Kaste välttämätön kristityille

 1. a) Miten Jeesus suhtautui elämän välttämättömyyksiin, ja mille seikalle hän pani pääpainon? b) Miksi kristittyjen täytyy tehdä tilaa hengelle?

ASUTPA missä hyvänsä tässä maailmassa, pysähdy ja kysy itseltäsi: Kuinka monet asiat ovat tässä elämässä ehdottoman välttämättömiä? Voit päätellä niitä olevan paljon ja alkaa luetella niitä mielessäsi. Harkitse kuitenkin hetkinen ja arvioi uudelleen. Eivätkö yleisesti puhuen useimmat ihmiset sanoisi niitä olevan vain kolme? Ruoka. Suoja. Vaatetus. Mutta huomaa, mitä Kristus Jeesus sanoi: ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” (Matt. 6:25) Huomaa, että paino ei ole tässä aineellisella vaan hengellisellä. Miksi? Koska hengellinen merkitsee Jumalalle jotain eikä aineellinen. Jos me siis ohjaamme elämämme oikein, niin voimme kunnioittaa ja ylistää Jumalaa, taivaallista Elämänantajaamme. Jos teemme tilaa hengelle ja vältämme langenneen lihan taipumuksia, niin voimme elää sillä tavalla, mikä on välttämätöntä Jumalan hyväksymisen saannille. (Room. 7:18, 19, 22, 23) Voisiko olla mitään arvokkaampaa näinä kriitillisinä, kohtalokkaina aikoina, jolloin koko ihmiskunnan elossa säilyminen on kysymyksessä.

 2. a) Mitkä kysymykset auttavat meitä tutkimaan itseämme Jumalan edessä? b) Määrittele kristillinen antautuminen ja osoita sen tärkeys.

² Vaikka siis tarvitsemmekin kolmea välttämättömyyttä pysyäksemme hengissä ruumiillisesti, niin niihin täytyy todellisuudessa lisätä neljäs, mikäli aiomme menestyä hengellisesti. On näin ollen sopivaa tarkastella huolellisesti toiveitamme, pyrkimyksiämme, tavoitteitamme elämässä. Siksi kysymykset: Mikä on asemani Jumalan edessä? Mitä hän haluaa ja vaatii minulta? Miten voin antaa hänelle sen, mikä todella kuuluu hänelle? Ainoa järkevä vastaus näihin kysymyksiin on elämän pyhittäminen Jumalalle. Mutta mitä antautuminen hänelle merkitsee? Kristillinen antautuminen merkitsee toimenpidettä, jossa ihminen päättää juhlallisesti erottautua varauksitta ja ehdoitta tekemään Jehova Jumalan tahdon Kristuksen Jeesuksen kautta sen mukaisesti kuin tämä tahto on esitetty Raamatussa Jumalan pyhän hengen selvittämänä. Ilman elämämme antamista Jumalalle me tuskin voisimme odottaa hänen suosiotaan ja hyväksymystään. Koska ei ole mitään aineellista, mitä voisimme tarjota Jumalalle, sillä hän omistaa eläimet tuhansilla vuorilla, niin on selvää, että me voimme tarjota ainoastaan hengellisiä lahjoja hänelle. Jeesus osoittaa tämän selvästi: ”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” – Joh. 4:23, 24; Ps. 50:10.

 3. Mihin suosittuun suhteeseen antautuminen saattaa kristityn? Selitä sen arvo.

³ Antautumista, hengellistä suhdetta, vaaditaan todella kaikilta, jotka haluavat saavuttaa elämän. Pane merkille, miten tämä esitetään Luukkaan 14:27:nnessä: ”Joka ei kanna ristiänsä [kidutuspaaluansa, Um] ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.” Ja kun me teemme siten, että seuraamme Jumalan Poikaa, niin Jumala vuorostaan tekee jotain ihmeellistä meille. Mitä? Hän sallii meidän tulla suuresti suosittuun suhteeseen kanssaan, niin läheiseen kuin isän ja pojan välinen on. Kuvittelehan, mikä siunaus on seurauksena sille, joka voi tosiaan kutsua Jumalaa ”Isäkseen”! Kun käsitämme tämän mahdollisuuden ja Jumalan tahdon tekemisen arvon, niin eikö meidän pitäisi antaa suurin merkitys hengellisille arvoille aineellisten asemesta? Eikö tämä tuo meille iloa, onnea ja mielenrauhaa tässä pelon raatelemassa materialistisessa maailmassa? Mutta sinä saatat kysyä: Miten kukaan voi päästä asemaan, missä hän saattaa omistaa elämänsä Jumalalle ja päästä tähän suosittuun asemaan taivaalliseen Isäänsä nähden?

 4. Mihin kristillinen antautuminen perustuu? Mitä osaa usko näyttelee?

⁴ Niin kuin kaikki, mitä rakennamme, tämäkin suhde täytyy rakentaa lujalle perustalle. Sen pohja on täsmällinen tieto ja usko. Jumalan sanan tuntemukseen perustuvan uskon täytyy tosiaan vetää ihminen Hänen luokseen. Eikö Jeesus tarkoittanut tätä sanoessaan: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”? (Joh. 14:6) Miten tärkeä tämä ”uskona” tunnettu Jumalan sanan älyllinen ymmärtäminen ja arvostaminen sitten oikein on? Apostoli Paavali vastaa Heprealaiskirjeen 11:6:nnessa: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä [hartaasti, Um] etsivät.” Niin, meillä täytyy olla luotettava tieto Jumalan tahdosta tehdäksemme sen. Tässä ei ole mitään tunteitten ohjaamaa vetoomusta. Päinvastoin tieto perustuu Jumalan sanasta, Raamatusta, paljastuneeseen Jumalan tahtoon.

 5. Mikä on Jehovan tahto tosi kristittyihin nähden nykyään?

⁵ Mikä Jehovan tahto on sitten kaikkiin nähden, jotka haluavat saada hänen suosionsa nykyään? Hänen Sanansa paljastaa sen Efesolaiskirjeen 5:15–17:ssä: ”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä [ostaen sopivaa aikaa, Um], sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.” Voimmeko kieltää näitten päivien olevan pahat, kun ”ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa”? (Luuk. 21:26) Kuitenkaan ei ole todellisuudessa kysymys siitä, mikä Jumalan tahto on, sillä järkevä kristillinen menettely on hengellisyytemme lisääminen ja elämämme muokkaaminen sellaiseksi, että se lopulta saa hänen hyväksymisensä ja siunauksensa.

 6. Miten voimme osoittaa Jehovalle arvostavamme kaikkea hänen hyvyyttään?

⁶ Kun tutkimme Raamattua, niin mielemme täyttyy Jumalan sanan ihmeellisillä totuuksilla, ja kaikkivoittava halu panee meidät ilmaisemaan Jehova Jumalalle arvostuksemme hänen lukemattomista hyvyydenosoituksistaan. Jos pidättyisimme siitä, niin meistä tuntuisi epäilemättä samanlaiselta kuin profeetta Jeremiasta, joka sanoi, että Jumalan sana oli kuin polttava tuli suljettuna hänen luihinsa, eikä hän voinut pidättää sitä. (Jer. 20:9) Näin ollen on väistämätön johtopäätös asiassa se, että me haluamme päästä osallisiksi tästä hyvästä uutisesta ja antautua varauksitta Jehovalle tekemään hänen tahtonsa.

 7. Mikä muu on tiedon omaamisen lisäksi erittäin tärkeätä, jotta olisi kelvollinen antautumaan ja kasteelle?

⁷ Mutta vaikka meillä olisikin raamatullista tietoa, mikä on ensimmäinen vaatimus kastetta varten, niin ennen kuin me voimme kuitenkaan toteuttaa sen, meidän täytyy olla puhtaita moraalisesti ja hengellisesti. Jesaja sanoi tästä selittäen: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jes. 52:11) On siis selvääkin selvempää, että jokaisen, joka haluaa olla pätevä kristilliseen antautumiseen ja kasteeseen, täytyy erota maailmasta ja olla puhdas. Miksi? Koska ”koko maailma on paholaisen vallassa”. (1. Joh. 5:19, Um) Heidän täytyy suorittaa kaikki vaadittavat oikaisut elämässään sopeutuakseen niihin moraalin mittapuihin, mitkä esitetään Jumalan sanassa, Raamatussa. Jos joku on esimerkiksi vasta äsken tutustunut Raamatun totuuksiin, eikä hänellä ole ollut aikaa poistaa itseltään maailman saastaisia tapoja eikä oikoa tapaa, millä hän elää toiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, niin hän ei ole vielä pätevä menemään kasteelle. Aviollisten asioittenkin täytyy olla hyvässä järjestyksessä. On oltava puhdas moraalisesti ja hengellisesti. Huomaa, mitä apostoli Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 6:9–11:ssä: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä.” Huomaa: ”te olitte, jotkut teistä” – ei te olette. Tämä juuri Jumalan sanasta lainaamamme määrittelee tarkasti, millaisia me emme saa olla, jos tahdomme olla päteviä ylen tärkeään kristilliseen antautumiseen ja kasteeseen.

JEESUKSEN KASTE

 8. a) Osoita antautumisen ja kasteen välinen suhde. b) Miten Jeesuksen kaste oli uutta?

⁸ Kun me nyt tiedämme, mitä kristillinen antautuminen on ja kuinka ehdottoman välttämätön se on jokaiselle, joka haluaa saada Jehovan hyväksymyksen, meidän täytyy ymmärtää myös se osa, mitä täsmällinen tieto ja usko näyttelevät. Tässä suhteessa kristityille välttämättömään täsmälliseen tietoon kuuluu antautumisen ja kasteen välinen suhde. Kaste on todellisuudessa julkinen vertauskuva henkilön yksityisestä antautumisesta Jumalan palvelemiseen. Jeesus, Jumalan Poika, antoi mallin kristillisestä antautumisesta ja kasteesta. Hänen kasteensa oli tosiaan jotain uutta. (Hepr. 7:26) Ennen Jeesuksen kastetta profeetta Johannes oli kastanut juutalaisia, jotka olivat syntisiä ja jotka katuivat syntejään, joita he olivat tehneet Jehova Jumalan Israelin kansalle Mooseksen kautta antamaa lakia vastaan. (Matt. 3:1–11; Apt. 19:4) Jeesus ei ollut tällainen katuva syntinen. Johannes Kastaja tiesi, että Jeesus oli pyhä, puhdas ja saastaton, ja Johannes yritti estää Jeesusta menemästä kasteelle, sanoen: ”Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!” Jeesus voitti Johanneksen vastaväitteen sanomalla: ”Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus.” (Matt. 3:14, 15) Johannes kastoi sitten alistuen Jeesuksen.

 9. Esitä joitakin kiinnostavia ja arvokkaita seikkoja, mitkä opitaan tutkimalla Jeesuksen kastetta.

⁹ Tutkimalla tätä Jeesuksen, Jumalan Pojan, kastetta voidaan havaita eräitä kiinnostavia ja arvokkaita kohtia. Ensinnäkin, kuinka vanha hän oli tällöin? Luukas ilmoitti sen sanoen: ”Hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha.” (Luuk. 3:23) Jeesus ei ollut siis suinkaan lapsi tässä tilaisuudessa. Hän oli täysikasvuinen mies, kykenevä tekemään tämän tärkeän ratkaisun: antautumaan Jumalan tahdon suorittamiseen. Huomaa edelleen, että hänet upotettiin täydelleen veteen. Kertomus sanoo: ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä.” (Matt. 3:16) Se ei ollut mikään pirskotustoimitus, vaan päinvastoin täydellinen veteen upotus. Johannes käytti sitä tapaa, kuten ilmenee Johanneksen 3:23:nnessa olevasta raamatunpaikasta: ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä.” Huomaa edelleen, että kasteen toimitti valtuutettu kasteen suorittaja, Johannes Kastaja. Kun Jeesus nousi vedestä, hänessä oli tapahtunut muutos. Hän ei aikonut elää enää puuseppänä. Hän vertauskuvasi päinvastoin vesikasteella antautuneensa ruumiineen kaikkineen tekemään Jehovan tahdon tavalla, mikä oli enemmän kuin mitä Mooseksen kautta annettu laki vaati. Kun Johannes hautasi Jeesuksen veteen, niin hän kuvaannollisesti kuoli entiselle asemalleen maallisessa elämässä. Hänen tahtonsa ei kuollut, vaan mukautui yhä enemmän Jumalan tahtoon sellaisena kuin se oli viitoitettu hänelle, nimittäin Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. – Joh. 4:34; 5:30; Luuk. 22:42.

10. Osoita, miten kristillisellä kasteella on samanlainen merkitys nykyäänkin.

¹⁰ Kristillisellä kasteella on todellisuudessa sama merkitys nykyään. Jeesus antoi mallin. Jotta se olisi pätevä, sen täytyy tapahtua ymmärtäen. Samoin kuin Jeesus kastettiin, kun hän oli tehnyt älyllisen, vapaaehtoisen ratkaisun antautumisessaan, kristittyjenkin täytyy nyt ymmärtää, mitä he tekevät. Tämä epää lapsikasteen epäraamatullisena. (Room. 10:9, 10) Sitä paitsi sen, joka haluaa tulla nyt kastetuksi, täytyy elää puhdasta, kunniallista elämää niin kuin Jeesus. On ilmeistä, että kasteen edellä tapahtuu jokin muutos, muutenhan epäpuhdasta omistettaisiin puhtaalle, saastattomalle Jumalalle, Jehovalle, ja miten se olisi mahdollista? Kaste ei mitenkään voi täydellistää teeskenneltyä antautumista. Lisäksi kasteen toimittajan täytyy olla Jehovalle antautunut palvelija niin kuin Johanneskin oli. Kuka muu julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista näinä perustetun taivaan valtakunnan päivinä? Keillä on Jehovan nimi, ja keiden käsiin on pantu hänen Valtakuntansa edut? Kysymykseen tulevat ainoastaan Jehovan todistajat, ja siitä syystä on sopivaa, että kastaja on joku uuden maailman yhteiskunnan Jehovalle antautunut miesedustaja. – Jes. 43:10; Matt. 24:14, 45–47.

11. Onko kaste puhdistusmeno? Selitä, miksi vastaat siten.

¹¹ Muista myös, että Johannes Kastajan suorittamaa kastetta ei toimitettu synnin poistamiseksi, vaan se kuvasi vanhaa juutalaista lakiliittoa vastaan tehtyjen syntien katumista. Jeesuksellahan ei varmastikaan ollut syntejä. (1. Piet. 2:22) Samoin on tosi kristillinen kaste nyt ulkonainen vertauskuva siitä, mitä on jo tapahtunut sisäisesti, nimittäin täydellisestä, kokosydämisestä antautumisesta Jehova Jumalan tahdon tekemiseen. Se ei ole uskonnollinen muotomeno, mikä poistaisi syntejä. Päinvastoin, katumisen täytyy edeltää kastetta, kuten apostoli Paavali osoittaa Apostolien tekojen 26:20:nnessä: ”Saarnasin ensin sekä Damaskon että Jerusalemin asukkaille, ja sitten koko Juudean maalle ja pakanoille parannusta ja kääntymystä Jumalan puoleen, ja että he tekisivät parannuksen soveliaita tekoja.” Kaste ei ole siis mikään muotomeno, missä vesi pesisi pois synnit, vaan päinvastoin kuvaus antautumisesta. Katumuksen ja kunnioituksenosoituksen täytyy edeltää sitä. Antautumislupauksen uskollisen täyttämisen täytyy seurata sitä.

12. Valaise kasteen vakavuutta ja osoita, miten eräillä on harhakäsityksiä kasteesta?

¹² Kaste on vakava askel, mutta siitä näkyy myös, että se on iloinen askel. Se täytyy ottaa ymmärtäen ja arvostaen oikein sen merkitystä. Jos tekee antautumislupauksen eikä sitten täytä sitä, niin se merkitsee kuolemaa. (Saarn. 5:3, 4) Toisaalta taas sekin, että ei tee sitä, vaan empii, kun omaa riittävästi tietoa, merkitsee kuolemaa. Jotkut saattavat erheellisesti ajatella, ettei tarvitse tulla kastetuksi, ja väittävät, että heillä on riittävästi tietoa ja että he odottavat suotuisempaa aikaa. Muista, että kaste ei velvoita ketään, vaan tieto. Kun joku tietää kylliksi ymmärtääkseen, että tämä vanha maailma häviää kohta kaikkine haluineen ja että ainoa tapa, millä me voimme saada elämän, on alkaa elää uuden maailman hyväksi nyt, niin hän tietää riittävästi tullakseen kastetuksi. Jos henkilö on moraalisesti puhdas tällöin, niin miksi viivytellä? – 1. Joh. 2:15–17.

13. a) Miksi on epäviisasta järkeillä kasteesta? b) Mikä Jumalan vakuutus meillä on, että hän auttaa meitä?

¹³ Joku voisi selitellä ja esittää monia syitä, miksi hänelle ei kastetuksi tuleminen ole vielä kovin välttämätöntä. Hän saattaisi ajatella: ’Miten minä voin elää antautumislupaukseni mukaan? Mitä takeita minulla on siitä, että Jumala auttaa minua? Mitä minä teen, kun tulee vaikeuksia? Pysynkö minä uskollisena? Ehkä minun pitäisi odottaa, kunnes saan enemmän tietoa ja tulee sopivampi tilaisuus.’ Eikö tämä olisi eräänlaista järkeilyä? Eikö se merkitsisi ”omien mielipiteittensä ja tekojensa selittelemistä tai puolustelemista vain sillä, mitä pidetään järkevänä”? kuten järkeileminen määritellään. Ja eikö se merkitsisi myös omaan ymmärrykseensä eikä Jumalan ymmärrykseen nojaamista? Kenen ohjetta meidän tulee noudattaa, omaammeko vai Jumalan? Jos syntyy epäilyksiä sen suhteen, mikä on oikein, niin eikö olisi viisasta hankkia niiden kypsien kristittyjen apua ja neuvoa, joiden sydämellä on parhaat hengelliset etusi? Muista vakuutus, minkä Jehova antaa meille Filippiläiskirjeen 4:13:nnessa: ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Miksi siis viivyttelisimme, miksi lykkäisimme tuonnemmaksi, jos olemme pätevät kristilliseen antautumiseen ja kasteeseen?

KASTE TUTKINNAN JÄLKEEN

14. Selitä, mitä merkitsee kastaminen a) Isän nimessä, b) Pojan nimessä, c) pyhän hengen nimessä.

¹⁴ Jeesus sanoi sitten, että meidät tulee kastaa Isän, Pojan ja pyhän hengen nimessä. (Matt. 28:19, 20) Mitä tämä merkitsee? Isyys merkitsee vanhempanaoloa, ja kastaminen Isän nimessä osoittaa, että asianomainen tunnustaa taivaallisen Isämme ylimmyyden ja yksinvaltiuden, hänen, jonka ainoan nimi on Jehova. (Ps. 83:19, Um) Meidän täytyy pyhittää hänen nimensä, kunnioittaa hänen yksinvaltiuttaan, rakastaa hänen valtakuntaansa ja palvella sen etuja. (Luuk. 11:2) Kastaminen Pojan nimessä osoittaa sen jälkeen asianomaisen arvostavan sitä korkeaa valtuutta ja asemaa, minkä Isä on antanut Pojalle. Täytyy olla rakkautta ja arvostusta Poikaa kohtaan, koska hän on Lunastaja. Ilman hänen uhriaan me emme voisi saada iankaikkista elämää. Miten suuressa velassa olemmekaan hänelle! (Jes. 55:4; Joh. 4:42) Lopuksi kastaminen pyhän hengen nimessä merkitsee tämän hengen tunnustamista Jehovan toimivaksi voimaksi. Se on sama voima, mikä opasti erehtymättä muinaisia miehiä Raamatun kirjoittamisessa, saattoi varhaiskristityt kestämään vainoa menestyksellisesti ja ohjaa nykyään maan päällä olevaa Jehovan teokraattista järjestöä. – 2. Piet. 1:21; Joh. 6:63; 1. Joh. 5:6.

15. Esitä muutamia kasteen arvokkaita puolia.

¹⁵ Kaste on julkinen todistus kuolemisesta entiselle elintavalleen. Jos kastettava jäisi upotetuksi veteen, se merkitsisi varmasti hänen kuolemaansa. Kuvaavasti hänet ikään kuin kohotetaan jälleen elämään, tekemään Jehovan tahto. Kastepäivän voitaisiin näin ollen sanoa olevan ihmisen uuden elämän alku. Kaste on sekä asianomaisen julkinen antautumistunnustus että merkki hänen asettamisestaan evankeliuminpalvelijaksi. Tällainen henkilö on kaksinkertaisesti Jehovan siunaama. Kastepäivä tulee merkitä kirjoihin ja muistaa aina. Jehovan näkyvän järjestön kysymyksessä ollen se on päivä, jona sinut on asetettu Korkeimman palvelukseen.

16–19. a) Mitkä tärkeät kysymykset tehdään kasteelle meneville? b) Mikä ilmaisee kelvollisuuden kasteelle? c) Mistä on hyvä omata selvä näkemys tässä tilaisuudessa? d) Onko kaste lopullinen päämäärä?

¹⁶ Mutta ennen kuin kastettavat lasketaan kasteelle on asiaankuuluvaa ja sopivaa, että he vastaavat kysymyksiin, jotta kaikki, jotka ovat kokoontuneet heidän kanssaan tilaisuuteen, voisivat olla todistajia, jotka ovat kuulleet kastettavien omasta suusta, että he ymmärtävät, mitä aikovat tehdä, ja että he ovat ottaneet vaaditut askeleet ollakseen kelvolliset kasteeseen. Niiden, jotka voivat vastata myönteisesti kysymyksiin, tulee sanoa: ”Olen” kunkin kysymyksen jälkeen, ja heidän tulee sanoa se kuuluvasti yhteen ääneen, so. kaikki yhtaikaa.

¹⁷ Ensimmäinen kysymys on: Oletko tunnustanut Jehova Jumalan edessä olevasi syntinen, joka tarvitsee pelastusta, ja oletko tunnustanut hänelle, että tämä pelastus tulee häneltä, Isältä, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä?

¹⁸ Toinen kysymys on: Oletko sinä tämän Jumalaan ja hänen pelastusvaraukseensa omaamasi uskon perusteella antautunut ehdoitta Jumalalle tehdäksesi hänen tahtonsa tästä lähtien sellaisena, kuin hän paljastaa sen sinulle Jeesuksen Kristuksen ja Raamatun välityksellä pyhän hengen valistavan voiman avulla?

¹⁹ Jokainen, joka on vastannut ”Olen” näihin kahteen kysymykseen, on kelvollinen kasteelle, ja hänet tulee kastaa samassa Jehovan todistajain konventissa. Kastettavan tulee aina muistaa se päivä, sillä se on tosiaan ratkaiseva päivä hänen elämässään. Sellaisessa tilaisuudessa on erittäin hyvä omata selvä näkemys vastuustaan ja eduistaan palveluksessa tästä hetkestä eteenpäin. Muista, että kaste ei ole lopullinen päämäärä, vaan päinvastoin erittäin suotuisan suhteen alku.

20. Mitkä kysymykset vaativat lisäkäsittelyä?

²⁰ Miten henkilön tulee asennoitua siihen suhteeseen, joka hänellä on Jehovaan, hänen järjestöönsä ja kristittyihin veljiinsä, kasteen, tuon erittäin tärkeän askeleen, jälkeen? Mitä hän voi tehdä täyttääkseen antautumislupauksensa uskollisesti ja iloiten? Miten hän voi lisätä hengellismielisyyttään ja vähentää haluaan elämän aineellisiin asioihin? Mitkä askeleet tulee ottaa saavuttaakseen suuremman kypsyyden, jotta voisi kestää ja vaeltaa nuhteettomuudessaan Jumalan edessä näinä kriitillisinä päivinä? Jätämme nämä kysymykset seuraavan kirjoituksen vastattaviksi.