Vistin alkuperä on hämärässä. Peli mainittiin ensi kerran vuonna 1529. Edward Hoyle julkaisi vististä lyhyen tutkielman vuonna 1742, mutta Henry Jonesin ja William Polen ponnistelujen ansiosta peli tuli vuotta 1860 seuranneella vuosikymmenellä suosituksi filosofisissa piireissä.

Funkin ja Wagnallin Encyclopedian mukaan bridge on vistin eräs muunnos, jota esiintyi ensi kerran Kreikassa 1880-luvun alussa. Vuonna 1886 se tunnettiin Lontoossa venäläisenä vistinä, ja siellä se tuli yhä suositummaksi, niin että se oli vuoteen 1900 mennessä syrjäyttänyt vanhan vistipelin.

1900-luvun alussa kehittyi huutokauppabridge. Tässä pelissä pelaajat esittivät tarjouksia kilpaa saadakseen oikeuden määrätä valttimaan. Kullakin tarjouksella pyrittiin voittamaan määrätty määrä tikkejä. Vistin tavoin kaksoisbridgeä voi pelata 20–40 pelaajaa neljän hengen ryhminä, niin että kukin voittajapari siirtyy toiseen pöytään. Lopulta eräs Vanderbiltien kuuluisaa sukua oleva amerikkalainen kehitti sitoumusbridgen vuonna 1925.

Todennäköisyyden mukanaolo

Puhuttaessa korttipelien muunnelmista olisi väärin jättää 52 korttiin liittyvä todennäköisyystekijä mainitsematta. Guinnessin ennätysten kirja (engl.) sanoo, että matemaattiset mahdollisuudet saada jaossa 13 samaa maata olevaa korttia ovat 158753389899:n suhde yhteen. Jokaisen neljän pelaajan mahdollisuudet saada täydellinen maa ovat 2235197406895368301559999:n suhde yhteen.

Vaikka korttipelit kysyvätkin huomattavaa taitoa, sattuman mahdollisuus on tärkeä. Se on epäilemättä yksi syy korttipelien suosioon – ne vetoavat hyvin vaihtelevaan pelaajajoukkoon, sillä jotkin pelit on tarkoitettu taitureille, toiset niille, jotka haluavat pelkästään rentoutua ja kuluttaa aikaa. Lisäksi kortit tarjoavat halpaa ajanvietettä.

Mutta kun joku kuulee suositun kutsun ”Kuka pelaisi korttia?”, on hyvä pitää mielessä, että korttipeleihin, kuten kaikkiin muihinkin ajanvietteen muotoihin voi kulua paljon aikaa. Kun mikä tahansa huvi tai ajanviete menee yli sen, mikä on todella hyvää virkistykseksi, käytetystä ajasta tulee haaskattua aikaa, aikaa jona pitäisi huolehtia tärkeämmistä asioista. Sen johdosta ihmiset joutuvat kärsimään usein sekä aineellisesti että hengellisesti. Tämän tietäminen ja itsehillinnän harjoittaminen estävät ihmistä sallimasta ajanvietteen tulla ansaksi itselleen ja toisille. Ja Raamattu tuomitsee korttien käytön povaamiseen, sillä se sanoo meille kaikenlaisen ennustelun ja spiritismin olevan inhottavia Jumalan silmissä. – 5. Moos. 18:9–14.

Todistaminen hyvällä käytöksellä

● ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:16) Nämä Jeesuksen Kristuksen puhumat sanat tähdentävät sitä, kuinka ihmisen käytöstavalla voi olla niin voimakas vaikutus toisiin, että he alkavat arvostaa tosi palvontaa.

Näin kävi eräälle linja-autonkuljettajalle. Hän oli alkanut nuoruudessaan inhota uskontoa vanhempiensa kiihkomielisyyden vuoksi. Mutta kun hän vuonna 1975 kuljetti Helsingissä pidettävään konventtiin osallistuvien Jehovan todistajien ryhmää tilausbussilla, tapahtui muutos. Koska hänellä ei ollut sinä päivänä muuta tekemistä, hän oli läsnä konventissa ja kuunteli ohjelmaa. Kuljettaessaan konventtilaisia kotiin viimeisenä konventtipäivänä hän sanoi heille:

”Sanoin teitä ’ystäviksi’ lähtiessämme konventtiin ensimmäisenä päivänä, ja sanoin sen vain muodon vuoksi. Mutta nyt voin kutsua teitä ’ystäviksi’ sydämestäni. Teidän syvä vilpittömyytenne, huomattava ystävällisyytenne ja kiintymyksenne toisiinne ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Minulla ei ole ollut aiemmin aikaa uskonnolle, mutta nyt minun täytyy sanoa teidän muuttaneen asennettani. Haluan tutustua uskontoonne.”