11. luku

Pettymys odottaa itsevarmoja

 1. Ketkä Hesekiel sai nyt nähdä näyssä temppelin itäportilla, ja mitä he sanoivat?

MITÄ Hesekiel näkee tapahtuvan seuraavassa näyssään? Kuuntele: ”Sitten Henki nosti minut ja vei minut Herran huoneen itäportille, joka on itään päin. Ja katso: portin ovella oli kaksikymmentä viisi miestä, ja minä näin niitten keskellä Jaasanjan, Assurin pojan, ja Pelatjan, Benajan pojan, kansan päämiehet [ruhtinaat, Um]. Ja hän [Jehova] sanoi minulle: ’Ihmislapsi, nämä ovat ne miehet, jotka miettivät turmiota ja pitävät pahaa neuvoa tätä kaupunkia vastaan, jotka sanovat: ”Ei ole nyt kohta rakennettava taloja [Eikö talojen rakentaminen ole kohta käsillä, Um]: se on pata, me olemme liha”.’” – Hes. 11:1–3.

 2. Mitä me havaitsemme näiden 25 miehen henkilöllisyydestä, ja millaista poliittista liikettä he suunnittelivat?

² Ilmeisesti nämä eivät ole ne 25 miestä, jotka Hesekiel näki aikaisemmin temppelin sisemmällä esipihalla palvomassa idässä olevaa aurinkoa, ennen kuin Jerusalemin merkitsemättömien asukkaiden joukkosurma määrättiin alkavaksi. (Hes. 8:16) Eikä tämä Jaasanja, Assurin poika, ole sama kuin se Jaasanja, Saafanin poika, jonka Hesekiel oli nähnyt antautuneen epäjumalien palvontaan temppelirakennuksen sisäpuolella. (Hes. 8:11) Näiden viimeksi mainittujen 25 miehen sanotaan olleen ”kansan ruhtinaita”, joten he olivat hallituksen ruhtinaita eivätkä temppelin uskonnollisia ruhtinaita. On ilmeistä, että tuona vuonna 612 eaa., yli kolme vuotta ennen kuin babylonialaiset ryhtyivät piirittämään Jerusalemia, Jerusalemin kuningas Sidkia ei ollut vielä kapinoinut Babylonian kuningasta vastaan, jolle hän oli vannonut alamaisen uskollisuutta. (2. Aikak. 36:11–13; 2. Kun. 24:18–25:1) Nämä 25 ’kansan ruhtinasta’ todennäköisesti suunnittelivat kuitenkin kapinaa, sillä he pitivät ”pahaa neuvoa tätä kaupunkia vastaan”. Mutta he olivat varmoja siitä, ettei se johtaisi ikävyyksiin.

 3. Mihin nuo 25 miestä vertasivat Jerusalemin muureja ja siksi itseäänkin? Mitä he päättelivät, ja mitä he nyt tarvitsivat?

³ Nuo juonittelijat ja Jerusalemin kuninkaan huonot neuvonantajat vertasivat kaupunkia raudasta tehtyyn avarasuiseen kattilaan tai suureen rautapataan. Kaupungin muurit olivat kuin tuon metallipadan murtumattomat reunat. Noiden muurien sisäpuolella nuo 25 ruhtinasta olisivat turvassa kuin keitettävä liha. Koska he olivat turvassa sisäpuolella, heitä ei koskaan vietäisi sieltä pois, joten eikö ollut aika rakentaa taloja pysyvää asumista varten? He saattoivat varmistaa pysyvän asuinpaikkansa pyytämällä apua Egyptiltä Babylonian kuningasta vastaan. He eivät uskoneet profeettapappi Jeremian Jerusalemin tulevaa tuhoa koskeviin ennustuksiin. He tarvitsivat tästä kaksinkertaisen varoituksen Jehovalta. ”Sentähden”, sanoi Jehova Hesekielille, ”ennusta heitä vastaan, ennusta, ihmislapsi”. – Hes. 11:4.

 4. Minkä 2. Piet. 1:21:ssä mainitun hengen toiminnan totuudellisuuden todisti se, mitä Hesekielille nyt tapahtui?

⁴ Se, mitä nyt tapahtui Hesekielille, osoittaa kristityn apostoli Pietarin myöhemmät sanat tosiksi: ”Sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Huomaa, mitä Hesekiel kertoo meille:

 5. Miten Jehova käytti 25 miehen keksimää vertausta siinä, mitä hän käski Hesekieliä nyt sanomaan, mutta osoitti, että lopputulos muuttuu heidän kohdaltaan päinvastaiseksi?

⁵ ”Niin Herran Henki laskeutui minun päälleni ja sanoi minulle: ’Sano: Näin sanoo Herra: Näin te, Israelin heimo, sanotte, ja minä tunnen, mitä teidän hengestänne nousee. Paljon on teidän surmaamianne tässä kaupungissa, ja sen kadut te olette surmatuilla täyttäneet. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Surmattunne, jotka te olette heittäneet sen keskelle, ne ovat liha, ja tämä kaupunki on pata, mutta teidät minä sen keskeltä vien pois.’” – Hes. 11:5–7.

 6. Miksi nuo ruhtinaat surmasivat niin monia, ja keiden piti jäädä vertauskuvallisen padan sisäpuolelle, surmattujen vai ruhtinaiden?

⁶ Varmistaakseen pysyvän asemansa Jerusalemissa nuo egyptiläismieliset ruhtinaat olivat surmanneet ne, jotka kannattivat pysymistä Babylonian alaisuudessa. Jos Jerusalemia oli verrattava pataan, niin nuo surmatut piti jättää sisäpuolelle, kaupungin alueelle, sen sijaan että babylonialaiset olisivat raahanneet heidät sieltä pois. He olivat kuin liha suuressa padassa. Mutta Jerusalemin muurit eivät olisi kuin metallipata egyptiläismielisille murhanhimoisille ruhtinaille. Heidät babylonialaiset tulisivat viemään sen keskeltä pois. Heidän olisi jätettävä rakentamansa talot autioiksi.

 7. Mitä oli tapahtuva noiden ruhtinaiden vasta rakennetuille taloille, ja mitä heillä oli syytä pelätä Egyptin kyvystä vastustaa Babyloniaa?

⁷ Se tulinen tuho, jota pellavapukuisen miehen kaupungin ylle sirottelemat ”tuliset hiilet” vertauskuvasivat, oli varmasti saavuttava heidän vasta rakentamansa talot ja koko Jerusalemin kaupungin. (Hes. 10:2–7) Jos he toteuttaisivat juonensa ja saisivat kuningas Sidkian rikkomaan valansa ja kapinoimaan Babyloniaa vastaan, heillä olisi syytä pelätä, että Babylonian kuningas tulisi jälleen Jerusalemia vastaan mukanaan rangaistusmiekkansa. Militaristinen Egyptikään ei osoittautuisi kyllin voimakkaaksi pidättelemään Babylonian kuningasta. Siksi Hesekielin täytyi vielä sanoa noille juonitteleville ruhtinaille:

 8. Minkä välineen Jehova sanoi tuovansa heitä vastaan, ja millä seudulla hän oli tuomitseva heidät?

⁸ ”Miekkaa te pelkäätte, mutta miekan minä annan tulla teidän päällenne, sanoo Herra, Herra. Pois minä vien teidät sen keskeltä ja annan teidät muukalaisten käsiin ja teen teidän seassanne tuomiot. Te kaadutte miekkaan, Israelin rajalla minä teidät tuomitsen; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]. Ei tämä [Jerusalem] tule teille padaksi ettekä te siihen lihaksi: Israelin rajalla minä teidät tuomitsen. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um] – te, jotka ette ole vaeltaneet minun käskyjeni mukaan ettekä ole tehneet minun oikeuksieni mukaan, vaan olette tehneet niiden pakanain oikeuksien mukaan, jotka ovat teidän ympärillänne.” – Hes. 11:8–12.

 9. Mitä Jehova oli käyttävä tuomiopäätöstensä toimeenpanossa, ja missä osassa maata sitä käytettäisiin toimeenpanossa?

⁹ Noiden itsevarmojen juonittelijoiden suuret toiveet johtivat pettymykseen. Heitä kohtaava tuomiopäätös oli tuleva Jehovalta, mutta hän oli käyttävä vieraiden ”muukalaisten” käsissä olevaa ”miekkaa” sen toimeenpanemiseen. Monet heistä saisivat surmansa tämän rangaistussodan ”miekasta”. Ne, jotka säästyisivät, eivät olisi turvassa Jerusalemin muurien sisäpuolella. Sen muurit eivät olisi kuin rautapadan läpäisemätön reuna, joka suojelee turvallisesti sen sisäpuolella olevaa ”lihaa”. Nuo kapinalliset juonittelevat eloon jääneet vietäisiin vankeina pois Jerusalemin murskattujen muurien takaa kärsimään tuomion toimeenpano. Nuo viheliäiset eloon jääneet raahattaisiin pois Juudan valtakunnan alueelta, sillä Jehova oli sanonut tuomitsevansa heidät ”Israelin rajalla”. Kuningas Daavidin valloittaman alueen pohjoispäässä, nimittäin Riblassa Hamatin suunnalla, Jehova oli teloituttava heidät Babylonian kuninkaan ”miekan” heiluttamisella. Jer. 52:24–27 kertoo meille siitä:

10. Mitä Jer. 52:24–27 sanoo tuosta toimeenpanosta?

¹⁰ ”Ja henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maakansasta, jotka tavattiin kaupungista. Nämä otti Nebusaradan, henkivartijain päällikkö, ja vei heidät Baabelin kuninkaan eteen Riblaan. Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastansa.”

11. Mikä oli Jehovan tarkoitus, kun hän salli babylonialaisten kohdella hänen kansaansa niin raa’asti, ja mikä yhteys tällä tarkoituksella oli Mooseksen välittämään lakillittoon?

¹¹ Mikä Jehovan tarkoitus oli, kun hän salli babylonialaisten ”muukalaisten” kohdella hänen valittua kansaansa niin raa’alla, armottomalla tavalla? ”Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]”, on Hänen vastauksensa. Hän julistaa tämän tarkoituksensa tässä kahdesti lyhyen ajan sisällä. Hänen valittu kansansa koetti jättää hänet huomioon ottamatta, ja hänen täytyi osoittaa sille kouriintuntuvasti, ettei hän ollut vapauttanut sen jäseniä heidän pyhästä liitostaan, jonka he olivat kauan sitten tehneet hänen kanssaan profeetta Mooseksen välityksellä. Itse asiassa tuo Mooseksen välittämä liitto oli oleva voimassa lähes 639 vuotta Jerusalemin vuonna 607 eaa. tapahtuneen tuhon jälkeen eli vuoden 33 kevääseen. Hänen piti pakottaa heidät tietämään, että hän piti heitä yhä vastuullisina oman osansa rikkomisesta tuossa kaksipuolisessa liitossa. Vaikka hän henkenä oli näkymätön, niin häntä ei tullut kohdella ikään kuin häntä ei olisi olemassa. Hän oli Jehova, sama Jumala, jolle heidän esi-isänsä olivat toistuvasti sanoneet Siinain vuoren luona Arabiassa: ”Kaiken, mitä Herra [Jehova, Um] on puhunut, me teemme.” (2. Moos. 19:1–8; 24:1–7) Tällä tavalla Jehova osoittaisi koko taivaassa ja maan päällä olevan luomakuntansa edessä, että hän täyttää uskollisesti oman osansa jokaisessa juhlallisessa sopimuksessa eli liitossa.

12. Mitä Jehova teki auttaakseen heitä tietämään, että hän oli tuon teon takana, ja miksi hänen piti tehdä niin?

¹² Koska Jehova oli profeettojensa kautta ennakolta varoittanut israelilaisia siitä, että hän oli aiheuttava heille tällaiset seuraukset siksi, että he rikkoivat hänen kanssaan tekemänsä liiton, niin kun nämä ennustetut tapahtumat todella kohtaisivat heitä, he tietäisivät, että kysymyksessä oli itse Jehovan teko. Hän oli suorapuheinen, kun hän osoitti heille, miksi hänen oli toimeenpantava nämä tuomiot heille, ja sanoi: ”Israelin rajalla minä teidät tuomitsen. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra.” Miksi? Koska ”te . . . ette ole vaeltaneet minun käskyjeni mukaan ettekä ole tehneet minun oikeuksieni mukaan, vaan olette tehneet niiden pakanain oikeuksien mukaan, jotka ovat teidän ympärillänne”. – Hes. 11:11, 12.

MIKSI KRISTIKUNTAKAAN EI VOI VÄLTTYÄ TIETÄMÄSTÄ

13. Missä suhteissa kristikunta väittää olevansa muinaisen Israelin kaltainen, ja millaista kohtelua sen tulisi siksi odottaa ulkokultailustaan huolimatta?

¹³ Nykyinen kristikunta on jättänyt huomioon ottamatta tämän historian varoittavan esimerkin. Nykyisistä ajatuksistaan riippumatta se on väittänyt olevansa muinaisen Israelin kaltainen ja juhlallisessa sopimuksessa eli liitossa Pyhän Raamatun Jumalan kanssa. Raamatut, joita se on painanut ja levittänyt satoja miljoonia kappaleita yli tuhannella kielellä, vahvistavat hänen jumalallisen nimensä olevan Jehova eli Jahve. Vain kristikunta väittää, että välittäjänä tämän Jumalan ja ihmisen välillä on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ja että sen liitto Jumalan kanssa on uusi liitto. (Jer. 31:31–34; Luuk. 22:20; 1. Tim. 2:5, 6) Kaikessa tässä kristikunta on ulkokultainen. Siitä huolimatta Jehova Jumala ottaa sen väitteet ja suuret luulot huomioon ja suhtautuu siihen sen mukaisesti. Hän ei salli sen esittää häntä häpeällisessä valossa koko maailmalle paljastamatta sitä lopulta tekopyhäksi ja rankaisematta sitä siitä asianmukaisesti.

14. Mitä kristikunnan Välittäjäkseen väittämä ei tee tuomiolla sen hyväksi, ja mitä koko ihmiskunta tulee tietämään kristikunnan vuoksi?

¹⁴ Kristikunnan Välittäjäkseen väittämä Jeesus Kristus ei pyydä Jumalalta armoa sen puolesta. Sen täytyy tuskallisella tavalla tulla tietämään, että hän on Jehova. Tuleepa koko ihmiskunta tietämään, ettei Hän ole se Jumala, joksi kristikunta on Hänet kuvannut.

15. Miten kristikunta on jättänyt ottamatta huomioon Jes. 31:1:n liittoja koskevan varoituksen, ja millaiset kokemukset sillä on oleva vertauskuvallisesta raudankaltaisesta padasta?

¹⁵ Kristikunta on muinaisen Israelin tavoin mieluummin tehnyt omavalintaisia liittoja tämän maailman kanssa. Se ei ole pannut luottamustaan uuden liiton Jumalaan. Koska siltä on puuttunut uskoa, se ei ole kiinnittänyt minkäänlaista huomiota Jes. 31:1:ssä olevaan Jumalan varoitukseen: ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään ja turvautuvat hevosiin, luottavat sotavaunuihin, koska niitä on paljon, ja ratsumiehiin, koska niitten luku on ylen suuri, mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta.” Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat voineet tuntea olevansa avarasuisessa padassa oleva ”liha”, joka on turvassa kristikunnan suoja- ja puolustusmuurien takana. Mutta voivatko nykyisen Egyptin, tämän maailmallisen asiainjärjestelmän, maalliset ainekset pelastaa sen sitä vastaan kohdistuvalta Jehovan tuomiopäätösten toimeenpanolta? Eivät! Sen vertauskuvalliset puolustusmuurit murtuvat Jehovan teloitusjoukkojen hyökkäyksen edessä. Sen itsevarmat johtajat, jotka turvaavat ihmistekoiseen turvallisuuteen raudankaltaisessa ’padassaan’, viedään varmasti pois sen keskeltä ja tuhotaan Jehovan ’teloitusmiekalla’.

16. Mitä jokaisen kirkkoon kuuluvan tai sen moraalisen kannattajan on kiireellisen tärkeää kysyä itseltään nyt kristikuntaan yhteydessä olemisen vaarallisuuden vuoksi?

¹⁶ Eikö siis uskonnollismielisten ihmisten ole Jumalan edessä vaarallista kuulua jatkuvasti kristikuntaan sen jäseninä tai olla läheisessä yhteydessä siihen jonkinlaisen ”ekumeenisen” liikkeen perusteella? Jokaisen kirkkoon kuuluvan tai kristikunnan moraalisen kannattajan on nyt yhä tärkeämpää kysyä itseltään: ’Kun Jumala pian toteuttaa ilmaisemansa tarkoituksen ”Te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]”, aiheuttaako hänen tuomiopäätöksensä toimeenpano minunkin tuhoutumiseni kristikunnan mukana?’ Tämä ei ole mikään akateeminen, teoreettinen kysymys; se on käytännöllinen, realistinen ja nyt mitä ajankohtaisin.

17. Mihin syyhyn Jehova voi vedota tuhotessaan kristikunnan, kuten tuhotessaan muinaisen Jerusalemin?

¹⁷ Verratkoon jokainen rehellinen ihminen sitä, mitä Raamattu sanoo tosi kristillisyydestä, siihen, mitä kristikunta on omaksunut uskonnollisiksi käskyikseen. Silloin hän tulee havaitsemaan, että Jehova voi vedota samaan syyhyn kristikunnan tuhoamiseksi kuin tuhotessaan Jerusalemin vuonna 607 eaa. Mihin syyhyn? Jehova sanoi: ”Te . . . ette ole vaeltaneet minun käskyjeni mukaan ettekä ole tehneet minun oikeuksieni mukaan, vaan olette tehneet niiden pakanain oikeuksien mukaan, jotka ovat teidän ympärillänne.” (Hes. 11:12) Jos me osallistumme kristikunnan kanssa tällaiseen menettelyyn, voimmeko välttyä sen tuholta?

18. Minkä nimisen ruhtinaan äkillinen kuolema valaisi sitä, että tuho tulee Jehovalta, ja minkä merkkinä Hesekiel piti sitä huudahduksensa mukaan?

¹⁸ Se tosiseikka, että tuho tulee Jehovalta, joka istuu valtaistuimellaan taivaallisen vaunujen kaltaisen järjestönsä yllä, valaistiin profeetta Hesekielin kokemuksella niiden 25 miehen kanssa, jotka juonittelivat sellaista, mikä osoittautui tuhoisaksi Jerusalemille: ”Kun minä ennustin, niin Pelatja, Benajan poika, kuoli. Niin minä lankesin kasvoilleni, huusin kovalla äänellä ja sanoin: ’Voi Herra, Herra! Aivanko sinä teet lopun Israelin jäännöksestä?’” (Hes. 11:13) Mikä sai tässä näyssä ruhtinas Pelatjan kaatumaan kuolleena maahan sen jälkeen, kun Hesekiel oli ennustanut ja antanut ilmoituksen noille 25:lle ’kansan ruhtinaalle’? Profeetta Hesekiel piti sitä sen mukaan, mitä hän huusi peloissaan, suoranaisena Jehovalta tulleena tuomion toimeenpanona. Hän piti sitä merkkinä ei ainoastaan muita 24 ruhtinasta uhkaavasta kuolemasta, vaan myös koko ”Israelin jäännöksen” tulevasta lopettamisesta. Hän ei kuitenkaan asettanut kyseenalaiseksi Jumalan oikeutta lopettaa heidät kaikki.

19. Mikä nykyajan uskonnollismielisten ihmisten pelko on verrattavissa Hesekielin huudahdukseen, ja mikä kysymys herää uskonnon tulevaisuudesta ottaessamme huomioon kommunistien asenteen?

¹⁹ Samoin kuin Hesekiel pelkäsi Jehovan koko liittokansan tuhoa Jerusalemia uhkaavan tuhon aikana, niin pelko voi kouristaa niiden uskonnollismielisten ihmisten sydäntä, jotka eivät ymmärrä kristikunnan ja tosi kristillisyyden välistä eroa. He voivat pelästyneinä kysyä: ’Jos Jehova tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, joka kohtaa koko asiainjärjestelmää, lopettaa koko kristikunnan ja sen maailmalliset liittolaiset, niin merkitseekö se tosi kristillisyyden tuhoa?’ Kommunistit ja tämän asiainjärjestelmän muut radikaaliset ainekset, jotka vihaavat Pyhän Raamatun kristillisyyttä, toivoisivat, että niin kävisi, ja he haluaisivat osallistua sen toteuttamiseen. He haluaisivat pyyhkäistävän pois ei ainoastaan kristikunnan ulkokultaista kristillisyyttä vaan myös ”puhtaan uskonnon”, Suvereenin Herran Jehovan tosi kristillisen palvonnan. (Jaak. 1:27, KJ; Um) Saavatko nämä uskonnottomat radikaalit sen tyydytyksen, että he näkevät sen toteutuvan ja joidenkuiden uskonnollisten ihmisten pelon osoittautuvan aiheelliseksi?

KRISTIKUNNAN TUHO EI OLE KRISTILLISYYDEN TUHO

20, 21. Kuka ainoastaan saattoi vastata Hesekielin pelokkaaseen kysymykseen, ja millaiseksi hän lupasi tulla Hesekielin pakkosiirtolaisuudessa oleville veljille, joilla oli lunastusoikeus?

²⁰ Hesekielin pelokkaaseen kysymykseen saattoi vastata vain Jehova, jonka liiton Israelin heimo oli rikkonut. Hänen Hesekielille antamansa vastaus valaisi, mikä oli oleva tosi kristillisyyden asema tänä nykyisenä ”lopun aikana”. Hesekiel antaa meille Jumalan vastauksen kirjoittaessaan nyt:

²¹ ”Sitten tuli minulle tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, sinun veljesi, sinun veljesi, sukulaisesi [miehet, joilla on lunastusoikeutesi, Um] ja koko Israelin heimo, kaikki, joille Jerusalemin asukkaat sanovat: ”Olkaa te vain kaukana Herrasta, meille on tämä maa annettu perinnöksi!” Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa [tai: vähäisessä määrin, Um, alav.] niissä maissa, joihin he ovat joutuneet.’” – Hes. 11:14–16.

22. Keitä pakkosiirtolaisia sanonta ”koko Israelin heimo, kaikki” voi tarkoittaa, ja miten kysymys lunastamisesta heräsi näiden pakkosiirtolaisten tapauksessa?

²² Tämä Jumalan lupaus koski Hesekieliä itseään ja hänen Babyloniassa, satojen kilometrien päässä Jerusalemista, olevia pakkosiirtolaistovereitaan. He olivat Hesekielin israelilaisia veljiä. He olivat niitä, jotka vuonna 617 eaa. oli lähetetty kauas kansojen keskuuteen ja hajotettu muihin maihin Jehovan tuomiopäätöksen mukaan. Heidän oli näin ollen ollut pakko jättää Israelin maassa ollut perintönsä. Heidän lisäkseen Jehovan käyttämä sanonta ”koko Israelin heimo, kaikki” on voinut tarkoittaa niitä israelilaisia, jotka assyrialaiset olivat vieneet pakkosiirtolaisuuteen vuonna 740 eaa. (2. Kun. 17:6–18; 18:9–12) Niin kuin 3. Moos. 25:13–38 esittää, Jumalan lain mukaan israelilainen lähiomainen saattoi lunastaa muukalaiselle myydyn Israelissa sijaitsevan perintömaan takaisin maattomalle israelilaiselle ennen riemuvuoden saapumista, ja siten alkuperäiselle maanomistajalle voitiin palauttaa hänen Jumalalta saamansa omaisuus. Mutta oliko Jerusalemin asukkailla Hesekielin päivinä sellainen lunastajan eli takaisinostajan rakkaudellinen henki niitä pakkosiirtolaisuudessa olevia veljiään kohtaan, jotka oli hajotettu kautta Babylonian valtakunnan?

23. Oliko Jerusalemin asukkailla rakkaudellinen lunastajan henki pakkosiirtolaisuudessa olevia veljiään kohtaan, ja mitä se, mitä sen asukkaat puhuivat ja suunnittelivat, osoittaa?’

²³ Ei, sen mukaan, miten Jehova kuvaili noita juutalaisia, jotka asuivat vielä Jerusalemissa ja Juudan maassa. He eivät halunneet huono-onnisten veljiensä palaavan Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja asuttavan uudelleen Israelin maassa olevia maatiloja. He olivat hyvillään siitä, että heidän veljensä joutuivat vastoin tahtoaan olemaan niin kaukana Jehovasta kuin suinkin, jotta he voisivat omistaa kaiken maan Israelin maassa, missä Jehovan ymmärrettiin olevan. Heistä tuntui, että koko maa oli nyt annettu Hänen kaitselmuksestaan heidän omistukseensa. Pelatjan, Benajan pojan, tavoin heistä tuntui, että he olivat turvassa tuossa maassa ja että oli aika rakentaa sinne taloja pysyvää asumista varten. He tunsivat olevansa turvassa ja suojassa niin kuin liha avarasuisessa padassa. (Hes. 11:1–3, 13) Koska heiltä puuttui veljellistä kiintymystä, niin he olivat haluttomia jakamaan Jumalalta saamaansa maata vielä kerran keidenkään palaavien pakkosiirtolaisten kanssa.

24. Miten Jehovan ajatukset olivat erilaiset kuin Jerusalemin asukkaiden, ja mikä hän lupasi olla pakkosiirtolaisille?

²⁴ Jehovalla oli kuitenkin mielessään toisenlaisia ajatuksia kuin heillä. Hän ei halunnut suosia Jerusalemin ja Juudan maata ahnehtivia asukkaita sallimalla heidän pitää jatkuvasti hallussaan maata pakkosiirtolaisuudessa olevien veljiensä kustannuksella. Hän halusi armollisesti suosia pakkosiirtolaisista niitä, jotka katuivat. Heidän pakkosiirtolaisuutensa aikana hän oli heille ”pyhäkkönä vähän aikaa [tai: vähäisessä määrin] niissä maissa, joihin he ovat joutuneet”. (Hes. 11:16) Sinä ”vähänä aikana”, sinä rajoitettuna aikana, jonka he olivat pakkosiirtolaisuudessa, hän oli pyhä paikka, josta he voivat etsiä turvaa ja olla siellä turvassa ja varjeltua hänen tulevia hyviä tarkoituksiaan varten.

25. Sen lisäksi, että hän oli ”pyhäkkönä” pakkosiirtolaisille ”vähän aikaa”, miten hän saattoi olla heille pyhäkkö myös vain ”vähäisessä määrin”?

²⁵ Jehova oli sellainen ”pyhäkkö” tiettyyn rajaan asti, ”vähäisessä määrin”, koska hän ei voinut suojella heitä kaikilta niiltä seurauksilta, jotka he olivat ansainneet huonolla käytöksellään häntä kohtaan. Hän oli aiheuttanut heidän pakkosiirtolaisuutensa heille kuuluvana palkkana, eikä hän aikonut lyhentää Babylonian pakkosiirtolaisuusaikaa, jonka hän oli päättänyt ja ennustanut kohtaavan heitä. Siksi hän oli pyhäkkönä heille rajoitetusti. Heille tultaisiin kuitenkin osoittamaan suurempaa armoa, kuten hän nyt käski Hesekielin selittää heille seuraavin sanoin:

26. Mitä suurempaa armoa piti osoittaa pakkosiirtolaisia kohtaan, kuten Jehova käski Hesekieliä nyt sanomaan heille?

²⁶ ”Sano sentähden: Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista, joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan. Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset. Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” – Hes. 11:17–20.

27. Mitä Jehova sitten sanoi niistä Jerusalemin asukkaista, jotka eivät tahtoneet pakkosiirtolaisten pääsevän takaisin Israelin maahan?

²⁷ Entä mitä sitten on sanottava niistä Jerusalemin ja Juudan asukkaista, jotka eivät halunneet pakkosiirtolaisten pääsevän takaisin Israelin maahan? Näistä itsekkäistä ruhtinaista ja ihmisistä Jehova sanoi Hesekielin kautta edelleen: ”Mutta joitten sydän vaeltaa heidän iljetystensä ja kauhistustensa mieltä myöten, niitten vaelluksen minä annan tulla heidän oman päänsä päälle, sanoo Herra, Herra.” – Hes. 11:21.

28. Miten Jehova saattoi noiden rakkaudettomien ja ahneitten ihmisten päälle heidän kauhistavan vaelluksensa hedelmät, ja miten hän armahti katuvia pakkosiirtolaisia?

²⁸ Jehova saattoi noiden liitonrikkojien, epäjumalia palvovien juutalaisten päälle heidän iljettävän, kauhistavan vaelluksensa hedelmät vuonna 607 eaa. Jerusalemin ja sen temppelin tuhon ja Juudan maan autioittamisen kautta. Tuomionsa toimeenpanon miekalla hän löi heidät maahan käyttäen babylonialaisia ”muukalaisia”. Niin he menettivät ”Israelin maan”, jota he olivat niin ahneesti tavoitelleet itselleen. Entä nuo kaukana Babyloniassa olevat pakkosiirtolaiset? Vuonna 537 eaa., kun Juudan maan autioituksen 70 vuoden täysi määräaika oli kulunut, noiden israelilaisten pakkosiirtolaisten katuva jäännös koottiin yhteen ja ennallistettiin ”Israelin maahan”. Siellä Jehova teki heille juuri niin kuin hän oli luvannut heille profeettansa Hesekielin kautta. Niin hän todisti, että he olivat hänen kansansa ja hän oli heidän Jumalansa. Jerusalem rakennettiin uudelleen ja toinen temppeli rakennettiin vanhalle paikalle.

TULLAANKO KRISTIKUNTA ENNALLISTAMAAN?

29. Esikuvaako tämä kristikunnan ennallistamista Harmagedonin jälkeen, ja mikä väärinkäsitys kristikunnan todellisesta luonteesta on tässä yhteydessä korjattava?

²⁹ Mitä tämä esikuvasi nykyistä aikaamme varten? Voisiko se todella merkitä, että kristikunta, joka tuhotaan tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”, ennallistetaan maan päälle joskus Harmagedonissa käytävän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen? (Matt. 24:21, 22; Ilm. 16:14–16, Um) Ei, sitä se ei voisi tarkoittaa! Meidän on tässä yhteydessä oikaistava kaikki väärinkäsitykset siitä, mikä kristikunta on. Sen kirkkojen jäsenet voivat ymmärtää kristikunnan merkitsevän Kristuksen valtakuntaa ja olevan sama kuin Kristuksen valtakunta. Mutta niin ei ole, joten ei voi olla mitään tosi kristikuntaa ja valhekristikuntaa.

30, 31. Mistä suuremmasta uskonnollisesta järjestöstä kristikunta on aina ollut osa, ja mitä Ilm. 18:21–19:3 sanoo tuosta suuremmasta järjestöstä?

³⁰ On vain yksi kristikunta, ja se on väärä, ulkokultainen uskonnollinen järjestö. Älkäämme koskaan unohtako, että kristikunta on ja on aina ollut osa siitä, mitä Raamattu nimittää Suureksi Babyloniksi, joka on väärän babylonilaisen uskonnon maailmanmahti. Se on Suuren Babylonin väekkäin ja voimakkain osa. Kristikuntaa ei ennallisteta enää maan päälle sen paremmin kuin muutakaan Suurta Babylonia. Koko Suuresta Babylonista, kristikunnastakin, Ilm. 18:21–19:3 sanoo seuraavasti:

³¹ ”Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä’. . . . ’Halleluja [Ylistäkää Jahia, Um]!’ Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.” – Vrt. Jer. 51:58–64.

32. Jättääkö kristikunnan tuho Jehovan hänen puhdasta maanpäällistä uskontoaan vaille, ja miten se, mikä on kukoistanut maan päällä uskonnon alalla vuodesta 1919 lähtien, vaikuttaa tähän asiaan?

³² Kristikunnan ja muun Suuren Babylonin täydellinen tuho ei riistä rahtuakaan Jumalan tosi kristillisestä uskonnosta maan päällä; se ei jätä Häntä vaille hänen puhdasta, saastumatonta maanpäällistä uskontoaan. Tosiasia on, että kristikunnan hävitys jättää jäljelle elävän, kukoistavan tosi kristillisyyden, joka esittäytyy loistavan puhtaana Jumalan suojeluksessa. Tämä kristillisyys on kukoistanut maan päällä yhä enemmän vuodesta 1919 lähtien. Keiden keskuudessa, ellei kristikunnan? Jehovan palvojien antautuneen, kastetun ja voidellun jäännöksen jäsenten keskuudessa. Pakkosiirtolaisuudessa oleva profeetta Hesekiel itse esikuvasi heitä.

33. Keissä, miten ja minkä tapahtumasarjan välityksellä Jehova on täyttänyt tällä 20. vuosisadalla Hesekielin kautta antamansa ennustuksen kansansa kokoamisesta ja ennallistamisesta ”Israelin maahan”?

³³ Totisesti, he ovat niitä, joissa Jehova on täyttänyt Hesekielin kautta antamansa ennustuksen kansansa kokoamisesta ja keräämisestä sen hajaantuneesta tilasta ja ”Israelin maan” antamisesta sille tänä ”lopun aikana”. (Hes. 11:17–20) Nämä Jehovan hengellä voidellut antautuneet palvojat vietiin Babylonin vankeuteen ja pakkosiirtolaisuuteen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918, ja he kokivat silloin ankaran kurituksen. Heidän hengellinen tilansa ja heidän mahdollisuutensa tulla elvytetyiksi Jumalan palveluksessa kuvattiin ja ennustettiin Hesekielille noin vuonna 606 eaa. annetussa näyssä Jerusalemin tuhon jälkeen. Hän näki tässä näyssä laaksotasangon täynnä kuivia luita ja sen, miten nämä luut virkosivat eloon. (Hes. 37:1–28; 33:21, 22; 32:1) Vuoden 1919 keväällä Jehovan kristittyjen palvojien uskollinen voideltu jäännös vapautettiin tästä Babylonin orjuudesta, ja se karisti päältään Babylonin kahleet, ja näin se ennallistettiin hengellisen Israelin vertauskuvalliselle ”maalle”. Tämä hengellisen Israelin autioitetun ”maan” uudelleen kansoittaminen ennustettiin myös Jerusalemin tuhon jälkeen, Hesekielin ennustuksen 36. luvussa.

34. Miten Jehova on edelleen puhdistanut voideltuja hengellisiä israelilaisia vuodesta 1919 lähtien?

³⁴ Jehova on edelleen puhdistanut näitä voideltuja hengellisiä israelilaisia siitä lähtien, kun heidät vapautettiin Babylonin orjuudesta vuonna 1919. Hänen pyhän henkensä johtamina nämä ennallistetut ovat tehneet juuri niin kuin hän oli ennustanut: ”Ja he tulevat sinne ja poistavat siitä kaikki sen iljetykset ja kaikki sen kauhistukset.”

35. Minkä lupauksen mukaan Jehova on antanut ennallistetuille hengellisesti puhuen paremman sydämentilan, ja kenen Hesekielin näyssä nähdyn miehen työn he ovat toteuttaneet?

³⁵ Sitä varten Jehova on antanut heille hengellisesti puhuen paremman sydämentilan, aivan kuin hän oli ennustanut: ”Ja minä annan heille yhden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne, ja minä poistan kivisydämen heidän ruumiistansa ja annan heille lihasydämen, niin että he vaeltavat minun käskyjeni mukaan ja noudattavat minun oikeuksiani ja pitävät ne; ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.” (Hes. 11:18–20) Nämä Jehovaa Jumalana palvovat puhdistetut voidellut palvojat täyttävät luokkana profeetallisen kuvauksen ”pellavavaatteisiin puetusta miehestä, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä”. Palvellessaan siinä ominaisuudessa he merkitsevät ne henkilöt otsastaan, jotka varjellaan elossa, kun kristikuntaa kohtaa tulinen tuho Jehovalta, joka istuu valtaistuimellaan taivaallisten vaunujensa yllä.

36. Ketkä nauttivat nyt Jehovan suosiosta ennallistetun jäännöksen kanssa?

³⁶ Ne, jotka on merkitty otsastaan varjeltumista varten tulevassa kristikuntaa kohtaavassa ”suuressa ahdistuksessa”, nauttivat nyt Jehovan suosiosta yhdessä hengellisten israelilaisten ennallistetun voidellun jäännöksen kanssa hengellisen Israelin vertauskuvallisella ”maalla”.

37. Miksi ja miten tämä on vaatinut sydämenmuutosta vuodesta 1935 lähtien kootussa ”suuressa joukossa”, ja missä pelastustyössä he ovat auttaneet hengellistä jäännöstä?

³⁷ Erityisesti vuodesta 1935 lähtien on alati lisääntyvä lampaan kaltaisten ihmisten ”suuri joukko” koottu sinne Jehovan kristittyjen todistajien voidellun jäännöksen yhteyteen.a Heidänkin on täytynyt jättää taakseen kristikunnan ja muun Suuren Babylonin kauhistukset ja iljetykset voidakseen ryhtyä ainoan elävän tosi Jumalan puhtaaseen ja saastumattomaan palvontaan. Se on vaatinut heiltä sydämenmuutosta. Heidän elämässään on ilmennyt yhä selvemmin, että hekin ovat Jehovan, Jumalansa, antautuneita palvojia. Tähän mennessä he ovat auttaneet suuresti voideltua hengellistä jäännöstä niiden kaikkien vertauskuvallisessa merkitsemisessä otsastaan, jotka etsivät puhdasta uskontoa.

VAUNUT SIIRTYVÄT TÄHYSTYSPAIKALLE

38. Keitä vastaan Jehovan teloitusjoukot käyttävät hänen määräämänään aikana aseitaan, ja ikään kuin mistä voi hän tarkkailla meneillään olevaa pelastustyötä?

³⁸ Jehovan enkelien muodostamat teloitusjoukot alkavat käyttää tuhoaseitaan Hänen määräämänään aikana, eivät näitä merkittyjä vastaan, vaan kaikkia niitä vastaan, jotka ovat edelleenkin kristikunnan ja muun Suuren Babylonin aktiivisia ja myötätuntoisia jäseniä. Hän tarkkailee ja ohjaa pelastustoimintaa oivallisesta tähystyspaikasta. (2. Piet. 3:9–14) Hänen taivaallinen vaunujen kaltainen järjestönsä on ikään kuin siirtynyt Öljymäen laelle, joka on Jerusalemista itään ja jonne kaupunki näkyy.

39. Mihin lopulliseen paikkaan Hesekiel näki Jehovan taivaallisten vaunujen siirtyvän, ja milloin ja kenen toimesta ennustettiin tuosta samasta paikasta myöhemmän Jerusalemin tuho?

³⁹ Tämä on se tärkeä paikka, missä profeetta Hesekiel lopuksi näki Jehovan suuripyöräiset vaunut sen mukaan kuin hän kertoo meille tämän näkyjen sarjan lopussa, sanoen: ”Sitten kerubit nostivat siipensä ja pyörät samalla kuin ne, ja Israelin Jumalan kirkkaus oli heidän yläpuolellansa; ja Herran kirkkaus kohosi ylös, pois kaupungin keskeltä, ja asettui vuorelle, joka on itään päin kaupungista.” (Hes. 11:22, 23) Tällä samalla Öljymäellä Jeesus Kristus, Jumalan Poika, ennusti 644 vuotta myöhemmin sen tulisen tuhon, joka kohtasi sen ajan Jerusalemia vuonna 70, tuhon, joka itsessään oli profeetallinen ja viittasi siihen tuhoon, joka on kohtaava kristikuntaa, nykyajan vastakuvallista uskotonta Jerusalemia. – Matt. 24:1–22; Mark. 13:1–20; Luuk. 21:5–24.

40. Kun Jehovan taivaalliset vaunut olivat siirtyneet vuoren laelle, niin mitä Hesekiel tehtiin kykeneväksi suorittamaan? Milloin hän näki vaunut uudelleen, ja miten kauan hän profetoi?

⁴⁰ Kun Jehovan taivaalliset vaunut olivat sijoittuneet asemaansa Öljymäen yläpuolelle, niin Hesekiel itse tehtiin kykeneväksi julistamaan profeetallisia näkyjä oman aikansa Jerusalemista. Vasta kahdeksantoista ja puoli vuotta myöhemmin eli kolmetoista ja puoli vuotta Jerusalemin tuhon jälkeen Hesekiel näki jälleen Jehovan vertauskuvalliset ”vaunut”. (Hes. 40:1–6; 43:1–17) Tuona myöhäisempänä aikana hän sai toisenlaisen profeetallisen sanoman taivaallisten vaunujen jumalalliselta Ajajalta. Hesekiel oli jatkuvasti Jehovan profeettana Babylonian pakkosiirtolaisuudessa olonsa 27. vuoden alkuun. (Hes. 29:17–21) Hän palveli siis Jehovan profeetallisena todistajana kaksikymmentäyksi vuotta ja yhdeksän kuukautta. – Hes. 1:1–3.

NÄKYJEN SARJAN KERTOMINEN TOISILLE

41. Kun Hesekielille annettiin tämä näkyjen sarja, niin mitä tehtävää varten hänet varustettiin, ja milloin hän alkoi suorittaa sitä ja keiden keskuudessa?

⁴¹ On eri asia nähdä henkeytettyjä näkyjä ja eri asia olla kuuliainen Jehovan käskylle kertoa toisille, mitä noissa näyissä on nähty ja kuultu. Hesekielille ei annettu etua nähdä näkyjä vain viihdytykseksi; häntä varustettiin siihen saarnaamis- ja opettamistyöhön, jota hänet oli valtuutettu tekemään. Tuota tarkoitusta varten hänet vapautettiin lopulta henkeytyksen vallasta ja saatettiin takaisin todellisuuden maailmaan, missä hänen täytyi tehdä työnsä. Kuvailtuaan siis sillä kertaa viimeisen näkynsä Jehovan taivaallisista vaunuista hän kertoo meille: ”Mutta Henki nosti ja vei minut Kaldeaan pakkosiirtolaisten tykö, näyssä, Jumalan Hengen voimalla; ja näky, jonka olin nähnyt, katosi minulta. Ja minä puhuin pakkosiirtolaisille kaikki Herran sanat, jotka hän oli minulle näyttänyt.” – Hes. 11:24, 25.

42. Missä Hesekiel oli ollut tämän näkyjen sarjan aikana, mutta missä hän oli pysytellyt ruumiillisesti, ja ketkä istuivat hänen edessään?

⁴² Koko tämän näkyjen sarjan ajan Hesekiel oli ’istunut huoneessaan ja Juudan vanhimmat olivat istuneet hänen edessään’. Hesekiel ei jättänyt noiden talossaan olevien Juudan vanhimpien seuraa, vaan Jehovan käsi, jossa oli henkeyttävää voimaa, laskeutui hänen päälleen ja pani hänet näkemään sellaiset merkittävät näyt. Ei ole mainittu, miten kauan nuo vanhimmat joutuivat odottamaan, kunnes Hesekiel vapautui tämän Jumalan näkyjä aiheuttavan hengen alaisuudesta. Näyssä hänet siirrettiin satojen kilometrien päähän Kebarjoesta Kaldeasta (Babyloniasta), mutta nyt hänet tuotiin tuon saman henkeyttävän hengen välityksellä takaisin hänen todelliseen olinpaikkaansa, hänen taloonsa, jossa hän asui pakkosiirtolaisena. Kun siis näyn loppuosa ”katosi” häneltä, hän tuli jälleen tietoiseksi todellisesta olinpaikastaan.

43. Millä keinoin Hesekiel pantiin näkemään nuo näyt, miten hän suhtautui valtuutukseensa kertoa nuo näyt, ja keille hän ne kertoi?

⁴³ Hesekiel ei ollut nähnyt mitään mielikuvituksellista unta. Se ei ollut mitään, jonka Hesekiel olisi loihtinut esiin omassa mielessään. Hänen mielensä ei tehnyt matkaa eikä hän nähnyt näkemäänsä minkään nykyisen harha-aistimuksia aiheuttavan huumausaineen vaikutuksesta. Hänen saamansa näyt tulivat Jehovalta, tosi ennustuksen Jumalalta. Se tosiseikka, että näkyjen vertauskuvallisesti esittämät asiat täyttyivät ihmiskunnan todellisessa historiassa, osoittaa, etteivät ne olleet pelkkää mielikuvitusta. Näin ollen Hesekiel suhtautui näkyihin vakavasti. Hän suhtautui vakavasti myös valtuutukseensa paljastaa ja kertoa ne. Heti kun hän vapautui näkyjä aiheuttavan henkeytyksen vallasta, hän alkoi kertoa talossaan istuville Juudan vanhimmille, mitä hän oli nähnyt ja mitä hänen oli käsketty sanoa. Hän ei rajoittanut jumalallisten ennustusten paljastamistaan pelkästään talossaan oleviin vanhimpiin, vaan hän meni ulos kertomaan siitä toisillekin. Se koski kaikkia Kaldeassa olevia pakkosiirtolaisia. Se oli hänelle voimallinen syy toimia, kuten hän kertoo itsestään: ”Minä puhuin pakkosiirtolaisille kaikki Herran sanat, jotka hän oli minulle näyttänyt.” – Hes. 11:25.

44. Mikä velvollisuus on annettu meille saadessamme ymmärtää Hesekielin näkyjä, ja miksi meidän on nyt kiireellisen tärkeää toimia tuon velvollisuuden mukaan?

⁴⁴ Jehovan hengen valistava voima on auttanut meitä tänä aikana ymmärtämään, mitä nuo Hesekielin profeetalliset näyt merkitsevät. Meidän ei anneta ymmärtää noita profeetallisia ilmestyksiä vain omaksi iloksemme. Ei, vaan velvollisuutemme on jäljitellä Hesekieliä ja kertoa jokaiselle, jota asia koskee, mitä Jehova on tehnyt ymmärryksellemme tiettäväksi vaunujen kaltaisen taivaallisen järjestönsä välityksellä. Oman itsemme takia ja muiden takia on nyt tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin, että me teemme näin. Valtaistuimella taivaallisten vaunujensa yläpuolella istuvan Jehovan kristikunnalle aiheuttaman tulisen tuhon aika ei ole koskaan ollut lähempänä!

[Alaviitteet]