Lukijain kysymyksiä
● Soveltuvatko Matteuksen 19:30; 20:16; Markuksen 10:31 ja Luukkaan 13:30, joissa sanotaan ensimmäisten tulevan viimeiseksi ja viimeisten ensimmäiseksi, ylösnousemusjärjestykseen? – H. E., Michigan.
Ei, niissä ei käsitellä ylösnousemusaihetta, vaan kahta ihmisluokkaa. Toinen luokka, jonka ajatellaan olevan ensimmäisenä Jumalan suosiossa, päätyykin viimeiseksi eli jää kokonaan pois, ja se luokka, jonka luullaan olevan viimeinen eli poisjäänyt, tulee etumaisena suosioon. Israelin itsensä korottaneet uskonnolliset johtajat eivät olleet hyvinvoipia ainoastaan aineellisesti, vaan myöskin rikkaita hengellisistä eduista ja tilaisuuksista sekä ensimmäisinä mahdollisia saamaan Jumalan siunauksen, niinkuin he itse luulivat. Köyhä yhteinen kansa oli heidän silmissään halveksittava, ja he nimittivät sitä sanoilla am ha-arets eli ”maasta oleva kansa”, ikäänkuin se olisi ollut heidän jalkojensa alla ja ansainnut viimeksi Jumalan huomion. Jeesus sanoi kuitenkin noille korotetuille, että tulee aika, jolloin heidät suljetaan pois Jumalan valtakuntajärjestelystä, mitä kuvattiin Aabrahamilla ja Iisakilla ja Jaakobilla sekä profeetoilla, ja että heidän sijaansa tulevat nuo halveksitut makaamaan pitkällään pöydän ääressä Jumalan valtakunnassa. Kun Jeesus sanoi näiden tulevien olevan idästä, lännestä, pohjoisesta ja etelästä, niin hän osoitti, etteivät he ole ainoastaan Juudan yhteisen kansan jäseniä, vaan myös kaikista kansoista saapuvia köyhiä. Nuo poljetut juutalaiset ja halveksitut pakanat olivat viimeisiä, mitä tulee Jumalan valtakuntaan pääsemismahdollisuuteen; tai ainakin ne itserakkaat uskonnoitsijat päättelivät siten, jotka asettuivat itse ensimmäisiksi Jumalan siunauksen saajiksi. Nämä luokat ja suhteet mielessään Jeesus lopetti seuraaviin sanoihin: ”On viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.” – Luuk. 13:23–30; 16:14–31.
Ne, jotka haluavat olla rikkaita mukavuuksista joko aineellisesti tai yleisesti kunnioitettuina ja hyvässä maineessa, huomaavat Valtakuntaan pääsyn äärimmäisen vaikeaksi, jotavastoin ne, jotka luopuvat halukkaasti mukavista omaisuuksistaan ja hyvästä maallisesta maineestaan palvellakseen Jumalaa vainottuina, ovat siunattuja. Tällaiset alhaiset voidaan panna viimeksi Jumalan suosion saavien luetteloon tämän maailman arvioinnin mukaan, ja maailman ylhäiset voidaan panna ensimmäisiksi tähän luetteloon. Ja kuitenkin Jeesus sanoi asetettuaan nämä rikkaitten ja köyhien luokat toistensa vastakohdiksi: ”Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.” (Matt. 19:24–30; Mark. 10:23–31) Tämän lausunnon käytöllä Matteuksessa ja Markuksessa on erilainen lavastus kuin Luukkaassa, mutta vahvistettu periaate on sama, nimittäin, että ne, jotka ovat rikkaita hengellisistä eduista ja tilaisuuksista ja näennäisesti ensimmäisiä Jumalan siunauksen saannissa, kuten pappisluokka, jäävät viimeisiksi, ja Jumala panee ensimmäisiksi ne alhaiset, joiden korottautuneet papit luulevat olevan viimeisiä minkäänlaisen Jumalan suosion saamisessa.
Matteuksen 20:16:nnessa on tämä periaate esitetty taas eri yhteydessä. Ensin annetaan kuvaus isännästä, joka palkkaa työntekijöitä viinitarhaansa luvaten maksaa heille denarin päivän työstä. Hän toi uusia työntekijäryhmiä kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä ja yhdennellätoista hetkellä päivästä luvaten maksaa heille sen, mikä on kohtuus. Päivän päätyttyä annettiin kaikille denari siitä huolimatta, miten kauan he olivat työskennelleet. Ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, saivat sen, minkä he olivat sopineet, mutta he nurisivat kuitenkin, koska nekin, jotka työskentelivät ainoastaan tunnin, saivat aivan yhtä paljon. Isäntä sanoi heille menetelleensä sopimuksen mukaan ja että hän voi tehdä niinkuin halusi sille, mikä kuului hänelle. Hän lähetti heidät menemään ja lopetti sanoen ensimmäisten tulevan viimeisiksi ja viimeisten ensimmäisiksi. (Matt. 20:1–16) Tämä kuvaus soveltuu sen jälkeen kun Herra tuli temppeliinsä v. 1918, ja se päättyi v. 1931, jolloin tuli maksu uuden nimen muodossa: Jehovan todistajat. Jotkut, jotka olivat olleet totuudessa kauimmin, loukkaantuivat, nurisivat ja lähtivät. He eivät olleet tyytyväisiä uuteen nimeen, mikä asetti heidät kaikkien toisten julistajien tasolle, eivätkä halunneet elää sen mukaan suorittaen todistamistyötä. Siten nämä, jotka olivat kerran etumaisia palvelusvuosiensa perusteella, tulivat viimeisiksi eli heidät jätettiin pois, ja äskeisemmin totuuteen tulleet ja alhaisemmat ottivat heidän paikkansa.
Kun siis sovellamme tämän lausunnon näihin kahteen luokkaan, niin se tulee ymmärrettäväksi kaikissa eri yhteyksissään ja on järkevä, tarkoittakoonpa se sitten tilanteita Israelissa Jeesuksen päivinä juutalaisten keskuudessa tai pakanoiden lisäämistä seurakuntaluokkaan tai kristikunnassa näinä viimeisinä päivinä vallitsevia olosuhteita. Korottautunut pappisluokka luuli kerran olevansa ensimmäinen, mutta se on alennettu viimeiseksi, ja Jumala korottaa viimeisiksi alennetut nöyrät ensimmäiseen sijaan edessään. – Luuk. 14:11.
Mutta miten me tiedämme, että viimeisenä oleminen merkitsee kokonaan poisjättämistä? Samalla tavalla kuin tiedämme, että nekin, joita sanotaan ”pienimmäksi taivasten valtakunnassa”, jätetään kokonaan pois Valtakunnasta. Me tiedämme sen tekstiyhteydestä. Se osoittaa, että ne, joista puhutaan ”pienimpinä valtakunnassa”, olivat kirjanoppineita ja fariseuksia, sekä sanoo selvästi, etteivät he pääse koskaan Valtakuntaan paremmin kuin kukaan muukaan, jonka vanhurskaus ei ole parempi kuin heidän. Juuri tästä samasta pappisluokasta puhutaan myöskin ensimmäisenä, joka tulee viimeiseksi, joten ”pienimmän” ja ”viimeisen” täytyy merkitä samaa kohtaloa. (Matt. 5:17–20) Jotkut voivat lainata Matteuksen 11:11:nnen todistukseksi siitä, että ”viimeinen valtakunnassa” merkitsee siellä olemista, koska Jeesus sanoi puhuessaan Johannes Kastajasta: ”Vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Tässä oleva ”vähäisin” on kuitenkin käännetty toisesta kreikkalaisesta sanasta kuin ”pienin” Matteuksen 5:19:nnessä, ja se onkin käännetty suomeksi vastaavalla sanalla. Kaikki taivaan valtakunnassa olevat ovat vähäisempiä verrattuina Kristukseen Jeesukseen, jota sanotaan ”suureksi taivasten valtakunnassa”, koska hän on ainoa, joka on pitänyt ja opettanut täydellisesti Lain. Tekstiyhteys osoittaa myöskin, että ne ensimmäiset, joista tulee viimeisiä, ajetaan pois eivätkä pääse Valtakunnan järjestelyihin, koska he eivät voi tehdä sitä enempää kuin kameli voi mennä neulansilmän läpi. Voisimme kuvailla sitä myöskin nykyaikaisin ilmaisutavoin. Kun sanomme: ”Siitä minä vähät välitän”, niin tarkoitamme, ettemme välitä siitä lainkaan. Kun sanomme: ”Sitä minä toki viimeksi ajattelen”, niin tarkoitamme, ettemme ajattele sitä lainkaan. Ne ensimmäiset, jotka tulevat viimeisiksi, jäävät siis kokonaan pois.
● Jos isä tai äiti tai poika tai tytär erotetaan seurakunnasta, niin miten tämän perheen toisten jäsenten tulee kohdella häntä perhesuhteissaan? – P. C., Ontario, Kanada,
Me emme elä nykyään teokraattisten kansojen keskuudessa, missä tuollaiset lihallisiin perhesuhteisiin kuuluvat jäsenet voitaisiin hävittää Jumalasta ja hänen teokraattisesta järjestöstään luopumisen tähden, niinkuin oli mahdollista ja käsketty tekemään Israelin kansassa Siinain autiomaassa ja Palestiinan maassa. ”Tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan [Jehovasta], sinun Jumalastasi, . . . Ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön, ettei kukaan enää tekisi senkaltaista pahaa sinun keskuudessasi.” – 5. Moos. 13:6–11.
Koska meitä rajoittavat sen maallisen kansan lait, missä me asumme, ja myös Jumalan lait Jeesuksen Kristuksen kautta, niin me voimme ryhtyä toimenpiteisiin luopioita vastaan vain tietyssä määrässä, so. molempien lakikokoelmien mukaisesti. Maan laki ja Kristuksen kautta vaikuttava Jumalan laki kieltää meitä tappamasta luopioita, vaikka he olisivat meidän omia sukulaisiamme lihan ja veren sitein. Mutta Jumalan laki vaatii meitä tunnustamaan, että heidät on erotettu hänen seurakunnastaan siitä huolimatta, että sen maan laki, missä me asumme, vaatii meitä luonnollisten velvoitusten mukaan asumaan sellaisten luopioitten kanssa ja olemaan tekemisissä heidän kanssaan saman katon alla.
Jumalan laki ei salli naineen henkilön hylätä puolisoaan siksi, että tämä erotetaan seurakunnasta eli tulee luopioksi. Maan lakikaan ei salli useimmissa tapauksissa avioeroa sellaisin perustein. Uskollisen uskovan ja luopion eli seurakunnasta erotetun puolison täytyy elää lain mukaan jatkuvasti yhdessä ja täyttää asianmukaisesti aviovelvollisuutensa toisiaan kohtaan. Isä ei saa lain mukaan hylätä alaikäistä lastaan huonekunnastaan tämän luopioksi tulemisen eli seurakunnasta erottamisen takia, eikä alaikäinen lapsi tai alaikäiset lapset saa hylätä isäänsä eikä äitiään vain siksi, että hänestä tulee uskoton Jumalaa ja hänen teokraattista järjestöään kohtaan. Vanhempien täytyy Jumalan ja ihmisten lakien mukaan täyttää vanhempien velvollisuudet lasta tai lapsia kohtaan niin kauan kuin he ovat riippuvaisuusasemassa olevia alaikäisiä, ja lapsen tai lasten täytyy osoittaa lapselle kuuluvaa alistuvaisuutta vanhemmille niin kauan kuin hän on tai he ovat laillisesti alaikäisiä tai vailla vanhempien suostumusta lähteä kotoa. Mutta jos lapset ovat täysi-ikäisiä, niin silloin voidaan lähteä ja katkaista perhesiteet ulkonaisesti, koska hengelliset siteet ovat jo katkenneet.
Jos lapset ovat täysi-ikäisiä ja ovat jatkuvasti yhteydessä seurakunnasta erotetun isän tai äidin kanssa, koska saavat aineellista kannatusta häneltä, niin heidän täytyy katsoa, miten paljon tämän epäsuhtaisen järjestelyn jatkaminen vaarantaa heidän hengellisiä etujaan ja voisivatko he järjestää siten, että tulisivat yksin toimeen eläen erossa tuosta poislangenneesta isästä tai äidistä. Aineellisen tuen jatkuva vastaanottaminen ei saa panna heitä sovittelemaan siinä määrin, että he jättäisivät huomioonottamatta isän tai äidin seurakunnasta erottamisen. Jos he toimiessaan Jumalan kansan seurakunnan erottamismääräyksen mukaisesti joutuvat isän tai äidin tuen menetyksen uhkaamiksi, niin heidän täytyy olla valmiit kantamaan nämä seuraukset.
Saatanan vaikutus tähtää perheen erotetun jäsenen kautta siihen, että totuudessa olevat perheen jäsenet liittyisivät erotettuun jäseneen omaksuen hänen menettelynsä tai asenteensa Jumalan järjestöä kohtaan. Tämä olisi kohtalokasta, ja uskollisen perheenjäsenen täytyykin tunnustaa erottamismääräys ja mukautua siihen. Miten tämä olisi tehtävä ja voitaisiin tehdä elettäessä saman katon alla tai henkilökohtaisessa, ruumiillisessa kosketuksessa joka päivä erotetun kanssa? Näin: kieltäytymällä uskonnollisesta yhteydestä erotetun kanssa.
Aviopuoliso täyttää aviovelvollisuutensa maan lain mukaan ja asiaankuuluvana maksuna kaikista annetuista ja saaduista aineellisista eduista. Mutta mitä tulee uskonnolliseen kanssakäymiseen erotetun henkilön kanssa, niin sitä ei ole lainkaan! Uskollinen aviopuoliso ei keskustele uskonnosta luopuneen eli erotetun kanssa eikä seuraa häntä sinne, missä hänen uskonnollinen seuransa on, eikä osallistu hänen kanssaan sen kokouksiin. Kuten Jeesus sanoi: ”Jos hän ei kuule seurakuntaakaan [jonka oli pakko erottaa hänet], niin olkoon hän sinulle aivan kuin joku kansoihin kuuluva ihminen tai veronkantomies [Jehovan pyhitetylle kansalle].” (Matt. 18:17, Um) Ei ole oikeutta vahingoittaa häntä, mutta hänen kanssaan ei ole mitään hengellistä eli uskonnollista yhteyttä.
Sama soveltuu niihinkin, joilla on vanhempien ja lapsen tai lapsen ja vanhempien suhde. Uskolliset vanhemmat ja uskollinen lapsi mukautuu siihen luonnolliseen velvollisuuteen, mikä heille kuuluu ihmisen lain ja Jumalan lain mukaan. Mutta mitä tulee enempään kuin tämä ja uskonnolliseen kanssakäymiseen sellaisen henkilön kanssa vastoin seurakunnan erottamismääräystä, niin uskollinen ei antaudu mihinkään tällaiseen! Jos uskollinen kärsii jotenkin aineellisesti tai muuten uskollisen teokraattisessa laissa pysymisensä takia, niin hänen täytyy ottaa se vastaan vanhurskauden tähden kärsimisenä.
Erottamismääräyksen huomioonottamisen tarkoitus on saattaa erotettu huomaamaan väärä tiensä ja häpeämään, mikäli mahdollista, niin että hän toipuisi, sekä varjella sinun oma pelastumisesi elämään uudessa maailmassa Jumalan kunniaansaattamiseksi. (2. Tess. 3:14, 15; Tiit. 2:8) Koska sinä olet läheisissä, purkamattomissa luonnollisissa perhesiteissä ja kuulut samaan huonekuntaan saman katon alla, niin sinun täytyy ehkä syödä aineellista ruokaa ja elää ulkonaisesti tuollaisen henkilön kanssa kodissa, missä tapauksessa 1. Korinttolaiskirjeen 5:9–11 ja 2. Johanneksen kirjeen 10 eivät sovellu, mutta älä tee mitättömäksi seurakunnan erottamismääräystä syömällä hengellistä eli uskonnollista ravintoa sellaisen kanssa äläkä ota häntä suosiollisesti vastaan uskonnollisessa merkityksessä äläkä sano hänelle hyvästi toivottaen hänen menestystään hänen luopumuksensa tiellä.