Pyhä palvelus tänä ”lopun aikana”
1. Mistä tiedämme elävämme ”lopun ajassa”, ja mitä Danielin 12:4 sanoo siitä?
RAAMATUN avautuneitten profetioiden valossa meidän ei pitäisi olla vaikea nähdä, että me elämme ennustetussa ”lopun ajassa”. Danielin 12:4:n profetia sanoo tästä kriittisestä ajanjaksosta: ”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” Kreikkalainen Septuaginta-käännös siitä kuuluu: ”Ja sinä, Daniel, sulje nämä sanat ja sinetöi kirja lopun aikaan asti; kunnes monia opetetaan, ja tieto lisääntyy.” (Bagster; Thomson; latinalainen Vulgata; Lamsan Holy Bible From Ancient Eastern Manuscripts) Raamatun viimeisessä kirjassa kuvailtu ”suuri joukko” on hyötynyt tästä raamatullisen tiedon ja ymmärryksen lisääntymisestä. – Ilm. 7:9–17.
2. a) Miksi se, miten ”suuri joukko” suorittaa ”pyhää palvelusta”, on tärkeätä? b) Miten ’palvelemiseksi’ käännetty kreikkalainen sana, eroaa ”pyhäksi palvelukseksi’ käännetystä sanasta?
2 Aina siitä lähtien kun tätä ”suurta joukkoa” alettiin koota vuonna 1935, se on ’suorittanut pyhää palvelusta’ Jehova Jumalalle. Se, miten siihen kuuluvat suorittavat sitä, on hyvin tärkeää. Miksi? Koska Jeesus Kristus sanoi yhdelletoista uskolliselle apostolilleen, jotka olivat hänen kanssaan hänen viimeisenä yönään: ”Olen puhunut nämä asiat teille, jottette kompastuisi. Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta. Onpa tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” (Joh. 16:1, 2) ”Pyhän palveluksen” sijasta toiset raamatunkäännökset käyttävät sanontoja ”pyhä tehtävä” (The Jerusalem Bible), ”uskonnollinen tehtävä” (The New English Bible), ”uhripalvelus” (KR) ja ”jumalanpalvelus” (Rotherhamin The Emphasised Bible). Näillä tavoilla käännetty alkuperäinen kreikkalainen sana on latreiʹa. Tätä kreikankielistä nimisanaa vastaava teonsana on latreuʹein. Se on eri sana kuin kreikkalainen teonsana diakoneiʹn, joka merkitsee ’palvelemista’ ja jota käytetään jokapäiväisistä, tavallisista, maallisistakin asioista, jotka eivät ole pyhiä, kuten esimerkiksi Matteuksen 8:15:ssä.
3. Miksi lakiliitosta kiinni pitävät juutalaiset ajattelivat, etteivät he voineet menetellä väärin tappaessaan Jeesuksen ja vainotessaan hänen opetuslapsiaan?
3 Vähän-Aasian Tarsoksesta kotoisin oleva Saulus oli kerran harhaanjohdettu juutalainen, joka vainosi kristittyjä kääntymykseensä saakka. Hän sanoi juutalaistovereitaan ”israelilaisiksi, joille kuuluu lapseksiotto ja kirkkaus ja liitot ja Lain antaminen ja pyhä palvelus [latreiʹa] ja lupaukset; joille esi-isät [Aabraham, Iisak ja Jaakob] kuuluvat ja joista Kristus polveutui lihan mukaan”. (Room. 9:4, 5) Koska epäuskoiset juutalaiset pitivät kiinni lakiliiton määräämästä ”pyhästä palveluksesta”, he ajattelivat, etteivät he voineet olla väärässä naulitessaan paaluun Jeesuksen Kristuksen ja vainotessaan hänen uskollisia opetuslapsiaan aina kuolemaan saakka.
4. Miten Paavali puhuu pappien palveluksesta teltan eri osastoissa, ja mitä nuo toiminnat esikuvasivat?
4 Sen aikaa kun lakiliitto oli voimassa, tällä sen alaisuudessa suoritetulla ”pyhällä palveluksella” oli sijansa ja se oli otollista Jumalalle. Niinpä apostoli Paavali asettaa sen korkealle tasolle sanoessaan: ”Entisellä liitolla oli siis osaltaan pyhän palveluksen [latreiʹa] ohjesääntöjä ja maallinen pyhä paikkansa. Oli näet laadittu ensimmäinen telttaosasto, jossa oli lampunjalka ja myös pöytä ja leipien näytteillepano; ja sitä kutsutaan ’pyhäksi’. Mutta toisen esiripun takana oli ’kaikkein pyhimmäksi’ kutsuttu telttaosasto. . . . Kun nämä oli tällä tavoin laadittu, papit menevät joka kerta ensimmäiseen telttaosastoon suorittamaan pyhiä palveluksia [latreiʹa].” (Hepr. 9:1–6) Tämä palvontamenojen mukainen pyhä palvelus liittyi Israelin kansan puolesta esitettyihin uhreihin. Se ei tarkoittanut kansan jokapäiväisiä tehtäviä. Kuten apostoli Paavali mainitsee, kaikki sellainen vanhan lakiliiton alainen ”pyhä palvelus” oli esikuvallista ja kuvasi kristillisiä asioita.
5. Onko se, mitä Paavali käskee kristittyjen tehdä Roomalaiskirjeen 12:1:ssä, jotakin tavanomaista, ja miksi hän nimittää sitä?
5 Yhtäpitävästi sen kanssa Paavali sanoi Rooman kristityille kirjoittamassaan kirjeessä: ”Näin ollen minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta [latreiʹa] järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan.” (Room. 12:1, 2) Kun he siis uhrasivat jotakin, niin se oli tavallisuudesta poikkeavaa, sellaista mitä maailmallisen asiainjärjestelmän epäkristilliset ihmiset eivät yleensä tehneet.
6. Mitä israelilaiset velvoittautuivat tekemään Jumalan ollessa kysymyksessä astuessaan Mooseksen välittämään lakiliittoon, ja mitä marttyyri Stefanus sanoi siitä?
6 Sen jälkeen kun Israelin kansa oli vapautettu orjuuden huoneesta muinaisesta Egyptistä, sille esitettiin Jumalalle suoritettavan pyhän, palveluksen organisoitu muoto. Kristitty marttyyri Stefanus sanoi siitä näin: ”’Ja sen kansan, jonka orjina he tulevat olemaan, minä tuomitsen’, sanoi Jumala, ’ja tämän jälkeen he lähtevät sieltä ja suorittavat minulle pyhää palvelusta [latreuʹein] tässä paikassa.’” (Apt. 7:7) Astuessaan lakiliittoon Jehova Jumalan kanssa Mooseksen toimiessa välittäjänä israelilaiset velvoittautuivat suorittamaan pyhää palvelusta Hänelle. Myöhemmin suurin osa liiton velvoittamista israelilaisista ryhtyi palvomaan muita jumalia. ”Niin”, kuten Stefanus edelleen sanoi, ”Jumala käänsi ja luovutti heidät suorittamaan pyhää palvelusta [latreuʹein] taivaan sotajoukolle, niin kuin on kirjoitettu profeettojen kirjaan: ’Ette kai te minulle uhranneet teurasuhreja ja muita uhreja neljänkymmenen vuoden aikana erämaassa, oi Israelin huone?”’ – Apt. 7:42.
7. a) Mitä Paavali sanoi juutalaisten suorittavan Jumalalle, jotta he olisivat saavuttaneet Jumalan lupauksen täyttymyksen? b) Mitä apostoli Paavali suoritti esi-isiensä Jumalalle sen mukaan, mitä juutalaiset sanoivat lahkoksi?
7 Monta vuotta sen jälkeen kun Jehova Jumala oli kumonnut luonnollisen Israelin huoneen kanssa tekemänsä lakiliiton, apostoli Paavali sanoi eräässä oikeuden kuulustelussa kuningas Agrippan edessä Kesareassa: ”Kaksitoista sukukuntaamme toivovat saavuttavansa tämän lupauksen täyttymyksen suorittamalla hänelle [Jumalalle] pyhää palvelusta [latreuʹein] hellittämättömän hartaasti yötä päivää. Tämän toivon johdosta juutalaiset minua syyttävät, oi kuningas.” (Apt. 26:7) Tällaisen syytöksen vuoksi Paavali saattoi sanoa roomalaisen maaherran Felixin edessä juutalaisten syyttäjien läsnä ollessa: ”Tämän sinulle tunnustan, että sen tien mukaan, jota he sanovat ’lahkoksi’, minä suoritan tällä tavoin pyhää palvelusta [latreuʹein] esi-isieni Jumalalle, koska uskon kaiken, mikä on Laissa esitettynä ja Profeetoissa kirjoitettuna.” – Apt. 24:14; 28:22.
8. a) Mikä on se ”lahko”, jonka mukaan nykyajan ”suuri joukkokin” palvoo Jehovaa? b) Miksi on olemassa suuri vaara suorittaa väärää ”pyhää palvelusta”, ja minkä Paavali sanoi olevan varjelukseksemme?
8 Niin sanottu harhaoppinen ”lahko”, jonka mukaan Paavali palvoi Jehovaa Jumalana, oli kristillisyyttä. (Apt. 11:26; 1. Piet. 4:16) Nykyään ”suureen joukkoon” kuuluvat tunnustavat julkisesti olevansa Jehovan kristittyjä todistajia, ja siitä syystä heidän täytyy olla hyvin huolellisia sen suhteen, kuinka he yrittävät palvella Jehovaa pyhällä tavalla. Siitä lähtien kun ”lopun aika” alkoi ”pakanain aikojen” päättyessä vuonna 1914, väärien jumalien ja väärien herrojen määrä on moninkertaistunut. (Luuk. 21:24, KR) Jo 1 900 vuotta sitten apostoli Paavali totesi tarpeelliseksi muistuttaa Rooman valtakunnan pääkaupungissa olevia ”kristittyjä”: luopiojuutalaiset ”vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen ja osoittivat uskonnollista kunnioitusta ja suorittivat pyhää palvelusta [latreuʹein] luodulle ennemmin kuin Luojalle”. (Room. 1:25) Hän osoitti, mikä varjeli häntä väärältä pyhältä palvelukselta, kun hän sanoi: ”Vaikka onkin niitä, joita sanotaan ’jumaliksi’, joko taivaassa tai maan päällä, niin kuin on monia ’jumalia’ ja monia ’herroja’, niin todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on, ja me häntä varten, ja on yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka välityksellä kaikki on, ja me hänen välityksellään.” – 1. Kor. 8:5, 6.
MITEN SUORITETAAN JA MILLOIN
9. Milloin tuli sopimattomaksi yrittää suorittaa ”pyhää palvelusta” Jumalalle Mooseksen välittämän lakiliiton mukaan ja miksi?
9 Niiden 1 545 vuoden ajan, jotka lakiliitto oli voimassa juutalaisen kansan suhteen, vuodessa 1513 eaa, vuoteen 33, uskolliset juutalaiset suorittivat Jehova Jumalalle hänelle otollista ”pyhää palvelusta”. Mutta kun lakiliitto kumottiin silloin, kun kirkastettu Jeesus Kristus välitti uuden liiton taivaassa vuonna 33, Mooseksen välittämä lakiliitto ei ollut enää keino, jonka välityksellä voitiin suorittaa Jehovalle, uuden liiton Jumalalle, otollista pyhää palvelusta. (Hepr. 8:10–13) Jotta Jehova Jumala olisi hyväksynyt juutalaisten uskonnollisen palveluksen, heidän täytyi suorittaa sitä Moosesta suuremman välittäjän, Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen, ’Aabrahamin siemenen’, välityksellä. (Gal. 3:16) Tähän viitattiin sinä kevätpäivänä vuonna 2 eaa., jolloin Sakarja-niminen juutalainen pappi julisti, että hänen kahdeksan päivää vanhalle pojalleen piti antaa nimi Johannes.
10. a) Mitä Jumalan kansan oli Jumalan tarkoituksen mukaan määrä suorittaa Hänelle sen jälkeen, kun siihen kuuluvat oli vapautettu vihollisistaan, sen mukaan mitä Sakarja sanoi poikansa ympärileikkaamispäivänä? b) Kenen edelläkävijä Johanneksesta tuli tuon valalla, vahvistetun liiton hyväksi?
10 Silloin henkeytetty Sakarja kertoi Jumalan tarkoituksesta ”toteuttaa armo esi-isiemme yhteydessä ja palauttaa mieleensä pyhä liittonsa, se vala, jonka hän vannoi esi-isällemme Aabrahamille, luodakseen meille, sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten kädestä, edun pelottomasti suorittaa hänelle pyhää palvelusta [latreuʹein] uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme”. (Luuk. 1:59–75) Johanneksesta, Sakarjan pojasta, tuli Jeesuksen Kristuksen edelläkävijä, hänen jota Jumala käytti sen liiton toteuttamiseen, jonka hän teki Aabrahamin kanssa ja jonka hän vahvisti murtumattomalla valalla. – 1. Moos. 12:3; 22:15–18; Gal. 3:8, 16; Hepr. 6:13–17.
11. a) Missä ”suuri joukko” pyrkii suorittamaan ”pyhää palvelusta” Jumalalle nykyään? b) Minkä kysymyksen 1. Korinttolaiskirjeen 10:31 herättää ”suuren joukon” suhteen?
11 Ihmisinä, jotka ovat jo saaneet siunauksen Aabrahamin kanssa tehdyn liiton välityksellä, ”suureen joukkoon” kuuluvat toteavat olevansa Jehovan hengellisen ”temppelin” maallisilla esipihoilla ja pyrkivänsä suorittamaan ”pyhää palvelusta” pelottomasti Aabrahamin Jumalalle. Mutta miten? Apostoli Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 10:31:ssä esittämät sanat soveltuvat yhtä hyvin ”suureen joukkoon” kuin 144 000 hengellisen israelilaisen jäännökseenkin: ”Syöttepä tai juotte tai teette mitä muuta tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.”
12. Tekeekö se että meillä on erilainen näkemys ja että me suoritamme näitä jokapäiväisiä tehtäviä Jehovan kristittyjen todistajien nimen omaavina niistä itsessään ”pyhää palvelusta” vai ei?
12 Tarkoittaako apostoli Paavali näillä sanoilla, että kaikesta mitä me nyt teemme kristittyinä tulee ”pyhää palvelusta” (latreiʹa) siksi, että meillä on nyt erilainen näkemys näistä asioista? Miksi niin pitäisi olla? Ketä me todellisuudessa palvelemme, kun me syömme, juomme ja nukumme ja teemme muuta sellaista mitä kaikkien muidenkin ihmisten täytyy tehdä elääkseen? Itseämme tietysti. Kun me nyt suoritamme näitä jokapäiväiseen elämään liittyviä tehtäviä, niin meillä on Jumalan kunnia mielessämme. Sen tähden me emme syö liikaa niin että sairastumme tai että meistä tulee ahmatteja, emme nauti alkoholia niin että juovumme emmekä tavallisesti nuku liian paljon niin että meistä tulee laiskoja tai velttoja. Mutta kun me nyt syömme, juomme ja nukumme Jehovan kristittyjen todistajien uskonnollisen nimen omaavina, samoin kuin kaikki muutkin ihmiset tekevät oman uskonnollisen nimensä omaavina, niin muuttaako se itsessään nämä inhimillisen elämän perustoiminnat ”pyhäksi palvelukseksi”? Ei; miksi sen pitäisi?
13. Miksi on kysymys eri asiasta, kun Jehovan voidellut todistajat viettävät Herran illallista vuosittain sen määräpäivänä?
13 Tietysti silloin, kun Jehovan pyhällä hengellä voidellut kristityt todistajat viettävät Herran ehtoollista eli illallista vuosittain, on kysymys eri asiasta. Silloin he syövät happamatonta leipää ja juovat punaviiniä niisanin 14. päivän kevätiltana Jeesuksen Kristuksen käskystä, ja hän liitti näihin toimintoihin syvällisen merkityksen. Siksi ne ovat tärkeä osa Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenten Jumalalle suorittamasta ”pyhästä palveluksesta”. – 1. Kor. 11:20–26; Matt. 26:26–30; Luuk. 22:19, 20.
14. Miksi on viisasta toimia Roomalaiskirjeen 13:1–7:n kehotuksen mukaan, ja eroammeko me siten menetellessämme kaikista muista maan lainkuuliaisista kansalaisista?
14 Toisaalta kun kaikki Jehovan kristityt todistajat menettelevät niin kuin apostoli Paavali neuvoo heitä Roomalaiskirjeen 13:1–7:ssä, he tekevät vain sen mitä vaaditaan kaikilta muiltakin kansalaisilta tai maassa asuvilta vierasmaalaisilta. Meidän on oikein menetellä siten hyvinä ja lainkuuliaisina kansalaisina, ja se estää meitä joutumasta vaikeuksiin ”esivaltojen” kanssa. Me teemme sen myös korkeammasta vaikuttimesta, ts. säilyttääksemme hyvän omantunnon ja arvostuksen sitä kohtaan, mikä on oikein ja sopivaa. Mutta se, että me menettelemme tällä tavalla Jehovan kristittyjen todistajien nimen omaksuneina, ei automaattisesti muuta oikeaa käyttäytymistämme raamatulliseksi ”pyhäksi palvelukseksi”. Kaikki muutkin lainkuuliaiset kansalaiset menettelevät samoin, vaikkei heillä olekaan samoja vaikuttimia kuin meillä. Miten me siis olemme erilaisia näissä suhteissa?
15. Jos me uhmaamme ihmisten Jehovan palvonnalle asettamia kieltoja ja teemme siksi sellaista, mitä muut kansalaiset eivät tee, niin millaista palvelusta siitä tulee ja miksi?
15 Mutta entäpä jos maan virkavalta kieltää meitä suorittamasta palvontaamme Jehovan kristittyinä todistajina? Entä jos me noudatamme Kristuksen apostolien sanoja: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”? (Apt. 5:29) Kun me jatkamme sen tekemistä, mitä kaikki muut kansalaiset eivät tee, totellaksemme sitä, mitä Jumala käskee antautuneitten, kastettujen todistajiensa tehdä, niin se tekee menettelystämme hänelle pyhää palvelusta. Tämä pitää paikkansa silloinkin, kun maan viranomaiset ja toiset kansalaiset ehkä leimaavat sen laittomaksi.
16. Mikä esimerkki tästä välttämättömästä ”pyhästä palveluksesta” esitetään Heprealaiskirjeen 10:23–25:ssä?
16 Jumalan sana esimerkiksi käskee: ”Pitäkäämme kiinni toivomme julkisesta julistamisesta horjumatta, sillä hän, joka lupasi, on uskollinen. Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:23–25.
17. Muuttaako se, millaiseksi ”esivallat” lain määräyksillä leimaavat Jumalan kehotuksen tottelemisemme, menettelymme hengellistä luonnetta?
17 Epäilemättä se, että tottelemme tätä henkeytettyä kehotusta, vaikka kärsimmekin sen vuoksi ihmisten käsissä, on pyhää palvelusta Korkeimmalle, Jehova Jumalalle. Leimatkoot maan tyytymättömät ”esivallat” sen miksi haluavat lakiensa määräysten mukaan. – 2. Tim. 2:8–10.
18. Mihin hallitukseen ”toivomme julkinen julistaminen” liittyy, ja minkä Jeesuksen velvoittavien sanojen alaiseksi se tulee?
18 Tunnustuksen eli ”toivomme julkisen julistamisen” täytyy liittyä Jumalan messiaaniseen valtakuntaan, joka tulee hallitsemaan maapallon kaikkien sukujen siunaukseksi. Tällaisesta ”julkisesta julistamisesta” Jeesus esitti ”asiainjärjestelmän päättymisestä” profetoidessaan seuraavat velvoittavat sanat: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu [telos].” (Matt. 24:3, 14) ”Teitä . . . pannaan seisomaan maaherrojen ja kuninkaiden eteen minun tähteni, todistukseksi heille. Ja kaikissa kansoissa hyvä uutinen täytyy saarnata.” – Mark. 13:4, 9, 10.
19. Keiden täytyy toteuttaa näiden profeetallisten sanojen täyttymys ja mihin he siten osallistuvat?
19 Keiden on määrä toteuttaa nämä profetiat, jotta ne osoittautuisivat tosiksi? Profetioitten Esittäjän, Jeesuksen Kristuksen, antautuneitten, kastettujen opetuslasten, joille ennustukset esitettiin. Se, että he näkevät velvollisuutensa ja osallistuvat noiden profetioitten täyttämiseen, on osa ”pyhää palvelusta”, jota he eivät voi syrjäyttää.
20. Mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen eräällä Galilean vuorella, sen todistamiseksi, että hänen opetuslastensa täytyy suorittaa tätä ”pyhää palvelusta”, ja mitä siksi niiden täytyy tehdä, jotka elävät ”asiainjärjestelmän päättymisessä”?
20 Sen vahvistukseksi, että Jeesuksen opetuslasten oli määrä suorittaa tätä ”pyhää palvelusta”, ylösnoussut Jeesus näyttäytyi noin 500 opetuslapselleen eräällä vuorella ”kansojen Galileassa” ja antoi heille käskyn: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen [syntélia] asti.” (Matt. 28:19, 20; 4:15; 1. Kor. 15:6) Siitä lähtien kun ”pakanain ajat” loppuivat vuonna 1914 me olemme eläneet ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. Siksi me kaikki ylösnousseen, täyden vallan saaneen Jeesuksen Kristuksen antautuneet, kastetut opetuslapset olemme saaneet käskyn suorittaa tätä ”pyhää palvelusta”, jonka hän on antanut tehtäväksemme. Meidän on suoritettava sitä tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” loppuun saakka antamatta käsiemme hervota.
21. a) Mitä etuja niille suodaan, jotka pääsevät taivaalliseen Uuteen Jerusalemiin? b) Mitä suosionosoituksia suodaan niille ”suureen joukkoon” kuuluville, jotka osoittautuvat uskollisiksi ”suuren ahdistuksen” loppuun saakka?
21 Niistä 144 000 hengellisestä israelilaisesta, jotka pääsevät taivaalliseen kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin, on kirjoitettu: ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Mutta Jumalan ja Karitsan valtaistuin on kaupungissa, ja hänen orjansa suorittavat hänelle pyhää palvelusta [latreuʹein], ja he näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsassaan.” (Ilm. 22:3, 4) Lukemattoman ”suuren joukon” muodostavat uskolliset ja tottelevaiset siunataan ”pelastuksella” ”suuresta ahdistuksesta”, johon tämä ”lopun aika” päättyy, ja Jumalan Karitsan tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa he jatkavat ’pyhän palveluksen suorittamista’ Jumalalle hänen hengellisen temppelinsä maallisissa esipihoissa. ”Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” – Ilm. 7:9–17.
[Kuva s. 24]
Juutalaisilla pyhä palvelus liittyi aina lakiliiton mukaiseen palvontaan
[Kuva s. 25]
”Pyhään palvelukseen” sisältyy Jumalan totteleminen vainottaessa, toivomme julkinen julistaminen, opettaminen ja opetuslasten tekeminen