”Elämän sanan” julistaminen kuolevassa maailmassa

 1. Miten ihmisten varjeltumista koskevaa sanomaa julistetaan nykyään, ja mistä se löydetään?

IHMISKUNNAN hengissä säilyminen on nykyään militaristien, tiedemiesten ja taloustieteilijäin lausunnoista päätellen kyseenalaista. Mutta olkootpa lausunnot heidän pelostaan miten levottomuutta herättäviä hyvänsä, nyt julistetaan arvovaltaista varjeltumissanomaa. Siksi on nykyään ihmisiä, jotka uskovat ihmiskunnan säilyvän hengissä. Näitä harvoja, joilla on tällainen huomattava usko, kuullaan laajalti nykyisin. He julistavat kaikkialla ”elämän sanaa”. Tämä elämää antava sana on Pyhässä Raamatussa, mikä on elämän Lähteeltä, Jehova Jumalalta, tullut Sana.

 2. a) Minkä levittämisen on järkevästi katsoen seurattava ”elämän sanan” julistusta? b) Miten Jaakobin kirjeen johdanto ja aika, jolloin hän sen kirjoitti, ilmaisee tämän levittämisen?

² Koska ”elämän sana” on Pyhän Raamatun sivuilla, niin ”elämän sanan” julistaminen tapahtuu johdonmukaisesti Raamatun julistamisen ja levittämisen yhteydessä. Tämä kirja tarkoitettiin levitettäväksi kaikkialle. Siinä olevat monet ennustukset osoittavat sen. Monien Raamatun kirjeitten johdannot ilmaisevat sen. Esimerkiksi opetuslapsi Jaakob sanoo kirjoittaessaan kirjeensä kristillisen Israelin kuvaannollisille ”kahdelletoista sukukunnalle”, sen alkulauseessa: ”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija, lähettää tervehdyksen kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.” (Jaak. 1:1) Miten laajalle nuo ”sukukunnat” olivat hajaantuneet silloin, varsinkin jos Jaakob kirjoitti kirjeensä noin vuonna 60 jKr. eli noin 27 vuotta sen jälkeen kun pyhä henki vuodatettiin Jerusalemissa helluntaipäivänä? Tuona päivänä kääntyi kolmisentuhatta juutalaista ja vastatullutta hyväksymään Jeesuksen Herraksi ja Mestariksi ja Messiaaksi eli Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, ja Apostolien tekojen 2:5–11 kertoo, että he olivat ”kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on”, Partiasta, Meediasta, Eelamista, Mesopotamiasta, Kappadokiasta, Ponttosta, Aasiasta, Frygiasta, Egyptistä, Libyasta, Roomasta, Kreetasta ja Arabiasta. Kun nämä lähtivät Jerusalemista helluntaijuhlan päätyttyä, niin he palasivat noihin etäisiin osiin maailmaa. Jotta Jaakobin kirje olisi saavuttanut kaikki nuo Israelin Hengellisen ”kahdentoista sukukunnan” uskovaiset, niin se piti jäljentää ja levittää laajalle.

 3. a) Miksi Heprealaiskirjeen piti levitä yhtä laajalle kuin Jaakobin kirjeenkin? b) Miksi Pietarin ensimmäisen kirjeen piti kiertää?

³ Samoin on Raamatun 58. kirja osoitettu suoraan heprealaisille, so. heprealaiskristityille, ja jotta tämä kirje olisi tavoittanut heidät, sitä piti levittää yhtä laajalti kuin Jaakobin kirjettäkin. (Hepr. 1:1) Apostoli Pietarin ensimmäisen kirjeen johdanto kuuluu: ”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat . . . valitut.” (1. Piet. 1:1, 2) Pietarin kirje tarvitsi siis levitystä, ja jollei hänen alkuperäistä kirjettään kuljetettu hitaasti seurakunnasta toiseen, niin täytyi tehdä jäljennöksiä ja levittää niitä kaikkiin hänen johdannossaan mainittuihin seurakuntiin.

 4. a) Miksi Raamatun viimeinen kirjakin tarvitsi levittämistä? b) Miten Paavalin osoitetaan suosineen kirjeittensä levittämistä, ja kuka tunsi Babylonissa hänen kirjeensä?

⁴ Johannes osoittaa Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan, ”seitsemälle Aasian seurakunnalle” Efesoon, Smyrnaan, Pergamoon, Tyatiraan, Sardekseen, Filadelfiaan ja Laodikeaan. Tämä ”elämän sanan” viimeinen kirjakin tarvitsi näin ollen levitystä. Apostoli Paavali oli suuri kirjeitten kirjoittaja. Hän laati neljätoista Pyhän Raamatun kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa olevaa kirjettä. Paavali kehotti erityisesti levittämään kirjettään, kun hän kirjoitti roomalaisille, korinttolaisille, galatalaisille, efesolaisille, filippiläisille, kolossalaisille, tessalonikalaisille ja yleensä heprealaisille. Hän sanoi Kolossassa oleville kristityille lähettämänsä kirjeen loppusanoissa: ”Kun tämä kirje on luettu teille, niin toimittakaa, että se luetaan Laodikeankin seurakunnassa.” (Kol. 4:16) Kun apostoli Pietari kirjoitti Babylonista, Mesopotamiasta, niin hänkin sanoi tuntevansa Paavalin kirjeet. (2. Piet. 3:15; 1. Piet. 5:13) Kaikki todistukset osoittavat, että nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt jakelivat ”elämän sanaa” toisille tässä kuolevassa maailmassa.

 5. a) Mitkä Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten käsikirjoitusjäljennökset ovat yhä olemassa? b) Ketkä olivat kristittyjen jäljentäjien esimerkkeinä Kirjoitusten jäljentämisessä, ja miten he saattoivat valmistaa koko Raamatun?

⁵ Nykyään on vielä olemassa noin 4 000 käsikirjoitusjäljennöstä niistä 27 kirjasta, mitkä sisältyvät Kristillisiin kreikkalaisiin kirjoituksiin, mutta mitkään niistä eivät ole kumminkaan ensimmäiseltä vuosisadalta. Paitsi näitä on noin 8 000 latinaksi käännettyä käsikirjoitusjäljennöstä ja suunnilleen vielä 1 000 muille kielille käännettyä käsikirjoitusjäljennöstä. Jäljennösten laatimisessa oli varhaiskristityillä – joista ensimmäiset olivat juutalaisia eli heprealaisia – esimerkki juutalaisissa kirjureissa eli sooferiimeissa, jotka tekivät pappiskirjurin eli -jäljentäjän Esran päivistä lähtien käsinkirjoitettuja jäljennöksiä henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista juutalaisille synagoogille. Synagoogia perustettiin kaikkialle Rooman valtakunnan sisä- ja ulkopuolelle, mihin juutalaiset olivat hajaantuneet. Siten kävi mahdolliseksi mennä synagoogaan Antiokiassa ja Pisidiassa ja kuulla luettavan Heprealaisia kirjoituksia; tai Bereassa, Makedoniassa; tai Roomassa, Italiassa. (Apt. 13:14, 15; 17:10, 11; 28:16–23) Heprealaiset kirjoitukset levisivät täten maailmanlaajuisesti. Näin ollen voivat kristityt jäljentäjät Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten jäljentämisensä ohella tehdä jäljennöksiä myöskin henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista tai niiden kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä, jos he eivät saattaneet ostaa jäljennöksiä juutalaisilta kauppiailta tai myyjiltä. He voivat tehdä täten jäljennöksiä 66 henkeytettyä kirjaa sisältävästä koko Raamatusta.

 6. a) Miten kristityt olivat erilaisen julkisuutta koskevan käskyn alaisia kuin juutalaiset? b) Millaista sanaa ”elämän sana” on, kuten Jeesus osoitti kiusauksessa?

⁶ Juutalaisia käskettiin Mooseksen lain alaisuudessa pysyttelemään itsekseen eli erossa pakanoista. Mutta Suurempi Mooses, Jeesus Kristus, ja hänen apostolinsa käskivät kuitenkin kristillisiä seurakuntia muuttamaan toisaalle, tulemaan yhdessä suurimmaksi julkisuusjärjestöksi maan päällä, kristilliseksi järjestöksi, mikä on erikoistunut julistamaan koko kuolevalle maailmalle ”elämän sanaa”, Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Tämä ”elämän sana” ei ole pelkkää suullista perimätietoa, sanomaa, mikä kulkeutuu sukupolvelta toiselle suusanallisesti. Se on kirjoitettu Sana, mitä ei aika eivätkä olosuhteet muuta ja mitä voidaan lukea, eritellä ja vertailla Raamatun ennustusten täyttymyksiin. Siitä syystähän Jeesus Kristus itse, hän, jota sanotaan ”Jumalan Sanaksi” ja ”elämän Sanaksi”, saattoi torjua Perkeleen kiusaukset sanomalla toistamiseen: ”On kirjoitettu” ja ottamalla lainauksen kirjoitetusta Raamatusta – Kirjoituksista! – Matt. 4:1–10.

 7. a) Mitä Jeesus ennusti meidän aikamme hyvästä uutisesta? b) Jotta tämä toteutuisi, niin mitä se on vaatinut, ja missä määrin se on suoritettu nykyään?

⁷ Viitaten meidän päiviimme, päiviin, joiden tunnuksena ovat olleet maailmansota, nälänhätä, ruttotaudit, maanjäristykset ja kansojen ahdistus siksi, että niiden loppu lähestyy Harmagedonin yleissodassa, Jeesus sanoi: ”Ja sitä ennen pitää evankeliumi saarnattaman kaikille kansoille”. (Mark. 13:8–13) Jotta Kristuksen hallinnossa olevan Jumalan valtakunnan välityksellä tulevan iankaikkisen elämän hyvä uutinen tulisi saarnatuksi ja ymmärretyksi kaikissa kansoissa, se piti kääntää noiden kansojen kielille. Tätä varten se on käännetty useammalle kielelle kuin mikään muu kirja ihmiskunnan historiassa, koska tämä Pyhä Raamattu on kirja, missä on sanoma Jumalalta koko maailmalle. Tänä vuonna 1962 se on jo käännetty kokonaisuudessaan tai osittain 1 165 kielelle tai murteelle, niin että jos jokainen maan päällä elävä opetettaisiin lukemaan omaa kieltään, niin 90 prosenttia maan väestöstä voisi lukea Raamattua tai osia siitä.

 8. Mitä ilmoitetaan Aasian ja Afrikan ja saarten asukkaitten hyväksi tehdyistä raamatunkäännöksistä?

⁸ Tätä nykyä sanotaan olevan 1 000 kääntäjää lähes sadasta erilaisesta uskonnollisesta yhdistyksestä, mitkä edustavat 40 eri kansallisuutta, ja he valmistavat kansoilleen toivomuksensa mukaan Raamatun arvovaltaista käännöstä, Afrikkaa, Aasiaa ja saarten asukkaita varten. Raamattuseuran sanotaan olevan nyt ”saapumassa sellaiseen laajennuksen ja yhteistoiminnan vaiheeseen, millä ei ole vertaistaan sen pitkässä historiassa”, kun se varaa oppineisuutta ja teknillistä apua Pyhän Raamatun käännösten saamiseksi kansalle.

 9. Milloin raamattuseuroja perustettiin erityisesti, ja mitä Rooman paavit ovat sanoneet näistä seuroista?

⁹ Raamattuseuroja perustettiin erityisesti viime vuosisadan alkupuolella. Näillä seuroilla ei ole ollut Vatikaanin paavien eikä roomalaiskatolisen hierarkian hyväksymystä. Paavi Leo XII sanoi Irlannin roomalaiskatoliselle papistolle antamassaan bullassa vuonna 1825: ”Eräs tietty seura, jota rahvaanomaisesti kutsutaan Raamattuseuraksi, levittäytyy julkeasti kautta koko maailman. Halveksittuaan pyhien isien perinteitä ja vastoin Trientin kirkolliskokouksen säädöstä tämä seura on koonnut kaikki voimansa ja kohdistaa kaikki keinonsa yhtä tarkoitusta varten: Raamatun kääntämiseksi tai paremminkin vääristämiseksi kaikkien kansojen äidinkielille.” Eräs myöhempi paavi, Pius IX, ilmaisi asenteensa ”elämän sanaa” kohtaan sanomalla: ”Kirotut olkoot etenkin nämä erinomaisen viekkaat ja petolliset seurat, joita kutsutaan raamattuseuroiksi, ja jotka heittävät Raamatun kokemattoman nuorison käsiin.”a

10. Mikä työ edistyi katolilaisten paheksunnasta huolimatta, ja mitä perustettiin Euroopassa ja Amerikassa?

¹⁰ Roomalaiskatolilaisten paheksumisesta ja vastustuksesta huolimatta ”elämän sanan” kääntämis- ja julkaisemistyö edistyi. Italialainen Raamattu painettiin kaksitoista kertaa ennen vuotta 1500, ja kahdeksantoista saksalaisen Raamatun painosta oli julkaistu jo, ennen kuin entisen katolisen papin Martti Lutherin käännös ilmestyi. Vuonna 1804 perustettiin Baselin raamattuseura Nürnbergissä. Samana vuonna perustettiin Britannian ja ulkomaan raamattuseura Lontoossa, ja se avusti rahallisesti Euroopan mantereella olevia raamattuseuroja. Amerikassa perustettiin ensimmäinen raamattuseura Philadelphiassa vuonna 1808; New Yorkin raamattuseura seurasi vuonna 1809 ja Amerikan raamattuseura vuonna 1816. Tanskan raamattuseura Kööpenhaminassa ja Ruotsin raamattuseura syntyivät vuonna 1814 ja Suomen vuonna 1812. Hamburgin-Altonan raamattuseura muodostettiin vuonna 1814, samoin kuin Alankomaitten raamattuseura Amsterdamissa. Ranskan hallitus vahvisti Pariisin protestanttisen raamattuseuran vuonna 1818. Euroopassa seurasi lukuisia raamattuseuroja, mutta The Encyclopaedia Britannica (Engl. tietosanakirjan 3. osa, 11. painos) sanoo sivulla 907: ”Jotkut niistä hajaantuivat tai lakkasivat lopulta poliittisen tai kirkollisen vastustuksen takia Rooman kirkon osoittautuessa erityisesti vihamieliseksi.”

11. Mikä seura rekisteröitiin vuonna 1884, ja mitä se on painanut tähän asti?

¹¹ Suhteellisen myöhään, mutta Jumalan määräaikaan, vuonna 1884, perustettiin Pittsburghissa, Pennsylvaniassa, seura, mikä tunnetaan nykyään Pennsylvaniassa rekisteröitynä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana. Vaikka Vartiotorni-Seura on ollut roomalaiskatolisen hierarkian ja myöskin protestanttisen papiston erityisenä maalitauluna, niin se on painanut jatkuvasti Raamattuja tähän asti ja on Jehovan todistajain käyttämä julkaisuväline.

12. Miten suuri on ollut Raamatun levikki raamattuseurojen perustamisesta lähtien, ja miten tämä pysyy maailman asukasluvun kasvun rinnalla?

¹² Kaikkien näiden raamattuseurojen perustamisen jälkeen on Pyhän Raamatun julkaiseminen ja levittäminen ollut suunnaton, ja yli kaksituhatta miljoonaa kappaletta koko- tai osaraamattua on toimitettu maailmaan. Kuluneena vuonna levittivät kaikki raamattuseurat maailmassa 30 miljoonaa kappaletta, joista monet olivat Uusia testamentteja eli Kristillisiä kreikkalaisia kirjoituksia. Mutta maailman väestö kasvaa 45 miljoonalla hengellä vuodessa, mikä on puolitoista kertaa se määrä, mitä Pyhää Raamattua levitettiin. Raamattujen tuotanto ei pysy siis maailman väestön tasalla. Meidän on kuitenkin muistettava, että suuri osa tästä väestöstä lisääntyy kommunistisella Venäjällä ja kommunistisessa Kiinassa, jotka ovat rauta- ja bambuesirippujen takana, joten näitä ihmisiä ei voida helposti tavoittaa.

13. Miten Raamattujen laajemman levittämisen huutava tarve ilmenee erään raamattuseuran kokemuksesta kuluneena vuonna?

¹³ Useampien Raamattujen levittämiselle on huutava tarve. Eräs raamattuseura ilmoitti, että ”Pyhän Raamatun levittämisessä oli tapahtunut hämmästyttävä kasvu alueilla, joilla on poliittista jännitystä ja vallankumouksia”; että esimerkiksi Kuubassa ja Afrikan Kongossa ovat varastot tyhjentyneet; että oli otettava uusia painoksia ja joudutettava uusia kirjoja toisinaan lentoteitse noilla mullistusalueilla olevien järjestöjen vaatimusten tyydyttämiseksi ja että järjestö oli lähettänyt yhteistoiminnassa toisten raamattuseurojen kanssa 75 maassa yli 23 miljoonaa Raamattua viime vuonna, mikä merkitsee 32 prosentin lisäystä vuoden 1959 levitykseen. – New York Times, 12.5.1961.

ETTEI SE TAPAHTUISI TURHAAN

14. Miksi suuri osa tästä Raamatun suunnattomasta levikistä saattaa olla turhaa, ja miten ainoastaan Raamattua voidaan ymmärtää?

¹⁴ Tässä on sopivaa tehdä eräitä kysymyksiä: Kuinka paljon tästä suunnattomasta Raamattujen levittämisestä on tapahtunut turhaan? Lukuhalu on viime aikoina paikoin kasvanut räjähdysmäisesti, niin että epäilemättä useammat ihmiset lukevat Raamattua. Mutta antaako Raamatun lukeminen yksistään elämän lukijalle? Laimeneeko tällainen Raamatun lukeminen, minkä henkilö aloittaa hyvin innostuneesti ja arvostaen, hetken päästä, ja tuleeko tästä kirjasta jälleen vain hänen kirjahyllynsä koristus? Voiko yksityinen lukija itse ymmärtää Raamattua ja saada sen sopusointuiseksi? Jumala ei antanut Raamattua yksilölle, vaan kansalle, ensin heprealaiselle kansalle ja sitten Pietarin niin nimittämälle Jumalan ”pyhälle kansalle”, mikä on ”Jumalan Israel”, jota ei ole ympärileikattu lihassa, vaan sydämeltä. Se on näin ollen järjestön kirja. Sitä voidaan ymmärtää ainoastaan Jumalan todellisen näkyvän, hänen pyhän henkensä täyttämän järjestön yhteydessä. – 1. Piet. 2:9; Gal. 6:12–16.

15. Miten etiopialaisen Raamatun lukijan tapaus valaisee sitä, että Raamattua ei voida ymmärtää jonkun toisen auttamatta?

¹⁵ Muista etiopialaista Raamatun lukijaa. Hän oli palaamassa Jerusalemin temppelistä ja lukemassa ääneen Jesajan ennustusta ajaessaan tietä pitkin. Kristitty evankelista Filippus tervehti vaunuja Jumalan enkelin ohjauksesta ja kysyi tuolta etiopialaiselta hovin virkamieheltä, ymmärsikö hän, mitä hän luki. Etiopialainen vastasi rehellisesti: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Hän kehotti Filippusta nousemaan vaunuihin ja kuunteli sitten, kun Filippus selitti ennustuksen hänelle kristilliseltä kannalta. Nyt hän ymmärsi siinä määrin, että halusi tulla Jeesuksen Kristuksen, ”Jumalan Sanan”, seuraajaksi. Kun he ajoivat lähelle vettä, niin hän kysyi: ”Mikä estää kastamasta minua?” Kastettuaan hänet Filippus lähti, ja etiopialainen käännynnäinen jatkoi matkaansa iloiten. – Apt. 8:26–39.

16. Minkä välityksellä Raamattua on pitänyt selittää, kuten käy ilmi Berean Raamattua lukevien juutalaisten tapauksessa?

¹⁶ Muista myös Berean ja Makedonian Raamattua lukevat juutalaiset. He kuulivat luettavan lakia ja profeettoja synagoogissaan sekä tutkivat näitä kirjoituksia yksityisesti, mutta eivät koskaan ymmärtäneet. Sitten tuli apostoli Paavali ja meni heidän synagoogaansa. Se, mitä hän kertoi heille, oli uutta ja erilaista heille. Mutta he olivat jalomielisiä asiassa. Millä tavalla? ”He ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.” (Apt. 17:10–12) Jotta he olisivat ymmärtäneet Raamattua pelastuksekseen, heille piti selittää sitä Jumalan järjestön välityksellä.

17. Mitkä kysymykset täytyy tehdä Raamatun lukemisesta juutalaisissa synagoogissa ja kristikunnan kirkoissa ja kodeissa?

¹⁷ Siitä lähtien on nämä tuhat yhdeksänsataa vuotta tähän asti luettu lakia ja profeettoja ja psalmeja juutalaisissa synagoogissa rabbiinien selitysten ohella. Mutta onko se pelastanut juutalaisia? Kysymyksen ollessa Heprealaiset ja Kreikkalaiset kirjoitukset sisältävän koko Raamatun lukemisesta ei-juutalaisten kirkoissa ja kodeissa, pelastaako tämä heidän kristikunnan monien lahkolaisuskontokuntien jäseninä suorittamansa Raamatun lukeminen nämä sadat miljoonat Raamatun kuuntelijat tai lukijat?

18. Mikä ilmaisee kaiken tällaisen Raamatun lukemisen turhaksi?

¹⁸ Miten paljon tämä uskonnollinen Raamatun lukeminen auttaa tänä pulmallisena aikana lukijoita tekemään oikeat ratkaisut näiden aikojen tärkeissä kysymyksissä nyt, kun me elämme ”maailman lopussa” ja kun kansat ovat tuomiolla Jumalan edessä kaikkeuden Jehova Jumalan tai Saatana Perkeleen yksinvaltiutta koskevassa tärkeimmässä asiassa? Siitä Raamatun lukemisesta huolimatta, mitä ihmiset kuulevat tai suorittavat kristikunnan uskontojärjestelmien yhteydessä, he mukautuvat jatkuvasti tähän vanhaan maailmaan aivan samoin kuin ateistit, agnostikot, skeptikot ja pakanatkin. He eivät valmistaudu kohtaamaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaa” asennoitumalla Jumalan valtakunnan puolelle, mitä koskevaa hyvää uutista saarnataan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. (Matt. 24:14) Ilmeisesti heidän henkilökohtainen Raamatun lukemisensa on turhaa. Mitä näin ollen tarvitaan?

19. a) Mitä voidaan sanoa Raamatun itsensä levittämisen hyväksi? b) Mutta mitä muuta täytyy liittyä Raamatun oheen, kuten etiopialaisen ja Berean raamatunlukijain tapaukset osoittavat?

¹⁹ Samoin kuin etiopialaisen ja Berean Raamatun lukijoitten tapauksessa, tarvitaan neuvojaa, opastajaa eli opettajaa, sellaista, joka on Jumalan pyhän hengen täyttämä ja Jumalan ohjaama niin kuin Filippus ja Paavali olivat. Filippus ja Paavali eivät kuuluneet enää hylättyyn juutalaiseen uskonnolliseen kirkkoon, vaan olivat nyt Jumalan vasta valitsemassa järjestössä, hänen ”valitussa suvussaan”, ”pyhässä heimossaan”, ”omaisuuskansassaan” ja hänen henkensä täyttämiä. Me olemme yhtä mieltä siinä, että Raamatun kääntäminen ja julkaiseminen ja levittäminen on kiitettävä asia. Ei ole mitään parempaa käsiteltävää kirjaa kuin Pyhä Raamattu. Sitä sanotaan kuvaannollisesti ”hengen miekaksi”, ja on varmasti parempi valmistaa ja levittää ”hengen miekkaa” kuin ryhtyä aseistautumiskilpaan ja lihallisen sodankäynnin tarvikkeiden tekoon, mikä johtaa vain vahingoittamiseen, silpomiseen ja tappamiseen. Mutta Raamatun lisäksi täytyy olla jotain muutakin. Ei niiden ihmisten perimätietoja, jotka ovat olleet kristikunnan tai juutalaisuuden uskonnollisia johtajia. Raamatun lisäksi täytyy olla Jumalan järjestön antautuneita, kastettuja ihmisiä, jotka hän lähettää saarnaamaan ja opettamaan.

20. Mitkä Jeesuksen seuraajilleen lausumat jäähyväissanat soveltuvat yhä, ja mitä näin ollen tarvitaan sen ohella, että Raamattua levitetään?

²⁰ Tuhannen yhdeksänsadan vuoden pituinen aika ei ole vaimentanut Jeesuksen seuraajilleen lausumien jäähyväissanojen voimaa eikä soveltuvuutta: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppumiseen saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um) Nykyiseen ”asiainjärjestelmän loppumiseen” saakka on tarvittu lähetettyjen opetustoimintaa Pyhän Raamatun, Jumalan kirjoitetun sanan, yhteydessä.

21. Mitä Paavalin ja Jaakobin sanat osoittavat elämän Sanan pelkistä lukijoista ja sen tekijöistä?

²¹ Palauttakaamme mieleemme Paavalin sanat: ”Jumala ei katso henkilöön. Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan; sillä eivät lain kuulijat [jotka tekevät syntiä sen alaisuudessa] ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan.” (Room. 2:11–13) Ja Jaakobin sanat: ”Olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unohtaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak. 1:22–25) Näin ollen eivät pelkät Raamatun lukijat eivätkä pelkät Raamatun kuuntelijat ole niitä, jotka hyväksytään ja palkitaan elämällä, vaan niitä ovat elämän Sanan tekijät.

22. a) Mitä meidän täytyy siis tehdä paitsi julkaista ja levittää Raamattuja? b) Ja mitä myös sen lisäksi, että julkaisemme Raamattua selittäviä kirjoja?

²² Entä sitten? Meidän ei ole ainoastaan julkaistava ja levitettävä Raamattua, vaan myöskin elettävä sen mukaan. Meidän ei ole ainoastaan vietävä Raamattuja ihmisten koteihin, vaan meidän täytyy myöskin mennä sinne takaisin ja auttaa heitä ymmärtämään Raamattua, minkä lukemisen me teemme heille mahdolliseksi. Meidän täytyy järjestää siten, että heillä on kanssamme Raamatun kotitutkistelu, jotta he näkisivät Raamatun totuuden paljastettujen raamatunkohtien mukaisesti ja niiden ennustusten mukaisesti, mitkä täyttyvät tässä ”maailman lopussa”. Meidän täytyy auttaa heitä näkemään totuus sen mukaisesti kuin Jumala menettelee sen näkyvän järjestön kanssa, minkä hän on valinnut ja mitä hän käyttää ”elämän sanan” julistamisessa. Eikä meidän ole myöskään vain julkaistava Raamattua käsitteleviä tai sitä selittäviä kirjoja, vaan meidän täytyy myöskin auttaa Raamatun lukijoita ymmärtämään näitä Raamattua selittäviä kirjoja ja näissä kirjoissa esitetyt asiat heidän omilla Raamatuillaan.

23. a) Missä suhteessa meidän kaikkien tulee noudattaa suurimman konsanaan maan päällä olleen Opettajan esimerkkiä? b) Mitä me kaikki julistamme näin tehdessämme?

²³ Tässä toiminnassa meidän täytyy noudattaa erityisesti suurimman maan päällä olleen Raamatun opettajan, Jeesuksen Kristuksen, esimerkkiä, hänen, joka on personoitunut Jumalan Sana. Kun Jumala vuodatti henkensä Jeesukseen, niin hänet valtuutettiin saarnaamaan. (Jes. 61:1–3; Luuk. 4:16–21) Hän suoritti sen työn, mikä hänet valtuutettiin tekemään, vaikkei kerrota mitään siitä, että Jeesus olisi levittänyt yhtään ainoata Pyhien kirjoitusten kappaletta. Hän jätti Kirjoitusten jäljennösten tekemisen ja levittämisen aikansa juutalaisille kirjureille ja jäljentäjille. Hän ei erikoistunut Kirjoitusten jäljentämiseen eikä Raamatun jäljennösten tekemiseen, vaan sen opettamiseen, mikä oli jo jäljennetty Raamatusta. Hän käytti ihmisten omia Kirjoitusten jäljennöksiä tai niitä, joita säilytettiin synagoogissa. (Luuk. 4:17, 20) Me kaikki emme voi olla Raamatun painajia, mutta me voimme olla Raamatun levittäjiä ja varsinkin Raamatun opettajia. Me kaikki julistamme tällä tavalla erityisesti ”elämän sanaa” nykyään.

24. Mitä voidaan sanoa, Jehovan todistajien käyttämistä raamatunkäännöksistä heidän työskennellessään talosta taloon?

²⁴ ”Mutta Jehovan todistajillahan on oma raamatunkäännöksensä, ja he käyttävät sitä”, sanovat jotkut kriitikot herättääkseen ennakkoluuloja toisissa ja kompastuttaakseen heitä Jehovan todistajain raamatulliseen opetukseen. Raamattu itse osoittaa, että Jehovan todistajat Mooseksesta aina apostoli Johannekseen asti – joka kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan – kirjoittivat sen alkukielellä (hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi). Mutta ketkä ovat tehneet alkuperäisen Raamatun monet nykyiset käännökset? Sellaiset henkilötkö, jotka ovat väittäneet olevansa Jehovan todistajia? Ei, vaan miehet, jotka ovat enimmäkseen olleet kristikunnan lahkokirkkojen jäseniä. Jehovan todistajat suorittavat nyt käskettyä opetustyötä 158 kielellä eivätkä käytä omia käännöksiään, vaan niitä 1 165 käännöstä, mitkä ovat jo heidän käytettävinään. Missä Raamattuja on jo niissä kodeissa, joissa Jehovan todistajat vierailevat saarnatessaan talosta taloon, siellä he käyttävät niitä Raamattuja tai antavat puhuteltavien käyttää niitä johtaessaan ”elämän sanan” kotitutkistelua. Ja Jehovan todistajat pystyvät kuitenkin niitä Raamattuja käyttäen opettamaan Kristuksen hallitseman Jumalan perustetun valtakunnan samaa hyvää uutista.

25, 26. a) Mitä Jehovan todistajat käyttävät laillistettuna välikappaleenaan, ja millainen sen painamien raamatunkäännösten historia on? b) Mitä raamatunkäännöstä Jehovan todistajat käyttävät saarnatessaan Valtakunnan evankeliumia?

²⁵ Jehovan todistajat käyttävät toimeenpanevana, julkaisevana ja laillistettuna välikappaleenaan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa. Se julkaisee omissa painoissaan Brooklynissa, New Yorkin valtiossa, painettuja englantilaisia Raamattuja. Vasta kun tämä Seura oli ollut rekisteröitynä 42 vuotta, se alkoi painaa omissa painoissaan kreikkalais-englantilaista Uutta testamenttia nimeltä The Emphatic Diaglott, minkä eräs kristadelfialainen valmisti kaksikymmentä vuotta ennen Seuran rekisteröintiä. Seura alkoi 58 vuotta rekisteröintinsä jälkeen painaa Hyväksyttyä eli Kuningas Jaakon episkopaalista raamatunkäännöstä vuodelta 1611. Kuusikymmentä vuotta rekisteröintinsä jälkeen Seura alkoi painaa Amerikkalaisen standardikäännöksen Raamattua vuodelta 1901. Ja 77 vuotta rekisteröintinsä jälkeen, nimittäin vuonna 1961, Vartiotorni-Seura esitti ensi kerran ”Pyhien kirjoitusten uuden maailman käännöksen” (New World Translation of the Holy Scriptures) yhtenä kirjana, raamatunkäännöksen, mikä ilmestyi kuutena erillisenä osana vuodesta 1950 vuoteen 1960. Se on ainoastaan englannin kielellä eikä Jehovan todistajain käytettävissä niillä 157 muulla kielellä, joilla me saarnaamme nykyään 181 maassa.

²⁶ Me emme tarvitse siis omaa raamatunkäännöstämme saarnataksemme ja opettaaksemme sitä loistoisaa sanomaa, minkä perusteella Jehovan todistajat erotetaan kaikista kristikunnan lahkoista – Jehova Jumalan ja hänen Kristuksensa perustetun valtakunnan hyvää uutista. Me käytämme niitä Raamattuja, joita on saatavissa kaikilla kielillä.

27. a) Mistä on nyt todellinen kysymys, jollei raamatunkäännöksistä? b) Mitä yksimielisten julistajien tulee siis tehdä, ”elämän sanalla”?

²⁷ Nyt ei ole kysymys Raamatun käännöksistä, vaan oikean Valtakunnan sanoman opettamisesta Raamatusta. Jatkakaa siis, te ”elämän sanan” yksimieliset julistajat! Säilyttäkää siihen luja, järkkymätön ote, mutta tehkää tämä samalla jakaen ”elämän sanaa” toisille tässä kuolevassa maailmassa. ”Elämän sana” on koko maailmaa, kaikkia kansoja, varten. ”Iloitkaa, te kansat, hänen kansansa kanssa” sanoo Jehova Jumala itse. (5. Moos. 32:43, Um; Room. 15:10) Ilahduttakaa siis, te kaikki, kaikkien kansojen elämän etsijöitä julistamalla yhtyneinä heille Jumalan loistoisaa ”elämän sanaa”!

[Alaviitteet]