Vuorisaarna – ”onnellisuudet” 6–9
JEESUS esitti vuorisaarnansa kuudennen ”onnellisuuden” seuraavasti: ”Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan.” – Matt. 5:8.
”Puhdassydämiset” ovat sisäisesti puhtaita ihmisiä. Heidän kiintymyksensä, halunsa, arvostuksensa ja vaikuttimensa ovat puhtaita. Se on pelkän ulkonaisen eli muotomenojen mukaisen puhtauden merkittävä vastakohta. (Matt. 23:25–28; Mark. 7:3, 4) Hurskauden ulkonaisen näyttelemisen sijasta Raamattu kehottaa ilmaisemaan ”rakkautta, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta”. – 1. Tim. 1:5.
Puhdassydämiset saavat onnea erityisesti siksi, että ”he tulevat näkemään Jumalan”. Tämä ei välttämättä merkitse kirjaimellista näkemistä ihmissilmin, sillä ’ei kukaan, joka näkee Jumalan, jää eloon’. (2. Moos. 33:20; Joh. 1:18; 1. Joh. 4:12) Mutta on muita tapoja, joilla oikean vaikuttimen omaavat palvojat maan päällä voivat ’nähdä Jumalan’ nykyään. Esimerkiksi se, että havaitsee Jumalan toimivan jonkun puolesta tämän nuhteettomuuden vuoksi, on yksi tapa ”nähdä Jumala”. (Job 19:26; 42:5) Jerusalemin temppeliin menemistä palvontaa varten sanotaan ’Jumalan kasvojen eteen’ menemiseksi. – 2. Moos. 34:24; 5. Moos. 31:11; Jes. 1:12.
Se kreikkalainen sana, jota Matteus käyttää ’näkemisestä’, merkitsee myös ’mielellä näkemistä, käsittämistä, tuntemista’. Koska Jeesus heijasti täydellisesti Jumalan persoonallisuutta, hän voi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Joh. 14:7–9) Puhdassydämiset, jotka ottivat Jeesuksen vastaan Messiaana ja kuuntelivat häntä, saivat tarkan käsityksen Jumalan persoonallisuudesta. Uskomalla Jeesuksen synnitsovittavaan uhriin he saivat syntien anteeksiannon ja suhteen Jumalaan ja voivat suorittaa otollista palvontaa hänen valtaistuimensa edessä. (Ef. 1:7) Jumalan näkeminen tässä merkityksessä saavuttaa kohokohtansa hengellä voideltujen kristittyjen ollessa kysymyksessä silloin, kun he pääsevät taivaaseen, sillä siellä he tulevat todellisuudessa näkemään Jumalan ja Kristuksen. – 1. Joh. 3:2; 2. Kor. 1:21, 22.
Mutta vain puhdassydämiset voivat nähdä Jumalan täsmällisen tiedon ja tosi palvonnan välityksellä. Raamattu osoittaa, että syntiä harjoittavat eivät ole nähneet Jumalaa eivätkä ole tulleet tuntemaan Häntä ja hänen poikaansa. ”Joka tekee pahaa, ei ole nähnyt Jumalaa.” – 1. Joh. 3:6; 3. Joh. 11; Ps. 24:3, 4.
”RAUHANTEKIJÄT” TULEVAT JUMALAN LAPSIKSI
Jeesus mainitsi vuorisaarnan seitsemänneksi onnellisuudeksi seuraavan: ”Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’.” – Matt. 5:9.
”Rauhantekijät” todetaan sekä siitä, mitä he karttavat, että siitä, mitä he harjoittavat. Rauhantekijät eivät ole hyökkääviä eivätkä sotaisia, eivätkä he maksa pahaa pahalla, kun heille tehdään vääryyttä. (Room. 12:14–21) Mutta heidän asenteessaan on myös myönteinen puoli.
”Rauhantekijät” eivät ainoastaan itse käyttäydy rauhallisesti, vaan he varta vasten ponnistelevat saadakseen aikaan rauhan ja sovun kiistelevien osapuolien välillä. He kieltäytyvät osallistumasta mihinkään sellaiseen tai katsomasta läpi sormien sellaista, mikä on omiaan ’erottamaan ystävykset’. (Sananl. 16:28; 17:9) Sanoin ja esimerkillään he edistävät rauhaisuutta kristillisen seurakunnan sekä sisä- että ulkopuolella. – Room. 14:19; Hepr. 12:14.
Rauhantekijät ovat onnellisia, ”koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’”. Heillä on läheinen suhde Jumalaan hänen lapsinaan. Mutta tämän suhteen säilyttäminen vaatii jäljittelemään Jumalan persoonallisuuteen sisältyviä ominaisuuksia, joihin kuuluu rauhaisuus. (2. Kor. 13:11; Fil. 4:9; 1. Tess. 5:23; Hepr. 13:20; Jaak. 3:17) Kukaan, joka rakkaudettomasti pysyy vihoissa lähimmäisensä kanssa, ”ei ole Jumalasta”. – 1. Joh. 3:10.
Jeesuksen päivinä juutalaiset uskoivat olevansa Jumalan lapsia siksi, että olivat Hänen ihmisluomuksiaan. (Jes. 64:8) Mutta Jeesus osoitti, ettei tämä pitänyt paikkaansa, vaikka he olivatkin Aabrahamin luonnollista siementä. (Joh. 8:39, 41) Eräille Jeesus jopa sanoi: ”Te olette isästänne Panettelijasta.” (Joh. 8:44) Koska koko ihmiskunta on perinyt synnin Aadamilta, joka luotiin maalliseksi ”Jumalan pojaksi”, lapseussuhde Jumalaan ei ole tullut automaattiseksi. – Room. 3:23; 5:12; Luuk. 3:38.
Vain rauhantekijöille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan Messiaana ja synninkantajana, annettiin ”valta tulla Jumalan lapsiksi, koska he uskoivat hänen nimeensä”. (Joh. 1:12; Jes. 53:12; 1. Piet. 2:24) Hyvä Paimen Jeesus Kristus tulee olemaan rauhaisien ’muiden lampaittensa’ ”suuren joukon” ”Iankaikkinen isä” tuhatvuotisen valtakuntansa aikana, mutta sen lopussa hän luovuttaa heidät omalle taivaalliselle Isälleen, jotta heistä tulisi Jumalan lapsia. – Ilm. 7:9–17; Joh. 10:14–16; Jes. 9:5; 1. Kor. 15:27, 28.
VAINOTTUJA MUTTA ONNELLISIA
Kahdeksantena onnellisuutena tässä sarjassa Jeesus julisti: ”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matt. 5:10) Käsitellessään tätä laajemmin hän esitti yhdeksännen onnellisuuden: ”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12; vrt. Luuk. 6:22, 23.
”Ne, joita on vainottu”, ovat kristittyjä, jotka ovat kokeneet soimausta, panettelua ja kieltoja ”vanhurskauden tähden” tai ”Ihmisen Pojan tähden”. Heidän kärsimyksensä johtuvat Jehovan palvomisesta ja Jeesuksen Kristuksen nimen kantamisesta ja vaeltamisesta kiinteästi hänen askeleissaan. – 1. Piet. 2:19–21.
Tässä esitetty syy iloitsemiseen on sama kuin ensimmäisen onnellisuuden yhteydessä, nimittäin se, että ”taivasten valtakunta kuuluu heille”. (Vrt. Matt. 5:3.) Vaikka se saattaa merkitä soimausta, yhdyskunnasta karkottamista ja jopa kuolemaa joissakin tapauksissa, niin kristityt tietävät, että ”ilo”, joka saadaan hallitsemisesta Kristuksen kanssa Jumalan taivaallisessa valtakunnassa tai täydellisestä ihmiselämästä sen maallisina alamaisina, on hyvin sen arvoinen. – Matt. 25:21, 23; Hepr. 12:2; Ilm. 21:1–5.
Tämä ’palkka taivaassa’ (ts. Jumalalta saatava palkka) ei ole palkka siinä merkityksessä kuin tehdystä työstä ansaittu palkka. Syntiset ihmiset eivät voi missään olosuhteissa ansaita Jumalan suosiota ja velvoittaa häntä siunaamaan heitä. (Gal. 2:16; Jaak. 2:10) Valtakunnan siunausten palkka on ”sanoin kuvaamaton ilmainen lahja”, todistus Jumalan hyväntahtoisuudesta ja anteliaisuudesta. (2. Kor. 9:15; Jaak. 1:16–18) Se on kristityille siitä maksettu palkka, että he uskollisesti kestävät soimausta, vainoa ja ilkeämielisiä valheita, joita esitetään heitä vastaan siksi, että he ilmaisevat murtumatonta antaumusta Jumalaa kohtaan.
Jeesus esitti näille kahdelle viimeiselle onnellisuudelle myös vastakohdan, kun hän sanoi: ”Voi, aina kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää, sillä tällaista heidän esi-isänsä tekivät väärille profeetoille.” (Luuk. 6:26) Jumalan totuuden julistamisen sijasta muinaisen Israelin ”väärät profeetat” puhuivat sitä, mitä kansa halusi kuulla; ja ’sitä kansa rakasti’. (Jer. 5:31) Mutta sellainen kansansuosio ei ole koskaan ollut ilmaus Jumalan suosiosta. Jehova Jumalan hyväksynnän saavat vain ne, jotka puhuvat ja toimivat sopusoinnussa hänen Sanansa kanssa. (Ps. 15:1, 2) Mutta siten menettelevät voivat odottaa vainoa, sillä Jeesus sanoi: ”Jos ihmiset ovat vainonneet minua, niin he vainoavat teitäkin.” – Joh. 15:20.