Elämäntapa joka johtaa onneen
ONNELLISUUS! Milloin haluat sitä? Heti paikalla, sanot. Millä ehdoilla? Millä ehdoilla tahansa, vastaat nopeasti. Sitten alat ajatella. Tiedät aivan hyvin, että onnellisuus voi olla pinnallista, erittäin nautinnollista jonkin aikaa, mutta se saattaa jälkeenpäin jättää happaman maun suuhun, huonon vastavaikutuksen tai pysyvät arvet. Ajateltuasi hiukan enemmän sanot itseksesi haluavasi sellaista onnellisuutta, joka on hyvin perusteltua ja kauan kestävää. Se ei ehkä ole niin kiihottavaa kuin tilapäislaatuinen, mutta se on syvästi tyydyttävää.
Päästyäsi näin pitkälle voit tuntea kiusausta heittää sikseen sanoen itseksesi, että koska tilanne on sellainen kuin se on maailmassa ja omalla kohdallasi, on hyödytöntä tavoitella jotain, mitä on mahdoton saavuttaa. Sinusta tuntuu, että sinun täytyy oppia tyytymään siihen onnellisuuteen, jonka voit saada lyhyeksi ajaksi.
Mutta tarvitseeko sinun hellittää niin nopeasti? Mikset seuraisi kanssamme ajatuksenjuoksua, joka voisi avata eteesi uuden ja erilaisen elämäntavan, sellaisen joka johtaa todelliseen ja pysyvään onneen? Nykyään on useita tuhansia ihmisiä, jotka ovat löytäneet tämän uuden elämäntavan ja jotka noudattavat sitä, mutta joiden aikaisempi elämäntapa oli useissa tapauksissa melkein niin huono kuin vain ajatella saattaa – ruumiillisesti, henkisesti ja moraalisesti.
ONNEN SAAVUTTAMISEEN JOHTAVIA ASKELEITA
Meidän täytyy aloittaa oikeasta päästä. Meidän täytyy rakentaa oikealle perustalle. Mikä se on? Mikähän muun muassa tuottaa meille heti onnellisuutta? Se, minkä näkemisestä nautimme, ympärillämme olevan Jumalan luomakunnan tuottama moninainen silmänilo, puhumattakaan siitä, mistä nautimme syödessämme, hedelmistä ja muista luomakunnan tuotteista. Onnellisuutta tuottaa myös niiden toveruus, joita rakastamme, jotka ovat läheisiä ja kallisarvoisia meille. Elämä ja terveys ovat myös arvokkaita omaisuuksia. Kaikki nämä ja monet muut seikat viittaavat persoonalliseen Luojaan, joka suunnitteli ja loi meidät sillä tavalla, että voimme olla todella onnellisia. Hän loi kaiken nimenomainen tarkoitus mielessään. Hän kirjoitutti omaan kirjaansa Raamattuun: ”Minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.” (Jes. 46:10) Hän ansaitsee sen tähden kaiken kunnian siitä, mitä hän on tehnyt, ja juuri niinhän Raamattu sanookin Ilmestyksen 4:11:ssä: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä loit kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja luotiin.”
Mikä on kaiken tämän tunnustamisen jälkeen seuraava askel kohti tosi onnea? On varmasti vain johdonmukaista myöntää, että koska me kuulumme luotuihin, niin meidän pitäisi olla hyvin kiinnostuneita Luojan tahdosta eli tarkoituksesta meihin ihmisiin nähden. Etkö voi heti nähdä, että tässä on todellisen ja kestävän onnellisuuden salaisuus?
Valaiskaamme asiaa: jos joku antaisi kyntäjille kilpa-ajohevosen kyntämistä varten, niin olisiko hän onnellinen siitä? Se ei olisi miellyttävää eikä tyydytystä tuottavaa hänelle eikä hevoselle. Kumpikin tuntisi omalla tavallaan olonsa kovin orvoksi yrittäessään tehdä työn. Ihmiskunnalla oli samanlainen alkupulma Eedenissä. Lähtiessään Luojastaan riippumattomalle tielle Aadam ja Eeva totesivat olevansa asemassa, joka oli sen tarkoituksen vastainen, jota varten heidät oli luotu. Ja niin he tunsivat olonsa epämukavaksi ja orvoksi. He menettivät onnellisuutensa. – 1. Moos. 3:8–13.
Menettikö Luojakin oman onnellisuutensa, kun näin kävi? Ei. Hän ei tietenkään ollut tyytyväinen tuohon tahallisesti tottelemattomaan pariin, mutta juuri silloin hän päätti itsekseen, miten hän hoitaisi tilanteen. Puhuen profeetallisesti ja kuvakielellä hän ennusti tuottavansa ”siemenen” ihmiskunnan siunaamiseksi. (1. Moos. 3:15) Myöhemmin hän ilmoitti, että tämä ”siemen” tulisi hänen ’ystävänsä’ Aabrahamin sukuhaaran kautta ja että maan kaikki kansat ’tulisivat siunatuiksi’ tämän ”siemenen” kautta. (1. Moos. 22:18) Toisin sanoen ihmiskunta saisi tilaisuuden löytää jälleen tosi onnen – tämän ”siemenen” välityksellä. Kuka tämä ”siemen” sitten on? Galatalaisille 3:16 vastaa: ”Lupauksethan puhuttiin Aabrahamille ja hänen siemenelleen. . . . ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.”
ONNEN SALAISUUS
Kristus Jeesus tiesi tosiaan onnen salaisuuden. Mainitsihan hän tämän asian kerrassaan yhdeksän kertaa perättäin hyvin tunnetun vuorisaarnansa alussa seuraavasti:
”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.
”Onnellisia ovat ne, jotka surevat, koska heidät tullaan lohduttamaan.
”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.
”Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.
”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.
”Onnellisia ovat puhdassydämiset, koska he tulevat näkemään Jumalan.
”Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’.
”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.
”Onnellisia olette te, kun ihmiset minun tähteni soimaavat teitä ja vainoavat teitä ja puhuvat teistä valehdellen kaikenlaista pahaa. Iloitkaa ja hypelkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa; sillä siten he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” – Matt. 5:3–12.
Luettuasi nämä sanat saattaisit haluta sanoa: Miten outo onnellisuuden ohje! Kuitenkin voidaan totisesti sanoa Jeesuksen kertoneen elämäntavasta, joka johtaa oikealaatuiseen, todelliseen ja kestävään onneen. Tarkastelkaamme esimerkiksi ensimmäistä näistä yhdeksästä ’onnellisuudesta’.
Oletko sinä ’tietoinen hengellisestä tarpeestasi’? Jotkut ovat tutkineet Raamattua jonkun Jehovan todistajan kanssa, mutta ovat sitten jostakin syystä lopettaneet tutkimisen ja ajelehtineet pois. Löysivätkö he onnen muuttamalla menettelyään? Unohtivatko he tyystin, mitä olivat oppineet? Vai painuiko heidän mieleensä nyt, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva”? (Hepr. 4:12) Monet heistä ovat tosiaan havainneet, että heidän oppimansa Raamatun totuudet saivat heidät tuntemaan todella olonsa orvoksi, kun he olivat palanneet vanhaan maailmaan ja yrittivät taas olla osa siitä. Niinpä useat heistä ovatkin tosissaan yrittäneet palata takaisin ja liittyä jälleen Jehovan todistajien yhteyteen ja tulla itsekin todistajiksi.
Luultavasti hämmästyisit, jos tietäisit, kuinka monilla Jehovan todistajilla, varsinkin nuorempien joukossa, on ollut juuri tällainen kokemus. He edistyivät jossain määrin Jumalan sanan, Raamatun, totuuden tuntemisessa, tai heidät kasvatettiin sillä tavalla lapsuudestaan lähtien, ja sitten he lähtivät äkkiä ehkä teini-iässään riippumattomuuden tielle. Jotkut heistä sortuivat huumeisiin, irstaaseen elämään ja käyttämään hippityylistä vaatetusta ja ulkoasua saaden vain maistaa pettymyksen kitkerää makua. He saivat jännittäviä elämyksiä ja kokemuksia, mutta eivät tosi onnea. Sitten he ottivat uudelleen yhteyden aiempiin ystäviinsä, jotka kykenivät antamaan heille käytännöllistä apua ja kannustusta. He tulivat ”tietoisiksi hengellisestä tarpeestaan”. Se sai heidät tekemään täyskäännöksen ja puhdistautumaan. Kun katselet heitä nyt – siisteinä, innokkaina, pirteinä ja halukkaina olemaan ystävällisiä – niin et osaisi kuvitella heidän entisyyttään niin huonoksi. He eivät tunne enää oloansa orvoksi, vaan he seurustelevat iloisesti kristillisessä seurakunnassa ja arvostavat syvästi sitä tarkoitusta, jota varten heidät on luotu. He ovat saaneet takaisin onnellisuutensa.
Ensimmäinen Jeesuksen saarnan yhdeksästä ’onnellisuudesta’ on näin ollen keskeisen tärkeä osoittaessaan meille tavan hyötyä tosi onnen Lähteestä. Ne, jotka ovat tietoisia hengellisen ohjauksen tarpeestaan, johdetaan etsimään persoonallista suhdetta Jehovan kanssa. Kun tämä suhde lujittuu, heistä tulee Jumalan ystäviä, ja he tuntevat suurta sisäistä rauhaa ja onnea, jota kukaan ei voi ottaa pois. (Joh. 14:27) Toiset kahdeksan ’onnellisuutta’ viittaavat pääasiassa ominaisuuksiin, jotka saattavat ihmisen yhä lähemmäksi Jehovaa ja joita ovat lempeämielisyys, vanhurskauden nälän ja janon tunteminen, armollisuus, puhdassydämisyys, rauhaisuus ja kestävyys vainossa.
Mutta nämä yhdeksän ’onnellisuutta’ ovat vain johdatusta Jeesuksen vuorisaarnaan, joka alkaa Matteuksen 5:3:sta ja jatkuu Matteuksen 7:27:ään. Koko tämä saarna koskee suoranaisesti onnellisuusaihetta. Jeesus osoitti tämän johdannon jälkeen selvästi, mikä se tehtävämme on, jonka täyttäminen edistää omaa onnellisuuttamme ja toisten onnea, kun hän sanoi: ”Te olette maan suola . . . Te olette maailman valo.” (Matt. 5:13–16) Samoin kuin suolalla on säilyttävä voima, se hyvä uutinenkin, jota me viemme, voi säilyttää elämää. Ja miten onnellisia olemmekaan antaessamme ’valomme loistaa’ toisille sanoin ja esimerkein!
Jeesus jatkoi sitten tehden sarjan vertailuja ja aloitti: ”Te olette kuulleet sanotun.” (Matt. 5:21, 27, 33, 38) Näissä hän osoitti, että kristillinen elämäntapa hänen tosi opetuslapsenaan meni syvemmälle ja toi suurempaa hyötyä ja myös suurempia vastuita kuin vaadittiin laissa, jonka Jumala antoi Israelille Mooseksen kautta. Kristittyjä vaaditaan rakastamaan vihollisiaankin ja kehittämään samanlaista epäitsekästä rakkautta, jota Jumala osoittaa koko ihmiskuntaa kohtaan, ja osoittautumaan siten täydellisiksi niin kuin heidän taivaallinen Isänsä on täydellinen. Se takaa varmasti heille onnen ja auttaa heitä tulemaan ”onnellisen Jumalan” kaltaisiksi. – Matt. 5:43–48; 1. Tim. 1:11.
Vuorisaarnan loppuosasta voidaan tehdä yhteenveto sanomalla, että se näyttää meille, miten voi päästä lähelle Jehovaa ja pysyä lähellä häntä. Me onnistumme tässä osaksi, jos vältämme näyttelemästä ulkonaista hurskautta, ja erityisesti, jos kartamme olemasta huolissamme ’maanpäällisistä aarteista’ ja sellaisesta kuin ruoasta ja vaatteista. Huolestuneisuus ja onnellisuus eivät käy käsi kädessä. ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä”, Jeesus sanoi, vaan ”etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:1–34.
Kuten aiemmin mainittiin, on täytettävä ehdot. Tämä elämäntapa ei ole nautinnonhalun ”leveä ja avara” tie, joka ei johda onneen vaan tuhoon. Jeesus jatkoi sanoen päinvastoin: ”Se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” (Matt. 7:13, 14) Monet eivät ole halukkaita maksamaan todella epäitsekkäänä olemisen hintaa ja alistamaan tahtoaan kokosieluisen antaumuksen hengessä Hänen tahtoonsa, joka heidät loi. Jehova on tosiaan ”arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman”. – Ilm. 4:11.
Me emme luonnollisestikaan voi ostaa Jehovan suosiota emmekä vaatia maksua onnen muodossa. Me syntiset luomukset voimme vain Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä tarjoutua otollisesti hänelle antautumisessa ja päästä hyväksyttyyn suhteeseen hänen kanssaan. Hän teki tämän mahdolliseksi rakkaan Poikansa lunastusuhrin välityksellä. (1. Tim. 2:3–6) Jehova on varannut yltäkylläisesti kaikkea hengellistä ravintoa ja valistusta sekä muita virvoittimia, ja sitten hän esittää ystävällisen kutsun: ”Tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. . . . Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä . . . niin teidän sielunne saa elää.” – Jes. 55:1–3.
Tällainen elämäntapa johtaa onneen!
[Kuva s. 76]
Vuorisaarnassaan Jeesus paljasti elämäntavan, joka johtaa tosi onneen