Onko sinun parhaasi kyllin hyvä?
ERÄS sananlasku puhuu neljästä sellaisesta, jotka eivät tule koskaan tyydytetyiksi eivätkä sano milloinkaan: ”Jo riittää”. Kun Jehovan todistajat kuuntelevat seurakunnan palvelijoitten puhuvan kenttäpalveluksesta, niin he saattavat joskus ajatella, että nämä palvelijat voisivat olla mainitut viidentenä siinä luokassa, joka ei koskaan sano: ”Jo riittää”. Voi näyttää siltä, että he eivät ole koskaan tyytyväisiä, koska he kehoittavat käymään paremmin kokouksissa, pitämään enemmän Raamatun tutkisteluja ja lisäämään toimintaa ovelta ovelle. Mutta tämä on, niinkuin tuleekin olla. Jos olisi sellaisia palvelijoita, jotka sanoisivat: ”Se riittää”, ennenkuin työ on tehty, niin se olisi kohtalokasta seurakunnalle. Palvelijoiden tulee kannustaa meitä suurempaan toimintaan ja kehoittaa meitä parantamaan palvelustamme, varjella meitä tulemasta itseemme tyytyväisiksi ja liian luottavaisiksi. Muista, että ”joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”. – 1. Kor. 10:12; Sananl. 30:15, 16.
Mutta sinä saatat sanoa: ”Minä teen nyt parhaani. Miten voin tehdä enemmän? Eikö minun parhaani ole kyllin hyvä?” Kenties on, ja kenties ei. Onko sinun parhaasi paras mahdollinen sinulle? Tuleeko sinun parhaasi paremmaksi? Sinun parhaasi voi olla huono, koska sinä et yritä parantaa sitä. Eikö sinun pitäisi edistyä suurempaan kypsyyteen, niin että sinun tuleva parhaasi olisi paljon parempi kuin sinun nykyinen parhaasi? Toisinaan on kysymys: Voimmeko me tehdä paremmin? Mutta useimmin on kysymys: Haluammeko me tehdä paremmin? Käytämmekö me täysimmin omaamiamme kykyjä, vai voisiko meidän parhaamme olla parempi, jos me ponnistelisimme vielä ahkerammin? Lääkärillä voi olla kykyjä, mutta hän voi olla keskinkertainen, koska hän ei ponnistellut lääketieteellisessä koulussa ja harjoitteluaikanaan. Hän saattaa tehdä parhaansa omaamallaan tiedolla, mutta hänen potilaansa kuolevat, koska hän ei ole kehittynyt täyteen kykyynsä asti. Hänen parhaansa ei ole kyllin hyvä, koska hän olisi voinut tehdä paljon paremmin. Näin on hengelliseen parantamiseen ryhtyneen evankeliuminpalvelijankin laita. Hänellä on tietty määrä kykyä. Onko hän kehittänyt sitä tutkimalla, käymällä säännöllisesti kokouksissa, osallistumalla valmennusohjelmaan edistyäkseen? Onko hänen parhaansa hänen koko kykynsä mittainen? Jos me emme laiminlyömisen tai laiskuuden takia kehity, ja meidän parhaamme on sen johdosta huono, niin se ei ole kyllin hyvä. – Matt. 25:15.
Paranna rakkauttasi parantaaksesi parastasi. Me sanomme rakastavamme Jehovaa. Rakastammeko me häntä todellisesti? Todellinen rakkaus ei ole pelkkää tunnetta, vaan se ilmenee toiminnassa: ”Jumalan rakkaus merkitsee tätä, että me noudatamme hänen käskyjään.” Samoin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut ja usko ilman töitä on kuollut, niin on myös rakkaus ilman töitä kuollut. Jotta voisimme osoittaa elävää rakkautta Jehovaa kohtaan, niin meidän täytyy totella hänen käskyjään, ja hänen käskynsä käsittävät kaiken, mitä meillä on, kaiken, mitä me olemme: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova, ja sinun täytyy rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi.” Jeesus otti tämän lainauksen 5. Mooseksen kirjan 6:4, 5:nnestä vastatessaan juutalaisille uskonnoitsijoille. He tunsivat hyvin nuo sanat, sillä nehän olivat niissä fylakteerioissa eli raamatunlausekoteloissa, jotka he sitoivat käsivarteensa ja otsaansa, ja he toistivat nämä sanat aamu- ja iltarukouksissaan. Mutta Jeesus sanoi kansalle, että eivät ne, jotka vain sanovat: ”Mestari, Mestari”, pääse taivaan valtakuntaan, vaan ne, jotka tekevät Jehovan tahdon. Heidän ulkokultaiset ja toistetut tunnustuksensa, että he rakastavat Jehovaa, olivat siis arvottomia, koska tottelevaisuus Jehovan käskyjä kohtaan ei tukenut niitä. – 1. Joh. 5:3; Mark. 12:29, 30; Matt. 7:21, Um.
KOKO VOIMASTA JA KOKO MIELESTÄ
Me emme halua olla kaksinaamaisia niinkuin nuo ulkokultaiset fariseukset. Voimmeko me lausua heidän niin usein lainaamansa sanat ja tarkoittaa myöskin totta? Rakastammeko me Jehovaa koko voimastamme, koko mielestämme, koko sielustamme ja koko sydämestämme? Muista, että rakastaminen merkitsee tottelemista. Rakastammeko me häntä koko voimastamme, mikä merkitsee sitä, että me käytämme ruumiillisen tarmomme hänen palveluksessaan? Todistaessamme toisille totuudesta me voimme uuvuttaa itsemme kulkemisella, koputtamisella, puhumisella, tekemällä sitä ovella oven jälkeen, tunnin toisensa jälkeen. Me rakastaisimme siten Jehovaa koko voimastamme, mutta se ei riittäisi. Se osoittaisi kiitettävää intoa ruumiin kannalta katsoen, jollaista ne toimeliaat ja tarmokkaat muurahaiset osoittavat, joita laiskureita kehoitetaan tarkastelemaan. (Sananl. 6:6) Mutta tarvitaan enemmän kuin ruumiillista tarmoa. Sotilasmuurahaiset esimerkiksi marssivat riveissä ja kiertävät poikkeuksellisissa olosuhteissa toisinaan kehää, jolloin rivistön pää kääntyy ympäri ja seuraa jälkijoukkoa. Ne marssivat itsensä kuoliaiksi kiertäen kehää päiväkausia, kunnes kaatuvat. Ne käyttävät koko voimansa, mutta eivät kovin viisaasti. Meidän tulee rakastaa Jehovaa voimallamme osoittaen intoa hänen palveluksessaan. Mutta jos uuvutamme itsemme kulkien ja koputtaen ja puhuen, niin se ei riitä. Meidän täytyy rakastaa myöskin koko mielestämme.
Jehova antaa eräitä käskyjä mielellemme. Jos mielemme rakastaa Jehovaa, niin se tottelee näitä ohjeita. Joosuaa käskettiin lukemaan itsekseen Jumalan lakia päivät ja yöt. Vanhurskaitten tulee harkita sitä päivät ja yöt. Kristityille sanotaan, millä heidän tulee täyttää mielensä: ”Kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.” Osoittaako sinun mielesi rakastavansa Jehovaa harkitsemalla tottelevaisesti näitä asioita jatkuvasti ja miettimällä hänen Sanaansa päivät ja yöt? – Fil. 4:8; Joos. 1:8; Ps. 1:2.
Vai onko mielesi täyttynyt maailmallisilla asioilla? Saatana lähettää propagandaansa muodostaakseen ihmisten mielen tarkoitusperiinsä sopivaksi. Sitä virtaa sanoma- ja aikakauslehdistä, raikuu radioista, välähtelee televisiokankailta, ja se täyttää sarjakuvatkin. Saatana yrittää tyrkyttää ihmisten aivoihin propagandavyöryään, hukuttaa jumalisuuden ihmisten mielestä paholaisten henkeyttämien ilmaisujen likavesitulvilla. Seurauksena on, että mieli, joka kääntyy pois vanhasta maailmasta ja turvautuu Jehovan uuteen maailmaan, tarvitsee puhdistusta ”vesipesulla sanan avulla”. Onko sinun mielesi muuttunut näin paremmaksi? Silloin sinun täytyy ’lakata muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttua sen sijaan uudistamalla mielesi’. Vastustaako sinun mielesi Saatanan propagandatulvaa ja kääntyykö se sen sijaan kylpemään totuudenvesissä, mitkä puhdistavat sen liasta ja valheista? Onko se totellut uudistumis- ja muuttumiskäskyä, niin ettei se muodostu ja muovaannu enää maailmallisen ajattelutavan mukaan? Saatana ja hänen järjestelmänsä vihaavat itsenäisesti ajattelevaa mieltä, joka ei mukaannu propagandan muokkaamaan joukkomieleen. Jos joku ajattelee syvällisesti, niin hänelle voidaan antaa pilkkanimiä sellaisia kuin ”neropatti”. Mutta ei ruumiillinen väkivalta eikä psykologinen sodankäynti tehoa mieleen, joka rakastaa Jehovaa, sillä ”rakkaudessa ei ole pelkoa, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon pois, koska pelko aikaansaa estoa”. Rakkaus auttaa meitä voittamaan estävän pelon ja omaamaan ”puhevapauden tuomiopäivänä”. – Ef. 5:26; Room. 12:2; 1. Joh. 4:18, 17, Um; Ilm. 16:13, 14.
Täytyy olla oikea puhevapaus, ei pelkkää lipevää monisanaisuutta. Jehova käskee meitä olemaan mieleltämme kykenevät vastaamaan, ”aina valmiina puolustautumaan jokaisen edessä, joka kysyy teiltä syytä teissä olevaan toivoon”. Onko meidän mielemme osoittanut rakkautta Jehovaan tottelemalla tätä käskyä, omaksumalla tietoa, mikä on välttämätön vakaumustemme puolustamiseksi ja voimakkaiden syiden esittämiseksi toivollemme, mikä meillä on uudesta maailmasta? Voimmeko me vastata kysyjän tyydytykseksi, eikä vain omaksi tyydytykseksemme? Olemmeko me käyttäneet mieltämme äärimmäiseen asti tutkisteluun, niin että voimme käsitellä totuutta tehokkaasti, ilman että meillä on syytä hävetä, kun emme kykene kumoamaan vastustajien väitteitä? ”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” Antaako mielemme vastauksia, jotka ovat Jumalan hyväksymiä, vai ovatko ne häpeäksi meille? Onko meillä vain mielessämme totuuden sanoja, vai käsitteleekö se myöskin niitä oikein? Mieli, joka rakastaa todellisesti Jehovaa, on tällä tavalla harjaantunut. – 1. Piet. 3:15; 2. Tim. 2:15, Um.
Mitä hyötyä siitä on, jos me käytämme koko voimamme kulkien palveluksessa, mutta mielemme ei voi ohjata kieltämme sanomaan oikeita asioita, kun tulemme oville? Halukkuus tai valmentamaton paraskaan ei ole kyllin hyvä. Halukkuus todistaa kolminaisuus vääräksi ei riitä, vaan tarvitaan myöskin tietoa, jotta se voitaisiin osoittaa vääräksi. Kun me todistamme, niin me emme halua kulkea aina talosta taloon, kiivetä rappuja, koputtaa oville, puhua ihmisille ja olla kykenemättömiä saamaan heitä vakuuttuneiksi. Me haluamme kulkea, kiivetä, koputtaa, puhua ja onnistua. Meidän täytyy harjaannuttaa mieltämme ohjaamaan kielemme kumoamaan väärät opit, osoittamaan kolminaisuus vääräksi, kuolematon sielu pakanalliseksi, kiirastuli olemattomaksi ja maalaamaan loistava kuva uudesta maailmasta, antamaan toivoa ja lohtua. Voiko se tehdä sen? Eikö sen paraskaan pysty tähän? Jollei, niin tuo paras ei ole kyllin hyvä. Meidän mielemme parhaan täytyy tulla paremmaksi, sitä on parannettava, valmennettava ajattelemalla ja tutkimalla ja opettamalla, niin että ne sanat, mitkä se ohjaa kielen lausumaan, repivät juurineen pois syvällejuurtuneet perinnäiset opit ja kumoavat väärät päätelmät ja saattavat ajatukset Raamatun totuuden mukaisiksi. Mielemme voi tehdä näin, jos se tottelee sen valmennusta koskevia Jehovan käskyjä, ja rakastava mieli tottelee. – 2. Kor. 10:4, 5.
KOKO SIELUSTA JA KOKO SYDÄMESTÄ
Joku voisi käyttää suurimman osan voimastaan Jehovan palveluksessa sekä käyttää tehokkaasti mieltään, joka olisi hyvin harjaannutettu käsittelemään totuuden sanaa, mutta tehdä kuitenkin tämän kaiken tyhjäksi sopimattomalla käytöksellään silloin tällöin. Sellainen henkilö ei rakastaisi Jehovaa koko sielustaan. ”Sielu” tarkoittaa ihmisen elämää, käytöstä joka aika. Meidän täytyy rakastaa Jehovaa koko sielustamme eli elämällämme eikä vain osalla siitä. Kristitty ei ole koskaan palveluksesta vapaa kristillisyyteensä nähden, vaan se on kaksikymmentäneljätuntista palvelemista päivässä. Meidän ei pidä vain saarnata ja käydä kokouksissa ja tutkia, vaan myöskin mukautua Jehovan moraalilakeihin ja toteuttaa hänen periaatteitaan jokapäiväisessä elämässämme. Apostoli Paavali oli tietoinen tästä ja sanoi: ”Minä masennan ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, jotta minä, saarnattuani toisille, en itse joutuisi jotenkin hylättäväksi.” Hänen saarnaamistyönsä ei olisi pelastanut häntä joutumasta hylätyksi, jollei hän olisi elänyt moraalisesti puhdasta elämää koko ajan. Jehovan lain mukaan valistetun mielen ja synnynnäiset syntiset taipumukset ja halut sisältävän liharuumiin välillä on taistelu, ja Paavali masensi ruumistaan pitääkseen sen mielessään olevan Jumalan lain orjuudessa. Niitä kuvaannollisia vaatteita, mitkä ilmaisevat meidät Jehovan todistajiksi, ei voida panna pois, jotta voisimme tilapäisesti pukeutua maailman moraalittomiin tekoihin. Meidän rakkautemme ei ole kuin papinvaatteet, mitkä voidaan panna syrjään, kun niiden kantaja pukeutuu siviilipukuun mennäkseen lihallisiin kemuihin. Se ei olisi Jehovan rakastamista koko sielustamme, koko elämällämme. – 1. Kor. 9:27, Um; Room. 7:15–25.
Tämä näyttäisi varmasti käsittävän jo kaiken, mutta niin ei ole. Sen lisäksi, että rakastamme Jehovaa koko voimastamme ja koko mielestämme ja koko sielustamme, meidän täytyy rakastaa häntä myöskin koko sydämestämme. Sydän tarkoittaa kuvaannollisesti tunteita eli kiintymystä, ja sitä sanotaan vaikuttimen tyyssijaksi, siksi lähteeksi, mikä panee meidät toimimaan tavalla tai toisella. Ja koska rakkaus ilmennetään toiminnalla, koska se pakoittaa meidät toimimaan ja on voimakas vaikutin määrättyihin menettelytapoihin, niin sydän kuvaa rakkauden tyyssijaa. Jehovan rakastaminen koko sydämestä merkitsee siis hänen tottelemistaan rakkauden, häneen tai lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden, vaikutuksesta. Joku voisi käyttää voimaansa ja mieltään ja käyttäytyä joka päivä niinkuin Jehova käskee, mutta tehdä sen kaiken itsekkyydestä. Se ei olisi otollista. Palveluksen täytyy tulla sydämestä, se on suoritettava rakkaudesta ja ilon ja hyväntuulisuuden hengessä. ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” – 2. Kor. 9:7.
Samoin kuin rakkaus ilman töitä on kuollut, niin myöskin työt ilman rakkautta ovat kuolleet. Paavali sanoi, että jos hän puhuisi ihmisten ja enkelten kielillä, niin se ei hyödyttäisi mitään, jollei hänellä olisi rakkautta. Jos hän profetoisi ja jos hänellä olisi kaikki tieto ja ymmärrys ja usko niin riittävä, että hän voisi siirtää vuoria, mutta hänellä ei olisi rakkautta, niin se olisi tyhjän veroista. Jos hän antaisi kaiken omaisuutensa toisten ravitsemiseksi, kuluttaisi ruumiinsa palveluksessa tai antaisi sen vainoojien hävitettäväksi, mutta häneltä puuttuisi rakkautta, niin hän ei hyötyisi mitään. Rakkauden täytyy olla meidän palveluksemme vaikuttimena. – 1. Kor. 13:1–3.
Kysymme jälleen: Rakastammeko me tosiaan Jehovaa? Rakastammeko häntä koko voimastamme, koko mielestämme, koko sielustamme, koko sydämestämme? Onko palveluksella ensimmäinen kiinnitys voimaamme? Onko mielemme raamatunpaikkojen täyttämä? Jos nuo paikat ovat Raamatussa, niin miksi ne eivät ole mielessämme? Liian paljon aineistoako? Mahdollisesti. Liian vähän tutkimistako? Luultavammin. Heijastaako meidän jokapäiväinen elämämme rakkauttamme Jehovaan? Ja tuleeko se sydämestä? Vaatimukset ovat raskaat, kun ne eritellään huolellisesti, eivätkö olekin? Parhaammekaan ei ole aina kyllin hyvää, ja meidän täytyy edistyä. Esimerkiksi, kun Kristus tuli v. 1918 temppeliin, niin maan päällä olevat voidellut yrittivät tehdä parhaansa, mutta se ei ollut kyllin hyvää. Sanoohan Raamattu, että jos Harmagedonin ahdistus olisi tullut silloin, niin ei mikään liha olisi pelastunut! Mutta koska voidellut koettivat vilpittömästi tehdä parhaansa, niinkuin he tiesivät, niin Jehova ulotti armonsa heihin, oikaisi heitä, puhdisti heidät vääristä ajatuksista ja antoi heille aikaa parantaa palvelustaan, niin että se olisi otollista. Heidän parhaansa piti tulla paremmaksi, ennenkuin hän voi hyväksyä sen. – Matt. 24:22.
Tee siis aina parhaasi ja yritä aina tehdä se vielä paremmaksi. Anna arvo palvelijoille, jotka koettavat kannustaa sinua tekemään enemmän, tekemään paremmin, sen sijaan että he tuudittaisivat sinut väärään turvallisuuden tunteeseen sanomalla, että sinä teet nyt kylliksi ja että sinun pitäisi tyytyä siihen. Ahkeroi tehdäksesi nykyisen parhaasi paremmaksi, sillä parantamiselle on tilaa, kunnes tulemme täydellisiksi, eikä ehdoton täydellisyys Jehovan silmissä tule maan asukkaille ennen Kristuksen tuhatvuotishallituksen loppua. Sitten on meidän parhaamme aina kyllin hyvää.