”Tapansa mukaan”

”Hän . . . meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” – Luuk. 4:16.

 1. Mikä sanoma Johannes Kastajalla oli ihmisille kristillisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?

KEISARI Tiberiuksen hallitessa viidettätoista vuottaan Roomassa tuli Johannekselle, pappi Sakariaan pojalle, Jumalan julistus. Hän tuli Jordan-virtaa ympäröivään maastoon ”ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi”. (Luuk. 3:3) Johannes Kastaja kertoi kuulijoilleen, mitä Jesajan kirjaan (40:3) oli kirjoitettu, ja sanoi: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.’” (Luuk. 3:4) Tämä johtui siitä, että oli tapahtuva jotain ihmeellistä. Johannes sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 3:2) Mikä uutinen se olikaan Juudan kansalle! Juutalaisten piti valmistautua kuninkaansa tuloon. Siksi, kuvaannollisesti puhuen, ”kaikki laaksot täytettäköön, ja kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon, ja mutkat tulkoot suoriksi ja koleikot tasaisiksi teiksi, ja kaikki liha on näkevä Jumalan autuuden [pelastuskeinon, Um]”. – Luuk. 3:4–6.

 2. a) Mitä monet Johanneksen saarnan kuulleet tekivät, ja kenen he ajattelivat hänen voivan olla? b) Miten Johannes vastasi ajatukseen: ”eikö hän itse ehkä ollut Kristus”?

² ”Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö” tuli erämaahan katsomaan tätä profeettaa, jolla ”oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö”. ”Ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.” Mutta millaista sanomaa Johannes julistikaan! Kuullessaan sen monet hänen kuulijoistaan panivat heti toimeksi. ”Hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.” (Matt. 3:4–6) Joukot odottivat jännittyneinä. Kun he kuulivat Johanneksen puhuvan ja havaitsivat hänen vilpittömyytensä, he ihmettelivät Johannesta itseään. He ajattelivat: ”Eikö hän itse ehkä ollut Kristus.” (Luuk. 3:15) Johannes antoi vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi, jonka kengänpaulaakaan minä en ole kelvollinen päästämään; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” (Luuk. 3:16) Johannes viittasi Jeesukseen, Jumalan Poikaan, joka oli kohta tuleva hänen luokseen kastettavaksi vedessä.

 3. Mikä ihme tapahtui, kun Johannes kastoi Jeesuksen?

³ Kun Johannes Kastaja ennusti, että juutalaiset kastetaan pyhällä hengellä ja tulella, niin Messias eli Kristus ei ollut vielä ilmestynyt. Mutta hän ilmestyi aikanaan. ”Kun siis kaikkea kansaa kastettiin ja myöskin Jeesus oli saanut kasteen ja rukoili, niin tapahtui, että taivas aukeni ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: ’Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt’.” (Luuk. 3:21, 22) Jeesus oli nyt noin kolmenkymmenen ikäinen. Ihmiset, jotka tunsivat Jeesuksen, olivat sitä mieltä, että hän oli Joosefin poika. Mutta Jeesus oli kuitenkin Jumalan Poika! Oli juuri niin kuin taivaasta kuulunut ääni sanoi. Kolmekymmentä yksi vuotta aikaisemmin oli enkeli sanonut hänen neitsytäidilleen: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.” – Luuk. 1:35.

JEESUS TUOTTAA KUNNIAA JUMALALLE

 4. Esitä pääpiirteissään Saatanan Jeesukselle esittämät kolme kiusausta.

⁴ Kun Jeesus nousi Jordan-virrassa Johannes Kastajan upotettua hänet täysin sen vesien alle, hän oli täynnä pyhää henkeä. Jumalan henki johdatti hänet erämaahan, missä hän viipyi neljäkymmentä päivää. Sitten Saatana yritti erittäin tarmokkaasti kolmella kiusauksella vieroittaa Jeesuksen, Jumalan Pojan, hänen taivaallisesta Isästään. Yksi kiusaus oli, että koska Jeesus oli Jumalan Poika, niin hänen pitäisi kyetä muuttamaan kivi leiväksi, ja siten hän olisi rikkonut nelikymmenpäiväisen paastonsa. Mutta Jeesus viisaasti vastasi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä.” Sitten Saatana yritti jotain muuta. Hän näytti hänelle kaikki asutun maan valtakunnat ajan rahdussa ja sanoi Jeesukselle: ”’Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Kirjoitettu on: ”Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman”.’” Saatana epäonnistui toisen kerran yrittäessään kääntää Jeesuksen hänen Isäänsä vastaan. Kun Jeesus sitten joutui Jerusalemin temppelin harjalle, niin Saatana sanoi hänelle: ”’Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; . . .’ Jeesus . . . sanoi hänelle: ’Sanottu on: ”Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi”.’” – Luuk. 4:1–12.

JEESUKSEN JULKINEN PALVELUS

 5. Mitä kaikki neljä evankeliuminkirjoittajaa todistavat Jeesuksesta?

⁵ Näiden Saatanan asettamien kolmen kiusauksen jälkeen Jeesus palasi voittoisana Galilean maakuntaan. Siellä Galileassa hän alkoi opettaa synagoogissa, ja kaikki pitivät häntä kunniassa. Ajan edetessä Jeesus vaelsi Nasaretin kaupunkiin. ”Hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.” (Luuk. 4:16) Ei ainoastaan Luukkaan vaan myös Matteuksen, Markuksen ja Johanneksen mukaan Jeesuksen tapana oli käydä Palestiinan eri kaupunkien synagoogissa koko elämänsä ajan. Lapsena vanhempiensa mukana ja toimiessaan puuseppänä Nasaretissa sekä tultuaan kastetuksi Jordan-virrassa hän ei koskaan laiminlyönyt kokoontumista juutalaisten kanssa sapattina synagoogaan tai Jerusalemin temppeliin. Se oli paikka, mihin hän meni palvomaan Jehovaa ja kuuntelemaan, mitä oli kirjoitettu Jumalan totuudensanaan.

6, 7. a) Miten Luukas kuvailee Jeesuksen käynnin Nasaretin synagoogassa eräänä sapatinpäivänä? b) Miten synagoogassa sinä nimenomaisena sapattina olleet suhtautuivat häneen? c) Miksi heidän olisi pitänyt tietää, että Jeesus oli epätavallinen mies?

⁶ Eräänä sapatinpäivänä, mistä Luukas kertoo meille, Jeesus oli Nasaretin synagoogassa. Palvelija ojensi hänelle Jesajan kirjakäärön. Jeesus avasi käärön siitä kohdasta, minkä meidän Raamattumme merkitsee 61. luvuksi, ja luki sitten: ”’Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta’. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen’.” (Luuk. 4:18–21) Kun Jeesus sanoi tämän, niin kuinka hämmästyneitä hänen kuulijoidensa onkaan täytynyt olla! Kaikki, jotka kuulivat nämä profeetta Jesajan sanat, uskoivat näiden totuuksien jolloinkin täyttyvän. Mutta ei varmastikaan tässä miehessä! Asuihan tämä Jeesus Nasaretissa kolmenkymmenen ikäiseksi, ja useimmat synagoogassa olijat tunsivat hänet. Nyt he kuulivat hänen sanovan: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen.” Sen on täytynyt panna heidät ajattelemaan. Tässä oli mies, jota sieti pitää silmällä.

⁷ Kuitenkin ”kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: ’Eikö tämä ole Joosefin Poika?’” (Luuk. 4:22) Täällä synagoogassa olevien Nasaretin juutalaisten olisi pitänyt tietää Jeesuksen olleen epätavallinen mies, koska hän oli melko lähellä, noin yksitoista kilometriä pohjoiseen, Galilean Kaanassa suorittanut ensimmäisen ihmetyönsä. Jeesus oli kutsuttu häihin. Tilaisuuteen varattu viini loppui, ja Jeesus sanoi miehille: ”Täyttäkää astiat vedellä.” Ja he täyttivät kuusi vesiruukkua reunojaan myöten. ”Ja hän sanoi heille: ’Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle’. . . . Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut – . . . kutsui edeskäypä yljän ja sanoi hänelle: ’Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.’ Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.” – Joh. 2:7–11.

 8. Mitä muuta noiden synagoogassa sinä päivänä olleiden täytyi tietää Jeesuksesta?

⁸ Noiden Nasaretin synagoogassa olevien on täytynyt tietää myös, että kun Jeesus meni Jerusalemiin viettämään edellistä pääsiäistä, niin hän ajoi kaupustelijat pois temppelistä. ”Hän . . . ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: ’Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi.’” (Joh. 2:15–17) Heidän oli täytynyt kuulla tämä rahanvaihtajia koskeva kiihottava uutinen, koska ”galilealaiset . . . olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana”. (Joh. 4:45) Heidän on täytynyt kuulla myös, että Jeesus puhui taivasten valtakunnan lähestymisestä. (Matt. 4:17; Mark. 1:14, 15) Ja hyvin luultavasti he kuulivat toisestakin ihmetyöstä, minkä Jeesus suoritti Kaanassa, pojan paranemisesta Kapernaumissa, kun eräs kuninkaan virkamies oli puhunut Jeesukselle Kaanassa. Sillä hetkellä, jolloin Jeesus sanoi isälle Kaanassa: ”Sinun poikasi elää”, poika tuli jälleen terveeksi Kapernaumissa. Tämän ihmeen takia virkamies ”uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa”. (Joh. 4:46–54) Tämänkaltaiset uutiset levisivät nopeasti, Nasaretiinkin.

9, 10. Kuvaile tapaus, mikä sattui sitten siinä synagoogassa, mutta millainen vaikutus sillä oli Jeesuksen synagoogassa käymiseen?

⁹ Todennäköisesti tuona sapatinpäivänä Nasaretin synagoogassa nämä tapahtumat pyörivät yhä uudelleen heidän mielessään Jeesuksen puhuessa, ja sitten he kuulivat Jeesuksen sanovan: ”Kaiketi aiotte sanoa minulle tämän sananlaskun: ’Parantaja, paranna itsesi’; ’tee täälläkin, kotikaupungissasi, niitä suuria tekoja, joita olemme kuulleet tapahtuneen Kapernaumissa’.” (Luuk. 4:23) Mutta Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: ei kukaan profeetta ole otollinen kotikaupungissaan.” (Luuk. 4:24) Kun Jeesus viittasi siihen, mitä tapahtui Elian ja Elisan päivinä, niin ”tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagoogassa, tulivat kiukkua täyteen ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. Mutta hän lähti pois käyden heidän keskitsensä.” (Luuk. 4:28–30) Vaikka Nasaretin juutalaiset yrittivät tappaa Jeesuksen tällä kertaa, niin hän palasi Nasaretiin, ja noin vuotta myöhemmin hän tapansa mukaan meni sapattina synagoogaan. Matteus kirjoittaa: ”Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: ’Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?’ . . . Mutta Jeesus sanoi heille: ’Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan’. Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.” (Matt. 13:54–58) Pane merkille, että Jeesus meni ”tapansa mukaan” takaisin Nasaretin synagoogaan siitä huolimatta, että hänet oli aikaisemmin yritetty tappaa, näyttäen käytännössä, mitä hän saarnasi: ”Rakastakaa vihollisianne.” – Matt. 5:44.

¹⁰ Jumalan palvojien viikoittainen kokoontumispaikka Jeesuksen aikaan oli synagooga, ja sieltä Jeesus tavattiin sapattina opettamasta. Kun hän oli Jerusalemissa, hänen tapansa oli mennä temppeliin opettamaan. Jeesus puhui suurille ihmisjoukoille, ja hänen opetuslapsensa olivat hänen kanssaan oppimassa. Hän ei empinyt kertoa totuutta myöskään oman aikansa juutalaisille uskonnollisille johtajille, ja hän todisti heidän olevan ulkokultailijoita.

11. Missä muuallakin kuin synagoogassa Jeesus saarnasi, ja miten hän vastasi ylimmäiselle papille, joka kysyi häneltä hänen oppiaan?

¹¹ Luonnollisesti Jeesus saarnasi monissa muissakin paikoissa kuin synagoogissa. Hän opetti suuria joukkoja vuorenrinteillä lähellä Galilean merta sekä sen rannalla. Hän puhui huomattavan paljon opetuslapsilleen Öljymäellä, yksityiskodeissa ja temppelissä. Mutta sapatinpäivänä Jeesuksen tapasi opettamasta ”Jumalan huoneessa”. (Neh. 10:39, Um) Todistukseksi tästä Jeesus sanoi vähää ennen kidutuspaaluun panemistaan empimättä ylimmäiselle papille, joka kysyi häneltä hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan: ”Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut.” – Joh. 18:19–21.

12. a) Miten Jehovan todistajat suorittavat nykyään saarnaamistyötään? b) Miten eräs historioitsija kuvaili varhaiskristillistä järjestöä?

¹² Nuo ihmiset tiesivät, ja nykyiset Jehovan todistajat tietävät, että Jeesuksen tapa kolme ja puoli vuotta kestäneenä palvelusaikanaan oli käydä säännöllisesti Jumalan kansan kokouksissa ja opettaa sille Jumalan sanaa siellä. Siitä syystä Jehovan todistajat nykyään kokoontuvat säännöllisesti valtakunnansaleihinsa ja saarnaavat ja opettavat Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua, ja pitävät tätä tapanaan. Hekin ovat ’julkisesti puhuneet maailmalle’, ja nykyiset uskonnolliset johtajat tietävät sen. Yli 1 034 268 Jehovan todistajaa käy tapansa mukaan talosta taloon joka kuussa julistamassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Heitä tavataan kulkemassa talosta taloon, tutkimassa Raamattua yksityiskodeissa kiinnostuneitten kanssa sekä valtakunnansaleissaan. Siitä lähtien, kun joku omistaa elämänsä Jehovan tahdon tekemiseen ja hänet kastetaan Jeesuksen tavoin, hänen täytyy osoittaa olevansa Jumalan palvelija samoin kuin varhaiskristitytkin. Kirjassa Historian ääriviivata sanotaan: ”Jeesus Nasarealaisen toiminta oli ilmeisesti profeetallista opetusta siihen uuteen tapaan, jonka hebrealaiset profeetat olivat aloittaneet. Se ei ollut papillista. Sillä ei ollut pyhitettyä temppeliä, ei alttaria, eikä menoja. Se ei vaatinut muuta uhria kuin ’särjetyn ja nöyrän sydämen’. Saarnaajat olivat sen ainoat papit ja saarna sen vaikutuksen tärkein välikappale.”

HYVÄ TAPA MEILLE

13. Minkä nykyäänkin hyödyllisen esimerkin Jeesus antoi palveluksessaan?

¹³ Siitä lähtien kun Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa vuonna 29 syksyllä kasteensa jälkeen, hän ei koskaan laiminlyönyt palvelustaan, ja hän piti saarnoja Jumalan huoneessa ja muissa julkisissa paikoissa. Hän antoi oivallisen esimerkin nykyisille kristityille siinä, että ”meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta”. (Neh. 10:39, Um) Meidänkin on opittava ja opetettava. Jumalan huoneessa me opimme totuutta Jumalan kirjoitetusta sanasta, ja se varustaa meidät pitämään parempia saarnoja tehdessämme maailman kaikkien kansojen ihmisistä tosi kristillisen uskon opetuslapsia. – Matt. 28:19, Um.

14. Miten Jehovan todistajat käyttävät nyt käytännöllisesti aikansa, jonka he viettävät yhdessä seurakunnankokouksissa?

¹⁴ Kaikkialla Jehovan todistajain maailmanlaajuisessa järjestössä järjestetään kouluja, yksi joka seurakuntaan. Tätä koulua kutsutaan teokraattiseksi palveluskouluksi. Jokainen Jehovan todistaja samoin kuin muutkin, jotka haluavat, voivat ilmoittautua siihen. Tässä palveluskoulussa jokainen voi oppia ilmaisemaan ajatuksia niin, että pystyy opettamaan. Miehet ja naiset esiintyvät vuorollaan lavalla valtakunnansalissa ja esittävät johonkin raamatuntekstiin perustuvan lyhyen saarnan. Toisinaan kaksi tai kolme henkilöä keskustelee Raamatusta lavalla ikään kuin jonkun kodissa. Raamatulliset saarnat, niin yleiset kuin yksityisetkin, perustuvat Jumalan sanaan. Tätä opetustapaa käyttäen voidaan tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Tällä tavalla Jeesus sai seuraajansa. Jehovan todistajat käyttävät nykyään samaa menettelytapaa kääntääkseen ihmisten sydämet heidän Luojansa, Jehova Jumalan, puoleen.

15, 16. Mitä Jehovan todistajat tekevät opittuaan saarnaamaan ja opettamaan?

¹⁵ Jehovan todistajat tietävät, että usko tulee kuulemisesta. Jotta joku voisi kuulla, täytyy olla saarnaaja. Kun Jehovan todistajat ottavat tavakseen kokoontua Jumalan huoneeseen, he oppivat opettamaan ja saarnaamaan. Heidät lähetetään valtakunnansaleistaan opettamaan ja saarnaamaan, niin kuin apostoli Paavali sanoi heille tehtävän. ”Kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” (Room. 10:10–15) Paavali tähdentää tässä sitä, mitä Jeesus sanoi muutamia päiviä ennen taivaisiin kohoamistaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät.” – Matt. 28:19, Um.

¹⁶ Kristittynä evankeliuminpalvelijana oleminen nykyään ei merkitse sitä, että tulee seisoa saarnastuolissa ja saarnata kuulijoille jossain kirkkorakennuksessa. Se merkitsee sitä, että jokainen kristitty henkilö antaa valonsa loistaa puhumalla Jumalan sanan totuutta joka tilaisuudessa. Hänen valonsa ei loista ainoastaan tavanomaisessa kokouspaikassa, ”Jumalamme huoneessa”, vaan myös silloin kun hän pitää raamatullista saarnaa jollekulle yksilölle tai pienelle ihmisryhmälle missä päin maailmaa tahansa. Loistaako ”teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa”? – Matt. 5:16.

17. Minkä kehotuksen Jehovan todistajat antavat kaikkien kansojen ihmisille?

¹⁷ Kaikkien kansojen kaikkia ihmisiä kehotetaan tulemaan Jehovan todistajain yhteyteen heidän valtakunnansaleihinsa ja osallistumaan heidän viiteen raamatuntutkistelukokoukseensa sekä ilmoittautumaan teokraattiseen palveluskouluun. Näitä opettavaisia raamatullisia kokouksia pidetään joka viikko mielen rakentamiseksi ja täsmällisen tiedon hankkimiseksi Jumalan sanasta. Muista, ettei Jeesus koskaan laiminlyönyt ”Jumalamme huonetta”. ”Tapansa mukaan” hän oli siellä oppimassa ja opettamassa. Me teemme hyvin, jos mekin teemme sen tavaksemme. Myöskään ”meidän ei tule laiminlyödä Jumalamme huonetta”. Meidän on tunnettava totuus. Menkäämme sinne, mistä löydämme sen.

[Alaviitteet]