Onko pääsiäisen vieton ajankohta kristityille tärkeä?
JEESUS KRISTUS, kristillisyyden perustaja, asetti kuolemansa muistonvieton (Herran illallisen) päivänä, joka oli tunnettu juutalaisten pääsiäisen vuotuisesta vietosta. Näin ollen oli järkevästi katsoen Herran illallistakin vietettävä vuosittain. Siksi se päivä, jona pääsiäistä vietettiin, ratkaisee, milloin Jeesuksen kuoleman muistoa pitää viettää. Kristityt ymmärtävät sen tähden osoittaa enemmän kuin ohimenevää kiinnostusta siitä varmistautumista kohtaan, milloin pääsiäistä vietettiin. Se on tärkeätä, koska heitä on käsketty viettämään Jeesuksen kuoleman muistoa. – Luuk. 22:19.
Juutalaisen kalenterin mukaan sattuu pääsiäisen vieton vuosipäivä niisankuuhun. Karitsasta tai vuohesta, joka piti syödä pääsiäisaterian aikana, Jehova Jumala antoi käskyn: ”Pitäkää se tallella neljänteentoista päivään tätä kuuta; silloin Israelin koko seurakunta teurastakoon sen iltahämärässä [kahden illan välissä, Um] .” – 2. Moos. 12:6.
Mitä ilmaisu ”kahden illan välissä” merkitsee? Onko sillä mitään merkitystä pääsiäisen vieton ajankohdan suhteen?
Juutalainen perinne esittää yleensä ”kaksi iltaa” ajaksi keskipäivästä (jolloin aurinko alkaa aleta) auringonlaskuun. Koska israelilaiset laskivat päivän ulottuvan auringonlaskusta auringonlaskuun, niin se merkitsisi sitä, että pääsiäisuhrieläin teurastettiin ennen sen päivän auringonlaskua, jona niisanin 14. päivä päättyi ja niisanin 15. päivä alkoi. Jos tämä pitäisi paikkansa, niin itse pääsiäisateria olisi syöty Egyptissä niisanin 15. päivänä, eivätkä israelilaiset olisi lähteneet Egyptistä ennen sitä päivää.
Mutta perinnäinen juutalainen käsitys ”kahdesta illasta” ei ole sopusoinnussa 2. Moos. 12:17, 18:ssa olevan Raamatun kertomuksen kanssa. Me luemme siitä: ”Pitäkää tätä happamattoman leivän juhlaa, sillä juuri sinä päivänä minä vein teidän joukkonne pois Egyptin maasta; sentähden pitäkää tätä päivää, sukupolvesta sukupolveen, ikuisena säädöksenä. Ensimmäisessä kuussa [niisan- eli abibkuussa], kuukauden neljäntenätoista päivänä, ehtoolla, syökää happamatonta leipää.”
Jos pääsiäisuhrieläin oli teurastettu juutalaisen perinteen väittämään aikaan, nimittäin 14. päivän viimeisen neljänneksen aikana, joka päättyi auringonlaskuun, niin israelilaiset eivät olisi voineet lähteä Egyptistä ”juuri sinä päivänä”. Tapaus, joka teki mahdolliseksi heidän lähtönsä, oli egyptiläisten esikoisten kuolema. Mutta koska se tapahtui keskiyön aikaan, se ei olisi voinut tulla ennen kuin noin kuusi tuntia niisanin 14. päivän päättymisen jälkeen. – 2. Moos. 12:29.
Meidän täytyy siis etsiä jokin muu lähde kuin juutalainen perinne saadaksemme selville, milloin pääsiäisuhrieläin uhrattiin ja sitten syötiin. Meidän on tutkittava itseään Raamattua saadaksemme ratkaistuksi ”kahden illan” merkityksen. Kun kiinnitämme huomiomme 5. Moos. 16:6:een, niin huomaamme, että ensimmäisen illan tapauksessa on kysymyksessä aika, joka alkaa huomattavasti myöhemmin kuin keskipäivällä. Siinä Israelille annetut ohjeet kuuluvat: ”Teurasta pääsiäisuhri, ehtoolla, auringon laskiessa.” Ensimmäinen noista ”kahdesta illasta” tarkoittaa siis ilmeisesti sitä aikaa, jolloin aurinko laskee, jota vastoin toinen ilta vastaisi sitä aikaa, jolloin auringon heijastusvalo eli iltarusko päättyy ja pimeys lankeaa.
Tämän selityksen kahdesta illasta antoi myös espanjalainen rabbi Ibn Esra (1092–1167), samoin sen antoivat samarialaiset ja karailaiset juutalaiset. Se on käsitys, jonka esittävät mm. oppineet Michaelis, Rosenmüller, Gesenius, Maurer, Kalisch, Knobel ja Keil.
Kun katsomme Raamatun todisteita kokonaisuudessaan, niin voimme nähdä, että pääsiäisuhrieläin teurastettiin auringon laskiessa, niisanin 14. päivän alkaessa, ja itse ateria syötiin myöhemmin sinä iltana. Koska nykyiset juutalaiset syövät perinteen mukaisesti pääsiäisaterian niisanin 15. päivänä, Pyhä Raamattu ei tue heidän menettelyään. Oikea vuosipäivä on niisanin 14:s.
Näin ollen Jeesuksen Kristuksen on täytynyt syödä pääsiäisateria opetuslastensa kanssa niisanin 14. päivänä, ”kun ehtoo tuli”, ja sen jälkeen asettaa Herran illallinen. (Mark. 14:17; Matt. 26:20–28) Jehovan kristityt todistajat viettävät sen tähden Kristuksen kuoleman muistoa sen vuosipäivänä niisanin 14. päivänä auringonlaskun jälkeen.