18. luku

Seuraukset Jumalan paimenhallitsijan hylkäämisestä

 1. Miksi ei ole outoa, että Jehova vertaisi itseään alempia hallitsijoita paimeniin?

KAIKKEIN suurin Hallitsija on toistuvasti verrannut itseään paimeneen. Lukekaamme esimerkiksi se kaunis kuvaus, jonka hän esittää ennustaessaan, miten hellästi hän oli johtava pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa takaisin kotimaahansa: ”Katso, Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova itse, Um] tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jes. 40:10, 11) Ei siis olisi outoa, että hän vertaisi alempia maanpäällisiä hallitsijoita paimeniin.

 2. Mihin kasveihin Jehova vertaa huomattavia maailmallisia hallitsijoita, ja mihin hän samalla tavalla vertaa Babylonista vapautetun jäännöksen jäseniä?

² Hän vertasi huomattavia hallitsijoita myös pitkäkasvuisiin puihin. Niinpä muinaisen Egyptin kuninkaallista faaraota verrataan mahtavaan puuhun. (Hes. 31:1–18) Vieläpä pakkosiirtolaisuudessa olevia jäännöksen jäseniä, jotka Jehova vapauttaa ja johtaa pois vertauskuvallisesta Babylonista heidän Jumalalta saamaansa maahan Messiaansa eli Voideltunsa avulla, hän vertaa puihin. Hän tekee tämän puhuessaan seuraavasti siitä työmääräyksestä, jonka hän antaa Messiaalleen: ”Lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ’vanhurskauden tammet’, ’Herran istutus’ [suuret vanhurskauden puut, Jehovan istutus, Um] hänen kirkkautensa ilmoitukseksi.” – Jes. 61:1–3.

 3, 4. a) Miten Sakarja esittää ”suurten vanhurskauden puiden” ja maailmallisten ”puiden” välillä vallitsevan vastakohtaisuuden? b) Miksi sen mukaan, mitä Sak. 11:1–3 esittää, on oleva valitusta ja ärjyntää?

³ Noihin vertauskuvallisiin ”suuriin vanhurskauden puihin, Jehovan istutukseen”, viitataan Sakarjan ennustuksen edellisessä, kymmenennessä, luvussa jakeissa 3–12. Miten suuri vastakohta esitetäänkään nyt heidän ja sortavan maailmamme korkeilla paikoilla kasvavien vertauskuvallisten puiden välille! Sakarjan aikana Libanonin majesteettiset vuoret olivat metsien peittämiä ja niissä kasvoi maailmankuuluja ”Libanonin setrejä” ja muita hyväntuoksuisia ikivihreitä puita. Miten murheellista onkaan ajatella, että sammumaton metsäpalo hävittäisi tuollaiset metsät! Se voisi saada katsojan ääneensä valittamaan. Maailma joutuu vielä valittamaan sillä tavalla, sillä Sakarjan ennustuksen 11. luku – joka on melkein kuin jatkoa sen 10. luvulle – alkaa Jumalan käskyllä päästää ilmoille sellainen valitus. Me luemme:

⁴ ”Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi. Valittakoon kypressi, sillä setri on kaatunut, hävitetyt ovat nuo mahtavat. Valittakaa, te Baasanin tammet [Baasanin jykevät puut, Um], sillä sankka metsä on sortunut. Kuule paimenten valitusta, kun on hävitetty nuo heidän mahtavansa. Kuule nuorten leijonain ärjyntää, kun on hävitetty Jordanin rantatiheikkö.” – Sak. 11:1–3.

 5. Milloin sellaisten vertauskuvallisten puitten istutusten täytyy palaa poroksi, ja ketkä se panee valittamaan?

⁵ Libanonille ei varata mitään palo-ovia. Kun Jehovan kuluttava tuli hänen määräaikanaan pyyhkii yli tämän majesteettisen maan, niin vertauskuvallisen Libanonin ovien täytyy avautua Hänen käskystään päästääkseen tulen tunkeutumaan. Vieläpä mahtavien Libanonin setrien täytyy kaatua Jumalan sytyttämien liekkien edessä, ja siksi niitä lähellä olevien sypressien täytyy valittaa. Puun jykevyys ei tee siitä tulenkestävää. Siksi täytyy jykevien puitten muodostamien läpipääsemättömien metsien valittaa Jordanin ja Galileanmeren itäpuolella sijaitsevilla Baasanin ylängöillä. Niidenkin täytyy palaa poroksi maailmanpalossa tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana, joka on ahdistusten ahdistus koko ihmiskunnalle. Se on oleva valituksen aikaa paimenhallitsijoille.

 6. Miksi paimenhallitsijat valittavat vertauskuvallisten ”puiden” palamista ja myös ärjyvät kuin Jordanin tiheikköjen leijonat?

⁶ Jos me kuuntelemme uskossa Raamatun ennustuksen selvä-äänistä sanomaa, me voimme kuulla noiden maailmallisten paimenhallitsijoiden valituksen. ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonin taistelukentällä heiltä riistetään heidän ulkonäkönsä ja asemansa majesteettisuus. (Ilm. 16:14–16, Um) Heitä itseään kuvataan Libanonin majesteettisilla puilla ja Baasanin jykevillä puilla. He ovat vertauskuvallisesti myös ”nuoria leijonia”. Samoin kuin nuoret leijonat ärjyvät, koska Jordanin rantatiheiköt ovat palaneet poroksi, nuo tiheiköt, joissa leijonat väijyivät, niin nämä leijonan kaltaiset paimenhallitsijat ärjyvät tyrmistyneinä havaitessaan, että heiltä on riistetty väijytyspaikat, joista heidän oli tapana käydä varomattomien uhriensa, yleisön eli kansan, kimppuun.

 7. Miten Mal. 4:1 viittaa samaan tuliseen päivään, ja mikä siitä on oleva seuraus paimenhallitsijoille?

⁷ Myös profeetta Malakia, joka ilmaantui näyttämölle muutamia vuosikymmeniä Sakarjan jälkeen, ennusti sen kuluttavan palon ajankohdan, joka riistää maailmallisilta paimenilta heidän kunnioitusta herättävän arvokkuutensa, suuruutensa ja voimakkaan asemansa. Malakia vertaa julkeita ja pahoja kasveihin ja sanoo (4:1): ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.” Nuo poliittiset paimenet ovat väittäneet, että heillä on hallitsemisoikeus, koska he ovat saaneet demokraattisissa vaaleissa ”valtuudet kansalta” tai koska he ovat syntyneet jonkin kuninkaallisen suvun jälkeläisinä tai koska kristikunnan papisto on antanut heille ”kuninkaiden jumalallisen oikeuden”. Se ei kuitenkaan tee heistä teokraattisia paimenia tai hallitsijoita, jotka Suuri Teokraatti on asettanut Messiaansa kautta. Siksi tuleva Jumalan tuomion täytäntöönpanon tulinen päivä kuluttaa kaikki heidän väärät väitteensä. Heistä ei jää juurta eikä oksaa.

JUMALAN ASETTAMA PAIMEN

 8. Miten paimenhallitsijat ovat myyneet ”lampaat” tapettaviksi eli teurastettaviksi, ja kuka voi herättää epäitsekkään paimenen?

⁸ Koska hallitusmiehiä verrataan paimeniin, niin heidän alamaisiaan, kansaa, verrataan lammaslaumaan. Paimenen kaltaiset hallitsijat ovat kohdelleet lampaita niin kuin ne kuuluisivat heille ja ovat olleet valmiit myymään ne niille itsekkäille ihmisille, jotka saattoivat riistää ja väärinkäyttää lampaan kaltaisia ihmisiä. He ovat todellisuudessa luovuttaneet heitä tapettaviksi, teurastettaviksi sellaisten kunnianhimoisten miesten takia, jotka maksavat hinnan päästäkseen vallitsemaan kansaa tai hyötymään siitä. Hallitsevat paimenet ovat kuitenkin tehneet vielä enemmän saattamalla ihmisiä tielle, joka lopulta johtaa siihen, että he tulevat teurastetuiksi ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedoniksi kutsutussa maailmantilanteessa. (Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21) Eikö sitten ole ketään oikeaa ”paimenta”, jonka sydämellä ovat kaikkien ihmisten edut ja joka on valmis kuluttamaan itsensä sen sijaan, että hän riistäisi lampaita? Kuka voi herättää sellaisen paimenen, niin että kukin lammas voi tulla hänen hoitoonsa ja ohjattavakseen ja voi säästyä hirvittävältä tappamiselta? Jehova voi.

 9. Mitä laumaa Sakarjaa käsketään paimentamaan hänen esittäessään profeetallista näytelmää?

⁹ Tämän seikan kuvaamiseksi profeetta Sakarjaa käytettiin allegorian eli profeetallisen näytelmän esittämiseen. Profeetta Sakarja kuvailee sitä itse seuraavin sanoin: ”Näin sanoi Herra, minun Jumalani: ’Kaitse teuraslampaita, joita niiden ostajat teurastavat tuntematta syynalaisuutta [vaikka heitä ei pidetä syyllisinä, Um], ja joista niiden myyjät sanovat: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut”, ja joita niiden paimenet eivät sääli.’” – Sak. 11:4, 5.

10. Ketkä muodostavat vertauskuvallisen ”lammaslauman”, kuka sen omistaa, ja miksi Sakarja asetettiin ”teuraslampaiden” paimeneksi?

¹⁰ Miten surkuteltava onkaan ”teuraslampaitten” tila! Siihen aikaan tuo ”lammaslauma” oli Israelin kansa. Psalmista puhutteli tämän lauman todellista Omistajaa sanoen: ”Kuuntele, Israelin paimen. Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa.” Tunnustaen Hänet Omistajaksi psalmista sanoi: ”Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee.” (Ps. 80:2; 95:7) Omistajana Hänellä oli oikeus asettaa uskollinen paimen kaitsemaan heitä. Tämän hän teki asettamalla profeetta Sakarjan. Tämä uusi maallinen paimen ei saanut demokraattisesti ”valtuuksia kansalta”. Jumalhallitsija, Jehova, asetti hänet teokraattisesti. Tämä taivaallinen Omistaja halusi pelastaa joitakin yksilöitä näistä ”teuraslampaista”. Hän oli jo sanonut: ”Herra, heidän Jumalansa, on sinä päivänä auttava heitä [pelastava heidät, Um], kansaansa, joka on kuin hänen lammaslaumansa; sillä he ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat yli hänen maansa.” (Sak. 9:16) Tämän tarkoituksen edistämiseksi Suuri Teokraatti asetti Sakarjan paimentamaan laumaa.

11. Millä tavalla ”paimenet”, jotka myivät lampaat, eivät osoittaneet mitään sääliä niitä kohtaan, ja miten he olivat rikoskumppaneita niiden teurastamisessa?

¹¹ Sakarja oli erilainen kuin ne paimenhallitsijat, jotka tunsivat olevansa valtuutettuja myymään Jehovan lampaita henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi. Kun he näin tekivät itsestään rikkaita, heistä tuntui, että Jumala oli tehnyt heidät rikkaiksi. Tällaisen sydämettömän kaupan jälkeen nämä petolliset paimenhallitsijat sanoivat tekopyhästi: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut.” Näin tehdessään nuo paimenet, joihin lampaan kaltaiset ihmiset luottivat, ’eivät säälineet niitä’. Nuo paimenet tiesivät, että ostajat, joille he myivät nuo ’lampaat’, tappaisivat ne toteuttaessaan kunnianhimoisia, itsekkäitä suunnitelmiaan. Vielä pahempaa oli, että näitä ostajia ei ’pidettäisi syyllisinä’ tällaisen teurastuksen vuoksi. Ainakaan ne paimenet, jotka olivat myyjinä, eivät pitäneet ostajia syyllisinä. Näin hekin olivat rikoskumppaneita tässä teurastamisessa. Heille lampaat olivat vain ”teuraslampaita”.

12. Kenen lampaita kristikuntaan kuuluvat ihmiset väittävät olevansa, ja onko heidän maalliset uskonnolliset paimenensa nimitetty teokraattisesti?

¹² Kaikki tämä tuo mieleen samankaltaisen tilanteen, joka vallitsee kristikunnassa tällä 20. vuosisadalla. Kristityiksi tunnustautuvat ihmiset väittävät olevansa Jumalan lampaita. He soveltavat itseensä Psalmin 95:7 (lainattu edellä) ja lausuvat kuorossa kirkoissa Psalmia 23:1: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” Mutta tämä kirkkoväki katsoo myös maallisiin ”paimeniin”. Erityisesti uskonnollisessa mielessä kristikunnan papit väittävät, että he ovat näiden lampaitten paimenia ja että sadoilla uskonnollisilla lahkoilla on kullakin oma laumansa. Näitä paimenia ei ole kuitenkaan nimitetty teokraattisesti, kuten Sakarja oli, sillä jokaisen heistä on asettanut papinvirkaan hänen oman lahkonsa tai kirkkokuntansa hallitseva ryhmä tai piispa tai joku muu korkea-arvoinen kirkollinen virkamies tai seurakunta. Jäljittelevätkö sellaiset papit Sakarjan päivien paimenia?

13. Miten sellaiset papit ovat jäljitelleet Sakarjan päivien paimenia myymällä ’lampaita’ teurastettaviksi?

¹³ On rohkeasti huomautettu, että kristikunnan papisto ja heidän hengellisessä valvonnassaan olevat sadat miljoonat kirkon jäsenet olisivat voineet estää maailmansodan vuonna 1914. Mutta he eivät toimineet niin.a Vastalauseita esittämättä he luovuttivat laumansa yli neljä vuotta kestäneeseen koko ihmiskunnan historian siihen mennessä raaimpaan sotaan. Itse asiassa he myivät laumansa välttyäkseen vainoilta kristillisyyden tinkimättömän noudattamisen vuoksi ja saavuttaakseen sotilaallisten ja hallitsevien paimenten suosion. Näin tapahtui ainakin samassa mitassa toisen maailmansodan aikana, joka ensimmäisen tavoin alkoi aivan kristikunnan sydämessä. ’Teurastaminen’ oli tässä toisessa maailmanlaajuisessa kamppailussa vielä hirvittävämpää kuin ensimmäisessä. Uskonnollinen papisto on lisäksi toiminut kaupallisten riistäjien ja poliitikkojen varustajana. Papit ovat sekaantuneet politiikkaan ja ovat myyneet laumansa virantavoittelijoille, jotka eivät tunne mitään omantunnonvaivoja riistäessään kansaa.

14. Kenen nuo ”paimenet’ väittävät siten rikastuttaneen heidät, ja miksi lampaitten ostajat eivät tunne omantunnonvaivoja riistäessään lampaita tai aiheuttaessaan niiden teurastamisen?

¹⁴ Hankittuaan tällä tavalla rikkauksia materialististen tavaroiden ja tämän maailman hallitsevan luokan suosion muodossa heistä tuntuu, että jumala on siunannut heidät. Ja siksi he sanovat hurskastellen: ”Kiitetty olkoon Herra, minä olen rikastunut.” (Sak. 11:5) Koska lammasparkojen ”ostajilla” on uskonnollisen papiston siunaus, he eivät tunne syyllisyyttä riistettyään lampaita tai jopa aiheutettuaan lampaitten väkivaltaisen joukkoteurastuksen. Kristikunnan papisto ’ei pidä heitä syyllisinä’, vaan he pysyvät jatkuvasti hyvämaineisina kirkon jäseninä. Siksi on hyvin ilmeistä, että uskonnolliset ja hallitsevat ”paimenet” ”eivät sääli” kristikunnan ’lampaita’.

15. Mistä me tiedämme kansan pitäneen siitä, että petolliset paimenet ovat riistäneet sitä?

¹⁵ Kaikesta tästä huolimatta tilanne on ollut juuri sellainen kuin Jumala sanoi Jer. 5:31:ssä: ”Profeetat ennustavat valhetta, ja papit hallitsevat yksissä neuvoin heidän kanssaan, ja sitä minun kansani rakastaa. Mutta mitä te teette, kun tästä tulee loppu?” Mistä me sitten tiedämme, että ne, jotka tunnustavat olevansa Jumalan kansaa, ovat ’rakastaneet sitä’? Havaitsemalla, että nuo Jumalan kansaksi tunnustautuvat eivät ole seuranneet sen uskollisen paimenen johtoa, jonka Jumala on herättänyt ja jota profeetta Sakarja kuvasi. He sallivat edelleen ’lampaitten’ kaupustelijoiden, ostajien ja myyjien, johtaa niitä ’teurastettaviksi’. Ansaitsevatko he siis sääliä, kun heidän menettelynsä seuraukset kohtaavat heitä?

16. Mikä on Jumalan vastaus Sak. 11:6:ssa sääliä koskevaan kysymykseen?

¹⁶ Jumalan vastaus annettiin profeetta Sakarjalle, teokraattiselle paimenelle: ”Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä.” – Sak. 11:6.

17. Mihin itsekkääseen, rakkaudettomaan tilaan Jehova sallii ”teuraslampaiden” joutua, ja miksi niiden huuto on oleva turhaa?

¹⁷ Tämä koskee myös nykyistä kristikuntaa. Sen ajan täytyy tulla, jolloin Jehova lakkaa osoittamasta sääliä ”teuraslampaita” kohtaan. Hän sallii rakkaudettomien lampaan kaltaisten ihmisten saalistaa toisiaan, paimenten (uskonnollisten ja hallitsevien) lampaita, kuninkaan eli kuninkaallisen paimenen lampaita ja lampaitten toisiaan. Se on oleva anarkian tila. Mitä muuta siitä voisi seurata kuin järjestäytyneen ihmisyhteiskunnan yleinen romahdustila? Asiainjärjestelmä ei enää pysy koossa, koska asioita ei enää hoideta järjestelmällisesti maailmallisen viisauden mukaan. Vertauskuvallisesti puhuen anarkistiset, sekasortoiset toistensa kimppuun kävijät vastustamattomasti ”hävittävät maan” eli järjestäytyneen maallisen tilansa. Vaikka he huutaisivat niin äänekkäästi ja kauan kuin silloin jaksavat, niin Jehova ei ”pelasta ketään heidän käsistänsä”. Miksi hänen pitäisikään? He olivat toistuvasti kieltäytyneet seuraamasta hänen asettamaansa paimenta.

PAIMENEN PALKKA – KOLMEKYMMENTÄ HOPEARAHAA

18. Millainen nimitys oli Sakarjan asettaminen Israelin ’lauman’ paimeneksi, ja mikä kysymys herää hänen palveluksistaan?

¹⁸ Missä määrin ne, jotka pelkästään väittävät olevansa Jumalan kansaa, arvostavat sitä hengellistä ”paimenta”, jonka hän on herättänyt ja lähettänyt heille? Se on kuvattu meille profeetallisesti profeetta Sakarjan kokemuksella. Hänet lähetettiin ’kaitsemaan’ Israelin laumaa, ei kansan valtuuttamana vaan teokraattisen nimityksen saaneena. Kuinka paljon häntä arvostettiin? Miten arvokkaiksi hänen palveluksensa arvioitiin? Hän on hyvin suorapuheinen kertoessaan siitä meille:

19. Miten monta sauvaa Sakarja otti, miten monta paimenta hän hävitti yhdessä kuussa, ja miten hän osoitti purkavansa liittonsa kansan kanssa?

¹⁹ ”Niin minä siis kaitsin teuraslampaita, lampaista kurjimpia [teidän hyväksenne, te lauman ahdistetut, Um; mahdollisesti myös: lauman kauppiaiden hyväksi, Um, alav.]. Ja minä otin itselleni kaksi sauvaa; minä nimitin toisen ’Suloudeksi’, toisen minä nimitin ’Yhteydeksi’ [kirjaimellisesti: Sitojiksi], ja niin minä kaitsin lampaita. Ja minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, mutta minä kävin kärsimättömäksi lampaille [heille, Um], ja hekin kyllästyivät minuun. Niin minä sanoin: ’Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa.’ Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa. Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat, jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.” – Sak. 11:7–11.

20. Mikä tarkoitus noilla sauvoilla oli, ja mitkä nimet Sakarja antoi sauvoille ja miksi?

²⁰ Paimenena Sakarja otti varusteikseen mm. kaksi sauvaa, toisen lampaitten kaitsemista, toisen niiden suojelemista varten. Entinen paimenpoika Daavid viittaa niihin, kuten Ps. 23:1–4 sanoo: ”Herra on minun paimeneni. . . . Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.” Toista sauvaa, nähtävästi sitä, jolla hän kaitsi lampaita, Sakarja sanoi Suloudeksi, mikä viittasi siihen suosioon, jota lampaat saivat osakseen. Toista sauvaa, nähtävästi sitä, jolla lampaitten ahdistelijat lyötiin pakosalle, hän sanoi Yhteydeksi (kirjaimellisesti: Sitojiksi, ykseyden ylläpitämiseksi). Sakarjan Jumala, sotajoukkojen Jehova, osoitti suosiota lampaita kohtaan määräämällä Sakarjan lammasten paimeneksi. Siksi toisen sauvan nimi oli Sulous.

21. Millaisten lampaiden paimeneksi Sakarja tehtiin, mihin kansallisuuksiin ne kuuluivat, ja ketä Sakarja edusti paimenena?

²¹ Jehovan profeettaa ei kuitenkaan tehty kirjaimellisten lampaiden paimeneksi, vaan vertauskuvallisten lampaiden eli Israelin heimon, jonka siihen aikaan muodostivat jäännös Juudan valtakunnasta ja jäännös pohjoisesta Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnasta, jonka huomattavin sukukunta oli Efraim. Tämän mukaisesti Sakarja asetettiin teokraattisesti ottamaan hengelliseen valvontaansa koko Israelin heimon jäännös hallitsijan tai käskynhaltijan tavoin. Tässä virassa hän todellisuudessa edusti Jehovaa, taivaallista Paimenta.

22. Oliko Sakarja velvollinen suorittamaan paimentamista maksutta, miksi israelilaisten velvollisuus oli hyväksyä hänen paimentamisensa, ja mikä osoittaa, liittyykö tähän sopimus?

²² Profeetta Sakarjan ei tarvinnut suorittaa paimentamista ilmaiseksi. Hän oli oikeutettu saamaan palkan suorittamistaan palveluksista. Palveluksensa päätyttyä hän saattoi oikeutetusti vaatia palkkaansa. Koska hän oli Suuren Teokraatin, Jehovan, asettama paimen, Israelin jäännökseen kuuluvien velvollisuutena oli hyväksyä hänen paimennustyönsä ja ilmaista arvostavansa sitä sillä, miten arvokkaana he pitivät sitä. Oliko Israelin heimon kanssa tehty mitään nimenomaista sopimusta tai sitoumusta, joka edellytti tällaista paimentamista? Se, että tällainen sopimus eli liitto oli olemassa, ilmenee siitä, mitä Sakarja kertoo meille selittäessään työnsä lopettamista: ”Ja minä otin sauvani Sulouden ja katkaisin sen purkaakseni liittoni, jonka olin tehnyt kaikkien kansojen kanssa.” (Sak. 11:10) Toisin sanoen Israelin ”kaikkien kansojen” kanssa.

23. Kenen sopimuksesta Israelin kanssa oli tässä kysymys ja miksi niin?

²³ Kenen ”liitto” eli juhlallinen sopimus se sitten oli? Näytti siltä, että se oli Sakarjan henkilökohtainen liitto. Mutta muistakaamme, että Jehova sanoi hänelle: ”Kaitse teuraslampaita.” (Sak. 11:4) Näin Jehova teki, koska työtään suorittavat paimenet myivät teurastamista eli tappamista varten sen lauman lampaat, joka todellisuudessa kuului Jehova Jumalalle. Se merkitsi, että asiaan liittyi todellisuudessa Jehovan liitto; purkaessaan liittonsa Israelin kanssa hän suoritti profeetan asettamisen kansan paimeneksi. Tämän perustotuuden mukaisesti Biblia Hebraican (Heprealaisen Raamatun, toim. Rudolf Kittel, Stuttgart, Länsi-Saksa) alaviite sanoo, että sanojen ”liittoni, jonka olin tehnyt” tulisi luultavasti kuulua: ”Jehovan liiton, jonka Jehova oli tehnyt”. Tämä johtuu siitä, että tässä heprealaisen tekstin pronominipäätteet, jotka on tavallisesti käännetty sanoilla ”minun” ja ”minä”, ovat itse asiassa lyhenteitä Jumalan nimestä Jehova. – Ks. alaviitteitä Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen (engl.) vuoden 1971 painoksesta.

24. a) Miten kauan Sakarja kaitsi laumaa, ja mistä me tiedämme sen? b) Keiden hyväksi hän kaitsi laumaa?

²⁴ Siihen aikaan oli muitakin paimenia työssä. Vaikuttaa siltä, että he vastustivat Jehovan profeetan tunkeutumista heidän toimintakentälleen. Sakarja toimi paimenena ainakin kuukauden, sillä hän kertoo meille: ”Lopulta minä hävitin kolme paimenta yhtenä kuukautena, kun minun sieluni vähitellen tuli kärsimättömäksi heitä kohtaan, ja myös heidän oma sielunsa tunsi inhoa minua kohtaan.” (Sak. 11:8, Um) Meille ei kerrota, keitä nuo kolme paimenta olivat. Mutta koska Sakarja oli Korkeimman Jumalan asettama, hänellä oli ylempi valta heidän keskuudessaan, joten hän saattoi erottaa kolme heistä. Sitä, miten kauan noiden kolmen paimenen hävittämisen jälkeen hän toimi paimenena, me emme tiedä. Hän selittää, miksi hän lainkaan hoivasi lampaita Jehovan käskystä, sanoen: ”Minä ryhdyin paimentamaan teuraaksi aiottua laumaa teidän hyväksenne, te lauman ahdistetut.” (Sak. 11:7, Um; Kj; Yg) Tämä oli sääliväisempää Sakarjan taholta kuin olisi ollut ”kaita teuraaksi aiottua laumaa lauman kauppiaiden hyväksi”. (Um, alav.; Je; RS; AT; Ro) Nuo lampaat oli todellisuudessa luovutettu kauppiaille (Mo). Miten sydämetöntä!

25. a) Millaiset tunteet kehittyivät Sakarjan ja kolmen paimenen välille ja miksi? b) Kenen pyynnöstä purettiin lauman kanssa tehty ”liitto”, ja mistä me tiedämme sen?

²⁵ Sakarja ei tullut kärsimättömäksi ahdistettujen lampaitten laumaa kohtaan. Hänen ’sielunsa’, hänen koko olemuksensa, kävi kärsimättömäksi noita kolmea rikollista paimenta kohtaan. Koska Sakarja oli uskollinen ja sääliväinen paimentaessaan laumaa, nuo paimenet tunsivat inhoa häntä kohtaan. Hän ei toiminut heidän juonittelujensa mukaan. Vasta kun Sakarja oli tehnyt heistä lopun paimenina, hän luopui Jehovan määräaikana työstään. Näin Israelin ”kaikkien kansojen kanssa” tehty ”liitto” purettiin. Sakarja osoittaa, että tämä ei tapahtunut hänen omasta aloitteestaan, vaan Suuren Paimenen oman ohjauksen ja päätöksen mukaan, sillä kun hän on katkaissut kappaleiksi Suloudeksi nimittämänsä sauvan, mikä vertauskuvasi liiton purkamista, hän sanoo edelleen: ”Ja sinä päivänä se purkautui, ja niin lampaista kurjimmat [lauman ahdistetut, Um], jotka ottivat minusta vaarin, tulivat tietämään, että se oli Herran sana.” – Sak. 11:10, 11.

26. Mitä liiton purkaminen merkitsi Israelin laumalle sen hyvinvointia ja ykseyttä ajatellen?

²⁶ Mitä tuo liiton purkaminen merkitsi Israelin kansojen laumalle? Juuri sitä, mitä Sakarja sanoi lopettaessaan paimentamisensa: ”Minä en tahdo enää teitä kaita. Kuolkoon, joka kuolee; hävitköön, joka häviää; ja jäljellejäävät syökööt kukin toisensa lihaa.” (Sak. 11:9) Kun Jehovan asettama paimen oli määrätty vetäytymään syrjään, niin kuka oli sitten huolehtiva laumasta? Ne, jotka koettivat hyötyä laumasta, antoivat kuolevien kuolla, hävinneitten eli kadonneitten mennä kiinnittämättä niihin huomiota auttaakseen ne pois kadonneitten tilastaan, ja jäljelle jääneitten taistella keskenään ja syödä toisiaan osoittamatta rakkautta ja pyrkien itsekkäästi hyötymään toisistaan.

27. Kenen säälin päättymisen takia liitto purettiin, ja mikä oli oleva seurauksena, kun päätös luopua sääliväisyydestä astui voimaan?

²⁷ Johtuiko siis liiton purkaminen Sakarjan osoittamasta armottomuudesta? Ei, vaan se johtui siitä, että Jehovan määräaika säälin osoittamiselle oli saavuttanut äärirajansa ja kulunut loppuunsa. Siksi Sakarjalle sanottiin aikaisemmin: ”Sillä minä en enää sääli maan asukkaita, sanoo Herra. Katso, minä annan ihmisten joutua toistensa käsiin ja kuninkaansa käsiin, ja he hävittävät maan, enkä minä pelasta ketään heidän käsistänsä.” (Sak. 11:6) Mikä anarkia olikaan seurauksena siitä, että ihmiset eivät kuunnelleet Jumalan asettamaa paimenta, jonka hän oli sääliväisyydessään lähettänyt heidän luokseen! Mikä itsekkäitten etujen yhteentörmäys! Mikä sorto! Mikä turvattomuus! Mikä asiainjärjestelmän romahdus laittomien ja epäjärjestystä rakastavien hävittämistoimenpiteiden johdosta! Mikä hirvittävä kokemus odottikaan Jehovan lampaiksi tunnustautuvien laumaa, kun Jumalan päätös astui voimaan!

PALKKA JA PAIMENEN ARVOSTAMINEN

28. Ketä Sakarja tässä kuvasi, millaisen nimityksen tämä sai, ja mikä merkki siitä annettiin?

²⁸ Sakarja näytteli profeetallista kuvausta eli allegoriaa. Hän kuvasi suurempaa paimenta ennustuksen täyttymyksessä. Tämä oli Jehovan Messias, Jeesus, kuningas Daavidin jälkeläinen ja pysyvä perillinen. (Matt. 1:1–6) Sen jälkeen kun hän oli työskennellyt puuseppänä Galilean Nasaretissa kolmikymmenvuotiaaksi, hänet lähetettiin Israelin kansan hengelliseksi paimeneksi. Maan poliittiset ja uskonnolliset hallitsijat eivät pyytäneet häntä paimeneksi. Hänen asettamisensa paimeneksi ei tapahtunut ”kansan valtuutuksella”, vaan se oli teokraattinen nimitys, ja se kohotti hänet kaikkia ihmistekoisia ”paimenia” ylemmäksi. Jo kotikaupungissaan Nasaretissa hän viittasi siihen, että hänet oli voideltu Jehovan hengellä Messiaaksi ja siis toimimaan Jumalan kansan lauman paimenena. Profeetta Johannes Kastaja näki, miten Jeesus voideltiin pyhällä hengellä, joka ilmeni näkyvällä tavalla. Tämä tapahtui kohta sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut Jeesuksen Jordanissa Jehovan tahdon mukaan. – Joh. 1:19–36.

29. Miten Jeesus osoitti vertauksessa, kuinka vertauskuvallinen ”ovenvartija” luovutti hänelle lampaat?

²⁹ Jeesuksen, Messiaan, edelläkävijänä Johannes Kastaja toimi Israelin lammastarhan ”ovenvartijana”. Jeesus Kristus viittasi tähän eräässä vertauksessa ja sanoi: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri. Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen. Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos. Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä. . . . Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” – Joh. 10:1–11.

30. a) Keihin Jeesus rajoitti kaitsemisensa, ja miten hän osoitti sen? b) Miten ja milloin Mooses ennusti tämän profeetan tulemisen?

³⁰ Rajoittaen omat ponnistelunsa yksinomaisesti Israelin laumaan hän lähetti kaksitoista apostoliaan ja sanoi heille: ”Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” (Matt. 10:5–7) Ennen kuin Jeesus harkitsi erään foinikialaisen naisen pyyntöä parantaa hänen pahasti demonien riivaama tyttärensä, hän muistutti häntä: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” (Matt. 15:22–24) Tämä oli sopusoinnussa sen Jumalan lain liiton kanssa, jonka Jehova Jumala oli tehnyt Israelin heimon kanssa Mooseksen ollessa välittäjänä Siinainvuorella vuonna 1513 eaa. Kehottaessaan israelilaisia olemaan kuuliaisia tuolle liitolle karttamalla kaikenlaista demonismia Mooses sanoi israelilaisille vähän ennen kuolemaansa: ”Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” (5. Moos. 18:15) Tuo luvattu Moosesta suurempi profeetta oli Messias, Jeesus. – 5. Moos. 18:16–19; Apt. 3:22, 23.

31. Miten Raamatun kertomuksesta ilmenee, että Jeesus tunsi sääliä lampaita kohtaan, mutta mitä on sanottava muista paimenista?

³¹ Se, että Jeesus todellakin sääli Israelin laumaa aivan niin kuin tosi messiaanisen paimenen pitikin, ilmenee seuraavasta kertomuksesta: ”Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.” (Matt. 9:35, 36) Me emme voi tehdä tästä mitään muuta johtopäätöstä kuin sen, että muut, joiden olisi pitänyt olla paimenia, laiminlöivät velvollisuutensa.

32. Keitä Sakarjan erottamat ”kolme paimenta” kuvasivat Jeesuksen päivinä?

³² Ketkä sitten olivat – profeetallisen kuvan täyttymykseksi – ne ”kolme paimenta”, jotka Jeesus Kristus oli hävittävä, poistava ja erottava heidän omaksumistaan asemista? Jeesuksen elämäkerta ei osoita kolmen yksityisen ihmisen täyttäneen tätä profeetallista mallia. Ilmeisesti ne kolme paimenta, jotka profeetta Sakarja erotti, kuvasivat kolmea Jeesuksen aikana elänyttä ihmisluokkaa. Historia mainitsee kolme luokkaa, joilla oli sekä hallinnollista että uskonnollista valtaa Israelissa. Nämä olivat 1) fariseukset ja 2) saddukeukset, jotka molemmat luokat olivat edustettuina juutalaisessa sanhedrinissa Jerusalemissa. Tuolla tuomioistuimella oli tiettyjä hallinnollisia tehtäviä roomalaisen maaherran alaisuudessa uskonnollisten tehtävien lisäksi. Niinpä eräs Nikodeemus, sanhedrinin farisealainen jäsen, oli ”juutalaisten hallitusmiehiä”. (Joh. 3:1, 2; 7:50–52) Joosef, rikas mies Arimatiasta, oli myös sanhedrinin jäsen. (Matt. 27:57–60; Luuk. 23:50–53) Sanhedrin oli melkoisen jakautunut fariseusten ja saddukeusten tähden. (Apt. 23:1–9) Näiden juutalaisten lahkolaisten lisäksi olivat myös 3) herodilaiset, ”Herodeksen puoluelaiset”. – Mark. 12:13, Um.

33. Miten Jeesus kävi ”kärsimättömäksi” ”kolmea paimenta” kohtaan, kuten kuvattiin Sakarjan tapauksessa?

³³ Samoin kuin nuo ”kolme paimenta” tunsivat Sakarjaa kohtaan paimenena, nämäkin kolme ryhmää pian ’tunsivat inhoa’ Jeesusta Kristusta kohtaan messiaanisena paimenena. He vehkeilivät eli olivat yhteistoiminnassa keskenään Jeesusta vastaan saattaakseen hänet huonoon huutoon Israelin lauman silmissä. (Matt. 22:15–22; Mark. 3:6) Jeesus ei hävittänyt, poistanut tai erottanut noita kolmea vihamielistä ryhmää kirjaimellisesti ”yhtenä kuukautena”. Kirjaimellinen ”kuukausi” Sakarjan tapauksessa kuvasi lyhyttä ajanjaksoa Jeesuksen tapauksessa. (Sak. 11:8) Aivan palveluksensa alusta asti Jeesus kieltäytyi olemasta missään tekemisissä noiden omaa etuaan etsivien hallitsevien ryhmien kanssa, toisin sanoen liittymästä niihin. Lopulta, palveluksensa loppupuolella, hänen sielunsa kävi ”kärsimättömäksi” niitä kohtaan. Julkisissa tilaisuuksissa hän vaiensi kaikki kolme ryhmää hallinnollisissa ja opillisissa asioissa. (Matt. 22:15–45) Seuraus siitä ilmenee Matt. 22:46:sta: ”Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä [tiistaista, niisanin 11:nnestä vuonna 33] lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.”

34. a) Mitä Jeesus sanoi kirjanoppineiden ja fariseusten tuomitsemisensa huippukohdassa? b) Mitä hän sanoi Jerusalemille ikään kuin katkaisten Suloudeksi nimitetyn sauvan?

³⁴ Jeesus Kristus oli juuri sanonut heille: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:23–43; Mark. 12:1–12; Luuk. 20:9–44) Pian tämän julistuksen jälkeen hän julkisesti tuomitsi kirjanoppineet ja fariseukset sortavina paimenina ja uskonnollisina ulkokultailijoina. Tämän tuomitsemisensa huippukohdassa hän sanoi: ”Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin [Gehennan, Um] tuomiota pakoon?” (Matt. 23:1–33; Mark. 12:38–40; Luuk. 20:45–47) Sitten hän lisäsi, ikään kuin olisi katkaissut palasiksi Suloudeksi sanotun paimensauvan: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.

35. Mitä Jeesus ilmoitti noilla sanoilla juutalaisille Jumalan heidän kanssaan tekemästä lakiliitosta, ja mitä Jeesusta tarkkailevat ”ahdistetut” silloin tiesivät?

³⁵ Kun Jehova Jumala hylkäsi juutalaisen palvontatemppelinsä Jerusalemissa, se merkitsi, että hän purki sen lakiliiton, jonka hän oli tehnyt Israelin kansan kanssa Mooseksen välityksellä. Siksi Jeesus, jota Sakarja esikuvasi paimenena, julisti, että Jehovan Israelin kansojen kanssa tekemä liitto oli purkautumassa. Israelin lauman ”ahdistetut”, jotka tarkkailivat Jeesusta ja kuulivat hänen sanansa, ”tulivat tietämään, että se oli Herran sana”. – Sak. 11:11.

36. Mitä tämä merkitsi Jumalan Israelia kohtaan osoittamalle ”suloudelle”, ja millaiset hirvittävät seuraukset tulivat lopulta Jehovan Paimenhallitsijan hylkäämisestä?

³⁶ Tämä merkitsi sitä, että Jehova ei enää ollut osoittava ”suloutta” tottelematonta valittua kansaansa kohtaan. Hän ei aikonut ’enää sääliä’ ”Juudan maan” asukkaita. Tuo maa oli kokeva kaikki kauhut, jotka liittyivät Juudan maan valloittamiseen ja sen kaupunkien ja linnoitusten, myös Jerusalemin ja sen temppelin, tuhoamiseen julmina vuosina 70–73. Jeesus Kristus ennusti tämän murhenäytelmän samana niisanin 11. päivänä vuonna 33 ”asiainjärjestelmän päättymistä” (Um) koskevassa ennustuksessaan. (Matt. 24:1–22; Mark. 13:1–20; Luuk. 21:5–24) Tämä kansallinen onnettomuus oli – ellei mitään muuta – tuskallinen osoitus siitä, että Mooseksen välityksellä tehty lakiliitto Jumalan ja Israelin välillä oli purkautunut. Miten hirvittävät seuraukset Jumalan Paimenhallitsijan hylkäämisestä!

37. Miten Sakarjan paimentamiselle annettu arvo ilmeni, mitä Jehova käski häntä sitten tekemään, ja minkä hän nyt katkaisi palasiksi?

³⁷ Miten suuren arvon Israelin kansat antoivat Jehovan asettamalle paimenelle? Profeetta Sakarja valaisee sitä omalla kokemuksellaan ja esikuvaa sillä tavoin jotakin merkityksellisempää. Hän kertoo meille: ”Sitten minä sanoin heille: ’Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta’. Niin he punnitsivat minun palkakseni kolmekymmentä hopearahaa. Ja Herra sanoi minulle: ’Viskaa se savenvalajalle [rahastoon, Um], tuo kallis hinta, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet’. Niin minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja viskasin ne Herran huoneeseen savenvalajalle [rahastoon Jehovan huoneessa, Um]. Sitten minä katkaisin toisen sauvani, Yhteyden, purkaakseni veljeyden Juudan ja Israelin väliltä.” – Sak. 11:12–14.

38. Mikä oli Sakarjalle annetun palkan arvo, ja miten Jehova viittasi tähän palkkaan?

³⁸ ”Kolmekymmentä hopearahaa” – kolmekymmentä hopeasekeliä – oli orjan hinta Mooseksen välittämän lakiliiton mukaan. (2. Moos. 21:32) Eikö profeetta Sakarja eli hänen paimenena suorittamiensa palvelusten arvo ollut orjan arvoa suurempi? Ja koska Taivaallinen Paimen, Jehova Jumala, oli asettanut Sakarjan tehtäväänsä, niin hänen asettamansa edustajan Sakarjan arvon määrääminen oli samaa kuin Jehovan arvon määrääminen Paimenena. Jehova saattoi puhua siitä ”hintana, jonka arvoiseksi he ovat minut arvioineet”. (Ellei Sakarja tässä esittänyt sulkeissa olevaa viittausta itseensä!) On totta, että Jehova puhui siitä ”kalliina hintana” eikä orjan hintana, mutta ilmeisesti sanontaa käytettiin ivallisesti, purevasti eikä tyydytyksellä. Se merkitsi, että arvostuksen puute oli tunnettavissa.

39. Mitä se ilmaisi Israelin kahdentoista sukukunnan valtakunnasta, että Sakarja katkaisi Yhteyden (eli Sitojien) sauvan palasiksi?

³⁹ Sellainen Jehovaa edustaneen paimenen aliarviointi riisti ykseyden perustan Jumalan kansaksi tunnustautuvien laumasta. Ei ollut voimassa: yksi paimen, yksi lauma. Tämä riisti heiltä ykseyteen perustuvan suojelevan voiman ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Sakarja katkaisi siis sopivaan aikaan palasiksi sauvan, jota sanottiin Yhteydeksi (tai Sitojiksi). Tämä tapahtui sen havainnollistamiseksi, että ”veljeyden” perustus Juudan valtakuntaan ja Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaan kuuluvien väliltä oli otettu pois. Kahdentoista sukukunnan valtakunta jakaantuikin kahtia Juudan ja Israelin valtakuntiin yhtä messiaanista Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan kuuluvaa kuningasta koskevan kiistakysymyksen takia kuningas Salomon kuoleman jälkeen vuonna 997 eaa. Mooseksen kautta annetun lakiliiton purkaantuminen ei merkinnyt ainoastaan Jehovan ”sulouden” eli suosion päättymistä hänen kerran valittua kansaansa kohtaan, vaan myös jumalallisen huolenpidon ja suojeluksen päättymistä kansakunnan pitämiseksi koossa sopusointuisena kokonaisuutena. Ne hengelliset siteet, jotka luovat veljeyden, oli otettu pois, eivätkä pelkät lihan siteet olleet kyllin voimakkaat pitääkseen heidät yhdessä veljinä.

40. a) Miksi tämä Jehovan paimenen aliarvioiminen oli vakavampaa, kun oli kysymys siitä, jota Sakarja kuvasi? b) Mitä paimenhallitsijan pitäisi saada alamaisiltaan maksuksi?

⁴⁰ Jumalan varausten aliarvioiminen ja niiden hylkääminen johtaa aina murheellisiin seurauksiin. Niin suuri kuin Jehovan aliarvioiminen Suurena Paimenena olikin profeetta Sakarjan tapauksessa, se ylitettiin suuresti Sakarjan kuvaaman messiaanisen Paimenen tapauksessa. Hän ei ollut kukaan muu kuin Jumalan Poika, jonka Jumala lähetti taivaasta tulemaan Hyväksi Paimeneksi, joka antoi sielunsa eli luopui täydellisestä ihmiselämästään kaikkien lampaan kaltaisten ihmisluomusten hyväksi. (Joh. 10:14–18) Koska Messias Jeesus toimi paimenena taivaallisen Isänsä puolesta, hän olisi voinut käyttää oikeuttaan vaatimalla palkkaansa Isänsä puolesta. Minkälaista palkkaa tai maksua hallitseva paimen pyytää alamaisiltaan? Sitä, että hänen alamaistensa tulee antaa kannatuksensa hänelle ja hänen hallitukselleen, olkoon se sitten aineellista antamista tai uskollisten palvelusten suorittamista sille. Hallitsevan paimenen alaisten nimitettyjen virkailijoiden tulee huolehtia siitä, että paimen saa sellaisen palkan eli maksun kaikilta alamaisiltaan, aivan niin kuin Salomo, teokraattisesti virkaan asetettu kuningas, kirjoitti: ”Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.” – Sananl. 24:21.

41. a) Pakottiko Sakarja kansan maksamaan hänelle hänen paimenen palkkansa? b) Milloin juutalaiset edustajat olisivat voineet maksaa Jeesukselle paimenen palkan, mutta milloin heidän oli pakko määrittää hänen arvonsa?

⁴¹ Lähes kolmen ja puolen vuoden ajan Jeesus palveli uskollisesti ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten” hengellisenä paimenena. Paimennustyönsä loppuaikoina, sen viimeisen viikon aikana, jonka hän oli vielä elossa ihmislihassa maan päällä, hän ei mennyt suoraan paimenen kaltaisten Israelin edustajien luo, kuten profeetta Sakarja, pyytämään palkkaansa eli maksuaan. Sakarja sanoi aikalaisilleen, että elleivät he halunneet maksaa, heidän ei tarvinnutkaan: ”Jos teille hyväksi näkyy, niin antakaa minulle palkkani; jollei, niin olkaa antamatta.” (Sak. 11:12) Kun Jeesus ratsasti ikään kuin voittosaatossa aasin varsalla Jerusalemiin, niin paimenen kaltaiset Israelin edustajat olisivat voineet maksaa hänelle palkan siten, että olisivat hyväksyneet hänet Jehovan lähettämäksi ja voitelemaksi tosi Messiaaksi. Mutta he eivät tehneet siten. Siitä huolimatta heidän oli pakko vain kolme päivää myöhemmin (niisanin 12:ntena vuonna 33) määrittää rahassa hänen arvonsa hengellisenä paimenena. Miten? Lukekaamme:

42. Millaisen maksun Juudas Iskariot sai Jeesuksesta ja milloin?

⁴² ”Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo ja sanoi: ’Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?’ Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa. Ja siitä hetkestä [niisanin 12:nnesta] hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet. Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä [niisanin 14:ntenä] opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ’Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?’” – Matt. 26:14–17.

43. Miten Jeesus suhtautui siihen, että hänen tuntemansa kavaltaja aikoi myydä hänet, ja milloin tämä myyminen saatettiin päätökseen?

⁴³ Nuo uskonnolliset paimenet antoivat Juudas Iskariotille kolmekymmentä hopeasekeliä. (Mark. 14:10, 11; Luuk. 22:3–6) Jeesus tiesi ennalta, että hänet kavallettaisiin ja että kavaltaja olisi Juudas Iskariot. (Matt. 17:22, 23; 20:17–19; 26:1, 2, 24, 25) Jeesus ei tehnyt mitään estääkseen myymisensä kavaltamalla. (Matt. 26:45–57) Itse asiassa hän kiirehti kavaltamista, jotta se olisi tapahtunut Jumalan määräaikana, sillä pääsiäisillallisella hän paljasti Juudas Iskariotin ja lähetti hänet pois sanoen: ”Minkä teet, se tee pian.” Kavaltaja lähti heti ulos toteuttaakseen sopimuksensa uskonnollisten paimenten kanssa. (Joh. 13:21–30) Kavaltaminen tapahtui muutamaa tuntia myöhemmin tuona pääsiäisyönä, ja Juudas oli ansainnut rahansa. (Joh. 18:1–14) Jeesuksen, messiaanisen Paimenen, arvon määrittäminen oli loppuun suoritettu. Kolmekymmentä hopeasekeliä, orjan hinta Mooseksen välittämän lakiliiton mukaan! Kallis hinta!

44, 45. a) Mitä tapahtui sille rahalle, jonka arvoiseksi Sakarja hinnoiteltiin? b) Mitä tapahtui sille rahalle, jonka Juudas Iskariot otti vastaan Jeesuksen kavaltamisesta?

⁴⁴ Juudas Iskariot hyväksyi hinnan. Hän oli ollut kahdentoista apostolin rahastonhoitaja, mutta hän ei pannut rahaa heidän rahalippaaseensa. Hän piti sen itsellään – hetkisen! (Joh. 12:4–6) Muinaisessa profeetta Sakarjan tapauksessa Sakarja ei pitänyt niitä kolmeakymmentä hopeasekeliä, jotka hänelle oli maksettu palkkana. Raha kuului todellisuudessa hänen Mestarilleen, Jehovalle, ja siksi Jehova sanoi hänelle: ”Heitä se rahastoon.” Sakarja teki niin. (Sak. 11:12, 13, Um) Hänen tekonsa oli ennakkovaroitus jostakin. Ei niin, että Sakarja olisi esikuvannut Juudas Iskariotia, mutta kuitenkin kävi niin, että Juudaskaan ei Sakarjan tapaan pitänyt kolmeakymmentä hopeasekeliään. Se, mitä hän teki niillä, tai oikeammin se, mitä seurauksia oli siitä, että hän luopui kavallusrahoistaan, on kerrottu meille:

⁴⁵ ”Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet; ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin. Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: ’Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren’. Mutta he sanoivat: ’Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi.’ Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi. Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: ’Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta’. Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi. Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: ’Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet, ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt’.” – Matt. 27:1–10.

46. a) Miten apostoli Pietari puhui myöhemmin Juudas Iskariotista ja niiden kolmenkymmenen sekelin käytöstä? b) Millaista epäjohdonmukaisuutta papit osoittivat sen veren suhteen, jota nuo kolmekymmentä sekeliä edustivat?

⁴⁶ Koska Juudas Iskariot oli hankkinut pappien savenvalajan pellon ostamiseen käyttämän rahan, niin apostoli Pietari puhuu Juudaasta niin kuin tämä olisi ostanut pellon niiden juutalaisten hautapaikaksi, jotka kuolivat käydessään Jerusalemissa, tai käännynnäisten hautapaikaksi. Pietari sanoi kristilliselle seurakunnalle Juudaasta: ”Hän hankki itsellensä pellon väärintekonsa palkalla, ja hän suistui alas [hirttäydyttyään korkealle] ja pakahtui keskeltä, niin että kaikki hänen sisälmyksensä valuivat ulos. Ja se tuli kaikkien Jerusalemin asukasten tietoon; ja niin sitä peltoa kutsutaan heidän kielellään Akeldamaksi, se on: Veripelloksi.” (Apt. 1:18, 19) Papit vain toimivat Juudaan puolesta ottaessaan rahan temppelipyhäköstä, jonne Juudas oli heittänyt ne kolmekymmentä hopeasekeliä ja välittivät sen savenvalajan pellon myyjälle. Papit näkivät sopimattomaksi panna tätä ”veren hintaa” temppelirahastoon, mutta samanaikaisesti he kuvittelivat itse olevansa sopivia palvelemaan tuossa temppelissä, vaikka he olivat aiheuttaneet sen veren vuodattamisen.

47. a) Miten oli mahdollista, että apostoli Matteus saattoi puhua Jeremiasta ja todellisuudessa kuitenkin tarkoittaa Sakarjaa? b) Miten aramealainen käännös poistaa vaikeuden?

⁴⁷ Me havaitsemme, että Matt. 27:9, 10:ssä apostoli Matteus sanoo, että profeetta Jeremian lausunto kävi toteen. Jos Matteus viittasi siihen Raamatun heprealaisten kirjoitusten osaan, joka tunnettiin Profeettoina ja jossa Matteuksen aikana oli ensimmäisenä Jeremian ennustus, niin nimi Jeremia käsitti kaikki muut profeetalliset kirjat, myös Sakarjan. Siinä tapauksessa Matteus tarkoitti todellisuudessa Sakarjaa, vaikka hän käytti Jeremian nimeä.b George M. Lamsan käännös (1957) The Holy Bible from Ancient Eastern Manuscripts (Pešitta) jättää nimen pois ja sanoo: ”Silloin täyttyi se, mikä oli puhuttu profeetan kautta, nimittäin: Minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa, tuon kalliin hinnan, josta oli sovittu Israelin lasten kanssa, ja minä annoin ne savenvalajan pellosta, kuten Herra oli minua käskenyt.” Syyrialainen Uusi Testamentti, jonka James Murdock (julkaisuoikeus 1893) on kääntänyt Pešitto-käännöksestä englanniksi, esittää asian samalla tavalla ja jättää profeetan nimen pois.c

48. a) Miten Matteuksen vapaa käännös Sakarjan ennustuksesta osoittaa, kuinka nuo kolmekymmentä sekeliä käytettiin? b) Ketä Sakarja tässä kohdassa siis kuvaa ennustuksensa täyttymyksen mukaan?

⁴⁸ Koska Matt. 27:9, 10 vastaa Sak. 11:13:a eikä mitään kohtaa Jeremian kirjassa, Matteuksen lainauksen täytyy olla vapaa käännös Sak. 11:13:sta. Se tapa, millä Matteus käänsi Sak. 11:13:n, oli ilmeisesti tarkoitettu osoittamaan, miten Sak. 11:13 täyttyi, nimittäin, että ”he ottivat”, Israelin papilliset edustajat ottivat, ne kolmekymmentä hopearahaa temppelin lattialta, ja ”he [papit, jotka toimivat yksityishenkilön, Juudas Iskariotin, puolesta] . . . antoivat ne savenvalajan pellosta”. Sak. 11:13 ei kerro meille, miten ne kolmekymmentä hopeasekeliä, jotka Sakarja heitti Jehovan temppelin rahastoon, nimenomaan käytettiin myöhemmin. Matteus sen sijaan kertoo meille, miten raha käytettiin ennustuksen täyttymykseksi muuttuneisiin olosuhteisiin soveltuvalla tavalla. Tämä täyttymys vahvisti sen, että paimen Sakarja kuvasi tässä kavallettua ja myytyä messiaanista Paimenta, Jeesusta, joka arvioitiin niin halvaksi.

49. Milloin täyttyi ”Yhteydeksi” nimitetyn sauvan katkaiseminen, ja mitä seurauksia siitä oli juutalaisille?

⁴⁹ Aivan samalla tavalla kuin Sakarja sen jälkeen katkaisi toisen sauvan, jota sanottiin ”Yhteydeksi” eli ”Sitojiksi”, niin myös Jeesuksen kavaltaminen kolmestakymmenestä hopeasekelistä johti siihen, että Jehova kumosi Mooseksen välityksellä annetun lakiliiton Israelin kanssa. Kun ylösnoussut Jeesus nousi taivaaseen ja ilmaantui Jumalan läsnäoloon ja esitti Hänelle täydellisen ihmisuhrinsa arvon, niin Mooseksen kautta annettu lakiliitto pyyhittiin pois, ja luvattu uusi liitto vihittiin hengellisen Israelin, kristillisen Israelin, kanssa. (Ef. 2:13–16; Kol. 2:14–17; Hepr. 9:24–28) Tämä jätti luonnolliset, ympärileikatut juutalaiset, jotka hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen välittämän uuden liiton, alttiiksi väärille juutalaisille Kristuksille. Se jätti heidät vaille oikeaa teokraattista ykseyden sidettä, ja heidän jakaantumisensa moniin uskonnollisiin lahkoihin osoittautui kohtalokkaaksi, kun roomalaiset piirittivät ja tuhosivat Jerusalemin vuonna 70.

50. Miten kristikunta on todellisuudessa määrittänyt messiaanisen Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, hinnan halvaksi, miten se on syyllistynyt liiton rikkomiseen, ja miten sen epäonnistuminen Jumalan ”Sulouden” saamisessa vaikuttaa siihen?

⁵⁰ Muinaisen Israelin tavoin kristikunta on satoine lahkoineen hylännyt messiaanisen Paimenen, taivaallisen Jeesuksen Kristuksen, kaitsevan huolenpidon. Miten niin? Ei tietenkään hurskaitten väitteittensä mukaan, vaan tekojensa perusteella. Se on pettänyt hänet pettämällä hänen tosi opetuslapsensa, joita se on vainonnut, usein jopa kuolemaan saakka. Se on torjunut niiden hengellisten paimenten palvelukset, jotka taivaallinen messiaaninen Paimen on lähettänyt sen keskuuteen. Mitä se on tehnyt heille, sen se on todellisuudessa tehnyt hänelle. (Matt. 25:40, 45; Mark. 9:37; Joh. 15:20, 21) Näin se on arvioinut halvaksi hänen paimenen palveluksensa ja hylännyt ne. Tämä paljastaa, ettei se ole sopusoinnussa uuden liiton kanssa, jonka se väittää soveltuvan itseensä; ja niin se on omien sanojensa perusteella rikkonut tuon uuden liiton. Siksi se ei nauti Jehova Jumalan ”Suloutta” eli suosiota eikä Hän suojele sitä säilyttääkseen sen ykseydessä. Sekin on alttiina kaikille väärille Kristuksille. Sen jakautuneisuus jatkuu tulevaan ”suureen ahdistukseen” saakka, jota kuvattiin Jerusalemin tuholla vuonna 70. – Matt. 24:21, 22.

”KELVOTON PAIMEN”

51. a) Keiden johdettaviksi ihmiset ovat jääneet, kun kristikunta on hylännyt messiaanisen Paimenen? b) Minkä järjestön kristikunta on valinnut sen sijaan, että se olisi hyväksynyt Jehovan tarjoaman messiaanisen Paimenen?

⁵¹ Kun ihmiset, jotka väittävät palvovansa Pyhän Raamatun Jumalaa, hylkäävät Jehovan Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, ja hänen oikeat alipaimenensa, niin heille ei jää muuta mahdollisuutta kuin joutua itsekkäitten, maailmallismielisten paimenten johdettaviksi. (1. Piet. 5:1–4) Jehova tuomitsi itsekkäät hallitsevat paimenet ja rauhoitti lampaan kaltaisia ihmisiä sanoen: ”Minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas [päämies, Um] heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.” (Hes. 34:23, 24) Jeesus Kristus, muinaisen kuningas Daavidin poika, on tuo luvattu Paimen. Vuonna 1919 kristikunta aliarvioi hänen paimenen huolenpitonsa ja hylkäsi hänet ja hänen valtakuntansa. Sen sijaan se valitsi ihmistekoisen kansainvälisen maailman rauhan ja turvallisuuden järjestön, Kansainliiton, jonka seuraajassa, Yhdistyneissä Kansakunnissa, on 135 jäsenvaltiota vuonna 1974. Se on niittänyt seuraukset tästä.

52. Millaiset seuraukset kristikunta on joutunut niittämään siitä, että se on hylännyt messiaanisen Paimenen ja hänen johtonsa?

⁵² Mitkä seuraukset? Kunnianhimoisten, itseään korottavien hallitsevien paimenten sekä heidän uskonnollisten liittolaistensa sadon. Profeetta Sakarjan välityksellä Jehova Jumala valaisi esimerkin avulla sellaisia seurauksia: maailmalliset paimenet esikuvattiin ”hullulla [kelvottomalla, Um] paimenella”, joka esitti typerää, epäpätevää, arvotonta johtajien luokkaa. Kaiken sen kokemuksen jälkeen, mitä sellaisista johtajista on saatu näinä vuosikymmeninä vuodesta 1919 lähtien, me voimme nähdä, miten he sopivat siihen paimenen esikuvaan, jota Jehova Jumala profeetallisesti kuvaili siten, kuin profeetta Sakarja kirjoitti asian muistiin seuraavin sanoin:

53. Kenen kapineet Sakarjan käskettiin ottaa itselleen, ja miten tämä herätetty paimen oli toimiva ja mitä hänelle oli tapahtuva?

⁵³ ”Sitten Herra sanoi minulle: ’Ota vielä itsellesi hullun [kelvottoman, Um] paimenen kapineet. Sillä katso, minä olen herättävä maahan paimenen: hukkaantuneista hän ei pidä huolta, hajaantunutta hän ei etsi, ruhjoutunutta hän ei paranna, pystyssäpysyvää hän ei tue; mutta hän syö lihavien lihaa ja halkaisee niiden sorkat. Voi hullua [arvotonta, Um] paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon.’” – Sak. 11:15–17.

54. Millaiset ”paimenet” kansoilla on sen perusteella, mitä niiden olosuhteet osoittavat, ja miksi sellaisten johtajien on sallittu nousta?

⁵⁴ Eivätkö ihmiset ole nykyään kristikunnassakin, puhumattakaan pakanamaailmasta, niin kuin lampaat, jotka ovat ”hukkaantuneita” eli kuvasta kadonneita, ruhjoutuneita, parantamattomia, nälkäisiä tai maailmanlaajuisen nälänhädän uhkaamia, lampaita, joita ruokkivat turmeltuneet, lahjuksia ottavat, loisina elävät arvottomat paimenet, jotka syövät ne ’sorkkineen’ tai johtavat niitä niin rosoisia teitä, että ne halkaisevat ’sorkkansa’? Eri maissa vallitsevat olosuhteet sekä niin sanotussa kristillisessä että pakanamaailmassa antavat puhuvan vastauksen kysymykseen. Miten kauan voivat ”lampaat” vielä kestää? Mutta tämä on seurausta Jehovan messiaanisen Paimenen hylkäämisestä. Koska ne ovat tehneet tämän valinnan, hän on sallinut kelvottoman, arvottoman, vahingollisen paimenluokan nousta jopa kristikunnan maissa.

55. Vaikka Sakarja otti itselleen kelvottoman paimenen kapineet, niin miksi hän ei joutunut kärsimään siitä vitsauksesta, jonka Jehova julisti senlaatuista arvotonta paimenta vastaan?

⁵⁵ Profeetta Sakarjaa käskettiin valaisemaan esimerkin avulla sellaisen ”kelvottoman paimenen” luokan nousu meidän aikanamme samoin kuin Jeesuksen Kristuksen ja hänen apostoliensa aikana ensimmäisellä vuosisadalla. Sakarjasta itsestään ei tullut sellaista kelvotonta, hullua paimenta; häntä käskettiin vain ottamaan paimenen kapineet eli varusteet ja kuvaamaan senlaatuisen paimenen läsnäoloa ja moitittavaa käytöstä. Näin ollen Sakarja ei joutunut kärsimään siitä vitsauksesta, jonka Jehova julisti sellaista rikollista, arvotonta ja sydämetöntä paimenta vastaan.

56. Miten ”miekka” on käynyt sellaisen ”arvottoman paimenen” luokan ”käsivarteen” ja ”oikeaan silmään”?

⁵⁶ Koko ihmismaailma ei voi odottaa helpotusta tai vapautusta sellaisten ihmisten valitsemien ja nimittämien hallitsevien paimenten vallasta. Jehovan toimeenpaneva vallan miekka on sellaisia paimenhallitsijoita vastaan, jotka itse ovat kauan kantaneet toimeenpanovallan ”miekkaa”. (Room. 13:4; Apt. 12:1, 2) Koska heillä ei ole Jehovan siunausta tänä heidän ’lopun aikanaan’, heidän voiman ja kyvykkyyden ”käsivartensa” on jo kuihtumassa; heidän ”oikea silmänsä”, paras silmänsä parannuskeinojen havaitsemiseksi ja hallinnollisen valvonnan suorittamiseksi, himmenee himmenemistään. Mutta tulevassa maailman ”suuressa ahdistuksessa” Jehova on tuhoava tuon ”kelvottoman paimenen” luokan, sen silmät, käsivarret ja kaikki.

[Alaviitteet]

”’Ne ovat asettaneet valtaistuimelle sotapaholaisen Jumalan sijasta’, hän sanoi. ’Kirkot eivät suhtaudu vakavasti itseensä. Ne tyytyvät olemaan pelkkä osa yhteiskuntajärjestössä ja puolustamaan maitaan ja hallitsijoitaan – olkootpa ne oikeita tai vääriä. Kirkko on vaiennettu ja tukahdutettu alistumaan. Se on kuin mykkä koira, vanha ja hampaaton, joka ei voi enää purra.

”’Monet meistä odottivat sosialistien voiman torjuvan tällaisen sodan, ja me petyimme katkerasti Euroopan sosialisteihin, kun he eivät tehneetkään siten. Mutta me emme odottaneet koskaan kirkkojen, moskeijojen ja synagogien ehkäisevän sotaa. Kukaan meistä ei odottanut sellaista niiltä, ja me tiedämme, mitä tapahtuisi kenelle tahansa sellaiselle Englannin kirkon johtajalle, joka uskaltaisi korottaa äänensä maansa osallistumista vastaan tässä sodassa.

”’Franz Josef läpikäy joka pääsiäinen kahdentoista pyhiinvaeltajan jalkojen pesun tyhjänpäiväisen muotomenon, ja kirkko on tyytyväinen häneen. Tsaari on kirkkonsa pää sunnuntaina ja armeijansa pää viikolla.

”’Ja kun kansat valmistautuivat tähän sotaan, niin ne eivät neuvotelleet lainkaan kirkkojen kanssa, koska ne tiesivät, että samoin kuin ne luottivat ambulanssi- ja muonitusjoukkoihinsa, ne voivat luottaa siihen, että kirkot tukevat niitä.

”’Lähetyssaarnaajien olisi parempi opettaa kristillisyyttä ensiksi kotona.’

”Rabbiini sanoi lopuksi:

”’Meidän sielumme on haavoittunut, kun luemme Rheimsin ja muiden katedraalien tuhosta, ja kuitenkin nämä katedraalit tuhoutuivat jo kauan sitten, sillä ainoastaan niiden ulkomuurit ovat nyt kukistuneet.

”’Sodan jumalat, rahan jumalat ja vallan jumalat ovat hävittäneet näitä komeita rakennuksia vuosisatoja toisensa jälkeen.’” – New York American, 12.10.1914, s. 4.