käskyn (eikä vain niin kutsutun seremonialain) sijaan: ”Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: ’Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse’, ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys.” Rakkauden perustavaa laatua olevan tärkeyden vuoksi Jeesus ei viitannut mihinkään kymmenestä käskystä, kun häneltä kysyttiin, mikä oli suurin käsky, vaan hän osoitti, että suurin käsky oli rakastaa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan. – Mark. 12:29, 30.

Neljäs käsky ei ole kuitenkaan merkityksetön kristityille. He viettävät sapattia, eivät yhtä päivää seitsemästä, vaan jatkuvaa sapattia, sitä sapattia, jota Jumala alkoi viettää päättäessään luomistyönsä. (Ps. 95:8–11; Hepr. 3:7–4:8) ”Jumalan kansalle [on] sapatinlepo varmasti tuleva”, kirjoitti Paavali, ja jatkoi: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon.” Miten? Ilmaisemalla uskoa Jumalan pelastusvaraukseen, pidättymällä itsekkäistä töistä ja käyttämällä elämämme sen sijaan Jumalan ylistykseksi. ”Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan [itsensä vanhurskauttamisen teoista, itsekkäistä teoista], hänkin, niinkuin Jumala omista” luomisteoistansa. (Hepr. 4:9–11) Oletko sinä saanut saman levon?

Osallistuminen on hauskempaa

NYKYAJAN mukavuudet ja uudet työaikataulut suovat yhä useammille ihmisille entistä enemmän vapaa-aikaa. Monet eivät kuitenkaan nauti vapaa-ajastaan täysin määrin. Pitääkö se paikkansa sinusta? Tuottaako vapaa-aikasi sinulle mielihyvää? Vai jääkö siitä tyhjyyden ja tyydyttämättömyyden tunne?

Miksi et erittelisi, mitä teet virkistyäksesi? Kuluuko suurin osa vapaa-ajastasi television katseluun, elokuvissa, urheilutilaisuuksissa tai konserteissa käymiseen? Onko se paras tapa saada suurinta mielihyvää vapaa-ajasta?

Muistatko tapauksen, jolloin otit aktiivisesti osaa johonkin virkistystoimintaan? Ehkä se oli jokin ulkoilmapeli, jota pelasit ystävien kanssa, tai laulujuhla. Miltä sinusta tuntui, kun se oli ohi? Puhuitko innostuneena siitä, miten hauskaa se kaikki oli? Todennäköisesti kokemus on yhä eloisana mielessäsi.

Tämä ei tietenkään merkitse sitä, ettei sinulla voi olla hauskaa ollessasi katselijana, mutta osallistuminen on epäilemättä hauskempaa.

Osallistumisen hyöty

Osallistuminen vaatii tosin enemmän ponnistelua kuin passiivisena katselijana oleminen. Mutta on olemassa hyvät syyt, miksi se on ponnistelun arvoista. Siitä voidaan korjata monenlaista hyötyä.

Muistelehan esimerkiksi sitä ulkoilmapeliä, jota pelasit ystävien kanssa. Palauta mieleesi, kuinka sinun täytyi olla jatkuvasti valpas ja toisinaan jopa nokkela. Silmäsi, korvasi, aivosi, äänesi – koko ruumiisi oli mukana toiminnassa.