tavata tuttuja ystäviä, Hyvän Paimenen ”muita lampaita”, jotka eivät säilyneet elossa ”suuressa ahdistuksessa” eivätkä päässeet suoraan hänen tuhatvuotiseen hallituskauteensa! (Ilm. 20:4, 6; Joh. 10:16) Tulevatko ne voidellun jäännöksen jäsenet, jotka säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa”, elämään uudessa järjestyksessä niin kauan, että he näkevät maallisten kuolleitten ylösnousemuksen alkamisen heidän ”viimeisenä päivänään”? (Joh. 11:24) Raamattu ei esitä siitä mitään varmaa.

17. a) Kun on kysymys maallisten kuolleitten sadon korjaamisesta, niin mitä silloin herätettävät tulevat olemaan verrattuina Kristukseen? b) Missä suhteessa ”suuri joukko” tulee olemaan kuolleista herätettyjen kaltainen, vaikka se ei tarvitsekaan ylösnousemusta haudasta, ja mikä siunattu tila tulee vallitsemaan Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa?

¹⁷ Tällaiset kuolleista herätetyt tullaan korjaamaan sen sadon jälkihedelminä, josta kuolleista herätetty Jeesus oli ”Kristus ensi hedelmänä”. (1. Kor. 15:20, 22, 23) Vaikka elossa säilyvä ”suuri joukko” ei tarvitsekaan ylösnousemusta haudasta, siihen kuuluvat ovat silti herätettyjen kuolleitten kaltaisia ja tarvitsevat Jeesuksen Kristuksen sovitusuhrin hyötyä edelleen. Perityn kuoleman kaikki vaikutukset täytyy pyyhkäistä pois. Se on oleva todella siunattu Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden loppuun mennessä, jolloin ”viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema” koko lunastetulta ja tottelevaiselta ihmiskunnalta, myös ahdistuksessa elossa säilyneitten ”suurelta joukolta”. Jehova Jumala on silloin täysin ansaitusti ”kaikki jokaiselle”. – 1. Kor. 15:26, 28; Ilm. 1:18; 20:11–14.

Lukijain kysymyksiä

● Mitä Jeesus tarkoitti, kun hän sanoi, ettei vanhaan vaatteeseen ommella paikkaa uudesta kankaasta eikä vanhoihin viinileileihin panna uutta viiniä?

Pohjimmiltaan hän tarkoitti sitä, ettei kristillisyyttä mukautettu eikä itse asiassa voitu mukauttaa hänen aikansa juutalaisuuteen ja sen ihmisten kehittämiin perinteisiin.

Markuksen kertomuksen mukaan Jeesus sanoi: ”Ei kukaan ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan päällysvaippaan; muutoin sen täysi voima repii sitä, uusi vanhaa, ja repeämä tulee pahemmaksi. Ei myöskään kukaan kaada uutta viiniä vanhoihin viinileileihin; muutoin viini halkaisee leilit ja viini menetetään samoin kuin leilitkin; vaan uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin.” – Mark. 2:21, 22; Matt. 9:16, 17; Luuk. 5:36–39.

Jeesukselta oli juuri kysytty, miksi hänen opetuslapsensa eivät paastonneet niin kuin uskonnolliset johtajat, fariseukset. Kristus vastasi, että niin kauan kuin hän oli seuraajiensa parissa, paastoaminen murheen tunnusmerkkinä oli sopimatonta. Sitten hän sanoi edellä lainatut sanat.

Hänen kuvauksillaan oli käytännöllistä merkitystä. Jos vanhaan vaatteeseen ommellaan paikka uudesta kankaasta, niin vaatetta pestäessä uusi kangas kutistuu ja repeytyy irti. Tai jos kimmoisuutensa menettäneeseen vanhaan nahkaleiliin pannaan uutta viiniä, nahka halkeaa, kun uusi viini käy ja muodostaa hiilidioksidia.

Jeesus auttoi täten kuulijoitaan ymmärtämään, ettei kenenkään pitäisi odottaa hänen seuraajiensa mukautuvan juutalaisuuden vanhoihin tapoihin, esimerkiksi rituaalipaastoon. Myöskään hänen voimakkaat uudet opetuksensa eivät voineet sopia juutalaisen uskonnon järjestelmään. Sen sijaan ne, jotka kuuntelivat ja seurasivat Jeesusta, voivat iloita hänen opetustensa elinvoimaisuudesta yrittämättä sovitella niitä juutalaisten johtajien farisealaisiin tapoihin.