Kokosydämisyys uuden maailman etujen puolesta
”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” – Mark. 12:30.
1. Mitä Jehova odottaa luomuksiltaan?
JEHOVA painottaa Sanassaan, että hän on yksinomaista antaumusta vaativa Jumala. Hän odottaa intoa ja kokosydämistä palvelusta luomuksiltaan. Ottaen huomioon kiistakysymyksen, mikä käsittää hänen nimensä ja ylimmyytensä, hän ei voi sietää välinpitämättömyyttä eikä haaleutta niiden taholta, jotka haluavat puhua hänen puolestaan. Hän on itse innokas uuden maailman puolesta, mikä ylläpitää hänen kunniaansa. Tämä uusi maailma on hänen mielenkiintonsa kohde, ja hän tukee kokosydämisesti sen etuja. Kokosydämisyys on luonteenomaista Jehovalle.
2. Miksi voimme sanoa, että Jeesus Kristus oli kokosydäminen?
2 Kristus Jeesus oli täydellinen esimerkki kokosydämisyydestä palveluksessaan, toimissaan ja antaumuksessaan. Sen suuren työmäärän harkitseminen, minkä hän mahdutti kolmi- ja puolivuotiseen palvelukseensa, herättää ihmetystä. Hän palveli yli kaksimiljoonaa henkeä käsittävää kansaa; päivästä päivään ihmisjoukot tungeksivat jatkuvasti hänen ympärillään, ja hän palveli niitä kokosydämisesti, lykäten toisinaan syömisen tai nukkumisen tuonnemmaksi. Kun hän oli suorittanut pitkän päivän palveluksessa, niin hän käytti usein aikaa opetuslasten opettamiseen ja valmentamiseen; ja tätäkin saattoi seurata koko yö rukouksessa. Hän totisesti vuodatti sielunsa kuolemaan. Oliko hän milloinkaan kaikessa tässä toiminnassaan pintapuolinen? Oliko hän milloinkaan hutiloiva työssään? Markuksen 7:37:nnessä oleva kertomus sanoo, että ”ihmiset hämmästyivät ylenmäärin: ’Hyvin hän on kaikki tehnyt’.” Miten erinomainen esimerkki kokosydämisyydestä palveluksessa! Hän sanoi sattuvasti: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.” Hän iloitsi työstään niin kuin iloitaan hyvästä ateriasta. Mistä syystä? Jumalan laki oli hänen sydämessään. ”Täysin oppineena jokainen on oleva niinkuin hänen opettajansa” – ainakin ahkeruudessa ja yksinomaisessa antaumuksessaan Jehovan uuden maailman eduille. – Joh. 4:34; Luuk. 6:40.
3. a) Voiko ihminen olla kokosydäminen? Miksi? b) Minkä neuvon Paavali antaa niille, jotka haluavat olla kokosydämisiä kristittyjä?
3 Ihminen osoittaa pystyvänsä kokosydämisyyteen maallisissa pyrkimyksissään. Katso lasta hänen leikkiessään. Miten hän paneekaan koko sydämensä siihen jopa unohtaen vaaran, kylmän, kuumuuden tai uupumuksen! Hän on täynnä innostusta ja kiinnostusta, eikä hän ole lainkaan halukas lopettamaan ennen kuin vasta sitten, kun hänen täytyy. Miten on aikuisten laita? Kun on kysymys asioista, joihin he ovat kiinnostuneita, niin ei heidän pyrkimyksissään ole mitään puolisydämisyyttä. Urheilija on hyvä esimerkki: Olkoonpa kysymyksessä metsästys, kalastus tai yleisurheilu, niin hänen sydämensä johtaa häntä toiminnassa. Hänen ruumiinvoimansa joutuvat useasti ankaraan rasitukseen, ja toisinaan ne tuskin vastaavat kiihkeätä toiminnanhalua, mutta hän pyrkii silti sinnikkäästi, jopa huohottaen, haluamaansa tavoitteeseen. Eräs juoksija pani kerran kaikki voimansa kilpailuunsa ja saavutti maalin voittajana, mutta lyyhistyi sitten kuolleena maahan uupumuksesta. Hänen koko sydämensä oli mukana ponnistuksessa hänen elämänsä kustannuksella. Paavali pani merkille oman aikansa urheilukilpailuissa ottelevien innon ja kiihkon ja käytti sitä kuvaamaan kristityn juoksua. Hän sanoi: ”Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen.” Niin, pane pois kaikki, mikä saattaisi estää olemasta kokosydäminen kilpajuoksussa ja kiintynyt tai uponnut tarkkaamaan Jeesuksen antamaa täydellistä uskon esimerkkiä. – Hepr. 12:1, 2.
4. Mikä keskinäinen suhde kokosydämisyydellä ja uskolla on?
4 Apostoli Paavali on kiinnittänyt tässä huomiomme siihen osaan, mitä usko näyttelee kokosydämisyydessämme. Kokosydämisyys ei ole mikään salainen tunne enempää kuin uskokaan. Usko osoitetaan sillä, mitä Jehovan palvelija tekee. Toiminnassa kestävä usko ilmaisee palvelijan kokosydämisyyden Mestariaan kohtaan. Jos jollakulla on tosi usko Jehovaan ja hänen kalliisiin lupauksiinsa, niin hänen havaitaan osoittavan tämän uskon sillä, mitä hän tekee, asenteellaan Jehovan päätöksiä ja etuja kohtaan, niin kuin Jeesus Kristus teki meidän uskomme täydelliseksi. – Jaak. 2:17.
KOKOSYDÄMINEN USKO TOIMINNASSA
5. Miksi Aabel on esimerkki nykyisille kristityille?
5 Paavalin heprealaisille mainitsemaan ’ympärillämme olevaan suureen todistajapilveen’ kuuluu monta muinaista Jehovan todistajaa. Heidän uskonsa Jehovan uutta maailmaa koskeviin lupauksiin ei ollut puolisydäminen eikä horjuva. He olivat epäilemättä kokosydämisiä ja ilmaisivat täydellisen uskonsa sillä, mitä he tekivät. Esim. Aabel, jolla oli paljon vähemmän tietoa Jehovalta kuin meillä nyt on uudesta maailmasta, osoitti uskonsa tuomalla kokosydämisesti parhaan saatavissa olevan uhrin, ’laumansa esikoisen’, Jehovalle. Kain toi puolisydämisen uhrin, ’maan hedelmiä’. Kumman Jehova katsoi otolliseksi? Aabelin kokosydämisen uskon uhrin, hänen laumansa parhaan. Tosi historia osoittaa näin ihmiskunnan ensimmäisestä sukupolvesta lähtien Jehovan olevan mielistynyt kokosydämiseen eikä puolisydämiseen. – 1. Moos. 4:3–5; Hepr. 11:4.
6. Miten Eenok palveli uuden maailman etuja?
6 Vaikka Raamatun kertomus Eenokista on lyhyt, niin siitä ei ole epäilystäkään, että hän oli Jehovan palvelija, joka osoitti uskonsa kokosydämisesti teoillaan palvelemalla Jehovan profeettana pahojen ihmisten keskellä. Hän ennusti jumalattomien hävityksen, minkä täytyy edeltää uuden maailman perustamista, ja siten hän palveli uuden maailman etuja. – 1. Moos. 5:22; Hepr. 11:5; Juud. 14, 15.
7. Millä teoilla Nooa ja hänen perheensä osoittivat uskonsa?
7 Paljon enemmän on kerrottu Nooan Jehovalle suorittamasta kokosydämisestä palveluksesta. Hänen mieleensä ei hiipinyt milloinkaan epäilystä sen suhteen, mitä Jehova ennusti, ja se pani hänet osoittamaan uskonsa teoillaan ja ilmaisemaan ’pyhää pelkoa’ hänen rakentaessaan ”arkin perhekuntansa pelastukseksi”. Kukaan ei ollut tosin koskaan nähnyt vesitulvaa eikä kuullut sellaisesta arkista aikaisemmin, mutta Nooa ja hänen perheensä eivät asettaneet milloinkaan hetkeksikään kyseelliseksi sitä, mitä Jehova oli sanonut. He antautuivat täysin arkin rakentamiseen Jehovan ohjeitten mukaan. Heidän oli tehtävä siten, sillä toteutettavana oli jättiläismäinen rakennusohjelma rajoitetussa ajassa. Arkki oli 140 metrin pituinen, 23 metrin levyinen ja 14 metrin korkuinen, ja sen sisällä oli kolme kerrosta ja paljon huoneita. Saarnaamistakin suoritettiin, ja kaikki tämä tehtiin jumalattomien ihmisten ja ruumiillistuneitten enkelien keskellä. Vanha maailma oli loppumaisillaan, ja pian oli tuleva toinen maailma. Heidän työnsä perusteellisuus toi palkkansa: tuo suunnaton arkku kellui pinnalla monta kuukautta vedenpaisumuksen tultua, ja he varjeltuivat hengissä. Niin tuli toinen maailma, mutta Jehovan määräämä aika paratiisillisten olosuhteitten ennallistamiselle maan päällä ei ollut vielä tullut. Ihmisille piti tarjottaman vielä tilaisuuksia panna kokosydäminen uskonsa toimintaan. – 1. Moos. 6:9–8:5; 2. Piet. 2:5; 3:6.
8. a) Miten Aabraham oli kokosydämisesti uuden maailman puolesta? b) Miksi Jehova ei häpeä tulla kutsutuksi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi?
8 Aabrahaminkin oli oltava kokosydäminen. Ei ollut vähäpätöinen asia koota koko omaisuus ja muuttaa vieraalle alueelle perheineen, orjineen, karjoineen ja kaikkineen ja sanoa hyvästit sukulaisille ja jättää jälkeensä hyvä perintö. Aabrahamin usko pantiin mitä ankarimmalle koetukselle, kun Jehova käski häntä uhraamaan Iisakin polttouhrina, pojan, jota hän rakasti niin sydämestään. Aabraham ryhtyi empimättä Iisakin uhraamistoimenpiteisiin sydämessään varmana siitä, että Jehova kykenisi herättämään hänet kuolleista. Hänen uskonsa täydellistyi näissä teoissa. Jehova tarttui asiaan enkelinsä välityksellä ja säästi Iisakin sekä lupasi Aabrahamille, että hänen Iisakista polveutuvat jälkeläisensä tulisivat epälukuisiksi, niin kuin hiekkajyväset meren äärellä. Aabraham eli nähdäkseen Iisakin pojat, ja he asuivat kaikki teltoissa ja odottivat ”sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala”. Vaikka he eivät odottaneetkaan näkevänsä uutta maailmaa rakennettavan heidän aikanaan, niin he olivat kokosydämisiä toiminnoissaan Jehovan tahdon mukaisesti, ja heidän vaikuttimenaan kaikessa oli heidän luja uskonsa Jehovan lupauksiin. ”Uskossa nämä kaikki kuolivat, eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. . . . Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” He olisivat voineet palata siihen paikkaan, mistä he olivat lähteneet, jos he olisivat olleet puolisydämisiä Jehovan lupausten suhteen, mutta he eivät palanneet. He palvelivat kokosydämisesti siellä, mihin Jehova määräsi heidät. – 1. Moos. 22:1–19; Hepr. 11:8–20; Jaak. 2:21–23.
9. Selitä Jaakobin ja Eesaun asenne uuden maailman etuihin nähden ja sen seuraus.
9 Raamatun kuuluisimmat kaksoset ilmaisevat vastakkaisen asenteen uuden maailman etuihin nähden. Iisakin kaksoispojat olivat mielenlaadultaan erilaiset. Kun Jehovan lupaukset olivat kysymyksessä, niin Jaakob oli kokosydämisesti kiinnostunut, mutta Eesau oli enemmän kiinnostunut itsestään, metsästyksestä ja elämästä ulkona kedolla. Jehovan Aabrahamille ja hänen siemenelleen antama lupaus ja hänen jälkeläisensä osuus siinä oli vähän arvoinen verrattuna leipään ja virvilänsiemenmuhennokseen, ja niin Eesau osoitti halveksivansa esikoisoikeutta myymällä sen Jaakobille vähästä ravinnosta. Ja – toisin kuin Jaakob – hän otti vaimoja epäuskoisista aiheuttaen siten paljon mielikarvautta vanhemmilleen. Jaakob oli kokosydämisesti kiinnostunut Jehovan lupauksesta, ja hän valitsi huolellisesti vaimot, jotka uskoivat Jehovaan ja jotka voivat olla yhteistoiminnassa teokraattisen opetuksen ylläpitämiseksi perhepiirissä. Usko pani Jaakobin palvelemaan Jehovaa hartaasti, ja Jehova muutti hänen nimensä Israeliksi, ja hänestä tuli sen kansan pää, josta lupauksen siemen tuli. Mutta Edomissa olevat Eesaun jälkeläiset vastustivat Jehovan päätöksiä ja hänen kansaansa, he asettuivat Jehovan vihollisten puolelle, ja heidät tuomittiin hävitettäviksi kansana. Heidät kukistettiin perusteellisesti makkabealaisten sotaisan hallituksen aikana ennen Kristuksen päiviä, eivätkä he nousseet enää milloinkaan kansaksi. – 1. Moos. 25:27–34; 26:34, 35; 32:28; Jer. 49:7–22.
10. Minkä viisaan valinnan Mooses teki Egyptissä?
10 Materialismi on hävittänyt puhtaan palvonnan eräitten miesten elämästä, mutta Mooses ei kuulu heidän joukkoonsa. Vaikka hän syntyi aikana, jolloin Mooseksen kansalla oli ahdistusta, kun poikalapset oli tuomittu kuolemaan syntyessään, hän varjeltui, ja Jehova käytti häntä päätöksensä toteuttamisessa. Mooses vietti varhaiset vuotensa äitinsä kanssa, joka toimi egyptiläisen prinsessan luona ”imettäjänä”. Mooses sai sinä aikana tietoja Jehovan lupauksista ja tahdosta. Myöhemmin ”hänet kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa”. Kummalla opetuksella oli suurempi vaikutus häneen? ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” Vaikka hän ei tuntenutkaan olevansa hyvin varustettu puhumaan faaraon edessä, niin hän uppoutui kokonaan niihin tehtäviin, mitkä liittyivät Egyptin kymmeneen vitsaukseen, jättämättä mitään epätietoisuutta egyptiläisten mieleen sen suhteen, että hän oli kokosydämisesti Jehovan puolella. – Apt. 7:22; Hepr. 11:24–26.
11, 12. Mitä kokosydämisiä palveluksia Mooses suoritti Israelin yhteydessä?
11 Egyptistä vapautumisen jälkeen Mooses erottautuu johtajaksi ja profeetaksi Israelissa. Hän oli innokas Jehovan asian puolesta. Joka kerta, kun Israel ilmaisi riidan tai kapinan henkeä, Mooses osoitti, miten kokosydämisesti hän oli vanhurskauden puolella. Miten hän saattoi olla muuta kuin vihainen, kun kansa teki kultaisen vasikan palvottavakseen Jehovan palvomisen sijasta tai kun Koorah ja hänen miehensä kapinoivat Jehovan antamia teokraattisia palvelusmääräyksiä vastaan? Kun Israel ryhtyi Peorin Baalin moraalittomaan palvontaan, niin Mooses määräsi aivan oikein kaikki siihen sekaantuneet henkilöt surmattaviksi. Hän johti Israelin sotajoukkoja menestyksellisissä taisteluissa amorilaisia kuninkaita Siihonia ja Oogia vastaan.
12 Mooses antoi iloiten voimansa istuen tuomarina auttaakseen israelilaistovereitaan. Hän oli ponteva ja luotettava uskollisuudessaan Jehovaa kohtaan ja osoitti uskonsa töillään. Hän oli sellainen kokosydämisen palveluksen esimerkki, että koko kansan olisi pitänyt hyötyä pelkästään nähdessään hänen palvelevan Jehovaa. Hänen kokosydämisyytensä ilmeni myöskin niissä voimakkaissa ohjesanoissa, mitkä hän antoi kansalle, kuten on kerrottu 5. Mooseksen kirjassa. Hänen lausuntonsa, mikä kerrotaan 5. Mooseksen kirjan 31:1–8:ssa, todistaa hänen Jehovaan omaamansa uskon voiman monien palvelusvuosien jälkeen. Mooses osoittautui kokosydämisyydessään Jehovan profeetaksi; onpa yksi psalmikin (90) katsottu hänen tekemäkseen, ja kenties myöskin 91. psalmi on hänen kirjoittamansa. Mitä hän olisikaan menettänyt, jos hän olisi valinnut ”Egyptin aarteet”!
13. Miten siunaus tuli eräälle ei-israelilaiselle, joka oli kokosydämisesti Jehovan puolella?
13 Jehovan vaatimus ei-israelilaisten suhteen oli sama. Kokosydämisillä teoilla osoitettiin otollinen usko. Joosuan kirjassa 2:9–13 olevien Raahabin sanojen tarkka tutkistelu todistaa jokaiselle hänen järkkymättömän uskonsa Jehovan voimaan ja Jerikon tuhon varmuuteen. Hän suojeli vakoilijoita, auttoi heitä pakenemaan ja antoi heille tarkan tiedon ihmisten ajatuksista Israelin kansan tulon suhteen, millä sanomalla Joosualle kerrottuna saattoi olla vain rohkaiseva vaikutus Israelin sotajoukkoihin. Hän mukautui huolellisesti pelastusehtoihin, mitkä Jehovan edustajat viitoittivat, ja niin hän ei tuhoutunutkaan, kun Jeriko kukistui. Hänen elämäänsä ei pelastanut yksistään hänen uskonsa, vaan hänen tekonsa: ”Eikö samoin myös portto Raahab tullut vanhurskaaksi teoista, kun hän otti lähettiläät luokseen ja päästi heidät toista tietä pois?” Raahab sai enemmän kuin elämän. Hän hylkäsi haureuden, tuli Salmonin vaimoksi ja sai edun olla Kristuksen esiäiti. – Jaak. 2:25; Matt. 1:5; Hepr. 11:31.
14. a) Mitkä Gideonin elämässä sattuneet tapaukset osoittavat Jehovan suhtautumisen puolisydämisiä kohtaan? b) Miten Gideon osoittautui teokraattiseksi?
14 Jehovan kokosydämiset palvelijat ovat teokraattisia. Gideon varmistautui siitä, että Jehova oli hänen kanssaan, ja ryhtyi pelottomasti valmistelemaan taistelua Midianin kanssa. Jehova teki selväksi, että hän oli Vapauttaja, erottamalla puolisydämiset ja pelokkaat. Kaikkiaan 32 000 miestä oli kokoontunut. Ensin vetäytyi pois 22 000; sitten hylättiin 9 700. Ainoastaan 300 täysin valpasta miestä jäi jäljelle. Gideon ei horjunut. Noudattaen tunnontarkasti Jehovan johtoa Gideon ja nuo 300 miestä ympäröivät, käsissään suuret tyhjät ruukut, soihdut ja pasuunat, kolmelta puolelta yli 120 000 soturia käsittävän suuren vihollisleirin. Siinä ei ollut sijaa keillekään puolisydämisille eikä epäuskoisille miehille; Jehova oli poistanut heidät. Jehovan menettelytapa, kun hän neuvoi tuota pientä sotajoukkoa puhaltamaan pasuunoihin ja huutamaan: ”Herran ja Gideonin miekka!”, ampui pelonnuolen vihollisten sydämen läpi pannen heidät pakenemaan epäjärjestyksessä yöhön. Gideon ja hänen kolmesataa miestään lähtivät ajamaan heitä takaa eivätkä lopettaneet ennen kuin Midianin kuninkaat oli otettu vangeiksi ja voitto täydellistetty, vaikka he olivatkin väsyneitä. Kokosydämiset eivät hellitä ennen kuin taistelu on ohitse. Se, että Jehova antoi Gideonille tämän huomattavan voiton, ei muuttanut Gideonin kokosydämisyyttä Jehovaa kohtaan eikä pannut häntä menettämään tasapainoaan. Hän pysyi teokraattisena näkemykseltään. Jehova oli käyttänyt häntä suorittamaan Jehovan työtä. Israelin miehet pyysivät myöhemmin Gideonia tulemaan heidän hallitsijakseen, mutta hän hylkäsi tarjouksen sanoen: ”Herra on teitä hallitseva.” – Tuom. 8:23; Hepr. 11:32.
TOISIA ESIMERKKEJÄ KOKOSYDÄMISYYDESTÄ
15. a) Miten Baarak oli kokosydäminen Jehovaa kohtaan? b) Mitä esimerkkejä on Baarakin aikaisista uskollisista naisista?
15 Kahdenkymmenen vuoden sorto ei vieroittanut Baarakia ja Deboraa Jehovaan kohdistuvasta rakkaudesta. He kestivät Jehovan ylimmyyteen uskovina odottaen aikaa, jolloin tulisi vapautus Kanaanin kuninkaan Jaabinin ja kenraali Siiseran alaisuudesta. Vaikka Baarakin kymmentätuhatta israelilaista vastassa oli paljon suurempi joukko ja parempi aseistus, niin hän noudatti kokosydämisesti Jehovan naisprofeetta Deboran välityksellä lausumia sanoja: ”Nouse, sillä tämä on se päivä, jona Herra antaa Siiseran sinun käsiisi; onhan Herra lähtenyt sinun edelläsi.” Jehova olisi voinut ylimmällä voimallaan lyödä varmasti Kanaanin sotajoukot ilman minkäänlaista Baarakin toimintaa, mutta Jehova halusi nähdä, ettei hänen kansansa pidäty mistään, kun hänen nimestään tulee kysymys, vaan on ”kansa, joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan”. Niin Jehova taisteli palvelijoittensa puolesta antaen tulvan pyyhkäistä pois sotavaunut ja huuhtoa ne mennessään. Tämä taistelu antoi toisellekin naiselle, Jaaelille, tilaisuuden osoittaa kokosydämisyyttään Jehovan palveluksessa hänen surmatessaan yksin pelottomasti Siiseran. – Tuom. 4:14, 21; 5:18; Hepr. 11:32.
16. Mainitse Simsonin elämästä tapauksia, mitkä todistavat hänen yksinomaisen antaumuksensa.
16 Eräs Jehovan asian puolesta taistelija oli Simson. Filistealaiset olivat Jehovan kansan sortavia vihollisia, ja niin Jehova herätti Simsonin aloittamaan ”Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä”. Jehovan henki ohjasi häntä ottamaan vaimon filistealaisista, jotta hänellä olisi ollut tilaisuus hävittää paljon jumalattomia miehiä, kuten hän tekikin. Luottaen täydelleen Jehovaan hän antoi myöhemmin sitoa itsensä ja luovuttaa itsensä filistealaisten käsiin. Jehovan hengen avulla hän mursi siteensä ja löi yksinään tuhat vihollista. Tuomarien kirja kertoo hänen monista urotöistään jumalattomia filistealaisia vastaan, mitkä huipentuivat siihen, että hän luhisti Daagonille pyhitetyn väärän palvonnan huoneen tuhansien päälle eikä sallinut filistealaisten lukea Simsonin vangitsemista heidän paholaisjumalansa kunniaksi. Sokeuden vakava ruumiillinen haitta ei masentanut häntä. Jehova käytti uskollista palvelijaansa loppuun asti. – Tuom. 13:5; 16:30; Hepr. 11:32.
17. Miksi Jefta antoi lupauksensa?
17 Jefta on huomattava kokosydämisenä uuden maailman puolesta taistelijana. Se, että hän oli porton poika ja muiden halveksima, ei ehkäissyt häntä palvelemasta Jehovaa. Se ei ollut tärkeä seikka. Hänen ensimmäisenä huolenaan oli Jehovan palvojia sortavan Ammonin vallan kukistaminen. Jefta ryhtyi Jehovan hengen vaikutuksesta taisteluun, mutta teki ennen vihollisen kimppuun hyökkäämistään kuuluisan lupauksensa, sellaisen miehen lupauksen, joka on kiinnostunut kokonaan Jehovan nimen kunniasta: ”Jos sinä annat ammonilaiset minun käsiini, niin tulkoon kuka tulkoonkin minua vastaan taloni ovesta, kun minä voittajana palaan ammonilaisten luota, hän on oleva Herran, ja minä uhraan hänet polttouhriksi.” – Tuom. 11:30, 31.
18. Miten Jefta ja hänen tyttärensä ovat esimerkkejä nykyisille teokraattisille perheille?
18 Kun taistelu oli voitettu ja hän palasi kotiinsa voittonsa jälkeen, niin kuka tulikaan ulos kohtaamaan häntä: hänen tyttärensä, hänen ainoa lapsensa! Jefta kasvatti ilmeisesti tyttärensä yhtä kokosydämiseksi kuin hän itsekin oli, sillä tytärkin ilmaisi olevansa ensisijaisesti kiinnostunut Jehovan voitosta ja lausui lujana halunsa mukautua lupaukseen. Hänestä oli tullut Jehovalle pyhitetty, joten hänet piti luovuttaa papeille Siilon tabernaakkeliin, missä hänen ei sallittu saada miestä eikä perhettä, vaan hänen piti palvella gibeonilaisten rinnalla Jehovan palvonnassa. Tämä Jeftan ja hänen ainoan lapsensa itsensäuhraava henki on ollut Raamatussa huomattavana esimerkkinä kokosydämisyydestä kaikille teokraattisille vanhemmille ja lapsille sen jälkeen. – Tuom. 11:34–39.
19. Missä elämänsä kokemuksissa Daavid osoitti olevansa kokonaan Jehovan puolella?
19 Daavid kohosi paimenpojasta kuninkaaksi. Vieroittiko hänen kuuluisuuden ja vallan saamisensa hänet kokosydämisyydestä Jehova Jumalaa kohtaan? Hän taisteli nuorukaisena Goljatia vastaan sotajoukkojen Jehovan nimessä kantaen uskoa sydämessään eikä kilpeä ja keihästä kädessään. Myöhemmin hän kesti kuningas Saulin murhanhimoisten yritysten vaarat ja uhat filistealaisten alueella. Hän johti ottelua monissa ankarissa taisteluissa voittaen jebusilaiset ja asettuen Jerusalemiin ja saaden sitten valtaansa pitkäaikaiset viholliset, filistealaiset, sekä levittäen kansan rajoja sotilaallisilla voitoilla. Kotinäyttämöllä tuli miekka hänen omaan huonekuntaansa, kun Absalom kapinoi, ja hän sai kokea myöskin pulmia vaimonsa Miikalin, Saulin tyttären, tähden. Daavidin kokosydäminen usko ja hänen rakkautensa Jehovan palvontaa ja kunniaansaattamista kohtaan, hänen suuri kiinnostuksensa Jehovan arkkuun ja ainesten saamiseen Jerusalemin temppelin rakentamiseksi, minkä Jehova oli määrännyt Salomolle, ilmaisi hänet palavaksi palvojaksi koko elämänsä ajan. Hänen sepittämänsä psalmit heijastavat hänen antaumustaan. Hänen Salomolle, seuraajalleen valtaistuimella, lausumansa loppusanat Jehovan käskyjen pitämisestä osoittavat hänen sydämensä olleen kokonaan Jehovan puolella. Daavid osoittautui kaikissa kokemuksissaan antautuneeksi yksinomaisesti Jehovalle sekä järkähtämättömäksi ylistäjäksi. – 1. Kun. 2:3; Ps. 108:2, 4; Hepr. 11:32.
20. Kuka on huomattava esimerkki eliniän kuluttamisesta Jehovan palveluksessa, ja mitkä koetukset hän kesti?
20 Ennen Kristuksen aikaa oli paljon profeettoja. Huomattavimpiin kuului Samuel. Tässä on esimerkki sellaisesta Jehovan puolesta todistajasta, joka palveli yksinomaisesti siitä ajasta lähtien, jolloin hänet vieroitettiin, kuolemaansa saakka. Hän palveli nuoruudessaan ylimmäisen papin Eelin kanssa Siilon tabernaakkelissa, mutta ei noudattanut Eelin poikien huonoa esimerkkiä, kun nämä elivät yhdessä niiden naisten kanssa, jotka palvelivat kohtausteltan ovella. Hän pysyi moraalisesti puhtaana. Samuel tuomitsi epäjumalanpalvelusmenot Jehovan liittokansan keskuudessa, uhrasi oikeita uhreja ja tuomitsi Israelia koko elinaikansa vaeltaen säännöllisesti kansan keskuudessa kierrospalvelijana. Hän tuli murheelliseksi sydämestään, kun kansa pyysi kuningasta hyläten Jehovan hallinnan. Juuri Samuel nousi vastustamaan tottelematonta kuningas Saulia pelkäämättä, mitä tämä tekisi, seuraavin sanoin: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Samuel täytti myöhemmin Jehovan tahdon voitelemalla Daavidin kuninkaaksi silläkin uhalla, että Saul mahdollisesti tappaisi hänet. Tällainen kokosydäminen profeetta miellytti Jehovaa. – 1. Sam. 2:22; 7:16; 15:22, 23; Hepr. 11:32.
21. Mikä vertaansa vailla oleva kertomus on säilytetty nyt tarkasteltavaksi, ja millainen vaikutus sen tuntemisella pitäisi olla meihin?
21 Niillä muinaisilla miehillä, jotka osoittautuivat otollisiksi Jehovalle, piti olla uskoa ja kokosydämistä antaumusta. He saivat Jehovan hengen avulla vuosisatojen kuluessa aikaan kertomuksen, mille ei minkään toisen ihmisryhmän, ei Egyptin mahtimiesten eikä Babylonian pappien enempää kuin Persian ja Kreikan ruhtinastenkaan historia vedä vertoja. Vain Jehovan uskolliset todistajat voitiin kuvailla sellaisiksi, ”jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat, sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodissa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot. On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin; toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen; toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta; heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä – he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle –; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” Niin, kuten Paavali kirjoitti, aika loppuisi, jos kertoisi yksityiskohtaisesti kaikista niistä urotöistä ja uskonteoista, mitkä on esitetty meitä varten Heprealaisissa kirjoituksissa. Mutta kertomus on siellä ja hyvää tarkoitusta varten: jotta nämä esimerkit niistä kokosydämisistä ihmisistä, jotka toimivat vuosisatoja sitten uskoen täysin nyt niin lähellä olevaan vanhurskaaseen uuteen maailmaan, tekisivät meihin vaikutuksen ja jotta me oppisimme, että nimenomaan jakamattoman uskon miehet ja naiset, jotka rakastavat Jehovaa koko sydämestään, saavat suuren Kuolleistaherättäjän ja Elämänantajan hyväksymyksen. – Hepr. 11:32–38; 1. Kor. 10:11.