Alamaisuus ”ylivalloille” – miksi?

”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille, sillä ei ole mitään valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat Jumalan asettamat keskinäisiin asemiinsa.” – Room. 13:1, Um.

 1. Miten Joosefin ja Marian alamaisuus maailman poliittisille valloille sopi yhteen Jumalan tahdon ja ennustuksen kanssa?

VUONNA 2 eKr. Joosef, Jaakobin poika, ja hänen raskaana oleva vaimonsa Maria, Eelin tytär, alistuivat Rooman keisarin Augustuksen säädökseen ja antoivat merkitä itsensä henkikirjoihin syntymäkaupungissaan Juudeassa. Niin tapahtui, että heidän poikansa Jeesus Kristus syntyi Betlehemissä. Tämä oli Jeesuksen taivaallisen Isän Jehova Jumalan tahdon mukaista, hänen, joka oli ennustanut Poikansa siellä tapahtuvan syntymän profeettansa Miikan kautta seitsemänsataa vuotta etukäteen. (Miika 5:1; Matt. 1:1, 16, 18; Luuk. 2:1–7; 3:23) Alamaisuus poliittisille valloille ei tässä suhteessa siis ollut vastoin Jumalan tahtoa ja päätöstä, vaikka Palestiinan juutalaiset olivatkin yhä kymmenien käskyjen ja muiden lakien alaisia, jotka Jehova Jumala oli antanut heille profeettansa Mooseksen välityksellä.

 2. Mihin kahteen lakijärjestelmään juutalaisten oli mukauduttava, ja minkä täydellisen säännön tästä Jeesus lausui heille?

² Koska juutalaiset olivat Jumalan ylemmän lain alaisuudessa, heidän oli mukauduttava sen keisarillisen hallituksen lakiin, joka silloin hallitsi Juudan ja Galilean maata, piti järjestystä ja keräsi veroja. Tähän mukautumiseen johtavan täydellisen säännön esitti Jeesus Kristus ryhmälle juutalaisia, joista jotkut olivat Rooman imperiumin puolella ja toiset sitä vastaan. Jeesus sanoi heille: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:15–22) Imperiumia puoltavat juutalaiset enempää kuin sitä vastustavatkaan juutalaiset eivät voineet löytää vikaa tästä säännöstä.

 3. Miksi kristittyjen täytyy yhä totella tätä täydellistä sääntöä huolimatta vuoden 1914 merkityksestä?

³ Rooman imperiumin keisarit hävisivät tuon valtakunnan mukana kauan sitten, mutta se, mitä keisari edusti noissa sanoissa, mitkä Jeesus puhui 1 900 vuotta sitten, on yhä olemassa – ei vain tämän maailman imperialismi ja siirtomaavalta, vaan poliittinen hallitus. Tämä pitää paikkansa vieläpä vuoden 1914 jälkeen, jolloin ”pakanain ajat” eli ”kansain määräajat” (Um) päättyivät, juuri niin kuin Jeesus edeltäkertoi ennustuksessaan tämän maailman asiainjärjestelmän lopusta. (Luuk. 21:5–7, 24) Siksi erityisesti antautuneiden, kastettujen kristittyjen, kuten Jehovan todistajien, täytyy yhä kunnioittaa ja totella Jeesuksen esittämää ohjaavaa sääntöä. Eivät vain kansat ole yhä olemassa, vaan Jumalakin on yhä olemassa, ja kaikki maan kansat ovat tuomiolla hänen edessään vuodesta 1914 lähtien. Henkilöt, jotka asenteeltaan Jumalaa kohtaan ovat lampaankaltaisia, noudattavat edellä mainittua sääntöä ja antavat keisarille vain sen, mikä keisarin on, ja Jumalalle kaikki, mikä Jumalan on. Kristittyinä apostoleina Paavali ja Pietari noudattivat tätä sääntöä ja kirjoittivat sen tueksi. – Matt. 25:31–40.

 4. a) Milloin ja keille Paavali kirjoitti tästä kiistakysymyksestä, ja keihin hallitsijoihin hän siis viittasi? b) Ymmärsivätkö Paavalin kirjeen vastaanottajat häntä, ja mitä on sanottava nykyajan kristityistä?

⁴ Noin vuonna 56 Paavali kirjoitti itse Rooman imperiumin pääkaupungissa olevalle kristilliselle seurakunnalle. Kirjeensä kolmannessatoista luvussa hän erikoisesti käsitteli tätä kiistakysymystä. Tämä tapahtui enemmän kuin kaksisataa vuotta ennen kuin niin kutsuttu kristikunta syntyi (neljännellä vuosisadalla). Paavali kirjoitti pakanallisen Rooman imperiumin valtakaudella ennen ns. kristittyjä kuninkaita, jotka väittivät hallitsevansa jumalallisella oikeudella ja ”Jumalan armosta”. Siksi Paavali ei kirjoittanut Rooman kristityille kristikunnan poliittisista hallitsijoista, vaan pakanallisista hallitsijoista, kuten keisarista ja hänen käskynhaltijoistaan ja yksityisten kansojen kuninkaista. Varsinkin Roomassa kristittyjen oli oltava selvillä siitä, olivatko kristityt jotain velkaa olemassa oleville hallitsijoille, jotka valvoivat maan, niin, Palestiinankin maan ja sen pääkaupungin Jerusalemin asioita, ottaen huomioon, että nämä maailman hallitsijat eivät olleet kristittyjä eivätkä antautuneet Jehova Jumalalle. Kristillisyyden tähden Rooman seurakunnan oli oltava selvillä tästä riitakysymyksestä ja toimittava valistuneen omantuntonsa mukaisesti. Heille lähettämässään kirjeessä Paavali käsitteli asiaa harkiten. Hän teki varmasti ajatuksensa heille selväksi, ja he ymmärsivät, mitä hän kirjoitti. Ja kuitenkin on nykyään, 1 900 vuotta myöhemmin, riitaa siitä, mitä Paavali tarkoitti, kuten äskettäin on maailmalle käynyt ilmi niistä uskonnollisista tapahtumista, mitkä ovat sattuneet jakautuneessa Saksassa.a

 5, 6. a) Keiden hyödyksi Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 13:1–7, mutta mikä kysymys herää tässä yhteydessä? b) Mikä auttaa meitä saamaan oikean vastauksen tähän kysymykseen, ja mitä me siis nyt teemme?

⁵ Paavali kirjoitti ”kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille”, ja siksi hän kirjoitti kristillisen seurakunnan hyödyksi. (Room. 1:7) Mutta kaikki se, mitä hän puhuu kirjeessään, ei kuulu seurakunnan sisäpuolelle. Tärkeä kysymys nykyään on: kuuluuko se, mistä Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 13. luvun jakeissa 1–7, seurakunnan sisä- vai ulkopuolelle? Kolmanteentoista lukuun johtavat jakeet auttavat meitä ensiksikin tämän ratkaisemisessa. Meidän täytyy muistaa, ettei Paavali jakanut kirjeitään lukuihin ja jakeisiin; hän kirjoitti sen kirjeenä eikä minään nykyaikaisena kirjana tai Raamattuna. Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että hän olisi erottanut jakeet 13:1–7 niitä edeltävistä jakeista. Jotta me siis saisimme selville johdattavan lauseyhteyden, niin lukekaamme keskeytyksettä nykyisten Raamattujen 12:17:nnestä 13:7:nteen (Um):

⁶ ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Pitäkää huoli siitä, mikä on erinomaista kaikkien ihmisten silmissä. Jos mahdollista, mikäli teistä riippuu, olkaa rauhaisia kaikkien ihmisten kanssa. Älkää kostako itse, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä maksan takaisin, sanoo Jehova.’ Mutta ’jos sinun vihollisellasi on nälkä, niin ruoki häntä; jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tekemällä sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.’ Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä jatkuvasti paha hyvällä. Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille, sillä ei ole mitään valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat Jumalan asettamat keskinäisiin asemiinsa. Joka sen tähden vastustaa tätä valtaa, hän on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat tuomion itselleen. Sillä hallitsevat ovat pelkona, mutta eivät hyvälle teolle, vaan pahalle. Haluatko siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Tee jatkuvasti hyvää, ja sinä saat kiitosta siltä, sillä se on sinulle Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa. Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei ainoastaan tämän vihan tähden, vaan myös omantuntonne tähden. Sillä sen tähdenhän te maksatte verojakin, sillä he ovat Jumalan julkisia palvelijoita, jotka palvelevat alinomaa juuri tätä tarkoitusta varten. Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli; sille, joka vaatii pelkoa, sellainen pelko; sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia.”

 7. Missä johdattavan tekstiyhteyden perusteella ”ylivalloilla” on johdonmukaisesti katsoen toteutumansa?

⁷ Edellä olevasta käy selville, että 12. luvun viidessä viimeisessä jakeessa Paavali kertoo Jumalan pyhille, miten heidän on meneteltävä ihmisten keskuudessa, jotka ovat kristillisen seurakunnan ulkopuolella, ”kaikkien ihmisten” keskuudessa, mukaan lukien vihollinenkin, joka tekee pahaa kristityille ja joka on siksi seurakunnan ulko- eikä sisäpuolella. Sitten heti sen jälkeen Paavali siirtyy käsittelemään ”ylivaltoja”, ja hänen huomionsa kiintyy siten siihen, mikä ei ole seurakunnan sisäpuolella, vaan sen ulkopuolella. ”Ylivalloilla” on siten johdonmukaisesti toteutumansa maailmassa seurakunnan ulkopuolella.b Mehän emme voi sulkea silmiämme siltä tosiasialta, että kristillisen seurakunnan ulkopuolella on vallanpitäjiä.

 8. a) Mikä oli se alkuperäinen sana, mitä Paavali käytti sanasta ’valta’, ja mihin tämä sana myös sovellettiin? b) Miten Saatana Perkele ja eräs Kapernaumissa ollut roomalainen sadanpäämies käyttivät tätä sanaa?

⁸ Vaikka tämä seurakunta sijaitsi Roomassa, niin Paavali kirjoitti sille kreikaksi eikä latinaksi. Se kreikkalainen sana, mitä Paavali käytti sanasta ’valta’, oli exousía. Heprealaisten kirjoitusten muinaisen kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen lukijoille oli exousía-sanan soveltuminen pakanalliseen hallitusvaltaan eli herruuteen varsin tuttua. (Katso Danielin 7:6, 14, 17; 11:5.) Saatana Perkelekin väitti omistavansa valtaa. Kun hän yritti houkutella Jeesusta Kristusta maailmanhallinnalla ja -herruudella, hän sanoi Jeesukselle: ”Minä annan sinulle kaiken tämän vallan [exousía] ja niiden loiston, koska se on luovutettu minulle, ja minä annan sen kenelle tahdon.” Mutta Jeesus kieltäytyi käymästä kauppaa Jumalan päävihollisen kanssa maailmanvallasta. (Luuk. 4:6–8, Um) Myöhemmin kun eräs Kapernaumissa oleva roomalainen sadanpäämies rukoili Jeesusta parantamaan hänen palvelijansa, hän käytti samanlaisia sanoja kuin on Roomalaisten 13:1:sessä ja huudahti: ”Sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: ’Mene’, ja hän menee.” – Matt. 8:5–9; Luuk. 7:8.

MAAILMAN ESIVALLAT

 9. Miten Jeesus ja hänen vihollisensa käyttivät tätä sanaa viitatessaan maailman esivaltoihin?

⁹ Kun Jeesus edeltävaroitti opetuslapsiaan kristillisyyden vihollisten vainosta, hän sanoi: ”Kun he vievät teitä synagoogain [julkisten kokousten, Um] ja hallitusten ja esivaltojen eteen, älkää huolehtiko siitä, miten tai mitä vastaisitte puolestanne.” (Luuk. 12:11) Juutalaiset uskonnolliset johtajat lähettivät hurskaiksi tekeytyviä miehiä puhumaan Jeesukselle ”saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että voisivat antaa hänet esivallalle ja maaherran käsiin”, sanoo Luukkaan 20:20. Kun Jeesus antautui pidätettäväksi Getsemanen puutarhassa, hän sanoi vihollisilleen: ”Tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” (Luuk. 22:53; Kol. 1:13) Mitä maaherra Pontius Pilatus teki Jeesukselle? ”Saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallintoalueelta [exousía] hän lähetti hänet Herodeksen eteen.” (Luuk. 23:7) Sopusoinnussa tämän maailman maaherroilla olevan vallan kanssa Jeesus oli aikaisemmin sanonut apostoleilleen: ”Kansojen kuninkaat herroina niitä hallitsevat, ja niiden valtiaita sanotaan hyväntekijöiksi. Mutta älkää te niin.” (Luuk. 22:25, 26) Ja Raamatun viimeinen kirja, missä ennustetaan oman aikamme tapahtumia, kertoo kymmenestä kuvaannollisesta kuninkaasta ja sanoo: ”Ne . . . saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.” (Ilm. 17:12, 13) Nämä kaikki ovat siten maailmallisia ”valtoja” eli ”esivaltoja”.

10. Sulkeeko noihin ”valtoihin” sovellettu etuliite ”yli-” ne tämän maailman ulkopuolelle, ja mikä ratkaisee vastauksemme tähän kysymykseen?

¹⁰ Mutta, joku voi sanoa, Roomalaiskirjeen 13:1:sessähän Paavali nimittää näitä valtoja ”ylivalloiksi”, joten eikö tämä sanonta sulje näitä valtoja tämän maailman ulkopuolelle? Voivatko mitkään vallat olla Jumalan yläpuolella? Eivät, vaan Paavali muistuttaakin meille, että nuo ”vallat” ovat ylemmyydestään huolimatta Jumalalle alamaisia. Miten niin? Paavali sanoo: ”Ei ole mitään valtaa muutoin kuin Jumalalta; olemassa olevat vallat ovat [kenen?] Jumalan asettamat keskinäisiin asemiinsa.” Jos Jumala asetti ne asemaan, joka on suhteessa häneen ja toisiin, niin sellaisten ”ylivaltojen” täytyy olla alamaiset Jumalalle, joka on Korkein. (Luuk. 6:35; Apt. 7:48; Hepr. 7:1) Paavalin käyttämän kreikkalaisen verbin partisiipin mukaan etuliite ”yli-” merkitsee ’yläpuolella olevaa; korkeammalla olevaa (tai parempaa); korkeammalle kohoavaa; huomattavana yläpuolella olevaa’ eikä välttämättä ylintä. Pankaamme merkille muita tämän kreikkalaisen verbin käyttötapoja.

11. Miten samaa kreikkalaista verbiä käytetään 1. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2:sessa, 1. Pietarin kirjeen 2:13:nnessa ja Filippiläiskirjeen 2:3:nnessa?

¹¹ Puhuessaan 1. Timoteuksen kirjeen 2:1, 2:sessa kaikenlaisia ihmisiä koskevista rukouksista Paavali sanoo, että rukouksia tulisi esittää ”kaikenlaisten ihmisten suhteen, kuningasten ja kaikkien niiden suhteen, jotka ovat korkeassa asemassa” (Um). Sanonta ”korkea asema” on käännös kreikkalaisesta substantiivista hyperokhé, mikä johtuu verbistä hyperékhein, jonka partisiippia Paavali käyttää Roomalaiskirjeen 13:1:sessä. Pietari käyttää samaa kreikkalaista verbiä 1. Pietarin kirjeen 2:13:nnessa ja puhuu kuninkaasta, joka on ”ylempi” (Um). Filippiläiskirjeen 2:3:nnessa apostoli Paavali kertoo seurakunnan kristityille, miten heidän tulee suhtautua toisiinsa, sanoen: ”Nöyryydessä pidätte toista parempana [ylempänä, Um] kuin itseänne”, mikä ei tietenkään merkitse, että hän olisi ylin kuin Jehova Jumala.

KEIDEN YLÄPUOLELLA?

12. Onko ulkopuolella maailmassa kristittyjä korkeammassa asemassa olevia, ja mitä kristityt muistavat tässä suhteessa?

¹² Kaikesta huolimatta ulkopuolella maailmassa, missä kristityt havaitsevat olevansa, vaikka he eivät olekaan osa maailmasta, on ihmisiä, joilla on korkeampi asema ja suurempi valta kuin tosi kristityillä. Tämä pitää paikkansa poliittisista hallituksista, koska todella antautuneet kristityt, kuten Jehovan todistajat, eivät sekaannu politiikkaan eivätkä hoida poliittista virkaa. Mutta he muistavat kuningas Salomon Saarnaajan 5:7:nnessä olevat sanat, joiden mukaan Jehova Jumala on korkeampi korkeintakin maallista luomusta: ”Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, niin älä sitä asiaa ihmettele; sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia.”

13. Miksi tulee ”jokaisen sielun” olla alamainen, ja miten nähdään, ettei tämä sovellu taivaan enkeleihin?

¹³ Koska kristittyjen on pakko olla tekemisissä maailman hallitusten kanssa, niin Paavali sanoo Rooman kristityille: ”Olkoon jokainen sielu alamainen ylivalloille.” Hän muistuttaa heitä, että he ovat sieluja ja että heidän elämänsä sieluna on kysymyksessä. Jokaisella seurakunnassa olevalla sielulla, jokaisella yksilöllä on velvollisuus osoittaa tätä alamaisuutta. Kukaan ei tee poikkeusta, ja Paavalin elämä osoittaa, ettei hän pitänyt itseäänkään poikkeuksena. Mutta miten pitkälle tämän kristittyjen alamaisuuden pitäisi mennä? Äärimmäisyyteenkö saakka? Ei suinkaan. Muista, ettei Roomalaiskirjeen 13:1:tä puhuttu taivaan enkeleille, jotka ovat alamaisia vain Jumalalle ja hänen kirkastetulle Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. (Hepr. 1:5, 6; 1. Piet. 3:21, 22) Taivaan enkelit ovat taistelleet menneisyydessä ihmisten poliittisia hallituksia vastaan ja tulevat vielä taistelemaan niitä vastaan ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. (Ilm. 16:14–16; 19:14–20) Roomalaiskirjeen 13:1 ei ollut tarkoitettu heille, vaan kristityille, jotka ovat täällä maan päällä, missä tämän asiainjärjestelmän poliittiset hallitukset ovat yhä olemassa.

14. Mainitse joitakin rajoitettuja alamaisuusaloja, jotka kristittyjen on otettava huomioon.

¹⁴ Täällä maan päällä on monia rajoitettuja alamaisuusaloja, jotka kristittyjen täytyy ottaa huomioon Jumalan kirjoitetun sanan mukaan. Jeesuskin oli pikkupoikana Nasaretissa ”alamainen” maallisille huoltajilleen, Joosefille ja Marialle. (Luuk. 2:51, 52; Gal. 4:1–5) Niinpä 1. Timoteuskirjeen 3:4:nnessä ja Efesolaiskirjeen 6:1–4:ssä käsketään lasten olla alamaisia kristityille vanhemmilleen; nuorten kristittyjen on oltava alamaisia vanhemmille kristityille (1. Piet. 5:5), orjien eli palvelijoiden omistajilleen eli isännilleen (Tiit. 2:9; 1. Piet. 2:18; Ef. 6:5–8), vaimojen miehilleen (Kol. 3:18; Tiit. 2:5; 1. Piet. 3:1, 5; Ef. 5:22–24), naisten seurakunnan veljille (1. Kor. 14:33, 34) ja seurakunnan jäsenten heitä uskollisesti palveleville veljille. (1. Kor. 16:16) Kaikki nämä ovat esimerkkejä suhteellisesta alamaisuudesta, jolla on rajoituksensa, sillä ennen kaikkea meidän täytyy muistaa, miten Jaakobin 4:7 käskee kristittyjä: ”Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.”

15. Millaista alamaisuutta ”ylivalloille” täytyy siis osoittaa ja miksi?

¹⁵ Samalla tavoin se alamaisuus, mitä kristittyjen on osoitettava tämän vanhan maailman ”ylivalloille”, on pelkästään suhteellista, sillä se ei jätä Jumalaa eikä omaatuntoa huomiotta. Niinpä apostoli Paavali sanoo, että yksi syy siihen, miksi jokaisen sielun pitäisi olla alamainen, on, että ”ei ole mitään valtaa muutoin kuin Jumalalta”.

JUMALAN SALLINNALLA

16. Miten Saatana Perkeleellä on valtaa, ja mitä hän on tehnyt sillä?

¹⁶ Sen vallan, mikä Saatana Perkeleellä on, hän on alun perin saanut Jumalalta. Kuitenkaan me emme saa hetkeksikään alistua Perkeleen valtaan, vaan meidän on vastustettava häntä. Hänelle on myönnetty lupa tämän vanhan maailman näkymättömään vallintaan; muuten hän ei olisi voinut tarjota maailmanlaajuista valtaa Jeesukselle yrittäessään kiusata Jeesusta syntiin. Se, jolla on voimaa ja valtaa, voi siirtää sen osaksi tai kokonaan muille. Saatana, ”suuri lohikäärme”, on tehnyt näin maanpäälliselle näkyvälle järjestölleen. Ilmestyskirjan 13:1, 2 kuvaa tämän järjestön petona ja sanoo: ”Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.”

17. Kun kristityt ovat alamaisia poliittisille hallituksille, niin ovatko kristityt alamaisia Saatanalle, vai missä on ero?

¹⁷ Tämä kaikki on tietysti tapahtunut vain Jumalan sallinnalla, ja sen tuloksena ovat olleet ne poliittiset hallitukset ja hallitusvallat, jotka ovat olemassa nykyään. Saatana Perkele ei kuitenkaan ole näkyvä maallinen valta, jolle kristittyjä käsketään olemaan alamaisia. Kun kristityt alistuvat olemassa olevien näkyvien, maallisten ihmishallitusten eli ”ylivaltojen” valtaan, niin he eivät alistu Saatana Perkeleen, Lohikäärmeen, valtaan. He tottelevat Jumalan käskyä.

18, 19. a) Minkä julistuksen vuoksi Jumala on pidättynyt tuhoamasta Saatanaa? b) Mitä Jumalan oli todistettava luvatusta ”siemenestä”?

¹⁸ Ennen Nooan päivien vedenpaisumusta olleista ajoista nykyhetkeen asti Lohikäärme Saatanalla on ollut voima ja valta ainoastaan Jumalan sallinnalla. Jumala on pidättynyt tuhoamasta Saatanaa vain sen vuoksi, mitä hän sanoi Saatanalle Eedenin puutarhassa, kun Aadam ja Eeva olivat tehneet syntiä. Jumala sanoi: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” – 1. Moos. 3:15.

¹⁹ Perkeleelle oli annettava aikaa ja toimintavapautta sen vastaheränneen kysymyksen ratkaisemiseksi, kenellä on kaikkeudenherruus, Jehova Jumalalla vai Saatana Perkeleellä. Koska myös Siemen eli Jumalan ”vaimon” jälkeläinen sekaantui riitakysymykseen, Jumalan oli todistettava tämä seikka: Huolimatta ensimmäisen täydellisen ihmisen syntiinlankeamisesta Saatana Perkeleen painostuksen alaisena Jehova Jumala pystyy panemaan maan päälle Perkeleen maailman keskuuteen Siemenen eli Jälkeläisen, joka pysyy uskollisena Jumalalle. Tämän Siemenen alistaminen maallisten ”ylivaltojen” valtaan ei johtaisi tätä Siementä eli Jälkeläistä uskottomuuteen eli rikkomaan nuhteettomuuttaan Jumalaa kohtaan.

20. Mitä kuvattiin Uusin maasta olleen Jobin tapauksella, ja mitä esikuvattiin hänen välityksellään?

²⁰ Se, että Jumala salli Saatanan käyttää voimaansa nuhteettomia, jumalisia ihmisiä vastaan, on kuvattu Uusin maasta olleen kärsivällisen Jobin tapauksessa. Saatana Perkeleen uhmatessa Jehova Jumalaa tämä sanoi hänelle uskollisesta Jobista: ”Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä.” Kun epäonnistunut Saatana uhmasi Jumalaa toisen kerran, Jumala sanoi Jobista: ”Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä.” Job todisti Saatana Perkeleen jälleen valehtelijaksi. Tämä esikuvasi, miten Saatana epäonnistuisi täydellisesti, kun hänen sallittaisiin käyttää voimaansa Jumalan ”vaimon” Siementä eli Jälkeläistä vastaan. – Job 1:12; 2:6.

21, 22. a) Mistä on siis johtunut, että ”ylivallat” ovat voineet käyttää valtaa? b) Miten Jeesus teki tämän selväksi roomalaiselle maaherralle?

²¹ Näkyvien, inhimillisten ”ylivaltojen” tapaus on samanlainen kuin Saatanankin tapaus. Näillä ei voisi olla mitään valtaa muutoin kuin Jumalan sallinnalla kyseessä olevan riitakysymyksen vuoksi. Niin muodoin kun Jumalan ”vaimon” Siemenen pääjäsen, nimittäin Jeesus Kristus, seisoi maallisen esivallan, roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen, edessä Juudeassa, Jeesus sanoi jotakin hyvin valaisevaa. Jeesuksen oikeudenkäynnissä oli silloin hänen ihmishenkensä kysymyksessä.

²² Kun Jeesus kieltäytyi sanomasta roomalaiselle maaherralle taivaallista alkuperäänsä, ”Pilatus sanoi hänelle: ’Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita [paaluunnaulita, Um]?’ Jeesus vastasi: ’Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä.’” (Joh. 19:9–11) Vain Jumalan sallinnalla Pilatus saattoi käyttää maallista valtaansa Jeesusta vastaan surmauttaakseen hänet.

23. Mikä siis pitää paikkansa vaimon siemenen muiden jäsenten vastustamisesta, ja miten Roomalaiskirjeen 13:1:sen amerikkalainen käännös on sopusoinnussa tämän kanssa?

²³ Sama pitää paikkansa kaikista muistakin poliittisista ”ylivalloista”, kun ne ryhtyvät toimenpiteisiin Jumalan ”vaimon” siemenen eli jälkeläisen muita uskollisia jäseniä vastaan, esimerkiksi ”hänen siemenensä jäljellä olevia vastaan” meidän päivinämme. (Ilm. 12:13, 17, Um) Siksi Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 13:1:sessä viittaavat siihen sallittuun valtaan, mikä näillä ”ylivalloilla” on. Sopusoinnussa tämän tosiasian kanssa Raamatun amerikkalainen käännös (An American Translation) kääntää Roomalaiskirjeen 13:1:sen seuraavasti: ”Jokaisen täytyy totella sitä esivaltaa, joka on hänen yläpuolellaan, sillä mikään valta ei voi olla olemassa ilman Jumalan lupaa.”

24. Koituuko tällainen suotu valta Jumalan kansan vahingoksi, ja tapahtuuko vallankäyttö jumalallisella oikeudella?

²⁴ Riippumatta siitä, miten epätäydelliset, syntiset ihmishallitsijat käyttävät tätä heille luotua valtaa, se ei koidu Jumalan uskollisen kansan ikuiseksi vahingoksi; pikemminkin se koituu heidän iankaikkiseksi parhaakseen. Jumala tarkkailee, miten vallanpitäjät käyttävät sitä. Hän ei ole tietämätön sen hyvästä tai huonosta käytöstä, kuten hänen oma kirjoitettu Sanansa osoittaa. Tällaisen vallankäytön täytyy siksi tapahtua Jumalan sallinnalla eikä siksi, että ”ylivallat” hallitsevat ”jumalallisella oikeudella”.

”OLEMASSA OLEVAT VALLAT” ASETETTUINA

25. Millä tavoin ”olemassa olevat vallat ovat”?

²⁵ Seuraten ajatusta Jumalan sallinnasta Roomalaiskirjeen 13:1 jatkaa: ”Olemassa olevat vallat ovat Jumalan asettamat keskinäisiin asemiinsa.” Kreikkalainen verbi, jota Paavali tässä käytti, nimittäin tasso, merkitsee ’määrätä; järjestää’, kuten Luukkaan 7:8:nnessa, missä sen merkityksenä on toisen määräysten alaisuuteen asetettuna oleminen. Se viittaa siis asioiden järjestämiseen. (Matt. 28:16; Apt. 28:23; 15:2) Meidän on ehdottomasti huomattava, että Roomalaiskirjeen 13:1 ei sano, että olemassa olevat vallat ovat Jumalan luomia. Hän ei ole niiden Luoja. Hän salli niiden tulla olemaan. Hän jopa ennaltanäki niiden tulon. Hän ennusti ne, koska hän päätti sallia niiden olemassaolon. Hänellä oli aina mielessään näiden maan päällä olevien ”ylivaltojen” suhde ”vaimonsa” Siemeneen eli Jälkeläiseen.

26. Mitä Jumala otti huomioon, kun hän määräsi maailman kansojen rajat, ja miksi?

²⁶ Me näemme tämän muinaisen juutalaisen Israelin eli Jaakobin kansan tapauksesta. Jumalan profeetta Mooses johti Israelin (eli Jaakobin) kansan pois Egyptistä ja ohi lukuisten maailman kansojen luvatun Kanaanin maan rajoille. Siellä rajalla Mooses laati profeetallisen laulun ennen kuolemaansa, ja hän sanoi siinä: ”Kun Korkein [Jehova Jumala] antoi kansoille perinnön, kun hän erotti Aadamin pojat toisistaan, hän ryhtyi määräämään kansojen rajoja ottaen huomioon Israelin poikien luvun. Sillä Jehovan osuus on hänen kansansa, Jaakob on se osa, jonka hän perii. Jehova yksin johdatti häntä, eikä hänen ohellaan ollut ketään vierasta jumalaa.” (5. Moos. 32:8, 9, 12, Um) Tästä kansasta, ja Raamatun ennustusten täyttymykseksi tuli Jumalan ”vaimon” Siemenen Pääjäsen ja myös tuhansia muita hänen siemenensä jäseniä. Me voimme siten ymmärtää, miksi Jehova määräsi maailman kansojen rajat ”ottaen huomioon Israelin poikien luvun”. Hän oli kiinnostunut tämän Siemenen tuottamiseen.

27. Mitä Paavali, jolla oli sama ajatus, sanoi Ateenan korkealle tuomioistuimelle, ja miten tämä kuvattiin Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin tapauksessa?

²⁷ Apostoli Paavalilla oli samanlainen ajatus, kun hän sanoi Ateenan korkealle tuomioistuimelle: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, . . . hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.” (Apt. 17:24, 26, 27) Se, miten Jumala sääti määrätyt ajat heidän olemassaololleen ja heidän asumisensa rajat, voidaan nähdä Raamatun historiasta. Kun Aabraham, Iisak ja Jaakob vaelsivat luvatussa Kanaanin maassa, Jehova salli pakanallisten kanaanilaisten vallata maan ja käyttää siellä valtaansa, ja Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin oli tunnustettava se. ”Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan. Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä: ’Älkää koskeko minun voideltuihini, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni’.” – Ps. 105:13–15.

28, 29. a) Kun ”amorilaisten syntivelka” tuli täyteen, niin mitä Jumala teki kansalleen, Aabrahamin jälkeläisille? b) Mitä Jumala ei sallinut Israelin kansan tehdä sen marssiessa Kanaanin maahan?

²⁸ Satoja vuosia myöhemmin, kun ”amorilaisten syntivelka” Kanaanin maassa tuli täyteen ja Jehovan määräaika tuli hävittää heidät Luvatusta maasta, hän johti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset Egyptistä Mooseksen ohjauksessa. Hän marssitti heidät läpi erämaan ja ohi tai läpi kansojen Jordanin virran itärannalle. – 1. Moos. 15:13–21; Ps. 105:26–45.

²⁹ Tällä marssilla Kanaanin maahan Jumala ei sallinut kansansa Israelin ahdistaa, hävittää tai kukistaa Edomin (eli Eesaun, Seirin vuoriston), Mooabin ja Ammonin kansoja. Miksi ei? ”Koska”, sanoi Jehova, ”minä olen antanut Seirin vuoriston Eesaun omaksi.” ”Älä käy Mooabin kimppuun äläkä ryhdy taisteluun heidän kanssaan, sillä minä en anna heidän maastaan mitään sinun omaksesi, koska minä olen antanut Aarin Lootin jälkeläisten omaksi. . . . minä en anna ammonilaisten maasta mitään omaksesi, koska minä olen antanut sen Lootin jälkeläisten omaksi.” – 5. Moos. 2:5, 9, 19.

30. Miten Jumala menetteli muiden kansojen kanssa Israelin välityksellä, ja miksi jotkut viholliskansat jäivät Kanaanin maahan?

³⁰ Muut kansat Jehova määräsi valitun kansansa Israelin hävittämään, kuten kuningas Siihonin alaiset amorilaiset ja myös Baasanin kuninkaan Oogin alaiset amorilaiset ja sitten Jordanin itäpuolella olevat kanaanilaiset. (5. Moos. 2:31–3:13) Mutta kun maahan hyökkäävä Israelin kansa menetti jumalisen intonsa ja laiminlöi hävittämästä tai alistamasta kanaanilaisia, kuten filistealaisia, siidonilaisia, heettiläisiä, hivviläisiä, amorilaisia, perissiläisiä ja jebusilaisia, niin Jehova julisti jättävänsä nämä viholliset kiusaksi ja ansaksi israelilaisille. – Tuom. 2:20–3:6.

31. Mitä on sanottava Jumalasta ja Israelin ympärillä olevista muista kansoista sekä ennen ”kansain määräaikoja” että niiden aikana?

³¹ Jehova Jumala oli tietoinen hänen valitun kansansa ympärillä olevista muistakin pakanakansoista, kuten Baabelista (Babyloniasta), Assyriasta, Syyriasta ja myös Egyptistä, jota hän oli vaivannut vitsauksilla mutta jonka hän oli silti jättänyt olemaan. Tämä tapahtui ennen kuin pakanain ajat alkoivat vuonna 607 eKr. Jehova Jumala itse oli ennustanut nuo ”kansain määräajat”, ja hänen Poikansa Jeesus Kristuskin oli maininnut ne ennustuksessaan tämän maailman asiainjärjestelmän lopusta. (Luuk. 21:24, Um; Jer. 25:8–29; 5. Moos. 28:64–68; 3. Moos. 26:31–41) Profeettojensa Jesajan, Jeremian, Hesekielin ja Danielin välityksellä Jehova ennusti myös sen järjestyksen, missä Babyloniasta alkaneet maailmanvallat seuraisivat toinen toistaan näinä pakanain aikoina, kunnes ne päättyisivät vuonna 1914 (jKr.).c

32. Mitä Jumala ennusti kansallisryhmistä tai -yhtymistä vuodesta 1914 eteenpäin, ja minä aikana Paavali kirjoitti kirjeensä ”ylivalloista”?

³² Raamatun viimeinen kirja oli ennustanut hätkähdyttävin vertauskuvin ne kansallisryhmät eli -yhtymät, joiden oli määrä olla olemassa tänä ”lopun aikana” vuodesta 1914 eteenpäin; esimerkiksi Perkeleen näkyvän maallisen järjestön ja myös Brittiläis-amerikkalaisen kaksoismaailmanvallan sekä Kansainliiton ja Yhdistyneet Kansakunnat. (Ilm. 13:1–19:20) Jehova Jumala ennusti niin ikään näiden ”ylivaltojen” tuhon ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. Apostoli Paavali kirjoitti näitä ”ylivaltoja” koskevan kirjeensä pakanain aikojen kestäessä Rooman imperiumin päivinä. Vartiotorni julkaisee tämän kirjoituksen niistä 48 vuotta sen jälkeen kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914.

33. Päättyikö Roomalaiskirjeen 13:1:sen soveltuvuus vuonna 1914? Milloin sen soveltuvuus päättyy?

³³ Roomalaiskirjeen 13:1:sen soveltuvuus ei kuitenkaan päättynyt vuonna 1914. ”Kansain määräaikojen” päättyminen tuona vuonna jätti silti pakanalliset ”ylivallat” olemaan maan päällä mutta Jumalan valtakunnan tuomion alaisuuteen, mikä valtakunta perustettiin taivaissa vuonna 1914, kun Jumalan Poika Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle hänen oikealle puolelleen. Pakanalliset ”ylivallat” ovat yhä olemassa, vaikkakin niissä tapahtuu monia muutoksia ja uudelleenjärjestelyjä. Kaikkivaltias Jumala sallii tätä, kunnes hänen työnsä lampaankaltaisten ihmisten kokoamiseksi kansoista päätetään hänen tahtonsa mukaisesti. Silloin hän aloittaa Harmagedoniksi kutsutun yleissodan tuhotakseen ne.

EROAVAISUUS LAEISSA

34. Mistä johtuu, että laeissa on ollut eroja tai tapahtunut muutoksia, ja onko tämä pitänyt paikkansa ainoastaan pakanakansoista?

³⁴ Kun maailmanvallat toinen toisensa jälkeen anastivat itselleen valvonnan maailmannäyttämöllä pakanain aikojen kuluessa, niin laeissa, joita alamaisten oli toteltava, tapahtui tietysti muutoksia tämän tästä. Myös eri maiden paikallislait erosivat toisten maiden vastaavista laeista paikallisten viranomaisten lakikäsitysten mukaisesti. Jonkin paikkakunnan lait ovat saattaneet olla päinvastaisia kuin jonkin toisen paikkakunnan lait. Mutta jopa Jumalankin kansalleen määräämät lait vaihtelivat aikojen kuluessa. Niinpä Israelin kansa oli sen vanhan liiton lakien alaisuudessa, jonka Mooses oli välittänyt sille Jehovalta, kun taas hengellisen Israelin ”pyhä kansa” on vuodesta 33 jKr. lähtien ollut Jumalan uuden liiton kristillisten lakien alaisuudessa, minkä liiton välittäjä on hänen Poikansa Jeesus Kristus. Hän kielsi muinaisia juutalaisia syömästä rasvaa, sianlihaa ja epäpuhtaita eläimiä, mutta nykyään Hänen lakinsa sallivat kristittyjen syödä niitä. Kuitenkaan Jumala ei ole ollut tässä ristiriidassa itsensä kanssa.

35. Mistä johtuu, että monet tällaisista pakanallisista laeista ovat sopusoinnussa kristityn omantunnon kanssa?

³⁵ Ihmisten lait vaihtelevat eri maissa ja eri aikoina ja voivat olla ristiriitaisia, mutta nämä pakanalliset lait eivät ole kaikki vastoin Jumalan kansan omaatuntoa. Monet näistä laeista ovat sopusoinnussa kristityn omantunnon kanssa, vaikka pakanalliset lainlaatijat eivät olisikaan saaneet vaikutteita juutalaisuudesta tai kristillisyydestä. Miten se on mahdollista? Varsin helposti, koska kaikki kansat ja ihmiset polveutuvat ensimmäisestä ihmisestä Aadamista ja hänen vaimostaan Eevasta, joihin kumpaankin Jumala istutti tämän ”omaksitunnoksi” kutsutun oikean ja väärän tajun. Tämän ensimmäisen alun lisäksi on kaikilla kansoilla ollut myöhempikin alku vanhurskaista esi-isistä, neljätuhatta kolmesataa vuotta sitten sattuneessa maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa säilyneistä, nimittäin tunnollisesta Nooasta ja hänen kolmesta pojastaan sekä heidän vaimoistaan, eli yhteensä kahdeksasta henkilöstä.

36, 37. Minkä vaikutuksen tällaiset lait osoittavat, kuten Paavali selitti?

³⁶ Omatunto on ihmisessä perinnöllistä, koska Jumala pani sen ihmiseen. Vedenpaisumuksesta on kulunut tuhansia vuosia, eikä kaikki omatunto ole kuitenkaan hävinnyt edes niiltäkään, jotka eivät ole olleet Jumalan valittua, antautunutta kansaa. Siksi monet heidän laeistaan osoittavat sen Jumalan antaman omantunnon vaikutuksen, jota vielä jossain määrin on jäljellä. Paavali sanoi tästä asiasta Rooman kristityille seuraavaa:

³⁷ ”Lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki [miten?] ja osoittavat, että lain teot [sisällys, Um] ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” – Room. 2:13–16.

38, 39. a) Kun kristityt ovat alamaisia, niin miten he suhtautuvat ”ylivaltojen” lakeihin? b) Mitä Meedo-Persian alaisuudessa olleen Danielin tapaus ja hänen kuningas Nebukadnessarin alaisuudessa olleen kolmen toverinsa tapaus osoittavat tottelevaisuudesta, ja miten nykyajan kristityt osoittavat, etteivät he ole lakia tottelemattomia Jumalan edessä?

³⁸ Kun siis kristityt ovat alamaisia pakanallisille ”ylivalloille” ja niiden erilaisille hallitus- ja lakijärjestelmille, niin he mukautuvat noihin lakeihin, jotka osoittavat omantunnon toimintaa sen mukaan, mitä Jumala alun perin kirjoitti ihmisen sydämeen. Koska kristittyjen alamaisuus maailmallisille ”ylivalloille” on ainoastaan suhteellista, niin se ei velvoita heitä tottelemaan niitä maailmallisia lakeja, jotka ovat vastoin Ylimmän Lainlaatijan, Jehova Jumalan, lakeja. Pakanain aikojen kuluessakin profeetta Daniel kieltäytyi tottelemasta sitä meedopersialaista lakia, joka kielsi häntä rukoilemasta säännöllisesti joka päivä Jehovaa. Danielin ihmeellinen pelastuminen jalopeurain luolasta osoitti, että hän oli tehnyt oikein ollessaan alistumatta kuningas Dareioksen valtaan siinä määrin, että hän olisi rikkonut Jumalan lain. – Dan. 6:1–23.

³⁹ Vaikka Danielin kolme heprealaista toveria olivat vankeina Babyloniassa, niin he eivät totelleet hallitsijan lakia, mikä vaati heitä palvoen kumartumaan kultaisen epäjumalankuvan edessä. Se, että he selviytyivät elossa, vahingoittumattomina äärimmilleen kuumennetusta tulipätsistä, osoitti, että he olivat tehneet oikein kieltäytyessään tunnontarkasti tottelemasta hallitsijaa ja rikkomasta korkeimman Jumalan epäjumalanpalveluksesta säätämää lakia. (Dan. 3:1–30) Noiden muinaisten Jehovan todistajien tavoin nykyajan Jehovan todistajat kieltäytyvät tottelemasta ihmisten laatimia lakeja, jotka ovat vastoin Jumalan lakia. He eivät ole lakeja tottelemattomia Jumalan edessä, ja siksi he tottelevat kaikkia niitä pakanallisten ”ylivaltojen” lakeja, jotka eivät ole vastoin Jumalan lakia. Siten he voivat olla alamaisia lainkuuliaisina kansalaisina.

40. a) Jos ”olemassa olevat vallat” ovat Jumalan asettamat, niin mikä on niiden suhde Jumalaan itseensä? b) Onko näillä valloilla ylivalta maan päällä, ja miksi kristityt eivät voi muuta kuin olla alamaisia niille?

⁴⁰ Tarkasteltuamme raamatunhistoriaa ja tutkittuamme Raamatun ennustusten täyttymystä pakanakansoissa me toteamme Roomalaiskirjeen 13:1:sen olevan totuudenmukainen sanoessaan: ”Olemassa olevat vallat ovat Jumalan asettamat keskinäisiin asemiinsa.” Jehova, Korkein, ei ole maailman kansojen eikä niiden ”ylivaltojen” Jumala, mutta hänellä on kuitenkin ne vallassaan. Järjestäessään eli asettaessaan ne niiden keskinäisiin asemiin ja päättäessään, missä järjestyksessä ne nousisivat maailmanvaltaan, Jehova ei järjestänyt niitä itseään tai Kristustaan korkeampaan asemaan. Mutta onko näillä valloilla suhteellinen ylivalta maan päällä? On, jopa kristittyjenkin suhteen. Niiden on sallittu käyttää valtaa, jota tosi kristityillä ei ole. Miten niin? Siten, että sellaiset kristityt eivät ota osaa politiikkaan eivätkä etsi mitään valtaa maailmassa keisareina, kuninkaina, maaherroina, pormestareina jne. Nämä nykyään olemassa olevat vallat ovat tämän maailman toimiva osa, maailman, mikä on pian tuhoutuva Harmagedonissa, eivätkä kristityt kuulu millään tavoin tuohon tuomittuun maailmaan. Mutta niin kauan kuin esivallat ovat olemassa Jumalan sallinnalla, kristittyjen on oltava alamaisia suhteellisessa määrässä.d

[Alaviitteet]