9. luku

Varjeltuvien merkitseminen otsastaan

 1. Minkä kutsun Jehova, joka on yhä temppelissä, huutaa Hesekielin kuullen?

JEHOVA ja hänen profeettansa Hesekiel olivat yhä näyssä Jerusalemin saastutetussa temppelissä, kun tapahtui se, mitä Hesekiel seuraavaksi kuvailee: ”Ja hän ryhtyi huutamaan minun korviini kovalla äänellä ja sanoi: ’Tulkoot ne, jotka kiinnittävät huomionsa kaupunkiin, lähelle, kukin ase kädessään tuhon tuottamiseksi!’” – Hes. 9:1, Um.

 2. Keihin sanonta ”ne, jotka kiinnittävät huomionsa kaupunkiin”, ei soveltunut, ja mikä heidän tehtävänsä oli?

² Tässä mainitut ”ne, jotka kiinnittävät huomionsa kaupunkiin”, eivät olleet Jerusalemin kaupunginhallituksen jäseniä. Näihin Jehovan kutsumiin ei siis kuulunut kuningas Sidkia, joka silloin vuonna 612 eaa. hallitsi Jerusalemia ja koko Juudan valtakuntaa. Kuningas Sidkia ja hänen ruhtinaansa eivät koettaneet hävittää Jerusalemia. He itse asiassa pyysivät apua Egyptin faaraolta, jotta hän tulisi ja auttaisi pelastamaan kaupungin. Jehovan kutsumat olivat ”niitä, jotka kiinnittävät huomionsa kaupunkiin”, ei sen säilyttämiseksi tai hallitsemiseksi vaan hävittääkseen sen asukkaat tuhoaseilla. He eivät olleet juutalaisia. Keitä he sitten olivat?

 3. Keiden Hesekiel näki nyt tulevan sisään ja asettuvan alttarin viereen, ja millaiset tuntomerkit heillä oli?

³ Katsokaamme heitä Hesekielin kanssa, joka sanoo edelleen: ”Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessään hävitysaseensa [murskaamisaseensa, Um]. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.” – Hes. 9:2.

 4. Miksi se, että nuo seitsemän miestä tulivat temppeliin pohjoisesta, oli pahaenteistä, ja miten yksi mies erottui muista kuudesta?

⁴ Pahaenteisesti he tulivat pohjoisesta, sillä Babylonian mahtavat sotajoukot tulivat siitä suunnasta Jerusalemia vastaan kolme vuotta myöhemmin vuonna 609 eaa. Jehovan temppelin pohjoisesta sisäportista he tulivat sen sisemmälle esipihalle ja asettuivat seisomaan sen keskellä olevan vaskialttarin ääreen, mutta eivät uhratakseen Jehovalle. Ne 25 miestä, jotka olivat alttarin ja temppelin eteisen välillä kumartuneina palvomaan idässä olevaa aurinkoa, saattoivat nähdä heidät alttarin pohjoispuolella. (Hes. 8:16) Koska heitä oli lukumäärältään seitsemän, he muodostivat täydellisen ryhmän yhteistoimintaa varten. ”Pellavavaatteisiin puettu” mies erottui kuitenkin noista kuudesta muusta vaatetukseltaan. Hän erosi heistä myös siksi, että hänet lähetettiin heidän edellään.

 5. Keitä ne ”kuusi miestä” ilmeisesti olivat, ja keitä he esittivät?

⁵ Nuo näyn ”kuusi miestä” olivat ilmeisesti yliluonnollisia persoonia, kuten aineellistuneita enkeleitä. Heidän ei sanota olleen babylonialaisia, vaikka babylonialaisia käytettiin tuhoamaan kirjaimellinen Jerusalem. Koska ”kuudella miehellä” oli kullakin ”murskaamisase” kädessään, niin he esittävät Jehovan taivaallisia teloitusjoukkoja, jotka ovat hänen käskettävissään. He esittävät taivaallista sotajoukkoa, ikään kuin sotilaita. Todellisuudessa he saattoivat käyttää babylonialaisia sotilaita maallisina välikappaleinaan.

OTSIEN MERKITSIJÄ

 6. Millainen henkilö ”pellavavaatteisiin puettu” mies on, ja mitä kysymyksiä herää hänen osuudestaan?

⁶ Seitsemäs, ”pellavavaatteisiin puettu” mies, oli arvoltaan korkeampi (millä emme tarkoita hänen olleen korkeampaa luontoa) kuin kuusi aseellista miestä. Hänen vyötäröllään havaitaan ”kirjoitusneuvot”, jotka ovat ilmeisesti kiinnitetyt hänen vyöllänsä. Hänen ei kuitenkaan sanota olleen ”sotapäällikön kirjuri” ja siis yhteydessä sotilasasioihin. (Jer. 52:25) Hän saattoi olla rauhaisa hallituksen sihteeri. (2. Sam. 8:17; 20:25; 1. Kun. 4:3) Minkälaista tehtävää tämä pellavavaatteinen mies lähetetään näyssä suorittamaan? Se ilmenee siitä valtuutuksesta, minkä hän saa taivaallisia vaunujaan ajavalta Jehovalta. Siitä Hesekiel sanoo:

 7. Mistä Jehova huutaa ”pellavavaatteisiin puetulle” miehelle, ja mitä Hän käskee miehen tehdä?

⁷ ”Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä; ja Herra sanoi hänelle: ’Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään’.” – Hes. 9:3, 4.

 8. Mikä oli se ”huoneen kynnys”, jonka yläpuolelle Jehovan kirkkaus siirtyi, ja millaista tehtävää ”pellavavaatteisiin puettu” mies lähetettiin suorittamaan?

⁸ Pellavavaatteinen mies lähetetään siis suorittamaan rauhaisaa, elämää pelastavaa tehtävää. Tässä vaiheessa Jumalan läsnäolo siirtyi pois kunnioittavaa pelkoa herättävän, jäänkaltaisen korokkeen yläpuolelta, joka oli neljän pyörän ja neljän kerubin pään yläpuolella temppelin pohjoisen sisäänkäytävän luona. Minne? ”Huoneen kynnykselle.” (Hes. 8:3, 4; 9:3) Se ei ollut temppelin eteinen, jonka edustalla 25 auringonpalvojaa seisoivat. Kyseessä oli ilmeisesti temppelin sisimmän osaston kynnys, sen kaikkeinpyhimmän kynnys, missä liitonarkki sijaitsi. Tuon kullatun arkin kultaisella kannella oli kaksi kultaista kerubia, jotka olivat kasvokkain siivet kohollaan. Kerubien välissä tai niiden yläpuolella näkyi ihmeellinen sěkinavalo, joka vertauskuvasi Jumalan läsnäoloa kaikkeinpyhimmässä. (4. Moos. 7:89) Tältä kohdalta, temppelin sisimmän kynnyksen yläpuolelta, Jehova antoi käskynsä ”pellavavaatteisiin puetulle miehelle”. Hänen oli mentävä halki Jerusalemin noiden ”kuuden miehen” edellä. Hänen oli käytettävä kynäänsä ja mustettaan eräässä merkitsemistyössä.

KEIDEN OTSA MERKITÄÄN JA MITEN

 9. Ketkä olivat vaarassa, ja keitä Jehovan tarkoitus oli sääliä?

⁹ Kaikkien Jerusalemin asukkaiden henki oli vaarassa, koska Jehova oli ryhtymässä toimimaan ’vihassaan’ ja toteuttamaan tuomiopäätöksensä kaupunkia vastaan. Huolimatta oikeutetusta ’vihastaan’ hän tunsi sääliä joitakuita sen asukkaita kohtaan. Keitä? Niitä, jotka eivät olleet myötämielisiä niille kauhistuksille, joita harjoitettiin Jehovan temppelissä, eivätkä sille väkivallalle, millä uskottomat uskonnon harjoittajat täyttivät maan. (Hes. 8:17, 18) Jerusalemissa oli miehiä, ”jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään”.

10. Mitä ”pellavavaatteisiin puetun” miehen tarvitsi suorittaa täyttääkseen tehtävänsä niiden suhteen, joita kohtaan Jehova päätti osoittaa sääliä?

¹⁰ Miehen, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, piti merkitä kaikki nämä henkilöt heidän otsastaan, josta merkki voi olla avoimesti nähtävissä. Voidakseen suorittaa tämän tehtävän pellavavaatteisen miehen tarvitsi mennä talosta taloon, kodista kotiin, löytääkseen ihmiset, jotka olivat murheissaan sen tavan vuoksi, jolla heidän Jumalaansa Jehovaa loukattiin. Jotta nämä huokaavat ja valittavat ihmiset olisi voitu erottaa niistä, jotka rikkoivat Jumalaa vastaan, heidät tarvitsi merkitä otsastaan. Se osoittaisi heidät Jehovan tosi palvojiksi.

11. Mikä arvo oli otsassa olevalla mustemerkillä kantajalleen niiden ohjeiden mukaan, jotka Jehova antoi ”kuudelle miehelle”?

¹¹ Mikä arvo olisi tällaisella mustemerkillä ainoan elävän tosi Jumalan puhtaiden palvojien otsassa? Se ilmenee niistä virallisista ohjeista, jotka Jehova tämän jälkeen antoi murskaamisaseilla varustetuille ”kuudelle miehelle”. Profeetta Hesekiel kertoo meille, mitä hän kuuli: ”Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: ’Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni.’” – Hes. 9:5, 6.

12. Miksi otsassa oleva merkki oli sopiva, kun otamme huomioon ”kuuden miehen” teloitusvälineet, ja ketkä joutuivat vastuuseen merkitsemättömien alaikäisten lasten surmaamisesta?

¹² Näiden Jumalan ohjeiden mukaan ”kuusi miestä” eivät surmaisi ketään israelilaista, joka oli merkitty otsastaan. Koska merkitsemättömien israelilaisten surmaamisvälineinä käytettiin ”murskaamisaseita”, niin niillä ilmeisesti murskattiin niiden kallot, jotka ansaitsivat tulla teloitetuiksi. Miten sopivaa olikaan siis, että Jehovan palvojien otsa oli merkitty, sillä ”kuusi miestä” löisivät päähän! Nähdessään jonkun otsassa merkin he eivät murskaisi hänen päätään. Ketään Jehovaa vastaan rikkonutta ei säästetty iän tai sukupuolen perusteella eikä siihen vaikuttanut sekään, oliko hän naimaton vai naimisissa. Merkitsemättömät vanhemmat eivät tulisi saamaan alaikäisiä lapsiaan merkityiksi otsastaan. Siksi he olisivat vastuussa pienten lastensa surmaamisesta, koska kymmenen käskyä sanoivat selvästi, että ”isien pahat teot” kostetaan ”lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen”. Kun vanhemmat eivät kasvata lapsiaan Jehovan puhtaassa palvonnassa, niin sellaiset syylliset vanhemmat ovat vastuullisia siitä, että Jumalan vanhurskasta lakia sovelletaan heidän alaikäisiä lapsiaan vastaan. – 2. Moos. 20:5.

MISTÄ PÄITTEN MURSKAAMINEN ALKAA

13. Miksi epäjumalia palvovat israelilaiset tunsivat olevansa turvassa Jehovan nimellisen pyhäkön sisäpuolella, mutta millaiset ohjeet Jehova antoi ”kuudelle miehelle” huoneen saastuttamisesta?

¹³ Koska Jehova sanoi: ”Alottakaa minun pyhäköstäni”, niin noiden aseellisten ”kuuden miehen” ei tarvinnut kaihtaa ajatusta iskeä ihmisiä kuoliaaksi Hänen temppelissään. Kaikki epäjumalia palvovat israelilaiset ovat voineet tuntea olonsa turvalliseksi temppelin sisäpuolella, koska he ajattelivat, että surmattujen kuolleet ruumiit saastuttaisivat Jehovan pyhäkön mutta heidän väärä palvontansa epäjumalankuvien avulla ei saastuttanut hänen pyhäkköään. Jehova oli kuitenkin mennyt kauas pois nimellisestä pyhäköstään, ja sen todistukseksi hän halusi, että niiden surmatut ruumiit häpäisisivät sen, jotka saastuttivat pyhäkön epäjumalanpalveluksellaan. Tämän mukaisesti Hesekiel kertoo meille ”kuudesta miehestä” murskaamisaseineen: ”Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä. Ja hän sanoi heille: ’Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!’ Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.” – Hes. 9:6, 7.

14. Miksi temppelin alueella oleminen ei enää merkinnyt taianomaista suojelua surmaamiselta, ja keistä ”kuusi miestä” aloittivat teloitustyönsä, ja keihin he sitten siirtyivät?

¹⁴ Oleskelua Jehovan temppelipyhäkön alueen sisäpuolella ei siis voitu verrata johonkin kaulan ympärillä olevaan ”Pyhän Kristoforoksen mitaliin” eli amulettiin, joka suojelisi tulemasta Jehovan teloittajien surmaamaksi. Tuo saastutettu temppeli ei ollut enää ulkokultaisten uskonnon harjoittajien turvapyhäkkö. Mitä siis tapahtui niille 70:lle ’Israelin heimon vanhimmalle, joiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika’ ja jotka polttivat suitsutusta aikaisemmin pyhäkkönä olleen huoneen seinillä oleville kaiverretuille epäjumalankuville? (Hes. 8:7–11) ”Kuusi miestä” aloittivat teloitustyönsä heistä. Sitten siellä oli naisia, jotka ’istuivat itkemässä Tammusta’. Heidänkin päänsä murskattiin murskaamisaseilla. Niitä ”kahtakymmentä viittä miestä”, jotka olivat eteisen ja alttarin välillä ja jotka palvoivat aurinkoa, ei sanota ”vanhuksiksi” tai ”vanhimmiksi”, mutta ”kuusi miestä” surmasivat heidätkin. (Hes. 8:14–16) Näin temppelin huone ja esipihat saastutettiin surmatuilla. Tämän jälkeen Hesekiel oli siellä ainoa eloon jäänyt.

15. Mitä kysymyksiä on Hesekielin mielessä voinut herätä hänen nähtyään joukkosurman temppelialueella, ja mitä hän huusi ja sanoi?

¹⁵ Verinen näky temppelin sisäpuolella on voinut herättää Hesekielin mielessä seuraavan kysymyksen: ellei ketään varjella hengissä tällaisessa pyhässä paikassa kuin temppelissä, niin miten voi kenelläkään ulkopuolella maallisessa Jerusalemin kaupungissa olla tilaisuutta varjeltua elossa? Hesekiel kertoo meille, minkä vaikutelman hän sai ja miten hän reagoi siihen sanoen: ”Mutta kun minä heidän surmatessaan olin jäänyt jäljelle, lankesin minä kasvoilleni, huusin ja sanoin: ’Voi Herra, Herra! Hävitätkö sinä Israelin koko jäännöksen, kun vuodatat vihasi Jerusalemin ylitse?’” – Hes. 9:8.

16. Miksi Hesekiel tiedusteli ”Israelin . . . jäännöksen” kohtaloa Jehovan vuodattaessa vihaansa Jerusalemin ylitse?

¹⁶ Pitikö koko Israelin kansa pyyhkäistä pois tuohon aikaan? Ja sitäkin oli korkeintaan jäännös, ”Israelin . . . jäännös”, koska assyrialaiset olivat valloittaneet pohjoisessa olevan Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan ja karkottaneet kaikki eloon jääneet Assyrian valtakunnan kaukaisiin osiin. Myöhemmin babylonialaiset olivat tulleet ja piirittäneet Jerusalemin ja vieneet kuningas Joojakinin ja hänen huonekuntansa sekä tuhansia muita juutalaisia, mm. Hesekielin, pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Koska Hesekiel muisti, miten Jehovan koko ihmiskunnan hyväksi tekemät lupaukset liittyivät Israelin kansaan, niin hän pelästyi siinä määrin, että hän heittäytyi kasvoilleen ja huusi.

17. Mitä Jehova vastasi Hesekielille?

¹⁷ Hesekiel ilmoittaa meille, mitä Jehova vastasi: ”Niin hän sanoi minulle: ’Israelin ja Juudan heimon syntivelka on ylen suuri; maa on täynnä verivelkoja, ja kaupunki on täynnä oikeuden vääristelyä, sillä he sanovat: ”Herra on hyljännyt tämän maan, ei Herra näe”. Niinpä minäkään en sääli enkä armahda [silmäni ei ole tunteva pahoittelua, enkä tule osoittamaan sääliväisyyttä, Um]. Minä annan heidän vaelluksensa tulla heidän oman päänsä päälle.’” – Hes. 9:9, 10.

18. Mitä sanomme siihen, oliko Jehovalla oikeus tuoda nyt teloitusjoukkonsa Israelin ja Juudan heimoa vastaan ilman pahoittelua ja sääliväisyyttä?

¹⁸ Kun ajattelemme tunteilematta Jehovan tässä esittämiä pahuuksia, niin eikö hänellä ollut oikeus tuoda teloitusjoukkonsa rikollista ”Israelin ja Juudan heimoa” vastaan? Hän oli osoittanut kauan, että hän oli katsonut heitä murheellisella silmällä ja säälinyt heitä lähettämällä toistuvasti uskollisia profeettojaan varoittamaan heitä, mutta he olivat kieltäytyneet kuuntelemasta ja olivat vainonneet ja tappaneet hänen kuuliaisia puhemiehiään. Miksi hänen silmänsä pitäisi siis nyt tuntea pahoittelua, ja miksi hänen pitäisi nyt osoittaa sääliväisyyttä? Nyt oli lopultakin tullut Hänen aikansa antaa rangaistuksen ”heidän vaelluksestaan” langeta sinne, mihin se kuului, heidän oman syyllisen päänsä päälle.

19. Miten historia osoittautui Hesekielin näyn mukaiseksi, ja miten Jeremian kirjoittama Valitusvirsien kirja todistaa niin ikään joukkosurman umpimähkäisyydestä?

¹⁹ Historia todella osoittautui tämän Hesekielin näyn mukaiseksi. Jerusalemin kaupunki ja sen temppeli tuhottiin ja Juudan valtakunnan maa autioitettiin viisi vuotta myöhemmin eli vuonna 607 eaa. Jerusalemin piirityksen aikana ja sen jälkeen tapettiin ”vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot”. Babylonialaiset sotilaat eivät katsoneet, ketkä he surmasivat. He eivät osoittaneet sääliä. Siitä, miten kuolemaa aiheuttavat olosuhteet vaikuttivat ”väkirikkaassa kaupungissa” kaikkiin iästä riippumatta, voimme itse lukea Valitusvirsien kirjasta, jonka on kirjoittanut profeettapappi Jeremia, joka vain Jumalan suojeluksessa varjeltui Jerusalemin tuhossa. Vaikka hänen valitusvirtensä ovat kaunista runoutta, niin ne kuvaavat meille niitä sydäntäraastavia olosuhteita ja tapahtumia, jotka kohtasivat tuomittua kaupunkia, missä äidit jopa keittivät omia lapsiaan ja söivät heidät tyynnyttääkseen jäytävän nälän tuskan. – Valit. 1:1, 4, 6, 15, 18; 2:10, 20, 21; 4:10, 4, 16; 5:11–14.

20, 21. Miten teloittajille annettu käsky: ”Alottakaa minun pyhäköstäni”, toteutui historian kertomuksen mukaan?

²⁰ Korkeaa arvoa tai pyhää asemaakaan ei kunnioitettu. Jehovan teloittajille antama käsky kuului: ”Alottakaa minun pyhäköstäni.” (Hes. 9:6) Niinpä Jehovan temppelin korkeimpiakin virkailijoita odotti väkivaltainen kuolema, koska he eivät pitäneet Hänen pyhäkköään vapaana epäjumalain palvonnasta. 2. Kun. 25:18–21 esittää lohduttoman kertomuksen, joka todistaa, että he ja muut vastuunalaiset huomattavat miehet eivät välttäneet teloitusta:

²¹ ”Henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme [temppelin] ovenvartijaa, ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja viisi kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maan kansasta, jotka tavattiin kaupungista. Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda vietiin pois maastansa pakkosiirtolaisuuteen.”

22. Keillä Jerusalemin tuhossa eloon jääneillä oli todella Jumalan lupaus ja suojelus, ja millaiseksi työksi heitä koskevat tosiseikat osoittavat otsien merkitsemisen?

²² Kenelläkään Jerusalemin asukkaalla ei silloin ollut otsassaan kirjaimellista merkkiä, josta Jehovan käyttämät teloittajat olisivat tienneet, että hänet oli säästettävä väkivaltaiselta kuolemalta. Raamatussa ei ole mitään kertomusta osoittamassa, että joku Jehovan valtuuttama palvelija olisi kulkenut halki Jerusalemin ja käyttänyt kynää ja mustetta tehdäkseen ”merkin niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään”. (Hes. 9:4) Profeettapappi Jeremia ei sitä tehnyt; profeetta Hesekielkään ei sitä tehnyt, sillä hän itse oli pakkosiirtolaisena Babyloniassa Sidkian, Jerusalemin viimeisen kuninkaan, koko hallitusajan. Jumalan lupauksen mukaan ja hänen suojeluksessaan jotkut välttivät teloituksen, kuten Jeremian sihteeri Baaruk ja etiopialainen Ebed-Melek ja reekabilaiset. (Jer. 45:1–5; 39:15–18; 35:1–19) Näillä eloon jääneillä ei kuitenkaan ollut mitään mustemerkkiä kirjaimellisessa otsassaan. Ilmeisesti siis Hesekielin näyssä ennalta näkemä otsien merkitseminen on vertauskuvallista työtä.

23. Millainen malli on pellavapukuinen mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllään, ja missä hänen pelastustyönsä täyttymys todellisuudessa tapahtuu?

²³ Myös ”pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”, on profeetallinen esikuva, jolla on täyttymyksensä nyt tällä 20. vuosisadalla vastakuvallisen uskottoman Jerusalemin eli kristikunnan yhteydessä. Ja on hämmästyttävää, että työ, joka läheisesti vastaa sitä, mitä pellavapukuinen mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllään, suoritti, alkoi tänä ”lopun aikana” ja edistyy yhä kautta koko kristikunnan. Kuka sitten täyttää kuvauksen tästä miehestä, joka suorittaa tätä pelastustyötä kautta vastakuvallisen Jerusalemin? Puhukoot historialliset tosiasiat nyt puolestaan ja osoittakoot, kuka hän on.

NYKYINEN OTSIEN MERKITSIJÄ

24. Minkä kirjan Vartiotorni-seura julkaisi vuonna 1931, ja ketä tämä kirjoitusneuvoilla varustettu mies sen mukaan kuvasi?

²⁴ Ei kovinkaan kauan sitten, vuonna 1931, julkaistiin raamatullinen kirja nimeltä ”Puolustus”a (engl.). Tämän kirjan, jota levitettiin suuret määrät kautta kristikunnan, julkaisi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura. Se selitti Hesekielin ennustuksen kaksikymmentäneljä ensimmäistä lukua. Se osoitti selvästi, että ”pellavavaatteisiin puettua” miestä koskeva ennustus ei ollut täyttynyt kenessäkään kristikuntaan kosketuksissa olleessa yksilössä, kuten esimerkiksi Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran ensimmäisessä presidentissä Charles Taze Russellissa, joka kuoli 31.10.1916 ensimmäisen maailmansodan aikana ja päätti siten maallisen työnsä kristittynä. Tästä kirja Puolustus (1. osa) sanoi sivuilla 98 ja 99 väliotsikon ”Mies kirjoitusneuvoineen” jälkeen seuraavaa:

Jumala ei ole Herran Jeesuksen Kristuksen ohella ja sitten hänen päiviensä uskonut kenenkään maan päällä elävän yksilön suoritettavaksi mitään erikoista, poikkeuksellista tehtävää. Kristuksella Jeesuksella oli hänen toimintansa alusta alkaen näkyväinen järjestö, ja hänen apostolinsa, jotka toimivat hänen johdollaan ja käskystään yhteisönä, muodostivat tuon järjestön näkyväisen osan. Uskollisten apostolien toiminnassa vallitsi keskinäinen sopusointu, ykseys; . . . ’Mies, jolla on kirjoitusneuvot lanteillaan,’ esitti sen tähden selvästi Herran maan päällä olevaa voideltua ”palvelija”-luokkaa, joka on osa Jumalan järjestöstä.

25. Missä, keille ja milloin tämä kirja päästettiin julkisuuteen, ja mikä tunnistamisen mahdollistava päätös oli hyväksytty neljä päivää aikaisemmin?

²⁵ Edellä mainittu kirja päästettiin julkisuuteen iltapäivällä 30. heinäkuuta 1931 sen jälkeen, kun oli pidetty puhe ”Mies kirjoitusneuvoineen” useille tuhansille, jotka olivat saapuneet Kansainvälisten Raamatuntutkijain kansainväliseen konventtiin, joka pidettiin Columbuksessa Ohiossa Yhdysvalloissa. Juuri edellisenä sunnuntaina 26. heinäkuuta tämä kansainvälinen kokous oli iltapäivällä yksimielisesti hyväksynyt päätöksen, jolla he omaksuivat itselleen raamatullisen nimen ”Jehovan todistajat”. – Jes. 43:1, 10–12, AS.

26. Keitä päätöksen hyväksyneet ilmaisivat olevansa, ja mistä mahdollisuudesta he olivat nyt haltioissaan, ja keneltä he saivat valtuutuksen työhön?

²⁶ Nämä Jeesuksen antautuneet, voidellut seuraajat tunnustautuivat näin Jehovan kristityiksi todistajiksi, kun taas profeetta Hesekiel oli Jehovan esikristillinen todistaja. He olivat hyvin kiitollisia siitä, että heidän Jumalansa Jehova oli täsmällisesti paljastanut heille sen työn, joka heidän oli tehtävä, kuten oli ilmaistu Hesekielille annetussa näyssä ”pellavavaatteisiin puetusta miehestä, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”. He olivat suuresti haltioissaan siitä mahdollisuudesta, että he saivat osallistua niiden otsastaan merkitsemisen työhön, jotka piti varjella sinä päivänä, jolloin Jehova toimeenpanee tuomiopäätöksensä vastakuvallista uskotonta Jerusalemia eli kristikuntaa vastaan. Niin tekemällä he täyttivät voideltuna luokkana näyssä nähdyn kirjoitusneuvoilla varustetun miehen osan. Tämän kirjoitusneuvoilla varustetun näyn miehen nykyinen vastine on Jehovan voideltujen, antautuneitten, kastettujen palvelijoiden yhdistynyt luokka. Oli kuin Jehova olisi siitä lähtien sanonut vaunujen kaltaisen taivaallisen järjestönsä yläpuolelta nykyiselle ”miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot”, nämä käskysanat: ”Kierrä kaupungin, Jerusalemin [kristikunnan esikuvan], läpi, ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään.” – Hes. 9:4.

OTSASTAAN MERKITTÄVÄT

27. Keitä siis kuvataan niillä, jotka huokaavat ja valittavat Jerusalemissa tehtyjä kauhistuksia, ja mikä on heidän toivonsa?

²⁷ Keitä ovat ne ihmiset, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia niitä uskonnollisia kauhistuksia, joita suoritetaan kristikunnassa ja sen toimesta? He eivät olleet nykyisen Hesekiel-luokan jäseniä, jonka luokan muodostavat antautuneet, Jumalan hengellä voidellut kristityt. (Jes. 61:1–3) He eivät olleet osa ’kirjoitusneuvoilla varustetun miehen’ luokasta, joka on Jehovan yhtyneitten palvelijoiden sama antautunut, kastettu, voideltu luokka. He eivät siis odottaneet kuolevansa ja saavansa hengellistä ylösnousemusta taivaalliseen olotilaan Jumalan hengellisinä poikina ja Jeesuksen Kristuksen perijätovereina hänen taivaallisessa valtakunnassaan. He olivat kristikunnan yhteydessä olleita ihmisiä, jotka kuitenkin vilpittömästi kunnioittivat Jumalan asioita ja jotka olivat murheellisia kristikunnan kaikkien epäkristillisten opetusten ja tekojen vuoksi, jotka kaikki tuottivat häpeää Jumalan pyhälle nimelle. Ikuisen elämän toivonsa suhteen he olivat tyytyväisiä siihen, että saisivat elää puhdistetussa maassa, joka olisi ennallistettu paratiisitilaan ja joka olisi Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa. He toivoivat, että Jumalan Poika Jeesus Kristus olisi heidän ”Hyvä Paimenensa” ja että he saisivat seurata hänen askeleitaan hänen opetuslapsinaan.

28. Miten Jeesus vertauksessaan Hyvästä Paimenesta viittasi tällaisiin ihmisiin, ja miksi heidän täytyy nyt saada otsaansa vertauskuvallinen merkki?

²⁸ Vertauksessaan Hyvästä Paimenesta Jeesus ilmaisi, että hänellä oli oleva sellainen lampaan kaltaisten ihmisten lauma maan päällä. Hän sanoi heitä ”muiksi lampaikseen”, sillä puhuttuaan siitä ”lammastarhasta”, jossa ovat ne, jotka tulevat olemaan hänen perijätovereitaan taivaan valtakunnassa, hän jatkoi: ”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:16) ’Kirjoitusneuvoilla varustetun miehen’ luokkakin puhuu heistä ”muina lampaina”. Nämä tänä kristikunnan ”lopun aikana” elävät ”muut lampaat” ovat niitä, joiden otsa tarvitsee merkitä, jotta heidät voitaisiin varjella, kun Jehovan ”kuuden miehen” teloitusryhmä kulkee kautta kristikunnan ja tuhoaa kaikki merkitsemättömät. – Hes. 9:5, 6.

”MERKKI”

29. Miksi tällainen merkki on sopiva näille nykyisille vertauskuvallisille ”muille lampaille”, kun otetaan huomioon ihmisten merkitsemisen muinainen tarkoitus?

²⁹ Mikä on sitten se vertauskuvallinen ”merkki”, joka piirretään heidän otsaansa? Vanhalla ajalla, Hesekielin aikoihin, tietyn jumalan tai jumalattaren palvojilla oli tapana ilmaista, ketä he palvoivat, panemalla kyseisen jumaluuden merkin tai nimen otsaansa. Samoin poltettiin orjien otsaan ja joskus myös käteen heidän omistajansa nimi sen ilmaisemiseksi julkisesti, kenelle he kuuluivat. Nykyään olisi aivan yhtä sopivaa, että nämä vertauskuvalliset ”muut lampaat” merkittäisiin samalla tavalla sen osoittamiseksi julkisesti, ketä he palvovat Jumalana ja kenelle he kuuluvat hengellisinä orjina. Muodostaako siis ”merkin” se, että asianomaisella on raamatullista tietoa päässään, ja onko merkitsemistyö sitä, että ihmisten mieleen pannaan raamatullista tietoa?

30. Miksi pelkkä raamatullisen tiedon omaaminen ei voisi olla vertauskuvallinen ”merkki”, kuten nähdään niiden temppelivirkailijoiden tapauksesta, jotka Nebukadnessar surmasi Riblassa Jerusalemin tuhoamisen jälkeen?

³⁰ Ei aivan, vaikka se voi olla asian tärkeä puoli. Ratkaisevaa ei ole se, mitä jollakulla uskonnon harjoittajalla on päässään, vaan se, mikä hän osoittaa olevansa. Millaisia olivat ”ylimmäinen pappi Seraja ja häntä lähin pappi Sefanja sekä kolme ovenvartijaa”, jotka Babylonian kuningas surmasi kaikki Riblassa Jerusalemin ja sen temppelin tuhon jälkeen? (Jer. 52:24–27) Kaikilla näillä temppelivirkailijoilla oli päässään riittävästi tietoa Jehovan kirjoitetusta sanasta, mutta millaisia he olivat henkilöinä? Huolimatta kaikesta tästä päässään olevasta tiedosta he sallivat luopiojuutalaisten harjoittaa kaikkia noita epäjumalisia kauhistuksia ainoalle elävälle tosi Jumalalle Jehovalle omistetussa temppelissä. He eivät olleet ’huoanneet ja valittaneet kaikkia kauhistuksia’, joita Jerusalemissa suoritettiin. Samalla tavalla kaikki se tieto, mikä kristikunnan uskonnollisella papistolla on päässään, kun se on saanut koulutusta uskonnollisissa oppilaitoksissa, ei pelasta sitä, kun Jehovan ”kuusi miestä” kulkevat murskaamisaseineen läpi kristikunnan. On siis ilmeistä, että pelkkä raamatullinen tieto ei voisi olla ”merkki”.

31. Mikä tuo vertauskuvallinen ”merkki” on todellisuudessa, ja mitä eroamista koskevaa Jumalan käskyä he ovat totelleet?

³¹ Todellisuudessa vertauskuvallinen merkki on todistus – joka ikään kuin on nähtävissä henkilön paljaalla otsalla – siitä, että hän on Jeesuksen Kristuksen antautunut, kastettu opetuslapsi ja että hänellä on Kristuksen kaltainen persoonallisuus, joka erottaa hänet kaikista ulkokultaisista kristityistä. Se ei ole pelkkä ”jumalisuuden ulkokuori”, vaan se on sekä sisäisesti että ulkonaisesti sopusoinnussa ”sen voiman” kanssa ja omaa tosi uskon, mihin liittyy siitä todistavia tekoja. (2. Tim. 3:5; Jaak. 2:18–26) Tuo näkyvä eli havaittava ”merkki” ilmaisee Jehovan teloitusjoukoille, että merkityt eivät ole myötämielisiä niille uskonnollisille kauhistuksille, joita sanotaan ja tehdään kristikunnan keskuudessa ja jotka ovat vastoin Kristuksen nimeä, jota se kantaa. Itse asiassa he ovat ’huoanneet ja valittaneet’ kaikkien sellaisten Jumalaa häpäisevien asioitten takia, ja vastalauseeksi niille he ovat lähteneet pois kristikunnasta ja katkaisseet kaiken jäsenyytensä siihen. He ovat tulleet ymmärtämään, että se on olennainen osa Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, jonka takia heidän täytyy totella Jumalan käskyä: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani.” – Ilm. 18:4; Jes. 52:11.

32, 33. Mitä tämä otsien merkitsemistyö siis todellisuudessa on, ja miten tähän työhön viitattiin siinä käskyssä, minkä Jeesus antoi kuolleista nousemisensa jälkeen?

³² On siis välttämätöntä, että sen otsien merkitsemistyön, jota Jehovan taivaallisen valtakunnan perillisten voideltu jäännös suorittaa, täytyy aikaansaada enemmän kuin vain varata ihmisille raamatullista tietoa antamalla heidän käsiinsä Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta, jotta he voivat lukea omin päin ja ymmärtää siitä sen, mitä he itsekseen lukemalla kykenevät ymmärtämään. Siihen sisältyy näiden ihmisten auttaminen ymmärtämään lukemansa ja sitten saattamaan elämänsä sopusointuun sen kanssa, mitä he lukevat Jumalan sanasta. Se merkitsee tällaisten ihmisten opettamista ja tosi kristillisen persoonallisuuden rakentamista heissä, persoonallisuuden, joka rakentuu Jeesukselle Kristukselle Perustuksenaan ja joka noudattaa kaikessa Kristuksen kaltaista käytöstä koskevia Raamatun sääntöjä ja periaatteita. Kuolleista nousemisensa jälkeen Jeesus neuvoi apostoleitaan ja opetuslapsiaan seuraavasti:

³³ ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” – Matt. 28:16–20, Um.

34. Mistä lähtien me olemme eläneet ”asiainjärjestelmän päättymisessä”, ja mitä niiden on siis vielä sopivaa tehdä, joille vain maallinen tulevaisuus näyttää olevan saatavissa?

³⁴ Käytettävissämme ovat kaikki tarpeelliset todistukset, jotka osoittavat meidän eläneen ”asiainjärjestelmän päättymisessä” siitä lähtien kun ”pakanain ajat” päättyivät varhaissyksyllä vuonna 1914. (Luuk. 21:24) Monet ihmiset ymmärtävät nykyään, että ainoa järkevä menettely heille on tulla yhdeksi Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”muista lampaista”. Mitä heidän täytyy sitä varten tehdä? Heidän on toteltava häntä Hyvänä Paimenena ja tultava hänen opetuslapsikseen. Lampaitten, kuuluvatpa ne kuninkaalliseen ”pieneen laumaan” tai ’muuhun’ lammastarhaan, täytyy seurata tätä yhtä Paimenta, joka kuoli antaessaan ihmissielunsa heidän kaikkien puolesta. Se merkitsee, että nykyisenä ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana niiden, jotka Jumala määrää ”muiksi lampaikseen”, täytyy tulla hänen opetuslapsikseen ja tulla kastetuiksi veteen, ja heille täytyy opettaa kaikki, mitä hän oli käskenyt opetuslapsiaan noudattamaan. (Luuk. 12:32, Um; Joh. 10:14–16) Koska hän on heidän Mallinsa ja hänet kastettiin vedessä, niin heidätkin täytyy kastaa sen vertauskuvaamiseksi, että he tulevat Jumalan luo tehdäkseen Hänen tahtonsa. – Hepr. 10:5–10; 1. Piet. 2:21.

35. Minkä Vartiotornissa vuonna 1934 tehdyn paljastuksen perusteella saattoi otsien merkitsemistyö alkaa toden teolla, ja miksi siihen mennessä ei ollut tehty mitään järjestelmällistä yritystä ”muiden lampaitten” kokoamiseksi?

³⁵ Vuonna 1934 eli kolme vuotta englanninkielisen Puolustus-kirjan (1. osan) ilmestymisen jälkeen Vartiotorni-lehti julkaisi tämän mukaisesti 15. lokakuuta 1934 kirjoituksen nimeltä ”Hänen hyvyytensä”. Siinä osoitettiin selvästi sivuilla 315 ja 316, että myös nykyisten ”muiden lampaitten” täytyy koostua niistä, jotka ovat antautuneet Jumalalle Kristuksen kautta ja jotka ovat vertauskuvanneet tuon ehdottoman antaumuksen tulemalla upotetuiksi veteen Jeesuksen tavoin. Tämä osoittaa, milloin aikaisintaan voidellun jäännöksen työ alkoi niiden otsan merkitsemiseksi, jotka Jumala näkisi hyväksi varjella elossa siinä ”suuressa ahdistuksessa”, joka kohtaa vastakuvallista uskotonta Jerusalemia eli kristikuntaa. Miksi? Koska heitä koskeva työ rajoittui sitä ennen vain raamatullisen tiedon tarjoamiseen heille. (Matt. 24:15–22; Mark. 13:14–20) Mutta siihenkään aikaan nykyisen ajan ”muita lampaita” ei tunnistettu niiksi, jotka muodostavat sen ”suuren joukon”, josta Ilm. 7:9–17 ennustaa. Siksi siihen mennessä ei suoritettu mitään järjestettyä yritystä ”muiden lampaitten” kokoamiseksi.

36. Mikä osoitti vuonna 1935 selvästi, että kirjoitusneuvoilla varustetun miehen työ oli vihdoinkin alkanut, ja ketkä näin ollen tarjoutuivat pääsemään antautuneeseen suhteeseen Jumalan kanssa Kristuksen välityksellä?

³⁶ Seuraavana keväänä sattui kuitenkin tapaus, joka osoitti selvästi, että nykyinen ’pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä’, oli vihdoinkin aloittanut työnsä. Missä se tapahtui? Jehovan todistajain yleiskonventissa Washingtonissa (D.C.) Yhdysvalloissa. Siellä sadat henkilöt, jotka eivät tunteneet olevansa oikeutettuja taivaalliseen perintöön Kristuksen kanssa, tarjoutuivat kastettaviksi vedessä sen vertauskuvaamiseksi, että he olivat päättäneet astua antautuneeseen suhteeseen Jehovan kanssa Kristuksen välityksellä. Mikä voimakkaasti pani heidät tekemään tämän joukkokasteessa? Se, että Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran silloinen presidentti piti perjantai-iltapäivällä 31. toukokuuta 1935 konventtilaisille puheen aiheesta ”Suuri joukko”, missä hän selitti Ilm. 7. luvun jakeet 9–17. Hän osoitti, että ”suuren joukon” muodostavat eivät olisi hengellinen luokka, jolla on taivaallinen toivo Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoverin alaisuudessa. (Ilm. 7:1–8) Sen sijaan he olisivat maallinen luokka, jolla on toivo maallisesta paratiisista, eli he olisivat Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen ”muita lampaita”. Seuraavana päivänä oli kastetilaisuus.

37. Mitä tapahtui seuraavana päivänä Washingtonin konventissa sen osoittamiseksi, ettei kenenkään tarvinnut enää epäröidä antautua täysin ja vertauskuvata antautumistaan Jumalalle Kristuksen välityksellä?

³⁷ Nyt ei kenenkään tarvinnut todellakaan enää epäröidä antautua kokonaan Jehovalle Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen välityksellä ja mennä vesikasteelle tuon varauksettoman antautumisen vertauskuvaamiseksi. Siksi ei ollut yllättävää, että seuraavana päivänä, lauantaina 1. kesäkuuta 1935, tässä Washingtonin konventissa kastettiin 840. (Ks. engl. Kultainen Aika 17.7.1935, s. 655, 2. palsta.)

38. Millaisina kaikki nuo 840 ehdokasta kastettiin, ja missä tilaisuudessa on sen jälkeen ollut runsaasti osanottajia Jehovan todistajien moninaisissa konventeissa?

³⁸ Jumalan Karitsan Jeesuksen Kristuksen antautuneina opetuslapsina heidät kastettiin upottamalla heidän ruumiinsa kokonaan veteen Matt. 28:19, 20:tä totellen. Tämä tapahtui riippumatta siitä, oliko Jehova myöhemmin paljastava heille määränneensä heidät Kristuksen perijätovereitten ”pieneen laumaan” (Um) vai ”muiksi lampaiksi”, jotka muodostavat nykyisen ”suuren joukon”. Ilm. 7:16, 17 kuvailee kauniisti, miten Karitsa paimentaa tätä ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa”. Siitä lähtien tähän asti on Jehovan todistajien kierros-, piiri-, kansallisissa ja kansainvälisissä konventeissa ollut kastetilaisuuksia, joihin on osallistunut huomattava määrä vasta-antautuneita henkilöitä.

39. Kuinka monta on tällä tavalla kastettu toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, ja mihin työhön he nyt osallistuvat ja kenen valvonnassa?

³⁹ Sen jälkeen, kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, on yli miljoona vasta-antautunutta henkilöä kastettu tällä tavoin kaikkialla maailmassa Hyvän Paimenen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina. Yksistään Jehovan todistajien palvelusvuonna 1970 kastettiin täten 164193 heidän Jehovalle antautumisensa vertauskuvaamiseksi riippumatta siitä, mihin hän haluaa sijoittaa heidät teokraattisessa järjestössään. Tämä Kristuksen kastettujen opetuslasten kasvava ”suuri joukko” auttaa nyt nykyistä ”miestä, jolla on kirjoitusneuvot”, eli Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoverin vielä maan päällä olevaa pientä jäännöstä. He osallistuvat voidellun jäännöksen valvonnassa niiden ihmisten merkitsemiseen otsastaan, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia”, joita tapahtuu kristikunnan keskuudessa. Merkitseminen jatkuu myös kristikunnan ulkopuolella olevissa maissa.

40. Miten laajalla alueella Jehovan todistajat toimivat nykyään, ja ketkä merkitään nyt vertauskuvallisesti otsastaan niiden lisäksi, jotka kuuluvat kristikuntaan?

⁴⁰ Jehovan todistajat toimivat todella 208 maassa ja saariryhmässä kautta maapallon. Monet ei-kristillisten uskontojen kannattajat kuuntelevat ja, omaksuvat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen ja hylkäävät sellaiset ei-kristilliset uskonnot vastatessaan Jehovan niille esittämään kutsuun, jotka haluavat olla hänen kansaansa ja lähteä pois Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista. Omaksumalla Kristuksen opetukset ja antautumalla ja menemällä vesikasteelle nämäkin pätevöityvät saamaan merkin otsaansa Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapsina.

41. Milloin ja miksi nuo kristikunnan ulkopuolella olevat tarvitsevat vertauskuvallisen merkin otsaansa?

⁴¹ He tarvitsevat tätä vertauskuvallista merkkiä, kun Suuri Babylon, jonka hallitseva osa kristikunta on ollut, on tuhottu lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, jotta Jehovan teloitusjoukot säästäisivät heidän henkensä. (Ilm. 17:1–19:2) Ellei kristikunnan sisäpuolella olevia ulkokultaisia väärän uskonnon harjoittajia, joita ei ole merkitty otsastaan tosi kristityiksi, varjella, niin on johdonmukaista, ettei keitään kristikunnan ulkopuolellakaan olevia merkitsemättömiä ihmisiä varjella elossa, sillä he eivät ole Kristuksen tosi opetuslapsia sen paremmin kuin kristikunnan uskonnolliset ulkokultailijatkaan.

LOPPUUN SUORITETUN TYÖN RAPORTOIMINEN

42. Mikä ilmaisee, suoritetaanko merkitsemistyö kristikunnassa ja sen ulkopuolella täysin loppuun, ja mistä kirjoitusneuvoilla varustettu mies olisi joutunut vastuuseen, ellei hän olisi suorittanut tehtäväänsä?

⁴² Profeetta Hesekielille annetussa näyssä otsien merkitsemisen pelastustyö tuomitussa Jerusalemissa päättyi. Ja vaikka nykyistä merkitsemistyötä on suoritettu nyt yli 35 vuoden ajan, niin sekin päättyy aivan yhtä varmasti kaikkialla maailmassa, kristikunnassa ja sen ulkopuolella. Se, että näin tulee varmasti tapahtumaan, on ilmoitettu ennalta profeetta Hesekielin ilmoituksessa siitä, suorittiko merkitsemistyöhön määrätty mies tehtävänsä vai ei: ”Ja katso, pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä, toi tämän sanan: ’Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä’.” (Hes. 9:11) Ellei tuo mies olisi suorittanut tehtäväänsä, häntä olisi pidetty vastuullisena niiden ’huokaavien ja valittavien’ ihmisten surmaamisesta, joiden otsaa hän ei ollut merkinnyt. Hän olisi ollut kuin Hesekiel, jota olisi pidetty vastuussa teloitettujen israelilaisten verestä, ellei hän vartijana olisi antanut heille varoitusta Jehovalta. – Hes. 3:17–21.

43. Mitä Jehovan palvelijoiden voidellun jäännöksen jäsenet ovat päättäneet suorittaa edelleenkin, ja minkä tekemistä he jatkavat siinä mielessä?

⁴³ Jehovan palvelijoiden voidellun jäännöksen jäsenet ovat nykyään päättäneet olla aivan yhtä uskollisia kuin näyn pellavapukuinen mies. Se tarkoitus mielessään he menevät jatkuvasti vastustuksesta ja vainoista huolimatta talosta taloon ja esittävät Jumalan valtakunnan hyvää uutista saadakseen näin kosketuksen kaikkiin niihin ihmisiin, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia”, joita tehdään kristikunnassa ja sen ulkopuolella ja jotka ovat inhottavia ainoan elävän ja tosi Jumalan Jehovan silmissä. Jeesus Kristus ennusti: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Kun tuo ”loppu” tulee ja merkitsemistyö on suoritettu loppuun, voideltu jäännös toivoo voivansa sanoa Valtuuttajalleen Jehovalle: ”Minä olen tehnyt, niinkuin sinä käskit minun tehdä.”

44. Mitä ”muut lampaat” ovat nyt halukkaita tekemään, ja miksi heidän täytyy säilyttää ”merkki” otsassaan ja miten?

⁴⁴ ”Muut lampaat”, jotka ovat yhteistyössä sen kanssa otsien merkitsemisen työssä, eivät ole vähemmän halukkaita osoittautumaan uskollisiksi voidellun jäännöksen rinnalla, joka on nykyinen ”pellavavaatteisiin puettu mies, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”. Jotta Jehovan ”kuuden miehen” teloitusryhmä säästäisi nuo ”muut lampaat” lähestyvässä ”suuressa ahdistuksesta”, heidän täytyy pitää vertauskuvallinen ”merkki” otsassaan, jotta ”kuusi miestä” eivät koskaan tulisi heidän lähelleen iskemään heitä päähän murskaamisaseillaan. He voivat pitää tämän pelastavan ”merkin” otsassaan osallistumalla uskollisesti ja kuuliaisesti merkitsemistyöhön voidellun jäännöksen kanssa, joka on puettu vertauskuvalliseen Jumalan vanhurskauden pellavaan. Tämä varmistaa sen, että näiden merkittyjen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” on tuleva ”siitä suuresta ahdistuksesta” ja palveleva Jehovaa edelleen Hänen uudessa asiainjärjestelmässään Karitsan Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. – Ilm. 7:17.

[Alaviitteet]