Jehovan teokraattinen järjestö nykyään

 1, 2. Missä tilaisuuksissa Koorah, Mirjam, Aaron, israelilaiset ja sekakansa eivät osoittaneet arvostavansa teokraattista järjestystä?

KOORAH ei arvostanut sitä. Mirjam ja Aaronkaan eivät aina arvostaneet sitä. Israelilaiset olivat autiomaassa usein arvostamatta sitä. Heitä seuranneitten ei-israelilaisten sekakansa ei aina arvostanut sitä. Aakan menetti arvostuksensa sitä kohtaan, samoin kuningas Saul ja niin myös kuningas Ussia. Eivätkä Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset suinkaan arvostaneet sitä enempää kuin meidän päiviemme papitkaan arvostavat sitä.

² Kun Koorah ja hänen liittolaisensa halusivat korottaa itsensä autiomaassa pappeuteen ja syyttivät Moosesta ja Aaronia, että nämä olivat ottaneet liian paljon kantaakseen, niin he osoittivat, että he eivät arvostaneet teokraattista järjestöä. Maa nieli heidät. (4. Moos. 16:1–33) Kun Mirjam ja Aaron puhuivat Jehovan palvelijaa Moosesta vastaan, niin hekään eivät arvostaneet vähään aikaan teokraattista järjestöä ja saivat ankaran nuhteen Herralta, mutta heidät ennallistettiin Jumalan suosioon, kun he kestivät oikaisun. (4. Moos. 12:1–15) Kun kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat israelilaiset kieltäytyivät menemästä Luvattuun maahan siksi, että vakoilijat kertoivat siellä olevan jättiläisiä, niin he kapinoivat teokraattista järjestöä vastaan ja osoittivat olevansa vailla uskoa suureen Teokraattiin Jehovaan. He kuolivat autiomaassa sen johdosta eivätkä päässeet lainkaan Luvattuun maahan. (4. Moos. 13:26–34; 14:1–38) Kun sekakansa, joka oli seurannut israelilaisia Egyptistä, vaati lihaa syödäkseen ja valitti Jehovan varaaman mannan johdosta sekä kylvi epäsopua, niin se osoitti teokraattisen järjestyksen arvostamisen puutetta ja aiheutti itselleen ja toisille vitsauksen. – 2. Moos. 12:38; 4. Moos. 11:4–34.

 3. Millä tavoin Aakan, kuningas Saul, kuningas Ussia ja kirjanoppineet ja fariseukset osoittautuivat epäteokraattisiksi, ja miten kristikunnan papit osoittavat samaa nykyään?

³ Kun Aakan otti ahnaasti kirottua tavaraa, kun kuningas Saul omaksui papin velvollisuuksia, kun kuningas Ussia vaati röyhkeästi itselleen aaronlaisen papiston palvelusoikeutta, niin nämä kaikki todistivat, että he eivät erottaneet eivätkä kunnioittaneet Jehovan teokraattista järjestöä. (Joos. 6:17–19; 7:1, 19–25; 1. Sam. 13:9–14; 2. Aikak. 26:16–21) Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseuksetkin olivat epäteokraattisia, sillä he panivat ihmisten perimätiedot Jumalan Sanan sijaan ja hylkäsivät Jeesuksen, Messiaan. (Matt. 15:1–9; Joh. 19:13–18) He esikuvasivat tässä kristikunnan pappeja, jotka hylkäävät Raamatun ja opettavat ihmisten tekemiä oppeja ja uskontunnustuksia sekä liittyvät tämän maailman poliitikkoihin mieluummin kuin kannattavat Kristusta, valtaistuimelle noussutta Kuningasta. He kieltäytyvät näkemästä merkkiä, mikä osoittaa hänen nousseen valtaistuimellensa taivaassa, ja he sulkevat erityisen tiukasti silmänsä merkin siltä piirteeltä, mikä koskee sitä näkyvää teokraattista järjestöä, minkä Jehova oli asettava hänen käyttöönsä näinä tämän vanhan maailman viimeisinä päivinä, niinkuin on ennustettu: ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja arvosteluälyinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan? Onnellinen on se orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet tekemästä siten. Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan kaikkea hänelle kuuluvaa.” – Matt. 24:45–47, Um.

 4. Minkä periaatteen kunnianhimoiset ihmiset unohtavat, ja mitkä näkyvät teokraattiset järjestelyt ovat olleet tai ovat olemassa?

⁴ Ne, joilta puuttuu teokraattisen järjestyksen arvostus ja jotka ponnistelevat saadakseen henkilökohtaista valtaa ja korotusta, unohtavat Psalmissa 75:6–8 esitetyn periaatteen: ”’Älkää nostako sarveanne korkealle, älkää puhuko niskoitellen, julkeasti.’ Ei tule [korotus] idästä, ei lännestä, ei [etelästä], vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.” Israelissa olleen Jumalan esikuvallisen teokraattisen järjestön näkyvän päämajan sanottiin olevan ”pohjan puolella”. (Ps. 48:3; Jes. 14:13) Oikea korotus ei ollut siis tuleva idästä eikä lännestä eikä etelästä, vaan Jehovalta hänen kanavansa kautta. Hän toimi tuon yhden teokraattisen järjestön kautta, ei useitten. Se korvattiin aikanaan uudella järjestelmällä, ja Kristus ”antoi lahjoja ihmisinä” uutta, näkyvää teokraattista järjestöä varten, ja nämä ihmiset palvelivat eri asemissa teokraattisessa järjestössä. Jehova korotti heidät heidän asemiinsa, ja he kaikki olivat yhdistyneet vain yhdessä toivossa, yhdessä kasteessa. Tässä teokraattisessa järjestössä ei ollut mitään eri uskojen yhteenliittymistä. (Ef. 4:4–13) Mutta kuten oli ennustettukin, niin apostolien ja heidän työtovereittensa kuoleman jälkeen hajoittivat ja jakoivat susimaiset ihmiset lauman erottaviin lahkoihin ja pirstoivat näkyvän järjestön. (Apt. 20:29, 30; 2. Piet. 2:1) Näkyvä teokraattinen järjestö on ennallistettu tänä meidän aikanamme ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” paikkaansa asettamisella.

”USKOLLINEN JA ARVOSTELUÄLYINEN ORJA”

 5. Mitä sanat ”orja” ja ”huonekuntalaiset” merkitsevät Matteuksen 24:45:nnessä?

⁵ ”Kuka on tosiaan se uskollinen ja arvosteluälyinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan?” Orja ja huonekuntalaiset ovat samoja henkilöitä vain eri näkökulmista katsottuina. Nimellä ”orja” katsellaan Kristuksen voideltuja seuraajia nykyään luokkana, eri henkilöistä kokoonpantuna orjana eli palvelijana. Jumala itse selittää siten asian: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.” (Jes. 43:10, As) Huomaa, että useita todistajia sanotaan yhdeksi palvelijaksi. Käytettäessä sanaa ”huonekuntalaiset” katsellaan tähän orjaluokkaan kuuluvia yksilöinä. Heistä puhutaan ”palvelusväkenä” Luukkaan 12:42:sessa. Murdockin syyriankielestä tekemä käännös on yhtäpitävä käyttäessään ”huonekuntalaisia” Matteuksen 24:45:nnessä, ja eräs toinen syyriankielestä tehty käännös – A. S. Lewisin – kääntää sen ”tovereiksi”, so. orjatovereiksi. He ovat kotiorjia Jumalan huonekunnassa, ja heitä sanotaan yhteensä luokkana eli yhdyskuntana ”uskolliseksi ja arvosteluälyiseksi orjaksi”. Samalla tavalla käy, kun joukko huonekuntalaisia tulee pahoiksi ja alkaa lyödä orjatovereitaan, niin näistä pahantekijöistä tulee ennustettu ”paha orja”-luokka (Um). – Matt. 24:48–51.

 6. Mistä eri näkökulmista katsellaan Kristuksen voideltuja seuraajia Matteuksen 24:45–51 ja Matteuksen 25:14–30, ja mitä sillä osoitetaan, että ”uskollinen ja arvosteluälyinen orja” on ainoastaan yksi?

⁶ Matteuksen 24:45–51 osoittaa, että palvelusedut suotiin uskollisille luokkana katsoen ja että rangaistus annettiin uskottomillekin luokkana. Matteuksen 25:14–30 näyttää Herran menettelyn uskollisten ja uskottomien orjien kanssa yksilöinä. Kunkin täytyy yksilönä pyrkiä täyttämään Mestarin vaatimukset. He muodostavat uskolliseksi orjajoukoksi yhtyneinä näkyvän teokraattisen järjestön, ja heidät kuvataan tässä tarkasteltavanamme olevassa Jeesuksen kuvauksessa ”uskollisena ja arvosteluälyisenä orjana”, ja tämän yksilöistä kokoonpannun orjaluokan täytyy katsoa, että se huolehtii asiaankuuluvasti kaikista sen yksityisistä jäsenistä, huonekuntalaisista. Ennen Mestarin, Kristuksen Jeesuksen, tuloa sen täytyy varustaa kaikille jäsenilleen ”heidän ruokansa sopivaan aikaan”. On myös huomattava, ettei Jumalalla ole useita arvosteluälyisiä orjaluokkia, useita teokraattisia järjestöjä, joiden kesken työ olisi jaettu. ”Onko Kristus jaettu?” Ei! Se on ”yksi ruumis”. – 1. Kor. 1:13; 12:12, 13.

 7. Ketkä tosiasiat ilmaisevat ”uskolliseksi ja arvosteluälyiseksi orjaksi”?

⁷ Mutta me kysymme jälleen: ”Kuka on todellisuudessa se uskollinen ja arvosteluälyinen orja, jonka hänen isäntänsä määräsi valvomaan huonekuntalaisiaan ja antamaan heille heidän ruokansa sopivaan aikaan?” Vuonna 1878, neljäkymmentä vuotta ennen Herran tuloa temppeliin tuomitsemaan, oli olemassa niiden vilpittömien vihkiytyneitten kristittyjen luokka, jotka olivat murtautuneet ulos kirkollisista ja papillisista järjestöistä ja jotka koettivat palata tosi kristillisyyteen sellaisena, kuin varhaiskristityt harjoittivat sitä ennenkuin julmat sudet hävittivät laumaa apostolien kuoltua. He aloittivat rynnistyksen perustotuuksien ennallistamiseksi hengellisesti nälkäisille, jotta nämä voisivat ravita itseään, poistaakseen ne pakanalliset opit, mitkä luopiokristikunta oli omaksunut. Silloin oli sopiva aika sellaiselle hengelliselle ravinnolle tien valmistamiseksi Kristuksen tulla tuomitsemaan temppeliin. (Mal. 3:1; 4:5, 6) Tämä uskollisten tutkijain ryhmä alkoi julkaista Vartiotornia (engl.), minkä nimi oli silloin ”Siionin Vartiotorni ja Kristuksen läsnäolon airut”, ja sen ensimmäisessä numerossa, heinäkuussa 1879, ilmoitettiin sen tarkoitukseksi varata ”ruokaa ajallansa” ”pienelle laumalle”. Tosiasiat osoittavat, että se teki näin 1879:stä lähtien. He muodostivat v. 1884 laillisen yhdistyksen edustamaan todistajien eli evankeliuminpalvelijain seuraa asiain hoidossa eli laillisesti. Tätä laillista yhdistystä, Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuraa, on käytetty tähän päivään asti välineenä yli maapallon levinneitten todistajain seuran saarnaamistoiminnan tunnetuksitekemiseksi ja johtamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Kun Kristus tuli tuomitsemaan 1918, niin hän tapasi tämän joukon yhteydestä eräitä, jotka ajattelivat Herran viivyttäneen tuloaan, ja nämä sortivat orjatovereitaan Kristuksessa. Nämä heitettiin pois ”pahan orjan” luokkana. Mutta uskollisesti Jumalaa palvelevat tunnettiin ”uskolliseksi ja arvosteluälyiseksi orja”-luokaksi.

 8. Mikä korotus annetaan tälle uskolliselle orjaluokalle?

⁸ Mikä on Mestarin päätös tämän arvosteluälyisen orjan suhteen? ”Totisesti minä sanon teille, että hän määrää hänet valvomaan kaikkea hänelle kuuluvaa.” Tämä orja valvoo ennen tätä korotusta vain Herran huonekuntaa eli palvelusväkeä ja antaa siihen kuuluville heidän hengellisen ruokansa sopivaan aikaan. Kun orja on nyt ollut uskollinen tässä palveluksessa, niin sille annetaan paljon enemmän tehtävää. Samoin kuin leiviskäkuvauksessa mainittujen yksityisten orjien osoitetaan saaneen palkaksi useampia etuja, jos he olivat olleet uskollisia, ja menettäneen kaikki edut, jos he olivat uskottomia, niin määrätään tässäkin eri luokkia käsittelevässä kuvauksessa uskollinen, arvosteluälyinen orjaluokka valvomaan kaikkea isännän omaisuutta, jotavastoin pahan palvelijan luokka hylätään kokonaan. Kun arvosteluälyinen orja oli kerran vastuussa vain Kristuksen voideltujen ruumiinjäsenten ruokkimisesta, niin sen täytyy ottaa nyt vastaan tehtävä: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta saarnataan koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” – Matt. 24:14, Um.

 9. Ketkä sisällytetään ”kaikkeen hänelle kuuluvaan”, mitä lisävastuuta tämä merkitsee orjalle, ja miten se tulee täytetyksi?

⁹ Sille on uskottu kaikki maanpäälliset Valtakunnan edut, joista ensimmäinen on uusien totuuksien tulva, mikä johtuu monien ennustusten täyttymisestä. Sanoma käy yhä perinpohjaisemmaksi ja täydellisemmäksi, yhä tärkeämmäksi näinä arveluttavina aikoina, joissa elämme, yhä kykenevämmäksi jakamaan kansoihin kuuluvat ihmiset joko lammas- tai vuohiluokkaan. Nämä lampaat, joita nyt kootaan, ovat Herran ”muita lampaita”, jotka kuuluvat hänelle, ja koska arvosteluälyisen orjan täytyy huolehtia kaikesta Mestarin omaisuudesta, niin tämän uskollisen voidellun luokan täytyy laajentaa ruokkimisohjelmaansa, niin ettei se pidä huolta ainoastaan huonekuntalaisista, vaan myöskin näistä ”muista lampaista” antaen heille ”heidän ruokansa sopivaan aikaan”. (Joh. 10:16) Arvosteluälyinen orja tekeekin näin uskollisesti. Se varaa laillisen välineensä, Vartiotorni-Seuran, kautta hengellistä ravintoa painetussa muodossa, järjestää kokouksia ja palvelustoiminnan, lähettää erityisiä matkustavia edustajia ja lähetystyöntekijöitä, valmistelee suuria konventteja ja huolehtii monilla muillakin tavoilla keinoista, joilla huonekuntalaisia ja muita lampaita ravitaan ja vahvistetaan ja opastetaan pätevästi yhteistoimintaan Jehovan ylistykseksi.

ARVOSTETTAVIA KOHTIA

10. Miten Jumala menettelee maan päällä olevien palvelijoittensa kanssa, niinkuin Daavidia koskevassa tapauksessa on osoitettu?

¹⁰ Jehova Jumala toimii kansansa kanssa palvelijaluokkana. Hän ei ruoki kutakin henkilökohtaisesti eikä aseta ketään yksilöä valvomaan heitä. Kukaan Jumalan Sanan yksityinen tutkija ei paljasta Jumalan tahtoa eikä selitä Hänen Sanaansa. (2. Piet. 1:20, 21) Jumala selittää ja opettaa Kristuksen, Pääpalvelijan, kautta, joka taas vuorostaan käyttää arvosteluälyistä orjaa näkyvänä kanavana, näkyvänä teokraattisena järjestönä. Daavid lähestyi Jumalaa Ebjatarin edustaman pappisjärjestön kautta, Ebjatarin, jolla oli kasukka. Samoin täytyy palvelijan nytkin odottaa Jumalan näkyvältä järjestöltä hengellistä ravintoa, mikä on ajankohtaista, sekä opastusta Valtakunnan palveluksessa. (1. Sam. 23:6, 9–11; 30:7, 8) Samoin kuin on osoitettu leiviskäkuvauksessa, missä annettiin eri määrät eri orjille heidän kykyjensä mukaan, niin on huonekuntalaisillekin määrätty palvelusetuja heidän kykyjensä ja antaumuksensa sekä sen perusteella, miten valmiita he ovat alistumaan ja mukautumaan pyhän hengen johtoon. Jehova asettaa Kristuksen kautta huonekuntalaiset heidän palvelusasemiinsa arvosteluälyisen orjan joukossa. – 1. Kor. 12:18.

11. Miten me osoitamme arvostusta näkyvään teokraattiseen järjestöön omaamaamme suhdetta kohtaan, varsinkin mitä tulee hengelliseen ravintoon?

¹¹ Meidän täytyy osoittaa ymmärtämystämme näissä asioissa arvostaen suhdettamme näkyvään teokraattiseen järjestöön, muistaen sellaisten kuin Koorahin ja Aakanin ja Saulin ja Ussian sekä muitten kohtaloa, jotka unohtivat teokraattisen järjestyksen. Onko meidät määrätty yksilöinä tuottamaan ravinto hengelliselle pöydälle? Eikö? Älkäämme yrittäkö silloin ottaa itsellemme orjan velvollisuuksia. Meidän tulee syödä ja sulattaa ravinnoksemme se, mitä eteemme asetetaan, eikä hylätä jotakin osaa ruoasta siksi, että se ei sovi meidän henkiseen makuumme. Ne totuudet, joita meidän tulee julistaa, ovat juuri tämän arvosteluälyisen orjajärjestön kautta varattuja, eivätkä mitään henkilökohtaisia mielipiteitä, joita esitetään vastoin sitä, mitä tämä orja on tarjonnut ajankohtaisena ravintona. Jehova ja Kristus ohjaavat, ja oikaisevat orjaa tarpeen mukaan, emme me yksilöinä. Jos me emme näe tätä kohtaa ensin, niin meidän tulee koettaa käsittää se eikä vastustaa ja hylätä sitä ja ottaa julkeasti sellaista asennetta, että me olemme luultavammin oikeassa kuin tuo arvosteluälyinen orja. Meidän tulee kulkea nöyrästi Herran teokraattisen järjestön mukana ja odottaa lisäselvitystä eikä kompastua sellaisen ajatuksen ensimmäiseen mainintaan, mikä ei maistu meille, ja ryhtyä saivartelemaan ja hämmästelemään omia arvostelujamme ja mielipiteitämme, ikäänkuin ne olisivat arvokkaampia kuin tämän orjan varaama hengellinen ravinto. Teokraattiset henkilöt arvostavat Herran näkyvää järjestöä eivätkä ole niin tyhmiä, että asettaisivat Jehovan kanavaa vastaan oman inhimillisen järkeilynsä ja mielipiteensä ja henkilökohtaiset tunteensa.

12. Kun otamme huomioon menneet kokemuksemme, niin millaisessa mielentilassa meidän tulee ottaa vastaan orjan varaamat ruoka-annokset?

¹² Joku saattaa kysyä nyt: Tuleeko meidän ottaa se ravinto, mikä varataan meille tämän arvosteluälyisen orjan kautta, kuin Herralta tulleena ja totena, vai onko meidän oltava hyväksymättä sitä, kunnes olemme todenneet sen itse oikeaksi? Jos me olemme saaneet nykyisen ymmärtämyksemme Raamatusta aterioimalla tämän orjan kattamassa pöydässä, jos meidät on sen kautta vapautettu vääristä opeista ja vahvistettu Jumalan puhtaassa ja saastuttamattomassa palvonnassa sekä siunattu uuden maailman toivolla, niin meillä pitäisi olla jonkin verran luottamusta tämän orjan huolenpitoon. Kun meitä on ravittu nykyiseen hengelliseen väkevyyteemme ja kypsyyteemme saakka, niin tulemmeko me äkisti taitavammiksi kuin meidän entinen huoltajamme ja hylkäämmekö me sen järjestön valistavan opastuksen, joka hoiti meitä äitinämme? ”[Älä] hylkää äitisi opetusta.” (Sananl. 6:20–23) Ja jollei taivaan Isä anna kiveä eikä käärmettä eikä skorpionia lapselle, joka pyytää leipää tai kalaa tai munaa häneltä, niin pitäisikö meidän ottaa hänen tämän orjan kautta tarjoamansa hengellinen ravinto omiin käsiimme ikäänkuin meidät murskattaisiin kivellä tai kuin meitä purisi käärme tai pistäisi skorpioni? (Matt. 7:7–11; Luuk. 11:9–13) Tuleeko meidän suhtautua epäröiden ja epäluuloisesti jokaiseen uuteen ruoka-annokseen? ”Joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko [Jehovalta] mitään saavansa.” (Jaak. 1:6, 7) Berealaisetkin ottivat ensin Paavalin saarnan vastaan ”hyvin halukkaasti” ja sitten ”tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin”. (Apt. 17:11) Tämä oli berealaisten ensimmäinen todellinen yhteys Paavalin saarnaan, ja kuitenkin he vastaanottivat sen halukkaasti ja tutkivat sitten saadakseen raamatullisen tuen itselleen. Kuinka paljon valmiimmin me voimmekaan ottaa vastaan orjan ruoka-annokset luottavaisina, koska meillä on berealaisiin verraten paljon aikaisempaa kokemusta tältä orjalta saamistamme kallisarvoisista varauksista. Kun olemme saaneet nämä ravintoaineet, niin me toteamme sitten niiden raamatullisuuden tehdäksemme sanoman omaksemme nöyryyden ja luottavaisuuden hengessä eikä taistelunhaluisina.

JÄRKEILYN MIELETTÖMYYS

13. Miksi joillakin on tapana järkeillä ja selitellä?

¹³ On sellaisia, jotka näyttävät olevan mielistyneet järkeilyihin. He pitävät siitä, että ovat pienten ryhmien pakinakeskuksena, lausuen selityksiään siitä, miten tai milloin tämä tai tuo asia tapahtuu. He eivät ole ehkä tahallaan kapinallisia sen suhteen, mitä orja varaa, mutta jos he voivat tarjota vain sitä, mitä orja on jo varannut, niin he eivät tule huomattaviksi. Kuinka he voisivat loistaa henkilökohtaisesti, jos he vain heijastavat sitä, mitä kaikki muutkin Jehovan todistajat heijastavat? He etsivät senvuoksi jotakin huomiotaherättävämpää, jotakin ”uutta valoa” häikäistäkseen varomattomat kuulijat. Kun he ruokkivat niitä, jotka kuuntelevat heitä suut auki, uusilla selityksillään, niin nuo kuulijat ravitsevat ihastuneella tarkkaavaisuudellaan järkeilijöitten itsekkyyttä. Jos joku toinen rupeaa puhumaan ja anastaa valokeilassa olevan paikan, niin tuo järkeilijä menettää kiinnostuksensa koko keskustelevaan ryhmään ja poistuu muuanne. Nämä järkeilijät saattavat tunnustaa joidenkin aikaisempien selitystensä olleen vääriä, mutta he eivät osoita oppineensa noista erehdyksistä, niin että pidättyisivät esittämästä uusia selityksiään. Heidän halunsa näyttää riippumattomilta ja syviltä ajattelijoilta on voimakkaampi kuin halu olla teokraattisia.

14. Miten jotkut järkeilevät henkilöt päättelevät, mutta minkä suhteen heidän itserakkautensa sokaisee heidät?

¹⁴ Eräät järkeilijät ovat kapinallisempia kuin toiset, ja he ovat itsevarmasti eri mieltä sen kanssa, mitä arvosteluälyinen orja varaa, korottautuen Herran asettaman kanavan yläpuolelle. He väittävät, ettei teokraattinen järjestö ole ollut aina oikeassa ja että heillä oli joskus sellaisia ajatuksia, jotka järjestö hylkäsi, mutta joita se nyt opettaa, ja vihjailevat sentähden, että heidän nykyisetkin selityksensä omaksutaan vielä aikanaan. He eivät mainitse koskaan niitä lukuisia järkeilyjä, jotka he ovat esittäneet menneisyydessä ja joita ei ole koskaan hyväksytty. Se pilaisi heidän yrityksensä saada toiset hotkimaan heidän nykyiset mielipiteensä. Heidän itserakkautensa sokaisee heidät näkemästä sitä, ettei näkyvä teokraattinen järjestö ole koskaan väittänytkään olevansa erehtymätön, että se tietää sanoman puhdistuvan jatkuvasti erheellisten ajatusten poisjättämisellä, että se odottaa uusien totuuksien tulevan ilmi, kun ennustuksia täyttyy lisää, että valo loistaa vähitellen yhä enemmän täyteen päivään asti ja että selitykset tulevat arvosteluälyisen orjan eikä itseään korottavien järkeilijöitten kautta. (Sananl. 4:18; Jes. 6:5–7; Mal. 3:1–3) Näin tapahtuu jatkuvasti, sillä orjan tulee ”antaa heille jatkuvasti heidän ruoka-annoksensa sopivaan aikaan”. (Luuk. 12:42, Um) Joillakuilla on epäilemättä sellaisia ajatuksia, mitkä julkaistaan vasta myöhemmin, koska niiden aikaisempi julkipäästäminen olisi saattanut olla ennenaikaista, ei olisi saattanut tapahtua ”sopivaan aikaan”. Odota Herraa.

15. Mitä ikävyyttä voi aiheutua perusteettomista järkeilyistä, ja miten teokraattiset henkilöt suhtautuvat sellaiseen?

¹⁵ Mutta järkeilevätpä he kapinallisesti tai ajattelemattomasti, niin he voivat aikaansaada sillä ikävyyttä. He asettuvat alttiiksi sille väärälle, että he pöyhistyvät tärkeyden tunteesta, tai he saattavat kompastuttaa uskoltaan heikkoja. He voivat ehkäistä mielen ykseyttä ja estää kaikkia näkemästä sopusointuisesti. He kiinnittävät huomion luotuun eikä Luojaan ja hänen näkyvään järjestöönsä. Heidän perusteettomat järkeilynsä saattavat levitä, herättää kysymyksiä ja epäilyjä ja vaarantaa toiminnan yksimielisyyttä. Teokraattiset henkilöt karttavat tuollaisia järkeilyjä ja järkeilijöitä. He juovat syvään totuuden vettä eivätkä likaa sitä mahtipontisilla henkilökohtaisilla mielipiteillä ja järkeilyillä. Kun kaikki juovat samaa totuuden vettä, niin kaikki näkevät sopusointuisesti, työskentelevät olka olkaa vasten ja marssivat uuteen maailmaan rinta rinnan pysytellen kaikki samassa tahdissa ”uskollisen ja arvosteluälyisen orjan” kanssa. Ne, jotka järkeilevät ja sepittelevät omia mieliselityksiään sekä kattavat oman pienen hengellisen pöytänsä tai jotka istuvat tosin Herran pöydässä, mutta varaavat omia pieniä sivuannoksiaan siihen oheen ja koettavat saada toisetkin maistamaan niitä, nämä tällaiset astuvat epätahdissa teokraattisen järjestön kanssa, vaikka he sokeassa itserakkaudessaan luulevatkin tämän orjan ja huonekuntalaisten ja muiden lampaitten olevan epätahdissa.

16. Mikä Raamatun neuvo, jonka nuo järkeilijät sivuuttavat, meidän tulee ottaa varteen?

¹⁶ Orja ja huonekuntalaiset ja muut lampaat käyvät tahdissa keskenään ja Jumalan ja Kristuksen kanssa. He eivät ole epätahdissa, eivätkä he edes ryhtyisi harkitsemaan muuttamista tahtiin itsensä korottaneitten pienen joukon kanssa, joka sivuuttaa Raamatun neuvon näissä asioissa. ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia [tyhjänpäiväisyyksistä] niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet.” ”Talleta se, mikä sinulle on uskottu, ja vältä tiedon nimellä kulkevan valhetiedon epäpyhiä ja tyhjiä puheita ja vastaväitteitä, [sillä sellaisen tiedon näyttelemisen takia] muutamat ovat uskosta hairahtuneet.” ”Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” ”Muistuta tästä, ja teroita heille Jumalan edessä, etteivät kiistelisi sanoista, mikä ei ole miksikään hyödyksi, vaan niiden turmioksi, jotka kuulevat. Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä.” ”He turmelevat useiden uskon.” ”Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.” ”Minä kehoitan . . . pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.” – Room. 16:17; 1. Tim. 1:4, 7; 6:3–5, 20, 21; 2. Tim. 1:13; 2:14, 16–19, 23–26; Tiit. 3:9–11.

MIKSI ME HYLKÄÄMME USKOJEN YHTEENLIITTYMISEN JYRKÄSTI?

17. Mihin kahteen suureen jaostoon kristikunnan kirkot kuuluvat, ja tarjoaako kumpikaan niistä ”ruokaa sopivaan aikaan”?

¹⁷ Monet sanovat kristikunnassa, että Jehovan todistajat luulevat itsestään liikoja. Niinhän Koorahkin nousi Moosesta vastaan. (4. Moos. 16:3) Tosiasiat osoittavat kumminkin, että juuri Jehovan todistajat saarnaavat Valtakunnan perustamista ja varoittavat kaikkia kansoja Harmagedonin lähestymisestä. Heidän järjestöään johdetaan teokraattisesti, ja se tuo esille ajankohtaista hengellistä ravintoa. Mikä kristikunnan puhdasoppinen uskontojärjestö tarjoaa uutta hengellistä ravintoa näille arveluttaville ajoille? Eivätkö fundamentalistit tarjoile yhä samoja kuivia akanoita, lörpöttele edelleen samoja vuosisataisia uskontunnustuksiaan ja toistele yksitoikkoisesti yhä uudelleen harvoja perusoppejaan, mitkä he ovat lainanneet pakanuudesta? On totta, että ”heidän uskontonsa on pilkkaa, pelkkää ulkoa opittua perimätietoa”. (Jes. 29:13, Mo) Modernistikirkot ovat esittäneet uusia aikoihin soveltuvia opetuksia, mutta heidän uudet esityksensä eivät sovi evankeliumin saarnaamiseen. He arvostelevat sen sijaan Raamattua hyläten sen taruna ja legendana, korkeintaan vain hyvänä kirjallisuutena, ja tarjoavat tiedettä ja kehitysoppia, sielutiedettä ja mielitautioppia yrittäessään olla materialistisen sivistyksen suosiossa. Jumala sanoo jyrkästi, että kristikunnan ’pöydät ovat täynnä oksennusta’. Hengellinen nälkä vallitsee siellä ylinnä. Mikä vastakohtaisuus onkaan nähtävänä heidän seuraajiensa ja Jehovan todistajien tilan välillä! – Jes. 28:8; 65:13–15; Jer. 2:13; Aam. 8:11, 12.

18. Mitä niiden tulee muistaa, jotka tuomitsevat suorasukaisen puheen suvaitsemattomuutena?

¹⁸ Muinaisen pakanuuden tai nykyisen filosofian ottamisessa Raamatun sisältämien totuuksien sijaan kristikunnan uskonnot vetävät vertoja luopio-Israelille, joka tunnusti olevansa Jehovan kansaa: ”Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä.” (Jes. 1:3) Nämä asettuvat sellaiseen asemaan, että he saavat polttavan tuomion, mitä vastaan he huutavat väittäen sitä suvaitsemattomuudeksi. Mutta eikö Jumala itse sano tässä, että heillä on vähemmän ymmärrystä kuin härällä ja aasilla? Hänen Sanansa sanoo heitä ”mykiksi koiriksi” ja ”ahneiksi koiriksi” (KJ). Kristus Jeesus sanoi heitä tyhmiksi ja valehtelijoiksi ja Perkeleen lapsiksi. Vääriä uskonnoitsijoita kohtaan käytetään purevaa ivaa ja pilkkaa ja naurua. Huomaa Jobin eräille tällaisille lausumat sanat: ”Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta! Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!” Tarkastele, saadaksesi toisen esimerkin pilkkaavasta ivasta, Elian väärille palvojille lausumia sanoja, kun näiden jumalat eivät vastanneet heidän tuntikaupalla niitä taivuteltuaankaan: ”Huutakaa kovasti, sillä onhan hän jumala; joko hän mietiskelee tai on poikennut jonnekin, tai sitten hän on matkalla tai mahdollisesti nukkuu ja hänet on herätettävä.” (1. Kun. 18:21–28, As; Job 12:2, 7, 8; 26:2, 3; Jes. 56:10, 11; Matt. 23:17; Joh. 8:44) Tämän pitäisi panna ne miettimään, jotka pilkkaavat kiivaasti Jehovan todistajia siksi, että nämä puhuvat kaunistelematta vääristä uskonnoista. Kun he tuomitsevat tällaisen suoran puheen, niin heidän täytyy tuomita samalla myöskin Raamattu ja itse Jumalakin!

19. Miksi kristitty ei voi siis liittyä uskojen yhdistämisliikkeeseen, ja mitä hänen olisi suvaittava vastaanpanematta, jos hän tekisi niin?

¹⁹ Kaikki edelläoleva todistaa selvästi, etteivät kristityt voi yhtyä uskojen yhdistämisliikkeisiin, eivät enempää kuin Aabel voi liittyä Kainiin tai Israel Egyptiin tai kanaanilaisiin tai Jeesus kirjanoppineisiin ja fariseuksiin ja saddukeuksiin tai varhaiskristityt Konstantinuksen toimeenpanemaan pakanuuden ja luopiokristillisyyden yhteensulatukseen. Jos kristitty menisi uskojen yhteenliittymistä kannattavaan laumaan, niin se merkitsisi sitä, että hänen täytyisi suvaita pakanallisia opetuksia, joilla on kristillinen leima, suvaita oppia, että yhdessä Jumalassa on kolme, väitettä, että Jumala kiduttaa vihamielisesti sieluja tulijärvessä, sitä herjausta, että Jumala vapauttaa rahasta kärsiviä sieluja loimuavasta kiirastulesta, rahan keinottelupeliä, sitä mielipidettä, ettei Jeesus ollut Messias, vaan huijari, perkeleellistä kehitysoppia, pappien ulkokultaisuutta ja sekaantumista politiikkaan, uskonnon sodankaupustelua ja sitä, että papit siunaavat kristittyjen suorittaman toisten kristittyjen tappamisen – ja niin yhä edelleen seuraisi loputon virta häväistyksiä, joita kristityn pitäisi suvaita äänettömänä. Hänen olisi ummistettava silmänsä synniltä, suljettava ne näkemästä vääryyttä, tukittava korvansa herjaukselta, mykistettävä kielensä suvaitakseen äänettömänä pahaa. Jos hän pelkäisi loukkaavansa ihmisiä sanoin tai teoin, niin hän loukkaisi Jumalaa suvaitsemalla suvaitsevaisuuden nimessä kaikkia saatanallisia ansoja, mitkä tulevat hänen tielleen. Hän olisi liian sopimaton ja likainen Jehovan palvelukseen, sillä hänestä pitäisi paikkansa seuraava sananlasku: ”’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” Palaaminen tämän maailman saastaisuuteen, kun olemme eronneet ja puhdistetut siitä, tekisi meidät sopimattomiksi saamaan enää armoa Jehovalta. (Hepr. 10:26; 2. Piet. 2:20–22; Ilm. 18:4) Arvostakaamme sentähden Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä sitä näkyvää teokraattista järjestöä, minkä hän on asettanut meidän aikanamme, ja pitäkäämme siitä kiinni.