Paholaisten kanssa osallistuminen kielletty

 1. Mitä todisteluja Paavali esitti paholaisten palvontaa vastaan selitettyään Herran illallista?

APOSTOLI Paavali lisäsi Herran illallista koskevaa selitystään sanomalla: ”Koska on yksi leipä, niin me olemme yksi ruumis, vaikka meitä onkin monta, sillä mehän osallistumme kaikki tuohon yhteen leipään. Katsokaa sitä, mikä on lihallinen Israel: Eivätkö ne, jotka syövät uhreja, osallistu alttariin? Mitä minun on siis sanottava? Ettäkö se, mikä uhrataan epäjumalalle, ei ole mitään, tai että epäjumala ei ole mitään? Ei, vaan minä sanon, että mitä kansat uhraavat, sen ne uhraavat paholaisille eivätkä Jumalalle, enkä minä tahdo teidän tulevan osakkaiksi paholaisten kanssa [osallistuvan paholaisiin, Mo]. Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään. Vai ’yllytämmekö me Jehovaa kiivauteen’? Emme suinkaan me ole häntä väkevämpiä?” – 1. Kor. 10:17–22, Um.

 2. Miten muinaiset israelilaiset osallistuivat Jumalan alttariin?

² Kun muinaisessa Israelissa uhrattiin yhteysuhreja ja kiitosuhreja, niin uhraajat samoin kuin papitkin söivät osia uhreista. Jumalalle annettu uhri edusti sen uhraajaa kuvaten, että hänen elämänsä edestä piti antaa elämä; ja kun hän söi osan uhrista, niin hän osallistui uhriin alttarin kanssa. Hän tuli osakkaaksi alttarin kanssa, ’osallistui alttariin’. (Mo) Alttari sai osan uhrista, sillä sen eräät osat, rasva jne., poltettiin alttarilla; ja henkilö, joka uhrasi uhrin papin välityksellä, sai osan uhrista. Se uhrattiin Jehova Jumalalle; ja koska alttari oli hänen, niin uhraaja ja Herra Jumala olivat yhteydessä keskenään. (3. Moos. 19:5, 6; 22:29, 30; 5. Moos. 12:17, 18; 27:5–7) Rauhaisat suhteet uudistettiin siten tai niitä edistettiin Jumalan ja uhraajan välillä.

 3. Miksi eivät leipään osallistuvat voi osallistua myöskin paholaisten palvontaan?

³ Israelin ulkopuolella olleet pakanakansat uhrasivat alttareillaan omille jumalilleen ja epäjumalilleen. He uhrasivat tosiaan paholaisille. Kun israelilaiset luopuivat Jehovasta, niin ”he uhrasivat riivaajille, epäjumalille”. (5. Moos. 32:17; Ps. 106:37) Sillä tavalla he olivat yhteydessä paholaisten, Jehovan vihollisten, kanssa; he ’osallistuivat paholaisiin’. (Mo) Kristityt eivät saa olla osakkaita paholaisten kanssa, mistä syystä he eivät saa sekaantua epäjumalanpalvelukseen. Tämä merkitsee myöskin ahneutta, sillä ’ahne on epäjumalanpalvelija’, ja ’ahneus on samaa kuin epäjumalanpalvelus’. (Ef. 5:5; Kol. 3:5) Jeesus ei palvonut eikä palvellut koskaan paholaisia. Kun Saatana Perkele, ”paholaisten päämies”, tarjosi Jeesukselle tämän maailman valtakuntia Jeesuksen palvonnan vastineeksi, niin Jeesus vastasi tottelevansa Jumalan käskyä palvoa yksistään Jehova Jumalaa. (Matt. 12:24; 4:8–11) Jeesus ei palvonut yhtäkään epäjumalaa, vaan ainoastaan elävää Jumalaa. Hän ei osallistunut millään tavalla paholaisiin eikä ollut yhteydessä heidän kanssaan. Hän karkoitti koko maallisen palvelusaikansa kuluessa paholaisia riivatuista ihmisistä ja kieltäytyi sallimasta heidän todistaa hänen olevan Kristus. Jos me haluamme siis omata yhteyden Kristuksen kanssa hänen ruumiinsa jäseninä ja jos me haluamme osallistua muiston vertauskuviin arvollisella tavalla, niin me emme voi vajota minkäänlaiseen epäjumalanpalvelukseen. Varsinkaan emme nyt, jolloin maallisia järjestöjä ja sankareita epäjumaloidaan, kuten Yhdistyneitä Kansakuntia ja kuuluisia maailman henkilöitä. Me emme voi olla ”yksi ruumis” eli ”yksi leipä” Kristuksen Jeesuksen kanssa ja samalla kertaa epäjumalanpalvelijoita.

”JEHOVAN PÖYTÄ” JA ”JEHOVAN MALJA”

 4. Miksi Paavali puhuu muistonvieton yhteydessä Jehovan maljasta ja pöydästä?

⁴ Mutta jos apostoli viittaa siihen maljaan, mistä Jeesus antoi opetuslastensa juoda, ja happamattomaan leipään, minkä hän mursi heille syötäväksi, niin miksi hän puhuu sitten ”Jehovan maljasta” ja ”Jehovan pöydästä”? Hän sanoo: ”Te ette voi juoda Jehovan maljaa ja paholaisten maljaa; te ette voi osallistua ’Jehovan pöytään’ ja paholaisten pöytään.” (1. Kor. 10:21, Um) Apostoli puhuu näin siksi, että muiston vertauskuvien esittämät asiat olivat Jehovan varauksia, mitkä hän teki Kristukselle kuuluvien hyväksi.

 5. Mistä ennustuksesta Paavali lainasi ”Jehovan pöydän”, ja mihin se siinä soveltui?

⁵ Tekstikriitikota ymmärtävät Paavalin lainanneen sanat ”Jehovan pöytä” Malakian 1:7, 12:nnesta (kreikkal. LXX). Profeetta Malakia sanoo siinä: ”Te uhraatte saastutettua leipää minun alttarillani. Ja te sanotte: Missä me olemme saastuttaneet sinut? Siinä, että te sanotte: Jehovan pöytä on halveksittava. Mutta te halvennatte sen [Jumalan nimen], kun te sanotte: Jehovan pöytä on saastutettu ja sen hedelmä, nimittäin sen ravinto, on halveksittava.” (As) ”Jehovan pöytä” viittaa Malakian käyttämänä hänen alttariinsa, jonka luo eläinuhrit tuotiin. Uhrin ruumis pantiin alttarille. Uhrin verta ei juotu koskaan, vaan se vuodatettiin alttarin pohjalle tai vietiin temppelin kaikkeinpyhimpään tai hävitettiin muuten.

 6, 7. Miten se on Jehovan pöytä siinä yhteydessä, minkä Paavali antaa sille?

⁶ ”Jehovan pöytä” voi tarkoittaa Herran illallisen koko järjestelyä. Mutta jos se viittaa sen johonkin erikoispiirteeseen, niin sen täytyy tarkoittaa silloin happamatonta leipää, koska se on veretöntä. Leipä edustaa ”Kristuksen ruumista”, mihin Jeesuksen Valtakunnan perillisten pieni lauma osallistuu. Jumala on järjestänyt tämän ”Kristuksen ruumiin”. Hän luo sen asettaen sen jäsenet mielisuosionsa mukaan, Jeesuksen Kristuksen ruumiin Pääksi ja 144 000 ”pienen lauman” jäsentä hänen alaisekseen ruumiiksi, kunkin saadessa määrätyn paikkansa. Etu olla yhdistetty Jeesus-Pään kanssa on siis suurenmoinen varaus, minkä Jumala on tehnyt pieneen laumaan kuuluville, ja tämä etu on annettu yksistään heille.

⁷ Me luemme tästä: ”Me tiedämme nyt, että Jumala panee kaikki työnsä vaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa, niiden, jotka ovat kutsutut hänen päätöksensä mukaan; koska hän myöskin edeltämääräsi ne, joille hän antoi ensimmäisen tunnustuksen, muovailtaviksi Poikansa kuvan mukaan, jotta hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. Sitäpaitsi ne, jotka hän edeltämääräsi, ovat niitä, jotka hän myös kutsui; ja ne, jotka hän kutsui, ovat niitä, joiden hän myös julisti olevan vanhurskaita. Lopuksi ne, jotka hän julisti vanhurskaiksi, ovat niitä, jotka hän myös kirkasti.” – Room. 8:28–30, Um.

 8, 9. Keille on annettu tämä etu olla Kristuksen ruumiinjäseniä? Miten yhteys sen kanssa säilytetään alituisesti?

⁸ Jehova Jumala antoi eli valmisti tämän varauksen, yhteyden esikois-Poikansa kanssa yhdessä henkiruumiissa, ”pienelle laumalle”, jonka yksitoista jäsentä oli Jeesuksen kanssa, kun hän asetti muistonvieton. Jotta voitaisiin pysyä yhteydessä Pään Jeesuksen Kristuksen kanssa, on välttämätöntä muovautua hänen kuvansa mukaan noudattaen hänen maallisen vaelluksensa antamaa esimerkkiä. Siksi meitä käsketäänkin: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti uskottomien kanssa. Sillä mitä osakkuutta on vanhurskaudella ja laittomuudella keskenään? Tai mitä yhteisyyttä on valolla pimeyden kanssa? Edelleen, mitä sopusointua on Kristuksen ja Bélialin välillä? Tai mitä osuutta on uskollisella ihmisellä uskottoman kanssa? Ja mitä yhtäpitävyyttä on Jumalan temppelillä epäjumalien kanssa? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala sanoi: ’Minä olen asuva heidän keskuudessaan ja vaeltava heidän joukossaan, ja minä olen oleva heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan minun kansani.’ ’”Lähtekää sen tähden pois heidän joukostaan ja erottautukaa”, sanoo Jehova, ”ja lakatkaa koskemasta saastaiseen,”’ ’”ja minä otan teidät luokseni.”’ ’”Ja minä olen oleva isä teille, ja te olette poikia ja tyttäriä minulle”, sanoo Jehova Kaikkivaltias.’ Koska meillä on siis nämä lupaukset, rakkaat, niin puhdistautukaamme jokaisesta lihan ja hengen tahrasta, täydellistäen pyhyyden Jumalan pelossa.” – 2. Kor. 6:14–7:1, Um.

⁹ Me emme voi siis sovitella ”Jehovan pöydän” ollessa kysymyksessä. Me emme voi osallistua Kristuksen ruumiiseen ja ottaa palaa muistoleivästä sekä samalla osallistua ”paholaisten pöytään” palvoen epäjumalia ja pitäen saastaisia suhteita. Jos me yritämme tehdä siten, niin me yllytämme kiivauteen Jehovan, joka on meitä voimakkaampi, niin, kaikkivaltias, ja se merkitsee meidän tuhoamme. – 5. Moos. 32:21–26.

10. Miten muistomalja on ”Jehovan malja” uuteen liittoon omaamansa yhteyden kautta?

¹⁰ Nyt katsomme ”Jehovan maljaa”. Jeesus tarjosi muistomaljan opetuslapsilleen seuraavin sanoin: ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni ansiosta, mikä tulee vuodatettavaksi teidän edestänne.” (Luuk. 22:20, Um) Tämä sama malja on ”Jehovan malja”, koska uusi liitto on se sitoumus eli sopimus, minkä hän tekee ottaakseen kaikista kansoista ”kansan nimelleen”. Mutta Kristus Jeesus toimii välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä varaten uhriveren tämän uuden liiton voimaansaattamiseksi, samoin kuin Mooses teurasti eläinuhreja ja vihmoi niiden verta muinaisen lakiliiton voimaansaattamiseksi Jumalan ja lihallisen Israelin välillä. (Jer. 31:31–34; Apt. 15:14; 2. Moos. 24:1–8; Hepr. 9:14–24; 1. Tim. 2:5, 6) Tähän uuteen liittoon otetut ovat se ”kansa hänen nimelleen”, joka alkoi uskollisesta juutalaisesta jäännöksestä helluntaina ja johon otettiin myöhemmin pakanauskovia sadanpäämiehestä Korneliuksesta lähtien. Jehova Jumala voitelee kaikki nämä hengellään tehden heistä siten voideltuja eli ”Kristuksen ruumiin” jäseniä. Jumala kokoaa heidät luokseen sanoen: ”Kokoontukaa minun luokseni – te laupeuden ihmiseni, jotka olette juhlallistaneet minun uhrein [Kristuksen uhrein] vahvistetun liittoni.” (Ps. 50:5, Ro) Tämä uusi liitto on lisäseikka, mikä osoittaa, että etu juoda maljasta muistonvietossa on rajoitettu niihin, jotka ovat Kristuksen ruumiin jäseniä.

MITEN MALJAAN OSALLISTUTAAN

11. Miten Jeesus ilmaisi maljalla olevan toisenkin merkityksen, mikä tekee siitä, ”Jehovan maljan”, mihin hänen seuraajansa voivat osallistua?

¹¹ Nämä jäsenet eivät osallistu uuden liiton veren varaamiseen. Vain Jeesus varaa sen. Hän välittää verellään uuden liiton heidän hyväkseen. Ruumiin jäsenet eivät voi siis siinä mielessä ”osallistua Kristuksen vereen”. Miten voivat sitten apostolin seuraavat sanat olla tosia: ”Se siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallistumista Kristuksen vereen?” (1. Kor. 10:16, Um) Koska tämä malja on ”Jehovan malja” vielä toisessakin merkityksessä. Miten sitten? Siten, että se kuvaa sitä osuutta, minkä Jehova on vuodattanut. Jeesuksen ja hänen Valtakunnan perijätovereittensa pienen lauman täytyy juoda se osoittaakseen nuhteettomuutensa Hänelle ja arvollisuutensa Valtakuntaan. Tämä on se malja, mihin Jeesus viittasi rukoillessaan kohta muistonvieton asettamisen jälkeen: ”Isäni, jos on mahdollista, niin anna tämän maljan mennä minulta pois. Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä tahdot.” Ja jälleen: ”Isäni, jos tämän ei ole mahdollista mennä pois, ilman että minä juon sen, niin tapahtukoon sinun tahtosi.” (Matt. 26:39, 42, Um) Ja kun Pietari Jeesusta puolustaakseen haavoitti erästä niistä miehistä, jotka tulivat ottamaan häntä kiinni, niin Jeesus sanoi: ”Pane miekka tuppeensa. Enkö minä kaikin mokomin joisi sitä maljaa, minkä Isä on antanut minulle?” – Joh. 18:11, Um.

12. Miten sen osoitettiin olevan myöskin ”pelastuksen malja”?

¹² Tämä ”Jehovan malja” kuvasi Jumalan tahtoa juojan suhteen, ja sen juominen ennakoi Jeesukselle kärsimystä ja kuolemaa häpeällisessä kidutuspaalussa. Mutta Jumalan tahto Jeesuksen suhteen ei päättynyt hänen kuolemaansa. Se sisälsi myöskin Jeesuksen ylösnousemuksen kuolleista kuolemattomaan elämään taivaaseen Jumalan kirkastettuna Poikana ja niin ollen hänen pelastamisensa kuolemasta. (Hepr. 5:7) Se oli sen tähden hänelle myöskin ”pelastuksen malja”, pelastus siksi, että hän piti synnittömänä kiinni nuhteettomuudestaan Isäänsä kohtaan. Tähän sopivat 116. Psalmin sanat, jotka soveltuvat erityisesti Jeesukseen Kristukseen hänen ollessaan Getsemanessa, koska Jeesus päätti juoda ”Jehovan maljan” kuolemaan asti: ”Mitä minä annan takaisin Jehovalle kaikista hänen minulle tekemistään hyvistä töistä? Minä otan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Jehovan nimeä. Minä tahdon täyttää lupaukseni Jehovalle, jopa koko hänen kansansa läsnäollessa. Kallis on Jehovan silmissä hänen pyhiensä kuolema.” – Ps. 116:12–15, As.

13. Minkä Jeesus sanoi varmistavan sen, että hänen seuraajansa juovat maljan hänen kanssaan? Mikä siihen liittyvä teki sen juomisen niin vaikeaksi?

¹³ Mutta Jeesus jakaa Jumalan tahdon mukaan sen maljan, mikä hänelle annettiin, Valtakunnan perintötovereittensa pienen lauman kanssa. Hän varmisti tämän sanoessaan kahdelle apostolilleen, jotka pyysivät saada erikoiset sijat Valtakunnassa hänen kanssaan: ”Sen maljan, minkä minä juon, tekin juotte, ja sillä kasteella, millä minut kastetaan, teidätkin kastetaan. Kuitenkaan ei tämä istuutuminen minun oikealle tai vasemmalle puolelleni ole minun luvattavissani, vaan se kuuluu niille, joille se on valmistettu.” (Mark. 10:34–40, Um) Malja, jota Jeesus joi silloin ja jonka Isä oli vuodattanut ja antanut hänelle, oli Jumalan tahto hänen suhteensa. Tämä tahto oli kerrottu etukäteen Pyhissä Kirjoituksissa, ja se ilmaisi kärsimystä ja häpeällistä kuolemaa hänelle, ikään kuin hän olisi ollut syntinen, pilkkaaja ja häpeä Jehova Jumalalle. Tämä jälkimmäinen piirre teki sen juomisen Jeesukselle niin vaikeaksi, että hän esitti asian Isälleen kolme kertaa rukouksessa ja sitten alistui juomaan tämän osan Jumalan tahdosta. Tämä menettely johti Valtakunnan voittamiseen.

14, 15. Mikä on tämän maljassa olevan juoman tarkoitus Jeesuksen ja hänen seuraajiensa suhteen?

¹⁴ Me näemme tästä, että muistomalja edusti enemmän kuin Jeesuksen kuolemaa lunastusuhrina, uhrina, mikä vahvistaa uuden liiton ja poistaa niiden hänen opetuslastensa synnit, jotka otetaan liittoon. Opetuslapsilla ei ole lainkaan osuutta lunastusuhriin eikä uuden liiton välittämiseen, vaan he itse tarvitsevat lunastusuhria ja Jeesuksen välitystä. Huomaa siis nyt tämä: itse lunastusuhri ihmiskunnan puolesta ei vaatinut Jeesusta kärsimään pilkkaa ja vainoa ja lopuksi lähtemään tästä elämästä häpeässä kuin tuomittu rikollinen, kapinoitsija ja pilkkaaja. Isä vuodatti tämän osan maljan juomasta koetellakseen äärimmilleen Jumalan Pojan nuhteettomuuden ja todistaakseen Perkeleen valehtelijaksi, kun hän teki syytöksiään Jumalan Poikaa vastaan, ja osoittaakseen Jeesuksen kannattavan järkkymättömästi Jumalan kaikkeudensuvereenisuutta.

¹⁵ Jeesuksen piti juoda tämä osa maljasta todistaakseen koko kaikkeudelle olevansa arvollinen pääsemään Valtakuntaan, mistä Jumala oli tehnyt liiton hänen kanssaan. Hänen täytyi myydä kaikki, mitä hänellä oli, tämän ”kallisarvoisen helmen” takia. (Matt. 13:45, 46) Ja koska Jeesus otti opetuslapsensa kanssaan Valtakuntaa koskevaan liittoon, niin heidänkin velvollisuutensa on juoda tämä malja hänen kanssaan osoittaakseen samalla tavalla nuhteettomuutensa Jumalan edessä ja tukeakseen hänen kaikkeudensuvereenisuuttaan sekä todistaakseen olevansa arvollisia hallitsemaan Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaan kirkkaudessa. He juovat siis maljan hänen kanssaan.

16. Mitä raamatunkohtia Paavali kirjoittaa heille osoittaen, että heidän täytyy osallistua Jeesuksen kuolemaan ja niin juoda tämä malja?

¹⁶ Siksi onkin kirjoitettu askeleissa seuraavien ”pienelle laumalle”: ”Luotettava on tämä sana: Jos me kuolimme yhdessä, niin me saamme varmasti myös elää yhdessä; jos me jatkamme kestäen, niin me saamme myös hallita yhdessä kuninkaina.” (2. Tim. 2:11, 12, Um) Ne, jotka yhdistetään ”Kristuksen ruumiiseen” (mitä muistoleipä vertauskuvasi), täytyy kastaa hänen kuolemaansa, jos he haluavat tulla hänen kirkastettuun ”ruumiiseensa” taivaisiin. Apostoli kysyy sen tähden Kristuksen ruumiin jäseniltä: ”Koska me kuolimme synnin suhteen, niin miten me jatkaisimme enää siinä elämistä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka kastettiin Kristukseen Jeesukseen, kastettiin hänen kuolemaansa? Sen tähden meidät haudattiin hänen kanssaan hänen kuolemaansa saamamme kasteen kautta, jotta niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, mekin samalla tavalla vaeltaisimme uudessa elämässä. Sillä jos me olemme tulleet yhdistetyiksi hänen kanssaan hänen kuolemansa kaltaisessa kuolemassa, niin meidät yhdistetään varmasti myöskin hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa kaltaisessa ylösnousemuksessa.” – Room. 6:2–5, Um.

17. Mitä itse muistoviini edustaa, ja mitä sen juominen niin ollen merkitsee?

¹⁷ Kun tämä sama apostoli oli vankina Roomassa, niin hän kirjoitti laskeneensa kaikki itsekkäät maalliset edut ”joukoksi roskia, jotta voittaisin Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan yhteydessä hänen kanssaan, . . . tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja osallisuuden hänen kärsimyksiinsä, alistuen hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan, nähdäkseni, saavuttaisinko minä millään tavalla varhaisemman ylösnousemuksen kuolleista.” (Fil. 3:8–11, Um) Koska muistomaljan sisällys edusti ”hänen kuolemansa kaltaista kuolemaa” Jehovan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaansaattamiseksi, niin Jeesus sanoi sopivasti, että viini merkitsi ”minun vertani”, ja hän antoi sen opetuslastensa juotavaksi.

18, 19. Miten se on siis ”siunauksen malja”, mistä me siunaamme Jumalaa?

¹⁸ Koska muistoviini edustaa vuodatettua verta, niin se ennakoi kuolemaa sille, jonka veri vuodatettiin uuden liiton hyväksi. Nooan kanssa kohta vedenpaisumuksen jälkeen tekemänsä liiton mukaan Jehova suojeli kaiken luomusten veren pyhänä ja teki veren, varsinkin ihmisveren, juomisen kuolemantuottavaksi juojalle. (1. Moos. 9:1–6) Kun opetuslapset juovat nyt muistoviinimaljan, niin he juovat kuvaannollisesti verta, mutta tekevät sen Jumalan käskystä. Se merkitsee siis heille heidän verensä vuodattamista eli kuolemista, niinkuin Jeesus Kristuskin teki Isänsä kaikkeudensuvereenisuusasiassa. He alistuvat kuolemaan hänen kanssaan, jotta he voisivat todistaa Perkeleen valehtelevaksi kapinoitsijaksi ja osoittautua itse arvollisiksi elämään Jeesuksen kanssa hänen taivaan valtakunnassaan. Apostoli kirjoitti heille tästä syystä: ”Se siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallistumista Kristuksen vereen?”

¹⁹ Se on ”siunauksen malja”, josta me siunaamme Jumalaa. Se edustaa tosiaan kuolemista Jeesuksen Kristuksen kanssa, kastetta hänen kuolemaansa, mutta osallistuminen tämänkaltaiseen kuolemaan on etu. Niinkuin apostoli kirjoitti vankilastaan: ”Teille annettiin etu Kristuksen vuoksi ei ainoastaan panna uskoanne häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil. 1:29, Um) Tällä maljalla on Jumalan siunaus, sillä se edustaa Jumalan tahtoa Jeesuksen ja hänen pienen laumansa suhteen. Tämä malja eli etu juoda siitä annettiin pienelle laumalle, jotta se osoittaisi nyt nuhteettomuutensa maan päällä äärimmäiseen asti ja saisi ”pääsyn meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan”. (2. Piet. 1:11) Nämä, joilla on etu juoda tämä malja, siunaavat siitä Jumalaa tuntien syvää arvostusta, koska on etu kunniaansaattaa hänet kuolemalla Kristuksen kanssa ja tulla jälkeenpäin hänen herättämäkseen kuolemattomaan elämään Kristuksen valtakuntaan Hänen kaikkeudensuvereenisuutensa jatkuvaksi kunniaansaattamiseksi.

20. Kenen muistoksi se juodaan ja miksi?

²⁰ Koska Kristuksen kuolema vahvistaa uuden liiton ja koska hän antoi esimerkin kuolemassa ja hänen opetuslapsensa kastetaan hänen kuolemaansa, niin he juovat tämän maljan hänen muistokseen.

21. Miksi muistomalja ei ole siis ”muiden lampaitten” juotava?

²¹ Nämä tosiasiat auttavat ”muiden lampaitten” suurta joukkoa havaitsemaan, että muistomalja ei ole heidän juotavansa. He eivät kuole Kristuksen kuolemaa, vaan jos jotkut heistä kuolevat ennen Harmagedonin taistelua, niin he kuolevat kuin ne uskolliset miehet ja naiset, jotka olivat Jehovan todistajia ennen Kristusta. He eivät uhraa lihaa eikä maallisia toiveita uuden maailman takia, vaan he marssivat eteenpäin elämään paratiisimaassa uudessa maailmassa. Monet läpäisevät Harmagedonin ja menevät siihen maailmaan kuolematta. Sen tähden he pidättyvät asianmukaisesti osallistumasta muistomaljaan.

SYÖMINEN JA JUOMINEN ELÄMÄN OMAAMISEKSI ITSESSÄÄN

22. Eikö Johanneksen 6:51 osoita, että kaikkien uskovien tulisi olla osanottajina?

²² Mutta eivätkö Jeesuksen juutalaisille ihmeellisestä mannasta lausumat sanat vastusta edelläolevaa? Eikö hän sanonut: ”Minä olen se elävä leipä, joka tuli taivaasta; jos joku syö tätä leipää, niin hän elää iankaikkisesti; ja totisesti se leipä, minkä minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta”? (Joh. 6:51, Um) Huomaa sanat ”minun lihani maailman elämän puolesta”. Eivätkö ne ilmaise, että kaikki Kristukseen uskovat, olkootpa heidän toiveensa sitten maallisia tai taivaallisia, voivat osallistua, niin, heidän täytyykin osallistua muistoleipään ja myös viiniin? Vastaus tähän kysymykseen on kielteinen.

23. Mikä keskustelu johti tähän lausuntoon, ja miten leipä vastaa sitä lihaa, minkä Jeesus antaa maailman elämän puolesta?

²³ Silloin kun Jeesus lausui edelläolevat sanat, hän keskusteli mannasta, joka oli israelilaisille ihmeleipää heidän vaeltaessaan autiomaassa Luvattua maata kohti. Mannaleipä ei antanut iankaikkista elämää israelilaisille ja heidän mukanaan olleelle sekakansalle. Siksi Jeesus sanoikin: ”Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa autiomaassa ja kuolivat kuitenkin. Tämä on se leipä, mikä tulee taivaasta, niin että ken tahansa voi syödä sitä ja olla kuolematta.” Hän selitti näin ollen, että hänen maailman elämän puolesta antamansa leipä oli hänen lihansa. (Joh. 6:48–51, Um) Mutta nuo autiomaassa olleet israelilaiset eivät juoneet kuitenkaan minkäänlaista verta, koska heitä kiellettiin tekemästä sitä, ei ainoastaan heidän esi-isänsä Nooan kanssa tehdyssä Jumalan liitossa, vaan myöskin heidän välittäjänsä Mooseksen kautta tehdyn lakiliiton esittämissä sanoissa. Heidän syömänsä taivaasta tullut manna oli veretöntä ja oli tässä merkityksessä Jeesuksen lihan kaltaista. Lihaa ei voida syödä, jollei sen verta ole juoksutettu pois. Se, mihin uuden maailman kuuliainen ihmiskunta osallistuu iankaikkisen elämän saamiseksi, on siis sen verettömän lihan kaltaista, minkä Jeesus varasi tulemalla taivaasta maan päälle.

24. Mistä muusta hän puhui kuin maailman elämän puolesta annettavasta lihasta?

²⁴ Jeesus puhui siis jostakin maailman elämän puolesta annettavasta enemmästä kuin mannasta, kun hän sanoi: ”Tosimmin minä sanon teille: Jollette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teissä ei ole elämää. Joka ravitsee itseään minun lihallani ja juo minun vertani, sillä oli iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä; sillä minun lihani on tosi ruoka, ja minun vereni on tosi juoma. Joka ravitsee itseään minun lihallani ja juo minun vertani, pysyy yhteydessä kanssani, ja minä pysyn yhteydessä hänen kanssaan. Samoin kuin elävä Isä lähetti minut ja minä elän Isän takia, niin sekin, joka ravitsee itseään minulla, juuri se elää minun takiani. Tämä on se leipä, joka tuli taivaasta. Ei ole niinkuin silloin kun teidän esi-isänne söivät ja kuitenkin kuolivat. Joka ravitsee itseään tällä leivällä, elää ainiaan.” – Joh. 6:53–58, Um.

25. Mitä seuraa siis hänen lihansa ravinnoksi käyttämisestä ja hänen verensä juomisesta? Ja mitä ’elämä teissä’ tarkoittaa tässä?

²⁵ Huomaa Jeesuksen sanoneen tässä, että ne, jotka juovat hänen vertaan sekä syövät hänen lihaansa, pysyvät yhteydessä hänen kanssaan, ja hän pysyy yhteydessä heidän kanssaan. Tämä merkitsee sitä, että heistä tehdään hänen ruumiinsa jäseniä, kun heidät kastetaan Kristukseen ja siten hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan. Jeesuksen ruoka oli Isänsä tahdon tekeminen, ja he ravitsevat itseään Jeesuksen lihalla tekemällä Jumalan tahdon yhdessä Jeesuksen kanssa ja saattavat sen päätökseen niinkuin hänkin. (Joh. 4:34) Jos hänen opetuslapsensa eivät noudata tätä menettelyä, niin heissä ei ole elämää. ’Elämä teissä’ ei merkitse ehdottomasti luontaista elämää eli kuolemattomuutta taivaissa, vaan se tarkoittaa samanlaista kuin se, minkä Jeesus mainitsi sanoessaan: ”Hetki on tulossa, ja se on nyt, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja ne, jotka kuulevat, elävät. Sillä aivan niinkuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojankin omata itsessään elämän lahjan.” (Joh. 5:25, 26, Um; Knox) Siis se, että Kristuksen ruumiin jäsenillä on ’elämä itsessään’, merkitsee sitä, että he jakavat Jeesuksen kanssa edun antaa hänen uhraamansa elämän tuottaman hyödyn kuuliaiselle ihmiskunnalle hänen valtakuntansa tuhannen vuoden aikana. Heistä tulee hänen taivaallinen morsiamensa, ”Karitsan vaimo”. Sellaisena he osoittavat äidillistä hellyyttä ”Iankaikkisen isän, Rauhanruhtinaan”, Jeesuksen Kristuksen, maallisia lapsia kohtaan. (Ilm. 19:7–9; 21:9, 10; Jes. 9:5) ”Pieneen laumaan”, ”morsian”-luokkaan, kuuluvat ovat siis ainoita, jotka juovat ihmisen Pojan verta sekä ravitsevat itseään hänen lihallaan. Mutta Jeesus ei puhunut Johanneksen 6:25–38 muistoillallisesta niiden juutalaisten kanssa, joista monet hylkäsivät sitten hänet.

[Alaviitteet]