miljoonien ruokkimiseen. On merkille pantavaa, että alun perin Maailman elintarvikekonferenssi oli päättänyt vaatia asevarustelumenojen vähentämistä. Mutta tätäkään päätöstä ei ole juuri toteutettu vuoden 1974 jälkeen.

Toimintasuunnitelma

Viisipäiväisten keskustelujen jälkeen Maailman elintarvikeneuvosto päätyi laajaan suunnitelmaan, johon kuului 22 kohtaa. Joidenkin toimenpiteitten tarkoituksena oli elvyttää köyhempien maiden elintarviketuotantoa, mikä lopulta tekisi ne omavaraisiksi ja lopettaisi elintarvikkeiden maahantuonnin lisääntyvän ongelman. Toiset kohdat käsittelivät välitöntä elintarvikepulan ongelmaa siitä kärsivissä maissa, ja niissä esitettiin ehdotuksia elintarvikeavun saamiseksi säännöllisemmäksi ja tehokkaammaksi. Ravitsemusta ja kaupan tasapainottomuutta koskevia vaikeuksia käsiteltiin niin ikään.

Yhtenä suosituksena oli kansainvälisen viljavaraston luominen. Tämä järjestely edistäisi elintarvikkeiden saannin turvaamista maailmassa ja estäisi vuoden 1972 tilanteen katastrofaalisen toistumisen. Se kannustaisi maanviljelijöitä tuottamaan elintarvikkeitaan runsaudenkin aikoina. Näin elintarvikkeita voitaisiin hyvinä aikoina varastoida pula-aikoina käytettäväksi.

Kaikkia näitä kohtia pidettiin erittäin tärkeinä. Jugoslavian edustaja huomauttikin, että ’Neuvoston oli ratkaisevan tärkeää tehdä todellinen läpimurto’. Elintarvikevaraston perustamista koskevasta ehdotuksesta sanottiin eräässä sanomalehtiuutisessa: ”Sillä, mitä näille 40–50 miljoonalle vehnätonnille tapahtuu tänä vuonna, on suurempi vaikutus maailman elintarviketurvaan kuin millään muulla yksittäisellä tapahtumalla, joka on ihmisen vallassa ja johon Maailman elintarvikeneuvosto voi vaikuttaa.”

Nälkäiset tullaan ravitsemaan

Konferenssin tulokset voi vain aika näyttää. Se voisi hyödyttää lukemattomia miljoonia nälkäisiä ihmisiä. Mutta tiellä on monia esteitä. On esimerkiksi sellaisia tekijöitä kuin huonojen satojen mahdollisuus, jatkuva väestönkasvu, joidenkin kansallishallitusten tehottomuus ja viljelyskelpoisten maa-alueiden hidas eroosio. Nämä seikat eivät ole Maailman elintarvikeneuvoston hallinnassa.

Kuunnellessamme konferenssin asiantuntijoita olimme selvillä siitä, että ihmiset, joita nämä edustajat yrittivät auttaa, eivät epäilemättä tienneet mitään näistä keskusteluista. Oli myös ilmeistä, että tänne kokoontuneet asiantuntijat joko eivät tienneet tai eivät ajatelleet pysyvää ratkaisua konferenssissa keskusteltuihin ongelmiin. Raamattu ilmaisee Jehova Jumalan kasvattavan ”kasvit ihmisen tarpeeksi”. Ja hän lupaa antaa ”leivän nälkäisille”. (Ps. 104:14; 146:7) Neuvoston käsittelemät elintarvikepulat ovat itsessään osatodisteena siitä, että Jehova Jumala tuo pian valtakuntansa välityksellä uuden järjestelmän, jossa ei ole nälänhädän kaltaisia ongelmia. Silloin Jumala ’avaa kätensä ja tyydyttää kaikkien elävien toiveen’. – Ps. 145:16, UM; Matt. 24:3, 7.

Tärkein ’tunneperäinen ajanjakso’

MILLOIN on tärkein ajanjakso vauvan tunne-elämässä? ”Itse elämän muutamina ensi tunteina”, vastaa eräs lääkäri viitaten heti syntymää seuraaviin hetkiin. Puhuessaan joissakin sairaaloissa vallitsevasta pyrkimyksestä viedä lapsi pois äidiltään heti syntymän jälkeen hän lisää: ”Sellaisen erottamisen tunneperäiset vaikutukset sekä äitiin että lapseen saattavat olla suuremmat kuin mahdolliset sairaalavuoteen [ei-toivotuista bakteereista aiheutuvat] vaarat.” Hän perustaa havaintonsa moniin ihmisiä ja eläimiä koskeviin tutkimuksiin, jotka tuntuvat vahvasti osoittavan, että äiti ja lapsi kaipaavat läheistä ruumiillista kosketusta heti lapsen syntymän jälkeen.