Lukijain kysymyksiä
● Miten saamme sopusointuun Matteuksen 12:30:nnen Markuksen 9:39, 40:nnen kanssa? Jälkimmäistä on käytetty todisteena kaikkien Jeesuksen nimessä saarnaavien eri uskontojen hyväksi. – R. K., Ohio.
Markuksen 9:39, 40 on luonnollisesti sopusoinnussa Matteuksen 12:30:nnen kanssa. Fariseukset osoittivat Matteuksen 12:nnessa, etteivät olleet Jeesuksen puolella väärien syytöstensä tähden, ja siksi Jeesus sanoikin heille: ”Joka ei ole minun [puolellani], se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Fariseukset olivat häntä vastaan ja hajoittivat israelilaiset pois hänen luotaan. Mutta Markuksen 9:nnessä oli asianomainen mies eräs israelilainen, joka ei esittänyt vääriä tietoja Jeesuksesta, vaan uskoi hänen nimensä voimaan ja käytti sitä ajaakseen paholaisia pois. Se seikka, että hän onnistui, osoitti, ettei Jehova Jumala, Jeesuksen Isä, paheksunut tuota miestä eikä jättänyt häntä pulaan. Miten Jeesus olisi näin ollen voinut tehdä vastaväitettä? Kertomus osoittaa, ettei hän tehnyt sitä: ”Johannes sanoi hänelle: ’Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä’. Mutta Jeesus sanoi: ’Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua pahaa. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.’” – Mark. 9:38–40.
Eivät kaikki Jeesukseen uskovat seuranneet häntä niiden kahdentoista apostolin mukana. Eräitä, jotka halusivat seurata Jeesusta, käskettiin menemään kotiin ja todistamaan hänestä siellä. (Mark. 5:18–20) Tällekään miehelle ei ollut siis välttämätöntä seurata kirjaimellisesti Jeesusta ollakseen hänen puolellaan. Tässä kiistakysymyksessä oli ainoastaan kaksi puolta, oli oltava joko Jeesuksen puolella tai häntä vastaan, ja koska hän ei ollut Jeesusta vastaan, niin hän oli hänen puolellaan. Helluntaista ja hengen vuodatuksesta lähtien oli tuon miehen välttämättä liityttävä kristittyjen seurakuntaan saadakseen hengen ja Jumalan hyväksymyksen siksi, että hän ei ollut Jeesusta vastaan. Asia on toinen niihin uskontojärjestelmiin nähden, jotka nyt saarnaavat Jeesuksen nimessä. Ei voida sanoa, etteivät ne kaikki olisi sentähden häntä vastaan, koska ne ovat Jehovan uskollisia todistajia vastaan, jotka saarnaavat Jeesusta ja hänen valtakuntaansa. Koska ne ovat siis näitä pienimpiä veljiä vastaan, niin ne ovat häntäkin vastaan, eivätkä saa Jeesuksen tosi seuraajina suosiollista tunnustusta pelkästään siksi, että ne käyttävät Jeesuksen nimeä. Matteuksen 7:20–23 (Um) soveltuu niihin: ”Te tunnette nuo miehet siis tosiaan heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Mestari, Mestari’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaassaolevan Isäni tahdon, pääsee sinne. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Mestari, Mestari, emmekö ennustaneet sinun nimessäsi ja karkoittaneet paholaisia sinun nimessäsi ja suorittaneet monta voimallista työtä sinun nimessäsi?’ Ja kuitenkin minä tunnustan heille: Minä en ole tuntenut teitä koskaan. Menkää pois tyköäni, te laittomuuden tekijät.”
● Mikä on se anteeksiantamaton synti pyhää henkeä vastaan, mistä Jeesus puhui? – B. E., New York.
Jeesus oli juuri parantanut paholaisten riivaaman miehen, joka oli sokea ja mykkä. Ihmisjoukot ihmettelivät, mutta fariseukset pilkkasivat ja sanoivat, että Jeesus teki sen Beelsebulin avulla. Jeesus kumosi heidän väitteensä osoittamalla, että jos Saatana karkoittaisi Saatanan, niin hän olisi jakautunut itseään vastaan eikä hänen valtakuntansa pysyisi pystyssä. Ja jos Jeesus olisi ajanut paholaisia pois Beelsebulin avulla, niin kenen avulla heidän poikansa ajoivat niitä pois? Hän sanoi sitten: ”Kaikenlainen synti ja herjaus annetaan ihmisille anteeksi, mutta herjausta henkeä vastaan ei anneta anteeksi. Esimerkiksi, jos ken tahansa puhuu sanan ihmisen Poikaa vastaan, niin se annetaan hänelle anteeksi, mutta jos kuka hyvänsä puhuu pyhää henkeä vastaan, niin sitä ei anneta hänelle anteeksi, ei nykyisessä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.” – Matt. 12:22–32, Um.
He saattoivat puhua ihmisen Poikaa vastaan, ja heille voitiin antaa se myöhemmin anteeksi sillä perusteella, että he olivat tietämättömiä häntä koskevista tosiasioista. Heidän tietämättömyydessä tehdyt syntinsä ovat anteeksiannettavia, jos he eivät vastusta totuuden tuntemusta, kun heidät saatetaan vastatusten sen kanssa. Mutta asia oli toinen, kun fariseukset sanoivat: ”Tämä mies ei aja pois paholaisia muuten kuin Beelsebulin, paholaisten hallitsijan, avulla.” Miksi niin? Koska se oli synti pyhää henkeä vastaan, koska tuollaista parantamista, minkä Jeesus oli juuri suorittanut, ei voitu tehdä ihmisvoimin. Oli epäjohdonmukaista sanoa, että se oli Saatanasta, niinkuin Jeesus osoitti heille. Fariseukset eivät sanoneet sellaisten parantamisten olevan Saatanasta, kun heidän poikansa ajoivat pois paholaisia. Miksi sanoa sitten mielivaltaisesti niin nyt, Jeesuksen ollessa kyseessä? Miksi sanoa sen tapahtuneen Jumalan hengen avulla, kun heidän poikansa suorittivat sen, mutta kieltää pyhän hengen ilmeinen toiminta, kun Jeesus teki siten? Miksi? Siksi, että he eivät rakastaneet totuutta eivätkä halunneet tulla johdetuiksi siihen todenmukaiseen lopputulokseen, että he olivat vääriä opettajia ja että Jeesus oli Messias. Tämän myöntäminen olisi merkinnyt monista itsekkäistä menettelyistä luopumista. Heillä oli liian monta itsekästä asiaa vaaralle alttiina.
He vastustivat siis sitä oikeaa johtopäätöstä, mihin Jeesuksen töitten olisi pitänyt johtaa heidät. Puhukoot ihmisen Poikaa vastaan, jos halusivat! Heidän olisi kumminkin pitänyt kuunnella sitä todistusta, minkä hänen työnsä antoivat hänestä, nuo pyhän hengen voimalla tehdyt työt. Jeesus sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani.” (Joh. 5:36; 10:37, 38) Kun he sanoivat, että nuo ihmeteot suoritettiin Saatanan avulla, niin he tekivät synnin pyhää henkeä vastaan. He herjasivat Jumalan henkeä sanoessaan sen olevan Saatanasta. He vastustivat tahallaan ja itsekkäistä syistä hengen voiman ilmenemistä. Stefanus sanoi sellaisille: ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltänne ja korviltanne, aina te vastustatte Pyhää Henkeä.” – Apt. 7:51.
Juuri tuo synnin tahallisuus teki sen anteeksiantamattomaksi, koska se teki heistä mahdottomia opettaa ja oikaista ja Jumalan anteeksiantamistoimenpidettä vastustavia. Ja Jeesus sanoi: ”Joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” (Mark. 3:28–30) Ei ole uhria, millä peitettäisiin tuollainen tahallinen synninteko pyhää henkeä vastaan, ”ei nykyisessä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa”. Tämä ei merkitse sitä, että nuo fariseukset palaavat tuhatvuotisena tuomiopäivänä havaitakseen olevansa yhä anteeksisaamattomia, se ei hyödyttäisi mitään. Se merkitsee, että Jumalan hengen vaikutus on oleva silloin hyvin ilmeinen, niinkuin se oli silloinkin kun Jeesus oli maan päällä, ja että jotkut tekevät silloin samoin kuin Jeesuksen maan päällä ollessakin syntiä pyhän hengen ilmeistä toimintaa vastaan, varsinkin tuhatvuotishallituksen lopussa, jolloin Saatana vapautetaan maan asukkaitten loppukoetusta varten. Sellainen synti on yhä anteeksiantamaton tuona etäisessä tulevaisuudessa olevanakin aikana.
Johannes kirjoittaa: ”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava. Kaikki [epävanhurskaus] on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.” (1. Joh. 5:16, 17) Jos joku tekee syntiä tietämättömyydessä tai inhimillisien epätäydellisyyksiensä takia, niin hän saa anteeksi. Mutta tahallisesta synninteosta ei ole syntejäsovittavaa uhria. ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden [täsmälliseen tuntemukseen], niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” (Hepr. 10:26, 27) Tahallinen synti, joka on tehty silmät auki nähden Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman vaikutuksen, on anteeksiantamaton, eikä meidän tule rukoilla anteeksiantoa sellaisille syntisille. Ennen Kristuksen aikaakaan ei pitänyt rukoilla sellaisten edestä. (Jer. 7:1–16; 11:14; 14:11) Tahallisilla synnintekijöillä, jotka ovat vilpillisiä ja katumattomia, kiintyneitä pahoihin teihinsä ja haluttomia mukautumaan Jumalan vaatimuksiin, ei ole ’ikinä anteeksiantamusta’, mikä merkitsee, että kun he kuolevat, niin he menevät toiseen kuolemaan.
Me näemme siis, ettei tarvitse kuulua voideltuun luokkaan tehdäkseen syntiä pyhää henkeä vastaan eikä tarvitse omata Jumalan henkeäkään siten kuin ”muut lampaat” tehdäkseen syntiä sitä vastaan. Monet Saatanan näkyvässä järjestössä olevat tekevät syntiä pyhää henkeä vastaan olemalla tahallaan ja harkitusti tottelematta sitä, minkä he tietävät olevan kirjoitettuna Jumalan Sanaan, ja muodostumatta uuden maailman yhteiskunnan mukaisesti, kun he näkevät Jumalan hengen ilmeisen toiminnan hänen näkyvässä järjestössään.
● Jeesukselta kysyttiin Matteuksen 9:14–17, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastoa niinkuin fariseusten ja Johannes Kastajan opetuslapset tekevät, ja hän esitti pienen selityksen jälkeen sellaisen seikan, että vanhaa paikkaa ei ommella uuteen vaatteeseen eikä uutta viiniä panna vanhaan viinileiliin. Tällä ei näytä olevan mitään yhteyttä keskusteluaiheeseen. Miksi hän otti sen esiin tässä tapauksessa? – B. Z., Washington.
Kristus Jeesus ei muuta tässä jyrkästi asiaa, niinkuin saattaa näyttää ensi silmäyksellä. Luukkaan 5:33–38 oleva rinnakkaiskertomus osoittaa, että se esitettiin kysymyksessä olevan asian valaisemiseksi: ”Niin he sanoivat hänelle: ’Johanneksen opetuslapset paastoavat usein ja pitävät rukouksia, samoin fariseustenkin, mutta sinun opetuslapsesi syövät ja juovat’. Jeesus sanoi heille: ’Ettehän voi vaatia [yljän ystäviä] paastoamaan silloin, kun ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin, niinä päivinä, he paastoavat.’ Ja hän sanoi heille myös vertauksen: ’Ei kukaan leikkaa uudesta vaipasta paikkaa ja pane vanhaan vaippaan; muutoin hän rikkoo uuden vaipan, eikä uudesta vaipasta otettu paikka vanhaan sovi. Eikä kukaan laske nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin; muutoin nuori viini pakahuttaa leilit, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat. Vaan nuori viini on laskettava uusiin leileihin.’”
Jeesus osoitti tällä kuvauksella, että hän toi aivan uuden asiainjärjestelmän ja että tätä uutta asiainjärjestelmää ei pitänyt yhdistää siihen joukkoon, joka seurasi Johannes Kastajaa, eikä siihenkään, joka seurasi fariseuksia. Jeesuksen opetuslasten ei tarvinnut olla yhteydessä noiden toisten uskonnollisten ryhmien kanssa eikä liittyä niihin eikä noudattaa niiden paastoamistapoja enempää kuin muitakaan uskonnollisia menoja, mitä ne harjoittivat. Jeesus ei tullut paikkaamaan eikä pitkittämään vanhoja kuluneita palvontajärjestelmiä, jotka olivat valmiit poisheitettäviksi. Hän perusti jotakin aivan uutta, ja kaikkien elämää kaipaavien ihmisten, jotka olivat vielä vanhoissa järjestelmissä, täytyi tulla uuteen eikä yrittää käyttää tuota uutta pelkästään paikkana, millä olisivat vahvistaneet riutuvia uskontojärjestelmiään, jotka piti hylättämän. Sen uuden kristillisen järjestön, minkä Jeesus muodosti, ei pitänyt siis olla vanhan vaatteen paikkana eikä vanhan viinileilin uutena viininä. Sitä ei tullut liittää aikaisempiin uskontoryhmiin eikä sitoa niillä, eikä niiden tullut antaa sulattaa sitä itseensä. Nuo vanhat järjestelmät eivät voineet sisältää uutta asiainjärjestelmää, eivät olleet sopivia tälle uudelle järjestelmälle eivätkä voineet olla olemassa sen ohella, vaan tämän uuden asiainjärjestelmän piti lopettaa ne. Mooseksen Lakikin piti naulata kidutuspaaluun täyttyneenä ja poispyyhittynä.
Kristuksen seuraajat eivät mukautuneetkaan sentähden paastomenoihin Kristuksen läsnäollessa. Jeesus sanoi, että kun ylkä otetaan pois, niin sitten he paastoavat. Mutta hän ei tahtonut sanoa tällä sitä, että heidän pitäisi tehdä näin, vaikka tosiasiat osoittavat heidän tehneenkin niin. Hänen opetuslapsensa murehtivat ja olivat kovin hämillään hänen kuoltuaan kidutuspaalussa, koska he olivat odottaneet hänen perustavan valtakuntansa maan päälle jo siihen aikaan, ja kun hänet surmattiin, niin he eivät ymmärtäneet, miksi sen oli sallittu tapahtua, ja he vajosivat vanhoihin paastoamis- ja murehtimistapoihinsa tämän ymmärryksen puutteen takia. Mutta helluntain ja pyhän hengen vuodatuksen jälkeen ja saatuaan valistusta asioitten suhteen he toipuivat tästä tilapäisestä hairahtumisestaan sellaiseen paastoamiseen, jollaista vanhemmat uskontoryhmät harjoittivat.
Me näemme kaikesta tästä, että Jeesus esitti sopivan kuvauksen tehdäkseen selväksi keskustelun ytimen. Samoin kuin uutta päällysvaippaa ei pitänyt leikellä ja käyttää toivottomaan vanhojen vaatteitten paikkaamiseen, vaan sen piti antaa olla kokonaan koskemattomana ja uutena; samoin kuin uutta viiniä ei pitänyt kaataa kuivuneisiin vanhoihin viinileileihin, jotka olivat menettäneet joustavuutensa ja niin ollen halkeaisivat, vaan sillä piti olla oma uusi viinileilinsä, niin piti uuden kristillisen järjestönkin olla kokonaan uusi asiainjärjestelmä, pysyvästi erossa vanhoista uskonnollisista järjestelmistä, jotka olivat joko hairahtuneet tai olivat jo sivuuttaneet käyttökelpoisuusaikansa.
● Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle! (engl.) lainaa sivulla 37 Sananlaskujen 8:22–31 Moffattin käännöksen mukaan, missä viitataan Jehovan ainoasyntyiseen Poikaan hänen ”kasvattilapsenaan”. Miksi Logoksesta puhutaan kasvattilapsena? – H. J., New Jersey.
Koska Jehova täytti ainoasyntyisen Poikansa viisaudella, niin Pojasta tuli aivan viisauden vertauskuva, ja hän puhuu itsestään Viisautena Sananlaskujen 8. luvussa. Jakeessa 30, missä Moffatt käyttää sanaa ”kasvattilapsi” Pojasta, hän kääntää kirjaimellisesti sanan ahmón, mikä johtuu heprealaisesta verbistä ahmán, joka merkitsee ”ruokkimista, kasvattamista, jonkun vartijana olemista”. Jesajan 49:23:nnessa on tämän verbin partisiippi, ahmén, käännetty Kuningas Jaakon käännöksessä ”kasvatusisiksi” ja ”ruokkijoiksi” reunamuistutuksessa. Jesajan 60:4:nnessä se on käännetty ”kasvattamiseksi”. Kun Moffatt viittaa siis Viisauteen Jehovan kasvatuslapsena, niin hän tarkoittaa, että tämä Poika on suosikkilapsi, kasvatettu, ruokittu, hellitty, vartioitu. Moffatt ei tahdo sanoa, että Viisaus olisi ottolapsi kasvatuslapsen nykyisessä laillisessa merkityksessä. Kuinka hän voisi tarkoittaa sitä, kun hän osoittaa käännöksensä edellisissä jakeissa, että Jehova loi Viisauden, muodosti ja muovasi hänet ”ensimmäisenä luomistaan”?