Vuorisaarna: Kristityt ”suolana” ja ”valona”
VUORISAARNASSAAN mainitsemansa yhdeksän ”onnellisuuden” jälkeen Jeesus esitti, miten hänen seuraajansa vaikuttaisivat ihmiskuntaan. Hän sanoi: ”Te olette maan suola.” – Matt. 5:13; vrt. Mark. 9:50; Luuk. 14:34, 35.
Suola oli hyvin tuttua Jeesuksen kuulijoille. Se sekä paransi ruoan makua että esti sitä pilaantumasta. Ilmeisesti siksi, että suola edusti turmeltumattomuutta tai pilaantumattomuutta, Jumala käski suojata ”jokaisen ruokauhrilahjan” alttarillaan. (3. Moos. 2:13) Jeesuksen päivinä Jehovan temppelissä Jerusalemissa palvelevat papit suolasivat eläin-, vilja- ja suitsutusuhrit, jotka esitettiin polttouhrialttarilla. Juutalaisten historiassa mainitaan, että tätä tarkoitusta varten oli lähellä alttarille johtavaa ramppia suuri suolakeko. Temppelialueella oli suuri varastohuone, joka tunnettiin ”suolahuoneena”, jotta suolaa olisi ollut aina runsaasti saatavissa.
Jeesuksen opetuslasten piti olla ”maan suola”. Tämä piti paikkansa sekä heidän saarnaamistoiminnastaan, kun he todistivat toisille Jumalan valtakunnasta, että heidän henkilökohtaisesta käytöksestään. Kristillinen todistaminen on saanut monet ottamaan Jeesuksen vastaan luvattuna Messiaana ja uskomaan hänen synnitsovittavaan uhriinsa. Tämä on avannut uskoville mahdollisuuden säilyttää elämänsä iäti. (Joh. 6:47; Room. 10:13–15) Lisäksi auttamalla ihmisiä elämään Raamatun periaatteiden mukaan Jeesuksen seuraajat jarruttavat moraalisen ja hengellisen rappion lisääntymistä ihmisyhteiskunnassa.
Jeesus lisäsi kuitenkin varoituksen sanan: ”Mutta jos suola menettää voimansa, niin miten sen suolaisuus palautetaan ennalleen? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin että se heitetään ulos ihmisten tallattavaksi.” Raamatunselittäjä Albert Barnes mainitsee, että se suola, jonka Jeesus ja hänen aikalaisensa tunsivat, oli erilaista kuin tavallinen pöytäsuola (natriumkloridi), sillä se oli ”epäpuhdasta; siinä oli mukana kasvi- ja maa-aineksia. Niinpä se saattoi menettää kaiken suolaisuutensa, ja jäljelle jäi huomattava määrä maa-ainesta. Se ei kelvannut mihinkään muuhun kuin hiekan tavoin poluille ja kulkuteille heitettäväksi, kuten mainitaan.”
Kristittyjen täytyy varoa lopettamasta ponnistelemistaan Jumalan valtakunnan ”hyvän uutisen” kertomiseksi lähimmäisilleen. (Mark. 13:10) Heidän täytyy myös varoa luisumasta sellaisiin käyttäytymismalleihin, jotka eivät ole sopusoinnussa Raamatun ohjeitten kanssa. Muutoin he turmeltuvat hengellisesti ja tulevat pilaantuneen suolan kaltaiseksi – väljähtyneeksi, laimeaksi, mauttomaksi – josta ei ole enää mitään hyötyä – Vrt. Hepr. 6:4–8; 10:26–29.
JUMALAN KUNNIAKSI LOISTAVA VALO
Jeesus osoitti edelleen, miten hyödyllinen vaikutus hänen seuraajillaan olisi ihmiskuntaan, kun hän sanoi: ”Te olette maailman valo.” – Matt. 5:14.
Jumalan henkeytetystä sanasta, varsinkin Jeesuksen Kristuksen opetuksista ja esimerkistä, saadaan hengellistä valoa, joka auttaa ihmisiä näkemään asiat niin kuin Jumala näkee ne. (Sananl. 6:23; Jes. 51:4; Matt. 4:16; Luuk. 1:79; 2:32; Joh. 1:4–9; 3:19–21; 8:12; 9:5) Julkisella todistamistoiminnallaan Jeesuksen opetuslapset valistavat ihmisiä, niin että nämä oppivat ymmärtämään ihmiskunnan syntisen tilan, Jumalan tarkoituksen synnin poistamiseksi Jeesuksen Kristuksen välityksellä ja hänen Valtakunta-järjestelynsä kaikkien Jeesukseen uskovien siunaamiseksi ikuisella elämällä. – Joh. 3:16, 36; Room. 3:23, 24.
Mutta ”maailman valona” olemiseen sisältyy enemmänkin. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Vaeltakaa edelleen valon lapsina, sillä valon hedelmä koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä ja vanhurskaudesta ja totuudesta.” (Ef. 5:3–9) Kristittyjen täytyy loistaa esimerkkeinä käyttäytymisestä, joka on sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa.
Jeesus sanoi edelleen opetuslapsistaan valon kantajina: ”Vuorella sijaitseva kaupunki ei voi olla kätkössä. Lamppua ei sytytetä ja aseteta vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille talossa oleville.” – Matt. 5:14, 15.
”Vuorella sijaitseva kaupunki” olisi helposti nähtävissä melko kaukaakin. Samoin Jeesusta Kristusta jäljittelevät ihmiset ovat helposti havaittavissa kansana, joka on ”innokas hyviin tekoihin”. (Tiit. 2:14) Heidän ponnistelunsa jumalisten ominaisuuksien, esimerkiksi vaatimattomuuden, siveellisen puhtauden, ahkeruuden, terveen puheen ja perheen yhteenkuuluvuudentunteen, ilmaisemiseksi tekevät suotuisan vaikutuksen toisiin. (Tiit. 2:1–12) He ovat myös päättäneet, etteivät he ole ”osa maailmasta” eivätkä osallistu sen politiikkaan, sodankäyntiin ja moraalittomaan elämäntapaan. (Joh. 15:19; 17:14–16) Tämä johtaa joskus siihen, että tunnollisia kristittyjä pilkataan ja vainotaan. – Matt. 24:9; 1. Piet. 4:4.
Täysin aiheellisesti Jeesus siksi lisää, että ihmiset eivät aseta lamppua ”vakan [kreikaksi modios, johon mahtuu noin seitsemän litraa) alle”, vaan ”lampunjalkaan”, josta se voi valaista koko huoneen. Jeesuksen seuraajat eivät saa antaa maailman vastustuksen saada heitä kätkemään tai pitämään itsellään totuuksia, jotka he ovat tulleet tuntemaan Jumalasta. He eivät voi myöskään omaksua sellaista käyttäytymistapaa, joka ei ole sopusoinnussa Raamatun periaatteiden kanssa, sillä vaikka sellaiset ihmiset jatkaisivat innokkaasti Raamatun totuuden julistamista, niin heidän toimintansa saattaisi varjoonsa sen arvon. – 2. Piet. 2:2.
Lampunjalassa loistavasta lampusta Jeesus sanoi seuraavaksi: ”Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaassa.” (Matt. 5:16) Miten voimakas syy jatkaa ’loistamista valaisijoina maailmassa’! (Fil. 2:15) Tarkkailemalla kristityn ”hyviä tekoja” ihmiset voivat havaita Jumalansa suurenmoisuuden. Usein sellaiset huomioitsijat haluavat ’kirkastaa’ Jumalaa tulemalla myös hänen palvojikseen. Sen tähden apostoli Pietari kehotti: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” – 1. Piet. 2:12.