joutumisen ahdinkoon. Kuinka erinomaista onkaan, kun heidän hengelliset veljensä ja sisarensa tekevät voitavansa auttaakseen! Voi myös olla tilaisuuksia osoittaa vieraanvaraisuutta vieraileville tai matkustaville vanhimmille, tarjota aterioita ja/tai asunto heille tai jollakin tavalla avustaa heitä kulujensa suorittamisessa. Ja onhan seurakunnassakin monen monta tilaisuutta tarjota aterioita, toveruutta ja muuta sellaista uskoville tovereille. Tällainen vieraanvaraisuuden osoittaminen voi koitua keskinäiseksi rohkaisuksi ja rakennukseksi.

Jos sinulle osoitettaisiin vieraanvaraisuutta, niin mitä sinun pitäisi muistaa? On viisasta varoa, ettei joudu syytetyksi kenenkään käyttämisestä väärin hyväkseen, tulemisesta eräänlaiseksi ’seuraelämän loiseksi’. Apostoli Paavali ja hänen työtoverinsa antoivat hyvän esimerkin tässä suhteessa. Apostoli muistutti Efeson seurakunnan vanhinten mieleen: ”Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani ja niiden, jotka ovat olleet kanssani.” (Apt. 20:34) Tämä ei merkitse sitä, että Paavali ja hänen toverinsa olisivat torjuneet kaikki tarjoukset vieraanvaraisuuden osoittamiseksi. Siitä, mitä tapahtui Filippissä, käy ilmi, että he ottivat vastaan aidon vieraanvaraisuuden. Tuossa kaupungissa Lyydia ja hänen huonekuntansa omaksuivat kristillisyyden. Lyydia pyysi sen jälkeen hartaasti Paavalia ja hänen tovereitaan: ”Jos olette katsoneet minun olevan uskollinen Jehovalle, niin astukaa talooni ja jääkää.” Tällaisesta avosydämisestä vieraanvaraisuudesta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Apostolien tekojen kirjoittaja, lääkäri Luukas, lisää: ”Hän suorastaan pakotti meidät tulemaan.” – Apt. 16:14, 15.

Kun joku ottaa vastaan toisen vieraanvaraisuuden, niin hänen velvollisuutensa on käyttäytyä arvostavana vieraana. Jeesus Kristus kiinnitti huomion tähän sanoessaan opetuslapsilleen: ”Majailkaa . . . siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä he tarjoavat, . . . Älkää siirtykö talosta taloon.” (Luuk. 10:7) Sanoessaan näin Jeesus teki selväksi, että hänen opetuslastensa ei pitänyt arvostamattomina lähteä sen kodista, joka osoitti vieraanvaraisuutta, mennäkseen toiseen paikkaan, missä talonomistaja saattoi tarjota enemmän mukavuutta ja parempaa ruokaa. Soveltaen Jeesuksen kehotuksen periaatetta voimme nähdä, että olisi epäystävällistä torjua kutsu vain siksi, että meille tarjottaisiin myöhemmin aineellisesti parempaa.

Ottaen huomioon sen, mitä Raamattu sanoo, meidän kaikkien tulisi haluta olla vieraanvaraisia, koska rakastamme syvästi Jehovaa ja lähimmäisiämme. Vaikka meillä olisi vähän, niin se ei estä meitä osoittamasta vieraanvaraisuuden henkeä – aitoa huolehdintaa toisten hyvinvoinnista. Ja kun meille tarjotaan tosi vieraanvaraisuutta, niin meidän tulee ottaa se vastaan arvostaen rakkauden ilmaisuna.

Lukijain kysymyksiä

● Miksi Uuden maailman käännöksen esipuheessa ei mainita sen kääntäjien nimiä ja oppiarvoja?

Yhdysvaltain Pennsylvaniassa rekisteröity Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on vuosien mittaan painanut monia erilaisia raamatunkäännöksiä. Siten tehdessämme me emme ole jättäneet huomioon ottamatta kääntäjien toivomuksia. Esimerkiksi vuonna 1972 me julkaisimme raamatunkäännöksen The Bible in Living English sen kääntäjän haluamalla tyylillä ja hänen haluamassaan koossa. – Ks. nimiösivua.

Uuden maailman raamatunkäännöskomitea esitti meille 3. syyskuuta 1949 täydellisen englanninkielisen käännöksen Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Tästä käsikirjoituksesta samoin kuin sitä seuraavista Heprealaisten kirjoitusten käännöksestä tuli meidän laillista omaisuuttamme. Kirjassa Jehovan todistajat Jumalan päätöksissä mainitaan tästä sivulla 258: ”Käännöskomitean yksi pyyntö oli, että sen jäsenet jäävät tuntemattomiksi kuolemansa jälkeenkin.” Olemme pitäneet kiinni sopimuksestamme ja kunnioittaneet heidän toivomuksiaan.

Mutta miksi tällainen sopimus tehtiin? Nämä kääntäjät eivät tavoitelleet huomattavaa asemaa; he eivät halunneet kiinnittää huomiota itseensä. He halusivat lukijan perustavan uskonsa Jumalan sanaan eikä heidän maailmallisiin ”oppiarvoihinsa” ja heidän ohjenuoranaan oli: ”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) On muitakin raamatunkäännöskomiteoita, jotka ovat omaksuneet samanlaisen näkemyksen. New American Standard Biblen vuoden 1971 painoksen suojuspäällyksessä sanotaan: ”Emme ole käyttäneet kenenkään tutkijan nimeä, johon voitaisiin viitata tai jota voitaisiin pitää suosituksena, koska vakaumuksemme on, että Jumalan sanan pitäisi olla oman arvonsa varassa.”

Uuden maailman käännöksen ansiot ovat helposti tutkittavissa. Sen isotekstisissä englanninkielisissä laitoksissa on runsaasti alaviitteitä. Monet niistä osoittavat, minkä Raamatun käsikirjoitusten perusteella joitakin nimenomaisia käännöksiä koskevat ratkaisut tehtiin. Ja nämä alaviitteet sekä laaja esipuhe, joka on englanninkielisissä laitoksissa, antavat huolelliselle tutkijalle enemmän tietoja käännöskomitean käyttämistä lähdeteoksista