’Työskennellen kovasti ja ponnistellen’

”Me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme, koska olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” – 1. Tim. 4:10.

1–3. Miksi kristittyjen on nykyään sopivaa kiinnittää huomiota asenteeseensa työtä kohtaan?

NAUTITKO kovasta työnteosta? Arvostatko kannattavaa ponnistelua ja aikaansaannosta? Jos vastauksesi on myönteinen, niin ajattelet päinvastoin kuin monet nykyajan ihmiset.

² Vaikka aina on ollut laiskoja ihmisiä, niin kenties olet huomannut, että vastenmielisyys työntekoa kohtaan näyttää lisääntyvän. (Sananl. 20:4; 19:24; 2. Tess. 3:11) Se näkyy esimerkiksi neuvosta: ’Ota rennosti. Älä rehki.’ Aluksi vain uutteraa työntekoa kohtaan esiintyvä vastenmielisyys voi helposti muuttua kaiken työnteon halveksinnaksi.

³ Kristittyinä meistä epäilemättä tuntuu siltä, ettei meillä ole sellaista henkeä. Olisi kuitenkin epärealistista ajatella, ettei maailmassa niin yleinen voimakas ja vallitseva asenne voisi millään tavoin vaikuttaa meihin. Meidän on hyödyllistä aika ajoin tarkastella työhön suhtautumistamme, sillä se voi vaikuttaa osuuteemme kristillisessä toiminnassa, joka on tärkeää Jumalalle.

JÄLJITTELEMISEN ARVOISIA TYÖNTEKIJÖITÄ

 4. Kuinka tärkeää työ on?

⁴ Monet elämää ja siihen liittyviä arvoja tarkkailleet ihmiset ovat esittäneet ajatuksia työnteon tärkeydestä. Saksalainen valtiomies Karl W. von Humboldt sanoi: ”Työ on ihmiselle yhtä välttämätöntä kuin syöminen ja nukkuminen.” Tämä tosiasia itsessään saa monet ihmiset olemaan ahkeria ja tuotteliaita. Mutta kristityillä on muukin syy kehittää arvostusta kovaa työntekoa kohtaan: Jehova ja Jeesus Kristus antoivat meille siinä suhteessa mallin, jota meidän pitäisi jäljitellä. – Ef. 5:1; 1. Kor. 11:1.

5, 6. Millaisen esimerkin Jehova ja Jeesus antavat työskentelemisestä?

⁵ Koko kaikkeus – kunnioittavaa pelkoa herättävästä lämpöydinenergiaa tuottavasta auringosta hauraaseen perhoseen saakka – todistaa, että Jumala on työntekijä. Kaikki hänen näkyvät luomistekonsa ovat hänen ’töitään’. Myös hänen jatkuvasti suorittamansa toimet palvelijoittensa suojelemiseksi ja opastamiseksi ovat ”töitä”, joita meidän pitäisi arvostaa. (Ps. 145:4–6, 10; 8:5–10) Hänen Poikansakin on kova työntekijä. Kun Jeesus oli jättänyt taakseen eräässä Galilean kaupungissa suorittamansa puusepäntyön, hän kulki satoja kilometrejä kuumalla, pölyisellä maaseudulla auttaakseen ihmisiä – suorittaakseen parannustekoja, saarnatakseen ja opettaakseen. (Matt. 4:17, 23–25; Luuk. 8:1; 9:57, 58) Vaikka Kristus oli täydellinen, hän väsyi ja tuli nälkäiseksi työskennellessään kauan ja myöhään. – Matt. 21:18; Mark. 1:32, 35; 6:32–34; Joh. 4:3–6, 34.

⁶ Voimme näin ollen olla varmoja, ettei Jumala eikä Jeesus suhtaudu työhön ’rennosti’. Kristus sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:17) Itse asiassa hän selitti, että ne ”teot”, joita hän teki isänsä tukemana, todistivat, että hänellä oli Jumalan hyväksymys. (Joh. 10:25, 38) Tämä liittyy myös meidän elämäämme. Kaikkien Raamattuun perustuvien toiveittemme täyttyminen riippuu siitä, mitä Jeesus teki kovasti työskentelevänä Jumalan palvojana.

 7. Millä tavalla meidän tulisi tarkastella asiaa, kun harkitsemme suhtautumistamme työhön?

⁷ Me jokainen voimme ja meidän pitäisi harkita työskentelytapaamme ja suhtautumistamme työhön. Meidän ei tässä tarvitse olla ankaran kriittisiä eikä liian vaativia itsemme suhteen. Meillä kaikilla on omat ruumiilliset rajoituksemme sekä rajoittavat olosuhteet. Jeesuksen menettely osoittaa myös, että me voimme aiheellisesti nauttia levosta, rentoutumisesta, miellyttävästä seurasta ja joistakin mukavuuksista. (Mark. 6:31; Luuk. 5:29; 7:34; Joh. 2:2–10; 12:2, 3) Mutta juuri epätäydellisyys, joka voimistaa levontarvettamme, voi johtaa äärimmäisyyksiin levon suhteen, kuten Raamatun varoitukset laiskuudesta tähdentävät. Tosiasia on, että niin kuin nälkä saa aterian maistumaan paremmalta, niin kova työntekokin tekee levosta ja rentoutumisesta nautittavampaa. – Saarn. 2:24; 5:11, 17.

8, 9. Milloin kristittyjen pitäisi työskennellä kovasti?

⁸ Sana ”työ” saattaa tuoda erikoisesti mieleemme ansiotyön, jota monet meistä tekevät elämän välttämättömyyksien hankkimiseksi. Raamattu neuvoo, että meidän tulisi sen tekemisessä olla tunnollisia, ahkeria. (Sananl. 10:4; 22:29) Saman tulisi pitää paikkansa myös kotona suorittamistamme tehtävistä ja kouluopinnoistammekin, sillä kaikki elämämme puolet voivat ilmaista edistymisemme, kun sovellamme kristillisiä periaatteita. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön.” – Kol. 3:23, 24.

⁹ Mutta keskittykäämme nyt kristityn elämän erikoisalaan – siihen miten hän ylistää Jumalaa saarnaamalla ja opettamalla. Tämä työ on elintärkeää, sillä sen avulla ’me voimme pelastaa sekä itsemme että ne, jotka meitä kuuntelevat’. – 1. Tim. 4:16.

10, 11. Mitä erikoissyitä meillä on ahkeraan työskentelyyn levittäessämme kristillistä uskoa?

¹⁰ Huomaa, ettei Paavali antanut ymmärtää, että kristitty olisi kiinnostunut vain omasta pelastuksestaan. Hänen pitäisi olla kiinnostunut toisten auttamisesta, jotta he voisivat hyväksyä Jeesuksen Kristukseksi ja harjoittaa jumalista antaumusta, joka ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. (1. Tim. 4:8) Tämän odotteen mainitsemisen jälkeen Paavali kirjoitti:

”Sillä sitä varten me työskentelemme kovasti ja ponnistelemme, koska olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” – 1. Tim. 4:10.

¹¹ Ajattelehan sitä. Jumalalta saatava pelastus – ikuinen onnellinen elämä – on ”kaikenlaisten ihmisten” saatavissa. Mutta ketkä lopulta pelastetaan? Vain ”uskolliset”, ne jotka kehittävät ja ilmaisevat uskoa. Tämän ymmärtäen apostoli ei voinut suhtautua työhön rennosti, niin että olisi viettänyt jokseenkin normaalia elämää ja joskus, kun olisi ollut sopivaa, olisi puhunut joillekuille tästä mahdollisesta pelastuksesta. Ei! Mahdollisuus, että toiset voivat oppia tuntemaan kristillisen sanoman ja päästä pelastuksen tielle, oli Paavalista niin vaikuttava ja niin tavattoman tärkeä, että hän ’työskenteli kovasti ja ponnisteli’. Tuntuuko sinusta samanlaiselta? Harkitse omaa toimintaasi kuluneen kuukauden tai puolen vuoden ajalta. Onko sinusta – ja toisista, myös Jumalasta – täysin ilmeistä, että työskentelet kovasti ja ponnistelet?

TYÖSKENNELLEN KOVASTI VALTAKUNNAN SANOMAN LEVITTÄMISEKSI

12. Mikä suhde on teoilla ja pelastuksella?

¹² Kristityt tietävät, etteivät he voi pelastua pelkästään tiettyjä tekoja suorittamalla, ikään kuin he siten ansaitsisivat vanhurskauden ja pelastuksen. (Room. 3:28) Mutta jos meillä on aito usko, niin se kuitenkin saa meidät tuottamaan tekoja. (Jaak. 2:18–26) On siksi sopivaa ajatella rukoillen uskoamme ja tekojamme.

13. Mitä Jeesuksen opetuslasten oli määrä tehdä hänen kuolemansa jälkeen?

¹³ Kun Paavalin tavoin ”työskentelemme kovasti ja ponnistelemme”, voimme osallistua Jeesuksen esittämän profeetallisen totuuden täyttämiseen. Ajattelehan sitä – voit osaltasi todistaa Jeesuksen sanat tosiksi. Mitkä sanat? Sanat, jotka esitettiin vastaukseksi Filippuksen pyyntöön: ”Näytä meille Isä.” (Joh. 14:8) Jeesus sanoi:

”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän. . . . Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani, vaan Isä, joka pysyy minun yhteydessäni, tekee tekojaan. Totta totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, koska minä olen menossa Isän luo.” – Joh. 14:9, 10, 12.

14, 15. Tarkoittiko Jeesus Johanneksen 14:12:ssa, että hänen seuraajansa suorittaisivat suurempia ihmetekoja kuin hän? Miksi?

¹⁴ Kuinka Jeesuksen opetuslapset voivat tehdä suurempia tekoja kuin hän teki? Mahtaisitko sinä kyetä osallistumaan sellaisten suurempien tekojen tekemiseen? Raamattu ilmaisee, että Jumala auttoi joitakuita kristittyjä tekemään ihmeitä, esimerkiksi karkottamaan demoneja, parantamaan sairaita ja muutaman kerran herättämään kuolleita. Tämän tarkoitus oli osoittaa, että hän oli nyt tekemisissä kristillisen seurakunnan kanssa ja siunasi sitä. (Apt. 3:2–8; 5:12–16; 9:36–40; 16:16–18) Mutta olivatko nuo teot suurempia kuin se mitä Jeesus teki? Hän paransi kaikki luokseen tulevat ja jotkut jopa matkan päästä, ruokki ihmeen avulla tuhansia, herätti kuolleita ja hallitsi luonnonvoimia. (Matt. 8:5–16, 23–27; 14:14–33; Joh. 11:39–44) Sitä paitsi niiden hengen ihmelahjojen, joita joillakuilla kristityillä oli, oli määrä lakata tai hävitä. (1. Kor. 13:8–10) Miten kristittyjen piti tehdä suurempia tekoja kuin Jeesus teki?

¹⁵ Jeesus oli puhunut, mitä hänen Isänsä halusi. Hän ei tehnyt suurinta, kestävintä hyvää ihmeteoillaan, vaan Valtakuntaa koskevalla suurenmoisella opetuksellaan.a (Luuk. 4:32, 43) Jeesus valtuutti ylösnousemuksensa jälkeen seuraajansa ’tekemään opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä ja opettamaan heitä’. (Matt. 28:19, 20) Kristittyjen piti siis suorittaa laaja todistustyö. Sitä piti suorittaa laajemmassa mitassa kuin Jeesus saarnasi, kauemman aikaa ja paljon useammille ihmisille. Siten he tekisivät suurempia tekoja kuin hän teki.

16. Oliko Jeesuksen työn määrä päättyä hänen kuolemaansa ja taivaaseen nousemiseensa?

¹⁶ Jeesuksen suorittaman Valtakuntaa koskevan saarnaamis- ja opetustyön ei pitänyt päättyä hänen kuolemaansa ja taivaaseen nousemiseensa. Hän oli sieltä käsin jatkava tärkeän valistusrynnistyksen johtamista, mutta hän teki sen seuraajiensa välityksellä. Luukas sanoo edelleen, että Jeesus ennen taivaaseen nousemistaan kertoi opetuslapsille enemmän ”Jumalan valtakunnasta”. (Apt. 1:3) Lopuksi hän sanoi heille: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” – Apt. 1:8.

17, 18. Miten Jeesuksen seuraajat vuoden 33 helluntaina alkoivat täyttää hänen sanojaan, jotka koskivat suurempia tekoja?

¹⁷ He alkoivat heti tehdä suurempia tekoja kuin Jeesus teki. Vuoden 33 helluntaina Jeesus vuodatti pyhää henkeä Jerusalemissa odottaviin 120 opetuslapseen. Mitä he sitten tekivät? Lisäsivätkö he ruoan moninkertaiseksi? Opettivatko he ihmisille maanviljelystä? Paransivatko he edes sairaita? Eivät, he alkoivat puhua, julistaa ”Jumalan suurenmoisuuksia”. (Apt. 2:1–11) Apostoli Pietari antoi silloin niin vakuuttavan todistuksen, että tuhannet hänen kuulijoistaan hyväksyivät Kristuksen.

¹⁸ Niin monen uuden uskovan kastaminen sinä päivänä oli varmasti melkoinen tehtävä. Mahdollisesti kastettavat hajaantuivat eri lammikoille pitkin kaupunkia. Päivän päättyessä opetuslapset ilmeisesti esittivät raportin siitä, mitä oli tehty, sillä kertomuksessa sanotaan, että ’niitä, jotka omaksuivat sanan ja jotka kastettiin, oli noin kolmetuhatta sielua’. Noin 120:stä yli 3 000:een (yli 2 500 prosentin lisäys) yhtenä päivänä. (Apt. 1:15; 2:41) He olivat tosiaan alkaneet tehdä suurempia tekoja kuin Jeesus teki.

19. Oliko tämä työ vain apostoleita ja seurakuntien vanhimpia varten?

¹⁹ Mutta jotkut kristityt saattavat nykyään ajatella: ’En minä ole mikään Pietari tai Paavali. Eivätkö he olleet sen laatuisiakin, jotka tekisivät suurempia tekoja kuin Jeesus?’ Se on aiheellinen kysymys. Apostolien tekojen kirja osoittaa, että apostolit, erikoisevankelistat ja seurakuntien hengelliset vanhimmat varmasti saarnasivat Valtakuntaa. Mutta huomaa tämä opetuslapsi Luukkaan esittämä historiallinen tosiasia: ”Jerusalemissa olevaa seurakuntaa vastaan [nousi] suuri vaino; apostoleita lukuun ottamatta kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian seutuja.” (Apt. 8:1) Ja mitä nämä hajaantuneet kristityt, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, tekivät? ”Ne, jotka olivat hajaantuneet, kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista.” (Apt. 8:4) Niin, kaikki saarnasivat.

20. Miksi meidän on nyt erityisen tärkeätä ajatella osallistumista Johanneksen 14:12:n täyttymykseen?

²⁰ Tosi kristityt suorittavat nykyään sitä saarnaamis- ja opetustyötä, jonka Jeesus aloitti ja jota heidän ensimmäisellä vuosisadalla eläneet veljensä ja sisarensa jatkoivat. Mutta Raamatun profetioita täyttävät nykyiset tapahtumat osoittavat meille, että Jumala lopettaa pian nykyisen pahan asiainjärjestelmän ja saattaa siten päätökseen myös nykyisen ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamisen. (Matt. 24:14) Jokainen meistä voi siksi kysyä: ’Osallistunko parhaillaan täysin määrin siihen tärkeään työhön, josta Jeesus puhui Johanneksen 14:12:ssa? Työskentelenkö kovasti ja ponnistelenko? Tulenko tämän työn päätyttyä olemaan tyytyväinen siksi, että olen osallistunut siihen täysin määrin?’

KUINKA PALJON JUMALA ODOTTAA?

21–23. Minkä uudelleenarvioinnin voimme tehdä olosuhteistamme?

²¹ Samalla kun osallistumme tyydyttävässä määrin kristilliseen saarnaamistyöhön, meidän ei pitäisi laiminlyödä perheeseemme, sukulaisiin, työpaikkaan tai koulunkäyntiin liittyviä asiaan kuuluvia raamatullisia velvoituksia. (1. Tim. 5:8) Eikä Jumala haluaisi meidän tuntevan syyllisyyttä noiden velvoitusten suorittamisesta; meidän tulisi huolehtia niistä iloiten. Mutta me voimme silloin tällöin tarkastella ajankäyttöämme ja toimintojamme.

²² Monet meistä saattaisivat hyötyä tasapainottavasta itsetutkistelusta ja itsekurista. Ehkä monenlaisen vähämerkityksisen poistaminen elämästä kohtuullisen elintason säilyttämiseksi voisi olla hyödyllistä.

²³ Kenenkään ei pitäisi arvostella sitä, mitä toiset tekevät tässä suhteessa. On tärkeätä tutkia, ilmaisemmeko me henkilökohtaisesti edelleen syvää arvostusta sitä osuuttamme kohtaan, joka meillä on suurempien tekojen tekemisessä kuin Jeesus teki.

24. Minkä hyvän esimerkin köyhä leski antoi meille?

²⁴ Ehkä me annamme kaikkemme, vaikka se onkin vähemmän kuin jonkun toisen terveys ja olosuhteet tekevät hänelle mahdolliseksi antaa. Määrä itsessään ei ole ratkaiseva seikka. Muista Jeesuksen myönteinen lausunto köyhästä leskestä, joka lahjoitti kaksi pientä kolikkoa, joilla oli ”hyvin vähän arvoa”. Nuo kolikot (leptat) olivat arvoltaan noin 1/64 päiväpalkasta. Kuinka paljon se on sinun asuinpaikallasi? Jeesus kuitenkin kiitti lesken menettelyä, sillä hän ”pudotti kaiken mitä hänellä oli, koko elämisensä”. (Mark. 12:41–44) Mekin voimme olla varmoja sellaisen hyväksymyksen saamisesta, jos annamme kaikkemme – työskentelemme kovasti ja ponnistelemme – todistustyössä.

25. Mitä Maria teki Jeesuksen hyväksi vähän ennen hänen kuolemaansa?

²⁵ Voimme myös palauttaa mieleemme sen, kun Maria, Lasaruksen sisar, voiteli Jeesuksen kallisarvoisella hyvänhajuisella öljyllä. Jotkut opetuslapset nurisivat, sillä öljyn hinta oli 300 denaaria. Sapatit ja juhlapäivät huomioon ottaen se oli yhtä paljon kuin työmies ansaitsi koko vuoden aikana. Kuinka paljon sinä tai joku perheesi jäsen ansaitsee vuodessa? (Joh. 12:3–8; Matt. 20:2) Jeesus sanoi Marian teosta:

”Hän suoritti minulle hyvän teon. . . . Hän teki minkä voi; hän ryhtyi etukäteen panemaan hyvänhajuista öljyä ruumiilleni hautaamista silmällä pitäen. Totisesti minä sanon teille: missä ikinä hyvää uutista saarnataan kaikessa maailmassa, sekin, mitä tämä nainen teki, on kerrottava hänen muistokseen.” – Mark. 14:6–9.

26, 27. Millä tavalla Maria oli esimerkillinen?

²⁶ Kiinnitä huomiota sanoihin: ”Hän teki minkä voi.” Ei ole mitään todisteita siitä, että Maria olisi valtuutettu suorittamaan ihmeitä; hän ei voinut olla apostoli eikä vanhin, kun kristillinen seurakunta muodostettiin; eikä hänellä ehkä ollut mahdollisuutta kulkea laajalti viemässä ”hyvää uutista”. Mutta ”hän teki minkä voi”. Mitä se merkitsee? Joissakin kielissä ilmaukseen ”Tee minkä voit” sisältyy vivahde: ’Älä rehki; suhtaudu tehtävään rennosti.’ Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut sitä. Maria oli tosiaan ponnistellut. Jotkut raamatunkääntäjät ovat esittäneet nuo sanat: ”Hän on tehnyt kaiken minkä voi”, tai: ”Hän on tehnyt kaiken, mitä hänen vallassaan oli tehdä.” – C. K. Williams; W. Barclay.

²⁷ Maria antoi itseltään jatkuvasti täysin määrin, ei ainoastaan tämän yhden kerran. Aikaisemmin Maria osoitti, missä hänen sydämensä oli, kun hän istui Jeesuksen jalkojen juuressa kuuntelemassa hänen opetustaan. (Luuk. 10:38–42) Nyt hän jatkoi tuen antamista tälle huomionarvoiselle saarnaajalle, Jeesukselle. Ja on kiinnostavaa, että Jeesus yhdisti Marian teon maailmanlaajuiseen saarnaamistyöhön, kun hän sanoi, että missä ikinä ”hyvää uutista” levitettäisiin, siellä tämä nainen muistettaisiin. Maria oli kiinnostunut saarnaamisesta, samoin Jeesus kuolemaansa saakka.

28. Millainen uskonto kristillisyys on, ja mitä se merkitsee meille?

²⁸ Olemmeko me noiden kahden naisen kaltaisia, jotka antoivat kaikkensa? Olemmeko me erittäin kiinnostuneita saarnaamistyöstä, jonka Jeesus aloitti maan päällä ollessaan ja jota kristityt nyt jatkavat kautta maailman? Meidän pitäisi olla. Jumala on siitä erittäin kiinnostunut. Kun kristillisyys sai alkunsa helluntaina vuonna 33, se oli todistusta antava uskonto ja Jumala tuki sitä hengellään. Hän tekee edelleen samoin, sillä hän ei ole muuttunut. Hän on ”elävä Jumala”, joka on itse elossa ja joka antaa elämän kaikille tosi palvojille. Siksi kristillisyyden pitäisi nykyäänkin olla ja se onkin todistusta antava uskonto. Ja kristityillä on täysi syy olla innokkaita työntekijöitä Jumalan palveluksessa, hänen ”joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten”. – 1. Tim. 4:10.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 16]

He tekivät kaiken minkä voivat