Ole hidas vihaan!

”Ihmisen viha ei tuota Jumalan vanhurskautta.” Jaak. 1:20, Um.

 1. Miksi Jumalan viha ei tuota mitään epävanhurskautta, ja miten Jehova antaa esimerkin?

VIHA ei ole itsessään paha. Jehovan viha on kauttaaltaan vanhurskaan Jumalan oikeutettu ilmaus syntiä, jumalattomuutta ja kaikenlaista epävanhurskautta vastaan. ”Semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia.” Jumalan viha on täysin hänen oikeuden, viisauden, rakkauden ja voiman ominaisuuksiensa valvonnassa. ”Jehova on hidas vihaan” – näin vakuuttavat profeetat Naahum, Jooel ja Joona. Psalmista sanoo: ”Jehova on suosiollinen ja armollinen, hidas vihaan.” Ja Jehova itse antaa seuraavan kuvauksen 2. Mooseksen kirjan 34:6:nnessa (Um): ”Jehova kulki [Mooseksen] kasvojen editse ja sanoi: ’Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen laupeudessa.’” Jehova antaa näin ollen esimerkin siinä, että tulee olla hidas vihaan. – Ef. 5:6; Naah. 1:3, As; Jooel 2:13, As; Joona 4:2, As; Ps. 145:8, Um.

 2. Miksi hitaus vihaan on tärkeä epätäydellisille ihmisille?

² Miten sopivaa onkaan siis, että Jumala vaatii meitäkin olemaan hitaita vihaan. Selittäen, miksi hitaus vihaan on erityisen tärkeä epätäydellisille ihmisille, henkeytetty kirjoittaja Jaakob sanoi: ”Sillä ihmisen viha ei tuota Jumalan vanhurskautta.” Tämä pitää paikkansa monista syistä. Ihmisen viha syttyy usein ilman riittävää syytä. Se ylittää monesti syyn, mikäli todellista syytä on olemassa. Ihmisen viha on taipuvainen toimintaan seurauksista välittämättä, ja siksi se saattaa henkilön kaikenlaiseen vahingolliseen. Ihmisen viha johtaa monta kertaa itsehillinnän menetykseen – myrkylliseen kiivastukseen ja väkivaltaisiin ”vihanpurkauksiin”, ja tämä luetaan niihin epävanhurskaisiin asioihin, joista Raamattu sanoo: ”Ne, jotka sellaisia harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Ihmisen viha ei johda elämään Jumalan asettamien vanhurskaitten mittapuitten mukaan. – Jaak. 1:20, Um; Gal. 5:20, 21, Um.

 3. Mikä seuraus on pikavihaisuudesta?

³ Jehovan kristitty todistaja on sen tähden syvästi kiinnostunut hitaudesta vihaan saavuttaakseen vanhurskaan Jumalan hyväksymyksen. ”Herra on vanhurskas kaikissa teissään”, ja hänen vihansa ilmaus on sen tähden vanhurskasta. Mutta kun ihminen toimii vihoissaan, niin hän ei toimi yleensä jumalallisesta vanhurskaudesta, vaan hän tekee tosiaan tavallisesti sellaista, mitä hän myöhemmin katuu. Tämä Jumalan sääntö on varma: ”Tyhmä tulee raivoisaksi ja itsevarmaksi. Joka on pikavihainen, hän tekee tyhmyyksiä.” Meiltä ei ole jäänyt huomaamatta, että kun miehet ja naiset ovat pikavihaisia, niin he tekevät tavallisesti itsestään narreja. Tämän tosiasian pitäisi tehdä syvä vaikutus meihin. Se, joka on nopeasti vihastuva, ei ainoastaan ole taipuvainen saattamaan itseänsä näyttämään tyhmältä, vaan myöskin hänen tekojensa seuraus on yhtä mieletön. Ne, jotka ovat pikavihaisia, vahingoittavat useimmiten toisia joko sanallisesti tai ruumiillisilla iskuilla. Ihmisen viha on sen tähden itsekästä ja vahingollista. – Ps. 145:17; Sananl. 14:16, 17, Um.

 4. a) Mitä närkästys on, ja kuka antoi esimerkin sen oikeasta käytöstä? b) Miksi on viisasta, ettei ilmaise pikaisesti närkästystäkään?

⁴ Epäitsekästä, vanhurskasta vihaa sanotaan närkästykseksi. Kun omatunto on valmennettu Jumalan vanhurskaitten lakien mukaan, niin se reagoi itsestään sitä vastaan, mikä on väärin tai pahaa Jumalan silmissä. Jeesuksen närkästys johti ankaraan puheeseen ja toimintaan, mikä toteutti Jumalan vanhurskauden. (Mark. 3:5; Joh. 2:14–17) Kristuksen Jeesuksen vanhurskas viha pysyi aina hänen valvonnassaan, se perustui aina totuuden ja vanhurskauden pohjalle. Mutta epätäydellisten ihmisten närkästys voi johtaa epävanhurskauteen, jos sen aiheuttaa väärinymmärrys ja väärä päättely. Kun Jeesus oli Betaniassa, niin eräs nainen vuodatti tuoksuvaa öljyä hänen päähänsä. ”Niin oli muutamia, jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään: ’Mitä varten tämä voiteen haaskaus? Olisihan voinut myydä tämän voiteen enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa ne köyhille.’ Ja he toruivat häntä. Mutta Jeesus sanoi: ’Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään? Hän teki hyvän työn minulle.’” Jeesus jatkoi selittäen, miksi heidän närkästyksensä oli herännyt sopimattomasti. Niinpä silloin, kun on kysymyksessä ihmisten niin sanoma närkästys, on viisasta olla hidas sen ilmaisemisessa ja antaa tilaisuus kaikkien tosiseikkojen ja asianhaarojen ymmärtämiselle. – Mark. 14:3–9.

 5. Kun henkilö tulee tuntemaan Jumalan totuuden, niin millainen muutos hänen täytyy tehdä?

⁵ Ennen kuin ihminen tulee tuntemaan Jumalan tahdon, hän on usein nopea vihaan, kenties taipuvainen räjähtäviin tunteenpurkauksiin, mikä johtaa säädyttömään puheeseen ja väkivaltaisiin tekoihin. ”Mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja.” Kun ihminen tulee tuntemaan Jehovan vanhurskaan tahdon, niin hänen täytyy tehdä muutos. Jumalan Sana käskee kristittyjä: ”Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.” Huomaa, miten epävanhurskaus on läheisesti liittynyt vihaan ja kiivastukseen – ”pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe”. Kuinka tärkeätä onkaan tehdä tämä muutos pikavihaisuudesta hidasvihaisuuteen! – Ef. 2:3; Kol. 3:8.

UUDEN HENKILÖLLISYYDEN OMAKSUMINEN

 6. a) Mihin sellaiseen perusmuutokseen, mikä täytyy tehdä, hitaus vihaan kuuluu? b) Miksi uusi henkilöllisyys ei ole ulkonaista luonteenkehitystä?

⁶ Hitaus vihaan kuuluu sen tunnusmerkkeihin, mitä Raamattu kutsuu ”uudeksi henkilöllisyydeksi”. Kuvaillen sitä muutosta, mikä niiden täytyy tehdä, jotka etsivät Jumalan hyväksymystä, apostoli kirjoittaa: ”Teidän tulee panna pois vanha henkilöllisyys, joka mukautuu teidän entiseen käyttäytymistapaanne ja joka turmeltuu hänen petollisten halujensa mukaan; mutta että teidän on tultava uusiksi mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukeuduttava uuteen henkilöllisyyteen, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan.” Jumalan tahto on siis, että tämä muutos tehdään. Jumalan henki on se voima, minkä avulla ihminen muuttaa mielensä ja minkä täytyy vaikuttaa hänen mieleensä. Jumalan tahdon täsmällinen tieto näyttelee myös ratkaisevaa osaa tämän muutoksen aikaansaamisessa: ”Riisukaa pois vanha henkilöllisyys tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen henkilöllisyyteen, joka uudistuu täsmällisen tiedon avulla hänen kuvansa mukaan, joka loi sen.” ”Uusi henkilöllisyys” ei ole suinkaan jonkinlainen kauniinnäköinen naamari, minkä ihminen vetää ”vanhan henkilöllisyyden” päälle. Ei, ”uusi henkilöllisyys” ei ole luonteenkehitystä, missä kehitetään ulkonaisesti miellyttäviä tapoja, mutta missä ihminen on sisäisesti yhä sama ”vanha henkilöllisyys”, koska mieltä ei uudisteta todellisuudessa Jumalan hengen ja tahdon mukaan. ”Uuteen henkilöllisyyteen” ei liity mitään vilppiä eikä ulkokultaisuutta. Se on aito. Se ei ole ”vanha henkilöllisyys” valepuvussa. Se ilmaisee todella sydämen syvyydestä tulevia todisteita Jumalan hengen hedelmistä: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” – Ef. 4:22–24, Um; Kol. 3:9, 10, Um; Gal. 5:22, 23.

 7. Miten eräät maailman ihmiset suhtautuvat uuteen henkilöllisyyteen, ja miksi heidän katsantokantansa on väärä?

⁷ Jumalan tahtoman muutoksen tekeminen ei ole mahdoton. Jotkut ovat epäileviä, varsinkin ne, jotka eivät ole Jehovan todistajain yhteydessä. Monet näistä ihmisistä, jotka ovat kirjoittaneet Jehovan todistajien uuden maailman yhteiskuntaa käsittelevästä aiheesta, tutkivat tätä asiaa, mielentilan mukauttamista Jumalan tahtoon, pelkkänä kauniina teoriana. He eivät saa hengellistä aistimusta, pakottavaa voimaa. He eivät ymmärrä täsmällisen tiedon voimaa, Jumalan hengen voimaa eivätkä sitä voimaa, mikä on antautumisella Jumalalle hänen tahtonsa tekemiseen. Totuus ”uudesta henkilöllisyydestä” on, ettei se ole teoria, se ei ole lainkaan ihmisen aikaansaannos. Paavali sanoi, että ”uusi henkilöllisyys” ”luotiin Jumalan tahdon mukaan”. – Ef. 4:24, Um.

 8. Miksi muutos uuteen henkilöllisyyteen ei ole mahdoton, ja tekeekö Jumala poikkeuksen niiden suhteen, jotka perivät pikavihaisen luonteen?

⁸ Jumalan Sanaa ei ole siis kirjoitettu siinä mielessä, että muutos ei voi tapahtua. Se on kirjoitettu siinä ajatuksessa, että muutos voidaan tehdä ja täytyy tehdä. Jumala ei hyväksy sellaisen kristityksi tunnustautuvan puolustelua, joka saattaisi sanoa: ”Minullahan on aina ollut äkkipikainen luonne, se on minun luonteenlaatuni, minä en voi nyt muuttua.” Esittäessään Jumalan tahdon Efesolaiskirjeen 4:31:nnessä apostoli ei tee poikkeusta niitä varten, joiden luonteenlaatu tekee heidät taipuvaisiksi pikavihaisuuteen. Hän lausuu painokkaasti Jumalan tahdon: ”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.” Se yleinen käsitys, että pikainen ja räjähtelevä luonteenlaatu on perinnöllinen piirre, mitä ei voida hillitä eikä muuttaa, on väärä. On olemassa yltäkylläisiä todisteita siitä, että muutos voidaan tehdä. Tuhansilla ihmisillä Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa oli kerran äkkipikainen luonne, mutta nyt he ovat ”hitaita vihaan”. He ovat tosiaankin pukeutuneet ”uuteen henkilöllisyyteen” tietäen, että Raamattua ei ole kirjoitettu siinä mielessä, että me emme voi muuttua, vaan että me voimme!

 9. Miten muutos uuteen henkilöllisyyteen tapahtuu?

⁹ Mitä on tehtävä, jotta voisi muuttua? Täytyy etsiä Jumalan Sanan täsmällistä tuntemusta. Tämä vaatii Raamatun yksityistutkistelua. Se vaatii yhteydenpitoa niihin, jotka tekevät Jumalan tahdon ja jotka ovat pukeutuneet ”uuteen henkilöllisyyteen”. Kun käydään Jehovan todistajain seurakunnan kokouksissa, niin rakennutaan jatkuvasti hengellisesti, mikä auttaa alituiseen edistymiseen ”uuteen henkilöllisyyteen” pukeutumisessa. Uudeksi henkilöllisyydeksi tuleminen vie tosin aikaa, mutta kun päätetään tehdä välttämättömät muutokset, niin saadaan Jumalan hyväksyminen ja apu. Rukoile, että Jumalan henki vaikuttaisi mieleesi!

10. Miten äkkipikaisuus vaikuttaa rauhaan ja ykseyteen, ja miksi uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä oleville on tärkeätä pukeutua uuteen henkilöllisyyteen?

¹⁰ Muista myös, että ”kiukkuinen mies nostaa riidan”, kun taas toisaalta ”pitkämielinen asettaa toran”. (Sananl. 15:18) Koska Jehovan järjestössä täytyy vallita rauha ja ykseys, niin siinä ei ole tilaa niille, jotka antavat äkkipikaisuutensa nostattaa vaikeutta ja riitaa Jumalan kansan keskuudessa. Jos joku uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä oleva antaa itsepintaisesti hillitsemättömän luonteensa synnyttää riitaa, niin Jehovan enkelit ryhtyvät toimenpiteisiin sellaista rikkojaa vastaan ja poistavat hänet Jumalan järjestöstä. Jumalan tahdon ja hengen vastustaminen kieltäytymällä pukeutumasta ”uuteen henkilöllisyyteen” on vakava asia.

IHMISEN VIHA TUOTTAA EPÄVANHURSKAUTTA

11, 12. Miksi Jumalan Sana kieltää pikavihaisuuden, ja miten Raamatussa ja sanomalehdissä olevat esimerkit osoittavat Jumalan lain viisauden?

¹¹ Antaessaan määräyksen pikavihaisuutta vastaan Jumalan Sana juurii pois syyn paljoon vahingolliseen. Luomalla vain ohimenevän silmäyksen sanomalehtiin me huomaamme, miten ihmisen viha liittyy helposti haluun vahingoittaa toisia tai aiheuttaa heille kipua. Koska samalla puuttuu itsehillintää, niin miten kauheaa väkivaltaa voikaan aiheutua äkkipikaisuudesta! Sanomalehdet kertovat useasti pikavihaisuuden aiheuttamista tappeluista ja murhista. Eräskin lehti mainitsi äskettäin nuoren pojan, joka tappoi äitinsä ”raivonpuuskassa”, koska äiti kielsi häntä käyttämästä puhelinta. Miten monta murhaa onkaan tehty vihanvimmassa! Niitä ei voida laskea. Sanomalehdet ilmoittavat, että aviomiehet ja -vaimotkin tappavat melko usein toisensa, koska jompikumpi on menettänyt itsehillintänsä vihanpuuskassa. Raamattu kertoo, kuinka ”Kain vihastui kovin”. Seurauksena oli, että hän tappoi veljensä. Kuningas Saul heitti keihään kohti omaa poikaansa Joonatania. ”Silloin Saul vihastui Joonataniin . . . Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet.” Ei ole ihme, että Raamattu osoittaa sopimattomaksi äkkipikaisuuden ja vihanpuuskat ja käskee kristittyjä poistamaan kaiken vihan ja kiivastuksen kaikkine vahingollisuuksineen itsestään. – 1. Moos. 4:5; 1. Sam. 20:30, 33.

¹² Maailman lainlaatijat säätävät lakeja murhaa vastaan, mutta eivät laadi lakeja ”vihanpuuskia” vastaan. He eivät säädä lakeja pikavihaisuutta vastaan. Mutta Jumalan laki kieltää juuri nämä. Jumalan laki tunkeutuu siis suoraan paljon vahingollisuuden perussyyhyn.

13. Miten Kristuksen Jeesuksen säätämä laki ylittää Mooseksen lain, ja mikä vaara syntyy, jos joku on jatkuvasti vihainen veljelleen?

¹³ Mooseksen laki kielsi murhan, mutta se laki, minkä Kristus Jeesus sääti, on paljon laajakantoisempi: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion.” (Matt. 5:21, 22) Jollakulla voi olla hyvä syy vihastua, mutta jos hän on jatkuvasti vihainen veljelleen, niin hän voi tehdä syntiä, koska liian kauan jatkunut viha on taipuvainen tulemaan kostonhimoiseksi. Jumalan Sana käskee siitä syystä: ”’Vihastukaa, mutta älkää silti syntiä tehkö.’ Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.” Jos me nukumme vihamme jälkeen, niin me hellimme sitä ja pidämme sen kuumana – tämä antaa Perkeleelle tilaisuuden, niin sanoaksemme, ja me saatamme joutua hänen kynsiinsä, koska ”ihmisen viha ei tuota Jumalan vanhurskautta”. Ei siis ainoastaan äkkipikainen luonne tuota epävanhurskautta, vaan myöskin se, joka hellii vihaansa antaen sen kiehua ja muuttua kostoksi tai kostonhaluksi. ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako”, sanoo Jumalan Sana. ”Älkää kostako itse, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle.” – Ef. 4:26, 27; Jaak. 1:20, Um; Room. 12:17, 19, Um.

HARHAUSKOMUKSET

14. Mikä väärä uskomus on olemassa äkkipikaisuudesta, ja miksi tämä uskomus on väärä?

¹⁴ Ihmisen vihasta on monia vääriä käsityksiä. Toisinaan uskotaan esim., että suuttumuksen valloilleen päästäminen on todistus persoonallisuuden voimasta. Jotkut saattavat näin ollen uskoa, että räjähtävä luonne on todistus voimasta. Kuinka typerää! Kun ihminen leimahtaa vihanpuuskaan, niin me sanomme hänen menettäneen malttinsa. Hän on todellisesti kadottanut itsehillintänsä. Miten itsehillinnän puutteessa voisi olla todellista voimaa? Siinä on kyllä voimaa, mutta se on hävittävää, tuhoavaa, tappavaa. Mahtava valloittaja saattaisi ottaa kaupungin haltuunsa, mutta hän voisi ilman itsehillintää hävittää tuon kaupungin jossakin tyhmässä kiukunpurkauksessa. Mikä on siis todellista voimaa ja väkevyyttä? Jumalan Sana vastaa: ”Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.” Pitkämielisyys, hidasvihaisuus on voimaa – suurempaa kuin mahtavan soturin voima. Henkilö, joka hillitsee mielensä, on voimakas henkilö, eikä se, joka menettää malttinsa. Vihanpurkaukset eivät ainoastaan syrjäytä järkeä ja itsehillintää, vaan ajavat ne pois ja telkeävät oven niiltä. Vihanpuuskia ja kiukkuista raivoa ei ole pidettävä voimana eikä närkästymisenä. – Sananl. 16:32.

15. Miksi närkästys on mahdollinen, ja onko äkkipikainen henkilö närkästyneempi kuin sellainen, joka on hidas vihaan?

¹⁵ Närkästyksellä ja siihen perustuvalla päättäväisellä toiminnalla on tietysti sijansa, niin kuin Jeesus osoitti temppelissä toimivien rahanvaihtajien tapauksessa. (Joh. 2:13–17) On aikoja, jolloin olisi väärin olla närkästymättä ja se osoittaisi myötätuntoa vääryyttä kohtaan tai sen vastustamisen velttoa pelkäämistä. Mutta se, että henkilö saa vihastumisen puuskia, ei merkitse, että hän on närkästyneempi kuin ne, jotka ovat hitaita vihaan. Itsensä hillitsevällä ihmisellä saattaa olla kaksi kertaa niin paljon tunteita, mutta hän ohjaa niitä niin kuin bensiinimoottorin sylinterissä tapahtuvia räjähdyksiä vanhurskaisiin seurauksiin.

16. Miksi valvojien täytyy olla hitaita vihaan?

¹⁶ Koska ihmisen viha ei kanna Jumalalle otollista hedelmää, niin Jumalan kansan valvojien täytyy antaa oikea esimerkki. Heidän täytyy olla hitaita vihaan, hitaita loukkaantumaan. Äkkipikaisuus on heikkouden merkki. Se on sellaista heikkoutta, mikä tekee henkilöstä epäpätevän Jumalan seurakunnan valvojan etuihin. Jollei tällainen henkilö ole oppinut hillitsemään omaa mieltään, niin häneen ei juuri voida luottaa Jehovan lauman valvojana. ”Seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, . . . vaan . . . itsensähillitseväinen.” (Tiit. 1:7, 8) Jos valvoja olisi pikavihainen, niin hän voisi aiheuttaa vaikeutta ja epäsopua seurakunnassa, jopa sen tuhonkin. Jumalan Sana tekee sen tähden epäpäteväksi ne, jotka ovat pikavihaisia; he ovat liian heikkoja olemaan valvojia!

17, 18. Mitä uskotaan vihaisista tunteenpurkauksista, ja miksi se on väärä käsitys sekä hengelliseltä että ruumiilliselta kannalta katsoen?

¹⁷ Uskotaan, että täyden vallan antaminen vihalle on hyvä keino jonkin pahan poistamiseksi, hyvä keino tukahdutettujen tunteitten helpottamiseksi. Tämä on väärin. Mitä siitä, jos jotkut maailmalliset psykiatrit uskovat, että saattaa olla hyvä puhaltaa ulos liikapainetta tällä tavalla? Kristittyjen tulee antaa Jumalan Sanan eikä ihmisten teorioitten ohjata käyttäytymistään. Jehovan Sana ei sano mitään hyvää niistä, jotka laskevat vihansa valloilleen, eikä se sano sellaisten tekojen aikaansaavan mitään hyvää.

¹⁸ Vihanpuuskista ei koidu mitään hyvää, vaikka katselisimme niitä ruumiilliseltakin kannalta. Ihmisen Luoja sanoo: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.” (Sananl. 17:22) Vihaisten ja katkerien ja kostonhimoisten tunteitten vaivaama henkilö vahingoittaa vain itseään. Yhä useammat lääkärit oppivat tietämään tämän vahingollisuuden. Toht. Frank G. Slaughter kirjoittaa teoksessa Your Body and Your Mind (Ruumiisi ja mielesi): ”Tohtoreiden B. Mittelmanin ja H. G. Wolffin tutkimukset osoittavat, että mieliharmi ja viha aiheuttivat mahahaavapotilaissa väkevähappoisen mahanesteen lisääntyvää eritystä, mahasupistumien huomattavaa lisääntymistä ja yleistä lisäystä veren virtaamisessa mahan ja pohjukaissuolen limakalvoseinämän läpi. . . . Koska nämä muutokset liittyvät tavallisesti mahahaavaoireitten kiihtymiseen, niin mieliharmi aiheutti tosiaan äkillistä kipua. . . . mahan limakalvo on herkkä ja helposti vahingoittuva, ja sitä peittää tavallisesti suojaava limakerros, mikä suojelee mahakalvoa joutumasta sitä alinomaa huuhtovan suolahapon liuottamaksi. Tutkittaessa normaalia mahaa nähtiin suuren osan limakerroksesta huuhtoutuvan pois, kun tunteenpurkaukset lisäsivät hapon erittymistä. Pienet verenvuodot ja mahan ja pohjukaissuolen limakalvon todelliset murtumatkin olivat yleisiä. Meillä on siis tässä kaikki mahahaavan aikaansaamiseksi tarvittavat tekijät, ja jos ne toistuvat kyllin usein, niin ne tekevät juuri sen.”

19. Minkä viisauden sydänspesialistit ovat havainneet Raamatun käskystä: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku”?

¹⁹ Mutta vihan ja raivon vaikutukset voivat olla paljon vakavampia kuin mahalle aiheutuva harmi. ”Levollinen sydän on lihaelimistön elämä”, sanoo Raamattu. (Sananl. 14:30, Um) Seitsemän sydänspesialistia antoi äskettäin neuvoja sen suhteen, miten voidaan välttää äkillisiä sydänkohtauksia. He kehottivat säilyttämään levollisen sydämen, välttämään vihaa ja raivostumista. Eräs lääkäri, toht. Harry Gold, Yhdysvaltain Cornellin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen farmakologian professori, sanoi, kuten New York Times kertoi joulukuun 1. päivän numerossaan 1955: ”Meidän täytyy saada potilaamme vakuuttuneiksi siitä, että he aikaansaavat vihassa ja raivossa, yrittäessään tappaa jonkun toisen, todellisuudessa aivan päinvastaista – he tappavat itsensä.” Näiden vihasta ja raivosta varoittavien sydänspesialistien mielessä on saattanut olla kuuluisan skotlantilaisen kirurgin John Hunterin tapaus. Hän sai sydänkohtauksen, joka miltei tappoi hänet. Koska hän oli lääkäri, niin hän tiesi, mikä merkitys tunteitten vaikutuksella on sydämeen. Toivuttuaan hän sanoi: ”Minun elämäni on kenen tahansa roiston käsissä, joka haluaa ärsyttää ja kiusata minua!” Hän ei pystynyt kuitenkaan pitämään kiivauttaan kurissa, ja eräänä päivänä hän menetti malttinsa raivonpuuskassa, kun toinen lääkäri väitti häntä vastaan. Hän sai sydänkohtauksen, mikä tappoi hänet. Kuinka viisasta onkaan noudattaa ihmisen Luojan neuvoa: ”Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.” – Ps. 37:8.

20. Miten Jumalan Sana kuvailee miehen, joka purkaa täysin vapaasti vihaansa, ja mikä vaara sellaisen kanssa seurustelemisessa on?

²⁰ Mitä tyhmyyttä onkaan ajatella, että itsehillinnän menettäminen vihanpuuskassa on hyvä keino patoutuneitten tunteitten laukaisemiseksi! ”Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.” (Sananl. 25:28) Jumalan Sana ei siis ole yhtä mieltä niiden käsitysten kanssa, että äkkipikaisuus voi toisinaan olla todistus persoonallisuuden voimasta ja että saattaa olla hyvä laukaista patoutuneita tunteita vihanpuuskalla. Tunteenpurkaukset eivät puhdista ilmaa, ne myrkyttävät sitä. Tämä myrkky saattaa saastuttaa toisia, minkä vuoksi Jehova varoittaa: ”Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa, että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.” – Sananl. 22:24, 25.

21. Mikä on pääsyy siihen, että kristitty tulee hitaaksi vihaan, ja miten Raamattu osoittaa tämän viisaaksi menettelyksi?

²¹ Kristitty ei karta pikavihaisuutta ainoastaan välttääkseen oman terveytensä vahingoittamista. Hän on etupäässä kiinnostunut Jumalan tahdon tekemisestä, Pyhässä Raamatussa olevien vanhurskaitten periaatteitten mukaan elämisestä. Vaikka jotkut eivät kenties häpeäkään huonoa tuultaan, jopa saattavat olla ylpeitäkin siitä, niin tosi kristitty omaksuu viisaan tien ja tulee hidasvihaiseksi: ”Mielensä malttava on ymmärtäväinen.” ”Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää [pitää sen tyynenä viimeiseen asti, Um].” ”Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.” – Sananl. 17:27; 29:11; 14:29.

22, 23. a) Miltä taipumukselta hitaus vihaan varjelee? b) Mitä tarvitaan äkkipikaisuuden parantamiseksi?

²² Hidasvihaisuus merkitsee myöskin hitautta loukkaantumaan. Tämä varjelee kärttyisyydeltä – liikatunteellisuudelta vähäpätöisissä asioissa, niihin harmistumiselta enemmän, kuin mitä niiden todellinen merkitys ansaitsee. Uuteen henkilöllisyyteen ei kuulu eikä voi kuulua yliherkkä henki, henki, mikä on valmis leimahtamaan raivoon kuvitelluista tai todellisista loukkauksista. Ei, uusi henkilöllisyys, joka on luotu Jumalan tahdon mukaan, ei loukkaannu helposti: ”Älä jouduttaudu hengessäsi loukkaantumaan, sillä loukkaantuminen asustaa typerien povessa.” (Saarn. 7:9, Um) Jos meille sattuu tosiaan jotain epäystävällisyyttä, niin me olemme silti syyllisiä Jumalan silmissä, jos me olemme nopeita loukkaantumaan, pikavihaisia: ”Miehen myötätuntoinen tarkkanäköisyys hidastuttaa varmasti hänen vihansa, ja rikkomuksen sivuuttaminen on kaunista hänen puoleltaan.” – Sananl. 19:11, Um.

²³ Mikä on sitten äkkipikaisuuden lääke? Sama paranne kuin korvallekin, mikä ei ole nopea kuulemaan, ja kielelle, mikä ei ole hidas puhumaan. Se on tämä: Luja päätös tehdä Jumalan tahto ja saada hänen hyväksymisensä. Sellainen henkilö pukeutuu uuteen henkilöllisyyteen ja tekee kaikkensa, ’että hänet havaittaisiin tahrattomaksi ja nuhteettomaksi rauhassa, hänen edessään’. – 2. Piet. 3:14.