Lukijain kysymyksiä

● Jes. 52:14, ennustus Messiaasta, näyttää osoittavan, että Jeesus Kristus oli runneltunut. Miten tämä on ymmärrettävä? – J. B., USA.

Jehova Jumala henkeytti profeetta Jesajan kirjoittamaan profeetallisesti Messiaasta: ”Katso, minun palvelijani menestyy, hän on nouseva, kohoava ja sangen korkea oleva. Niinkuin monet kauhistuivat häntä – sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo – niin hän on saattava ihmetyksiin monet kansat, hänen tähtensä kuninkaat sulkevat suunsa. Sillä mitä heille ei ikinä ole kerrottu, sen he saavat nähdä, mitä he eivät ole kuulleet, sen he saavat havaita.” – Jes. 52:13–15.

Nämä Jesajan sanat soveltuvat Jeesukseen Kristukseen. Mutta sen, mitä on sanottu Jes. 52:14:ssä, ei tule saada meitä päättelemään Jeesuksen olleen ruumiillisesti epämuodostunut. Vaikkei Raamattu kuvailekaan Kristuksen kasvojen näköä eikä ruumiinmuotoa, niin vanhimmat arkeologiset todistukset eivät osoita Jeesuksella olleen epämiellyttävät kasvot tai irvokkaat piirteet. Esimerkiksi amerikkalainen oppinut Jack Finegan kirjoitti varhaisista maalauksista, joissa Kristus on kuvattu: ”Melkein tuhoutunut maalaus Kristuksesta Priskillan katakombissa Roomassa [nimeltä Lasaruksen ylösnousemus] kuuluu luultavasti, kuten olemme nähneet, toisen vuosisadan keskivaiheille. Durassa oleva maalaus [Halvaantuneen parantaminen] ajoitetaan vielä varmemmin kolmannen vuosisadan alkupuolelle. Molemmissa kuvissa Kristus esitetään nuorena ja parrattomana miehenä, jolla on lyhyt tukka ja tavallinen sen ajan vaatetus. Nämä ja toiset samanlaiset maalaukset ovat varhaiskristillisessä taiteessa laadultaan varhaisimmat Kristuksesta sikäli kuin nyt tunnetaan.” (Light from the Ancient Past, 1946:n painos, s. 408) Vanhimmat olemassa olevat maalaukset, jotka kuvaavat Jeesusta Kristusta, eivät siis osoita hänen olleen millään tavalla epämuodostunut.

Mitä sitten tarkoitetaan Jes. 52:14:ssä? Nämä sanat viittaavat ilmeisesti Jeesuksen Kristuksen nöyryytykseen. Monet pitivät häntä syntisenä ja herjasivat häntä. (1. Piet. 2:22, 23) Ollessaan ihmisenä maan päällä Jeesus suoritti vanhurskaita tekoja, joita muut eivät voineet tehdä, mutta häntä vihattiin tekemistään hyvistä töistä huolimatta. Hän kantoi kuitenkin sen pilkan osoittaen nuhteettomuutensa Jumalan edessä. Tämän takia Jeesus korotettiin. – Joh. 15:17–25.

Jeesus oli totuuden ja vanhuskauden järkähtämätön puoltaja. Hän paljasti rohkeasti aikansa uskonnolliset johtajat ulkokullatuiksi ja jopa valehtelijoiksi ja murhaajiksi. (Matt. 23:1–39; Joh. 8:44) Noista paljastetuista ei Jeesuksen ulkonäkö ollut ymmärrettävästi miellyttävä. He vihasivat häntä. Jeesuksen sanoma oli hänen aikansa ulkokultaisista uskonnollisista johtajista vastenmielinen, eikä sen sanoman tuojalla ollut toivottua ulkonäköä.

Vaikkei Raamattu kuvailekaan Kristuksen kasvoja eikä vartaloa, niin meidän on hyvä muistaa, että hän oli täydellinen ihminen. (Hepr. 7:26) Jumala valmisti hänelle ruumiin. (Hepr. 10:5) Jeesuksella oli sen tähden epäilemättä hyvin miellyttävä vartalo ja miellyttävät kasvot.

● Oliko Mark. 15:33:ssa kerrottu pimeys, joka sattui Jeesuksen ollessa kidutuspaalussa, seuraus auringonpimennyksestä? – B. A., USA.

Raamatun kertomus tuosta pimeyden ajasta on lyhyt. Se sanoo: ”Ja kuudennella hetkellä tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.” (Mark. 15:33) Matt. 27:45:n ja Luuk. 23:44, 45:n kertomukset antavat pääpiirteissään saman tiedon, joskin Luukas lisää havainnon, että ”aurinko oli pimentynyt [auringonvalo puuttui, Um]”.

Evankeliumikertomusten henkeytetyt kirjoittajat esittivät asiat tällä tavalla lukeakseen Jumalan ansioksi tuon poikkeuksellisen pimeyden. Mutta vuosien mittaan ovat eräät selittäjät yrittäneet esittää tieteellisen selityksen sille sanomalla, että auringonpimennys sattui Jeesuksen paaluunnaulitsemisaikaan. Jeesus kuoli kumminkin pääsiäispäivänä vuonna 33, ja yleisesti tunnustetaan, että pääsiäisen täydenkuun aikaan normaali auringonpimennys on tähtitieteellisesti mahdoton, koska kuu ei ole auringon ja maan välissä vaan maan toisella puolella, poispäin auringosta. Lisäksi pimeys kesti kolme tuntia, kello 12:sta kello 15:een, mutta täydellinen auringonpimennys harvoin kestää yhdellä paikkakunnalla enemmän kuin pari kolme minuuttia. On arvioitu, että kaikkein suotuisimmissakin olosuhteissa tällaisen pimennyksen suurin kestoaika olisi 7,5 minuuttia. Jeesuksen paaluunnaulitsemisen yhteydessä tapahtuneen pimeyden ei siis voida selittää johtuneen luonnollisesta auringonpimennyksestä, mikä aiheutuu siitä, että kuu tulee maan ja auringon väliin sillä tavalla, että se peittää auringon ihmisen näkyvistä.

Jotkut ovat yrittäneet yhdistää tämän tapahtuman siihen pimennykseen, jonka toisella vuosisadalla Trallesissa elänyt vapautettu orja Flegon mainitsee. Hän kirjoitti huomattavasta pimennyksestä, mikä aiheutti sellaisen synkeyden, että tähdet näkyivät taivaalla. Ajankohta, jonka hän sille ilmoitti, 202. olympiadin (vuodesta 776 eaa. lasketun nelivuotiskauden) neljäs vuosi, näyttää sattuvan yhteen Jeesuksen kuolinvuoden kanssa. Vaikka onkin mahdollista, että henkilö, jolla on niukat tiedot tähtitieteestä, saattaisi esittää väärin Jeesuksen kuolemaan liittyvän pimeyden auringonpimennyksen syyksi, niin emme voi olla varmoja siitä, että tämä oli juuri se tapaus, johon Flegon viittasi, koska hän ei esitä tarkalleen, mihin vuodenaikaan se tapahtui.

Auringonvalon puuttuminen, mikä koitui tunteja kestäneeksi pimeydeksi puolipäivästä kello 15:een Jeesuksen paaluunnaulitsemisaikaan, täytyy lukea Jumalan suoranaiseksi teoksi. Samoin maanjäristys ja temppelin esiripun repeäminen Jeesuksen vetäessä viimeisen henkäyksensä. (Matt. 27:51; Mark. 15:38) Väitteet, jotka yrittävät väheksyä näitä tapahtumia pelkkinä sattumina, joilla on luonnolliset selitykset, eivät perustu luotettaviin todisteisiin.

Kun näiden tapausten silminnäkijät, sotaväen upseeri ja muut hänen kanssaan, jotka seurasivat Jeesuksen paaluunnaulitsemista, näkivät maanjäristyksen ja mitä tapahtui, niin he tunnustivat tapahtuneen olevan yliluonnollista alkuperää, ja he ”peljästyivät suuresti ja sanoivat: ’Totisesti tämä oli Jumalan Poika’.” – Matt. 27:54.

● 1. Moos. 49:10:n mukaan Jaakob ennusti: ”Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on [kunnes tulee Siilo, Um].” Onko valtikalla ja hallitsijansauvalla ero? – O. S., USA.

Jaakobin tässä Juudalle kuolinvuoteellaan esittämässä siunauksessa mainitsemat valtikka ja hallitsijansauva tarkoittavat ilmeisesti eri asioita.

Runomuotoisista esityksistä tai ilmaisuista löytää usein rinnakkaissanontoja. Mutta vaikka ne ovatkin aivan samanlaisia, niin usein toinen sana verrattuna toiseen tuo mieleen hienon vivahde-eron, uuden piirteen. Tämä keino on usein omiaan lisäämään ihmisen arvostusta tai auttamaan häntä paremmin käsittämään, mitä on kirjoitettu tai puhuttu. Jaakob näyttää käyttäneen tätä menetelmätapaa siunatessaan poikiaan. Hän sanoi esimerkiksi, että ”Daan on käärmeenä tiellä, on polulla kyynä”, ja käyttää tällaisia ilmaisuja hyvässä merkityksessä osoittaakseen, miten Daan oli oleva vaara israelilaisten vihollisille. (1. Moos. 49:17) Ei siis liene erehdys päätellä, että sanat ”valtikka” ja ”hallitsijansauva” myös ovat hiukan erilaiset merkitykseltään.

Näiden sanojen käyttö Juudasta ilmaisee ainakin, että tällä sukukunnalla oli oleva merkityksellinen valta ja voima. Kuitenkin siihen sisältyi enemmän kuin pelkkä sukukunnan valta ja herruus, sillä Jaakob osoitti, että Siilo, ”jota kansat tottelevat”, oli tuleva Juudan suvusta. Se merkitsi kuninkaan valtaa ja voimaa toisiin nähden. Kun Daavid Juudan sukukunnasta tuli Israelin kuninkaaksi Jehovan ohjauksesta, niin valtikka ja hallitsijansauva osoittautui tosiaan olevan Juudan sukukunnan hallussa. Se ei ollut poistuva Juudalta ennen Pysyvän Hallitsijan, Siilon, tuloa. – 2. Sam. 7:8–16.

Valtikat voivat olla eripituisia. Muinaisina aikoina samoin kuin nykyäänkin hallitsijain kädessä pidettävät valtikat ilmaisevat valtaa. Kuninkaan kädessä oleva valtikka kuvaa sen tähden kuninkaallista suvereenisuutta. – Ps. 45:7.

Jaakob osoitti myös, että Juudan hallitsijansauva oli hänen jalkojensa välissä. Tämä viittaa pitkään sauvaan. Sen pää on usein maassa, ja se nojaa sitä pitelevän viitan laskoksiin hänen polviensa välissä. Muinaisissa kuvanveistoksissa on eräät vanhan ajan hallitsijat kuvattu tällainen pitkä sauva kädessä. Koska Juudan sauva on ”hallitsijansauva” [komentajansauva, Um], se merkitsee käskyvaltaa.

Valtikan piteleminen näyttäisi siis osoittavan suvereenisuutta eli etuoikeutta kuninkaallisena hallitsijana. Hallitsijansauvan pitäminen on omiaan ilmaisemaan, että sen haltijalla on johtajan ja käskijän asema.

Tuleva Siilo, johon Jaakob viittasi, on Jeesus Kristus. Juudan jälkeläisenä ja Daavidin Poikana hän on se, jolle Jehova Jumala on antanut iankaikkisen taivaallisen hallitusvallan. (Luuk. 3:23–33; Matt. 1:1–16) Hänellä on kuninkaallinen suvereniteetti ja käskyvalta. (Dan. 7:13, 14) Jumala ei sen tähden syyttä henkeyttänyt Jesajaa kirjoittamaan profeetallisesti Jeesuksesta: ”Katso, hänet minä asetan kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.” (Jes. 55:4) Ennakkovälähdys Jeesuksen tulevasta kansojen hallitsemisesta sisältyy myös seuraaviin Ps. 2:8, 9:n sanoihin: ”Ano minulta [Jehova Jumalalta], niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.”

● Ef. 5:3 sanoo: ”Haureutta . . . älköön edes mainittako teidän keskuudessanne.” Eikö näin ollen ole synti keskustella haureudesta tai julkaista mitään tästä asiasta? – M. N., USA.

Ef. 5:1–5:ssä apostoli Paavali antoi seuraavan henkeytetyn kehotuksen: ”Haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta. Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.” Apostoli mainitsi luonnollisesti tässäkin tapauksessa haureuden esittäen voimakkaasti, ettei haureellisella ole ”perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. On siis aikoja, jolloin ei ole lainkaan synti mainita haureutta tai keskustella siitä.

Paavali kehotti efesolaisia valvomaan käytöstään, puhettaan ja ajatuksiaan. Heidän piti tulla Jumalan jäljittelijöiksi, hänen, joka on täydellinen, puhdas ja suora joka tavalla. Haureuden ei siis pitänyt varmasti olla säännöllisenä keskustelun aiheena heidän keskuudessaan. Heidän ei pitänyt riettaasti kuvailla moraalittomia tekoja eikä keskustella haureudesta saadakseen aistillista mielihyvää jollain tavalla sellaisesta keskustelusta.

Mutta jos joku olisi ottanut sellaisen kannan, että on aina synti tarkastella mitään haureutta koskevaa, niin hänen olisi pitänyt poistaa luettavastaan eräitä kohtia Raamatusta. Se ei olisi miellyttänyt Jumalaa, sillä sellaista henkilökohtaista Raamattua ei pitänyt toimittaa. (5. Moos. 4:2; Sananl. 30:5, 6; Ilm. 22:18, 19) Raamattu itse käsittelee suorasukaisesti haureutta useita kertoja ja tuomitsee ne, jotka harjoittavat sitä. Raamatussa sanotaan esimerkiksi: ”Paetkaa haureutta.” ”Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta.” ”Mutta . . . huorintekijäin . . . osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (1. Kor. 6:18; 1. Tess. 4:3; Ilm. 21:8) Jotkut voivat pitää tahdittomana haureutta koskevan Raamatun näkemyksen tarkastelua. Toiset saattavat todellisuudessa vastustaa ’lain kirjaimen’ soveltamista osiin Raamattua, vaikka itse henkilökohtaisesti rikkovat, mitä on sanottu Ef. 5:3:ssa. Mutta kristityt tietävät, että Raamatun varoitukset haureudesta ovat suoja oikeamielisille.

Vartiotorni-seura julkaisee sen tähden julkaisuissaan silloin tällöin Raamattuun perustuvaa tietoa haureudesta. Esimerkiksi Herätkää!-lehdessä oli 8.7.1966 kirjoitus ”Hyväksyykö pappisi haureuden?” Samalla kun tämä kirjoitus paljastaa sen hätkähdyttävän tiedon, että monet papit hyväksyvät haureuden, se todistaa Pyhän Raamatun perusteella, että kaikkivaltias Jumala ei hyväksy.

Onko tärkeätä todeta, että Jehova Jumala tuomitsee haureuden? Onko sen henkilökohtainen karttaminen ehdoton vaatimus? Totisesti on, sillä apostoli Paavali kirjoitti suoraan Jumalan henkeyttämänä: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10.