”Sinun sanasi on totuus”
’Onnellisia ne, joita minun tähteni vainotaan’
MONET ovat arvostelleet Jeesuksen vuorisaarnassaan esittämiä opetuksia ja periaatteita epärealistisiksi ja epäkäytännöllisiksi. Mutta sellaiset kriitikot jättävät huomioon ottamatta, että tämä saarna ei ollut tarkoitettu pakanoille eikä muille epäuskoisille vaan Jeesuksen opetuslapsille, vaikka muitakin juutalaisia, jotka myös uskoivat Jumalaan, oli kuuntelemassa sitä. Tämä käy aivan ilmeiseksi siitä, mitä hänen tuossa tilaisuudessa esittämistään onnellisuuksista eli ’autuaaksijulistuksista’ viimeisessä sanotaan:
”Autuaita [onnellisia, Um] olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:11, 12.
Vain Jeesuksen tosi seuraajia voitiin sanoa vainottavan hänen tähtensä. Ja vainottu heitä tosiaan onkin. Siksi varhaiskristityille sanottiin: ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.” Ja myös: ”Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” – Apt. 14:22; 2. Tim. 3:12.
Sen, että maailma vainoaa kristittyjä, ei pitäisi lainkaan hämmästyttää heitä. Miksei? Sen vuoksi, mitä Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” ”Kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.” – Joh. 15:19, 21.
Mitä maailmalla on Jeesuksen seuraajia vastaan? Yksi sen pääsyytöksistä heitä vastaan on se, että he noudattavat Jeesuksen esimerkkiä ja tottelevat hänen käskyjään: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät . . . opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” ”Te tulette olemaan minun todistajiani . . . maan ääriin asti.” ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille.” – Matt. 28:19, 20; Apt. 1:8; Um; Matt. 24:14.
Jeesuksen nimeen suoritettu saarnaaminenhan juuri kiusasi apostolien aikojen uskonnollisia johtajia, kuten luemmekin: ”He kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.” Ja kun apostolit kieltäytyivät pysymästä vaiti, heidät kutsuttiin sanhedrinin eteen, missä heitä piestiin ja kiellettiin ”puhumasta Jeesuksen nimeen”. – Apt. 4:18; 5:40.
Miten apostolit suhtautuivat tähän vainoon? Juuri niin kuin Jeesus oli sanonut heidän pitävän suhtautua, sillä me luemme, että sen jälkeen kun heitä oli piesty, he ”lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden”. – Apt. 5:41.
Erään kerran kun Paavali ja Silas saarnasivat Filippissä, he panivat demonin lähtemään eräästä nuoresta ennustajasta. Tämä raivostutti siinä määrin hänen omistajiaan, jotka saivat tuottoa demonien henkeyttämistä toimista, että he kokosivat väkijoukon ja vetivät Paavalin ja Silaan hallitusmiesten eteen. Nämä ”revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen.” Mitä Paavali ja Silas tekivät vankilassa ollessaan? Valittivatko ja itkivätkö he osaansa? Eivät suinkaan! ”Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.” – Apt. 16:22, 23, 25.
Pietari, joka itse noudatti Jeesuksen sanoja tässä suhteessa, kirjoitti hyvin sopivasti: ”Iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” – 1. Piet. 4:13.
Nykyaikoina tosi kristityt ovat tehneet samoin. Kun Vartiotorni-seuran presidentti J. F. Rutherford ja hänen seitsemän toveriaan tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin Atlantan kuritushuoneeseen kristillisen asenteensa vuoksi, hän sanoi: ”Tämä on elämäni onnellisin päivä.” Myös Jehovan todistajien vuoden 1971 vuosikirjassa kerrotaan, että kun joitakin kuubalaisia todistajia tuomittiin vankilaan kristillisten kokousten pitämisestä, he eivät lainkaan masentuneet. ”He päinvastoin tunsivat sen olevan Jehovan heille suoma etu, ja he osoittivat tämän saarnaamalla ja kokoontumalla yhteen vankilassa ollessaan. Tosiasiassa heillä oli ilo auttaa monia vankeja tuntemaan totuus, ja käytöksellään he antoivat hyvän esimerkin Jehovan kristittyinä todistajina.”
Kerran taas erästä teini-ikäistä neekeripoikaa, joka oli todistaja ja joka kieltäytyi osallistumasta rotumellakkaan toisten neekerien kanssa koulussaan, iskettiin nyrkillä, potkittiin ja lyötiin toistuvasti. Sitten hänet raahattiin palotikkaille ja työnnettiin ulos. Onneksi tämä tapahtui ensimmäisessä kerroksessa, joten hän ei pudonnut kovin korkealta. Hän sanoi kokemuksestaan: ”Koko sen ajan kun kärsin olin hyvin iloinen, että Jehova oli auttanut minua pitämään lujan kannan vainon loppuun saakka.”
Miksi ne, joita vainotaan Jeesuksen tähden, voivat iloita? ”Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” On todella iloitsemisen syy olla Jehovan muinaisten uskollisten profeettojen seurassa. Heistä luemme, että he ”tukkivat jalopeurain kidat [kuten Daniel], sammuttivat tulen voiman [kuten Danielin kolme ystävää], pääsivät miekanteriä pakoon [kuten Elia], voimistuivat heikkoudesta [kuten Simson]” ja että heitä kidutettiin. On tosiaan jo sinänsä suuri palkinto ja syy iloon, kun voi liittyä niihin Jehova Jumalan palvelijoihin, jotka osoittautuivat uskollisiksi sellaisissa olosuhteissa. – Hepr. 11:33–37; Tuom. 16:18–30; 1. Kun. 19:1–8; 2. Aikak. 36:16; Dan. 3:1–29; 6:1–27; Jaak. 5:10, 11.
Toinen syy, jonka Jeesus esitti siihen, miksi hänen nimensä tähden vainottujen tulee iloita, oli se, että heidän palkkansa olisi suuri taivaissa. Selvästi nämä sanat, jotka takaavat voidelluille Jeesuksen askeleiden seuraajille taivaallisen palkan, ovat syy iloita. Mutta hänen lupauksensa ei rajoitu näihin. Niistä, jotka kärsivät Jeesuksen tähden, mutta joilla ei ole taivaallisen palkan toivoa, voidaan myös sanoa, että he saavat suuren palkan taivaissa, koska Jehova Jumala, joka on taivaissa, antaa heille heidän palkkansa. Heidän palkkansa tulee taivaasta Jumalan valtakunnan siunauksissa. Uskollisella vaelluksellaan heidän voidaan sanoa kokoavan aarteita taivaaseen vanhan ajan uskollisten patriarkkojen tavoin. – Matt. 6:19–21; Hepr. 11:10, 16.
Onnellisuus, jonka Jeesus lupasi seuraajilleen, jos heitä vainotaan hänen tähtensä, on todella osoittautunut todeksi ja on antanut heille syytä iloita. Se tulee vielä osoittautumaan todeksi, kun he saavat palkkansa uusissa taivaissa ja uudessa maassa, joissa vanhurskaus asuu. – 2. Piet. 3:13.