Rytmiuskontoa helluntailaiseen tapaan

”HALLELUJA!” ”Ylistäkää Herraa!” ”Kunnia Jumalalle!” ”Jeesus, Jeesus!” ”Antakaa pelastaa itsenne!” ”Amen!” Tällaisia kiihkeitä huudahduksia kuuluu helluntaikirkon kokouksessa. Uskonnollinen kiihtymys kohoaa korkealle. Suureksi osaksi naisista ja lapsista koostunut kuulijakunta kiihotetaan tamburiineista, rummuista tai kitarasta lähtevillä sävelillä, jotka tunkeutuvat luihin ja ytimiin asti. Rytmillinen kättentaputus ja laulu pysyttelee soitinten tasalla, kun uskonnollinen istunto pääsee vauhtiin. Oikeaan aikaan pidetään palava saarna sielua järkyttävällä innolla, ja koko kuulijakunta joutuu kaikki valtavaan liikutukseen ja hurmioon.

Sitten voi tapahtua silmiinpistäviä tunteellisia ja ruumiillisia ilmauksia, kuten itkemistä, valittamista, kaatuilemista, nykimistä ja hurmostiloja. Nämä liikkeet ovat kuitenkin yleensä tahattomia, ja niiden sanotaan johtuvan ylempää tulevasta voimasta. Joissakin tapauksissa joku voi saada äkillisen herätteen, mikä auttaa häntä puhumaan ’tuntematonta kieltä’, ja samalla joku toinen voi saada hengen herätteen, mikä auttaa häntä selittämään sanoman.

Uskonnollisen kiihtymyksen ollessa korkealla kutsutaan läsnäolijoita usein alttarin luo, ja riittävästi liikuttuneet uudet tulokkaat noudattavat kutsua. Niitäkin, jotka ovat sairaita tai vammaisia, voidaan kehottaa tulemaan alttarin luo, jolloin yritetään aikaansaada parantumisia toisten hartaasti rukoillessa. Lähes kahden tunnin uskonnollisen kiihotuksen jälkeen läsnäolijat palaavat koteihinsa. Tämä kuvaa lyhyesti Yhdysvaltain helluntailiikkeen eri ryhmien johtamat viikkokokoukset joitakin muunnoksia lukuun ottamatta. Se on tosiaan rytmiuskontoa!

HELLUNTAILIIKKEEN ALKU

Tämän vuosisadan vaihteessa sattuneet uskonnolliset herätykset laskivat perustan helluntailiikkeelle. Kirjassaan The Assemblies of God: A Popular Survey (Jumalan Kokoukset: yleiskatsaus) J. R. Flower, muuan huomattava helluntailiikkeen jäsen, huomautti, että ”yhdeksännellätoista vuosisadalla koettiin suuria herätyksiä sellaisten miesten kuin Peter Cartwrightin johdolla” ja että nämä ”olivat helluntailiikkeen ennakointeja”.

Kertomukset noista varhaisista herätyksistä olivat todella erikoisia. William W. Sweet, joka tutki useita silminnäkijöiden kertomuksia, kuvaili, kuinka ”ihminen yleensä ’läpitunkevan kirkunan kuuluessa kaatui kuin tukki lattialle tai maahan’ ja näytti kuolleelta sekä makasi toisinaan siten tuntikausia yhteen menoon. Kaikki silminnäkijät todistavat tällaisen tapahtuman yleisyyden. Nykimisliike vaikutti henkilöihin eri tavoin. Monesti se vaikutti vain yhteen jäseneen, toisinaan koko ruumiiseen, ja monta kertaa yksistään päähän. . . . ’Toisinaan pää vääntyi oikealle ja vasemmalle, puoleksi ympäri, niin nopeasti, ettei kasvonpiirrettäkään voinut havaita.’” Peter Cartwright, kuuluisa herätyssaarnaaja siihen aikaan, selitti, että jos ihmiset ”eivät ponnistelisi sitä vastaan ja rukoilisi hyvin vakavasti, niin nykiminen tavallisesti lakkaisi”, mutta ”mitä enemmän he vastustavat, sitä enemmän heitä nykii”.

Vuonna 1906, ainoastaan muutamia vuosia helluntailiikkeen alkamisen jälkeen, kokoontui Los Angelesissa eräs ryhmä yksityiskotiin kuuntelemaan W. J. Seymourin saarnaa. Hänen saarnatessaan ”koko seurue putosi tuoleiltaan lattialle”. Tämän voimakkaan ilmiön johdosta tuli kaikkialta ympäristöstä ihmisiä tiedustelemaan asiaa. The Pentecostal Evangelin 6.4.1946 ilmestyneen numeron mukaan ”he huusivat siellä, kunnes talon perustukset pettivät, mutta kukaan ei loukkaantunut”. Kokous siirtyi sitten vanhaan puurakennukseen, jonka osoite on kuuluisa helluntailaisten keskuudessa: 312 Azusa Street. Täällä kokoukset jatkuivat päivät ja yöt kolme vuotta. Näin liike sai tavattoman sysäyksen.

Henkivoiman ilmaumat saivat jotkut kokouksissa kävijät kokemaan kasvojen ja ruumiin fyysisiä vääntymisiä. Tällaiset ilmiöt huolestuttivat lopulta Seymouria. Carl Brumback kirjoittaa teoksessaan Suddenly From Heaven (Äkkiä taivaasta): ”Sen tähden hän kehotti Parhamia tulemaan, koska ’kokouksessa oli päässyt valloilleen sellaisia hypnoottisia voimia ja luonnottomia ruumiinliikkeitä, jollaiset ovat tunnettuja värillisten telttakokouksissa etelässä’. Hän kehotti herra Parhamia tulemaan nopeasti auttamaan häntä erottamaan sen, mikä oli aitoa, siitä, mikä oli väärää, ja kitkemään pois sen, mikä ei ollut Jumalasta.”

Jumalan Kokousten johtavan jäsenen, Klaude Kendrickin, mukaan ”Azusa-lähetystä pidetään yleensä sinä keskuksena, mistä helluntailiike levisi, ei ainoastaan monille alueille Yhdysvaltoihin, vaan myös useihin muihin maailman kansoihin”.

MONIA JAKAUMIA

Helluntailiike kehittyi kahdella päälinjalla. Ensiksi olivat pyhien yhteisöt, jotka hyväksyivät yhdessä helluntailaisten jumaluusopin vuoden 1906 jälkeen, ja toiseksi olivat seurakunnat, jotka koostuivat helluntaiuskovista, jotka olivat eronneet vakiintuneista uskontokunnista tai eivät olleet aikaisemmin olleet yhteydessä niiden kanssa.

Liikkeen kasvaessa muodostui monia muita helluntaiosastoja, tai ne irtautuivat suuremmista. Olisi mahdotonta esittää kaikkia monia helluntailahkoja. Kirjassaan Pillars of Pentecost (Helluntailiikkeen pylväät) Charles W. Conn, Jumalan Kirkon historioitsija, huomauttaa, että ”nykyään on lähes neljäkymmentä helluntairyhmää yksistään Pohjois-Amerikassa”, sillä, kuten hän tunnustaa, ”helluntailiike on joutunut saamaan osansa onnettomista uskonriidoista ja väittelyistä”.

Tässä seuraa luettelo eräistä suurimmista helluntairyhmistä jäsenmäärineen, sen mukaan kuin Yearbook of American Churches 1963 (Amerikan kirkkojen vuosikirja 1963) esittää:

[Taulukko s. 294]

Jumalan Kokoukset 514 317

Jumalan Kirkko Kristuksessa 411 466

Yhdistynyt Helluntaikirkko r.y. 175 000

Jumalan Helluntaikirkko Amerikassa 109 000

Avoimen Raamatun Peruskirkko 26 000

Nelinkertaisen Evankeliumin Kansainvälinen Kirkko 84 741

Maailman Helluntaikokoukset 45 000

Jumalan Kirkko (Cleveland, Tenn.) 179 651

Jumalan Kirkko, Maailmankeskus 71 606

Jumalan Ennustuskirkko 35 349

(Alkuperäinen) Jumalan Kirkko 6 000

Helluntaiseurakunnan Pyhityskirkko 55 502

Vapaaehtoisen Kasteen Helluntaikirkko r.y. 7 000

Helluntaiseurakunnan Tulella Kastettu Pyhityskirkko 573

Apostolinen Voittava Jumalan Pyhä Kirkko 75 000

Golgatan Helluntaikirkko 8 000

Elimin Lähetyskokoukset 4 000

Immanuelin Pyhityskirkko 1 200

Kansainväliset Helluntaikokoukset 15 000

Kristuksen Helluntaikirkko 1 198

1 826 503

YHDISTÄMISYRITYKSIÄ

Viime vuosina on yritetty yhdistää helluntailiikkeen pirstoutunutta huonetta. Vaikka yhteensulauttajat ovat onnistuneet joidenkin ryhmien yhdistämisessä, niin suurempien ryhmien yhteenliittäminen näyttää hyvin epätodennäköiseltä. Helluntairyhmiä on viime vuosina kuitenkin yhtynyt samanlaiset näkökannat omaavien järjestöjen riveihin. Esimerkiksi monet helluntairyhmät kuuluvat nyt Yhdysvaltain Evankelisten Kansalliseen Yhdistykseen, minkä johtaja on Thomas F. Zimmerman, Jumalan Kokousten presidentti.

Kenties suurin yhdistämisyritys oli Maailman Helluntaikonferenssin järjestäminen. Sen ensimmäisessä kokouksessa, mikä pidettiin Zürichissä, Sveitsissä, vuonna 1947, suositeltiin alueveljeskuntien muodostamista. Näiden suosittelujen mukaisesti syntyi vuonna 1948 Pohjois-Amerikan Helluntaiveljeskunta.

USKOMUKSET

Helluntailaiset uskovat, että nykyinen helluntailiike, jonka erikoispiirteenä on kielilläpuhuminen, täyttää Raamatun lupauksen. He väittävät, että pyhän hengen vuodattaminen helluntaina ja ensimmäisellä vuosisadalla ei tyhjentänyt hengen näkyviä ihmeilmiöitä. He selittävät, että ”varhais- ja myöhäissade”, mikä mainitaan Jaakobin 5:7:nnessä (KJ), koskee Jumalan hengen vuodatusta. Uskoen, että Jumalan hengen vuodatus ensimmäisellä vuosisadalla oli ”varhaissade”, he päättelevät, että täytyy olla myös ”myöhäissade”. He sanovat, että helluntailiike on tämän ”myöhäissateen” seuraus.

Helluntailiikkeen huomattava oppi on, että kielilläpuhuminen seuraa aina pyhän hengen kastetta. Kaikki tämän kasteen kokevat osaisivat puhua kielillä, helluntailaiset sanovat, mutta kaikki eivät saa jälkeenpäin ”kielilläpuhumisen lahjaa”. Tällä helluntailaisten opilla ei ole kumminkaan Raamatun tukea.a

Jumalan hengen ihmelahjat, kuten kielilläpuhumislahjakin, annettiin suositukseksi lapseuden tilassa olevalle kristilliselle seurakunnalle ensimmäisellä vuosisadalla. Niiden piti sen tähden lakata, kun seurakunta kasvoi kypsyyteen, niin kuin apostoli Paavali selittää: ”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa.” – 1. Kor. 13:8.

Koska helluntailaiset etsivät jotain, mitä Jumala ei anna tänä aikana, niin he antautuvat alttiiksi Saatanan ja hänen paholaistensa petokselle. (1. Tim. 4:1) Huutaminen, sekava mumina ja valitus ja lattialle kaatuminen ja nytkähteleminen ei ole Jumalan hengen ilmausta. Jotkut huomattavat helluntailaisetkin myöntävät, etteivät eräät äärimmäiset ilmiöt ole Jumalasta. Muista Seymourin kirjoittaneen Parhamille, että tämä tulisi ”erottamaan sen, mikä oli aitoa, siitä, mikä oli väärää”.

Eivätkö heidän hurmioituneet liikkeensä ole samanlaisia, joita voodooismia harjoittavat Afrikan meediot kokevat? Nämä meediot voivat hyppiä ja väristä joka jäseneltään ja pysyä jaloillaan jatkuvassa liikkeessä tuntikausia. Eivätkö he ole samanlaisia ruumiillisilta liikkeiltään kuin se lapsi, jonka henkivoima valtasi Jeesuksen aikana? ”Niin he toivat hänet hänen tykönsä. Ja heti kun hän näki Jeesuksen, kouristi henki häntä, ja hän kaatui maahan, kieritteli itseään, ja hänestä lähti vaahto.” – Mark. 9:20.

Kun Jumalan pyhä henki tulee jollekulle ihmiselle siten kuin Raamattu ilmaisee, se aiheuttaa kohteessaan älyllisiä ja jalostavia seurauksia eikä eriskummallisia ruumiinliikkeitä, joilla ei ole mitään arvoa. Opetuslasten ei kerrota lainkaan tehneen mitään sellaista, kun pyhä henki laskeutui heihin. Se pani heidät sen sijaan antamaan rakentavan todistuksen totuudesta niiden monien Jerusalemissa olevien ihmisten hyödyksi, jotka olivat tulleet ulkomailta. Se pani heidät puhumaan näiden ihmisten äidinkielellä. – Apt. 2:1–4, 14–40.

On totta, että helluntailiikkeen kokouksissa on monia vilpittömiä huudahduksia ”Herra, Herra”. Mutta Jeesus itse osoitti, että tällaiset lausunnot eivät ole tosi uskonnon luotettava todistus, vaan sen sijaan Jumalan tahdon tekeminen. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut’.” – Matt. 7:21–23.

Tämän kirjoituksen alussa esitettiin kuvaus sellaisista uskonnollisista kokouksista, joita helluntailiike pitää. Ne ovat yleensä pikemminkin tunteellisia suorituksia kuin älyllisiä tutkisteluja mielen ja sydämen muuttamiseksi. Kokouksessa vallitsee rytmillinen liike, mihin koko kuulijakunta saatetaan osallistumaan. Ne, jotka ovat elämän murheitten ja huolien raskauttamia, unohtavat ahdistuksensa. He osallistuvat kiihottavaan kokemukseen. Merkityksetön yksilö saadaan nyt tuntemaan itsensä tärkeäksi, tuntemaan, että Jumala on tekemisissä suoranaisesti hänen kanssaan henkilökohtaisesti, mikä aiheuttaa uskonnollista luottavaisuutta. Näissä kokouksissa ei vaadita ajattelemaan, vaan ainoastaan tuntemaan. Puhujat esittävät monia vakuutteluja ilman vahvistavia todistuksia. Läsnäolijat vain tuntevat, että he ovat oikeassa.

Vaikka joku voi löytää tunteellista tyydytystä helluntailiikkeestä ja vaikka häneen voi tehdä vaikutuksen se, mitä pidetään Jumalan hengen ilmauksina, niin hänen tulisi muistaa, että Raamatun totuus on tärkeämpi kuin uskonnollinen tunne-elämys. Ihmisen tulee etsiä Raamatun totuutta eikä ulkonaisia merkkejä tosi uskonnosta. Ihmisen uskon tulee perustua hänen oppimiinsa raamatullisiin totuuksiin eikä hänen näkemiinsä ulkonaisiin merkkeihin. Muista Raamatun varoitus: ”[Laittoman] tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua.” – 2. Tess. 2:9, 10.

Koska helluntailaisten kokemukset sisältävät myönnetysti sellaisia, joita hekin pitävät väärinä, kuten W. J. Seymourin kokemuksessa mainitaan, niin eikö ole syytä asettaa niitä kaikkia kyseenalaisiksi? Koska paholaisten riivaus voi aiheuttaa ruumiissa luonnottomia liikkeitä, niin onko meidän pääteltävä, että jotkin sellaiset liikkeet ovat pyhän hengen aiheuttamia ja toiset paholaisvoiman, niin että on tarpeellista erottaa oikea väärästä? ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” (Jaak. 3:11) Ihmisen tulee harkita raittiisti ja ajattelevasti todistusta, mikä viittaa paholaisvaikutukseen helluntailaisten elämyksissä. Muista, mitä henkeytetty apostoli Paavali kirjoitti kristityille varoittaen heitä siitä, että Saatana pyrkii ”valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” pettämään ne, jotka eivät ”ottaneet vastaan rakkautta totuuteen”. – 2. Tess. 2:9, 10.

[Alaviitteet]