Kirjoittaessaan Onesimuksesta Paavali sanoi: ”Pyydän sinua [Filemonia] poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen; hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni.” Vaikka Paavali havaitsi Onesimuksen, joka oli karannut omistajaltaan, mitä hyödyllisimmäksi itselleen, niin Paavali halusi kumminkin hänen menevän takaisin hänen omistajansa luo, koska se oli oikein ja koska hän kuului sinne lain mukaan, ja hän sanoi Filemonille: ”Että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana.” (Filem. 10–12, 15, 16) Raamattu osoittaa, että olkoonpa kristitty missä tilassa tahansa, orja tai vapaa työntekijä, niin hänen tulee työskennellä kuin hän tekisi sitä ”Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa”.

30. Millaisia kristittyjen täytyy siis olla?

³⁰ Kristittyjen täytyy olla rehellisiä. Heidän täytyy olla totuudenmukaisia. Heidän täytyy osoittaa, että he ovat virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoita, eivät ainoastaan saarnatessaan hyvää uutista, vaan kaikessa, mitä he tekevät, jotta kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi. Täten he todistavat, että ’Jumalan sana vaikuttaa niissä, jotka uskovat’. Oletko sinä kristitty, joka teet hyviä töitä syömisessäsi, juomisessasi, puhumisessasi, työnteossasi, saarnatessasi tai tehdessäsi mitä tahansa muuta, tehden kaiken Jumalan kunniaksi, jotta joku pelastuisi? ’Etsitkö sinä rauhaa ja pyritkö sinä siihen’? Kristitty tietää, että Jehovan ”silmät tarkkaavat vanhurskaita”, hänen virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoitaan. – 1. Piet. 3:11, 12.

Annatko sinä valosi loistaa?

 1, 2. Miksi on sopivaa verrata virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan toimintaa vuorella sijaitsevaan kaupunkiin ja sytytettyyn lamppuun?

JUMALAN virkaanasetettu evankeliuminpalvelija kantaa raskasta vastuuta. Hän aloittaa siitä, mihin Jeesus jätti. Mestari sanoi uskollisille seuraajilleen: ”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14–16) Tämä totuuden valo loistaa maailmassa päivät ja yöt tosi kristittyjen toimeliaisuuden ansiosta. Kun virkaanasetetut evankeliuminpalvelijat saarnaavat talosta taloon, niin valo loistaa. Mutta se ei ole ainoa aika, jolloin hän antaa valonsa loistaa. Sen täytyy loistaa hänen syödessään, juodessaan, yleensä keskustellessaan, tehdessään työtä sekä hänen ollessaan Jumalan kansan seurakunnassa. Kristitty ei voi milloinkaan kätkeä eikä sammuttaa valoa. ”Te olette maailman valkeus. . . . Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.”

² Jumalan virkaanasetettu palvelija katsoo tulevaisuuteen. Jos hän siis tahtoo ”rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, . . . etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.”