on tullut hänen neuvonantajansa’? Tai: ’Kuka on ensin antanut hänelle, niin että se tulisi maksaa hänelle takaisin?’ Sillä hänestä ja hänen toimestaan ja häntä varten on kaikki. Hänelle olkoon kunnia ikuisesti. Aamen.” – Roomalaisille 11:33–36.

²¹ Mutta mitä käytännön opetusta tästä oksastettua öljypuuta koskevasta kuvauksesta voivat saada sekä vertauskuvalliset oksat (voidellut kristityt) että muut, joiden on mahdollista hankkia nyt itselleen siunaus Aabrahamin kanssa tehdyn liiton puun tuottaman siemenen välityksellä? Näitä seikkoja käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Yhdistyneet hedelmän kantajat

’Kantakaa jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittautukaa minun opetuslapsikseni.’ – JOHANNES 15:8.

 1. Miten Raamattu osoittaa, että Jehova pitää hedelmäpuita suuressa arvossa?

”HERRA JUMALA kasvatti maasta kaikkinaisia puita, ihania nähdä ja hyviä syödä.” (1. Mooseksen kirja 2:9) Israelissa uusien istutettujen hedelmäpuitten omistaja ei saanut kolmena ensimmäisenä vuonna käyttää niiden hedelmiä mihinkään tarkoitukseen. Vielä neljäntenäkin vuonna kaikki mahdolliset hedelmät tuli ’pyhittää ilojuhlassa Herralle’ Jehovalle. Viidentenä vuonna omistaja saattoi käyttää hedelmäsatoa tahtonsa mukaan annettuaan ensi hedelmät Jehovalle. (3. Mooseksen kirja 19:23–25; 5. Mooseksen kirja 26:1–10; Nehemia 10:35–37) Sodan sattuessa Mooseksen laki suojeli erityisesti hedelmäpuita. – 5. Mooseksen kirja 20:19, 20.

Tuottamattomat puut kaadettu maahan

 2, 3. Mitä Jeesus sanoi hedelmätöntä viikunapuuta koskevassa vertauksessa?

² Edellisessä kirjoituksessa havaitsimme, että monet (Roomalaiskirjeen 11. luvun) vertauskuvallisen öljypuun luonnollisista oksista taitettiin pois ja korvattiin villistä öljypuusta otetuilla oksilla. Tässä kuvauksessa pois hakatut oksat edustavat epäuskoisia juutalaisia, jotka eivät tunnustaneet öljypuun runkoa eli pääasiallista Siementä, Messiasta Jeesusta. Eräässä toisessa kuvauksessa Jeesus vertasi juutalaista kansaa kokonaiseen puuhun – ei öljypuuhun vaan viikunapuuhun.

³ Vuoden 32 syksyllä Jeesus sanoi: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhaansa, ja hän tuli etsimään siitä hedelmää, mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi sen tosiaankaan tulisi pitää maata hyödyttömänä?’ Vastaukseksi hän sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi, kunnes minä kaivan sen ympärystää ja panen lantaa, ja jos se sitten tuottaa hedelmää tulevaisuudessa, niin hyvä, mutta jos ei, niin voit kaataa sen.’” – Luukas 13:6–9.

 4. Millä tavalla Jeesus on osoittautunut uskolliseksi ”viinitarhuriksi”?

⁴ Silloin kun Jeesus puhui tästä viikunapuusta, hän oli ”viinitarhurina” yrittänyt kolme vuotta kehittää uskoa juutalaisten keskuudessa. Mutta vaikka he Aabrahamin kanssa tehdyn liiton ja lakiliiton alaisina olivat monin tavoin edullisessa asemassa, vain pieni jäännös juutalaisesta kansasta oli ottanut Messiaan vastaan. (Roomalaisille 9:4, 5, 27) Neljäntenä palvelusvuonnaan Jeesus voimisti ponnistelujaan juutalaisten keskuudessa kaivaen vertauskuvallisesti juutalaisen ”viikunapuun” ympärystää ja pannen siihen lantaa saarnaamalla ja opettamalla innokkaasti Juudeassa, Pereassa ja lopulta Jerusalemissa ja sen ympäristössä. – Luukkaan luvut 10–19.

 5. Miten ja miksi juutalainen ”viikunapuu” kaadettiin maahan, ja milloin se ’heitettiin tuleen’?

⁵ Mutta tuon neljännen vuoden puolivälissä, muutamaa päivää ennen kuolemaansa, Jeesus itki Jerusalemia ja sanoi tälle juutalaisen kansan pääkaupungille, että sen huone oli hylätty. (Matteus 23:37–39) Jehova, juutalaisen ”viikunapuun” omistaja, oli tarkastanut sen jälleen kerran tänä voimaperäisen huolenpidon neljäntenä kautena. Todettuaan sen kansana hedelmättömäksi hän määräsi sen kaadettavaksi maahan sen periaatteen mukaan, jonka Jeesus esitti Matteuksen 7:19:ssä. Siten Jumalan valtakunta otettiin pois juutalaiselta kansalta ja annettiin hengelliselle Israelille, kansalle, joka tuotti sen hedelmiä. (Matteus 21:43) Tämä siirto tapahtui saman vuoden, vuoden 33, helluntaina. 37 vuotta myöhemmin, vuonna 70, kaadettu ”viikunapuu” ’heitettiin tuleen’, kun Jerusalem ja juutalainen kansa tuhottiin. – Matteus 3:9, 10; Luukas 19:41–44.

”Edellyttäen että pysyt hänen huomaavaisuudessaan”

 6. Miten hedelmätöntä viikunapuuta ja oksastettua öljypuuta koskevat kuvaukset tuovat esiin Jumalan huomaavaisuuden ja ankaruuden?

⁶ Niin kuin hedelmätöntä viikunapuuta koskeva vertaus osoittaa, että Jehovan kärsivällisyydellä on rajansa, samoin öljypuuta koskeva Paavalin kuvaus, jossa tuodaan esiin Jehovan huomaavaisuus, osoittaa myös hänen ankaruutensa. Huomaavaisuudessaan Jehova oli lähettänyt Johannes Kastajan juutalaisten ”luonnollisten oksien” luo kehottamaan heitä ’tuottamaan katumukseen sopivaa hedelmää’ ja uskomaan Jeesukseen. (Matteus 3:8; Apostolien teot 19:4) Heidän epäuskonsa tähden heidät ”katkaistiin pois”. Tämä juutalaisten ”luonnollisten oksien” lukumäärän väheneminen merkitsi ”rikkautta kansojen ihmisille”, koska ei-juutalaiset ’villin öljypuun oksat’ oksastettiin Aabrahamin