3. luku

Kuinka kauan nykyinen järjestelmä kestää?

 1. Mitä Raamatun lupauksiin liittyviä kysymyksiä monet meistä ovat esittäneet?

ON AIVAN luonnollista haluta tietää, kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin nuo Raamatun hyvin eloisasti kuvailemat ja Harmagedonissa huipentuvat tapahtumat sattuvat. Milloin nykyinen paha järjestelmä tuhotaan? Saammeko me nähdä maapallon muuttuvan paikaksi, jossa vanhurskautta rakastavat ihmiset voivat nauttia täydellisestä rauhasta ja turvallisuudesta?

 2. a) Minkä samantapaisen kysymyksen Jeesuksen apostolit esittivät? b) Tiedämmekö tarkasti ajankohdan, jolloin nykyinen paha järjestelmä päättyy? c) Mitä erittäin hyödyllisiä tietoja Jeesus kuitenkin antoi?

² Jeesus Kristus kertoi huomattavia yksityiskohtia, jotka vastaavat noihin kysymyksiin. Hän esitti nuo yksityiskohdat, kun hänen apostolinsa kysyivät: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Nykyisen pahan järjestelmän varsinaisesta tuhosta Jeesus sanoi suoraan: ”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä Poika, vaan ainoastaan Isä.” (Matteus 24:3, 36) Hän kuvaili kuitenkin erittäin yksityiskohtaisesti sen sukupolven, joka näkisi ”asiainjärjestelmän päättymisen [kreikaksi: syntéleia]”, ajanjakson joka johtaisi ”loppuun [kreikaksi: telos]”. Voit lukea sen itse Raamatustasi Matteuksen 24:3–25:46:sta ja sen rinnakkaiskertomuksista Markuksen 13:4–37:stä sekä Luukkaan 21:7–36:sta.

 3. Mistä tiedämme, ettei Jeesus käsitellyt vastauksessaan ainoastaan ensimmäisen vuosisadan tapahtumia?

³ Lukiessasi näitä kertomuksia tajuat, että Jeesus puhui vain osittain Jerusalemin ja sen temppelin vuonna 70 koittaneesta tuhosta sekä siihen johtaneista tapahtumista. On ilmeistä, että hänellä oli mielessään myös jotakin paljon kauaskantoisempaa. Kuinka niin? Koska hän puhuu Matteuksen 24:21:ssä ”suuresta ahdistuksesta, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu”. Tämän toteutuminen edellyttää paljon muutakin kuin vain yhden kaupungin ja siihen loukkuun jääneiden ihmisten tuhoa. Lisäksi Luukkaan 21:31:ssä sanotaan sitä edeltäneissä jakeissa kuvailtujen tapahtumien olevan osoitus kauan kaivatun ”Jumalan valtakunnan” tulemisesta. Mikä on se huomattava ”tunnusmerkki”, jota Jeesus kehotti tähyilemään?

YHTEISMERKKI

 4. Minkä ”tunnusmerkin” Jeesus antoi?

⁴ Hän ennusti sotia, nälänhätää, laajalle leviäviä ruttotauteja, suuria maanjäristyksiä ja rakkaudettoman hengen, joka vallitsisi lisääntyvän laittomuuden aikana, mutta mikään näistä ei yksinään ole ”tunnusmerkki”. Kaikkien ennustettujen piirteiden on täytyttävä yhden sukupolven elinaikana, jotta kuva olisi täydellinen. Siihen liittyisi myös ”kansojen ahdinko, kun ne eivät tunne pääsytietä – – samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta” sen vuoksi, mitä tapahtuu heidän yläpuolellaan olevissa taivaissa ja heitä ympäröivissä merissä. (Luukas 21:10, 11, 25–32; Matteus 24:12; vrt. 2. Timoteukselle 3:1–5.) Jeesuksen ennustuksen mukaan kaiken tämän vastakohta, mutta kuitenkin osa tunnusmerkistä, olisi Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen kaikkialla maailmassa siitä huolimatta, että Kristuksen seuraajia vainottaisiin kautta maailman. (Markus 13:9–13) Sopiiko kaikki edellä kuvailtu nimenomaan siihen aikaan, jota me parhaillaan elämme?

 5. Mikä tekee näistä tapahtumista muutakin kuin toistuvaa historiaa?

⁵ Pilkkaajat saattavat todeta ivallisesti, että sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä jne. on esiintynyt tämän tästä kautta ihmishistorian. Nämä tapahtumat saavat kuitenkin erikoismerkityksen, kun ne kaikki ilmaantuvat yhtä aikaa, eivät ainoastaan muutamissa erillisissä paikoissa, vaan koko maapallolla sellaisen pitkähkön ajanjakson kuluessa, jonka alkamisvuosi on ennustettu kauan etukäteen.

 6, 7. Mitkä 1900-luvulle ominaiset tapahtumat ja olosuhteet sopivat selvästi tuohon yhteismerkkiin? (Käytä vastatessasi Raamattua ja osoita, mitä Jeesuksen ennustuksen kohtia käsittelet.)

⁶ Harkitsehan seuraavia tosiasioita: Vuonna 1914 syttynyt sota oli niin laaja, että siitä ryhdyttiin käyttämään nimitystä ensimmäinen maailmansota, eikä maailmassa ole sen jälkeen ollut todellista rauhaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi yksi ihmiskunnan historian suurimmista nälänhädistä, ja nykyäänkin kuolee noin 40 miljoonaa ihmistä vuodessa ravinnonpuutteeseen. Vuonna 1918 raivonnut espanjantauti vaati enemmän uhreja kuin yksikään muu historian aikana esiintynyt tauti sitä ennen, ja tieteellisestä tutkimustyöstä huolimatta kymmenetmiljoonat ihmiset kärsivät nykyään syövästä, sydänsairauksista, inhottavista sukupuolitaudeista, malariasta, bilhartsioosista ja jokisokeudesta. Suurten maanjäristysten esiintymistiheys on kasvanut noin 20-kertaiseksi verrattuna niiden keskimääräiseen esiintymistiheyteen vuotta 1914 edeltäneiden kahdentuhannen vuoden aikana. Pelko ja levottomuus vaikuttavat kaikenikäisiin ihmisiin kautta maailman. Se johtuu muiden muassa taloudellisesta sekasorrosta, väkivaltarikollisuudesta ja uhkasta tulla tuhotuksi ydinsodassa, jossa aseita laukaistaan sukellusveneistä tai syydettäisiin ihmisten niskaan taivaalta ja avaruudesta, mikä ei ole ollut mahdollista ennen 1900-lukua.

⁷ Tämän kaiken keskellä on kautta maailman käynnissä epätavallinen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistustyö, kuten Jeesus ennusti. Jehovan todistajat käyttävät yli 200 maassa ja merensaaressa satojamiljoonia tunteja vuosittain auttaakseen maksutta kaikenlaisia ihmisiä ymmärtämään nykyisten maailmantapahtumien merkityksen Jumalan sanan valossa. Todistajat ohjaavat ihmisiä vilpittömästi tielle, jota kulkemalla he voivat säilyä elossa ”suuresta ahdistuksesta” ja päästä Jumalan valtakunnan alamaisiksi. Jehovan todistajat toimivat näin siitä huolimatta, että he ”kärsivät todennäköisesti enemmän vainoa vähäisemmistä syistä kuin mikään muu uskonnollinen ryhmä maailmassa”, kuten eräs kanadalainen uutistoimittaja huomautti.

 8. Mikä ajanjakso liittyi tähän ennustukseen?

⁸ On myös otettava huomioon, että Jeesus puhui ennustuksessaan erään nimenomaisen aikakauden päättymisestä sanoessaan: ”Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” (Luukas 21:24) Ovatko nuo ”määräajat” päättyneet?

”KANSAIN MÄÄRÄAJAT”

 9. a) Mikä on ”Jerusalem”, jota kansat ’tallasivat’? b) Milloin ’tallaaminen’ alkoi?

⁹ Vastauksen saamiseksi meidän täytyy ymmärtää mitä Jerusalem merkitsee. Tuota Siioninvuorella sijainnutta kaupunkia, jossa kuningas asui, sanottiin ”suuren kuninkaan kaupungiksi – – [Jehovan, UM] kaupungiksi”. (Psalmit 48:3, 9; Matteus 5:34, 35) Daavidin kuninkaallisen hallitsijasuvun kuninkaitten sanottiin istuvan ”Herran [Jehovan, UM] valtaistuimella”. Jerusalem oli näin ollen näkyvä vertauskuva siitä, että Jehova hallitsi maata. (1. Aikakirja 29:23) Kun Jumala siis salli Babylonian sotajoukkojen tuhota Jerusalemin, viedä sen kuninkaan pakkosiirtolaisuuteen ja jättää maan autioksi, ne tallasivat Jumalan valtakuntaa, jonka valtaa käytti kuningas Daavidin kuninkaallinen jälkeläinen. Tämä tapahtui vuonna 607 eaa., ja se oli osoitus ”[pakana]kansain määräaikojen” alkamisesta. Sen jälkeen ei yksikään Daavidin jälkeläinen ole hallinnut kuninkaana Jerusalemissa.

10. a) Mitä ’tallaamisen’ päättyminen merkitsisi? b) Mistä ”Jerusalemista” käsin Jeesuksen oli määrä sen jälkeen hallita, ja miksi?

¹⁰ Mitä tuon ’Jerusalemin tallaamisen’ päättyminen sitten merkitsisi? Sitä että Jehova olisi jälleen asettanut valtaistuimelle itse valitsemansa kuninkaan, Daavidin jälkeläisen, joka ei hallitsisi nyt ainoastaan juutalaisia vaan koko ihmiskunnan asioita. Tuo kuningas on Herra Jeesus Kristus. (Luukas 1:30–33) Mistä käsin hän sitten hallitsisi? Tapahtuisiko se maan päällä sijaitsevasta Jerusalemin kaupungista? Jeesus osoitti sangen selvästi, että Jumalan valtakuntaan liittyvät edut otettaisiin pois lihalliselta Israelilta. (Matteus 21:43; ks. myös 23:37, 38.) Sen jälkeen tosi Jumalan palvojat ovat pitäneet äitinään ”ylhäällä olevaa Jerusalemia”, toisin sanoen Jumalan uskollisten henkiluomusten taivaallista järjestöä. (Galatalaisille 4:26) Jeesus oli määrä asettaa valtaistuimelleen tuossa taivaallisessa Jerusalemissa, jotta hän voisi sieltä käsin hallita maata. (Psalmit 110:1, 2) Tämä tapahtuisi ”kansain määräaikojen” päättyessä. Milloin ne sitten päättyisivät?

11 ja taulukko (s. 27). a) Miten ”määräaikojen” umpeenkuluminen lasketaan? b) Mikä siis alkoi noiden ”määräaikojen” päättyessä? c) Mitä historioitsijat ajattelevat vuodesta 1914? (Ks. s. 29)

¹¹ Niiden tiedettiin vuosikymmeniä etukäteen päättyvän vuonna 1914, Danielin 4:7–14:ssä mainittujen ”seitsemän ajan” suuremman täyttymyksen lopussa.a Tuon vuoden merkitys tajuttiin kuitenkin täysin vasta sitä seuranneina vuosina. Raamatun tutkijoiden silmien eteen avautuivat vähitellen sen yhteismerkin yksityiskohdat, jonka Jeesus oli sanonut osoittavan, että hän oli läsnä Valtakunnan vallassa taivaassa. Kävi ilmeiseksi, että ”asiainjärjestelmän päättyminen” oli todella koittanut, että Kristus oli alkanut hallita Kuninkaana vuonna 1914 ja että tämän pahan maailman loppu tulisi sen sukupolven aikana, joka näki näiden tapahtumien alun.

KUINKA PERUSTELTUJA OVAT ODOTTEESI?

12. Minkä väärien odotteiden vuoksi joidenkuiden on vaikea hyväksyä tätä johtopäätöstä? (Matteus 24:26, 27; Johannes 14:3, 19)

¹² Joidenkuiden jotka ovat perillä näistä Jeesuksen ennustuksen täyttävistä seikoista, on vaikea hyväksyä sitä johtopäätöstä, johon ne viittaavat. Miksi? Sen vuoksi, että he odottavat jotakin muuta. Heille on opetettu, että Kristuksen toinen tuleminen olisi näkyvä ja että se johtaisi ihmiskunnan joukkokääntymykseen. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneillä juutalaisillakin oli odotteita, jotka eivät toteutuneet. He toivoivat Messiaan käyttävän tullessaan valtaansa siten, että he vapautuisivat Rooman alaisuudesta. He pitivät tiukasti kiinni vääristä odotteistaan ja hylkäsivät Jumalan oman Pojan. Olisi hyvin epäviisasta toistaa tuota erehdystä, kun Kristus on läsnä pitäen hallussaan Valtakunnan valtaa. On varmastikin parempi tarkastella, mitä Raamattu todella sanoo.

13. Mitä tapahtumia Raamattu yhdistää Kristuksen läsnäoloon?

¹³ Raamattu osoittaa, että Kristus alkaisi hallita vihollistensa keskellä. (Psalmit 110:1, 2) Se kertoo, että Saatana ja hänen demoninsa heitettäisiin taivaasta maan läheisyyteen sen jälkeen, kun Kristukselle olisi annettu Valtakunnan valta, joten maan päällä kohtaisi voimistuvan valitushuudon ajanjakso. (Ilmestys 12:7–12) Tuon ajan kuluessa Valtakunnan sanoman saarnaamista tehostettaisiin, jotta ihmiset saisivat tilaisuuden ryhtyä toimiin säilyäkseen elossa. (Matteus 24:14; Ilmestys 12:17) Johtaisiko tämä sitten maailman joukkokääntymykseen? Päinvastoin, sillä Raamattu osoittaa, että sitä seuraisi ihmishistoriassa vertaansa vailla oleva tuho. Vaikka ihmiset eivät koskaan näe kirkastettua Jeesusta Kristusta kirjaimellisilla silmillään, kaikki ne jotka eivät ole halukkaasti tunnustaneet Kristuksen kuninkaallista läsnäoloa koskevia tosiasioita, pakotetaan ’näkemään’, että aivan kuten on ennustettu, juuri hän aiheuttaa heidän tuhonsa. – Ilmestys 1:7; Matteus 24:30; vrt. 1. Timoteukselle 6:15, 16; Johannes 14:19.

14, 15. Miksei se, että vuodesta 1914 on jo kulunut lukuisia vuosia, anna aihetta epäillä, elämmekö todella ”viimeisiä päiviä”?

¹⁴ Mutta eikö se, että vuodesta 1914 on jo kulunut 70 vuotta, osoita olevan syytä hiukan epäillä, olemmeko todella eläneet ”viimeisiä päiviä” tuosta vuodesta alkaen ja onko Kristuksen tuleminen teloittajana lähellä? Ei suinkaan! Jeesus sanoi niistä, jotka näkisivät ”tunnusmerkin” täyttymisen sen alusta, toisin sanoen vuodesta 1914, lähtien: ”Totisesti minä sanon teille, että tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat.” (Markus 13:30) Tuon sukupolven jäseniä on vielä elossa, joskin heidän lukumääränsä vähenee nopeasti.

¹⁵ Tilastot tosin osoittavat ihmisten arvioidun eliniän olevan nykyään kautta maailman keskimäärin vain 60 vuotta, mutta miljoonat ihmiset elävät kauemmin. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan vuonna 1980 oli yhä elossa noin 250 miljoonaa ihmistä, jotka elivät jo vuonna 1914. Tuo sukupolvi ei ole vielä hävinnyt. On kuitenkin mielenkiintoista todeta, että Yhdistyneiden Kansakuntien julkaisemien numerotietojen mukaan vuonna 1900 tai aiemmin syntyneistä arviolta vain noin 35316000 oli enää elossa vuonna 1980. Elossa olevien lukumäärä putoaa siis jyrkästi 70–80-vuotiaiden ikäluokan kohdalla. Kun näitä seikkoja tarkastellaan rinnakkain Jeesuksen profeetallisen tunnusmerkin kaikkien yksityiskohtien kanssa, ne osoittavat varsin voimakkaasti, että loppu on lähellä. – Luukas 21:28.

16. Millainen asenne meillä siis tulisi olla?

¹⁶ Nyt ei ole aika vaipua apatiaan, vaan aika toimia innokkaasti. Jeesus varoittikin opetuslapsiaan: ”Osoittakaa tekin olevanne valmiit, koska hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika [Jeesus Kristus] tulee.” – Matteus 24:44.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 29]

Historioitsijoiden näkemyksiä vuodesta 1914

Vuonna 1914 alkanutta sotaa on syystä sanottu Suureksi sodaksi ja ensimmäiseksi maailmansodaksi. Koskaan aiemmin ei ollut käyty yhtä tuhoisaa sotaa. Sitä seuranneet sodat ovat vain jatkoa vuonna 1914 alkaneille tapahtumille. Harkitsehan seuraavia ajatuksia tuon kohtalokkaan vuoden vaikutuksista:

● ”Sota oli muuttanut Euroopan kartan ja pannut alulle vallankumouksia, jotka tuhosivat kolme keisarikuntaa. Sen suorat ja epäsuorat vaikutukset ulottuivat paljon pitemmälle melkeinpä kaikilla aloilla. Sodan jälkeen niin valtiomiehet kuin muutkin yrittivät pysähdyttää kehityksen ja palata ’normaaleihin olosuhteisiin’, maailmaan joka oli ollut ennen vuotta 1914, mutta jota nyt oli enää mahdoton tavoittaa. Mullistus oli ollut niin väkivaltainen ja pitkäaikainen, että vanha maailma oli repeytynyt perustuksia myöten; ei ollut ketään, joka olisi pystynyt rakentamaan sen entiselleen, ei sen yhteiskuntajärjestelmiä, ei sen ajatusmaailmaa eikä sen moraaliperiaatteita.

”– – Suuri merkitys oli myös arvojen muuttumisella, mikä oli johtanut aivan uuden arvomaailman syntymiseen monilla aloilla. – – Rintamilla taistelleet sotilaat eivät olleet ainoita, jotka olivat tulleet sodan kurimuksessa brutaaleiksi ja lakanneet välittämästä lähimmäisensä omaisuudesta. Monia harhakuvitelmia, ennakkoluuloja ja vääriä arvoja mutta niiden lisäksi myös monia perinteisiä ihmisten elämään ja kanssakäymiseen liittyviä normeja oli murskattu. Arvot muuttuivat jatkuvasti ja kaikki näytti vain ajelehtivan, ikään kuin mihinkään ei olisi voitu enää lujasti ankkuroitua – tämä koski sekä rahajärjestelmää että sukupuolimoraalia, niin poliittisia periaatteita kuin taiteen lainalaisuuksiakin. – –

”Tuolle ajalle tyypillinen perusturvattomuus oli erityisen selvästi nähtävissä talouselämässä, jonka piirissä sota oli julmasti tuhonnut tiukkojen lakien ja muuttumattomien arvojen säätelemän monimutkaisen, joustavan ja hyvin tasapainoitetun järjestelmän. – – Myöskään tällä alalla ei ollut enää mahdollista palata ’normaaliin’.” – Världshistoria – folkens liv och kultur (Tukholma, 1958), 7. osa, s. 421, 422.

● ”Puoli vuosisataa on jo kulunut, mutta Suuren sodan murhenäytelmän kansojen ruumiiseen ja sieluun jättämät merkit eivät ole häipyneet – –. Tämä koettelemus oli aineellisesti ja moraalisesti niin valtava, ettei mikään ole sen jälkeen ollut entisellään. Koko yhteiskunta: hallitusjärjestelmät, valtioitten rajat, lait, sotajoukot, valtioiden väliset suhteet, ja niiden lisäksi ideologiat, perhe-elämä, omaisuus, yhteiskunnalliset asemat, ihmissuhteet – kaikki muuttui kauttaaltaan. – – Ihmiskunta menetti lopulta tasapainonsa, eikä se ole saanut sitä takaisin tähän päivään mennessä.” – Kenraali Charles de Gaulle puheessaan vuonna 1968 (Le Monde, 12. 11. 1968).

● ”Vuodesta 1914 lähtien kaikki maailman kehityskulkua seuraavat ihmiset ovat olleet syvästi huolissaan siitä kohtalokkaasta marssista, joka näyttää väistämättä johtavan yhä suurempaan tuhoon. Monet huomattavat henkilöt ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei tuhoon syöksymistä voida mitenkään estää. Heidän mielestään ihmissuku on kuin Kreikan tragedian sankari, jota vihaiset jumalat johdattavat ja joka ei enää hallitse kohtaloaan.” – Bertrand Russell, New York Times Magazine, 27. 9. 1953.

● ”Tarkastellessamme historiaa nykyisyyden suoman edun turvin me näemme nyt selvästi, että ensimmäisen maailmansodan syttyminen toi tullessaan 1900-luvun ’levottomuuksien aikakauden’ – englantilaisen historioitsijan Arnold Toynbeen osuvaa ilmausta käyttääkseni – josta kulttuurimme ei ole vieläkään toipunut. Kaikki 50:n viime vuoden mullistukset juontavat joko epäsuorasti tai suorasti alkunsa vuodesta 1914. – Edmond Taylor, The Fall of the Dynasties: The Collapse of the Old Order (New York, 1963), s. 16.

Miten tällainen mullistava tapahtumien käänne on sitten selitettävissä?

Vain Raamattu antaa tyydyttävän vastauksen.

[Taulukko s. 27]

1914 – Raamatun ajanlaskun ja maailman tapahtumien huomattava vuosi

Ajanlasku

→ ”Seitsemän aikaa” päättyivät vuonna 1914 ya.

Viimeiset päivät alkoivat (2. Timoteukselle 3:1–5)

Viimeisten päivien merkiksi ennustetut tapahtumat

Jumala tuhoaa nykyisen pahan maailman ennen kuin vuoden 1914 nähnyt sukupolvi katoaa (Matteus 24:3–34; Luukas 21:7–32)