietäväksi pankkiin, et varmastikaan haluaisi nukkua matkallasi puiston penkillä. Sinä olisit valpas, varuillasi, varmistautuaksesi siitä, ettei mitään vahinkoa tapahtuisi sille, mistä sinua pidetään vastuullisena. Aivan samalla tavalla meidän tulisi suhtautua kristillisen evankeliuminpalveluksemme luottamustoimeen. Siihen ei sisälly vain rahasumma, vaan elämän menetys. Jeesus antoi kuvauksen valveilla olemisen tarpeellisuudesta Ilmestyskirjan 16:15:nnessä, kun hän sanoi: ”Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!” Israelin valtakunnan aikana oli tapana, että papit ja leeviläiset vartioivat temppelissä yöllä suojellakseen sitä ryöstäjiltä ja tungettelijoilta. Jokainen, joka tavattiin nukkumasta, kun temppelivuoren virkailija teki kierroksensa nähdäkseen, että kaikki oli hyvin, riisuttiin alastomaksi ja häntä lyötiin. Papit ja leeviläiset kuvasivat 144 000 jäsenen muodostamaa pappisluokkaa, jonka jäännös palvelee hengellisen temppelin vartijoina nykyään. Ei vain heidän, vaan myös niiden, jotka palvelevat heidän tovereinaan evankeliuminpalveluksessa, on hyvä ottaa varoitus varteen, ettei heidän havaittaisi laiminlyövän velvollisuuksiaan tai nukkuvan tehtävässään ja ettei temppelin tarkastaja, Jeesus Kristus, riisuisi heiltä palvelusetuja, joista he nauttivat Jehovan todistajina.
16. Mikä oli opetuslasten kokemus?
16 Älä sano, ettei se voisi tapahtua koskaan sinulle. Samantapaista sattui jopa opetuslapsille, eikä vain kerran, vaan kolme kertaa! Se tapahtui Jeesuksen kuolemaa edeltäneenä iltana, kun hän meni Getsemaneksi kutsuttuun paikkaan rukoilemaan. Hänen rukoillessaan opetuslapset nukahtivat. Silloin Jeesus sanoi Pietarille: ”Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko.” Jeesus ei esittänyt mitään selityksiä opetuslastensa puolesta, vaan hän tiesi, että he olivat väsyneitä. Jos he olisivat ymmärtäneet täysin tapahtumassa olevien asioiden merkityksen, kertomus ei epäilemättä osoittaisi, että toisen kerran hän ”tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi”. Mutta vielä kolmannenkin kerran, kun Jeesus palasi rukoilemasta, hänen täytyi sanoa heille: ”Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.” (Matt. 26:40–45) Pietarin on täytynyt oppia hyvin tästä opetuksesta, koska hän myöhemmin antoi samanlaisen neuvon valveilla pysymisestä, sanoen: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.” – 1. Piet. 5:8.
17. Miten tämä kokemus voi olla avuksi meille?
17 Vaikka opetuslapsilta ei riisuttukaan heidän palvelusetujaan tällä kertaa, heidän on täytynyt myöhemmin katua syvästi sitä, että he eivät valvoneet Jeesuksen kanssa hänen viimeisinä hetkinään. Se on meille hyvänä varoituksena olla kaksin verroin valveilla tänä lopun aikana, ettemme tulisi samalla tavoin nuhdelluiksi tai kenties jopa menettäisi palvelusetujamme. Älköön sinua siksi löydettäkö nukkumasta kotoa, kun veljet kokoontuvat Valtakunnansalille rukoukseen tai tutkisteluun. Kenties jonkun täytyy neuvoa sinua, niin kuin Jeesuksen täytyi neuvoa opetuslapsiaan. (Ps. 13:4) Vartioikaamme sen sijaan sitä ihmeellistä luottamustointa, minkä me olemme saaneet Jehovalta, tutkimalla ja kokoontumalla yhteen ja osallistumalla meille määrättyyn palvelukseen jatkuvasti. – 1. Tess. 5:21, 22.
VELVOLLISUUDET PERHEESSÄ JA SEURAKUNNASSA
18. Mitä vanhemmat voivat tehdä lastensa auttamiseksi hengellisesti?
18 Kaikkien kristittyjen vanhempien velvollisuuksiin kuuluu pitää hyvää huolta perheensä hengellisistä harrastuksista. Kaikki rakastavat vanhemmat tuntevat olevansa suuressa vastuussa lapsistaan. He ovat valppaita täyttämään heidän tarpeensa päivin ja öin. He huolehtivat heistä kärsivällisesti heidän varhaisvuosinaan, ruokkivat heitä, vaatettavat heidät, opettavat heitä ja auttavat heitä kasvamaan täysi-ikäisiksi, kunnes he kykenevät huolehtimaan itse itsestään. Näiden elämälle välttämättömien aineellisten varausten lisäksi vanhemmat kiinnittävät myös paljon huomiota lasten henkisiin harrastuksiin auttaen heitä saamaan tietoa Luojastaan ja edusta palvella häntä. (Ef. 6:4) Jos vanhemmat ottavat johdon tässä asiassa lukemalla lapsilleen Raamattua, tutkimalla heidän kanssaan, viemällä heidät mukanaan kokouksiin ja Valtakunnan palvelukseen, silloin lapset seuraavat mielellään mukana. (Sananl. 22:6) Tämä raamatullinen valmennus on niin tärkeä lapsen hengelliselle hyvinvoinnille, että vanhempien ei tulisi koskaan jättää vastuuta nuorten opettamisesta jonkun toisen harteille. Aivan niin kuin palvelijalla uuden maailman yhteiskunnan seurakunnassa on vastuu johtaa seurakuntaa ja antaa sille hengellistä apua, niin perheen isällä on samanlainen vastuu perheestään. Vanhemmat ovat perheyksikön valvojia eli palvelijoita. Viisas isä ottaa johdon perheensä uskonnollisessa opetuksessa. Oletko valveilla tähän velvollisuuteesi nähden?
19. Miten vanhemmat voivat opettaa lapsiaan, ja miksi se on tärkeätä?
19 Jehova Jumalan päätösten opettamista lapsille ei tulisi suorittaa vain viikon pyhäpäivänä, vaan se on velvollisuus, mikä tulee täyttää aamulla, päivällä ja illalla viikon jokaisena päivänä. Raamatun tätä koskeva neuvo on kerrottu 5. Mooseksen kirjan 6:5–7:ssa: ”Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” Jos Jumalan käskyt ovat sydämessäsi, silloin sinä kykenet opettamaan niitä lapsillesi. Mutta sinä et voi opettaa heille sellaista, mitä sinä et itse tiedä, tai käskeä heitä tekemään sellaista, mitä sinä et itse tee, ja toivoa saavuttavasi hyviä tuloksia. Muista, miten Nooa otti johdon arkin rakentamistyössä. Hän ryhtyi itse työhön ja hänen poikansa auttoivat häntä. Sinä voit tehdä samoin omalle perheellesi pitämällä huolen siitä, että sen jäsenet saavat hyvän perustiedon totuudesta opettamalla heitä henkilökohtaisesti, ottamalla johdon palveluksessa ja rohkaisemalla heitä astumaan tienraivauspalvelukseen. Muista, että sinun perheesi täytyy olla valmiina temppelin Päätarkastajan tuloa varten; noudata siksi Jeesuksen ohjetta ja ”valvo” pitämällä perheesi totuuden tasalla ja valppaana edistymään palveluksessa.
20. Mainitse joitakin kristityn palvelijan velvollisuuksia.
20 Perheen pää, joka osoittaa arvostavansa vastuutaan perhettään kohtaan ottamalla johdon ja omaksumalla oikean kristillisen päänaseman, osoittaa olevansa halukas ottamaan vastaan palvelusedut kristillisen seurakunnan palvelijana. Hänen ollessaan sellaisessa asemassa ei ole kysymys ainoastaan pienen perheen hyvinvoinnista, vaan seurakunnan eduista. Siksi palvelijoilla on erikoinen velvollisuus pysyä hengellisesti valveilla. Heidän pyhän hengen kautta saamansa virkamääräys saattaa heidät vastuunalaisiksi Jehovalle. Palvelijoita ei ole kuitenkaan jätetty ilman apua lauman ohjaamisessa ja suojelemisessa. Heillä on Jehovan sana, mikä opastaa käsittelemään asioita teokraattisesti, ja hänen järjestönsä neuvoo ja auttaa heitä. (Jes. 50:4) Palvelijoitten tulee olla moitteettomia, niin etteivät ulkopuolella olevat ihmiset voisi löytää heistä syytä moitteeseen. Israelin kuninkaitten tavalla, jotka lukivat Jumalan lakia joka päivä, niidenkin, jotka on määrätty valvojiksi tai palvelijoiksi Jumalan kansan keskuuteen nykyään, tulee todella tuntea Raamattu. Heidän tulee jakaa totuutta ilmaiseksi toisille, antaen valon loistaa, niin että kaikki voivat nähdä sen niin kuin valoa heijastavan tähden. Kuten hyvä paimen on halukas etsimään eksyneet eläimet, niin palvelijakaan ei pidä silmällä ainoastaan niitä, jotka ovat läsnä kokouksissa, vaan myös niitä, jotka ovat poissa, jotta heidän luonaan voitaisiin käydä ja heitä voitaisiin auttaa. Hyvä palvelija tietää, että lauma on Jumalan ja hän kohtelee sitä Jehovan hänen haltuunsa uskomana. – 1. Tess. 5:14, 15.
21. Mitkä tapahtumat saavat meidät valppaiksi, ja mikä neuvo annetaan?
21 Koska maata ympäröivä hengellinen pilvi pimenee pimenemistään, on nyt aika päästä osalliseksi siitä valosta, mistä uuden maailman yhteiskunta nauttii. Tämä totuuden valo on kirkastunut kirkastumistaan Kristuksen taivaalliselle valtaistuimelle nousemisesta lähtien vuodesta 1914. Jehova Jumala ja Kristus Jeesus, ”auringon noususta tulevat kuninkaat”, valmistautuvat kokoamaan kansoja suureen Harmagedonin taisteluun. Siinä taistelussa ei kukaan voi ottaa puolueetonta asennetta, eikä siellä ole kätköpaikkaa. Kaikki raamatullinen todistusaineisto Jeesuksen mainitsemasta yksityiskohtaisesta aikojen merkistä on kuin Jumalalta tuleva hälytys, mikä kuuluu äänekkäästi ja selvästi meidän varoitukseksemme ja suojelukseksemme. (Jooel 3:12–17) Nyt ei ole aika antaa nuhteettomuuden vuosien kyllästyttää meitä eikä antaa elämän taakkojen hidastuttaa toimintaamme. Muista sen sijaan Jeesuksen varoitus Luukkaan 21:34, 35:nnessä: ”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat.”
22. Mitä hengellisesti valveilla olevat henkilöt voivat odottaa?
22 Älä anna minkään estää itseäsi astumasta sisään Jehova Jumalan palveluksen avoimesta ovesta. Osoita Jehovalle arvostavasi aikojen tärkeyttä, osoita, että rakastat häntä ja oppimaasi totuutta. Jaa sitä lähimmäisillesi työskentelemällä kokosydämisesti Valtakunnan palveluksessa. Tämä työ tulee loppumaan; iloitse siitä siksi nyt. (Jer. 31:34) Pysy hengellisesti valveilla välttääksesi joutumasta tuhoon kansojen mukana Harmagedonissa. Ole onnellisten joukossa, ole valveilla aikojen suhteen, ole valpas käyttämään tilaisuutta palvella perheesi ja seurakunnan mukana Jehovan järjestön osana. Silloin sinäkin saat Jehovan hyväksymyksen ja elämän uudessa maailmassa, sen jälkeen kun Kristus on suorittanut tarkastuksensa Harmagedonissa. Se on uskon ihmisten onnellinen tulevaisuus.