Säilytä oikea käytös kansojen keskuudessa

”Säilyttäkää käyttäytymisenne oikeana kansojen keskuudessa, jotta . . . he . . . teidän oikeitten tekojenne takia . . . ylistäisivät Jumalaa.” – 1. Piet. 2:12, Um.

 1. Missä suhteissa Jehovan todistajat eroavat muista maailman ihmisistä?

KOKO maailma havaitsee nopeasti ja helposti, että Jehovan todistajat eroavat kaikista muista ihmisistä. Tämä tosiasia herättää varmasti joitakin erittäin kiinnostavia kysymyksiä. Miten tällainen poikkeuksellinen asia on mahdollinen? Mikä erottaa oleellisesti nämä Jehovan antautuneet palvelijat kaikista toisista? Heidän ruumiillinen kauneutensako vai edullinen ulkomuotonsa? Sekö, että he olisivat huomattavia yhteiskunnallisia, poliittisia tai muuten näökkäitä henkilöitä yhteiskunnassa? Johtuuko se siitä, että he pitäisivät jotain erikoista vaippaa, vaatetusta tai pukua? Erottautuvatko he ruumiillisesti muista ihmisistä sulkeutuen eristettyihin pakopaikkoihin? Ei, nämä seikat eivät tee Jehovan todistajia poikkeuksellisen erilaisiksi, sillä he ovat kaikissa näissä suhteissa vain tavallisia ihmisiä ja muodostavat ihmisyhteiskunnan syvien rivien läpileikkauksen. Todistajat pitävät tosin kiinni opeista, uskomuksista ja opetuksista, mitkä eroavat hyvin paljon niistä, joita kristikunta tunnustaa, mutta Jehovan todistajat erottaa nopeasti ja avoimesti muista ihmisistä kouraantuntuvalla tavalla heidän aito kristillinen käyttäytymisensä ja heidän muuttumattomuutensa ja johdonmukaisuutensa vuosien mittaan tämän vanhurskaan käyttäytymisen säilyttämisessä kaikissa maan kansoissa huolimatta paikkakunnan kielestä, tavoista tai poliittisista eroavaisuuksista, mitkä ovat vallalla eri maissa.

 2. Miten kristillisyyden Perustaja todisti, että hän ei kuulunut tähän maailmaan?

² Tämä havaittava ero Jehovan kristittyjen todistajien käytöksessä ei ole suinkaan vain nykyaikaista eikä ominaista tälle 20. vuosisadalle. Kristillisyyden Perustaja, Jeesus Kristus, osoitti yli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten kaikella käytöksellään, että hän ei kuulunut tähän Perkeleen valvomaan asiainjärjestelmään. Kun hänelle tarjottiin maailman hallitusvaltaa ja kaikkea sitä seuraavaa loisteliasta kunniaa ja mainetta, niin hän teki eri lailla kuin useimmat ihmiset tekisivät samanlaisissa olosuhteissa. Hän torjui jyrkästi tarjouksen. ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; . . . minun kuninkuuteni ei ole täältä”, hän sanoi. Jeesus pysyi sen tähden vapaana kaikista poliittisista ja sotilaallisista toimista, ei tehnyt mitään liittoa vakiintuneitten ortodoksisten uskontojen kanssa eikä osallistunut aikansa yhteiskunnallisiin uudistuksiin. Jeesus erottautui muista ihmisistä lisäksi vanhurskaalla elämällään ja sillä, mitä hän saarnasi toisille. Hän oli kaikessa käyttäytymisessään ”pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu”. – Matt. 4:8–10; Joh. 18:36; Hepr. 7:26.

 3, 4. Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan, että hänen seuraajansa ”eivät ole maailmasta”?

³ Jeesus sanoi niille, joista tuli hänen opetuslapsiaan: ”Te ette ole maailmasta.” Hän rukoili heidän puolestaan Isäänsä: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” Koska Saatana Perkele on yhä ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, niin jos Jehovan todistajat aikovat olla Jeesuksen tosi opetuslapsia, heidän täytyy käyttäytyä samalla tavalla. Heidän täytyy säilyttää jyrkkä puolueettomuus tämän pahan maailman kaikkia poliittisia, sotilaallisia ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan, eikä heillä saa olla mitään osuutta sen uskonnollisiin yhteyspyrkimyksiin. – Joh. 15:19; 17:15, 16.

⁴ Kun Jeesus sanoi, etteivät hänen seuraajansa kuulu tähän maailmaan, niin hän ei tarkoittanut suinkaan sitä, että heidän pitäisi tulla erakoiksi ja eristäytyä munkki- ja nunnaluostareihin. Jeesus ei tehnyt milloinkaan siten aikansa budhalaisten pappien ja munkkien tavalla. Hänen piti elää ja liikkua maailman ihmisten keskuudessa Jehovan lähettinä, joka oli lähetetty ”todistamaan totuuden puolesta”. Niin täytyy hänen nykyisten tosi opetuslastensakin ’lähettiläinä Kristuksen puolesta’ tehdä samalla tavalla, sillä miten kansoihin kuuluvat ihmiset näkisivät muuten heidän oikeat työnsä ja ylistäisivät Jehovaa? Tämä oli Jeesuksen mielessä silloinkin kun hän sanoi: ”Loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.” – Joh. 18:37; 2. Kor. 5:20; 1. Piet. 2:12; Matt. 5:16.

 5. Miten Jehovan todistajat ovat antaneet valonsa loistaa, niin kuin käsketään Matteuksen 5:16:nnessa?

⁵ Jokainen havaitsee Jehovan todistajien noudattavan tätä Raamatun käskyä. He menevät avoimesti talosta taloon ja kaupungista kaupunkiin, tiheästi ja harvaanasutuissa paikoissa, vuosi vuodelta, kaikenlaisilla ilmoilla ja suurin henkilökohtaisin kustannuksin aikaan ja rahaan katsoen antaakseen Jumalan Kuningasta ja valtakuntaa koskevan kirkkaan valon loistaa hyväntahtoisten ihmisten sydämeen ja mieleen, jotta he vuorostaan ylistäisivät Jehovaa. Ajattelehan, että vain yhden palvelusvuoden, 1959:n, aikana he käyttivät yhteensä 126 317 124 tuntia tällaisten oikeitten töitten tekemiseen 175 eri maassa ja territoriossa, 125 kieltä puhuvan ihmispaljouden keskuudessa. Yksityisen henkilön, joka työskentelee neljäkymmentä tuntia viikossa ja ottaa vuosittain kahden viikon loman, pitäisi ahertaa ja uurastaa yli 63 000 vuotta näin valtavan ajan käyttämiseksi!

VÄISTÄMÄTÖN YHTEYS JUMALATTOMIIN

 6. Millaisia ihmisiä Jumalan lähettiläät kohtaavat ja millaisin seurauksin?

⁶ Jehovan todistajat joutuvat tätä hyvää työtä suorittaessaan ehdottomasti kosketukseen kaikenlaisten ihmisten kanssa, joista jotkut ovat haureuden harjoittajia, jotkut juopottelijoita, toiset kiristäjiä ja epäjumalanpalvelijoita. Mutta he osoittautuvat tällöinkin oikean käytöksensä avulla tällaisten ihmisten luona tosi kristityiksi. Se, että todistajat puhuvat katumuksen hyvää uutista näille onnettomille ihmisille, ei merkitse sitä, että heidän täytyisi jäljitellä heidän moraalittomia elintapojaan. Niinpä, kun Jehovan oikeamieliset todistajat käyttävät jonkin aikaa yrittäen auttaa näitä sairaita ihmisiä muuttamaan pahan käyttäytymistapansa, he lakkaavat käymästä heidän luonaan, jos edistymistä ei tapahdu. Apostoli Paavali myönsi, että tällainen luonnollinen kosketus saastaisiin henkilöihin on välttämätön. ”Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta.” – 1. Kor. 5:9, 10.

 7. Mitkä muut olosuhteet pakottavat usein Jumalan antautuneet palvelijat olemaan yhteydessä saastaisten henkilöitten kanssa?

⁷ Jehovan todistajat joutuvat usein väistämättömään kosketukseen niiden kanssa, jotka ovat saastaisia tavoiltaan ja epävanhurskaita käytökseltään, kun he hakevat työtä itsensä ja heistä riippuvaisuusasemassa olevien elatukseksi. Tämäkin on välttämättömyys, mikä johtuu olosuhteiden pakosta, kuten on kirjoitettu: ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” (1. Tim. 5:8) Voidakseen palvella Jehovaa ihmisellä täytyy olla ruokaa, ja sen ostamiseen tarvitaan rahaa. Eihän voida varastaa ruokaa enempää kuin rahaakaan, joten on välttämätöntä tehdä työtä. Työn tekeminen maailmassa auttaa sen tähden antautunutta Jehovan palvelijaa pysymään hengissä, jotta hän voisi ylistää, palvoa ja palvella Luojaansa ja Elämänantajaansa. ”Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.” – Ps. 115:17.

 8. a) Millaista taloudellista orjuutta on nykyään olemassa? b) Mitä käyttäytymistä koskevia raamatullisia käskyjä Jumalan todistajien täytyy totella tässä suhteessa?

⁸ Jos kristitty joutuu maallisessa työssään sellaisiin epämieluisiin olosuhteisiin, että hän tulee läheiseen kosketukseen jumalattomien ja moraalittomien ihmisten kanssa, niin se ei anna aihetta asiattomaan huolestumiseen. Silloin on päinvastoin tilaisuus kunnostautua suoralla ja jumalisella käytöksellä sekä työnantajaa että työtovereita kohtaan. Työskennellessään epäuskoiselle työnantajalle kristitty ei voi ottaa seuraavaa asennetta: ’Hän ja hänen liikkeensä tuhoutuvat Harmagedonissa, niin että mitäpä väliä sillä on!’ Raamatun neuvo kuuluu: ”Kehoita palvelijoita [orjia, Um] olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele, etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta.” Miksi niin? Jotta työntekijät ”Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat”. Meillä ei ehkä ole samanlaista orjuutta nyt kuin oli silloin kun Paavali kirjoitti nämä neuvot Tiitukselle, mutta samat periaatteet pitävät yhä paikkansa, sillä maalliseen toimeen ryhtyneet henkilöt ovat todellisuudessa tämän asiainjärjestelmän taloudellisessa orjuudessa. ”Palvelijat [orjat, Um], olkaa maallisille isännillenne kaikessa kuuliaiset, ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan sydämen yksinkertaisuudessa peljäten Herraa. Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen että te saatte Herralta palkaksi perinnön.” Niin, Jehovan todistajat eivät saa maallisen työnantajan palkkapussissa ojentamaa jokaviikkoista palkkaa, vaan Jehovan alati rakastavasta kädestä perinnön Hänen valtakunnassaan vanhurskaan käytöksensä takia kansoihin kuuluvien ihmisten keskuudessa. Havaittakoon sen tähden kaikki Jumalan todistajat rehellisiksi, luotettaviksi, uskollisiksi, tottelevaisiksi ja kunnioittaviksi työnantajiaan, johtajiaan ja esimiehiään kohtaan, niitäkin, ”joita on vaikea miellyttää”. – Tiit. 2:9, 10; Kol. 3:22–24; 1. Piet. 2:18, Um.

 9. Miten meidän tulee kohdella lähimmäisiämme Raamatun mukaan?

⁹ Miten kristittyjen tulisi käyttäytyä lähimmäisiään ja muukalaisia kohtaan yhteiskunnassa? Jeesus asetti tätä asiaa koskevat ohjeet sanoessaan: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Matt. 7:12; Mark. 12:31) Apostoli Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 12:17–21; 13:8, 9:ssä: ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. . . . Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, . . . ’Jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; . . . ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.”

10. Miten Jehovan todistajat osoittavat rakkautta hyvin käytännöllisellä ja aidolla tavalla aivan tuntemattomia ihmisiä kohtaan?

¹⁰ Ajaessaan linja-autoissa työhön ja takaisin tai matkustaessaan konventteihin ja niistä kotiin Jehovan todistajat osoittavat rakkautta tuntemattomia ihmisiä kohtaan tilaisuuden tarjoutuessa puhumalla kaikkeuden suurimmasta persoonasta, Jehovasta, ja kaikkein kiinnostavimmasta ja ilahduttavimmasta päivän aiheesta, taivasten valtakunnasta. On lähimmäisen rakkauden osoittamista, että nämä todistajat menevät talosta taloon lohduttamaan surevia leskiä ja orpoja kertomalla heille Jumalan päätöksistä ja tekevät sitten uusintakäyntejä ja auttavat näitä alakuloisia ihmisiä yksityisissä Raamatun kotitutkisteluissa. Tämä ei ole toisten ihmisten asioihin sekaantumista. Se johtuu pikemminkin siitä, että todistajat huolehtivat omista asioistaan, sillä heidän asiansa on Kristus-kuninkaan asia. – 1. Tess. 4:11.

11. Miten meidän täytyy käyttäytyä yleensä yhteiskunnassa sen mukaisesti, mitä Raamatun kirjoittaja Jaakob sanoo?

¹¹ Jehovan todistajat tunnetaan suuremmassa mitassa yleensä yhteiskunnassa yhteiskunnallisesti erilaiseksi ryhmäksi. He eivät ainoastaan pidäty juoruamasta lähimmäisistään, vihaa taistelua ja roturiitaisuuksia, vaan heidän jumalinen puolueettomuutensa estää heitä myöskin osallistumasta poliittisiin vallankumouksiin, sotilaallisiin urotöihin ja niin sanottuihin ”veljeys”- eli uskontojen yhteysliikkeisiin. He pysyttelevät vapaina kaikista puolueasioista ja yhteiskunnallisista uudistuksista. He eivät ota osaa hyväntekeväisyysharrastuksiin, myyjäisiin eikä yhteiskunnan rahankeräysrynnistyksiin. He eivät tue suosittuja arpajaisia eikä rahapeliyhtymiä, vaikka ne olisivat valtion ”laillistamia” tai toimeenpanemia. Näin he pysyttelevät tahrattomina tämän halpamaisen vanhan maailman asiain saastutuksesta palvoakseen Jumalaa puhtaina ja uskollisina kristittyinä. ”Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” – Jaak. 1:27.

MAKSA TAKAISIN JUMALALLE JA ”KEISARILLE”

12. Milloin Jehovan uskollisten todistajien täytyy olla erityisen huolellisia oikean käytöksen säilyttämisessä ja miksi?

¹² Joistakuista näyttää oudolta, että vaikka Jehovan todistajat viettävät rauhaisaa ja hiljaista elämää yhteiskunnassa, niin sattuu usein, että he joutuvat paljon väittelyn, yleisen arvostelun ja pilkan alaisiksi. Mutta tällaiset vaikeudet eivät johdu kumminkaan todistajien väärästä käyttäytymisestä, vaan sen aiheuttaa heidän jumalinen asenteensa sellaisissa polttavissa kysymyksissä kuin veren pyhyys, pakanalliset menot ja tavat tai totalitaarisen valtion sotilaallistettu palveleminen tai sen kuvapatsaitten pakollinen palvonta. Erityisesti tällaisissa koettelevissa olosuhteissa on ehdottoman välttämätöntä, että tosi kristityt eivät sovittele oikean käyttäytymisen säilyttämisessä, kuten on esitetty pyhissä Kirjoituksissa, sillä he voivat osallistua ainoastaan tällä tavalla Jehovan kalliin Sanan ja nimen kunniaan saattamiseen.

13. Mitkä seikat kuuluvat ”keisarille”, ja miten kristityt maksavat niistä?

¹³ Jumalan kansan täytyy säilyttää asianmukainen kristillinen käytös poliittisten ja hallituksen virkamiesten, oikeusistuinten tuomarien, mahtavien sotilashenkilöitten ja maan poliisivirkailijoiden edessä. Paavali kehotti antamaan sopivan kunnioituksen kaikenlaisille julkisille viranomaisille sanoessaan: ”Antakaa kaikille, mitä annettava on: . . . kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia.” Ja Jeesus sanoi: ”Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” Nyt heräävät kuitenkin kysymykset: Mikä on ”keisarin” ja mikä Jumalan? Mihin näiden kahden välinen rajaviiva on vedettävä? Nämä eivät ole vaikeasti vastattavia kysymyksiä henkilölle, joka on kokonaan antautunut Jumalalle. ”Keisari” antaa kaupungin vesi- ja viemäriverkoston. Hän antaa tiet matkustettavaksi. Hän antaa tietyssä määrin poliisin suojelusta. Hän antaa sääennustuksia ja myrskyvaroituksia. Hän antaa rajoitetusti opetusmahdollisuuksia lapsille. Kaikki nämä ja monet muut kuuluvat ”keisarille”, koska hän varaa ne. Jehovan todistajat maksavat sen tähden hänelle niistä, ei ainoastaan verojen muodossa, vaan myöskin mukautumalla ja alistumalla niihin säädöksiin, mitkä hän asettaa näiden mukavuuksien käytölle, ja tämä on oikein, sillä Jehova käskee antamaan tällaiset maksut. – Room. 13:7; Mark. 12:17.

14. a) Miten me voimme maksaa Jumalalle sen, mikä kuuluu Hänelle? b) Minkä samanlaisen asenteen ensimmäisen vuosisadan kristityt ottivat ja millaisin seurauksin?

¹⁴ Jumala antaa toisaalta elämän ja kaikki välttämättömyydet sen ylläpitämiseksi, kuten ruoan, veden, ilman jne. Oikeamieliset luomukset maksavat näin ollen takaisin Luojalleen hänelle kuuluvan luovuttamalla hänen antamansa elämän hänen palvelukseensa ja käyttämällä hänen heille antamansa elämiskeinot kaikkeuden Yksinvaltiaan Hallitsijan ylistykseksi. Jehovan todistajat joutuvat usein vaikeuksiin tämän tähden, sillä säälimättömät ja ahneet hallitsijat eivät vaadi ainoastaan sitä, mikä on heidän, vaan ahnehtivat myöskin luomuksen antautumista, palvontaa ja palvelusta, mitkä kuuluvat oikeutetusti Luojalle. Jehovan todistajat säilyttävät tässä kysymyksessä lujasti saman kristillisen asenteen, minkä Pietari ja varhaiskristityt ottivat sanoessaan aikansa viheliäisille hallitusmiehille: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa.” ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Kukapa tietää, vaikka monet järkevät hallitusmiehet, tuomarit, asianajajat ja poliisiupseerit myöntäisivät vielä tämän oikean raamatullisen menettelyn voimassapitämisen takia samoin kuin kuningas Agrippa teki: ”Lyhyessä ajassapa sinä haluaisit taivuttaa minut tulemaan kristityksi.” – Apt. 4:19; 5:29; 26:28, Um.

OIKEA KÄYTTÄYTYMINEN VANKILAN MUURIEN TAKANA

15. Onko monet tuhannet Jehovan todistajat heitetty vankilaan siksi, että he olisivat poliittisia kiihottajia?

¹⁵ Jehovan todistajat viruvat monissa osissa maailmaa vankiloissa ja keskitysleireissä. Miten heidän pitäisi käyttäytyä tällaisissa koettelevissa olosuhteissa vankilaviranomaisia ja vanginvartijoita kohtaan? Tulisiko heidän suunnitella salaista pakoa tai ilmikapinaa? Ei missään tapauksessa! Nämä Jehovan todistajat eivät ole ensinnäkään tehneet mitään väärää, mikä ansaitsisi heidän saamansa kohtelun. He eivät ole poliittisia kiihottajia eikä vallankumouksellisia. Tämän paikkansapitävyyden todistaa kymmenientuhansien sellaisten todistajien elämä, jotka heitettiin Hitlerin hirveisiin keskitysleireihin ja sellaisten katolisten maitten kuin Kanadan Quebecin provinssin, Dominikaanisen tasavallan ja Francon Espanjan vankiloihin, sekä niiden monien tuhansien todistajien elävä todistus, joita paraillaan kidutetaan kommunistien hallitsemien maiden rangaistusleireissä. Ei ole yhtään tapausta, missä yksikään näistä uskollisista Jehovan todistajista olisi yrittänyt koskaan kukistaa hallitustensa vallanpitäjiä. Jokainen näistä vangituista todistajista sanoo niin kuin vanki Paavali: ”Minä . . . en ole mitään rikkonut, niinkuin sinäkin aivan hyvin tiedät. Vaan jos muuten olen rikkonut ja tehnyt jotakin, mikä ansaitsee kuoleman, en pyri pääsemään kuolemasta.” – Apt. 25:10, 11.

16. a) Miksi sitten niin monet todistajat ovat kärsineet vankeutta? b) Miten tulee Raamatun mukaan käyttäytyä väärin vainottuna?

¹⁶ Nämä Jehovan todistajat on heitetty todellisuudessa vankilaan siksi, että he säilyttivät hyvän omantunnon Jumalan edessä. Tässä on yksi syy, miksi he ovat halukkaita kärsimään epäoikeutettua vankeutta, jos se on Jehovan tahto. ”Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.” ”Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.” (1. Piet. 2:19, 20; 3:17) Itse kristillisyyden Perustaja antoi oikean mallin tässä suhteessa jättäen täydellisen esimerkin noudatettavaksi, sillä hän ei ”häntä herjattaessa . . . herjannut takaisin”. Jeesus antoi myöskin täsmälliset ohjeet niille, joilla oli oleva erinomainen kunnia ja etu olla hänen todistajatovereitaan Jehovan puolesta, sanomalla: ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa.” Eräs näistä Jeesuksen opetuslapsista, apostoli Paavali, joka kirjoitti: ”Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja”, toisti näitä Mestarin opetuksia kirjoittaessaan: ”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.” ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.” – 1. Piet. 2:19–23; Matt. 5:43–48; 1. Kor. 11:1; Room. 12:14, 17.

17. Mitä tämä vangittujen todistajien vanhurskas käyttäytyminen on aiheuttanut?

¹⁷ Kaikkien edellä mainittujen raamatunpaikkojen valossa voidaan ymmärtää, miksi Jehovan todistajat eivät milloinkaan kapinoi, eivät ryhdy koskaan istuma- tai nälkälakkoihin, eivät liity koskaan vankiloiden järjestettyihin roskajoukkoihin eivätkä yhdy milloinkaan mihinkään karkaamisyrityksiin, kun heidät vangitaan siksi, että he ’tekevät hyvää’. Kun vankilaviranomaiset näkevät heidän tunnontarkkuutensa Jumalaa kohtaan, niin he ovat hyvin selvillä näistä seikoista, ja usein he huomauttavat tähän tapaan: ’Meitä murehduttaa, että Jehovan todistajat lähtevät meidän laitoksistamme, sillä heille voidaan aina uskoa vastuu.’ Täten on heidän vanhurskaan käytöksensä takia vankilan muurien sisä- tai ulkopuolella kasaantunut suuri määrä todistuksia osoittamaan, että Jehovan uskollinen kansa kuuluu kokonaan uuden ja paremman maailman yhteiskuntaan.

18. Mitä on nyt tehtävä voidakseen elää tämän vanhurskaan uuden maailman hallinnon alaisuudessa?

¹⁸ Jos joku toivoo saavansa elää tämän vanhurskaan uuden maailman, sen teokraattisen taivaan valtakunnan alaisuudessa, mitä Jeesus käski rukoilemaan, niin hänen täytyy ensin voittaa tämä vanha saatanallinen maailma ja kaikki sen huono käytös ja pahat tavat, tulkoon vaikka kauhea vaino näille voittajille. Tämän ahdistuksen tulosta ei ole epäilystä, sillä tämän uuden maailman voideltu Kuningas selitti: ”[Vanhassa] maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” On siis väistämätöntä, että Jehovan aitojen kristittyjen todistajien täytyy noudattaa jatkuvasti tätä samaa menettelytapaa. Heidän täytyy vaeltaa jatkuvasti uskossaan ja nuhteettomuudessaan sekä tukea uskoaan vanhurskailla teoilla. ”Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.” – Joh. 16:33; 1. Joh. 5:4.

19. Mitä viisaitten ja ymmärtäväisten ihmisten täytyy nyt tehdä?

¹⁹ Tämä on ainoa noudattamisen arvoinen elämäntapa, niin paljon kuin vanha maailma nauraakin ja ivaa sitä. Se on ainoa älykäs ja järkevä menettely, mitä tulee seurata. Se on käytännöllisen viisauden menettelytapa. Henkeytetty Raamatun kirjoittaja Jaakob kysyy: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?” Niille, jotka ovat päteviä vastaamaan myönteisesti, hän antaa tämän neuvon: ”Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.” (Jaak. 3:13) Todistajat eivät erottaudu siis huomattaviksi kerskuvalla tavalla, eivät ylpeydellä eikä ylimielisyydellä, vaan vilpittömällä nöyryydellä ja Kristuksen lempeydellä jumalisessa käytöksessään.

20. Miksi nyt ei ole aika hellittää sen tekemisestä, mikä on oikein kansojen keskuudessa?

²⁰ Nyt on kaikkien aikojen huippukohta! Aika on päättymäisillään. Nyt ei ole totisesti aika sovitella eikä ajatella luopua sen tekemisestä, minkä Jumala sanoo olevan oikein. Ei ole tosiaankaan milloinkaan ollut suotuisampaa tilaisuutta kuin tänä Jehovan päivänä todistaa koetuksessa oikeat työnsä sekä Jumalan että ihmisen edessä. ”Kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille.” (Gal. 6:9, 10) Näin tekemällä Jehovan todistajat eivät pelasta tuholta Harmagedonissa ainoastaan itseään, vaan myöskin monia muita, jotka tarkkailevat heidän oikeaa käytöstään, sillä hekin liittyvät kirkastamaan ja ylistämään suurta Jehovaa. – 1. Tim. 4:16; 1. Piet. 2:12.

”Sentähden emme . . . ole lakanneet . . . rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista . . . vaeltaaksenne Herran edessä arvollisesti, hänelle kaikessa otollisesti, kaikessa hyvässä työssä hedelmää kantaen ja kasvaen Jumalan tuntemisen kautta.” – Kol. 1:9, 10.