Mitä on suuruus?
MIKÄ tekee ihmisen suureksi? Monien mielestä huomattava asema, se että voi sanoa toisille, mitä heidän tulee tehdä, ja se että toiset palvelevat heitä. Mutta tekeekö suuri valta ihmisen todella suureksi?
Jumalan näkemys suuruudesta on aivan erilainen kuin monien ihmisten näkemys. Jeesus Kristus, joka heijasti täydellisesti Isänsä mieltä asioista, teki tämän selväksi. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te tiedätte, että kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.” (Matt. 20:25–27) Jeesus Kristus tuki näitä sanoja antamalla esimerkin palvelemisesta. Hän lisäsi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan.” Jeesus ei tosiaankaan tullut tavoittelemaan, että häntä olisi palveltu, vaan hän itse palveli, jopa antoi ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. – Matt. 20:28.
Jumalan Poika oli merkittävä siinä suhteessa, että hän ei ollut ’aseman tavoittelija’. Ennen ihmiseksi tuloaan hänellä oli ensimmäinen sija Jumalan miljoonien henkipoikien joukossa. Kuitenkin hän luopui halukkaasti tästä asemasta palvellakseen syntisen ihmiskunnan etuja. Kiinnittäen tähän huomion apostoli Paavali kannusti toisia uskovia: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.” – Fil. 2:5–7.
Ihmisenä Jeesus ei ollut ainoastaan ”vähän enkeleitä alhaisempi”, vaan hänellä ei myöskään ollut mitään erikoista huomattavaa asemaa maanmiestensä keskuudessa. (Hepr. 2:7) Vaikka hänen kasvatusisänsä Joosef ja hänen äitinsä Maria olivat syntyneet Daavidin kuninkaalliseen sukuun, he eivät omistaneet rikkauksia eikä heillä ollut vaikutusvaltaa. Kun Maria esitti uhrin puhdistumisekseen, hänellä ei ollut varaa uhrata lammasta, ja hänen täytyi siksi käyttää hyväkseen lain varausta, joka salli uhrata sen sijaan ”parin turturikyyhkysiä tai kaksi nuorta kyyhkystä”. (Luuk. 2:24; 3. Moos. 12:8) Omista oloistaan Jeesus sanoi kerran: ”Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” – Matt. 8:20.
Taivaissa Jumalan Pojalta ei ollut puuttunut mitään. Sen tähden apostoli Paavali voi kirjoittaa, että ”vaikka hän oli rikas, hän tuli köyhäksi”. (2. Kor. 8:9) Verrattain köyhänä miehenä maan päällä Jeesus palveli nöyrästi toisia. Hän sai aikaan hengellisen ja ruumiillisen parantumisen monille, avasi sokeitten silmät ja kuurojen korvat ja palautti raajarikkojen jäsenet terveiksi. Kaikessa, mitä Jeesus teki, oli vaikuttimena rakkaus.
Raamattu kertoo, että kun suuri ihmisjoukko häiritsi hänen rauhaansa, ”hänen tuli heitä sääli, koska he olivat kuin lampaat ilman paimenta”. (Mark. 6:32–34) Hän ilmaisi samaa itsensä uhraavaa asennetta, kun hän paransi ihmisiä. Hän halusi hartaasti saada aikaan huojennusta niille, jotka kärsivät. Kerran lepratautinen pyysi häntä hartaasti: ”Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Tällöin Jeesus ”liikuttui säälistä, ja hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi hänelle: ’Minä haluan. Puhdistu.’” (Mark. 1:40, 41) Tällaiset parantamiset kuluttivat Jeesuksen elinvoimaa. Raamattu kertoo, että erään ihmeparannuksen yhteydessä Jeesus ’tunsi, että hänestä lähti voimaa’. (Luuk. 8:46) Siitä huolimatta hän oli halukas ja innokas palvelemaan syntisiä ihmisiä tällä tavalla.
Jeesuksen Kristuksen nöyrästä palvelemisesta antama esimerkki antoi todellista voimaa hänen opetukselleen siitä, mitä ”suuruus” on. Kun Jeesus osoitti opetuslapsilleen, ettei heidän pitäisi käyttäytyä niin kuin maailmalliset kuninkaat ja muut, joita kutsutaan ”hyväntekijöiksi”, hän kiinnitti huomion omaan esimerkkiinsä: ”Kumpi on suurempi, se, joka on pitkällään pöydän ääressä, vai se, joka palvelee? Eikö se, joka on pitkällään pöydän ääressä? Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” – Luuk. 22:25–27.
Mutta ei itsessään se, että ihminen haluaa palvella toisia, tee häntä suureksi. Hänellä täytyy olla oikea vaikutin, hänen täytyy tehdä kaikki niin kuin Luojalle. Apostoli Paavali ymmärsi tämän. Hän sanoi Korinton kristityille kirjoittamassaan kirjeessä: ”Jos annan kaiken omaisuuteni ravitakseni toisia ja jos luovutan ruumiini voidakseni kerskua, mutta minulla ei ole rakkautta, en hyödy mitään.” (1. Kor. 13:3) Todellinen suuruus tulee siis toisten palvelemisesta siksi, että rakastaa syvästi heitä ja Luojaa, Jehova Jumalaa.
Niiden ns. ”suuruus”, joilla on paljon valtaa ja joita toiset palvelevat, johtaa usein vakaviin ongelmiin. Henkilö, jolla on huomattava asema, pyrkii säilyttämään valtansa pitämällä toiset alhaisina. Siksi hänen alamaisensa voivat ryhtyä kantamaan kaunaa häntä kohtaan. Niiden keskuudessa, jotka tavoittelevat asemaa, johon liittyisi ”suuruus”, vallitsee tavallisesti kilpailuhenki. Se saa aikaan katkeria kiistoja, kateutta ja pettymyksiä. Toisaalta taas ihminen, joka epäitsekkäästi antaa itseltään, voittaa toisten kiintymyksen ja kokee paljon onnea.
Tätä valaisee hyvin apostoli Paavalin tapaus. Hän työskenteli halukkaasti ja innokkaasti toisten hyväksi. Hän saattoi sanoa Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin. . . . En ole himoinnut kenenkään hopeaa tai kultaa tai pukua. Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani ja niiden, jotka ovat olleet kanssani. Olen kaikessa osoittanut teille, että teidän täytyy näin vaivaa nähden auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’” – Apt. 20:31–35.
Se tapa, jolla Paavali palveli toisia, tuotti hänelle paljon onnea. Sillä hän myös voitti työtovereittensa sydämen kiintymyksen. Kun esimerkiksi Efesoksen seurakunnan vanhimmat saivat tietää, etteivät he ehkä näkisi Paavalia enää koskaan maan päällä, ”he kaikki puhkesivat suureen itkuun, ja he lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä hellästi”. – Apt. 20:37.
Tosi suuruus tulee siis nöyrästä palvelemisesta, jonka vaikuttimena on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Tavoitteletko sinä tällaista suuruutta? Oletko hylännyt maailman näkemyksen suuruudesta, joka näkemys perustuu siihen, että kykenee käskemään, eikä siihen, että on halukas palvelemaan Jumalaa ja toisia ihmisiä? Palvelemisesta tuleva suuruus tuottaa runsaat osingot. Sellainen suuruus tuottaa paljon onnea omistajalleen ja osoittautuu oivallisen rohkaisun ja mielenylennyksen lähteeksi toisille.