Mikä on sinun uskonnollinen tapasi?

1, 2. Minä kahtena päivänä kirkoissa on joka vuosi suuret kuulijakunnat, ja mitä kysymyksiä se herättää?

KAIKILLA uskonnoilla on ”pyhäpäivänsä” ja erikoistoimituksensa uskonnollisissa temppeleissään. Näinä erityisinä päivinä niiden palvontapaikat ovat tavallisesti täynnä. Kristikunnan joulujuhlan aikaan järjestetään värikkäitä näytelmiä Joosefista ja Mariasta, Jeesus-lapsesta ja häntä katsomaan tulleista paimenista ja tietäjistä. Ohjelmassa on juhlavaa musiikkia, ja melkein koko seurakunta on tässä jumalanpalveluksessa. Muukalaisetkin, jotka eivät kuulu uskonnolliseen ryhmään, saapuvat joukolla joulukirkkoon, Pääsiäissunnuntai on toinen kristikunnan suurista ”pyhäpäivistä”, jolloin kirkot ovat yleensä täynnä. Tietysti jotkut, jotka menevät lahkonsa kirkkoon, ajattelevat vakavasti Kristuksen Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta. Mutta miksi niin monet kristikuntaan kuuluvista tarvitsevat tällaisia suuria vetonumeroita kuin nämä kaksi ”pyhäpäivää” mennäkseen palvontapaikkoihinsa vain kahtena vuoden 52 viikosta? Mikä todellinen merkitys näillä kahdella juhlalla on ihmisille, jotka ovat pari kertaa vuodessa kristittyjä? Uskovatko he todella Jeesuksen Kristuksen kuolleen pelastaakseen heidät? Pelastaakseen heidät mihin? Luuletko heidän tuntevan menojen jälkeen olevansa parempia kristittyjä, vai tuntevatko he olevansa ulkokultailijoiden vertaisia? Mikä on oma uskonnollinen tapasi?

² Tiedetäänhän yleisesti, että useimmat kristikunnan kirkot ovat tungokseen asti täynnä joulun- ja pääsiäispyhien aikaan. Mutta jos olet kirkonkävijä, niin kysytkö koskaan itseltäsi: ”Miksi menin? Siksikö, että muutkin menivät? Vai johtuiko se seurustelunhalusta? Voisiko se olla hyvää liikepolitiikkaa?” Ehkä sinä ajattelet tapaavasi joitakin poliittisia tuttaviasi siellä. Menitkö siksi, ettei sinulla ollut mitään tärkeämpää tehtävää? Pysähdy! Ajattele! Menetkö todella uskonnolliseen kokouspaikkaasi oppiaksesi tuntemaan Jumalaa ja pelastustasi koskevaa totuutta?

 3. Minkä pitäisi olla Jumalan huoneeseen menemisen todellinen syy, ja millainen vaikutus sillä pitäisi olla ihmiseen?

³ Todellisena syynä Jumalan huoneeseen menemiseen pitäisi olla tiedon saaminen Luojastasi Jehovasta ja lisätietojen hankkiminen hänen Pojastaan Kristuksesta Jeesuksesta, joka hankki meille kaikille mahdollisuuden iankaikkisen elämän saamiseen. Sinun pitäisi haluta tietää enemmän pelastuksesta, minkä Jumala toimittaa koko ihmiskunnalle Poikansa kautta perustamalla Jumalan valtakunnan, jota kristittyjä on opetettu rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:10) Sinun säännöllisen Jumalan huoneessa käyntisi pitäisi parantaa ajattelukykyäsi, ja sinun pitäisi ruveta arvostamaan sitä, että elämä on Jumalan lahja, ja haluta tietää, miksi ihmiskunta on täällä maan päällä. Totuuden oppimisen Jumalan huoneessa pitäisi herättää sinussa halu kertoa muille ihmisille, mitä olet oppinut Jehovan varauksista ihmiskunnalle. Jollei sinun palvontapaikkasi pane sinua toimimaan eikä anna sinulle halua kertoa toisille, mitä olet oppinut siellä, niin sinun olisi parempi etsiä oikea paikka oppiaksesi totuutta ja Jumalan oikean palvontatavan.

 4. a) Miksi Jeesuksella oli tapana mennä säännöllisesti synagoogaan? b) Mikä sanoma hänellä oli ihmisille?

⁴ Kun ihmiset kuulivat Jeesuksen puhuvan, he olivat hämmästyneitä hänen opetustavastaan ja seurasivat häntä. He oppivat lisää totuutta kunkin päivän kuluessa ja panivat käytäntöön sen, mitä Jeesus opetti heille. Tekeekö sinun uskontosi sinulle samoin? Jeesuksen tapana oli mennä synagoogaan jokaisena sapattina, koska hän tiesi, että hän kuulisi siellä luettavan Jumalan sanaa Heprealaisten kirjoitusten jostain osasta. Hän tiesi, että siellä myös keskusteltaisiin luetusta ja selitettäisiin sitä. Eräänä sapatinpäivänä Jeesusta kehotettiin Nasaretissa lukemaan Kirjoituksia, ja hän sovelsi ne itseensä. Hän tiesi olevansa voideltu julistamaan hyvää uutista köyhille. Se merkitsi hänelle ahkeraa kulkemista paikasta paikkaan ja puhumista monille. Hän sanoi sorretuille juutalaisille, että vangit vapautettaisiin ja että he saisivat vapauden aikanaan. Miten sokeitten näön saaminen oli toteutuva? Jeesus pani todella ihmiset näkemään silmillään, mutta totuuden näkeminen ja Jumalan sanan ymmärtäminen sydämellä ja mielellä oli heille paljon tärkeämpää. (Luuk. 4:16–20) Hänen kuulijansa voivat saada kaiken tämän, jos he ottivat vastaan lähellä olevan ”taivasten valtakunnan”. Millaista saarnaamista ja opettamista tämä vaatikaan! Se oli suuri tehtävä, mutta hän saattoi täyttää sen Jehovan siunaamana. Hän oli koko ihmiskunnan pääpalvelija, joka julisti Jumalan valtakunnan tuloa. Ottaisivatko ihmiset hänet vastaan Jumalan evankeliuminpalvelijana? Jeesus sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:28) Jeesus oli todella lunastava monet Jumalan omana aikana, ja me saamme nähdä Hänen valtakuntansa toimesta Jumalan tahdon tapahtuvan maan päällä niin kuin taivaassa. Auttaako sinun uskontosi sinua ’uskomaan häneen’ saadaksesi iankaikkisen elämän? (Joh. 3:16) Kerrotko sinä sitten toisille ihmisille, mitä opit, ja palveletko toisia?

 5. Mitä Jeesus teki sen lisäksi, että hän itse palveli?

⁵ Samalla kun Jeesus tuli ollakseen itse palvelija, hän myös valmisti opetuslapsiaan palvelijoiksi. Hän huolehti siitä, että hänen opetuslapsensa saivat oikeaa valmennusta Jumalan sanan tutkimisessa ja että he sitten saarnasivat sitä sanaa säännöllisesti. Meidän vuosisatamme kristittyjen täytyy tehdä samalla tavalla. Heidän täytyy olla palvelijoita, jotka saarnaavat ja opettavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista jokaiselle. – Matt. 24:14.

 6. a) Miten Jeesuksen opetuslapset sovelsivat oppimaansa? b) Miten uskonnolliset johtajat ja hallitusmiehet katselivat heitä?

⁶ Kun Jeesus oli valinnut kaksitoista opetuslastaan, niin he vaelsivat hänen kanssaan jatkuvasti oppien ja opettaen kulkiessaan. Heidänkin tapanaan oli mennä synagoogaan ja temppeliin ja kuunnella Jeesuksen opetusta. He olivat halukkaita kuulemaan, mitä hänellä oli sanottavana. He tekivät useita kysymyksiä, koska he halusivat oppia mitä Jeesus tiesi. Julkisissa paikoissa he voivat ryhtyä kiinnostaviin keskusteluihin. Eräässä tilaisuudessa heidät lähetettiin kaksittain saarnaamaan Israelissa. Tämä edisti heidän ajattelukykyään. He olivat erilaisia luonteeltaan ja tulivat eri elämänaloilta, ja tämäkin lisäsi kiinnostavuutta heidän keskusteluunsa. Esimerkiksi Simon ja Andreas olivat kalastajia. Jeesus oli sanonut heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja seurasivat häntä. Hän kutsui myös Johanneksen ja Jaakobin samalla kertaa. Nämä viisi menivät Kapernaumiin, ”ja hän meni kohta sapattina synagoogaan ja opetti. Ja he olivat hämmästyksissään hänen opetuksestansa.” (Mark. 1:16–22) Mahtavat ja ylhäiset eivät seuranneet Jeesusta, vaan sen sijaan ihmiset, joita tämä maailma piti tavallisina. Kuitenkin sillä, että he olivat Jeesuksen kanssa ja oppivat häneltä, oli pysyvä vaikutus heihin. Me tiedämme tämän, sillä kun apostolit olivat pidätettynä ja ilmestyivät uskonnollisten johtajien ja hallitusmiesten eteen, nämä ”näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä . . . ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa”. (Apt. 4:13) Opetuslapset hyötyivät, kun he kuuntelivat Jeesuksen opettavan synagoogassa. Se kypsytti heitä ja teki heistä kyvykkäämpiä evankeliuminpalvelijoita.

APOSTOLI PAAVALIN TAPA

 7. Mikä kiinnostava seikka esitetään Sauluksesta Apt. 9:15–20:ssä?

⁷ Varhaiskristityt tunsivat Jeesuksen tavalla yhteen kokoontumisen arvon ja käyttivät synagoogaa saarnaamispaikkanaan. Käännyttyään juutalaisuudesta kristillisyyteen Saulus ”oli opetuslasten seurassa Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika.” (Apt. 9:15–20) Kun hän tuli tuntemaan totuuden, ei kestänyt kauan, kun hän ilmaisi uskonsa. Saulus, jota myöhemmin kutsuttiin Paavaliksi, tiesi, että paras paikka hänen saarnaamistyönsä aloittamiselle oli se, missä oli ihmisiä.

 8. Mikä kiinnostava sanoma Paavalilla oli Antiokian ihmisille, ja missä hän saarnasi sitä?

⁸ Kristuksen opetuslapset kulkivat paljon. Heidän oli tehtävä niin tavoittaakseen kaikki kansat. Kun he menivät kaupungista kaupunkiin, maakunnasta maakuntaan, niin Jumalan valtakunnan hyvä uutinen tuli saarnatuksi ja kristilliset seurakunnat kasvoivat. Kun Paavali ja toiset juutalaiskristityt tulivat johonkin kaupunkiin, he menivät aina synagoogaan ja saarnasivat sapattina. He noudattivat Jeesuksen tapaa. Kerrankin tapahtui seuraavaa: ”He vaelsivat Pergestä . . . ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat. Ja sittenkuin lakia ja profeettoja oli luettu, lähettivät synagoogan esimiehet sanoman heille: ’Miehet, veljet, jos teillä on jokin kehoituksen sana kansalle, niin puhukaa’. Niin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi: ’Te Israelin miehet ja te, jotka Jumalaa pelkäätte, kuulkaa!’” (Apt. 13:14–16) Paavali oli halukas nousemaan ja julistamaan uskonsa, ja hän piti mestarillisen puheen, mikä on kerrottu Apostolien tekojen 13. luvussa. Hän esitti Juudan kansan historian siitä ajasta lähtien, jolloin se oli muukalaisena Egyptissä, aina tuomarien ja kuninkaitten aikaan asti. Hypäten sitten vuosisatojen yli hän jatkoi ja lainasi Johannes Kastajaa, Jeesuksen tuloa julistavaa profeettaa. Sitten hän kaikkien yllätykseksi kertoi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta ja selitti: ”Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Ja hän ilmestyi useina päivinä niille, jotka olivat tulleet hänen kanssansa Galileasta Jerusalemiin ja jotka nyt ovat hänen todistajansa kansan edessä.” – Apt. 13:30, 31.

 9. Mikä vaikutus hänen sanomallaan oli ihmisiin?

⁹ Tämä apostoli Paavalin synagoogassa sapatinpäivänä pitämä saarna herätti totisesti kuohuntaa. ”Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehottivat heitä pysymään Jumalan armossa. Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat.” (Apt. 13:43–45) Paavalilta ja Barnabaalta vaadittiin rohkeutta heidän ollessaan synagoogassa puhumassa suoraan ja sanomassa kansalle: ”’Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti”.’ Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt [oikealla tavalla halukkaita, Um] iankaikkiseen elämään.” (Apt. 13:47, 48) Nämä varhaisuskovat oppivat totuutta suoraan Jumalan huoneessa. Syy, miksi he oppivat, oli se, että Paavali ja Barnabas olivat valmistautuneet pitämään saarnan Jumalan sanasta. He menivät synagoogaan kertomaan uskostaan toisille, niin kuin he tekivät kulkiessaan talosta taloon tai ollessaan jossain muussakin julkisessa paikassa. Oli tärkeätä, että he saarnasivat hyvää uutista joka aika, joka paikassa. Heidän tapansa oli puhua tosi uskosta, minkä he nyt omaksuivat. Saako sinun uskosi Kristukseen Jeesukseen tekemään saarnaamisen ja opettamisen tavaksesi samalla tavalla kuin varhaiskristityt? Sen pitäisi!

10. a) Mistä Paavali voitiin löytää hänen ollessaan Ateenassa? b) Mihin hänen saarnaamisensa johti hänet?

¹⁰ Kun Paavali meni Ateenaan, häntä kiihdytti kovasti, kun hän näki kaupungin olevan täynnä epäjumalia ja ihmisten palvovan kuvia. ”Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” Paavali saattoi tällä käynnillään käyttää kaiken aikansa saarnaamiseen ollessaan ”torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi”. Hänen on täytynyt pitää monta saarnaa ”joka päivä” ihmisryhmille ja yksityisille, koska ”muutamat epikurolaiset ja stoalaiset filosofit väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: ’Mitähän tuo lavertelija oikein tahtoo sanoa?’ Toiset taas sanoivat: ’Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja’, koska hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta.” (Apt. 17:17, 18) Tämä tarjosi apostoli Paavalille ihmeellisen tilaisuuden puhua noiden Ateenan oppineitten miesten kanssa. ”Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: ’Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?’” (Apt. 17:19) Paavali käytti tilaisuuttaan antaakseen ihmeteltävän todistuksen turvaten Jeesuksen sanoihin: ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.” – Matt. 10:20.

11. Mitkä seikat Paavalin kristillisestä palveluksesta tehtiin tunnetuiksi Korintossa ja Efesossa?

¹¹ Paavalin kristillinen elämä oli erittäin toimeliasta ja kiinnostavaa. Lopulta Paavali lähti Ateenasta ja tuli Korinttoon. Siellä hän tapasi eräitä juutalaisia, Akylaan, joka oli tullut Italiasta, ja Priskillan. Akylas toimi samassa ammatissa, missä Paavalikin työskenteli tarvitessaan varoja pysyäkseen evankeliuminpalveluksessa. Paavali viipyi heidän kodissaan, ja he tekivät yhdessä telttoja. ”Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.” (Apt. 18:4) Se oli hänen uskonnollinen tapansa, ja hän teki opetuslapsia. Mikä on sinun uskonnollinen tapasi? ”Mutta Paavali viipyi siellä vielä jonkin aikaa; sitten hän sanoi veljille jäähyväiset ja purjehti Syyriaan, . . . Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa.” (Apt. 18:18, 19) Paavali ei antanut koskaan tilaisuuden mennä ohitse. Hän oli kiinnostunut Jehovan nimen kunniaan saattamisesta ja todisti, että ”Jumala ei ole voinut valhetella”. – Hepr. 6:18.

12. Mitä Paavali ajatteli uskovien tovereitten seurasta?

¹² Menipä Paavali minne tahansa, hän aina suunnitteli niin, että saattoi olla ihmisten seurassa ja, mikäli suinkin mahdollista, ”Jumalamme huoneessa”, niin että he saattoivat saada keskinäistä hyötyä uskostaan. Paavali tarvitsi rohkaisua samoin kuin jokainen muukin, ja hän antoi aina mielellään rohkaisua. Hän ilmaisi sen Rooman kristityille tällä tavalla: ”Minä ikävöin nähdä teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan teidän lujittamiseksenne, tai pikemminkin, että teidän keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskosta, sekä teidän että minun.” (Room. 1:11, 12, Um) Ajattelehan, mitä hyvää sinä voit tehdä veljillesi esittämällä ajatuksesi ”Jumalamme huoneessa”! Jehovan todistajat tekevät näin jokaviikkoisissa kokouksissaan valtakunnansaleissaan.

ERILAISET USKONNOLLISET TAVAT NYKYÄÄN

13. a) Kuullaanko ”taivasten valtakunnan” sanomaa nykyään kristikunnan kirkoissa? b) Miten Jeesuksen Kristuksen sanoma ja käytös eroaa roomalaiskatolisen kirkon paavin sanomasta ja käytöksestä?

¹³ Jeesuksen ja hänen opetuslastensa uskonnollinen tapa oli käyttää ”Jumalamme huonetta” totuuden kertomiseksi toisille, oman uskonsa ilmaisemiseksi, täsmällisen tiedon saamiseksi Raamatusta ja Jumalan valtakunnan julistamiseksi ihmisen ainoana toivona. Onko kristikunnan kirkoissa nykyään samoin kuin oli varhaiskristittyjen kokouspaikoissa? Kuuletko sinä saman Raamatun sanoman ”taivasten valtakunnasta” kaikuvan korvissasi, mikä soi niiden korvissa, jotka elivät Kristuksen aikana? Vai kuuletko kirkossasi, että Yhdistyneet Kansakunnat on ”viimeinen toivo”, mikä on olemassa? Oletko yhtä mieltä paavi Paavali VI:n kanssa, kun hän puhui Yhdistyneille Kansakunnille ja sanoi: ”Meidän viestimme haluaa aivan ensiksikin olla tämän ylhäisen järjestön juhlallinen ja moraalinen hyväksyminen ja vahvistus. . . . Maailman kansat pitävät Yhdistyneitä Kansakuntia sovinnon ja rauhan viimeisenä toivona; rohkenemme tuoda tänne paitsi omaamme, myös heidän kunniantekonsa ihmisarvolle ja rauhalle”?a Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Jeesus Kristus hylkäsi Saatanan hänelle tarjoamat tämän maailman valtakunnat ja sanoi maaherra Pilatukselle vähää ennen kuin hänet pantiin kidutuspaaluun: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 18:36, Um) Kun kristikunnan tärkein uskonnollinen johtaja sanoo nyt, että ’me vahvistamme Yhdistyneet Kansakunnat’, ja käskee maan kansoja pitämään Yhdistyneitä Kansakuntia viimeisenä sovinnon ja rauhan toivona, niin missä on hänen uskonsa ja Jumalan valtakunnan opetuksensa? Hänellä ei sitä ole! Haluatko sinä ekumeenisessa hengessä mennä niiden mukana, jotka eivät enää usko Pyhään Raamattuun? Kristikunnan johtajat eivät ole ainoastaan hylänneet Jumalan valtakuntaa, vaan he ovat myös yrittäneet järkyttää joukkojensa uskon miltei kaikkeen Kristuksen opetukseen.

14. Esitä muita Raamatun opeista ja Jeesuksen Kristuksen uskomuksista eroavia kristikunnan näkökantoja.

¹⁴ Jeesus opetti tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, että kaikki haudoissaan olevat tulevat esiin, että on oleva kuolleitten ylösnousemus hänen äänensä kuuluessa. (Joh. 5:28, 29) Miten asiat muuttuivat niin, että kristikunnan papit sanovat meille, että ihminen menee iankaikkiseen helvetintuleen tai kiirastuleen tai että jotkut harvat menevät taivaaseen? Tällainen oppi on outo kristitylle, koska Raamattu sanoo hänelle, että tuonelassa eli haudassa, mihin ihminen menee kuollessaan, ”ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta”. (Saarn. 9:10) Ihminen nukkuu haudassa (tuonelassa), häntä ei ole olemassa. ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:19) Uskollinen Job tiesi tämän, mutta hänkin uskoi Jumalan valtakuntaan ja kuolleitten ylösnousemukseen. Job sanoi: ”Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!” (Job 14:13) Raamattu opettaa, että ihminen luotiin, mutta tiede ja monet uskonnolliset johtajat sanovat, että ihminen on kehittynyt jostain alhaisesta eläimestä tai muusta elämänmuodosta. Kumpaa sinä uskot, ihmistäkö vai Jumalaa? (1. Moos. 2:7) Raamattu sanoo Jumalan rakastaneen maailmaa niin paljon, että hän lähetti Poikansa pelastamaan sen, mutta papit sanovat, että Jumala tuli ja että Kristus on Jumala, ja todistaakseen sen he opettavat pakanallista kolminaisuusoppia. (Joh. 3:16) Jeesus Kristus otti lainauksia Heprealaisista kirjoituksista puhuessaan Nooan päivistä ja Sodomasta ja Gomorrasta. Hän uskoi Jumalan kirjoitettuun sanaan, mutta nykyään monet papit, jotka väittävät olevansa Kristuksen seuraajia, sanovat, että luomiskertomus, Nooa ja arkki, Sodoma ja Gomorra, israelilaisten Punaisen meren ylitys, jopa Jeesuksen syntyminen neitsyestä ovat pelkkää tarua, jota ei pidä uskoa tosiasiana eli totuutena. Siitä välittämättä, mitä kristikunnan johtajat opettavat, Jehovan todistajat ovat samaa mieltä apostoli Paavalin kanssa, joka sanoi: ”Havaittakoon Jumala totiseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” (Room. 3:4, Um) Miksi vuosisatojen kuluessa on tapahtunut näin hämmästyttävä muutos kristillisessä opissa? Raamattu vastaa tähänkin. – 1. Moos., luvut 1 ja 2, 6–8; 19:1–29; 2. Moos., luku 14; Luuk. 1:26–38.

15. Kuka on vastuussa näistä eroavista näkökannoista, ja mitä menetelmätapaa Jehovan todistajat noudattavat?

¹⁵ Tämän maailman jumala Saatana on sokaissut ihmisten silmät ja pitänyt heidät pimeydessä. (2. Kor. 4:4) Jeesus oli oikeassa sanoessaan kirjanoppineista ja fariseuksista, oman aikansa uskonnollisista johtajista: ”He ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat.” (Matt. 15:14) Valitettavasti liian monet ihmiset antavat kristikunnan eri uskontokuntien pappien ajatella heidän puolestaan. Sinun olisi paljon parempi tutkia itse Raamattua kuin antaa väärän uskonnon johtaa harhaan. Useimmat ihmiset antavat pappien rukoillakin puolestaan, ja tämä rukoileminen on tavallisesti rukousten lukemista joiltakin rukouskirjan sivuilta. Uskonnollisessa kokouksessa olevia ei kehoteta ilmaisemaan ajatuksiaan. Siellä ei tapahdu ”keskinäistä rohkaisua”. Kuinka erilaista kuin Jeesuksen aikana, jolloin luettiin jokin raamatunkohta, mitä seurasi yleinen keskustelu! Jehovan todistajat noudattavat yhä tätä tapaa Vartiotornin tutkistelussaan. Johtava evankeliuminpalvelija esittää käsiteltävän aiheen, ja sitten luetaan raamatunpaikka, jonka ympärille selitykset keskittyvät. Vartiotorni-lehteä käytetään koko seurakunnan yleisen keskustelun ohjaamisessa, mutta seurakunta lausuu ajatuksiaan.

MORAALITAVAT

16. a) Mitä monet ajattelevat Raamatun laeista ja käskyistä siitä omaksutun muuttuneen näkökannan takia? b) Mitä Jumalan sana kumminkin sanoo niistä, jotka rikkovat hänen käskyjään? c) Minkä käskyn Ilm. 18:4, 5 antaa, ja minne Suuresta Babylonista pakenevien tulee mennä?

¹⁶ Noin 40 tai 50 vuotta sitten ja ennen sitä ihmiset tutkivat kodeissaan paljon enemmän Raamattua kuin nykyään. Monien uskontojärjestöjen tapana oli kehottaa lukemaan ja tutkimaan Raamattua. Nykyään näkyy Raamattua yleensä pidettävän erinomaiseen kirjallisuuteen kuuluvana teoksena, jossa on hyviä ajatuksia ja esityksiä, jotain luettavaa, kun ei ole muuta tehtävää. Monet sanovat: ”Miten kukaan voisi elää sen moraalisääntöjen mukaan nykyään? Raamatun oppi haureudesta ja aviorikoksesta on vanhanaikainen.” Niinpä he päättelevät, että jollei avioliittoa edeltävissä sukupuolisuhteissa ole mitään väärää, niin miksei voitaisi hankkia hiukan vaihtelua häitten jälkeenkin? Ja niin sukupuolien välinen vapaa yhteiselämä jatkuu kristikunnassa ympäri maailman. Mutta mitä se tekee sen suhteen? Ei mitään! Ovatko papit sulkeneet silmänsä sille, mitä Paavali kirjoitti: ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Joku voisi ajatella näin: ’Jos paavi Paavali VI ajattelee, että YK on ”viimeinen toivo”, niin miksi tavoitella enää lainkaan Jumalan valtakunnan perimistä?’ Ja jollei ole uskoa Jumalan valtakuntaan, niin on helppo jättää huomioon ottamatta tämän valtakunnan moraaliohjeet. Koko kristikunta näyttää jättäneen ne huomioon ottamatta. Väärän uskonnon maailmanmahdilla, Suurella Babylonilla, ei ole todellakaan mitään tarjottavaa ihmisille hengellisesti eikä moraalisesti. Siksihän Jumalan kirjoitettu sana sanoo: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.” (Ilm. 18:4, 5) Sadattuhannet ihmiset ovat lähteneet pois Suuresta Babylonista ja kääntyvät Jumalan puhtaaseen, yksinkertaiseen palvontaan, ja heistä tulee tosi kristittyjä. Sinä tapaat heidät nyt Jehovan todistajain yhteydestä, koska he tuntevat tarvitsevansa Raamatun tutkimista ja yhteyttä henkilöitten kanssa, jotka uskovat koko Jumalan sanan. Nämä ihmiset ovat pyhittäneet elämänsä Jehovan tahdon tekemiseen, ja heidän uskonnollisena tapanaan on nyt Jumalan valtakunnan saarnaaminen, joka valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo. Pysyäkseen lujina pyhille kerta kaikkiaan annetussa uskossa Jehovan todistajat kokoontuvat säännöllisesti ”Jumalamme huoneessa”, koska he tietävät, ”että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan”. ”Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” (Jaak. 4:4) Kristillisen seurakunnan tarkoitus on keskinäinen rakentaminen pyhimmässä uskossa ja Jumalan kansan valmentaminen saarnaamaan Jumalan sanaan sisältyvää hyvää uutista eikä sovitella eikä olla ”maailman ystävä”. Ole tosi kristitty. Vaella Kristuksen Jeesuksen askeleissa. Tee mitä hän teki. Ole kristitty vuoden joka päivä eikä vain kristikunnan ”pyhäpäivinä”. Tee tosi Jumalan Jehovan huoneessa palvominen tavaksesi ja opi, mitä Jeesus sanoi: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän.” – Joh. 10:27, 28.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 58]

”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.”