Lukijain kysymyksiä

Jehovan todistajain seurakunnat kiinnittävät nyt huomion miehiin, jotka voisivat olla päteviä palvelemaan vanhimpina ja avustavina palvelijoina. Sen yhteydessä on esitetty seuraavat kysymykset:

● Täytyykö suositeltavan miehen alaikäisten lasten olla uskovia?

Kyllä, sillä Tiit. 1:1–6 sanoo, että miehen tulee olla sellainen, ”jonka lapset ovat uskovia”. Tämä ei merkitse sitä, että näiden lasten täytyisi olla kastettuja, vaan kaiken tulee viitata siihen, että he alistuvat isänsä ohjaukseen uskonnollisissa asioissa. On tietysti paikkoja, joissa maan laki tekee mahdottomaksi alaikäisten lasten uskonnon vaihtamisen niin kauan kuin vaimo pysyy siinä. Mutta sellaisissakin tapauksissa isän tulee pyrkiä tekemään kaikki voitavansa antaakseen heille hengellistä opetusta, ja toisten pitäisi kyetä näkemään, että hänen lapsensa osoittavat vastakaikua siinä määrin kuin lain heille asettamat rajat sallivat.

● Mitä merkitsee, että mies ”pitää lapset alamaisuudessa kaikella vakavuudella”? – 1. Tim. 3:4, Um.

Se merkitsee sitä, että lasten tulee alamaisuudessaan heijastaa ikänsä ja olosuhteittensa mukaista vakavuutta. Heidän alamaisuuteensa kuuluvat uskonnolliset asiat, kristityn elämän tärkeimmät puolet. Siis sen, millaisen vastakaiun mies saa lapsiltaan siitä opetuksesta, jota hän heille antaa Jumalan sanasta, tulee suositella häntä sellaisena, joka voi auttaa toisia seurakunnassa mukauttamaan elämänsä Jumalan vanhurskaisiin vaatimuksiin.

● Mitä tarkoitetaan Tiit. 1:6:n lausunnolla: ”lapset . . . eivät [ole] irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia”?

Tämä lause on käännetty eri tavoin kreikan kielestä: ”eivät irstaan elämän syytöksen alaisia eivätkä kurittomia” (New English Bible) ja ”joista ei ole sellainen maine, että ovat villejä tai tottelemattomia”. (Today’s English Version) Suositellun miehen kodissa olevien lasten tulee siis osoittaa olevansa alistuvaisia isälleen ja käyttäytyvänsä Jehovan vanhurskaitten lakien mukaisesti. Heillä ei tule olla huono maine yhdyskunnassa eikä seurakunnassa. Lasten käytöksen ja tapojen ei tule antaa aihetta vakavasti epäillä, ettei mies todella käyttäisi johtoasemaansa lujalla, joskin rakkaudellisella tavalla.

● Vaikuttaako miehen vaimon käytös siihen, onko hän sopiva suositeltavaksi vanhimmaksi tai avustavaksi palvelijaksi?

Vaimo kuuluu miehen huonekuntaan, ja hänen käytöksensä heijastuu mieheen suotuisasti tai epäsuotuisasti. Mutta vaimolla on monissa maissa määrätty laillinen asema, joka usein rajoittaa sitä, mitä mies voi tehdä hänen käytöksensä valvomiseksi varsinkin, jos vaimo ei ole uskova. Lain mukaan miehellä on tavallisesti paljon vähemmän valtaa vaimonsa suhteen kuin lastensa suhteen. Niin kauan siis kuin mies valvoo vaimonsa käytöstä siinä määrin kuin laki sallii, mies ei ole epäpätevä, jos hän täyttää kaikki muut raamatulliset vaatimukset. Hänen itsensä ei tietenkään tule olla syypää vaimonsa mahdollisen uppiniskaisen käytöksen aiheuttamiseen. Tärkeätä on, että mies todella ”oivallisella tavalla johtaa omaa huonekuntaansa”. – 1. Tim. 3:4, Um.

● Voidaanko henkilöä, joka on läpäissyt ilmoittamattoman koeajan, suositella nimitettäväksi avustavaksi palvelijaksi?

1. Tim. 3:10 sanoo avustavista palvelijoista: ”Näitäkin koeteltakoon soveliaisuudeltaan, sitten toimikoot palvelijoina, koska ovat vapaat syytöksestä.” (Um) Henkilö, jolta on päättynyt väärinteon takia määrätty koeaika, ei itse asiassa osoita olevansa ’nuhteeton’. Ei ole viisasta uskoa vastuuta sellaiselle liian pian. (1. Tim. 5:22) On täytynyt kulua kylliksi aikaa, jotta hänestä voitaisiin todeta, että hän on täysin päässyt siitä heikkoudesta, joka ilmeni hänen väärinteossaan tai väärässä menettelyssään. Kun koeajan päättymisestä on kulunut tarpeeksi aikaa, niin hänen on pitänyt osoittaa olevansa kiintynyt vanhurskauteen ja omaavansa aidon rakkauden Jehovaa ja hänen kansaansa kohtaan. Toisten tulee voida pitää häntä hyvänä esimerkkinä kristillisestä käytöksestä. Jos hän on siis todella luonut itselleen oivallisen maineen koeaikansa päätyttyä, niin voitaisiin harkita hänen suosittelemistaan, ei vanhimmaksi, mutta ensin avustavaksi palvelijaksi.

● Miksi Jeesus Kristus paalussa riippuessaan huudahti: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” – USA.

Jeesuksen kysymys oli lainaus Daavidin psalmista. (Ps. 22:2) Daavidin tapauksessa kysymys koski tilapäistä hyljättynä olemista. Vihollisten ympäröimänä Daavid tunsi olevansa tilanteessa, mikä sai näyttämään siltä kuin hän olisi ollut tyystin Jehovan hylkäämä. Siitä johtuva hirvittävä puristus sai Daavidin kysymään, miksi niin oli tapahtunut, vaikka hän ei tiennyt olevansa mihinkään syyllinen. Mutta Daavid ei ollut menettänyt uskoa, sillä hän rukoili samassa psalmissa: ”Riennä avukseni.” – Ps. 22:17–20.

Samalla tavalla Jeesus lausuessaan Ps. 22:2:n sanat selvästi tunsi, että hänen Isänsä oli hetkellisesti ottanut pois suojeluksensa ja ’hylännyt’ eli luovuttanut hänet hänen vihollistensa käsiin, kuolemaan kirottuna rikollisena paalussa. (Gal. 3:13) Kysyessään ”miksi” Jeesus ei antanut ymmärtää, että hän ei tiennyt syytä tähän hylkäämiseen, eikä hän odottanut vastaustakaan Isältään. Tilanne on verrattavissa sellaisen kristityn tilaan, joka tietää syyn ihmisen kärsimyksiin, mutta jonka ankarien vaikeuksien taakka saa kysymään ”miksi” joko äänettömästi tai kuuluvasti. Kysyjä ilmaisee siten, ettei hänellä ole syytä ajatella kärsivänsä rikkomustensa takia. Paitsi että Jeesuksen huudahdus täytti Ps. 22:2:n, se siis ilmeisesti oli omiaan vahvistamaan hänen viattomuutensa ja keskitti huomion hänen kärsimyksensä todelliseen tarkoitukseen. – Matt. 27:46; vrt. Joh. 12:27, 28, 33.