Vuorisaarna: ’Olkaa täydellisiä’: Rakastakaa vihollisianne
JULISTETTUAAN kuulijoilleen, ettei heidän pitänyt ’tehdä vastarintaa sille, joka on paha’, Jeesus lisäsi: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi ja vihata vihollistasi.’” – Matt. 5:39, 43.
Ne, jotka olivat läsnä vuorisaarnaa esitettäessä, olivat juutalaisia, jotka olivat ”kuulleet” Jumalan käskyn: ”Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” – 3. Moos. 19:18.
Mutta Israelin uskonnolliset johtajat korostivat sitä seikkaa, että ”kansasi lapset” ja ”lähimmäisesi” tarkoittivat vain juutalaisia. He tähdensivät myös sitä, että muut Jumalan lain käskyt vaativat israelilaisia pysymään erossa muista kansoista. (5. Moos. 7:1–4) Vaikka tämä tarkoitti Israelin pysymistä muista kansanryhmistä erillisenä kansana, lopulta kehittyi sellainen näkemys, että kaikki ei-juutalaiset olivat ’vihollisia’, joita tuli vihata yksilöinä. Yksi esimerkki tästä asenteesta voidaan nähdä seuraavasta Mišnan lausunnosta:
”Karjaa ei voi jättää pakanoitten majataloihin, koska heitä epäillään eläimiin sekaantumisesta; eikä nainen voi jäädä yksinään heidän luokseen, koska heitä epäillään irstaudesta; eikä mies voi jäädä yksinään heidän luokseen, koska heitä epäillään verenvuodattamisesta. Israelilaisen tytär ei voi auttaa pakananaista lapsen synnytyksessä, koska hän auttaisi lapsen syntymistä epäjumalanpalvelusta varten, mutta pakananainen voi auttaa israelilaisen tytärtä. Israelilaisen tytär ei voi imettää pakananaisen lasta, mutta pakananainen voi imettää israelilaisen tyttären lasta tämän alueella.” – Traktaatti Abodah Zarah (”Epäjumalanpalvelus”) 2:1.
”Mutta minä sanon teille”, julisti Jeesus virkistävän päinvastaisesti: ”rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä.” (Matt. 5:44) Näemme tässä jälleen todistuksen siitä, että Jumalan Poika ei ”tullut hävittämään, vaan täyttämään” Jumalan kirjoitetun Lain, sillä Laki käski kohdella vierasmaalaisia huomaavaisesti ja ystävällisesti. – Matt. 5:17; 2. Moos. 22:21; 23:4, 5; 3. Moos. 19:33, 34; 5. Moos. 10:19.
Mutta Jeesuksen tarkoitus ei ollut rajoittaa tätä periaatetta Israelin pakanavihollisiin. Hän halusi seuraajiensa menettelevän rakkaudellisesti kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka osoittaisivat vihamielisyyttä heitä kohtaan. Kirjoittaessaan erikoisesti ei-juutalaisille Luukas esittää Jeesuksen sanat seuraavasti: ”Mutta minä sanon teille, jotka kuuntelette: rakastakaa jatkuvasti vihollisianne, tehkää alati hyvää teitä vihaaville, siunatkaa yhä uudelleen niitä, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka solvaavat teitä.” – Luuk. 6:27, 28.
Jeesuksen mukaan niiden, jotka ’kuuntelivat’, ts. todella panivat hänen sanansa sydämelleen, täytyi vastata kolmenlaiseen vihanilmaukseen vastaavasti kolmenlaisella rakkauden ilmaisemisella: 1) ’Tekemällä hyvää heitä vihaaville’, vastaamalla huomaavaisilla teoilla vihollisen vihamielisiin tunteisiin. 2) Jos viha ilmenee sanallisena herjauksena, heidän piti ’siunata niitä, jotka kirosivat heitä’. Jeesuksen seuraajien ei pitänyt maksaa kirousta kirouksella, vaan puhua ystävällisesti ja huomaavaisesti vastustajilleen. 3) Jos vihollisuus muuttuu suullisesta herjauksesta varsinaiseksi Kristuksen opetuslasten ’vainoamiseksi’ ruumiillisen pahoinpitelyn tai muun loukkaavan kohtelun välityksellä, heidän pitäisi ’rukoilla’ vainoojiensa puolesta ja pyytää rakkaudellisesti Jumalalta, että heidän vastustajansa saisivat sydämen muutoksen ja pääsisivät Jumalan suosioon. – Vrt. Room. 12:14–21; 1. Kor. 4:12; 1. Piet. 3:8, 9.
Sitten Jeesus esitti voimakkaan syyn rakkauden osoittamiseen vihollisiaan kohtaan: ”Jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne lapsiksi.” (Matt. 5:45a) Pakanoihin kuuluvien lukijoittensa hyödyksi Luukas korvaa sanonnan ”taivaissa olevan Isänne” ilmaisulla ”Korkein”. – Luuk. 6:35a.
Ihmisistä, jotka noudattavat Jeesuksen neuvoa, tulee Jumalan ”lapsia” siinä merkityksessä, että he jäljittelevät häntä ilmaisemalla samanlaista puolueetonta hyväntahtoisuutta niin ystävää kuin vihollistakin kohtaan. (Vrt. Matt. 5:9; Ef. 4:31–5:2; 1. Joh. 3:9–12.) Jumala antaa täydellisen esimerkin, kun ”hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille” (Matt. 5:45b) ja ”hän on huomaavainen kiittämättömille ja pahoille”. – Luuk. 6:35b.
Sen tähdentämiseksi, kuinka tärkeätä hänen kuulijoittensa olisi ’rakastaa jatkuvasti vihollisiaan’, Jeesus lisäsi: ”Sillä jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mikä palkka teillä on? Eivätkö veronkantajatkin tee samoin? Ja jos tervehditte ainoastaan veljiänne, mitä poikkeuksellista teette? Eivätkö kansojen ihmisetkin tee samoin?” – Matt. 5:46, 47.
Ihmiset, jotka haluavat jäljitellä Jumalaa, eivät saa rajoittaa rakkauden ilmauksiaan vain niihin, jotka rakastavat heitä. Se ei ansaitsisi mitään erikois-”palkkaa” eli suosiota Jumalalta. ”Veronkantajillakin” oli tapana osoittaa rakkautta niitä kohtaan, jotka rakastivat heitä, vaikka juutalaiset pitivätkin heitä halveksittavimpina ihmisinä. – Luuk. 5:30; 7:34.
Israelilaisten keskuudessa yleiseen tervehdykseen sisältyi sana šalom (”rauha”), joka merkitsi terveyden, hyvinvoinnin ja menestyksen toivotusta sille, jota tervehdittiin. Tällaisen tervehdyksen rajoittaminen vain ”veljinä” pidettyihin ei olisi ollut mitään ”poikkeuksellista”, sillä samanlaista voitiin havaita ”kansojen ihmistenkin” keskuudessa, joita juutalaiset pitivät jumalattomina, epäpuhtaina ja kartettavina.
Luukkaan evankeliumi, joka kirjoitettiin ei-juutalaisia varten, korvaa ilmaukset ”veronkantajat” ja ”kansojen ihmiset” (jotka tässä yhteydessä olivat merkityksellisiä vain juutalaisille) yleisluontoisemmalla sanalla ”syntiset”. Me luemme: ”Ja jos rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä ansiota teille siitä on? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka rakastavat heitä. Ja jos teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä ansiota teille siitä on? Syntisetkin tekevät samoin. Ja jos lainaatte korotta niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä ansiota teille siitä on? Syntisetkin lainaavat korotta syntisille saadakseen yhtä paljon takaisin.” – Luuk. 6:32–34.
Jeesus lopetti tämän osan vuorisaarnasta lausuntoon: ”Teidän tulee siis olla täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” – Matt. 5:48.
Tässä ei käsketä Jeesuksen opetuslapsia tulemaan ruumiillisesti ja moraalisesti virheettömiksi, sillä se on nykyään mahdotonta perisynnin takia. (Room. 3:23; 5:12) Sen sijaan nämä sanat kannustavat ihmisiä jäljittelemään ”taivaallista Isää”, Jehovaa, siten, että täydellistävät rakkautensa saattamalla sen täysimittaiseksi ja niin kaiken käsittäväksi, että se sulkee piiriinsä heidän vihollisensakin. Sopusoinnussa tämän kanssa Luukkaan rinnakkaiskertomus kuuluu: ”Tulkaa jatkuvasti armollisiksi, niin kuin teidän Isänne on armollinen.” – Luuk. 6:36.