vastuuta, vaan myös ilmaisee meille, mikä vastuumme on Jumalan palvelemisessa. Me elämme aikaa, jolloin ollaan taipuvaisia karttamaan vastuuta. Paavali ennusti tämän 2. Timoteuksen kirjeen 3:5:nnessä, kun hän sanoi, että ihmisillä on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”. Monet pakenevat kaikkea vastuuta. Me arvostamme kumminkin sitä, että toiset kantavat vastuutaakkansa, ja käytämme hyväksemme sen aikaansaamia tuloksia. Ajattele esimerkiksi nauttimaasi ruokaa. Miten monta ihmistä on ollut sitä tuottamassa, toimittamassa, valmistamassa ja lopulta tarjoamassa sinulle? Kaikilla noilla ihmisillä oli velvollisuuksia, ja sinä olet onnellinen, että he täyttivät ne. Missä olisitkaan, jos ne, jotka huolehtivat tarpeistasi, kieltäytyisivät omaksumasta vastuutaan? Tilanteessa, missä sinun pitäisi itse tehdä monenlaista!

²¹ Me arvostamme Raamattua ja arvostamme myös niitä välineitä, joita meillä on auttamassa meitä ymmärtämään Raamattua, sekä toisten ponnistelua sen totuuksien opettamiseksi meille kodeissamme ja Jumalan kansan seurakunnassa. Me ihailemme toisten intoa. Mutta Paavali tahtoo, että ”kunkin on kannettava oma [vastuu]taakkansa”. (Gal. 6:5) Meidän on kasvettava ihmisinä eikä kartettava etuja, mitkä tulevat Jumalan sanan tuntemuksen seuralaisina.

OPETUSJÄRJESTÖ

22. Kuka opettaa meille, miten vastuuseen on suhtauduttava, ja onko tämä pätevä tekemään sen?

²² Jehovan maallinen järjestö, jonka hänen todistajansa muodostavat, on järjestetty opettamaan nöyrille totuutta ja auttamaan heitä hoitamaan vastuunsa. Sinä löydät Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnasta ihmisiä kaikilta elämän aloilta, ja monilta heistä puuttuu ihmisten opinahjoissa annettavat diplomit, mutta nämä ihmiset tuntevat kumminkin Raamatun, he ovat opettajia. He omaksuvat innokkaasti vastuun Jumalan sanan opettamisesta toisille. He tekevät näin vuoden toisensa jälkeen ilmaisten samaa rakkautta Jumalaa kohtaan ja arvostusta hengellistä ravintoa kohtaan kuin silloinkin kun he ensi kerran saivat sitä maistaa. He ovat onnellisimpia ja rauhaisimpia ihmisiä maan päällä. Miksi siis pidättyä kasvaaksesi vain vähän viisaudessa riistäen itseltäsi ne siunaukset, joista kaikki hengellisissä ominaisuuksissa täysikasvuiset iloitsevat? Kasva tiedossa, kasva hyödyllisemmäksi suurelle Opettajalle, Jehovalle, kuten Efesolaiskirjeen 4:11–13:ssa tähdennetään: ”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään.” Kypsyyteen!

23, 24. a) Mitä muuta vastuun omaksuminen sisältää? b) Mitä toisten opettaminen opettamaan vaatii meiltä?

²³ Toisten opettamisen vastuu merkitsee niiden palvelusetujen omaksumista, mitkä Jeesus kuvailee Matteuksen 28:19, 20:nnessä: ”Menkää . . . tehkää . . . minun opetuslapsikseni, . . . opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Paavalikin muistuttaa, että ”vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta [käytössä, Um] ovat harjaantuneet”. – Hepr. 5:14.

²⁴ Sinun tulee olla varma siitä, että se, mitä sinä sanot, on sopusoinnussa Jehovan totuudensanan kanssa. Älä veltostu milloinkaan tiedon hankkimisessa, ja kun omit sitä, niin anna sitä myös samalla väärentämättömällä tavalla, millä saitkin sen, koska niiden, joita sinä opetat, täytyy taas opettaa toisille täsmällisesti näitä totuuksia. – 2. Tim. 2:2.

25, 26. a) Miten Luukkaan 6:38 soveltuu tähän? b) Miten vaarallista on olla välinpitämätön päivittäisen hengellisen ravinnon suhteen?

²⁵ Sinun sydämesi on varastohuoneesi. Hanki Raamatun aarteita Jehovan varastoaitasta täyttääksesi omasi. Anna sitten näitä rikkauksia niille, jotka ovat oppivaisia, nöyriä lähimmäisiäsi, ja tarkkaile Luukkaan 6:38:nnessa kerrotun siunauksen toteutumista itsellesi: ”Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin.”

²⁶ Voit lukea Raamatusta henkilöistä, jotka luopuivat Jumalan tuntemuksesta ja joutuivat vaikeuksiin, mitkä nielivät heidät ja erottivat heidät Jumalan palveluksesta kokonaan ja iäksi. Näitä olivat Aadam, Salomo ja Juudas, mainitaksemme vain muutamia. Muista myös, että me elämme viimeisiä päiviä – jolloin ihmiset ovat aina oppimassa, mutta eivät kykene kumminkaan milloinkaan pääsemään totuuden täsmälliseen tuntemukseen. (2. Tim. 3:7) Vältä tätä tuhoisaa tietä pitämällä lujasti kiinni Jehovasta opettajanasi ja käytä tietoasi ylistääksesi häntä. Jehovalta tuleva tieto on puhdas, eikä hän ainoastaan varjele oppilasta, vaan myös vakuuttaa sinulle, että hänen Sanansa on puhdas ja että hän pitää huolen sen pysymisestä sellaisena. – Sananl. 30:5, 6; Ps. 12:6, 7.

27. Kuvaile, mikä on toivottavin asenne viisauden vastaanottamisessa Jehova Jumalalta.

²⁷ Tällä ei ole koskaan oleva loppua, sillä kaikkien ihmisten, jotka haluavat elämää, täytyy oppia jatkuvasti paljon ihmeellisiä asioita Jehovalta, ja kuinka he voisivat olla kertomatta toisille aina määräämättömiin aikoihin asti, kun heillä on tällainen opettaja? Mutta pysähdy nyt Psalmissa 119:97–105 esitettyyn luokkahuoneen ilmapiiriin ja ota siinä vastaan muistutus siitä, mikä oikea asenne tulee omata tietoa etsittäessä, niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: ”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi. Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.”

Raamattu on oikeassa Sanheribin kuoleman suhteen

KUNINGAS Hiskian päivinä ehkäistiin eräs Jerusalemin valloitusyritys siten, että Jumala surmasi 185 000 assyrialaista hyökkääjää. Lakit. tri Philip Biberfelt kertoo teoksessaan Universal Jewish History (Yleinen juutalaisten historia) tämän välikohtauksen ja huomauttaa: ”Raamatun kertomus päättyi Sanheribin murhaan. ’Silloin Sanherib, Assurin kuningas, lähti liikkeelle ja meni pois; hän palasi takaisin ja jäi Niiniveen. Mutta kun hän oli kerran rukoilemassa jumalansa Nisrokin temppelissä, surmasivat Adrammelek ja Sareser [hänen poikansa] hänet miekalla; sitten he pakenivat Araratin maahan. Ja hänen poikansa Eesarhaddon tuli kuninkaaksi hänen sijaansa.’ [2. Kuninkaiden kirja 19:36, 37]

”Vastoin tätä kertomusta sanoi Babylonian aikakirja, että Assyrian kuninkaan Sanheribin tappoi tebetin 20:ntenä hänen poikansa kapinassa. Näin ollen ainoastaan yksi hänen pojistaan murhasi hänet. Berossos ja Nabunaid antoivat saman selostuksen. Kaikki viittaukset tähän tapaukseen, jolla on ensisijaisen tärkeä merkitys babylonialais-assyrialaiselle historialle, näyttivät osoittavan, että babylonialaiset kertomukset olivat luotettavampia kuin Raamatun esitykset. Kuitenkin tosiasia on, että päinvastainen pitää paikkansa. Eesarhaddon kertoo itse myöhemmin löydetyssä särmiönkappaleessa, että hänen veljensä kapinoivat ja surmasivat Sanheribin, heidän isänsä, saadakseen kuninkuuden. Ennen kuin hän tavoitti heidät Niinivestä, he pakenivat sieltä tietymättömiin.

”Babylonian aikakirja, Nabunaid ja Berossos olivat harhassa, vain Raamatun kertomus osoittautui oikeaksi. Eesarhaddonin kirjoitus vahvisti sen kaikilta pieniltä yksityiskohdiltaan ja osoitti sen olevan tarkempi tämän babylonialais-assyrialaisen historian tapauksen suhteen kuin itse babylonialaiset lähteet. Tämä on mitä tärkein seikka arvioitaessa samanaikaisiakin lähteitä, jotka eivät ole sopusoinnussa Raamatun perimätiedon kanssa.”