Taloustyö – tyydyttävää vai tuskastuttavaa?

”MINÄ vihaan taloustöitä!!!! Enkä sitä paitsi ole edes kovin taitava niissä.” ”Se on epäkiitollista, pitkästyttävää työtä, joka ei enää koskaan vie leijonanosaa ajastani.” Näin vastasi kaksi 50000:stä perheenäidistä, joita jonkin aikaa sitten haastateltiin eräässä kansainvälisessä tutkimuksessa. Kymmenen prosenttia vastanneista oli samaa mieltä.

Mutta toisaalta monet ovat Julian kaltaisia. Joka aamu hän nousee varhain aloittaakseen päivittäisen kodin puhdistuksen. Hänen kodissaan kaikki kiiltää. Kaikki hänen ystävättärensä kadehtivat sen siisteyttä. Joskus Julia ajattelee, että hänellä pitäisi olla enemmän harrastuksia kodin ulkopuolella, mutta hän huokaa: ”Olen ensi sijassa perheenemäntä, ja kodin täytyy olla puhdas.” Hän pyrkii täydellisyyteen.

Hänellä on täysin erilainen asenne kuin niillä, jotka ’vihasivat’ kotitöitä! Onko jompikumpi asenne vallalla sinun kodissasi? Onko kumpikaan niistä oikea?

Varmasti sinun tai puolisosi suhtautuminen kotitöihin voi suoranaisesti vaikuttaa omaan mukavuuteesi ja onnellisuuteesi. Mutta mikä on realistinen näkemys siitä, mitä jotkut pitävät ”kirouksena” ja toiset yhtenä ”naisen ylevimmistä hyveistä”?

Mies, joka oli juuri palannut viikonlopun liikematkaltaan, saattoi tuskin uskoa silmiään. Keittiö näytti tuhoalueelta – lieden päällys oli täynnä pannuja ja kattiloita, joihin ruoka oli palanut kiinni, pesuallas pullollaan likaisia astioita ja lattia pinttyneen lian ja rasvan peitossa.

Keittiön takana hän näki olohuoneen, jossa oli hujan hajan sanomalehtiä, pulloja ja leluja. Hänen kaksi pientä lastaan painivat suuren likapyykkikasan päällä. Ja kaiken tämän kaaoksen keskellä hänen vaimonsa istui tyynenä lepotuolissa jalat nostettuna pöydälle ja luki rauhallisesti sanomalehteä. Vaimo sanoi: ”Ajattelin, että näkisit parhaiten sen, mitä ihmettä minä teen kaiken päivää, silloin kun minä jätän sen tekemättä.”

Kotityöt ovat siis tärkeitä! Kukapa meistä ei tulisi mielellään puhtaaseen, rauhalliseen ja järjestyksessä olevaan kotiin? Toisaalta pöly ja pinttynyt lika voivat ärsyttää. Ne herättävät vastenmielisyyttä.

”Mutta eikö todellisuudessa ole tärkeämpää olla toveri miehelleen ja pysytellä sen tasalla mitä maailmassa tapahtuu kuin kuluttaa elämänsä ’halpa-arvoisena kodin puhdistajana’? Eihän ole reilua odottaa, että sellainen, jolla on aivot, käyttäisi kaiken aikansa kotitöihin”, sanovat monet. Sinä voit ajatella samalla tavalla.

Tarvitaan kuitenkin taitoa ja aloitekykyä, jottei kotitöistä tulisi kaiken ajan kuluttava ikävystyttävä tehtävä – ei mikään vähäinen vaatimus tänä henkisen laiskuuden aikana. Eräs asiantuntija sanoi: ”Nainen, joka pitää perheensä hyvinvointia, hyvin hoidettua miellyttävää kotia ja hyvää ravintoa tärkeänä, on altis tarttumaan hanakasti tehtäviinsä ja hoitamaan ne nopeasti ja tehokkaasti. Siten hänellä on enemmän aikaa olla toveri miehelleen ja lapsilleen.”

Jotkut perheenäidit pystyvät ajattelemaan muita asioita huolehtiessaan sellaisista kotitöistä, jotka voivat vaatia vain vähän keskittymistä. Esimerkiksi jotkut suunnittelevat mielessään seuraavia aterioita, laativat päivän aikatauluaan tai miettivät hengellisiä asioita.

Miksi jotkut naiset pitävät kotitöitä tärkeänä, arvokkaana tehtävänä? ”Se on persoonallista”, vastasi eräs nainen, jolla oli 21 vuoden kokemus perheenäitinä. Hän selitti: ”Minä teen jotakin hyvin persoonallista toisten hyväksi. Me elämme maailmassa, jossa niin moni asia on persoonaton. Me emme näe heti, mitä hyötyä työstämme on. Mutta kotityöt vaikuttavat toiseen ihmiseen hyvin persoonallisella tavalla, ja ne tuottavat heti tyydytystä.” Monet ahkerat perheenäidit ovat samaa mieltä. He pitävät kotitöitään perheelleen suoritettuna ”rakkauden työnä”.

Myös hyvin tehdyn työn katselemisesta saa tyydytystä. ”En tunne ketään, joka pitäisi kotitöitä kiehtovina, tyydytystä tuottavina ja haastavina. Kuitenkin ne ovat olemassa niin kuin kuolema ja verot”, sanoi eräs äiti vilpittömästi. Silti hän myönsi: ”Mutta kun kattilat ja pöydät hohtavat ja koti tuoksuu raikkaalta ja takassa palava tuli heijastuu kiillotetusta lattiasta, tunnen omahyväisesti saaneeni jotakin aikaan.”

Aikaansaamisen tunteeseen liittyy myös puhdas omatunto ja itsekunnioitus, kun ei aina tarvitse pyydellä anteeksi kodin kuntoa. Kaikki nämä ovat erinomaisia syitä siihen, miksi kotitöitä ei tulisi pitää ”epäkiitollisena, pitkästyttävänä työnä”.

Mutta mitä on sanottava Julian kaltaisista ihmisistä, joiden kodin täytyy olla täysin virheetön?

Kuka on sanonut että sinun pitäisi syödä lattialta?

”Meitä on jo vuosia uhkailtu säälimättä sillä, että jos pyykkimme ei ole ’valkoisempaa’, tukkamme natisevan puhdas, lattiamme tahraton ja automme hohtava, me emme täytä asianmukaisia (Madison Avenuen [Yhdysvaltain mainosmaailman keskuksen] sanelemia) standardeja”, väitti kaksi amerikkalaista professoria, jotka valittivat joidenkin mainostajien toimintatapoja. Nämä asiantuntijat väittävät, että ”puhtaus statussymbolina” on johtanut ympäristöämme saastuttavien tuotteiden valtavaan kysyntään ja tehnyt monista naisista ”lähes fanaattisia perheensä ja kotinsa puhtauden ja oman puhtautensa vaalijoita”.

Lisäksi jotkut naiset on kasvatettu pitämään kotitöitten tekemistä yhtenä naisen ylevimmistä hyveistä. Kodin pitäminen virheettömässä kunnossa on heille pakkomielle – riippumatta siitä miten paljon se vie aikaa.

Kirjassa How to Run Your House sanotaan: ”Paras tapa perheesi elämän ja oman elämäsi hankaloittamiseksi on pitää koti niin tahrattomana ja puhtaana, että kaikki pelkäävät istua tuoliin tai koskettaa pöytää tai kävellä huoneen poikki kengät jalassa.” Tätä lausuntoa ei tietenkään tulisi pitää puolusteluna sille, ettei perheenäidin tarvitse ahkeroida pitääkseen kotinsa siistinä, mutta älä koskaan unohda, miksi pidät sen siistinä: tehdäksesi perheesi olon mukavaksi. Älä siis riistä heiltä heidän levollisuuttaan olemalla turhantarkka.

Vaikutusvaltaisin koskaan maan päällä ollut ihminen, jonka arvovallan miljoonat tunnustavat, osoitti tasapainoisen suhtautumistavan kotitöihin. Jeesuksen Kristuksen ollessa kahden sisaruksen vieraana hänelle esitettiin seuraava voimakas valitus: ”Herra, eikö sinulle merkitse mitään se, että sisareni [Maria] on jättänyt minut yksin huolehtimaan palvelemisesta? Käske hänen siksi ryhtyä auttamaan minua.” Maria oli istuutunut Jeesuksen jalkojen juureen ja ”kuunteli hänen sanaansa”, ja hänen sisarensa Martta joutui huolehtimaan kotitöistä – aterian valmistamisesta. Martta ilmeisesti piti sitä tärkeimpänä tehtävänään. Mutta Jeesus oli toista mieltä ja sanoi: ”Martta, Martta, sinä olet huolissasi ja levoton monista asioista. Vain muutamia kuitenkaan tarvitaan, tai vain yhtä. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” – Luuk. 10:38–42.

Ne hengelliset asiat, joita hän opetti, olivat tärkeämpiä kuin ateria ”monien asioitten” kera. Jeesus osoitti, että ainoastaan ”muutamia . . . tai vain yksi”, kenties vain yksi yksinkertainen ruokalaji, oli kaikki mitä ’tarvittiin’. Toisin sanoen tee se mitä ”tarvitaan”, niin sinulla voi olla aikaa jalompiin asioihin. Miten tärkeätä perheenäitien onkaan muistaa tämä! Mutta miten voi saavuttaa tällaisen tasapainon?

Tasapainoisen asenteen kehittäminen

Tarkista ensin asioitten tärkeysjärjestys. Kumpi on tärkeämpi: koti vai ne, jotka asuvat siinä? Ovatko omat vaatimuksesi niin korkeita, että toiset tuntevat olonsa epämiellyttäväksi? Eräs perheenäiti tuli seuraavaan päätelmään: ”Tarjoa perheellesi yksinkertaista, ravitsevaa ruokaa, puhtaat vuoteet, puhtaat vaatteet ja koti, joka on niin puhdas, että siinä on mukava asua. Kaikki muu on sitten ylimääräistä.”

Et saa koskaan tehdyksi kaikkia kotitöitä. Aina on jotakin tehtävää. Päätä siis, miten paljon käytät aikaa niihin. Tee sitten ahkerasti niin paljon kuin oma tahtisi sallii. Joidenkuiden naisten kerrotaan käyttävän keskimäärin vain tunnin päivässä kotinsa siistimiseen ja järjestämiseen. Toisilta voi kulua kauemmin riippuen heidän perheensä elintavoista, heidän omista kyvyistään, voimistaan ja olosuhteistaan.

Tajua omat rajoituksesi. On niin kuin eräs kokenut perheenäiti sanoi: ”Me emme voi kuluttaa aikaamme ja voimiamme määrättömästi, kuten emme rahaakaan. Jos me yritämme, me saamme maksaa siitä ennemmin tai myöhemmin. Me voimme käyttää aikaamme ja voimiamme vain siinä määrin kuin niitä on.”

Jotkut perheenäidit kuitenkin kamppailevat toista todellista ihmisluonteen heikkoutta, laiskuutta, vastaan. Se voi värittää hänen kotitöihin suhtautumisensa. Laiskan ihmisen esittämät verukkeet tunnetaan hyvin. Raamatun mukaan laiska sanoo, että hänellä on työnteon esteenä aivan liian paljon ongelmia, aivan kuin hänen edessään olisi ”orjantappurapehko”. Tai hän on vain ”väsynyt liikaa” ponnistellakseen enempää. (Sananl. 15:19; 26:15, UM) Jos näet itsessäsi tällaisia taipumuksia, tee niille jotakin. ”Suuri laiskuus” voi viedä kodin perikatoon – monin eri tavoin! – Saarn. 10:18, UM.

”Mutta miten voin tietää, toiminko nyt tasapainoisella tavalla vai en?” jotkut voivat ajatella. Tässä meitä voi auttaa se, kun tarkastelemme Raamatussa Sananlaskujen kirjan luvussa 31 kuvailtua malliperheenemäntää.

Yllättävä kuvaus malliperheenemännästä

Erään vanhalla ajalla eläneen kuninkaan äiti maalasi sanoilla eloisan kuvan ihanteellisesta perheenäidistä. Tämä Jumalan henkeytyksestä syntynyt kuva ”kasvatti” jopa kuninkaan ajattelua. On totta, että ”kelpo vaimo” kuvailtiin siinä sellaiseksi, joka ’tarkkasi talonsa menoa’ ja teki paljon sellaista, mitä jotkut pitävät ”naisten työnä”, kuten esimerkiksi laittoi ruokaa ja teki vaatteita. Silti hänen harrastuksensa ja aikaansaannoksensa eivät rajoittuneet kotiin. – Jakeet 10, 15, 21, 22, 27.

Esimerkiksi hän oli huolellinen ostosten tekijä, joka nouti ravintonsa ”kaukaa”. Hän myi kotitekoisia tuotteita kauppiaille. Hän jopa teki maakauppoja ja istutti viinitarhan – eivät mitään yksinkertaisia tehtäviä! Itse asiassa hänen mainitaan hoitavan yhtätoista nimenomaista tehtävää, joista seitsemää hän hoitaa kodin ulkopuolella. Hän ei todellakaan ollut mikään pölyharjaan ja sankoon kahlehdittu nainen! – Jakeet 13, 14, 16, 18, 24.

Kotityöt eivät olleet koko hänen maailmansa. ”Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.” Hän oli kiinnostunut niidenkin auttamisesta, jotka eivät olleet hänen perhettään. – Jae 20.

Tällaista naista oli vaikea löytää, mutta kun sellainen löytyisi, hänen arvonsa olisi mittaamaton, ”helmiä paljon kalliimpi”. Niin, helmi, jota on kauan pidetty hyvin arvokkaana kalleutena ja yleensä koristeena, ei ollut mitään verrattuna tähän ”helmen” kaltaiseen naiseen! Ahkera, tasapainoinen perheenäiti, joka ei syö ”laiskan leipää” ja jolla on vielä kodin ulkopuolella sellaisia harrastuksia, joista on hyötyä perheelle ja muille aineellista tai hengellistä puutetta kärsiville, on aivan yhtä arvokas nykyään. – Jakeet 10, 27.

Mutta mitä tapahtuu, kun perheenäidin täytyy ottaa kokopäivätyö kodin ulkopuolelta?

Työssä käyvät naiset

”Minun täytyy taloudellisista syistä käydä työssä, mutta jäisin mielelläni kotiin lapseni luo”, valitti eräs perheenäiti. ”On hyvin koettelevaa yrittää kahdeksan työtunnin jälkeen olla vaimona, äitinä ja perheenemäntänä.” Hänen sanansa ilmentävät yhä useampien naisten tuntemaa hätää.

Kun vaimo tekee monta tuntia työtä kodin ulkopuolella samalla tavalla kuin hänen miehensä, niin muun perheen täytyy todella osoittaa ymmärtämystä ja tarjota apuaan. Eräs kokopäivätyössä oleva nuori perheenäiti sanoi ylpeänä: ”Olen hyvin onnellinen siitä, että minulla on mies, joka uskoo, ettei yhden aikuisen tarvitse siivota toisen aikuisen jälkiä ja että kotityöt tulee jakaa. ”Myös lapset voivat auttaa ja heidän pitäisi auttaa, varsinkin silloin kun heistä vastaavan yksinhuoltajan täytyy käydä kokopäivätyössä.

Kun muut perheenjäsenet eivät ole liian vaativaisia, vaan sen sijaan ottavat yhdessä osaa töihin, niiden hoitaminen voi olla melkeinpä hauskaa, niin kuin eräs perheenäiti kirjoitti: ”Mieheni hankaa joka päivä kylpyammeen puhtaaksi käytyään suihkussa. Päivällisen jälkeen hän tyhjentää astiat, samalla kun minä puhdistan lieden, tiskipöydän ja korjaan pois ruoantähteet. . . . Kolme päivää sitten mieheni silitti, kun minä valmistin päivällistä. Me pystyimme juttelemaan päivän asioista lopetellessamme näitä tehtäviä. . . . Me laitamme usein ruokaa yhdessä ja teemme siitä iloisen asian – juomme lasin viiniä ja juttelemme. Jos joutuisin tekemään kotityöt yksin, pitäisin niitä varmasti orjantyönä.”

Tällainen aviomies ei vain todista rakastavansa vaimoaan auttamalla häntä tällä tavalla vaan hän myös osoittaa hänelle huomaavaisuutta sellaisena, jota Raamattu sanoo ”heikommaksi astiaksi, naispuoliseksi”. – 1. Piet. 3:7.

Tasapainoinen näkemys tuo iloa

”Tasapainoa tarvitaan”, päätteli eräs kokenut perheenäiti. ”Perheenäiti ei saa olla liian pikkutarkka, muuten tilanne muodostuu epämiellyttäväksi. Tai jos hän on liian huolimaton, se on ärsyttävää molemmin puolin. Hän on ärtynyt, koska hän tuntee syyllisyyttä tekemättömien kotitöiden vuoksi, ja muu perhe on ärtynyt, koska heidän täytyy taas tämäkin päivä kärsiä liasta.”

Tasapaino aikaansaa sen, että koti on mahdollisimman siisti mutta samalla sellainen, että siellä vallitsee leppoisa ilmapiiri. Pidä siis kotityöt niille kuuluvalla paikalla – ei ensimmäisellä mutta ei myöskään viimeisellä sijalla. Tasapaino on avain, mistä seikasta Raamattukin esittää hyvän periaatteen: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” – Fil. 4:5.